Viime aikojen mukavia kuvina

Seuraa perinteikäs "Insta-kuvat jakoon" -julukasu, koska minulla olisi kaikenlaista asiaa, mutta en oikein tiijä mistä aloittain ja täällä pihalla, josta nyt kirjottelen, on yksinkertaisesti liijan mukava ilima liialliseen tietokoneella napottamiseen. Plus että akun kestokin on rajallinen, siispä tällainen sekametelisoppa kuvina!

Onnea elämässä on esimerkiksi hyvä ruoka:

katkarapu-halloumisalaatti

salaatti omalta maalta

gluteenitonta lappapuuroa puolukoista!

tex mex -salaattia

kotitekoiset kaalikääryleet, vaikkeivat ihan täydellisesti onnistuneetkaan

tuoreet mansikat (ja vadelmat)

uusi gluteeniton oluttuttavuus, jota löyty meijänki S-marketista

persikkavispipuuro

poronlihakeitto (tai no, poronluukeitto ehkä kuvaavampi sana)

Onnellisuutta lisäävät myös ihanat elukat:

rentoreino

päiväunet

leuanleputtaja

Ja mieli suorastaan lepää erilaisilla mettäreissuilla:

Ukeron kuningas

luonnon taidetta, 1

luonnon taidetta, 2

luonnon taidetta, 3

mustikoiden sijasta löytyi maisema

ja vettä!

Kuskoivan kiviä nämätkin

valoa pimeän keskelle

onkireissun kohokohta

täältä löytyi mustikoita!

Mieltä on ylentäny myös luonnon antimien hyödyntäminen ja mieletön säilömisvimma:

rouskuja

haperoita matkalla pannulle

oman kasvimaan satoa

luonnon antimilla herkuttelua, haperoleipä

karvarouskuja

muutama mustikka pakkaseen

ja pari piirakkaan!

Viime aikoina oon havainnu myös lenkkeilyn riemua:

erilainen lenkkikaveri

auringonlasku iltalenkillä

on mulla aikaa upiat lenkkimaisemat

mielenhoitoa pellolla istuskellen ja auringonlaskua ihaillen

Ja onhan sitä tullu oltua onnellinen ja kiitollinen ihan vaan elämästä, ihanasta kodista ja elokuusta:

tuunausprojekti

maailman hienoin astiakaappi

puhdas ja järjestyksessä oleva koti

elokuun pimenevät illat ja kynttilät

mutta ihanan aurinkoiset ja lämpimät päivät sekä pihahommat!

stressinpoistoa

Lisäksi viimeaikojen ilon aiheita on myös ollut esimerkiksi pimennysverho makkarin ikkunassa (en muista olenko jo hehkuttanut tätä), mummolan navetasta löydetyt hömppäkirjat, anopilta vihdoinkin kotiutettu ihana lasilyhty ja kylymän eteisen korjattu katto (siippa se vaan on melekonen monitaituri). Nyt on pelti eteisen katollakin, ei pitäisi tulla enää vesi sateella sisään. 

Mutta nyt täytyy jatkaa tätä ihanaa aurinkoista päivää ruokailun merkeissä ja lähtiä sitten ehkä hoitamaan asioita. Palailen ehkä illemmalla vielä vähän tekstipainotteisempien juttujen kera!

Sunnuntaifiilis

Tiedättekö net päivät, ko innosta puhkuen ja pää täynnä suunnitelmia menee nukkumaan ja miettii kaikkea, mitä aikoo seuraavana päivänä aikaisin ja levänneenä herättyään tehä, mutta sitten herääkin yöllä kolomelta, eikä saa enää pariin tuntiin unta. Ja ko lopulta nukahtaa, pistää koira pystyyn pörinäkonsertin puoli viijeltä. Nukahtamisen jäläkeen herää yheksän jäläkeen väsyneenä ja sängystä nouseminen tuntuu ihan urotyöltä ja loikoilua on pakko jatkaa vielä ainakin tunnilla.

Tänään on juuri sellainen päivä. Lisäksi iltapalaksi paistamani pari voitattia, jokka löytyivät iltalenkillä, osoittautuivat erittäin huonoksi vaihtoehoksi, sillä meikäläisen vatsalla on ajoittain hankaluuksia käsitellä sieniä ja huomasin yöllä herätessäni mahan kipiäksi. Se on jatkunut nyt aamulla aivan jäätävänä turvotuksena, joka saa meikän näyttämään siltä, niinkö olisin raskaana jo usiammalla kuulla. Niinpä kaikki reippaat suunnitelmat vaihtui siihen, että hauduttelin riisipuuroa lounaaksi ja makoilen tuvan sohovalla.

