Talon kasvojenkohotus

Tässäpä pikainen päivitys siihen, miltä meijän huusholli näyttää tässä vaiheessa ulukoapäin! Aika komiat nuo uudet Pihla-ikkunat, vaikka ite sanonki. Ja kyllähän se ulukovuoren uusiminen on melekonen kasvojenkohotus ollu koko talolle, se keltainen peltiulukovuoraus ei tee oikeutta kyllä millekään talolle...

Laitoin mukaan vielä vertailun vuoksi kuvan talosta vanahassa kuosissa reilu vuosi sitten (auto kuvassa kuvausrekvisiittana 😂). Onhan tuo vähän muuttunut, vaikka tavallaan tykkäsin meijän talosta ihan tuollaisenaan ja kahestaan asuessa ollaan kyllä tultu toimeen hieman epäkäytännöllisten tilojenkin kanssa. Hassua ajatella, ettei meijän pirpana tule muistamaan, millainen koti on ollut ennen tätä remonttirumbaa, vaan sille koti tulee aina olemaan sellainen kuin se valmistuessaan sitten on. Tässä olikin sitten remonttia varmaan yhelle elämälle ihan riittävästi (onneksi meillä ei täällä tarvi hullutella niin, että rakennettaisiin kovin montaa huushollia asuntolainan nopeamman poismaksamisen toivossa...) Vaikka onhan se aika hieno tontti tuolla ylähäällä, jos sitä hirsitalon sinne rakentais sitten joskus... 😄

Ei onneksi taija olla kovin järkevää! Hirsitalo on kieltämättä ollut aina meikäläisen unelma, mutta uuden rakentamisessa on aina se ongelma, ettei sinne saa vanahan talon tunnelmaa. Plus että niin kauan ko rakennuslainsäädäntö pakottaa rakentamaan terveen järjen vastaisia höpöhöpöpullotaloja, minä pitäydyn vanahassa. Ei sillä, etteikö se voisi toimia kun kunnolla rakennetaan ja sitten pidetään ilimastoinnit aina päällä ja kunnossa, mutta jotenkin ko nykyajan rakentamisen tilaa kattoo, niin epäilyttää että voiko moisen rakentaminen onnistua. Meillä kun pelataan sen päälle, että mikäli kosteutta jonnekin pääsee, se pääsee kuivumaan, koska rakenteet ja materiaalit hengittävät. Ja ilimanvaihto toimii painovoimaisena, rakentamisen tuomat muutokset (mm. tiiviimmät ikkunat) huomioiden ja ilimanvaihtoa pienin apukeinoin tehostaen.

Joo mutta nyt heitän paasaamasta, jollekinhan vanaha talo on kauhistus, jonne ei halua astua jalallakaan ja jonka mielestä tämmönen vanahan talon laajennus on sulaa hulluutta ja rahan heittämistä hukkaan, ko uuenki vois tehä. Ja se on ihan okei, toiset tykkää pojasta ja toiset isästä! Minä nyt vain olen enemmän kallella tähän vanahempaan vuosikertaan😊 Kaikin puolin!

Remppaa etiäpäin ja muita kuulumisia

Heipä hei, tiedän että lupailin sitä pintamateriaali- ja sisustusjuttua tulevaksi ja tuolla se luonnoksissa keskeneräisenä majaileekin, MUTTA jostain kumman syystä ei ole saanut tehtyä sitä valmiiksi...

Taas näpytän tätä puhelimella, kun meijän perheen uusin vahavistus nukkuu onnellisena sylissä.

Joten ulukoasu on mitä on ja kuvia ei juuri ole, mutta minkäs teet, ehkä tässä elämässä vielä joskus on aikaa istua koneellakin, nyt sitä ei niin kauhiasti kyllä kaipaakaan (vaan lähinnä sitä, että saisi syödä ja saunoa joskus rauhassa 🙈). Mutta ajattelin nyt tosiaan päivitellä kuulumisia niin rempan kuin elämän yleensäkin osalta. Remppa etenee joka päivä, siippa on palannut töihin ja elämä etsii taas hieman erilaisia omia uomiaan. Päivät on välillä kuormittavia, pirpana (tai Iita, Mimmi, Justiina ja mitä näitä nyt on matkan varrella kuultu 😊) on kärsinyt välillä mahakivuista ja refluksista ja näitä ylimääräisiä vaivoja on koitettu saaha kuriin, välillä paremmalla ja välillä vähän huonommalla menestyksellä. Huono olo tekee luonnollisesti normaalisti niin aurinkoisesta ja hyvin nukkumasta lapsesta syliäkaipaavan ja itkuisen, mikä tietysti meitä vähän kuormittaa. Mutta mennään päivä kerrallaan etiäpäin ja toivotaan, että saahaan pirpanan olokin hyväksi taas!

