Jouluvalamisteluja

On taas se aika vuojesta! Se paras nimittäin, kun saa alakaa laittaa joulua kotiin! Paitsi kun meillä seisoo tuvan laijalla tuommone uusi, tyylikäs pahavinen "tilanjakaja". Sen taakse ilimesty reikä seinään. Koko tupa on taas ollu viime päivät niinkö pommiräjähyksen jälijiltä ja feng shuit on aikalailla pyllyllään... Ei siis huvita tehä yhtään mitään. Viikko sitten oli ihanan siistiä ja seesteistä ko sain apujoukkojen tuella tehtyä kohtuullisen siivouksen tänne karhunpesään, nyt lähinnä taas vaan ketuttaa. No, ehkä se tuosta ennen joulua. Mutta pakko kyllä sanoa, että alakaa pikkuhilijaa kasvaa tämän rempan kans melekonen tatti otsaan.

Ei mulla muuta tänään.

Muutama pieni pyyntö

Hei ihmiset, minulla olisi teille muutama pieni pyyntö. Tai oikiastaan pohjimmiltaan vaan ihan yks ja se kuuluu näin: Ole kiltti ja älä ota koiraa, jos...

... sinulla ei ole aikaa/kiinnostusta/taitoa kouluttaa sitä kulukemaan nätisti hihnassa, ohittamaan toiset koirat, autot ja ihimiset, olemaan käskystä hilijaa, tulemaan luokse kutsuttaessa, antamaan luut ja esineet pois suustaan, sietämään kynsien leikkuun ja kaikki muut hoitotoimenpiteet jne. 

... koiran sosiaalistaminen ei käsitteenä sano sinulle yhtään mitään

... tarkoituksenasi on hylätä se pihan perälle haukkumaan häkkiin tai liian lyhyeen naruun päivästä toiseen ja aamusta iltaan

... ajattelet, että ei pientä koiraa tarvitse kouluttaa, koska se on niin pieni

... luulet että iso ja/tai vihainen koira on hyvä egonjatke

... mielestäsi koiran kuuluu olla vihainen, jotta se olisi hyvä mettäkoira/vartija/koira yleensä

... olet valinnut rodun pelekän ulukonäön perusteella koska se vaan näytti niin söpöltä

... käsityksesi koiran hihnalenkistä on päästää koira fleksin nokassa poukkoilemaan hallitsemattomasti miten sattuu

... lenkkeilytilanteessa siirrät vastuun ohitustilanteen sujumisesta täysin toisen osapuolen vastuulle, etkä edes yritä ottaa omaa koiraasi haltuun/opettaa sille uusia käyttäytymismalleja

... ajattelet koiraa lapsen korvikkeena etkä osaa asettaa sille minkäänlaisia rajoja

... annat koiran pomottaa itseäsi ja suorastaan pelekäät sitä

... se on metsästysviettinen ja viet sen kerran vuojessa lintumettälle antaen sen lopun vuojesta räksyttää tylsyyttään ja yksinäisyyttään häkissä

... tapanasi on kännissä tai muuten vaan härnätä ja pieksää koiria 

... luulet, että hakkaaminen on koiran koulutustapa

... kuvittelet, että koira on sinulla hanskassa ja sinä olet sen isäntä/emäntä silloin kun koira pelekää sinua

... et ole valmis näkemään minkäänlaista vaivaa koiran eteen, kuten leikkimään sen kanssa, keksimään sille virikkeitä, hoitamaan ja lenkkeilyttämään sitä, antamaan sille rodunomaista toimintaa jne.

... kuvittelet, että lapset voivat hoitaa koiran ulukoiluttamisen

... annat lasten kohdella koiraa kovakouraisesti/huonosti

... koira on sinulle pelekkä statussymboli/näyttelyesine

... et ole valmis laittamaan rahaa koirasi hyvinvointiin

... et kykene/pysty/halua/osaa tehdä tilanteelle mitään, mikäli koiran kanssa syntyykin jotain ongelmia

... et osaa ajatella eläimen, vaan ainoastaan omasta parastasi

Ei mulla muuta tänään.

Helevetin pitkä ja luultavasti päätön kannanotto

Nyt oisi oiva aika vetäytyä jonnekin luonnon rauhaan, missä ei palijon sosiaalisen median sovellukset tai uutiset ahistele ihimistä.

Mietin pitkään, etten sano tästäkään aiheesta mitään, mutta kai nyt on kuitenkin pakko jotain sanoa. Saa jättää lukematta ja kannattee muistaa, että mielipide ja ajatukset ovat täysin minun ja voin olla väärässäkin, ja että edustan tasan yhdenlaista näkökulumaa tähän asiaan.

Minusta nimittäin tuntuu, että maailmassa on tällä hetkellä niin moni asia ihan sekaisin ja suorastaan hassusti. Ite en ole vuorotyöläinen, eikä minusta ikinä tule sellaista. Ammatin valintaa tehessä se ei ole ollut ihan ykkösenä mielessä, mutta osasyy kuitenkin, koska minusta ei olisi vuorotyöhön. Minun siippa taas on vuorotyöläinen. Suurimman osan ajasta minä ihimettelen, miten se jaksaa. Ja miten se pystyy. Minä en jaksaisi, enkä pystyisi. Mutta niin se vaan niitä vuorotöitä tekee. Sillä on sitten tietysti korvauksena myös pitkät vapaat, mutta kuten kunnon vuorotyöläisellä, net ei tosiaankaan aina osu siihen viikonloppuun. Muu maailma tuntuu kuitenkin nykyaikana edelleen pyörivän kaheksasta nelijään ja maanantaista perjantaihin -rytmiin. Pääasiallisesti palavelut toimii edelleen sellaisessa rytmissä, ettei vuorotyöläinen niitä aina tavoita. Itekin olen tosiaan tuleva kaheksasta nelijään -pulliainen, ja elämän kuvioitten sovittaminen yhteen on aina välillä vähän hankalaa. Kun ei ole niitä yhteisiä, vapaita viikonloppuja. Vähän kauhulla olen miettinyt sitä, että jos tuo parempi horisko on vuorotöissä vielä sittenkin, ko meillä on jäläkikasvua. Lastenkin elämä rytmittyy pitkälti siihen kaheksasta nelijään, maanantaista perjantaihin -kaavaan. Että met ei voijakaan ehkä sitten tehä semmosia viikonlopun perheretkiä ja viettää yhteistä laatuaikaa. Tai että isi on sitten joulut/juhannukset/uudet vuodet ja muut töissä. Kaheksasta nelijään, maanantaista perjantaihin -perheessä kasvaneena tämä vähän hirvittää minua. Se on minusta tärkiästä perheajasta pois. Mutta siihen on syy, ja tärkiä syy onkin; se on töissä.

Työterveyslaitoskin sen sanoo: Vuorotyö ja siinä etenkin ilta- ja viikonloppuvuorot merkitsevät eritahtisuutta perheen ja muun sosiaalisen toiminnon kanssa. Met ei siis aina tosiaankaan päästä osallistumaan kaikenlaisiin sosiaalisiin juttuihin, kuten kummilasten synttäreille tai illanistujaisiin ystäväporukalla. Meillä ei niitä lapsia vielä ole, mutta kuitenkin koira, ja koska minä tuon vuorotyöläisen kanssa oon naimisissa, myös minun liikkumiset yksin on osin rajoittuneet siipan työrytmiin. Aina ei voi, eikä etes halua ottaa elukkaa matkaan ja hoitopaikatkin on vähän tiukassa (oikiastaan tiukemmassa ko lapsilla). Mutta ei tämä nyt ihan suunnattomasti haittaa, olen sinut asian kanssa. Pointtina vaan se, että vuorotyöläisen perheessä sosiaalisten menojen järjestely vaatii ekstraenergiaa ja sumplimista ja elämä yleensäkin kuormittaa eri tavalla myös toista osapuolta, vaikka ite ei vuorotöissä olisikaan. 

