Alakulämmittelyä

Käytiin viikonloppuna pienimuotoinen harjoitusreissu ottamassa tuntumaa kairaan pitkän talaven jälijiltä. Vaikka kalasaalis oli laihanlainen (siippa sai, minä en) ja sääkin lauantain puolella meleko koleahko, voin kertoa, että mukavaa oli. Vaikka reissuvalamius kärsikin vielä hieman alakukankeu'esta ja mukaan tuli esimerkiksi pakattua liian vähän evästä.

Uskokaa ko sanon, mettään ei voi ottaa liian palijon evästä mukaan. Mikäs sen mukavampaa, ko köllötellä kankaalla nuotion äärellä. Ja syyä. 

Sen verran tuli nautittua myös mukavista maisemista, rauhasta ja hilijasuu'esta, että päässä on kovin puhistunut olo. Ihan niinkö viime perjantaista olisi pi'empikin aika. Tämä reissu sisälsi ainuastaan parit mutkat muutamilla ojilla ja mökkimajoituksen yöksi (mikä oli ihan viisas valinta, sen verran kolea keli oli), mutta muutama tovi ojan varressa ja illalla lämmitetty puusauna helli kehoa ja mieltä. Nokipannukahavi maistui mukavasti ja makkarakin oli maullansa pitkästä aikaa. Lauantaina ehittiin vielä ihan toisaalle kalaan (vaikka saaliina olikin taas vaan kokemuksia ja kauniita maisemia) ja illaksi kotia paistamaan korvasienipiirakkaa ja lämmittämään saunaa. Sunnuntaiaamuna sai herätä levollisin mielin ja alakaa touhuamaan pihahommia. Kerrankin tuntui siltä, että ehti tehä viikonlopussa vaikka ja mitä. Jotenki kummasti heti sillon, ko lakkasi tuijottamasta kelloja ja kalentereita.

Tänään olenkin sisäilimakoomassa muistellut lämmöllä raitista ulukoilimaa ja veen solinaa. Onneksi lomaan ei ole enää pitkä aika ja silloin pitäisi toivottavasti osua kohalle vähän lämpimämmät säätkin, jos pitkän ajan suuntaviivoja on uskominen. No, sään näkee sitten, mutta nyt on syytä aloittaa seuraavaan reissuun valamistautuminen. 

Luonnolla ja irtaantumisella arkitodellisuu'esta on kyllä akkuja lataava voima.

Kesä vetää hilijaiseksi

Ohhoh, taas kävi se sama, että kesä veti pijemmän korren ja ei oo tullu kirjoteltua! Vaikka ilimojen puolesta kesä on ollut vasta muutaman päivän täällä, oon silti ehtinyt olemaan viikon verran jo hilijaa. Täytyy sanoa, että en ees muista, mitä kaikkia olen viime ajat teheny, mutta jossaki tärkeissä hommissa se aika on taas mennyt. Oikiasti olisin varmaan jo palannut lomalta normaaliin arkirytmiin, mutta itsestä riippumattomista syistä harjoittelu siirtyi alakavaksi vasta elokuun lopulla. Joten sain pakkopidennyksen kesälomaani.

Oulussa kävin nopiasti mutkat siivoamassa ja sisustamassa (onni omata miespuolisia perheenjäseniä, joita se kämpän laittaminen ei kiinnosta sitten yhtään). Tuli taas tuolla reissulla todettua, että 95 % ihimisistä ei vaan ole niin siistejä ko meikäläinen. Tai no, en minäkään neuroottinen ole, meillä ko esimerkiksi riittää tuota koirankarvaa ja tällä hetkellä portaista löytyy kahavitahroja ja yläkerran lattiasta mustikkatahroja (koska tasapainon pitää säilyä), mutta sellainen perussiisteys pitää kuitenkin säilyttää. 

