Uusia vuosia

Niin se vain hurahti tuo joulu taas ja kerran (meillä oli ihanaa, kiitos kysymästä) ja ehti vuosikin vaihtua toiseen. Meillä niinkin hurjissa merkeissä kuin nukkuen.

Jouluna oli tupa rauhoitettu remonttihommista ja tunnelma sees. Mitään ihimeempää ei tehty, mutta syötiin hyvin, nautittiin ja oltiin. Siipalta sain lahajaksi maailman hienoimman rannekellon. Lopusta löydettävissä kuvapläjäys joulutunnelmasta (koska älytön älyluuri).

Nyt pitäisi taas raivata joulu pois, mutta saa nähä koska sitä saa aikaseksi kun kämpässä on taas jälleen joku (kotitonttu ehkä?) räjäyttänyt pommin. Koska hyvä tarjous, meille muutti pyhien päätteeksi uusi jääkaappi ja nyt tuvassa seisoo rinnakkain sitten kaksi. Siippa ei ehtinyt kuskata vanahaa vielä pois. (Erikoista muuten miten sitä voi ihiminen täyskorkiasta jääviileäkaapista, joka syö aivan kivutta ruokaostokset sisäänsä, olla niin onnellinen. Kait sitä on tullu vanahaksi ko tekee mieli avata jääkaapin ovi ihan avaamisen ilosta, ees syömättä mitään.) Lisäksi on yleensä vaan kaoottista. Joulunistinä en myöskään haluaisi luopua ihanan lämpimästä joulutunnelmasta, mutta pakko kait se on. Ainaki koristeet eka, jos sitä tekstiilit sitten myöhemmin, pitäisi nähkääs löytää pirttiin jostain matto. Tai mattoja.

Miksihän sitä aina tarvii niin hirviästi kaikkea...

No mutta, remppa etenee taas joulutauon jäläkeen hiljalleen, mikä laittaa meikäläisen kihisemään (kait se joskus on valamis?), mutta remppajuttuja sitten omana osanaan. Nyt vielä lopuksi niitä joulun tunnelmakuvia:

Jouluvalamisteluja

On taas se aika vuojesta! Se paras nimittäin, kun saa alakaa laittaa joulua kotiin! Paitsi kun meillä seisoo tuvan laijalla tuommone uusi, tyylikäs pahavinen "tilanjakaja". Sen taakse ilimesty reikä seinään. Koko tupa on taas ollu viime päivät niinkö pommiräjähyksen jälijiltä ja feng shuit on aikalailla pyllyllään... Ei siis huvita tehä yhtään mitään. Viikko sitten oli ihanan siistiä ja seesteistä ko sain apujoukkojen tuella tehtyä kohtuullisen siivouksen tänne karhunpesään, nyt lähinnä taas vaan ketuttaa. No, ehkä se tuosta ennen joulua. Mutta pakko kyllä sanoa, että alakaa pikkuhilijaa kasvaa tämän rempan kans melekonen tatti otsaan.

Ei mulla muuta tänään.

Pintamateriaalit uuteen osaan

Nyt niitä luvattuja pintamateriaalivalintoja! (Teksti aloitettu elokuun puolella, en jaksanut poistaa puhelimella tätä alakua...)

Aah, ollaan pirpanan kanssa kaksin kotona ko miesvahavistukset lähtivät Naruskalle kalaan perjantain kunniaksi (nohitettu on, että iliman tammukoita ei sovi tulla takasin, mikä on tietysti aika kova vaatimus ottaen huomioon elukan innon rymistellä ojaan ko ojaan samoin tein kun vettä havaitsee :D ) ja koska neiti päätti ruveta päivätirsoille, kaivoin minä koneen esiin ja päätin alakaa hieman kirjotella!

Ilima on kyllä aivan mahtava, joten siinä mielessä harmi könöttää sisällä, ko täällä on vuosisadan hillakesä ja mustikatki olis jo kypsiä ja ilima suotuisa muuhunkin ulukoilima-aktiviteettiin (totesin siipalle, että nyt se on ostettava se asuntovaunu kaikkien kulukupelien jatkoksi, että päästään pirpanan kanssa reissuun mukaan), mutta käytiin metkin kärräämässä roskapussi pönttöön neitin kanssa, siinä meijän elokuisen kesäpäivän aktiviteetit...

No mutta, palatakseni asiaan! Eli tarkoitus olisi jaaritella hieman siitä, minkälaisia pintoja olisi ajatus toteuttaa tuonne uudelle puolelle. Jahka siihen asti päästään.

Mutta jos mennään vaikka huone kerrallaan ja aloitetaan kodinhoitohuoneesta! Kaikkiin tiloihin tulee seinään hirsipaneeli (kuten vanahalla puolella alakerrassa), mutta muista tiloista poiketen kodinhoitohuoneessa ja kuivaushuoneessa seinä olisi tarkoitus jättää puun väriseksi jollain värittömällä pintakäsittelyllä tai vaihtoehtoisesti käsitellä jollain vaalealla kuultosävyllä, koska lattiaan tulee tumma, ihan perus neliölaatta ja seinään kurasyöpön kohalle hieman isompaa, valkoista laattaa. Koska tilat on kuitenkin sen verran pieniä ja ikkunat samoin (kuivaushuoneessa ikkunaa ei edes ole), tummat seinät tekisivät tiloista vielä pienemmän oloisia. Ja toisaalta tumman lattian pariksi sopinee paremmin vaaliat seinät. Katto tulee ihan perus paneelista, joka maalataan valkoiseksi.

Kodinhoitohuoneen kalusteiden kohdalla pohdiskelin aikani, alun perin ajatuksena oli tummat kaapinovet, mutta asiaa riittävän kauan pyöriteltyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kaapit ja tasot tulevat sittenkin samaan henkeen meidän keittiön kanssa, eli valkoiset peiliovet jollain leveillä vetimillä ja tummahko, puuta jäljittelevä taso (hinnan vuoksi mentäneen kuitenkin täyspuun sijasta laminaatilla). Niin kivat ko tummat, sileät kaapinovet vois ollaki, niin jotenkin koen, että net ois liian modernit meijän tyyliin ja keittiön kanssa mätsäävä ratkaisu semmone enemmän ajaton ja tyyliin sopiva. Vetimien mallia täytyy vielä miettiä, oisi ehkä tylsää laittaa täsmälleen samanlaiset kuin keittiössä? Lankavetimet ois toisaalta hurjan kivat henkien viiskytlukua, mutta en oikein tiijä mätsääkö net nuitten ovien kanssa (pitäisi ehkä olla semmoset siliät, viiskytluvun väriset kaapinovet enemmin). Mutta katsotaan! Kaapit hankitaan mitä luultavimmin K-Raudan kautta, heidän myymästään Cello-keittiöstä löytyy myös kodinhoitohuoneeseen tarvittavat kaapit ja malliston Purola-ovet onkin juuri sellaiset, mitä olen kaavaillut.