Laajennuksen osalta ollaan kovasti etiäpäin, lattia on valettu elokuun loppupuolella ja sen kuivumista ootellaan, ulukoseinät on pystyssä ja eristetty sekä veetty paperit päälle ja koolattu, väliseinien rungot pystyssä ja ikkunat sekä ovet paikoillaan. Tänään on katolle puhallettu myös villat ja alakaa mökki olla meleko lämmin jo, vaikka lämpöjä siellä ei vielä olekaan (maalämpöputkien kaivuu on aikatauluhaasteiden vuoksi vielä edessä päin). Tällä viikolla on saatu myös vanahalle puolen uu'et ikkunat ja täytyy sanoa, että on net kyllä komiat! Tekee palijon sisätilan ilimeelle, kun samalla muutettiin vähän järjestystäkin tuvassa. Ja nyt on makkarissakin eri hyvä nukkua, ko yölläkin tulee korvausilimaa karmiventtiilin kautta. Myös ulukovuoren osalta alakaa olla valamista, pellit on tilattu ja ikkunanpuitteet paikallaan oottamassa ensi kesän maalausta.

Pihapiiri kaipaisi vähän raivausta ja siivoamista ja seuraava isompi rykäisy olisi sitten tuo maalämpöputkien kaivuu ja sen jäläkeen maalämpöpumpun ja vanahan puolen uusien vesikiertoisten patterien asentaminen. Muutoin ohjelmassa onkin sitten jatkossa sisähommia, joita jatketaan omillaan. Tänään pitäisi varmaankin vielä ehtiä tarkistamaan budjettia ja lyömään lukkoon materiaalivalintoja ja laittamaan niitä tilaukseen.

Mitään kiirettä ei sitten enää sen jäläkeen ko saahaan lämmöt ole, tehään hommia omaan tahtiin ja jos jouluna olisi jokseenkin valamista niin hyvä homma, mutta jos ei niin paineita ei siitäkään oteta. Ristiäiset olisi ohojelmassa ensi viikolla, mutta net saadaan sujuvasti piettyä vanahalla puolella. Vähän vaan siivousta ja ehkä tosiaan sitä pihan siistimistä niitä juhulia varten. 😊

Loppuun vielä kuva tuvan uusista ikkunoista asennusvaiheessa ja ennen pesua, päivittyy tyyli mukavasti takaisin lähemmäs alkuperäistä.

Näin se remppa etenee

EDIT// Blogger ei taas jostain syystä tee yhteistyötä, joten tekstin asettelu on päin hokia, mutta en jaksa tapella niin menkööt.  

Heipä hei! Nyt niitä luvattuja remppajuttuja vähän teillekin! Ette usko kuinka nopiasti aika menee tämän pikku kakkamasiinan kanssa touhutessa ja samalla ko minä sisällä syötän, vaihan vaippaa, laitan nukkumaan ja toistan kaavaa erinäisissä järjestyksissä yrittäen samalla pitää myös itteni kuin myös siipan ruuassa ja huushollin sisäosat jokseenkin kasassa sekä järjestyksessä ja koko perheen puhtaissa vaatteissa, ulukona hommat etenee koko ajan (ja hyvä niin).

Siispä nämätkin uusimmat kuvat on jo auttamatta jälessä totuuesta, meillä on nimittäin pelti katolla ja tällä hetkellä tehään lattiahommia. Torstaina tulee lattialämmitysputkien asentajat ja ensi viikolla oisi sitten ohojelmassa lattian valu.

Ja kirjottelen tätä nyt puhelimella, joten tekstin ulukomuoto on mitä on, yritän jossain vaiheessa ehtiä koneelle asti editoimaan. Mutta siihen asti tämä on muotoa teksti ensin ja kuvat sitten. :D Koittakaa pärjätä!