Nyt ei sada, joten olisi kyllä pitänyt käyttää "hyvä" ilima hyödyksi ja lähtiä etsimään sieniä ja/tai marjoja. Kyllä, vaivastani huolimatta aijon edelleen syyä sieniä, koska turvotuksen ja mahakivun näyttäisi aiheuttavan pannulla sellaisenaan paistettu luonnonsieni. Sienisalaatti, pitsa, piirakat sun muut ei ole edelleenkään poissulijettuja. Ja voi jos meillä löytyisi samaan malliin kanttarellejä niinkö etelämpänä, olisi pakko tehä risottoa tai kantarellikeittoa. Terkuin Instagramin kanttarellikateellinen.

Kaikkein ihaninta olisi tietysti löytää hilloja, mutta niitten suhteen olen vähän epäileväinen, enkä kyllä ees lähe nyt niitä hakemaan. Mustikatki olisi ihan jees, pienestä erästä tuoreita mustikoita voisi leipoa mustikkapiirakkaa ja vähän isomman erän pakastaa. Hankalaksi elämän tekee vaan se, että ei ole mitään hajua, mistä täältä uusilta kotihuudeilta kannattaisi lähtiä ettimään ja mitä. :D Ensisijaisesti ajattelinkin lähtiä käymään vanhoilla ja tutuilla, hyväksi havaituilla paikoilla hieman muualla. 

Ai että, melekeen ampaisin tästä jo samantien liikkeelle, mutta oottelen myös vieraita kylään, joten täytyy malttaa mielensä vielä hetken. 

Aattelin myös kovasti käyväni tänään ehkä hieman ottamassa juoksuaskelia, mutta saa nyt nähä antaako tämä pallomaha periksi sellaiselle. Ah ja niin, pitäisi vissiin väsätä ruuaksi aikomiani kaalikääryleitäkin. Saas nähä miten sitä kerkiää.

Elämän pieniä suuria iloja

Meillä on arkkupakastin! Wuhuu! Tai säiliöpakastin, miksi ikinä näitä nyt nykyään kututaankaan. Veikon Koneella oli nettisivuillaan tarjous, jolla sai kaikille yli 50 euron ostoksille ilimasen kotiinkulijetuksen. Ja ko laskumaksuvaihtoehosta ei myöskään tullut lisäkuluja, napsahti tämä Rosenlewin pakastin tilaukseen. Tänään se sitten saapui rekka-autokyydillä pihaan. Hintaa tällä Rosenlewillä oli 299 euroa.

sehän on ko siihen tehty

Tein insinöörintarkkaa mitoitustyötä, sillä sijoituspaikka oli kokonsa puolesta rajallinen ja leveyttä pakastimella sai olla enintään 80 cm. Tämä Rosenlew oli 79,5 cm leviä ja syö sisäänsä 210 litran eestä pakasteita. Viilentyminen vaatii 24 h ja sen jäläkeen saan alakaa helepottaa keittiön pakastekaapin ahdinkoa siirtämällä mm. koiran luut ja poronlihat tänne. Ja mikä parasta, saan alottaa leipomisen! Oon kattonu jo valamiiksi muutamia hyviä gluteenittomien leipien reseptejä ihanasta Gluteenitonta leivontaa -blogista ja nyt ko pakkasen koko ei enää rajota, voin ruveta testailemaan reseptejä. Kiinnostusta olisi kokeilla myös mm. bageleitten leipomista.

Muita viime aikojen mukavia asioita on kevään ekat korvasienet, jokka päätyivät samoin tein lautaselle (nyt oisi pakkasessa tilaa, jos löytyisi vaikka lisääkin) ja kotirannasta lauantai-iltana koiran ruuaksi ongitut särjet sekä eilinen grillikau'en avaus kylillä. 

Tällä hetkellä mielessä on juhannussuunnitelmat, muutkin suunnitelmat ja hirviä pohiskelu siitä, kannattaisiko tilata alennusverhoja. Saisi syys- ja jouluverhot jo valamiiksi näin kesäkuussa...

Itä-Lapin antimia

Jes, tämä Blogger luultavasti toimii nyt, vaikka tekstieditori näyttääki fontin mulle lihavoituna ja ihan vituralleen. Eli luvassa siis vaihteeksi taas vähän kevyempää höttöä. Okei, eli lähetään liikkeelle vaikka ihan ekana tästä:

Pahoittelut huonosta kuvanlaa'usta, nämät on sitä ehtaa kännykkälaatua pimeissä sisätiloissa. Väritki on vähän miten sattuu, mutta kyllä, meillä on olokkarissa uus verho. Joka on oikiasti palijon vihiriämpi ko mitä tämä kuva antaa ymmärtää. Siipan ensimmäinen kysymys ko kaivoin verhoa ulos paketista oli "onko siinä puu?", mutta vaihtui kuitenki yllättäen kommenttiin "kiva, että on vähän väriä". Ai onko tummissa verhoissa muka jotaki valittamista? No, siinä se Koivikko meijän ikkunassa nyt sitten kuitenki komeilee.