Meillehän tulee siis perus siivous- ja pyykkikaapit, pyykkikone tason alle upotettuna, sen viereen muutama vetolaatikko ja allaskaappi ja tason yläpuolelle muutama yläkaappi. Tasoon upotetaan pyöreä pesuallas ja lisäksi tasoa jatketaan avonaisena vielä ikkunan alle (ompelukone yms. tasoksi) aina oveen asti. Makkareihin tulee luultavasti myös Cellolta vaatekaapeiksi ihan peruskomerot, joskin valakeilla sileillä kaapinovilla. Eteisen säilytyskalusteen tilasin juuri mittatilauksena liukuovitukku.fistä, alunperin haaveiltiin Inariaa, mutta koska jätettyyn tarjouspyyntöön ei ole tullut vastausta ja hinta olisi todennäköisesti Liukuovitukun tarjoushintaan huomattavasti kalliimpi, päädyttiin halavempaan ja ei tyylillisesti ihan niin hienoihin liukuoviin. Sisältö kaappiin tuli kuitenkin ihan samanlaisena kuin Inariallakin olisi ollut. Mittatilaustavaraan ja liukuoviin päädyttiin tässä kohin sen vuoksi, että eteisen toimiva säilytyskaluste on sujuvan elämän ja arjen kannalta aika oleellinen juttu, missä ei kannate säästää. Mittatilauskalusteella säilytystila saatiin maksimoitua ja toisaalta kaappi sisältä mahollisimman järkeväksi. Katotaan minkä näkönen kaappi sieltä tulee. 

Makuuhuoneisiin ja eteis- sekä käytävätilaan ollaan kaavailtu kattopaneeliksi vanahan ajan siskonpaneelia, jota meiltä löytyy myös vanahalta puolen alakerrasta. Siskonpaneelin saatavuus ei ole mikään maailman paras, mutta löydettiin jokunen firma, joka myös sitä valmistaa ja saatiin Lopen rakennuspuulta tarjous, joka rahteineen mahtunee budjettiin. Eli mitä luultavimmin saan myös uuteen osaan rakastamani vanahaa henkivän valakoiseksi maalatun siskonpaneelikaton! Seinät tulevat tosiaan hirsipaneelista, jotka käsitellään samaan sävyyn kuin vanahalla puolen. Tosin eteisen osalta seinien väri on vielä hieman mietinnässä, koska myös sinne tulee lattiaan tummahko, isompi laatta. Voi olla että olisi järkevää jättää sieltäkin seinät vaaleammaksi? Lisäksi makuuhuoneisiin on tarkoitus jättää yksi tehosteseinä, jotka maalataan. Toiseen huoneeseen olisi pirpanalle tulossa sellaista vaaleaa roosaa (kyllä, minä joka olen pienenä kertonut tulleeni liialle vaaleanpunaiselle allergiseksi ) ja toiseen sellaista vanahaa vihiriää (tarkka sävy vielä hakusessa). Hulluna ajatuksena minulla olisi myös maalata näitten huoneitten väliovet samalla maalilla, mutta katsotaan, se vähän riippuu mistä löydetään ovet.

Ajatuksena ja haaveena olisi löytää vanahat täyspuiset peiliovet samalla mallilla kuin vanahalla puolella (eli kolome samankokoista peiliä viistetyillä reunoilla), mutta tuntuvat olevan kiven alla! Yksi vaihtoehto olisi teetättää uudet ovet jossain, mutta budjetti ei todellakaan veny mihinkään tonnin kipale oviin, kun neljä kappaletta ovia kuitenkin tarvittaisiin (kodihoitohuoneen ja kuivaushuoneen väliin tulee haitariovi ja eteinen ja käytävä erotetaan toisistaan tuolla vanahalla kylymän eteisen ovella). Jotain puuvalmiita oviakin saa Jeld-weniltä tai esimerkiksi mittatilausovia Mattiovelta, mutta erilaisilla peileillä, mikkä eivät minusta ole niin komiat ko nämät vanahat! Mutta katsellaan! Jos tiijätte Lapissa puuseppiä, jokka tekis ovia kohtuulliseen hintaan, saa vinkkailla! Jos raaskin, investoin ovenkahavat Domus Classicalta, jolla on tätä meijän hopeista Ainoa uudistuotannossa, mikäli meille uudet ovet tulevat. Tietysti myös vanahat toimivat kahavat kelepaisivat!

Lattiaksi käytävään ja makuuhuoneisiin valikoitui todennäköisesti Trinitylattian öljyvahattu veistopintainen parketti harmaana. Olisin halunnut vaaleaksi tai harmaaksi maalatun lautalattian, kuten vanahalla puolella, mutta koska lautalattian toteuttaminen vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa meni niin monimutkaiseksi ja todennäköisesti lämmitysteho olisi siitä kärsinyt, päädyttiin parkettiin. Alakuperäistä aika palijon kalliimpi vaihtoehto, mutta koiran vuoksi laminaatti on ihan no no -vaihtoehto liukkautensa ja kovuutensa vuoksi ja muovimattoja ei meillä harrasteta. Tietysti perusparkettia saisi halavempaan hintaan, mutta haluttiin tällaista lankkua jäljittelevää parkettia, jonka pinta on käsitelty niin, että kuluminen ja naarmut eivät haittaa (koiran kynnet toimii tehokkaana lautalattian entistäjänä). Jostain syystä olisi tehenyt mieli valita väriksi ihan valakiaa, mutta järki käskee mennä harmaalla (mikä ei toki sekään kovin tumma ole ja hyvin näytti testipalassa koirankarvat erottuvan, pitäisi vissiin tilata tuo musta lattia! ). Haluan kuitenkin, kun kerran nyt remppaa tehään, että pintamateriaalit on valittu siten, ettei niitten kattominen vituta seuraavaa kymmentä vuotta, ko ihan heti tuskin ollaan pintoja uusiksi laittamassa. Toki se vitutusriski on aina olemassa, mutta siksi yritetään kuitenkin tehä valinnat mahollisimman huolella (tietysti järjen ja budjetin puitteissa).

Ikkunat ja uluko-ovet meillä tosiaan jo onkin paikallaan ja nethän tuli Pihla-ikkunoilta, vanahaa tyyliä kunnioittaen. Ikkunoitten karmit ja kodihoitohuoneen ovi on valakoset, mutta uluko-oven halusin ruskiana, koska valakonen on oven värinä kuitenkin meleko arka ja jotenkin se ruskia tuntui enemmän mieleiseltä (aika näyttää, oliko ihan urpo valinta, mutta jotenkin aattelen, että se ruskia korostaa ja kertoo että mikä on se pääsisäänkäynti, toki näin jäläkiviisaana olisi voinut valita myös harmaan oven). Ikkunat on asennettu siten, että sisäpuolellekin jää hieman ikkunalautaa, mikä on minusta oikein kiva juttu. Menee vähän jo ohi sisäpinnoista, mutta ulukovuoreen valittiin vaakalaudoitus, kuten talossa on alunperinkin ollut ja väriksi tulee luultavasti valakonen, ehkä harmaalla tai jollain vaalealla tehostevärillä nurkkalautoihin ja ikkunanpuitteisiin.

Tämmösiä! Muistinkohan kaiken? No saunan tulevan pukuhuoneen tapettivalinnan voisin tietysti vielä kertoa, tai siis sen, että se on epävarma.  Yhelle seinälle jää näkösälle raakalauta ja muut seinät ja katto pysynevät ennallaan (toki kanavapuhaltimelle menevälle ilimastointiputkelle pitää keksiä joku naamiointi, ehkä kotelo), mutta tuolle seinälle, josta oviaukko menee umpeen, olen kaavaillut pientä pätkää koivutapettia. Minulla oli jo sopiva paperitapetti valikoituna, mutta perkele menivät lopettamaan tapetin valamistuksen ennenkö ehin tilata sen (kerranki ko en omaan tapaani ennakoinu ja tilannu puoli vuotta etukäteen valamiiksi...) ja nyt sitä ei enää saa mistään. Olenkin joutunut tyytymään nyt seuraaviin vaihtoehtoihin, joita ovat joko Michael Clarckin vuoden '59 klassikko Woods (juu, on vähän kulunut mutta ainaki suunnitteluajankohta mätsää) tai sitten Photowallin koivumetsä-valokuvatapetti. Karelian koivusta en jostain syystä tykkää, se on mielestäni liian hailakan ja piirretyn näköistä (vähän sama ongelma tuon Woodsin kanssakin, valokuvatapetin kohalla taas mietityttää, että tuleeko siitä taas LIIAN valokuvamainen...) Molemmat ovat valitettavasti myös kuitutapettia ko tuo Distinctiven koivutapetti olisi ollut paitsi komiampaa (ja edullista), niin myös paperitapettia, joka olisi hengittävyyen kannalta ollut parempi. No, ehkä pari vuotaa pienellä pätkällä seinää ei aiheuta katastrofia (koputan puuta), mutta periaate on aina periaate.