Vuorotyöllä on käsittääkseni ihan tutkittuja vaikutuksia terveyteen. Terveyskirjasto sanoo, että vuorotyö on suorastaan terveysriski. Vuorotyöläisillä on esimerkiksi suurempi riski sairastua erilaisiin sairauksiin. Yötyö lisää jopa ennenaikaisen kuoleman riskiä. Työterveyslaitoksenkin mukaan vuorotyöllä on vaikutuksia sosiaaliseen elämän lisäksi myös elimistön kuormitukseen. Vuorotyö saattaa altistaa muun muassa sydämen rytmihäiriölle, painon nousulle, rintasyövälle, aikuisiän diabetekselle tai ruoansulatuselimistön vaivoille. Vuorotyötä tekevän ihimisen voi myös olla hankala huolehtia omasta terveydestään säännöllisten, terveellisten aterioitten ja riittävän liikunnan muodossa ja unensaanti saattaa jäähä liian vähäiseksi.

Valamiita, järkeviä ratkaisuja minulla ei ole tarjota, mutta omalla maalaisjärjelläni olen tässä tuuminut esimerkiksi semmoista, ettäkö maailmassa (tai Suomessa) on joitakin semmoisia töitä, mitä pitää tehä myös ilta- ja yöaikaan, viikonloppuisin ja sunnuntaina, sekä juhulapyhinä, niin mielestäni nämät ihimiset ansaitsevat työstään kunnon korvauksen. Ihan siitä sunnuntainkin työstä. Koska sunnuntaikin on edelleen viikonloppua eikä muun Suomen menoa kattoessa todellakaan mikään arkipäivä. Sairaaloitten, hoitolaitosten, ensihoidon, poliisin, palolaitoksen, tehtaitten ja tuotantolaitosten, kauppojen ja logistiikan näin äkkiä mieleen tulevia juttuja mainitakseni täytyy pyöriä lähes koko ajan, jotta tämä meijän tavallisten kaheksasta nelijään -pulliaisten arki rullaa kivasti.

Mietin vaan, että kuka enää haluaa tehä vuorotyötä sen jäläkeen, jos ison osan palakkaa tekevistä lisistä ja korvauksista leikataan. Monesti ko se vuorotyö saattaa myös olla henkisesti tai fyysisesti hyvin kuormittavaa, tai jopa molempia yhtä aikaa. Hetkeäkään en usko siihen, että näillä säästöillä sinne hommia hoitamaan palakkattaisiin uusia työntekijöitä ja lisää käsiä töihin, vaikka niitä kipiästi monessa paikkaa tarvittais jo nyt. Mutta saatan tietysti olla skeptinen.

Ei meijän perheeseen nyt mitenkään äärimmäisen kipiästi osu nämät suunnitellut leikkaukset, mutta totta kai vähennys palakassa on aina vähennys ja vaikuttaa väistämättä kulutukseen ja valintoihin. Tosin meijän talou'essa ei toivottavasti olla enää siinä tilanteessa, että koko kotitalous pyörii yhen ihimisen palakalla, ko nämät leikkaukset mahollisesti käyvät toteen. Mutta on ihimisiä, joiden tilanne saattaa olla palijon huonommin ja se palakasta pois sulava osa elintärkeä osa toimeentuloa.

Eniten ehkä sylettää kuitenki ympäri ämpäri sosiaalista mediaa pyörivät joidenkin yrittäjien kannanotot aiheeseen. En tiijä onko tämä taas joku suomalainen mielenlaatu vai mikä, mutta ei kauhiasti mieltä ylennä semmoset vahingoniloiset "hahhaa siitäs saitte, meilläpä ei tuommosia ole ollut ikinä, niin mitä tet ihimiset valitatte, ihan oikein teillekin" -kannanotot. Joo, yrittäjältä puuttuu palijon niitä oikeuksia, joita palakansaajalla on ja se on varsin ikävää, mutta eikö kuitenkin ole hyvä, että jollain toisella net paremmat edut on?

Se, että on valinnut toisenlaisen tien elättää ittensä, ei pitäisi olla mikään oikeutus polokea ja mitätöijä toisten ihimisten huolta omasta toimeentulosta. Kaikki met ei voija yrittäjiksikään ruveta, vaan aina tarvitaan niitä työntekijöitäkin. Kaikista meistä ei edes todellakaan ole yrittäjiksi. Eikä nyt pijä käsittää väärin, nostan hattua ja kunnioitan suuresti ihimisiä, jokka pystyvät itte elättämään ittensä ja ehkä siinä sivussa vielä työllistämään jonkun toisenkin. Ei ole täysin poissulettua, etteikö minustakin voisi tulla yrittäjä joku päivä. Ja siinä vaiheessa saatan tietenkin olla itsekin täysin toista mieltä, kukaties. Pienyrittäjän arkea ei todellakaan ole tehty Suomessa helepoksi ja esimerkiksi työntekijöitten palakkaamisen pitäisi olla helepompaa (lue: halavempaa) ja päättäjillä olisi syytä miettiä keinoja siihen, miten yrittäjyyttäkin voitaisiin tukea ja kannustaa. Mutta yrittäjyys on kuitenkin yrittäjyyttä, siihen sisältyy se riski. 

Hyvällä toimintaidealla, sisulla ja ahkeruudella voi onnistua elättämään ittensä ja asioitten osuessa kohalleen pärjätä jopa hyvinkin. Yrittäjänä on vastuussa vain itselle, ja se tarjoaa myös tietynlaista vapautta. Karkeasti ajatellen yrittäjän tienaama raha riippuu siitä, kuinka palijon jaksaa paiskia töitä. Toki tällä on vaikutusta eri elämän osa-alueisiin samalla tavalla ko vaikkapa vuorotyölläkin, eikä mikään ole näin mustavalakosta, mutta kuitenkin karkeasti ajateltuna kaikki se työ mitä tehdään, on omaan pussiin ja voit ite päättää, kuinka palijon työtä teet (tietenkään käytäntö ei mene ihan näin). Tämä onkin se paikka, missä valtion pitäisi tulla yrittäjiä vastaan. Nimittäin mahollistaa se, että yrittäminen oisi mahollisimman sujuvaa ja mutkatonta. Tokihan yrittäjyyttä jo nytkin tuetaan, mutta esimerkiksi vaikkapa sukupolovenvaihos pitäisi pystyä suorittamaan iliman, että siitä aiheutuu yrittäjälle kohtuuttomia kuluja. Joka tapauksessa, saatan olla ihan kujallakin, mutta ainakin oman ammattini näkökulumasta näkisin, että yrittäjän on mahollista periaatteessa samalla työajalla tienata julukisen puolen työntekijöitä paremmin. Mahollisuus tienata enemmän verrattuna saman homman tekemiseen työntekijänä, mutta myös vastapainona tietyllä tapaa suuremmat riskitkin.

Työntekijä ei voi samalla tavalla vaikuttaa tekemänsä työn määrään, vaan usein se on vakio, josta maksetaan tietty korvaus. Ja kuten aijemmin jo puhuttiin, tämä työaika on useimmiten se kaheksasta nelijään, maanantaista perjantaihin. Kiinteä työaika, kiinteä korvaus. Riskejäkään ei tosin ole samalla lailla ko yrittäjällä ja monet asiat, jokka yrittäjä huolehtii ite, tulevat työntekijälle työnantajan puolesta. Sitten on perustyöläisistä poikkeavat vuorotyöläiset, joille korvaus on hieman erilainen ko tavallisille palleroille, koska työkin on hieman erilaista. Minusta ihan kohtuullista ja järkevää.