Mutta jos nyt jotain sanoisi yleisellä tasolla vähän itse rempasta. Jotain syvällisempää voisi koittaa riipustella erikseen esimerkiksi tuleviin pintamateriaaleihin liittyen, mutta nähtäväksi jää, milloin läppäri ehtisi viihtyä niin pitkään sylissä. :D Mutta siis, meillehän tulee noin 50 neliötä uutta tilaa vanahan huushollin kylykeen eteisen, kodinhoitohuoneen ja kuivaushuoneen sekä kahen makuuhuoneen muodossa. Lisäksi uusitaan lämmitysjärjestelmäksi maalämpö niin, että vanahalle puolen tulee vesikiertoiset patterit ja uuteen osaan vesikiertoinen lattialämmitys ja koko talon ulukoverhous uudistetaan ja myös vanahalle puolen tulee uudet ikkunat. Lisäksi saatetaan keskeneräiset kohteet vanahalla puolen valamiiksi (parveke ja yläkerran vessa). Kylymä eteinen on purettu laajennuksen tieltä pois ja vanahan puolen entisestä pikkueteisestä tulee saunan pukuhuone, kulun uuteen osaan siirtyessä tuvan puolelle. Pohojapiirros olisi tässä vaiheessa bueno, mutta minulla ei sitä täällä puhelimessa tietenkään ole... Palataan ehkä siihenkin siis myöhemmin.

Tuossa oli homma vähän niinkö pähkinänkuoressa. Lisäksi maalämpö veetään sitten myös tuonne navetan puolelle, jonne olisi tarkoitus tulla puolilämmintä tilaa, mutta navetan laitto jää nyt ensi kesän projektiksi kiitos tämän homman venähtäneen aloituksen. Toukokuussa oli vielä suunnilleen metrinen hanki ja kesäkuussa satoi lunta ja sitten oli kaikenlaista muuta pientä kuten rikkoutunut kaivinkone ja pirpanan syntymä, joten vauhtiin päästiin kunnolla vasta heinäkuun puolen välin tienoilla. Kirvesmies tehnee hommia elokuun loppuun ja vielä syyskuun ekan viikon, jonka jäläkeen sisäpintojen kanssa ollaan sitten omillaan (lue: siippa on).

Kukaan seleväjärkinen ei ehkä yhistäisi lapsen syntymää ja tämän kokoluokan remppaa, mutta toisaalta kiitos kesä- ja isyysloman siipalla on ollut ja on vielä hyvin aikaa osallistua rempan tekoon. Olisihan se tietysti ollut mukava köllötellä puoltoista kuukautta vauvakuplassa ja tehä asioita pelekästään vauvan, eikä vauvan ja remontin ehoilla, mutta nyt näin. Uskon, että lopputulos kuitenki palakittee ja toisaalta itekin tottuu jo hyvissä ajoin suht itsenäiseen vauvanhoitoon ko siippa kuitenki palaa elokuun lopussa joka tapauksessa taas töihin, jolloin ollaan pirpanan ja karvakaverin kanssa työajat täällä keskenämme. Sen sujumista jännään jokseenkin enemmän ko tämänhetkistä tilannetta.

Itse remppaa tehään vanahan talon ehoilla niin, että materiaalivalinnat niin uuden ulukovuoren ko uuden osan kohilla ovat hengittäviä ja seinien perusperiaate on myös uudella puolella sama ko vanahassa osassa iliman muoveja tai mineraalivillaa. Lisäksi ikkunoilla ja ulukovuoren uusimisella pyritään palauttamaan rintamamiestalon ilime, vaikka kylykeen nyt tuleeki noppamallin rikkova lisä. Toisaalta aika harvassa alakaa olla nämät rintamamiestalotyyppiset huushollit, joihin ei jo aikanaan olisi rakennettu sitä elintasojatketta, kuten meillä on tähän asti ollut. Eli siinä mielessä itse näen, että hyvin toteutettu elintasojatke kuuluu jo ihan olennaiseksi osaksi rintamamiestaloperinnettä. Ja toki myös sisäpuolen materiaali- ja sisustusvalinnoilla pyritään tukemaan ja säilyttämään vanahan talon henkeä luomatta kuitenkaan museotunnelmaa. Mutta niistä ehkä lisää omana juttunansa, koska niistähän meikäläisellä riittää raatittavaa (se osa remontista, jossa minäkin olen aktiivisesti mukana, pirpanan päiväuniaikaan sijoittuvan räystäslautojen maalaamisen ja muonituksen hoitamisen lisäksi).

Mutta nyt alakaa vaikuttaa siltä, että pirpana herää päiväuniltaan, joten lyön puhelimen veks ja keskityn häneen ❤ Lisää luvassa jahka taas kerkiän!

Keväisiä tuulia

Ihanaa keväistä huhtikuun toista!