Katsotaan mihin päädytään. Jos joku tietää että jossain on vielä myynnissä tai jollain on jäänyt yli tuota Distinctiveä yksi rulla (mielellään valakosta, mutta tummakin käy) niin minulle saa vinkata! Se olisi ollut meille just se mieleinen tehosteseinä...

Näin! Kuvia ei nyt tullut ko puhelimella on helepompi linkittää ja sopivasti sattui olemaan tarvittavat sivut auki miljoonana välilehtenä selaimessa (mitenkähän kummassa), mutta lupaan ja vannon julukaista semmosen esittelyn, jahka meillä on joskus valamista! Alustava aikataulutoive on saaha pinnat valamiiksi jouluksi, mutta jos siihen ei tosiaan päässä niin ressiä ei revitä.

Ja sitten olisi tietysti myös eessä huoneitten huonekalu- ja tekstiilivalinnat. Uutta ei varmaan hirviästi ole budjettiin mitoitettu etenkään huonekalujen osalta, eikä onneksi sinänsä ole tarvekaan (ajatuksena olisi ylläripylläri tuunata vanahoja, olemassa olevia huonekaluja, toki maalia tarvinnee ostaa), mitä nyt ehkä pirpanan huoneeseen sitten tietysti on pakko tulevaisuuessa hankkia jotain. Tekstiilejä ja piensisustusta toki olisi halu ja tarve hankkia, pirpanalle olenkin jo ostanu verhon (Vallilan Alma, josta myös maalisävy seinään) sekä Askon tarjouksesta Maalla-automatto (toimitusaika tosin oli pitkä, arviolta 4 kk, mutta sehän ei meitä haittaa). Automatossa oli paitsi kivat värit ja ulukonäkö jo nyt (ja idea ), mutta se myös menee leikkialustana sitten isompana (pitkään, luulen). Jotain julisteita tauluksi ja seinähyllykköä olen myös neitin huoneeseen jo kaavaillut, lisäksi käytävälle ois tarkotus lähtiä rakentamaan tauluseinää kehystetyistä valokuvista. Kodinhoitohuoneeseen siirtyy Ikeasta ostettu liinavaatekaappi, eteiseen olen haaveillut yhtä vanahaa säilytystilallista puusohovaa, katotaan saahaanko se. Vierasmakkarin virkaa toimittavaan huoneeseen ois tulossa papan tekemä vanaha sänky (johon tarttis kyllä teetättää patja, se ko ei oo standardimittanen) ja yöpöydiksi vanahat tuolit, tekstiilit hommataan sitten myöhemmin. Osa laajennuksen valaistuksesta hoituu ledeillä (siippa voisi teille esitellä sähkösuunnitelmansa), mutta makkareihin pitää löytää jotkin sopivat lamput sitten. Ja ai niin, verhotangot pitää hankkia! Yksi jää tästä tuvasta ylimääräiseksi, sen ajattelin saaha siirrettyä kikkaillen eteiseen, mutta makkareihin tarvitaan uudet. Oisko net sitten nuot samat ko ylähäällä, ko näitä alakerran tankoja ei vissiin enää saa.

Onneksi ei ole mikään kiire sinänsä, niin sopivia juttuja voi mettästää ajan kanssa ja hintatietoisesti (ja todennäköisesti huonekalujen tuunauskin saa oottaa vielä jonku hetken). Näistäkin toki lisää sitten joskus ko valamista tulee!

Tästä tulikin ihan kilometrijuttu, toivottavasti jaksoitte lukia kuvattomuuesta huolimatta! Innostuin kirjottamaan ko lapsi pitkästä aikaa nukkuu kunnon päikkäreitä (sen verran väsy, ettei jaksa mitään järkevää tehä, kuten imuroija). Mutta nyt menen syömään ja lukemaan Avotakkaa rauhassa ko vielä kerkiän! Palaillaan.

PS. En jaksanut oikolukea, anteeksi siis kaikki kirotusvirheet ja muut typot 

Näin se remppa etenee

EDIT// Blogger ei taas jostain syystä tee yhteistyötä, joten tekstin asettelu on päin hokia, mutta en jaksa tapella niin menkööt.  

Heipä hei! Nyt niitä luvattuja remppajuttuja vähän teillekin! Ette usko kuinka nopiasti aika menee tämän pikku kakkamasiinan kanssa touhutessa ja samalla ko minä sisällä syötän, vaihan vaippaa, laitan nukkumaan ja toistan kaavaa erinäisissä järjestyksissä yrittäen samalla pitää myös itteni kuin myös siipan ruuassa ja huushollin sisäosat jokseenkin kasassa sekä järjestyksessä ja koko perheen puhtaissa vaatteissa, ulukona hommat etenee koko ajan (ja hyvä niin).

Siispä nämätkin uusimmat kuvat on jo auttamatta jälessä totuuesta, meillä on nimittäin pelti katolla ja tällä hetkellä tehään lattiahommia. Torstaina tulee lattialämmitysputkien asentajat ja ensi viikolla oisi sitten ohojelmassa lattian valu.

Ja kirjottelen tätä nyt puhelimella, joten tekstin ulukomuoto on mitä on, yritän jossain vaiheessa ehtiä koneelle asti editoimaan. Mutta siihen asti tämä on muotoa teksti ensin ja kuvat sitten. :D Koittakaa pärjätä!

Mutta jos nyt jotain sanoisi yleisellä tasolla vähän itse rempasta. Jotain syvällisempää voisi koittaa riipustella erikseen esimerkiksi tuleviin pintamateriaaleihin liittyen, mutta nähtäväksi jää, milloin läppäri ehtisi viihtyä niin pitkään sylissä. :D Mutta siis, meillehän tulee noin 50 neliötä uutta tilaa vanahan huushollin kylykeen eteisen, kodinhoitohuoneen ja kuivaushuoneen sekä kahen makuuhuoneen muodossa. Lisäksi uusitaan lämmitysjärjestelmäksi maalämpö niin, että vanahalle puolen tulee vesikiertoiset patterit ja uuteen osaan vesikiertoinen lattialämmitys ja koko talon ulukoverhous uudistetaan ja myös vanahalle puolen tulee uudet ikkunat. Lisäksi saatetaan keskeneräiset kohteet vanahalla puolen valamiiksi (parveke ja yläkerran vessa). Kylymä eteinen on purettu laajennuksen tieltä pois ja vanahan puolen entisestä pikkueteisestä tulee saunan pukuhuone, kulun uuteen osaan siirtyessä tuvan puolelle. Pohojapiirros olisi tässä vaiheessa bueno, mutta minulla ei sitä täällä puhelimessa tietenkään ole... Palataan ehkä siihenkin siis myöhemmin.