Kahavi ei kahavilassa sunnuntaisin maksa sen enempää ko arkenakaan, mutta työntekijän kuuluu saaha isompi korvaus siitä, että se myy sunnuntaina sinulle sen kahavin arkeen verrattuna, koska se on siellä silloin töissä, ko _sinä_ tulet vapaa-aikanasi juomaan sinne sitä kahavia. Yrittäjä ei saa siitä sunnuntain työstä erityistä korvausta, jos hän on tiskin takana tienaamassa itse itselleen elantoa, mutta jos tiskin takana on työntekijä, hän tienaa siinä oman palakkansa lisäksi sitä yrittäjänkin palakkaa.

Yrittäjyys on erilainen tapa tehä työtä, mutta ei suinkaan mikään oikeutus tallata niitä, jokka ovat palakkatöissä. Kyseessä ei ole kaksi puolta, jokka ovat vastakkain tai kilipailevat keskenään, vaan toisiaan tukevat asiat. Molempia tarvitaan, joten en ymmärrä, miksi halutaan lietsoa tällaista kauhiaa vastakkainasettelua. Vertailu on sitä paitsi typerää, koska kyseessä on kuitenkin hyvin erilaiset tavat tehdä työtä. Jos eroja ei olisi, niin yrittäminenhän ei olisi enää yrittämistä? Voisin sitä paitsi kuvitella, että palkansaajien tulojen leikkaus rupiaa hyvin äkkiä näkymään siellä pienyrittäjänkin pussissa, ko on pakko karsia niistä elämään liittyvistä menoista. Ensimmäisenähän sieltä usein lähtee se "turha luksus", kuten kampaajakäynnit ja kauneudenhoitopalavelut muutenkin, hieronta, siivous- ja kodinhoitopalavelut, matkailupalavelut, kahavila- ja ravintolakäynnit, kaikki vähänkin erikoisemmat tuotteet ja palavelut, jotka ei oo hengissä pysymisen kannalta välttämättömiä. Luonnollisesti ihimiset myös alakavat vertailla, mistä sen välttämättömimmän ja tarpeellisimman tuotteen tai palavelun saisi kaikista halavimmalla, eikä se sitten suinkaan välttämättä ole se oman kylän pienyrittäjän liike. Nykyään ko internetin ihimeellinen maailma mahollistaa shoppailun ympäri maailmaa kotisohovalta käsin. Jos pussissa on joustovaraa, pyrin kyllä ite suosimaan kotimaista, lähellä tuotettua ja mielellään oman paikkakunnan/lähialueen palavelua tai tuotetta. Mutta jos mennään tiukilla, niin kyllä se hinta silloin ikävä kyllä ratkaisee. Eikä järjetöntä hintaa tietysti maksa kukaan muutenkaan. Tätä aihetta oon avannu jo aijemmin.

Ja mitä tulee näihin muihin juttuihin, kuten sairausloman ensimmäisen päivän palakattomuuteen. Pienellä gallupilla tuttavapiirissä vaikuttaisi siltä, että ihimiset menee jo nyt joka tapauksessa töihin puolikuntosena. Miksi, no koska luonto ei jotenkin anna periksi olla menemättä töihin, ilimeisesti taustalla on jokin suomalaisen kieroutunut ahkeruuskäsite ja arvostus työtä kohtaan. Ei voija jäähä kotiin makaamaan ja nostamaan palakkaa, ko takaraivossa koputtaa se ajatus, että kyllähän minä oisin kuitenkin pystynyt sen rahani eestä tekemään töitäkin, vaikka kipiä olen. Harvoinhan sitä niin kipiä on, ettei pysty mihinkään muuhun ko makaamaan sängyssä, joskus toki niinkin. Noh, jatkossa sitten net, joiden tienestejä yksi palakaton päivä ei niin hetkauta, luultavasti voivat sitten jäähä hyvällä omallatunnolla sairastamaan kotia ko ei tarvitse enää murehtia, että tästä kipiästä käjestä huolimatta oisin voinu tehä töitä ja nyt se palakka tulee ihan turhasta. Kun ei enää tule sitä palakkaa! Eli pienessä flunssassakin voi siis jäähä kotia sairastamaan.

Ja mitä tekevät net, joille raha on vähän tiukemmassa tai sairastelu työstä johtuen yleisempää: tulevat entistä kipiämpinä töihin, koska muuten menettää vielä lisää siitä rahasta, joka jo muutenkin tuntuu liian vähänlaiselta elämiseen. Jotenkin kuitenkin veikkaan, että tämä jäläkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi myös niitten kohalla, joiden budjettia se sairausloma ei niin hetkautakaan. Ja sitten sairastetaan kaikki yhessä entistä enemmän. Enkä voi nyt olla vetämättä sitäkään näkökulumaa tähän juttuun, että vaikka työntekijällä olisikin vain se pieni harmiton flunssa, voi se jollain työpaikoilla uhata esimerkiksi potilaitten terveyttä ja hyvinvointia. Ei mikään leikin asia siis todellakaan. Sairastumista ko ei ihiminen myöskään voi oikein ite valita tai estää, vaikka tekisi mitä.

Ainoat, jokka tässä nyt saa sapiskaa, on net huvin vuoksi ja muuten vaan saikuttajat ja satunnaiset saikun väärinkäyttäjät, joita epäilen kuitenkin Suomessa olevan hyvin marginaalisesti.

Niistä lomista tai palakattomista pyhäpäivistä en ees viitsi sanoa mitään. Paitsi ehkä sen verran, että mielestäni ihimiset on useimmiten lomansa ansainneet ja työstä palautumiseen tarvitaan myös lomaa. Muualla net ehkä pärijää vähän vähemmälläkin, mutta kyllä suomalaiset työskentelee vähän erilaisemmissa olosuhteissakin esimerkiksi läpi pitkän ja pimiän talaven. Suomalaisten työpäivät on ehkä lyhempiä ko muitten, mutta Suomessa myös naiset käyvät töissä, koska työpäivän pituus ja päivähoito mahdollistavat tämän. Monet pyörittää myös melekosta lapsiperhearkea, etenkin naiset, jolloin loman ja työpäivän pituu'en merkitys korostuu edelleen. Eikä se loma ole pelekkää kesälomaa, käsittääkseni monet jaksottaa vuosilomien pitämistä ja usein varmaan siitä syystä, että on perheellinen.

Ja no net arkipyhät, moni varmaan voisi olla silloinkin töissä, mutta ko net on PYHIÄ, joilloin suurin osa Suomesta pysähtyy. Paitsi se osa, jonka on pakko pyöriä, oli sitten pyhä, arki, päivä tai yö. Palakattomuuden sijaan voitaisiinkin siis poistaa varmaankin kokonaan nämät arkipyhät, jolloin niistä tulisi ihan tavallisia arkipäiviä. Kaheksasta nelijään pallerotki saisi sitten olla töissä eikä pakkomaata palakattomana kotona, eikä vuorotyöläisten tarvisi miettiä, että joudun taas olemaan töissä ko muut saa tsillata kotona samalla ko palakka juoksee.