Oon tässä availlu tätä teksti-ikkunaa muutamaan otteeseen ja sitten lyönyt sen kiinni, ko ole keksiny, että mitähän sitä oikeen kirjottais, mutta sitten nyt päätin, että tarviiko tämän mitään suurta ja ihimeellistä olla! Ei, joten siis tarjolla päätöntä ja hännätöntä kuulumisien kertoilua.

Pätkähdin tähän paikalle hieman ostokrapulaisena, tulin nimittäin äsken hankkineeksi meille Veikon Koneen ilimasten postikulujen siivittämänä uuen Moccamasterin komian punasena. Vähän kyllä ihimettelen, että miten tässä nyt lopultakin raaskin hommata uuen tuon vanahan, jo vuojesta 2002 hyvin palavelleen isiltä perinnöksi saadun yksilön tilalle. 

Varmaan jo vuojen kaks hautonut ajatusta siitä, että voisihan sen päivittää uuteen, kun kylestä merkinnät on kulahtaneet pois, levyn pitää aina olla täydellä teholla, että kahavi pysyy pannussa lämpimänä, suodatinsäiliön kansi on halakeillu (mutta edelleen yhessä palasessa!) ja pannun kansi on rikki, vesiputken pinta on kulunu ja ohan tuolla ikääki jo kiitettävät 15 vuotta (!). MUTTAKO se kumminki toimii. Ja keittää aevan hyvää kahavia. Pannuja ja kuluvia osia sais niitäki toki uusia... 

Siispä kerta toisensa jäläkeen olen tullut siihen tulokseen että noo, eipä nyt hätiköijä ja katotaan, että mitä sitä tekis. 

Ja ko tätä nyt on jatkunu varmaan jo kaks vuotta ja kuluvat osaset on pikkuhilijaa kuluneet lisää päätyen tähän tämänpäiväiseen tilanteeseen, niin jotenkin tänään vaan naksahti. Että nyt. Ohan tässä uuessa sentään vähän paranneltuja ominaisuuksiakin, kuten automaattinen virrankatkaisu ja kalkinpoiston merkkivalo. Sitä paitsi olisi nuitten kuluvien osien uusimiseenkin saanut kulumaan sen kuuskymppiä. Vanaha keitin voinee jatkaa uraansa vaikkapa tallikeittimenä. 

No ei meikää ainakaan hätiköidyistä ratkaisuista voi syyttää. :D 

Yhen kodinkoneen uusimisessa on tietysti se vika, että siitä saa vähän niinkö pään auki ja alakaa kriittisellä silimällä kattoa esimerkiksi mikroa, joka sekin lienee hurissut jo vuosia mittariin reilusti (mikro on siipan peruja, meillä aiemmin ollut minun tädiltä perinnöksi saama meleko monta vuotta palavellut Rowenta päätti kuolla tuossa jokunen vuosi sitten, varmasti hyvin kunnioitettavassa iässä sekin). Tässäkin taustalla lähinnä niinkin turhamainen syy, että se on viimeinen keittiön pienkone, joka ei ihan mätsää sitten yhteen ko uusi kahavinkeitin saapuu (muut vehkeet on punamustia, no okei, vedenkeitin on kokonaan musta, mutta se kelevatkoon kun on niinkin uusi vielä, että hankittu jossain vuojen 2008 paikkeilla). Sinänsähän tuo mikro toimii kyllä ja on heleppokäyttöisyyessään suorastaan ihastuttava. 

Dysonin pölynimuri ei sinänsä vielä ole ehkä kerännyt vuosia mittariin ihan niin palijon, ko nämät muut uusintauhan alla olevat kodinkoneet, mutta ottanut kuitenkin osumaa matkan varrella ja siinä mielessä vähän vanhentunut, etteivät nuo uu'en Dysonin rikkaimurin moottorisuulakkeet ole yhteensopivia siihen. Labradorinnoutajaperheessä kiitetään harva se päivä universumia tehokkaan imurin keksimisestä ja moottorisuulakkeet edesauttaa myös siinä, että karvalankamattojen kanssa ei tule ongelmia. Meillä ei kerry lankojen sekaan hirviästi mitään ylimäärästä ko säännöllisin väliajoin imuroi net kunnolla moottorisuulaketta käyttäen. Toki tuossa ihan tavallisessakin Dysonissa riittää tehoa sen verran, että roskat lankojen seasta lähtee aika hyvin jo silläkin. 