Tuossa oli homma vähän niinkö pähkinänkuoressa. Lisäksi maalämpö veetään sitten myös tuonne navetan puolelle, jonne olisi tarkoitus tulla puolilämmintä tilaa, mutta navetan laitto jää nyt ensi kesän projektiksi kiitos tämän homman venähtäneen aloituksen. Toukokuussa oli vielä suunnilleen metrinen hanki ja kesäkuussa satoi lunta ja sitten oli kaikenlaista muuta pientä kuten rikkoutunut kaivinkone ja pirpanan syntymä, joten vauhtiin päästiin kunnolla vasta heinäkuun puolen välin tienoilla. Kirvesmies tehnee hommia elokuun loppuun ja vielä syyskuun ekan viikon, jonka jäläkeen sisäpintojen kanssa ollaan sitten omillaan (lue: siippa on).

Kukaan seleväjärkinen ei ehkä yhistäisi lapsen syntymää ja tämän kokoluokan remppaa, mutta toisaalta kiitos kesä- ja isyysloman siipalla on ollut ja on vielä hyvin aikaa osallistua rempan tekoon. Olisihan se tietysti ollut mukava köllötellä puoltoista kuukautta vauvakuplassa ja tehä asioita pelekästään vauvan, eikä vauvan ja remontin ehoilla, mutta nyt näin. Uskon, että lopputulos kuitenki palakittee ja toisaalta itekin tottuu jo hyvissä ajoin suht itsenäiseen vauvanhoitoon ko siippa kuitenki palaa elokuun lopussa joka tapauksessa taas töihin, jolloin ollaan pirpanan ja karvakaverin kanssa työajat täällä keskenämme. Sen sujumista jännään jokseenkin enemmän ko tämänhetkistä tilannetta.

Itse remppaa tehään vanahan talon ehoilla niin, että materiaalivalinnat niin uuden ulukovuoren ko uuden osan kohilla ovat hengittäviä ja seinien perusperiaate on myös uudella puolella sama ko vanahassa osassa iliman muoveja tai mineraalivillaa. Lisäksi ikkunoilla ja ulukovuoren uusimisella pyritään palauttamaan rintamamiestalon ilime, vaikka kylykeen nyt tuleeki noppamallin rikkova lisä. Toisaalta aika harvassa alakaa olla nämät rintamamiestalotyyppiset huushollit, joihin ei jo aikanaan olisi rakennettu sitä elintasojatketta, kuten meillä on tähän asti ollut. Eli siinä mielessä itse näen, että hyvin toteutettu elintasojatke kuuluu jo ihan olennaiseksi osaksi rintamamiestaloperinnettä. Ja toki myös sisäpuolen materiaali- ja sisustusvalinnoilla pyritään tukemaan ja säilyttämään vanahan talon henkeä luomatta kuitenkaan museotunnelmaa. Mutta niistä ehkä lisää omana juttunansa, koska niistähän meikäläisellä riittää raatittavaa (se osa remontista, jossa minäkin olen aktiivisesti mukana, pirpanan päiväuniaikaan sijoittuvan räystäslautojen maalaamisen ja muonituksen hoitamisen lisäksi).

Mutta nyt alakaa vaikuttaa siltä, että pirpana herää päiväuniltaan, joten lyön puhelimen veks ja keskityn häneen ❤ Lisää luvassa jahka taas kerkiän!

Meille syntyi rinsessa

Heipä hei pitkästä aikaa! Loppuraskaus hujahti ohi ihan silimissä ja juhannuskin meni ihan omasta edestään lähinnä syöden, saunoen ja nukkuen kotioloissa ja porukoilla ja jo pikkuhiljaa pienen syntymää odotellen. Pienokainen antoi kuitenkin odottaa itseään tuonne lasketun ajan huitteille ja pienellä lääketieteen avustuksella meille syntyikin pikkuinen (2860 g ja 47 cm) neiti-ihiminen heinäkuisena lauantai-iltana. ❤ 

Nyt ollaan ehitty jo pieni hetki tottua kotielämään ja isin rinsessa on kaikkiaan hyvin helppo tapaus toistaiseksi (koputan puuta) syöden ja nukkuen meleko säännöllisin kolomen tunnin välein. Pientä mahavaivailua on ollut, mutta toistaiseksi niistäkin on selevitty meleko pienin huudoin.

Ei voitaisi kyllä onnellisempia olla. Väsyttää tietysti ajoin ja remppakin painaa niskaan (mistä lisää myöhemmin), mutta eiköhän sitä hengissä selevitä tästäkin! 

Nyt kutsuu vaipanvaihto, yritän jossain vaiheessa ehtiä kertomaan miten remppa etenee. 

Äitiyslomakuulumisia

Alkuun töistä pois jääminen tuntui oudolta ja hieman ahistikin, mutta nyt oltuani ensin hetken kesälomalla ja sitten siirryttyäni äippäloman hellään huomaan, pakko sanoa, että ei voisi kyllä paremmin olla.

Viimeiset viikot töissä olin nimittäin kyllä jo aika kuitti. Väsymys ja aivojen rasittaminen ei vaan sovi yhteen. Ja kieltämättä sekä jatkuva istuminen että toisaalta myös liikkuminen ja lattialla/lasten pöydän ääressä kömpiminen alako ottaa koville.

Nyt on ihanaa, ko kaikkea toimintaa saa säädellä oman jaksamisen mukaan ja tehä asioita omassa tahissa. Voin haravoija pihaa, kasata roskat kottikärryyn ja kärrätä sen navetan taakse ja sitten istua puoli tuntia varjossa siemailemassa vissyä, ennenkö jatkan. Hommassa ko hommassa vauhti ei päätä huimaa, mutta eipä toisaalta ole kiire minnekään. Tuntuu itse asiassa varsin mukavalta kasata siipan pilikkomia eteisen purkujätteitä varastoon ens talaven polttopuiksi pari lautaa kerrallaan ja hitaasti taapertaen. Samassa ajassa mikä meikältä menee 1/4 peräkärrystä tyhyjentämiseen, on siippa tyhjentänyt loput 3/4. Mutta ei se haittaa.

Ihanaa on myös se, että ruokaa ehtii tehä ihan ajatuksen kanssa. Pyykit saa kuivumaan ulos lempeään kesätuuleen ja siivotakin jaksaa ennenkö alakaa näyttää ihan kaoottiselta.

Nukkuminen ei enää ole varsinaisesti mikään nautinto, mutta olen tyytyväinen jos vessassa käynnit jää kahteen ja asentoa ei tartte vaihtaa kolomeasataa kertaa. Äkkiä sitä huomaa, että tarttee meleko vähän unta ja kun aamulla ei ole kiire mihinkään, voi ottaa ihan rauhassa. Nukkua tarvittaessa päikkärit. 

Vaikka kyllä tässä h-hetken lähestyessä väistämättä alakaa tuntua tämä "ylimääränen" paino jo ropassa ja en minä loputtomiin jaksais näin raskas olla! Nivuset alakaa olla jo kovilla ja ajoittain on tukalakin olo. Kyllähän sitä "omaa" roppaa jo vähän kaipaa, mutta ajallaan senkin toivottavasti saanee takaisin. Ensin pitää vielä hetki jaksaa olla yhtä tämän pikkukaverin kans. Ja kyllä minulla tämmösenä ruuan suurena ystävänä on jo lista kaikesta siitäki, mitä pitää taas syyä sitten taas ko saa (lähtien maksalaatikosta valakkarilasillisen kautta sushiin...) :D

Mutta! Ei kait tässä. Pakata pikkuhilijaa sairaalakassi valamiiksi, tehä viimiset hankinnat ja jäähä odottavalle kannalle. Ja pikku sivuprojektina jatkaa remppahommia, mistä pitäisikin alakaa teille turinoida ihan omia tarinoita. Tai minähän lähinnä oon tämmöne sivustakatsoja ja prosessin tallentaja tällä hetkellä, mutta muut jatkaa minunki puolesta. 