Että leikataan vaan niitä lomia ja vapaa-aikaa, niin se perheenäiti saa sitten joskus levähtää ja nauttia vuorotteluvapaalla. Paitsi ei saakaan, ko otetaan sekin mahollisuus pois. Nauttikoon elämästä sitten eläkevuosina. Paitsi että ai niin, ko mehän just päätettiin, ettei se kyllä kerkiä ikinä jäähä eläkkeellekään ko sen pitää tehä töitä niin pitkään, että vaihtoehtoisesti kuolee sinne tai kaks päivää eläkkeelle jäämisen jäläkeen. On sitten ainakin ollut yhteiskunnan hyödyllinen osa, eikä tartte massia käyttää kalliisiin hoitoihin tai palaveluihin. Ja sillä välin net tulevat yhteiskunnan hyödylliset osat, jokka on piiskalla pakotettu koulutusputkeen valamistumaan mahollisimman nopiasti, valamistuu työttömiksi ko mummot ja paapat roikkuu työelämässä oottelemassa sitä eläkettä. Raatavat sitten ehkä niska limassa paskalla palakalla ei-koulutustaan vastaavassa työssä pyörittämässä Suomea. Että on varaa maksaa ruoka, vuokra ja laittaa lapset päiväkotiin sitä varten että pääsee töihin. Koska työttöminä on vaan laiskat paskat, jokka haluaa kupata yhteiskuntaa antamatta mitään vastineeksi. Tai muuttavat sitten vaikka toiselle puolelle Suomia ja jättävät tukiverkostot ja kaiken taakseen, kuhan nyt vaan pääsevät tekemään sitä työtä. Etteivät ainakaan kotona hyödyttöminä makaa meijän kunnon kansalaisten elätettävinä.

Pannaan kova kovaa vastaan niin kyllä se heikompi aines sieltä sitten karsiutuu kokonaan pois ja jälijelle jää vaan kovia, työtä tekeviä, ahkeria, suoraselekäisiä suomalaisia. Jokka on terästä, ei sairasta ikinä, jaksaa vaikka mikä olis eikä koskaan valita. Jos sairaanhoitoki ois auki vaan arkena niin viikonloppuna sairastuneet/loukkaantuneet ynnä muut sellaiset vaan kätevästi karsiutuis pois! Saatais kivasti porukkaa vähennettyä täältä valtion taloutta sotkemasta. 

Oho, näittekö sen mopon joka ehkä justiinsa karkasi käsistä ja ampaisi rotkoon?

Mutta maassa, jossa asioita mielestäni pitäisi pystyä hoitamaan keskustelemalla ja neuvottelemalla ja sopimaan asioista, tämmönen pakotuspolitiikka on suoraan sanoen ihan perseestä. No kun mitään ei saaha aikaseksi, jos ei pakoteta ko neuvottelut ei joha mihinkään ko kukaan ei halua luopua mistään!

Nii-i, neuvotteluahan onkin semmonen, että heitetään toiselle osapuolelle paskanen pallo ja huuetaan, että ota koppi tai jou'ut kärsimään. Kyllä.

No jotaki pitäis kuitenki tehä. Mitähän se mahtais olla, kysytte. Vastaan, että ei hajuakaan, ja sehän se tässä eniten ehkä vituttaakin! Keneltäkään ei oikiastaan vois viijä, mutta rahat ois valtion kirstusta loppu. Ja valtiohan ei tietenkään ole laittanut rahaa ikinä mihinkään turhaan. Puhumattakaan siitä, että toisen turha on aina toisen tärkiä, riippuen mistä näkökulumasta kattoo. Mutta jos vaikka lähettäisiin liikkeelle siitä, että istuttaisiin sinne neuvottelupöytään aidosti yhdessä? Ruvettaisiin oikiasti vetämään yhtä köyttä, porukalla? Keskusteltasiin mistä voitaisiin puolin ja toisin luopua, iliman kiristämistä ja uhkailuja. Kuunneltaisiin toisiamme ja oltaisiin valamiita muokkaamaan ajatuksia, mikäli paljastuu, että näin ei voija nyt yksinkertaisesti tehä. Oltaisiin avoimia kaikenlaisille ehdtuksille ja hyvässä hengessä, iliman että tungetaan väkisin pyöriää palikkaa nelikulumaisesta reijästä sisään. Uskallettaisiin myöntää, jos ollaan tekemässä virhe ja etsiä uudenlaista ratkaisua. Pakottaminen saa aikaan aina vaan pahemman vastareaktion ja kovaan vastataan aina kovalla. Jos henki olisi toisenlainen, ehkä kaikki eivät olisi kynsin hampain pitämässä kiinni omastansa.

Vielä hieman lisää Soklista

Unohdin eilisestä Sokli-paasauksestani kokonaan sen tämän päiväisessä Lapin Kansassa (14/2/2015) esiin nousseen seikan, että vaikka nuista malmirekoista on puhuttu, että niiden reitti kiertää kuntakeskukset, tämä koskettaa suunnitelmassa ainuastaan Savukoskea ja Kemijärveä. Entäs sitten net pelekosenniemeläiset, onko niitä siellä tien varressa jo muutenkin niin vähän, että voijaan net viimisetki sitten sieltä karkottaa päivittäisellä rekkarallilla?

Toimittaja Terttu Pohtila oli juttuun liittyen kirjoittanut kommentin, joka oli sattumoisin otsikoitu sanalla "Lyhytnäköistä", joka oli myös minulla eilen omaa tekstiäni kirjoittaessani päällimmäisenä mielessä ja taisin sen pariin kertaan siellä ääneenkin mainita. Pohtila onnistui kommentissaan kiteyttämään hyvin sen, mitä itellänikin on Sokliin liittyen suurimmin sydämellä. Se on ikävä tosiasia, että maantievaihtoehto lyhentää kaivoksen ikää kertakäyttökulttuurimalliin. Minä haluan enemmän ko mitään net työpaikat meille tuonne Itä-Lappiin ja olen tietysti onnellinen siitä, mikäli kaivos saahaan auki, mutta en voi silti olla pohtimatta samaa kuin Pohtila, että 20 vuotta on kovin lyhyt aika, ko mahollisuuet olisi palijon pitempäänkin elinikään. Rekan rattailla kuskaten se köyhemmän malamin louhiminen ei vaan todennäköisesti ole kannattavaa, joten sitä ei aleta sieltä kaivella. Otetaan vaan paras päältä sitten. Tämä on asia mikä on varma, sillä mikään firma ei ala tekemään hommia, jos se ei ole itelle voitokasta. Ja omalla toiminnallaan valtio on nyt edistämässä tällaista parhaat päältä -ajatusmaailmaa. Mielestäni hyvin kyseenalainen toimintamalli, sillä jos se kaivos nyt kerran ollaan lopultakin rakentamassa, niin eikö olisi järkevintä sitten pyrkiä hyödyntämään sitä mahollisimman pitkään ja tarjoamaan työpaikkoja ihimisille kauas eteenpäin 20 vuojen sijasta? Koko ajan höpötetään siitä, miten Suomen työllisyystilannetta täytyy saaha parannettua ja uusia työpaikkoja syntymään. No miksei sitten helekutti sentään tehä sellaisia kestäviä ja järkeviä päätöksiä työpaikkojen saamiseksi sinne, missä niitä kipeimmin tarvitaan? Vai tullaanko taas siihen, että oikiasti päättävällä tasolla vähät välitetään, saahaanko koko Soklin kaivosta aikaseksi vai ei, kuhan nyt ollaan jotain lämpimiksemme ennen vaaleja tässä yritetty.