Toki haluaisin sitten hankkia seuraavaksi tuon Animal Pro -version ja sehän maksaaki sitten sen verran mannaa, että taijetaan jäähä oottelemaan ensin Dysonin kuolemaa. :D 

Tällä minun toimintavauhilla uusi mikro ja pölynimuri on todellisuutta about kymmenen vuojen kuluttua, että sitä ootellessa! Kevät vaan on kummasti tämmöstä aikaa, että tekee mieli alakaa uudistaa ympäristöä.

Uudistusta tässä onkin toki ilimassa, aikuisen elämä on siinä mielessä kovin tylsää, että jos haluaa remontin muodossa uudistaa ympäristöä, liittyy siihen kaikenlaista ikävää mietintää, kuten minkälainen rakenne pitää tulla jatko-osan seinään, millainen kuisti on mahollista toteuttaa ja minkälainen lämmitysjärjestelmä olisi kaikista järkevin. No, asia kerrallaan. Heleposti mieluummin pitäytyisi siinä, että miettisi värejä ja sisustusta tämmösten asioitten sijaan. :D Onneksi tuo siippa on siitä ihimeellinen, että se saa vaikka minkälaisia asioita aikaseksi halutessaan. 

Mutta siis, pötsin kasvattelun lisäksi tässä onkin viime aikoina ollu ohojelmassa lähinnä remonttisuunnitelmat. Mikäli homma tästä lähtee käynnistymään, lupaan koittaa piettää teitä tästä asiasta paremminkin ajantasalla!

Ajatuksia rakentamisesta

Olen tässä puoliaktiivisesti ja vasemmalla silimällä seurannut tällä hetkellä vellovaa keskustelua rakentamisen saralla ja etenkin puhetta tiukentuvista rakennusmääräyksistä ja pyrkimyksistä niin kutsuttuihin nollaenergiataloihin. Mikään asiantuntija en ole, mutta silimäilyni ovat olleet hieman huolestuneita. 

Tässä suolakurkkuleipääni kera lasillisen maitoa mutustuessani, päätin minäkin vähän heilutella lusikkaani sopassa. Korostan, että minulla ei ole mitään uuden rakentamista vastaan niin kauan, kunhan se tehään järjellä. Ei siis niin, että unohetaan ympäröivät olosuhteet, tai lähetään toteuttamaan jotain, mikä on teoriassa mahollista sillon, ko kaikki menee prikuulleen nappiin, mutta ei käytännössä. Ja minusta nuot uu'et rakennusvaatimukset ikävä kyllä kuulostavat juuri siltä. 

En myöskään sano, että kaikki nykyaikainen talotekniikka on saatanasta ja kaikkien pitäisi siirtyä ehottomasti heti takaisin painovoimaiseen ilimanvaihtoon ja vanahanaikaisiin rakennusmenetelmiin (vaikka pakko todeta sen verran, että jos tämä meijän 50-luvulla rakennettu talo tässä edelleen seisoo ihan elinvoimaisena, niin jotakin sen rakentamisessa on täytynyt tehä oikein) vaan peräänkuulutan mahollisuutta valita. 

Että jos tätä taloa ei vielä tähän mennessä ole onnistuttu pilaamaan remonteilla, niin en ole kiinnostunut sitä tekemään tulevaisuu'essakaan. Meillä ei esimerkiksi kaivata koneellista ilimanvaihtoa. Itelläni on jo jonkin verran sisäilimaongelmahistoriaa takana nuoresta iästäni huolimatta jo usiammasta paikasta, siitä lisää esimerkiksi tässä: http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/tulehduksia-iho-oireita-ja-hengitysvaikeuksia-sisailmaongelmat-vaivaavat-humanistista-tiedekuntaa/736916/

(Ohuesti vituttanee sekin, että kyseisessä jutussa viitattiin opiskelijoihin lähinnä sivulauseessa, vaikka tuolla kyseisellä käytävällä sijaitsi meijän ainejärjestön huone, terapiamateriaalivarastot, opetuslabra ja terapiahuoneet joissa itekin pidin kaikki opiskelijaterapiat. Jonka lisäksi nuin 95 % meijän luennoista pidettiin kyseisen siiven kolomannessa kerroksessa tai kyseisten tilojen välittömässä läheisyy'essä. Terapiahuoneissa oli aina iltapäivällä niin paksu ilima, että sitä oisi voinu kirjaimellisesti leikata jollakin. Mutta se on toki ihan toinen tarina se.)