Sitten oon seikkaillu myös taas vaihteeksi Tuntsalla ja Naruskalla. Lauantain Kuskoivan ja Peurahaaran reissulla tuli nähtyä pöllö, kettu, liuta poroja, nelijä metsäkaurista (en tiennyt niitä etes olevan täällä) ja pari hirveä. Lisäksi reitille sattui myös viisi kypsää hillaa ja kymmenen raakaa. Ja mieletön kaatosaje. Takaisin kyliin palatessa ootteli ukonilima, paitsi täällä meijän kyltsyllä, jossa taivas oli ratkennut ja keskellä pimeyttä kalijotti pala lähes kirkasta taivasta. Mysteerikylä tämä. 

Naruskalla reitille sattui kypsiä ja ihan hyvänkokoisia mustikoita, muutama tammukka, kesän ekat löylyt mökkeröisen saunassa ja seuraavana päivänä vielä elämäni suurin tammukka Lautakotaojalta. Ei todellakaan mikään valtava kala, mutta minulle suuri. Ennen sunnuntain kala- ja mökkireissua käytiin myös kotiuttamassa meille "uusi" huonekalu, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Tänään oon ehtinyt pyöräyttää kolome koneellista pyykkiä, imuroija, koota yhen hyllyn, käyä leikkikentällä aikuisten ja pienten kesken (minulla koira, toisella osapuolella pikkuneiti), istuttaa persiljan ruukkuun ja toivoa että se virkistyisi, tyhyjentää astianpesukoneen, unohtaa syyä, nauttia lämmöstä ja ehkä vielä repäistä ja lähtiä ettimään vähän sieniä. Aivan hyvä päivä, etten sanoisi!

Lisää höpinää (ja ehkä jopa kuviakin) luvassa tällä viikolla, yritän kirjottaa ja ajastaa, niin että näitä juttuja tippuisi vähän tasaisemmin.

Mökkeilystä

Ei liene kellekään yllätys, että minä, henkisesti keski-ikäinen kaksvitonen rakastan mökkeilyä. Sukulaisuussuhteillani olenkin siunattu sillä mahollisuu'ella, että pääsen aina silloin tällöin naapurikunnan puolelle mökkeilemään lapsuu'en kesämaisemiin.

Siellä saa olla veen äärellä, mikä on meikäläiselle suhteellisen tärkiä elementti mökkeilyssä. Jokin siinä veessä vaan vetää puoleensa. Ja ohan se nyt kuumana päivänä ihan parasta ko voi omassa rannassa pulahtaa uimaan. Tosin tänä kesänä ei oo semmosesta tarvinu hirviästi ite huolehtia, koiraa ei onneksi veen kylymyys niin haittaa. Mutta saunan lämmitys järvinäkymällä ei toki kato ulukolämpötilaa ja tämmöselle saunahullulle niinkö minä riittää toki jo pelekkä ulukosauna itessään.

Siellä on myös ehkä maailman hienoin ite tuunattu ulukohuussi. Koska huussissa pitää olla mukava käyä. :D Ja mikä parasta, lähes kaikki sisustamiseen käytetty materiaali on kierrätyskamaa. Tuunaaja ja sisustaja minussa on aina ihan pähkinöinä käy'essään vessa-asioilla, koska tuolla on tunnelma kohillaan just eikä melekeen. Tällaisen huussin minäkin haluan joskus omistaa!

Sisätilat itessään ei oo mitään kovin ihimeellistä, perus mökkikauraa, jos näin voi sanoa. Siitä huolimatta monia rakkaita hetkiä on vietetty tuossa mökissä. Mitään hienouksia ei ole, ei juoksevaa vettä tai sähköjä, ainuastaan tiskialtaista ulos menevä vesi ja aurinkopaneelit sekä aggregaatti. Minusta mökillä ei mitään ihimeellisiä tartte ollakaan, koska se on paikka, jossa asioitten tapahtumisen eteen täytyy nähä vähän vaivaa. Se on niinkö osa sitä juttua, sohovalla voin maata kotonakin tekemättä mitään.