Pohtilan mukaan ministerimme Risikko on jo ehtinyt aiheesta antamaan pölijän lausahduksen, jonka mukaan hän ei näe ongelmaa siinä, etteikö malami voisi kulukia niillä samoilla rekoilla 20 vuojen päästäkin. Päästään taas tähän, että ministeri ei ilimeisesti ole perehtynyt asiaan riittävästi. Mikään ei kulije, mikäli se ei ole kannattavaa. Se vain nyt on niin, että se on raha, joka tätä maailmaa pyörittää. Ja jos rahaa ei näytä olevan tulossa enää lisää, niin silloin loppuu myös kaivos. Toki eihän met voija etukäteen tietää, kuinka palijon siellä Soklissa sitä rikasta malamia sitten loppujen lopuksi onkaan. Voihan olla, että sieltä löytyy suorastaan yltiöpäin louhittavaa ja kaivos pyörii ja on kannattava vuosia etiäpäin. Mutta ongelma on siinä, että met ei voija tietää näitä asioita etukäteen. Eikö silloin olisi parempi pelata varman päälle ja varmistaa jo nyt kaivoksen mahollisimman pitkä elinikä?

Palijon on kuulunut myös ininää siitä, että miksi valtion pitäisi lähteä tukemaan ulukomaalaisen yrityksen tienausaikeita ja että Yaralla kiinnostaa vain rahojen saaminen omaan pussiinsa. Niin se nuilla yrityksillä useimmiten tuppaa olemaan, että mielessä on voiton saaminen. Harva sitä lähtee mitään hyväntekeväisyytenä omaan laskuun tekemään. Voitaisiinkin tässä yhteyessä myös pohtia sitä, että miksi Suomessa kaivosteollisuus on ulukomaalaisten yritysten hallussa Suomen valtion sijaan? Kenties on jossain vaiheessa aijemminkin tehty niitä "lyhytnäköisiä" päätöksiä?

Kommenttinsa lopussa Pohtila nostaa esiin myös sen seikan, että Soklin rata on herättänyt pelekoa siitä, että samalla sinetöityy Jäämeren radan linjauskin, mikä ei tunnu muuta Lappia miellyttävän. Olen itsekin aijemmin viitannut aiheeseen sivulauseessa ja tuntuma siitä, että Itä-Lappi on muun Lapin mielestä huonosti menestyvää heikompaa ainesta, joka voijaan unohtaa tyystin, mikäli oma etu sitä vaatii, on entisestään vahavistunut. Tottakai minullakin on sallalaisena tässä oma lehemä ojassa, mutta se ei kuitenkaan ole se suurin syy mikä painaa puntarissa, vaan se perkuleen kaivos ja sen saaminen mahollisimman pitkäikäiseksi ja kannattavaksi! Tai sanotaanko, että yleensäkin se kaivoksen saaminen, koska edelleenkin olen sitä mieltä, että tässä ei nyt ole mitään ratkaistu ja koko kaivoksen tuleminen on maantievaihtoehon myötä taas huomattavan paljon epävarmempaa.

Jäämeren rata on projekti, joka on vielä niin pitkässä kuusessa, että sitä ei pitäisi tähän asiaan oikiastaan etes sotkia ollenkaan.Vaikka tietenkin, jos halutaan sotkia, niin voisin todeta tähän väliin, että asiasta tehtyjen laskelmien mukaan reitti Sallan kautta Kantalahteen oisi edullisin vaihtoehto. Siksi onkin mielestäni erittäin naurettavaa, että muualla tunnuttiin ja tunnutaan jarrutettavan Soklin ratahanketta ja puolustavan tievaihtoehtoa puhtaasti siksi, että saataisiin itelle mieluisampi (huomattavan palijon kalliimpi) linjaus Jäämeren radalle. Varsinkin ko koko Jäämeren radan aluille saattaminen ei todellakaan ole tämän hetken asia. Mutta hei, mitäs siitä, kohan nyt omaa persettä tässä peesaillaan.

Kyllä on maailma mallillaan taas. Pitää lähtiä keittämään päiväkahavit.

Ärsyttää

Minua ei taas ole hetkeen näkynytkään. Aika kiitää huomattavan nopiaa vauhtia, pari viikkoa on mennyt tarjoamalla majoitustilaa perheenjäsenille, eikä kirjoittamiselle ole oikein jaksanut löytää aikaa enää iltaisin ko päivät menee gradun parissa. Toisaalta olen ollut taas myös niin tympääntynyt kaikkiin uutisiin viime aikoina ja paasannut asioista kotioloissa niin palijon, ettei ole enää riittänyt virtaa avautua niistä täällä. Tähän kun lisätään vielä hermoja rassaava murkkuikäinen koira, niin olen katsonut yksinkertaisesti paremmaksi keskittyä ihan muihin asioihin, kuten syömään (öhöm), hiihtämään, neulomaan sukkaa ja lukemaan. Tänään graduvapaan kunniaksi jopa piirsin, mitä en oo tainnu tehä ainakaan vuoteen. Tai kahteen.

Ja kyllä sen tuosta tuherruksesta ehkäpä huomaakin, ettei oo tullu ihan hetkeen piirrettyä. Pahoittelut myös kuvan vähän heikohkosta laadusta, skanneri ja minä ei ihan olla kavereita. Jos yhtään saan sääliä kerjätä, niin tämä oli kuitenki elämäni ensimmäinen auto, jonka piirsin. Saattaapi myös jäähä viimiseksi (:D), sen verta vmäistä hommaa oli. Nytkin ko tuota kuvaa kattoo, tekisi mieli mennä korjailemaan yhtä sun toista, mutta lohuttau'un sillä, että skannattu kuva ei ihan tuo piirrosta oikeuksiinsa. 

Ja paskat. Kai siitä ny siipan Evan tunnistaa (Evasta lisää ehkä joskus toiste) ja mitä tulee ylimääräsiin viivoihin, suttuihin ja kuseviin mittasuhteisiin, no, eikö taiteilijalla oo taiteilijan vapaus? Vaikka ei sillä, että ittiäni mitenkään suurena taiteilija pitäisin, aina välillä vaan tulee himo piirtää jotain ja sitten pitää piirtää. Sen jäläkeen saattaa mennä vuosi, että kynä ja paperi ei käy ees mielessä (osittain esim. siksi, että tuo tämänhetkinen paperi on aika shaissea).

No mutta, jos palataan niihin minua viime aikoina erityisesti kyrsineisiin asioihin, niin net ovat vähemmän lyhyesti ja ytimekkäästi tietenkin nämät:

1. Sokli. Pienet raivonkihaukset olen tämän asian tiimoilta päästellyt ja päästelen edelleen. Miten lyhytnäköistä valtiolta lähtiä tukemaan autokuljetuksia, ko ratavaihtoehto olisi pidentänyt kaivoksen ikää, ollut huomattavasti vähemmän saastuttava ja malminkulijetuksen kannalta turvallisempi vaihtoehto verrattuna kumipyöriin. Puhumattakaan siitä, että olisi saatu meille itäkairaan sitä kuuluisaa infrastruktuuria (ilimeisesti se on vaan pääkaupunkiseu'un etuoikeus, rakennetaan vaikka väkisin se kehärata, ihan sama vaikka se ei ketään tai mitään ei hyövyttäisi), jota oltaisiin voitu hyödyntää esimerkiksi puutavaran kulijetuksiin. Radan rakentaminen olisi myös tuonut työllisyyttä, syvästi epäilen, että paikalliset kulijetusyrittäjät pääsivät käsiksi tuohon rekkaralliin Soklin ja Kemijärven välille. Vahava epäilys on myös siitä, että haluavatko paikalliset päivittäistä rekkarallia kulumilleen, vaikka parannetun tien saisivatkin. Kuka sinne niitten rekkojen sekaan haluaa lähtiä suikuilemaan omalla autolla?