Kaiken kaikkiaan, meillä menee mukavasti. Heleppoahan tämä vielä on ja mikäs tässä muutenkaan ollessa, ko kesäki on <3

Perjantaifiilis

Ah miten ihanaa ko on perjantai ja tulin hoitaneeksi kauppa-asiat jo eilen, joten saatoin tänään vaan töitten jäläkeen kurvata Matkahuollon kautta suoraan kotia. Ja mikä parasta, ihastelemaan uusia jouluverhojani! On net niin kivat, kattokaa nyt:

Piti tulla siniset verhot hopealla, vaan eipä tullut. Pakko kait se on uskoa, että sininen joulu on ollu pois muodista viimiset aika monta vuotta. Hauskintahan tässä on, että näitten verhojen myötä koko joulu alakaa näyttää erittäin punaiselta, vaikka olen kovasti vannonut sinisen ja hopean liittoon joulutekstiileissä. No, minkäs teet! 

Vaikka kiven alla se nämät punaisetkin tekstiilit tuntui olevan, jotenkin tuntuu että nykyään joulutekstiilienkin pitää olla niin helekkarin valakosta ja vaaliaa. Hyi sanon minä. Kyllä joulussa pitää olla tunnelmaa, vaaliaa ja valosaa ehtii olla sitten kesällä. Mutta jokainen tietysti tyylillään, minulle ei vaan siitä valakosesta ja vaaliasta tule joulutunnelmaa. 

Ostin samalla näihin verhoihin mätsäävät lakanatkin kahtena kappaleena ja täytyy sanoa, että myös kummatkin niistä vaikuttivat oikein ihanilta. Etenkin punakultaisista tuli ihana luksusfiilis, olivat nimittäin puuvillasatiinia ja lakanoissa oli nappikiinnitys! Saa nähä toimivatko käytännössä, mutta ideana ainaki ihana, koska meikäläistä aina ajoittain kiusaa täkin valuminen ulos pussilakanasta. Vaaliammat lumihiutalealakanat taas oli ihanan kevyet, aivan ko lumihiutaleetki. Tosin vähän hirvittää, että kuinka kestävät käytössä kun olivat niin ohuet, mutta toisaalta näitten lakanoitten käyttösesonki on tietysti aika lyhyt aina kerrallaan. 

Nyt tästä perjantaista ei sitten enää puutukaan ko iltalenkki, sauna, kynttilät sisään ja ulos, iltapalaksi lämpimät voileivät ja Vain elämää töllöstä. Kuulostaa loistokkaalta perjantailta!

Huonekalujen tuunausta

Tajusin juuri, etten ole muistanut ollenkaan esitellä teille kesän aikana tekemiäni huonekalutuunauksia! Siispä täytyy korjata tämä asia mitä pikimmiten.Tuunailu on osan kohdalla ollut jo pitempään joko prosessissa, tai suunnittelun asteella, mutta kesällä sitten viimein ko hajettiin ulukorakennuspunamullat, ostin samalla myös huonekalumaaleja. Ja tällaisia minä sitten sain aikaiseksi:

Meijän tuvan kruunaamaton kuningas (tai kuningar, maybe) on nyt ihan selekiästi uutta väriä pintaansa saanut keinutuoli! Pitkään kytenyt ajatus sai viimeinkin muotonsa totena, ko ostin purkin punaisinta maalia, mitä kaupasta sai ja sudin sen kaksinkertaisena ensin hikipäässä mattapintaiseksi hiomani keinutuolin pintaan. Siitä tuli oikein hyvä. Ellei jopa loistava. Aiemmin keinutuoli suorastaan hukkui sisustukseen, mutta nyt se saa ansaitsemansa huomion. Samalla ko keinutuoli sai uuden värin, päädyin myös vaihtamaan sen alla olleen maton uuteen, kun sattumalta löysin varaston kätköistä punaista hönkivän räsymaton. Tätä ihanuutta olen nyt koko kesän ihastellut ja niin on kyllä moni muukin, tuntuu että tulee istuttuakin enemmän keinutuolissa nyt. Ihan valtaistuimestahan tuo käy. :D

Ja koska sitä punaista maalia tuli ostettua reilusti, maalasin sillä myös pari pinnatuolia punaiseksi. Yksi löysi paikkansa tuvan nurkasta ihan vahingossa (ainakin toistaiseksi). Toinen vietiin tuliaisiksi kesän ainualle mökkireissulle. Vielä olisi pari tällaista tuolla navetassa, niillekin olen uutta väriä suunnitellut pintaan, mutta taitavat olla sitten ensi kesän projekteja. Punaista maalia tosin on vielä tuolla, saa nähä että tuleeko sillä sudittua vielä jotakin. Yleensä en näistä koristeellisista pinnatuoleista ole niin piitannut (näissä oli sellainen meleko ruma vaalianruskia ja ajan saatossa ehkä vähän kellastunutkin sävy alunperin, lisäksi osaa oli käytetty maalaustelineinä jossain vaiheessa) mutta tämä uusi maalipinta teki kyllä näistä heti meikäläisen silimään palijon komiampia!

Ja jos jollekin on vielä epäselevää, miten kyseinen tuunausprosessi tapahtui, niin kaikessa yksinkertaisuu'essaan: hio vanaha pinta (keinutuolissa maali, pinnatuolissa lakka) mattapintaiseksi, jotta uusi maalipinta tarttuu. Mitä sileämmän ja siistimmän pinnan haluat, sitä tarkempi hiomishomma (tarvittaessa voit vetää väliin pohjamaalin, minä en jaksanut ko meillä ei pienet epätasaisuuet ja kolhut haittaa). Hiomisen jäläkeen pinnan huolellinen puhistus pölystä ja sitten ei ko uutta maalia pintaan. Yksi kerros ei luultavasti peittäne riittävästi, joten anna kuivua purkin ohojeen mukaan ja vejä uusi pinta päälle. Vola, sinulla on uusi huonekalu!

Nämät kuvat ei oo nyt ihan loogisessa järjestyksessä, mutta menkööt. Tämä puuvaha nimittäin hankittiin ensisijaisesti tuota pöytää varten (josta kuva on taas ja jälleen meleko huono, pahoittelut siitä). Pöytähän on ollut projektissa jo toissa kesästä asti ja nyt sitten lopulta arvottiin siihenkin uusi sävy maalikaupassa ja jotenkin kummassa kaikkien pähkäilyitten jäläkeen siitä tuli vihiriä? Mietin myös lakkaamista kirkkaalla lakalla, mutta jotenkin tämä värillinen vaihtoehto nyt kuitenkin vei voiton. Tuo puuvaha oli muuten oikein kätevä juttu, paitsi että pöydässä oli kummia läikkiä, jokka ittepintaisesti jättivät imemättä vahan itteensä, vaikka puulle kaikki pinnat hiottu olikin. No, ei sole meillä niin justiinsa. 

Sävy ei kuvassa oikein pääse oikeuksiinsa, eikä väri näytä livenä ihan nuin epätasaiselta. Tätäkin vahaa kun sitten jäi yli, niin käsittelin sillä ex-tempore varastossa olleen vanahan pärekorin ja tuunasin siitä meille sisälle uu'en ja kätevämmän lehtikorin. Pärekorilla on heleppo kuskata paperit paperikeräykseen ja sitä ei ihan joka kauppareissulla tarvi olla tyhjentämässä. Kierrättäminen voi olla myös kaunista! Korissa värin oikea sävy tulee ehkä paremmin esille. Jätin korin alkuperäisen väriseksi sisältä ja käsittelin vain ulukopinnat ja netkin hiukan kuultaviksi, koska pinta näyttää näin kivan elävältä. Peikonlehden ja pinnatuolin kanssa oikein oiva porukka leivinuunin kylijessä. 