Ei varmaan yllätä ketään sekään, että meikäläinen haaveilee kaiken muun lisäksi myös ihan omasta kesäpaikasta. En nyt käytä suoraan termiä mökki, koska liian monta Avotakan hirsitalojuttua lukeneena hirsitalokuume on taas noussut 110 %. Siinä mielessä elän jo osittain unelmaani, että saan asua vanhassa talossa. Mutta siinä on yksi pikku vika - se ei ole hirsitalo. Ja vaikka täällä tunnelma onkin kohillaan ja sijainti samoin, enkä ihan herkästi olisi tästä vaihtamassa mihinkään, haluaisin silti myös sen hirsitalon. Mutta en uutta. Koska oon jotenki nyt viekottunu tähän vanahaan ihan täysin, joskus mielessä pyörinyt haave rakentaa uusi hirsitalo on hautautunut lähes täysin.

Suurena sitten-joskus-kun-voitan-Eurojackpotissa-tai-rikastun-muuten haaveena olisikin saaha kakkospaikaksi (en sano kesäkodiksi, koska haluan "mökille" ympäri vuojen) vanaha hirsitalo. Tiijättehän, semmonen, mitä näkee täällä kylillä aina siellä täällä. Vähän samaan henkeen ko tämä meijän omaki mökki, mutta hirsisenä. Kenties kylymä eteinen, tupa ja pari kamaria, leivinuuni sekä vintti. Pihalla sitten erikseen saunat ja huussit. Järven ranta tietysti sitten kruunaisi kaiken, joskin tietyssä tilanteessa olisin myös valamis tinkimään sijainnista. 

Mikäli siirrättäisi jostain vanahan hirsitalon unelmapaikalleen, ei tietysti tarvitsisi tinkiä sijainnista (sillä oletuksella, että onnistuisi jostain haalimaan käypän tontin itelleen). Siirtämisessä on tietysti aina se problematiikka, että vanahoja tulisijoja ei saa matkaan. Mikä on iso miinus, sillä unelmieni hirsitalossa on se jumalattoman kokoinen pirtin uuni, jonka pankolla on oleskelutilaa. Siirrettävässä talossa on myös tietysti jumalaton projekti sen kuntoon saattamiseksi. Mikä on hieman negatiivinen juttu ja toisaalta myös koko homman suola.

Sitten olisi aina se vaihtoehto, että tinkii sijainnista ja ostaa talon tontteineen. Mistä pääsemmekin siihen, että jos minulla olisi ylimääräistä rahaa kuleksimassa, niin ostaisin tämän pois. Sijainti ei ehkä ole täys kymppi (vesi puuttuu vierestä ja talo on tien varressa), joskin etäisyy'en puolesta aika soppeli. Sen sijaan puitteet on aika palijon sitä mitä meikäläinen just haluais, eikä ihan heti aivan hirviästi mitään laitettavaa. Hirsitalo, mahtava pirtinuuni ja pihapiirissä kaikki tarvittavat rakennukset. Toki tuolla on jo vähän liikaakin hienouksia, mutta tässä tapauksessa olisin valamis kestämään sähköt ja omat kaivot sun muut. 

Ääääh, pitäisi vissiin laittaa Eurojackpot vetämään... ...paitsi että en muistanut ja nyt joku onneton turkulainen vei minun kesämökki(ja vähän muutkin)rahat! :D

Mutta jotain tuon tyylistä! On se kumma ko tämä pesänrakennusvietti ei voi rajoittua yhteen pesään, vaan pitäisi saaha vielä lisää touhuttavaa näitten kaikkien keskeneräisten kotiproggisten lisäksi. :D Mutta mitä olisi ihiminen iliman haaveita ja unelmia.

Noh, lottovoittoa ootellessa pitänee keskittyä ihailemaan oman tuvan hirsipaneeleja ja lukia Avotakan sivut hiirenkorvalle.