Eikä se asumishistoriakaan tietenkään mikään maailman paras ole, matkalle on mahtunut maakellarilta haisevia kylyppäreitä, silimiä kirvelevän kuivaa sisäilimaa ja ties mitä. Tällä hetkellä asumuksessa ilimassa ei ole ollut mitään valittamista ja se on aika palijon se, ko kantaa mm. kaulallaan sisäilimaongelmien suurentamaa imusolumuketta.

Meillä ei esimerkiksi haise mikään "vanaha talo", josta joskus kuulee höpistävän. Uskokaa ihimiset, semmosta hajua ei ole olemassakaan. Vanaha talo ei haise millekään. Jos se haisee, siinä on jotain vialla. Ihan sama oikiastaan, oliko kyseessä vanaha vai uus talo, mutta jos se haisee, niin kaikki ei ole okei. Kerran Oulussa kaupassa ollessani satuin bongaamaan vanahemman miehen, joka selitti keskustelukumppanilleen jotain vanahan talon hajusta. Meinasin mennä koputtamaan häntä olokapäälle ja sanoa, että anteeksi herra, mutta tet haisetta minun nokkaan kyllä ihan vaan homeelta. Tämä oli suurin syy, miksi kyseiseen ihimiseen ees kiinnitin mitään huomiota, koska hän yksinkertaisesti lemahti niin kauas homeelta.  

No mutta.

 

Oman tilanteen haluan ehottomasti pitääkin tällaisena ja tämän vuoksi tiloja saneeratessa ja mahollista lisätilaa rakentaessa on hyvinkin pietettävä tarkka huoli siitä, ettei tule omalla toiminnallaan pilanneeksi mitään. Met siis pärjätään esimerkiksi painovoimaisella ilimanvaiholla oikein hyvin, joten miksi mennä muuttamaan jotain, mikä toimii hyvin? Toisaalta meillä kyllä suositaan aika palijon luonnonmukaisia materiaaleja, viherkasveja on jonkin verran, eikä kasata muutenkaan turhaa kemikaalikuormaa. Ja mitä tulee tuolta ulukoa tulevaan suodattamattomaan korvausilimaan, niin epäilempä, että se mitään jumalatonta myrkkyä olis. Jollain muulla tilanne voi olla ihan toinen.

Ja jo tokkeensa lisäeristettykin meillä on, mutta rakenteet ja materiaalit huomioon ottaen. Ei muovia. 

Ei siis kävisi mielessäkään, että lisärakentaminen tapahtuisi jotenkin täysin poikkeavalla tavalla tai että harkitsisin hetkiäkään rakentavani uutta taloa, joka toimisi vastoin näitä järkeväksi havaitsemiani periaatteita. Voisin rakentaa uuden talon, jos sen toteuttaminen olisi mahdollista tehdä järjen rajoissa, mikä ei ikävä kyllä tällä hetkellä näytä enää tulevaisuu'essa mahdolliselta. 

Ja siltikin edelleen, vaikka olisi esimerkiksi mahollista rakentaa hyvin toimiva ja hengittävä hirsitalo, en tiijä siltikään tekisinkö sitä, koska yksinkertaisesti vanhassa on jotain, mitä ei voi uuteen saaha. Minä nyt vain jostain syystä satun laskemaan painoarvoa näille ihanan paksuille ja ääntä eristäville muhaseinille ja sille tunnelmalle, joka näitten seinien sisällä vallitsee. 

Mutta summa summarum, olipa kyseessä vanaha taikka uusi talo, yhteistä kaikille on se, ettei mikään pelaa, jos ei niistä pijä huolta ja korjaa asioita ajallaan. Siitä meillä on aivan liian palijon nykyään esimerkkejä täällä Suomessa. Toki korjaaminenkaan ei pelasta, jos rakennus on susi jo syntyessään, eikä vanaha rakennus ole tae hyvälle, jos siitä ei ole pijetty asianmukaisesti huolta tai tehty vääriä ratkaisuja. 

Tätä silimällä pitäen tulevaisuus näyttää aika ankialta. Ketään muuta, jota huolettaa nämät suunnitellut tiukennukset rakennusmääräyksiin? Pyritäänkö säästämään energiaa (sikäli mikäli sitä ees nyt sitten säästyy) tervey'en kustannuksella maassa, jossa ihimisillä alakaa olla takana jo meleko pitkä historia sisäilma-altistumista, homeongelmia ja muuta? Parhaimmat lienevät altistuneen sisäilmaongelmille jo päiväkodissa, eikä loppua näy...