Koska meillä on tällä viikolla syöty ruuaksi kuvassa näkyvää hirvipataa (ei sitä kuuluisaa Lasse Sievisen kuitenkaan), aattelinki kirjotella tuon sisustuksen lisäksi siitä, millä muulla tavoin (itä)lappilaisuus näkyy meijän arkisessa elämässä täällä väärällä puolia Suomea. Yksi isoin elementti on tietysti pakkasen sisältö, eli ruoka. Hirvi on hirviän (hahhah) hyvä esimerkki siitä, mikä paikallinen eväs päätyy meijän ruokapöytään. Ei ole sentään itte pyytämääni (vielä), mutta lähipiirin kuitenkin. Lisäksi pakkasesta löytyypi myös sallalaista poroa. Kokonaisista lihoista on hyvä tehä käristystä tai pataruokaa. Näitten lisukkeenä suosin yleensä joko kotoa tuotua sallalaista puikulapottua, tai sitten törsään kaupassa lappilaiseen puikulaan, niinä harvoina kertoina ko meillä pottua syyään. Jos että oo maistaneet, niin maistakaappa! Ei voi jostaki peruspotusta ees puhua samana päivänä lappilaisen puikulan kans. Lisäksi meillä ruukataan paljolti jauhaa hirveä jauhelihaksi, joka on ihan lyömätön eväs kaikessa kotikokkailussa. Tulee ihan huippua pitsaa ja herkulliset hampurilaispihivit! Nam. Sen sijaan esimerkiksi hirvenlihasta valamistetulle kebab-lihalle en jotenki syty, siinä menee vähän niinkö se mettänelukan maku hukkaan. Makkarat ja muut käy kyllä. Joskus harvoin meikäläisen pakkaseen eksyy myös lintua, josta sitten tehään lintukäristystä. Ja tätä ei oo kyllä vielä meillä näkyny, mutta jos joku laittaa, niin syön kyllä myös jänistä! Riistaruuat on herkkua.

Tämä on sitä siipan mukanaan tuomaa herkkua, mitä eilen illalla ihan mielissäni mussutin. Kuivaalihaa nääs. Appiukko ystävällisesti on kuivatellut ja lahajoo meitä. Äärimmäisen hyvää. Aattelin tosiaan ihan vakavissani ens viikolla ottaa matkaan evääksi ja iltapäivän naposteltavaksi vähän kuivaalihaa, joskin pitää pilikkoa valamiiksi, en oikeen usko että kattovat täällä kauhian hyvällä, jos istun bussissa puukko vyöllä. :D Kotosalla en useimmiten ees muista ajatella koko asiaa, on tullut puukko vyöllä haettua usein makkarapaketti jos toinenki kaupasta. Kuivalihavelli ois myös vallan mainiota, itte en viitti sitä alakaa keittelemään kuitenkaan.

Tämä kuvan smoothie tässä taas esittää osaltaan pakkaseen säilöttyjä marjoja. Tykkään marjojen keräämisestä (en niinkään siitä puhistamisesta) ja tälläkin hetkellä meillä on pakkasessa tämän vuojen satona vattuja ja viinimarjoja meisin ite keräämänä. Mustikkaan en ehtiny kunnolla, mutta äiti pelasti mustikkakadolta. Puolukoita ei oo vielä uusia, mutta viime vuotisia jonku verran. Hillat ja mansikat puuttuu harmillisesti kokonaan. :( Marjoista tulee väkerrettyä piirakkaa (etenki mustikka) ja sen lisäksi syön niitä ylivoimaisesti eniten joko smoothiessa tai kaurapuurossa. Puolukoista tulee myös survottua ite puolukkasosetta kaveriksi esimerkiksi liharuu'ille. Joskus marjoja löytyy meiltä myös mummon tekemien mehujen ja hillojen muodossa.

Se osa kotoisista antimista, joka ei nyt edusta tässä, on sienet. Net ei oikein hirviän hyvin passaa meikäläisen vattalle, mutta syön niitä silti silloin tällöin. Korvasienet on ihan parhautta (löytyy vielä yksi rasia), mutta sen lisäksi tykkään rouskuista (karvarousku ja kangasrousku) sekä tateista. Korvasienistä tulee tehtyä aika palijon muhennosta/kastiketta tai piirakkaa, muita sieniä laitan aika usein pitsaan tai erilaisiin sieniruokiin korvaamaan kaupan viljeltyjä herkkusieniä, jokka ei oikiasti maistu juuri miltään verrattuna luonnon sieniin. Kalaa ois myös kiva saaha joskus pakkaseen asti, mutta yleensä net tulee ongittua ja syötyä samantien parempiin suihin.

Mutta tämmöstä meillä! Lisäksi tietysti edustan paikallisuutta esimerkiksi molottamalla omaa murrettani ja käyttämällä asiallisia pukimia, kuten aijemmin näitte.

PS. Kuvat ei halunnu tehä yhteistyötä (tai Blogger ei halunnu...), joten net on nyt tuolla laijassa, ko en jaksa tapella enempää.

EDIT: Kuvat ehkä nyt kohillaan?