Vaikka vieläkään ei oo aihetta juhulaan, ollaan silti ehkä askeleen lähempänä mahdollista. Olen jauhanut Soklista täällä ja muualla niin palijon, että väkisinkin tulee sellainen olo, niinkö oisi omalla pauhaamisellaan jotaki saanu aikaseksi. Että meilläki on väliä ja ittestään metelin piettäminen saattaa jopa tehota.
Noh, katotaan sitten keväämmällä uuestaan.
Tosiasia on kuitenki se, että Itä-Lappi tarvitsee työtä. Työtä ja mahollisuuksia, positiivisia uutisia niitte ainaisten negatiivisten sijaan. Hieman pahalla oon kattonu sitä, että jopa Lapin rajojen sisäpuolella tunnutaan peesailevan vaan sitä omaa hyvinvointia ja ollaan valamiita unohtamaan se vähän heikommin menestyvä puoli, jos oma hyöty on vähänkin uhattuna.
Ja mitä tulee näihin vastakkainasetteluihin, niin minä kyllä uskon, että porotalous, kaivokset ja kaikki muu voi meijän kairoissa elää sovussa. Pelekällä porotalou'ella se Itä-Lappi ei kyllä valitettavasti vain elä. Vakaasti myös luulen, että eiköhän se kaivos pijä ympäristövaikutuksista huolen, jos se sinne vain pystyyn saahaan.
Nyt ei irtoa tämän kummempaa, koira piereksii vieressä varsin pahanhajuisia leijoja, joten lienee parempi lähtiä sen kanssa ihimettelemään paskan kaupunnin marraskuun märkää pimeyttä.
Tilauksessa oisi vähän lunta, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!