Tästä päästäänkin sitten siihen, että lupaus osallistua tievaihtoehtoon haiskahtaa vakavasti hätäiseltä päätökseltä saaha päättävä elin näyttämään paremmalta kansalaisten silimissä, ko lähestyy net vaalitki. Ettäkö Risikko sillon taannoin tuli melekeen luvanneeksi, että Itä-Lapin työllisyyttä tuetaan, niin pitäähän se nyt jotenki näyttää toteen. Mitä siitä sitten, jos se kaivos vaikka kaatuukin tievaihtoehon myötä kasvaneeseen vastukseen ja siihen, että Yara toteaa, ettei tällä vaihtoeholla kannata kaivosta pykätä. Valtio voi pessä käjet, met kyllä oltais oltu valmiita, muttako. 

Lyhytnäköistä, en osaa muuta sanoa. Samalla saahaan varmaankin kuopata haave Jäämeren radasta, joka kulukisi Sallan kautta. Saavat kaikki venäjänpelekoset elää jatkossakin rauhassa ja nukkua yönsä hyvin ko rakennetaan se rata jumalattoman kalliilla rahalla Sodankylän kautta Norjan puolelle (sekään ei tietenkään onnistu, että rata oisi menny vaikka Sallasta Sokliin ja sieltä etiäpäin, ehei). Ukrainan tilanne on edelleen vakava ja kaikkien kaipailemaa ratkaisua ei tunnu näkyvän, mikä minuakin huolettaa kyllä (monestakin syystä), mutta Venäjän erittäin läheisenä rajanaapurina elämäni ensimmäiset 20 vuotta viettäneenä en vain osaa tuntea itärajaan liittyen sitä pelekoa, mitä ilimeisesti pitäisi.

Summa summarum, takkiin tuli niin että rytisi ja nyt taas jälleen ja kerran vaan ootellaan. Ja mikään ei todellakaan ole varmaa.

2. Höpinä pohjoisen vetovoimasta ja työllisyy'en näkymistä, ko sillä tarkoitetaan Oulua. Ottakaappa hyvät ihimiset pää perseestä ja kartta kouraan ja kattokaa, mihin kohti Suomineitoa se Oulu oikeen sijoittuukaan. Ei kuulkaas ole pohojoista nähänykään. Luin taannoin jutun jostain seminaarista, joka oli muutama viikko sitten järjestetty täällä Oulussa ja siellä kaikki kilivan Stubbin ja kumppaneitten kanssa kehuivat, miten "pohjoinen on pop" ja "pohojoisessa on vetovoimaa", "työllisyys tulee pysymään hyvänä ja tulevaisuu'en usko on kova" ja kukaan ei sanallakaan puhunut mistään muusta ko Oulusta. ANTEEKSI MITÄ? Missä vaiheessa Oulusta tuli yhtä kuin "pohojoinen" ja loput Suomesta, eli tarkemmin sanoen Lappi, lakkasi olemasta? Pahoittelut tähän, en äkkiseltään kyennyt kyseistä juttua paikallistamaan enää tarkemmin, lainaukset eivät siis ole välttämättä aivan sanatarkkoja, MUTTA. Joka tapauksessa juttu oli täysin tyrmistyttävä, sillä Oulu ei todellakaan ole sama asia ko Pohojois-Suomi ja jos tarkoitus on puhua Oulun tulevaisuu'en näkymistä, voijaan puhua IHAN VAAN OULUSTA.

Teinkö itteni nyt seleväksi vai pitääkö lätkästä tähän vielä Suomen kartta?

3. Helevetin SOTE-uudistus. Kouhkataan, möyhkätään, kehitellään ja heitellään ilimoille täysin absurdeja ajatuksia, ajetaan puoliksi pakolla eteenpäin pysähtymättä miettimään, tuleeko tämä nyt oikiasti halavemmaksi, puhumattakaan paremmaksi ja lopulta ei enää ees tiijetä, että onko tämä nyt ees perustuslain mukainen. Saako tässä vaiheessa huutaa, että nyt järki käteen ja seis? Että mitäpä jos lakattaisiin hokemasta sitä, että uudistuksia täytyy tehä ja keskityttäisiin siihen, miten uudistukset tehään järkevästi, tasa-arvoisesti ja kustannustehokkaasti. Kyllä, sen täytyy olla mahollista. Ihan ensimmäiseksi asioita suunnittelemaan voitaisiin nostaa ihimisiä, jokka asiasta jotaki ymmärtävät, eikä niitä, joilta puuttuu kaikki käytännön kokemus ja järki. Joku tolokku tähän nyt.

4. Itä-Lapin yöpäivystyksen loppuminen. Jännästi ensin uutisoitiin siitä, miten lääkäri on viikonlopun yöpäivystyksellä voinut tienata Kemijärvellä tavallisen duunarin kuukausiansiot eli noin 2400 euroa. Ilikeimmät kielet ehtivät jo sanomaan, että melekonen korvaus siitä, kun lääkäri toteaa "ota buranaa ja jos ei tokene niin tule huomenna uuestaan". Tällä jutulla saatiinkin ihimiset kivasti valamiiksi positiivisiksi sitä tietoa kohtaan, että yöpäivystys siirtyykin, tättärää, Rovaniemelle. Että kyllä siellä varmaan saa palijon parempaa palavelua ja vastinetta rahoilleen, kuhan vaan ensin ajelee sen 150 km, Savukoskelta jopa 200 km sinne yöpäivystykseen. Sopii miettiä, että kuinka moni oikiasti lähtee yön selekään taittamaan tuon matkan. Pitää kyllä olla vähintäänkin pää kainalossa. Tai sanotaanko, että parempi ko ei yöaikaan vaan satu mitään lääkärin hoitoa vaativaa. Ruvetkaapa Itä-Lapin ihimiset koputtelemaan puuta. Ehkä sitten uu'en ja ulijaan SOTE:n aikana se lääkäri köröttelee bussilla kerran kuussa kattomaan sitä syrjäkylän mökin mummoa. Ehkä. Niin ei sitten sitä yöpäivystystä tarttiskaan. Ja jos ois tarttenu, niin kyllä se bussilääkäri varmaan osaa sitten sen ruumisautonkin tilata sille. Tai jos sekin homma on vaikka kilipailutettu ja kustannussyistä Lapeco tulee hakemaan mummon viimeiselle matkalleen? Kahen kuukauen välein haemme roskat ja kuolleet mummot! Jos mummo on kuitenkin kuollut viikolla kaksi ja emme saa tietoa asiasta ennen viikkoa neljä, siirtyy mummon haku seuraavalle tyhjennyskerralle. Kuka tietää.

5. Siirtyminen takaisin keskiaikaan EIKU keskikalija Alakoon EIKU ei sittenkään, vitsivitsi. Kylläpäs se taas vaaleja pukkaa niin maan perkeleesti. On taas se aika vuojesta ko vetastaan hatusta näitä pölijääki pölijempiä juttuja, sitten kivasti kiistellään porukalla, että kenen idea oli ja kuka oikiasti kannattaa ja mukavasti saahaan mustamaalata toisia ja kinata. Kätevästi saahaan myös net OIKIASTI tärkiät asiat peittoon tämmösten turhanpäiväisten kohujen alle. Lopulta tavallinen tallaaja ei enää tiijä yhtään, kuka kannattaa ja mitä, kuka ei kannata ja kuka ei kannata, mutta kolomannessa takavaaliohojelmassa ehkä kuitenki kannattaa, jos kuu on vaalipäivänä oikiassa asennossa ja horoskooppi näin sanoo. Valitse siinä sitten, ketä äänestät sinne päättämään MEIJÄN KAIKKIEN ASIOISTA. Etellisen päättävän elimen toilailuja ko kattoo niin ei oikeen hyvältä näytä, tosin tietysti vois aatella, että nyt ollaan jo niin pohojalla, että vaikia on ainakaan pahemmaksi pistää? 