Tämä ei sitten olekaan mikään tuunausrojekti, vaan toteutettu pitkäaikainen haave ostohuonekalusta. Met harvemmin ostetaan ihan uutta, mutta tietyt huonekalut on sellaisia, ettei niitä juuri vanahana passeleita saa. Sitten ko ostetaan, se on usein pitkän harkinnan tulos. :D Tai ehkä enemmänkin sitä, että saan jonkun vision siitä, millainen huonekalu jossakin tilassa pitäisi olla ja sitten ko oon tarpeeksi kauan visioinut, miettinyt ja mittonut ja löytänyt jostakin käyttötarkoitukseen sopivan, sitten se hankitaan. Siipan siunauksella, tietysti. Sellainen oli tämä pinnasohovakin, jolla saatiin kaivattua lisäistumatilaa keittiön pöyän ääreen. Alunperin suunnittelin, että pijän pöy'än ihan vaan pyöreänä normaalioloissa ja raivaan pinnasohovalle tilan tuonne ikkunan alle, josta sen voi sitten aina tarvittaessa ottaa pöy'än ääreen, mutta ihastuin tähän pöydän kaverina niin kovasti, että se on tainnut jäähä tuohon pysyvästi. 

Hetkittäin on tuntunut, että meni koko kesä taas ihan omasta eestään, mutta on sitä sentään jotakin saanut aikaiseksikin!

Astiataivas (tai helevetti, miten sen nyt ottaa...)

Nonni, kerta ei niitä huonekaluja ja sisustusta nyt, niin sitten niitä astioita! Nämät ovat kaikki siis peräisin tuolta meijän varastosta ja ovat mitä ilimeisemmin tämän talon astioita, joskin mukana saattaa olla myös muualta kulukeutunutta tavaraa. Tässä ei myöskään ole vielä ihan kaikki, mitä olen varaston uumenista esiin kaivanut, mutta suurin piirtein kuitenkin.

Lähetään loogisesti liikkeellä tämmösellä yksinäisellä lasilla. Ei mitään hajua valamistajasta, täytyy tunnustaa, että näitä oli usiampikin, mutta taisin navettaa siivotessani hävittää net. Eli jos oli joku arvokas sarja niin saa tulla lyömään, muttako oli pariton määrä, tai sitten ehkä ainuastaan kaksi. Enpä voinut tietää, että yksi piileskeli vielä jossain muualla... Ihan sievä lasi sinänsä. Siinä vaiheessa ko kaverit päätyivät lasinkeräykseen oli jo melekonen siivousurakka takana ja hetken puntaroituani että säästänkö vai enkö, lähtivät sitten mäkeen. Toivottavasti ei ollut iso vahinko. Tämä saanee mennä jatkamaan elämäänsä jonnekin, ehkäpä Naruskan mökille.

Okei, seuraava, astetta hienompi löytö. Arabian korvattomat kahavikupit (?) nääs. Kokonaiset viisi kappaletta, joskin yksi vähän huonossa kunnossa. Ei mitään hajua mallista tai muusta, äsken yritin rullailla Arabian valikoimaa, josko olisi tullut samanlaiset vastaan, mutta ei ainakaan vielä. Leima viitannee jonnekin 50-60 -luvun tuotantoon, jos en ihan väärin tulkitse? Näiden yksinkertainen muotokieli on jotenkin todella hieno ja ajaton, ei uskoisi, että nämät ovat nuin vanahaa tavaraa. Ehottomasti kaappiin ja käyttöön!

Näille snapsilaseille en myöskään löytänyt mitään nimiä tai tunnistetietoja, mutta ovat jotenkin niin ihanat, että löytävät ehottomasti paikkansa käytöstä! Huomattavasti palijon kauniimmat verrattuna tavallisiin ja tasasen tylsiin napsulaseihin, mitä meiltäkin löytyy. Ja näissä on ajateltu käytännöllisyyttäkin, käyttäjä tietää ja tunnistaa heleposti oman lasinsa, koska kaikki ovat eri värisiä. Näppärää. Ainut mikä huolettaa, on tuon kuvion kestävyys ja pysyvyys. Vihiriästä lasista kukkakuvio on kulunut lähes kokonaan jo pois kummaltakin puolelta, joten pesun suhteen täytyy noudattaa varovaisuutta.

Yksi pahavilaatikko oli syönyt sinäänsä myös tolokuttomat määrät Riihimäen lasin umpiointipurkkeja, yhden litran ja loput 3/4 litran koossa. Ja olipa sekaan eksynyt yksi Karhulan purkkikin. Muutamaan olisi löytynyt umpiointiin tarvittava metalli ja tiivistekin, mutta net olivat kyllä tulleet jo tiensä päähän. Umpiointikäyttöön löytyy kyllä uusiakin purkkeja, nämät ovat sen verran hienoa, että pääsevät säilytyskäyttöön. 

Tässä onkin sitten pari mysteerilautasta. Isompi on kovasti palijon tutun näköinen ja on melekosen jämäkkää tavaraa, että mikään ihan pilipalilautanen tuskin on kyseessä, mutta nopealla googlailulla en saanut vielä selevitettyä, että kenen ja mikä lautanen mahtaisi olla kyseessä. Pienempi kaveri on mitä luultavimmin Nuutajärven lasin lautanen, ainakin kovasti sellaiselta näyttää. Jos jollain on vinkkejä tuon isomman suhteen, niin mielelläni kuulisin! On sen verran jämäkkää lasia ja kauniskin, että talteen menee ehottomasti. Tuon yksittäisen lautasen kohtalo on vielä avoin, mutta eiköhän sekin vielä paikkansa löyä, tai sitten uuden kodin.

Tämä nekka ei halunnut tarkentua kuvaan, vaikka miten päin yritin ja napsin siitä varmaan kymmenen kuvaa, mutta ei anneta sen häiritä. Jokin tämän astian muotoilussa ja hieman keltaiseen taittavassa sävyssä säväytti minua heti ensi näkemältä. Sitten kuitenkin ajattelin, etten minä sitä tartte, koska nekkoja meiltä löytyy jo kaksi kappaletta. Silti jokin sen ulkonäössä onnistui kiinnittämään katseen uudestaan ja uudestaan ja aloin kummasti ajatella, että taijankin siirtää sen tuolta kiertoon-kasasta kuitenkin talteen-kasaan, siitäkin huolimatta, etten minä sitä varsinaisesti tartte. No, nekka paljastuikin sitten mitä ilmeisimmin Riihimäen lasin "sotakalusto" nimellä kulukevan kermakon ja sokerikon toiseksi puoliskoksi. Internetin ihimeellinen maailma tietää kertoa, että malli on tullut markkinoille ennen talavisotaa. Jos tässä ei vielä ollut tarpeeksi syitä kyseisen kermakon säilyttämiseen, niin ei sitten missään.

Tässäpä sitten pari kulhoa (jälkiruokakulho ja ehkä sokerikko, pienestä koosta päätellen?), jotka tulikitsin internetin avulla Karhulan lasin tuotannoksi. Kohtaloa en vielä osaa sanoa, krumeluuri reunan muotoilu ei ehkä ole ihan meikäläisen mieleen ja kun näitä nyt on vaan nämät kaksi, niin voisivat ehkä päätyä etsimään uutta kotia. Katotaan. 