Ite kohun sisältöön kommenttia sen verran, että siirtyminen takaisin muinashistoriaan pahentamalla entisestään tätä Suomessa vallitsevaa holohouskulttuuria vaikeutettaisiin ainuastaan tavallisen kuluttajan arkea ja tapettaisiin määrättömästi pieniä kauppoja ja kioskeja. Viina on jo valamiiksi Suomessa kallista ja sen saatavuutta on rajoitettu monin eri tavoin, eikä se näytä auttavan ko Viron viinarallia. Kun ei sitä viinaa voija kieltäkään (vai olisiko parempi jos en sano tästä mitään, saattaa vielä joku päättäjä saaha ahaa-elämyksen). Se, joka alakoholia haluaa, hakee sen kyllä, oli se lähi-Siwassa tai Alakossa. Tai vaikka Virossa. Olisiko ehkä aiheellisempaa miettiä viinan saamisen rajoittamisen sijaan (se kun nyt ei vaan näytä toimivan), että miksi se suomalainen kittaa sitä alakoholia niin palijon, että tappaa ittensä sillä? Hä? Mitäpä luulette, edistääköhän se holohouskulttuuri tervettä suhtautumista alakoholiin ja kohtuukäyttöä? Näitä vois vaikka miettiä noin niinkö aluksi.

Että semmosta. 

Kyllä on taas mielen päällä ollu jos monenmoista, eikä tässä varmaan tullu ees kaikki. Ymmärtänette varmaan miksi oon kokenu paremmaksi leikkiä ajoittain täysin tietämätöntä nykymaailman meiningistä hiihtelemällä ja kattomalla telekkarista ainoastaan Doc Martinia. 

Tätä epätietoisuutta kaikesta aijon jatkaa myös ensi viikolla, sillä suuntaan napapiirin paremmalle puolelle harrastamaan todellisuuspakoa, eli minusta ei siinä mielessä kuulu pihaustakaan. Mutta äläkööt huoliko, oon pyhästi luvannu itelleni tehtailla jotain ajastettua ja julukaisukelepoista ensi viikoksi tännekin. Niitä saatte sitten kivasti lukia ko minä olen pilikillä/kelekkailemassa/nokipannukahaveilla/ulukoilemassa/nauttimassa/no parempien asioitten äärellä, tiijätte kyllä.

Hyvin vihainen entinen Itä-Lapin lukiolainen

Kylläpäs taas hieman keittää. Oon seuraillu vähän sivummalla tuota keskustelua toisen asteen koulutuksen säästöistä ja tiivistämisestä ja hieman epäluuloisena katsellut, kun ministeri Kiuru on toimittanut, ettei mitään leikkauslistoja ole tai toimipaikkoja lakkauteta, vaan säästöt syntyvät esimerkiksi sitä kautta, että eri toimipisteet tiivistävät yhteistyötä. 

Yhteistyön tiivistäminenkin olisi ollut jo hieman punainen vaate, mites yksi ope kulukee moneen eri kuntaan opettamaan ko välimatkat on mitä on? Tai kysytäänkö, että kuka siihen haluaa alakaa? Ajelemaan paikasta toiseen ko välimatkat on pitkät, talavisin pimiää ja tiet usein huonossa kunnossa. Voijaan siis ilimeisesti sanoa hyvästit kaikille päteville opettajille lopullisesti, niinkö kukaan hullu nyt muutenkaan oisi halunnut johonki Lapin perähikiälle tulla opettajaksi ko eläminen siellä on kaikin puolin tehty niin hankalaksi. No mutta hei, onhan meillä verkko-opetus ja videoneuvotteluluennot! Ai niin muttako pitkin Lappia nettiyhtey'et tökkii edelleen ja vehkeet on vanahoja.

Muutamalla yliopistotason videoneuvotteluluennolla istuneena voisin todeta, että se on kyllä kaukana kunnon opetustilanteesta, eikä ikinä voi korvata fyysisesti läsnä olevaa opettajaa. Puhumattakaan siitä, että videoneuvotteluluennot esimerkiksi Helsingistä Ouluun kahen eri yliopistonkin kesken tuntuvat olevan teknisesti ihan mahottomia suorituksia, varsinkin jos mukana on vielä vaikka Tampere ja Turkukin... Milloin kaatuu koneet, milloin äänet ei kuulu, tai kuuluu ääni, mutta ei näy kuva, puhe pätkii, diat ei näy, dioja ei saaha toimitettua toiseen yliopistoon, luennoitsija lähtee kuvaruudun ulukopuolelle selittämään jotain unohtaen mikin ja kameran tai piirtää taululle, opiskelijoiden mikki ei toimi, jolloin kysymyksiä luennoitsijalle ei voi esittää/kysymyksiin ei voi vastata, luennoitsija ei tajua toistaa paikan päällä kysyttyjä kysymyksiä, jotta videoporukkakin kuulisi, alakuperäinen luento ei näy kun tekniikka pettää ja katsotaan luento sitten jäläkikäteen nauhalta iliman minkäänlaista mahollisuutta osallistua ja lista sekö vain jatkuu.

Kaiken kaikkiaan lähes kaikista videoneuvottelukursseista on jäänyt käteen mielikuva pienellä ja epäselvällä ruudulla näkyvästä ihimisestä, joka jää täysin etäiseksi. Vastavuoroisesti videoporukka jää myös täysin etäiseksi luennoitsijalle, kasvottomaksi pieneltä ruudulta näkyväksi massaksi. Luentojen sisällöt jää hajanaisiksi ko aina sieltä täältä leikkaantuu pätkä oleellista sisältöä pois tekniikan tai yhteyksien pettäessä. Opiskelijan aktiivisuus jää nollaan, eikä luennoitsija voi arvostella kurssisuoritusta minkään muun ko tentin perusteella (no niinkö yliopistossa nyt muutenkaan arvosteltaisi muutoin, mutta esim. lukiossa meininki on ainaki ennen ollut vähän eri). Keskittyminen videoneuvotteluluentoon on äärimmäisen hankalaa ja jatkuvat tekniset ynnä muut edellämainitut ongelmat turhauttavat, syövät motivaatiota ja lopulta tappavat kiinnostuksen mennä etes paikalle, ko ei siellä kuitenkaan mitään opi ja diat voi ite lukia kotonakin. Ainakin ittelleni siis täysin sopimaton opiskelumuoto. Mutta nämäthän on vaan minun kokemuksia tuolta logopedian opiskeluitten puolelta, en tiijä onko jossain homma hallussa paremmin. Epäilen. Henkilökohtaisesti en myöskään tunne ketään, jonka mielestä videoneuvotteluluennot ovat hyviä tai että siellä on heleppo oppia.

Tässä suhteessa tietysti helepotuksen huokaus, ko Kiuru päätti nyt sitten tulla kaapista ulos ja myöntää, että kyllä niitä lukioita sittenki sieltä Lapista leikataan. Oli vaan vähän niinkö lipsahtanu mielestä moinen homma. Että ei kuulkaas ees tartte alakaa värkkäämään niitten hankalien videoyhteyksien sun muitten kanssa, ko lyyän reippaasti vaan koko puliju alas ja ajetaan net suurimmaksi osaksi vielä varsin epäkypsät nuoret ihimisenalut kauas kotoa ja itsenäistymään. Kyllä on kallis tikki vanahemmille ko pitää lapselle vuokrata asunto kaupungista. Tai voihan net lapsukaiset laittaa vaikka asuntolaan. Sitten sitä sydän syrjällään koitetaan kotua käsin paimentaa ko ei voi yhtään tietää, että käykö se lapsi sitä koulua siellä kuinka hyvin ja meneekö se ajoissa nukkumaan, syökö hyvin ja terveellisesti, huolehtiiko siistey'estä, minkälaisessa porukassa se oikeen pyörii ja niin edelleen. 