EDIT: Ovat Riihimäen Ludvig-sarjaa, eivät Karhulan lasia, anonyymille kiitos tiedosta!

Sitten pari yksinäistä lasia, joista tuo vasemmanpuolimmainen on ilmeisesti Karhulan ja Iittalan Iitta-lasi, koska pohjassa on tuollainen tähtikuvio. Lasi on hiukan kulahtaneessa kunnossa ja erikoisen kokoinen, joten katsotaan säilytetäänkö vai laitetaanko kiertoon. Oikeanpuolimmainen lasi saanee jatkosijoituspaikan mökkiastiastosta.

Kristallituoppi sekä sokerikko ja kermakko. Näidenkään kohalla ei kyllä mitään hajua, ovatko jonkin tunnetun suomalaisen lasitehtaan tuotosta vaiko jotain muuta.  Täytyy kyllä todeta, että ovat toisaalta hyvin kauniit. Ehkäpä yritän vielä selevitellä, että ovatko esimerkiksi Nuutajärven lasin aikaansaannoksia, mitä ulkoisen habituksensa puolesta voisivat hyvin vaikka edustaakin. En pitäisi täällä kyllä mahottomana sitäkään, että olisivat kulukeutuneet tänne naapurin puolelta. Mutta kyllähän siellä mökkiastiastossa ehottomasti sokerikkoa ja kermakkoakin tarvitaan. Ja tuoppia.

EDIT: ulkolaista tuotantoa ovat.

Tässä taas hiukan mönkään mennyttä tarkennusta, mutta ei takerruta siihen. Sininen maljakko varasti huomioni heti ko sen nostin laatikosta esiin. En ees jotenkin osannut ollenkaan olettaa, että kyseessä voisi olla mikään kovin erikoinen vaasi, muttako kirjotin googleen hakusanaksi Nuutajärven lasi aikomuksenani tutustua sen nimen alla valamistuneisiin lasituotteisiin tarkemmin, lävähti näytölle ensimmäiseksi kuva kyseisestä vaasista. Ihimekös tuo kun silimä tykästyikin tuohon vaasiin niin kovasti, että alakoi hakija sille jo paikkaa. Etualalla huonosti tarkentuneena olevasta esineestä en ihan tiijä, että onko se tuikkukippo, sokerikko vai kenties lasi. Ulukonäkö muistuttaa Eero Rislakin Riihimäen lasille suunnittelemaa jäläkiruokakulhoa, mutta ei ehkä kuitenkaan ole ihan samanlainen? No, joka tapauksessa tämä kippo pääsee nyt toimittamaan tuikkukupin virkaa, sillä nätti se on. 

Sitten vähän kahavikuppeja. Nuita vihiriällä puulla varustettuja oli alunperin kuusi, mutta onnistuin tiputtamaan ja rikkomaan korvan yhestä. Olivat aluksi mielestäni jotenkin hauskat, mutta nyt en sitten enää niin tiijäkään. Kahavikupeilla ei oikiasti kyllä nykyaikana ole meijän talou'essa käyttöä ko korkeintaan koristeena. Nämät taisivat olla jotain puolalaista posliinia, jos en ihan väärin muista. Etualan kukikas kuppi ei pitänyt sisällään (tai pitäisikö sanoa, pohjallaan) mitään tunnistetietoja, mutta oli yksinäisyyessääkin niin kivan värinen, että eiköhän met sille joku käyttötarkoitus keksitä. Pallokoristeinen kuppi taas on meikäläisen yllätykseksi Arabian puhalluskoristeinen kuppi. Samalla ko tämä asia valakeni minulle, valakeni myös, että olen pitänyt koristehyllyssäni tietämättäni vihireitä Arabian puhalluskuppeja myöskin. Jotenkin olin ihan ohittanut tällaisen faktan, mutta olivat vaan niin komiat kupit, että pakkohan net oli näkösälle laittaa.

Tässäpä taas yksi paritsa, joka sokerikkona ja kermakkonakin tunnetaan. Näistäkään en tiijä kyllä yhtään mitään muuta, ko että muotoilu näissä on jokseenkin epäkäytännöllinen, mutta aluslautanen taas kätevä. Omalla tavallaan hienot, mutta kohtalo vielä avoin. 

Ja sitten vanahaa kunnon Duralexin lasia. Ainakin vasemmanpuolimmaiset ovat Duralexin valamistamia, oikeanpuolimmaisista en uskalla sanoa samaa, koska niissä ei tainnut olla mitään merkintää valamistajasta. Toisaalta ihan kauniita juomalaseja, mutta katsotaan, riittääkö näille kaappitilaa. Nämät olisi kyllä vielä varsin hyväkuntoisia laseja molemmat.

Nämät lasit taas aijon kyllä ehottomasti pitää, koska ovat minun mielestäni varsin kauniit. Näissäkään ei merkintöjä valamistajasta ole, eikä tullut googlailulla samanlaisia vastaan. Yksi on matkan varrella hieman samentunut, pitää koittaa saaha puhtaaksi. Käytön jäläkiä on myös jonkin verran, mutta haitanneeko tuo.

EDIT: Ovat Riihimäen lasin Olga-juomalasit, anonyymille kiitos tästäkin tiedosta! 

Sitten tämmöiset "kristalliset" jäläkiruokakulhot. Ovat minusta jotenki tosi kauniit, että ajattelin nämätkin (yllätys yllätys) säästää, vaikka jäläkiruokakulhojakin meillä aika reippaasti on. Tuntuvat käteen hirviän kevyeltä ja jotenkin muovisilta, etten siltä pohojalta usko näitä minkään kunnon valamistajan kulhoiksi, mutta voin toisaalta olla väärässäkin. Jos joku tunnistaa niin saa kertoa! Arcorocin laseja googlaillessa vastaan tuli tämäntyylisiä jäläkiruokakulhoja, mutta eivät olleet ihan samanlaisia, liekkö sitten sen valamistamia.

Ja lisää Duralexiä. Mummolasta löytyy näitä samoja laseja, joten kaikessa nostalgisuudessaan säästämisen arvoiset. Jos eivät mahu kotia, niin löytävät kyllä paikan missä palavella. Näihin liittyy hyviä muistoja.

Yksinäinen Duralex ja joku muu lasi. Löytävät kyllä käyttöpaikan varmasti jostakin. 

Muutama sinappilasi! Vähäisyyden vuoksi en ehkä viitsi ottaa juomalasikäyttöön, mutta jotain käyttöä näille ehottomasti keksitään. Kaverina yksi ruskea Violajuustolasi. Taustansa vuoksi ehottomasti säästettävien listalla.

Arabian Pirtti-sarjan kahavikupit. Näiden kohtaloa vielä mietin, koska jostain kumman syystä minulle tulee vaan tästä kahaviastiastosta mieleen, että ollaan jonkun hautajaisissa! En kyllä yhtään tiijä että miksi, liekkö tuo värimaailma vai ovatko jääneet jostain lapsuu'en hautajaiskokemuksesta mieleen...

Sitten vähän Arabian lautasia, muutama isompi Pirtti-sarjan lautanen ja asetteja. Ilmeisesti tuo sini-ruskeakin on Pirttiä, mutta vähän eri sävyisenä? Se miellyttää kyllä heti enemmän meikäläisen silimää. Jaahas, nopia googlaus tietää kertoa, että kyseessä onkin eri sarja, nimeltään Kaira. Kas kun se näyttikin heti enemmän mieleiseltä. :D Valkoiset ovat aina käteviä olemassa ja tuo vaaliansininen, sekä keltanen ovat ihanan värisiä, vaikka vähän kärsineitä ovatkin. Tuo oikialla laijalla oleva mustavalkoinen asetti ei ole Arabiaa, mutta minusta se oli niin nätti, että halusin sen säästää. Asetit ajattelin kaikki (ehkä lukuunottamatta nuita ruskeita Pirtti-asetteja, jos kupitkin löytävät jostain uuden kodin) säästää, koska olen tehenyt viime aikoin juhulakattaukset käyttämällä muumimukeja ja yhistämällä niihin näitä erilaisia asetteja. Tietysti sekin olisi kiva, jos kahviastiaston saisi koottua nuista Arabian puhalluskoristeisista kupeista... Muumit meillä on pääsääntöisesti arkisessa kahvikäytössä, eipä oikiastaan tule juuri muita katettua pöytään, vaikka Arabian KoKoa löytyy, samoin kauniit Pentikin kupit.

Sitten taas mysteeriset lasilautaset ja -asetit. Vastaavia ei osunut kuukkeloimalla silimään, molemmat ovat kyllä ihan nättejä, etenkin nuot asetit. Kattaamisessa tarvii kyllä aina nuita leipä- tai pullalautasia (tai mikä tuon koon nimi nyt virallisesti onkaan), mutta toisaalta haluaisin hankkia sitä varten ihan uusia Marimekon lautausia. Myös nuitten lasisten asettien käytännöllisyyttä vähän epäilen, pitäisi kokeilla miltä net näyttävät yhessä muumimukien kanssa. Jotenkin tuntuu, että näille pitäisi olla lasiset kahavikupit kaveriksi? Katsotaan, josko näidenkin valamistajan saisin vielä kaiveltua esille.

Löytyipä sieltä laatikosta myös kaksi kappaletta Nuutajärven lasin Rosita-kulhoja. Nämät menee säästöön, koska sujahtavat heleposti tarjoilukulhoiksi kattaukseen ko kattaukseen. Äidillä oli tähän kuuluvia jalallisia laseja joskus (ehkä viinilaseja?) muutama ja pienenä ko haluttiin tehä juhlavampi kattaus, net jalalliset lasit piti ehottomasti saaha pöytään. Ellen ihan väärin muista, taijettiin juhulia pikkuveljen syntymää koristelemalla keittiönpöytä ja juomalla omenamehua niistä Rosita-laseista. :D Tästä lapsuu'en suosiosta johtuen ovat tainneet kaikki ehkä yhtä lukuunottamatta särkyä... 

Nämät ovat Arcorocin lasit, ehkä Emma-nimiset jos en ihan väärin muista? Malli on toisaalta ihan kiva, arkikäyttöön ehkä vähän pienikin, tulee mieleen, että näistä pitäisi siemailla viskiä jääpalojen kanssa (mitä ei kyllä meillä harrasteta :D). Ovat kyllä meleko naarmuiset ja elämää nähäneet, että saattaisivat ehkä siirtyä osastolle "mökkiastiasto".

Humppilan lasin Ulpukka-vati. Tunnistaminen vaati internetin ihimeellisen maailman apuja, vaikka painosta ja tutusta ulukonäöstä tiesinkin, että joku tietty suomalainen lafka täytyy olla tämän takana. En tiijä meneekö tarjoiluvadiksi, mutta jotakin käyttöä tälle keksittäneen. Voisi toimia jossain semmoisessakin paikassa, mihin ei välttämättä muuten uskalla lasiastioita asetella (veikkaan nimittäin että jos tämä tippuu lattialle niin ennemmin lattia menee rikki ko tämä, tosin ehkä sekään ei nyt niin hirviän positiivinen asia ole :D). Ilimeisesti tämä Humppilan lasi ei ole kovin monen mieleen ja kyllähän tästä vähän mummola-vibat tulee (sieltäkin tällainen löytyy) mutta toisaalta muistan pentuna aina ihailleeni sitä, miten tämä lasi näyttää ihan jäältä joessa. Joten ajattelisin, että käyttöä löytyy ainakin jouluna, jos ei muuten.

Pari simppeliä kynttilänjalakaa, joihin voi laittaa joko pitkän kynttilän tai tuikun. Pohojassa lukee "France", ei muuta. Menevät säästöön monikäytettävyytensä vuoksi, löytävät varmasti paikkansa jostain kattauksesta joskus. Jos Pirtti-kupeissa oli hautajaisfiilis, niin näissä taas on ihan ristiäismeininkiä. :D

Kuten kuva kertoo, Muurlan käsintehty tuikkukippo. Nopialla etsimisellä en löytänyt mallin nimeä tai muutakaan infoa tästä, mutta menee toki säästöön kauniin muotoilunsa vuoksi ja myös siksi, että kynttiläjuttuja ei voi olla ikinä liikaa (t. tuikkuhullu). Vaikka muuten onkin vähän surkiaa, että kesä alakaa kääntyä pikkuhilijaa kohti syksyä, niin se tuo kuitenkin taas mukanaan pitkän kynttiläkau'en.

Sitten taas muutama mysteerilautanen. En tiijä mikä näissä lasiastioissa viehättää, mutta nämätkin on minusta kauniit, ihan niinkö pieniä aurinkoja etenkin auringonpaisteessa. Jos olisivat värillistä lasia, olisivat vielä kauniimmat! Valmistaja ei ole tiijossa, kohtalokin vielä avoin, ko näitä on vaan kolome.

Sekä nämät syvät lasilautaset, että teekupit ovat säästettävien listalla. Lautasissa ei muistaakseni ollut mitään merkintöjä, mutta epäilen Arcorociksi, teekupit nimittäin ovat sitä varmuuella. Syvät lautaset ovat monikäyttöiset ja nämät teekupit taas vaan jotenkin niin kivat. Teetä tulee kyllä harvoin juotua isolla porukalla niin, että kattaisi ihan kupit pöytään, mutta hyvähän se vara on olla olemassa. :D Jos raaskin, niin näille saattaisi kyllä olla toinenkin koti, katotaan nyt. 

Ja sitten vielä lopuksi, Arabian Harlekiini kukkamaljakko. Kukkamaljakoita ei voi olla ikinä liikaa, tosin tämä kaipaisi seurakseen ehkä samanhenkisiä kavereita. Mutta ei anneta sen häiritä. Löytää paikkansa kyllä. 

Siinäpä niitä! Jotain halpisosaston kippoja ja kuppeja jäi esittelemättä ja varastokin piettää sisällään vielä muutamia astioita, mutta suurin osa oli ehkä tässä. Ja tähän ei tietysti päässyt "uusi" aterinsarjani eli Sorsakoski, joka oottaa vielä osin pientä fiksailua. Nyt vaan sitten enää pitäisi ratkaista, että mihis net säästettäväksi ajatellut asiat sijoittaa. :D Oon aina aikasemmin varonut käyttämästä ittestäni tätä ilimasua, mutta kyllä kait meikäläisessa pieni keräilijä asuu. Sen ääneen myöntäminen valitettavasti antaa luvan sille, että tekee mieli samantien suunnata kirppikselle tekemään löytöjä. Onneksi se on täällä vähän rajallista. Ja edelleen olen sitä mieltä, että haluan kerätä sellaisia asioita, jokka ovat meikäläisen mielestä kauniita enkä pelekästään keräämisen ilosta. On olemassa esimerkiksi hirviästi värillistä lasia, jota ottaisin enemmän ko mielellään ja sitten tietysti kaunista keramiikkaa ja posliinia. 

Mutta onneksi keräilyssä on aikaa koko elämä, eikös?