Toki kaikki voi mennä ihan hyvin ja täysin iliman ongelmia. 

Niin, kyllähän net amiksetki pärjää, vaikka ovat jo vuosia joutuneet lähtemään ammattikoulutuksen perässä toiselle paikkakunnalle meleko monelta kylältä. Jep, pärijää, mutta meikäläisen mututuntumalla ja tuttavapiirin kokemuksia kuunnellessa on syntyny kutina siitä, että huomattavasti suurempi osa siitä porukasta, joka lähti maalikyliin amikseen, sekoili ja pölijäili ja venytti opiskeluitaan ko yhtäkkinen vapau'enhuuma tyrmäsi. Että eka vuosi meni poikain kanssa ryypiskellessä ja touhutessa omiaan koulun jää'essä täysin toissijaiseksi. Seuraavina vuosina sitä sitten urakalla parsittiin. Tai ehkä saatiin potkut koko koulusta ja jäätiin haahuilemaan iliman minkäänlaista suuntaa elämälle.

Faktahan on se, että tuossa ikävaiheessa osa porukasta tarvii enemmän sitä peräänkattomista ja niskasta kiinni ottamista ja tietynlaista holhousta. Toiset on sitten niitä enemmän ittenäisempiä, jokka hommaa töitä ja maksaa vuokrat ite ja muutenki tarttuu elämän syrjään huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa palijon kypsemmällä tavalla kiinni. 

Itte olen Sallan lukion ylipiä abi vm. 2009. Vaikka meijän abi-hupparissa lukeeki kovin reteesti, että "paska reissu, mutta tulipahan tehtyä", näin jäläkikäteen katottuna ei ollu ollenkaan hullumpi homma, että sai käyä lukion omalla kotipaikkakunnalla äitin ja isin helemoista käsin. Ei tarvinnut pahemmin vaivata päätä sillä, että mistä ruoka ilimestyy syötäväksi tai vessapaperi vessaan. Ei pijä käsittää väärin, kodin työt on meikäläiseltä hoitunu niin kauan ko muistan, mutta omat roposet eivät olleet se ratkaiseva tekijä siinä, ilimestyikö jääkaappiin jauheliha, josta tehä ruokaa, vai ei. Sen sijaan saattoi ihan rauhassa keskittyä opiskeluun ja siihen oheistoimintaan siinä ympärillä. Aina ei ollut ihan kivaa, mutta hengissä selevittiin. Ehkä osittain siksi, ettei tarvinut olla aivan vieraassa ympäristössä ko ihimissuhteet ja muut elämän "suuret" asiat heitti aikuistumisen kynnyksellä olevan ihimisen elämässä häränpyllyä. Toisen ja kolomannen opiskeluvuojen välissä saattoi alakuvuojesta syntyneenä viettää villin ja vapaan "aikuisen" kesän. Olla niin fiksu ja kypsä, vastuussa itestään. Jos vain sai auton jostain lainaksi ja oli tienannu vähän rahaa, saattoi pakata kimpsut ja kampsut, tankata auton, ostaa siideriä ja lähtiä tyttöjen kanssa ex-tempore mökkeilemään. Ja silti syksyn koittaessa sai palata turvalliseen kotisatamaan vailla huolta huomisesta. Ei tarvinu miettiä, että millä maksaa vuokran tai että käyttääkö viimiset latit ruokaan vai johonki muuhun.

Wanahojen tanssit ja meikäläisen punainen pää :D

Penkkareista, kyllä, olin hattivatti, vieressä joku hullu...

Päätöntä menoa kaheksantoistakesäsenä, lähössä lukion päättäjäisiin

Vauhissa ystäväni Booginan kaa joskus vuonna 2008

Myöskään pienen lukion opetustasosta ei hirviästi ole valittamista. Itteäni kiinnosti lähinnä äidinkielen opiskelu ja ainut tavoite koko lukio-opiskelulle oli kirjottaa laudatur äidinkielestä. Kaikki muu tuli siinä ikäänkö ohessa. Tämän tavoitteeni saavutin ja muutenki kirjotin ihan passelit paperit ja lukiotodistukseni huonoin arvosana taisi olla kasi. Mielestäni se on ehoton plussa, että suurin piirtein kaikki opettajat tuntee jokaisen opiskelijan ja on mahollisuus saaha varsin yksilöllistäkin opetusta. Valinnanvaraa kursseissakin löytyi minusta ihan kiitettävästi ja mahollisuus opiskella kursseja tarvittaessa myös itsenäisesti. Wanhojen tansseja muistelen vieläki lämmöllä ja penkkaritki oli ihan mainiot, vaikka paikallinen baari oliki siihen aikaan remontissa, eikä päästy jatkoille sinne. No, siihen aikaan sentään oli vielä paikallinen baari. 

Unohtamatta sitäkään, että myös peruskoulut ovat kohta pulassa, ko ei saaha enää sinnekään sitten päteviä opettajia, koska ei ole enää mahollisuutta opettaa sekä peruskoulun että lukion puolella.

Voisipa tuo olla, että jos oisin joutunu käymään lukioni jossaki muualla, tässä saattaisi kirjotella ihan erilaista elämäntarinaa kantava ihiminen. Tai ehkä ei ees kirjottelisi ollenkaan, ehkä en olisi puoliksikaan näin innostunut kirjottamisesta saati rohkaistunut tekemään sitä julukisesti. Entiselle äikänmaikalle terkut, jos satut tätä lukemaan, kiitos ja anteeksi ko en tähän ikään mennessä vieläkään ole oppinut niitä perkeleen pilikkusääntöjä. Jos yhtään lohuttaa, niin ei niitä tunnu osaavan kukaan meikäläisen opiskelukaverikaan. 

Tämän sekavan romaanin pointtinahan oli siis, että kyllä on taas kaivettu esiin säästämisen paikka. Voi perkele kun ketuttaa. Kyllä on aivan pyllyllään tämä suomalainen politiikka nykyään. Miksi Suomessa tehään kaikilla elämän saroilla niin lyhytnäköisiä päätöksiä? Lisäksi voitaisiin oikiasti jo lopettaa tämä turhan paskan jauhaminen ja ihimisten silimään pissaaminen. Oottelen sitä ensimmäistä rohkiaa älykköä, joka astuu esiin ja ilimottaa, että meillä ei ole enää varaa piettää syrjäseutuja asuttuna. Siihenhän tämä on koko ajan menossa ja päättäjät kyllä kaikkensa yrittää.

17 syytä muuttaa pois Oulusta

Koska on taas tuntunut koko viikonlopun ajan jostain syystä erityisen vahavasti siltä, että meikäläisen psyyke alakaa rakoilla täällä, aattelin purkaa ittiäni siitä, miksi en voisi jäähä tänne asumaan. Toiset paikat sopii paremmin toisille ko toiset ja itte olen tosiaan vuojesta 2011 asti koittanu sopeutua tänne ja todennut sen ittelleni yksinkertaisesti mahottomaksi hommaksi. Minä olen sosiaalisella tavalla antisosiaalinen ja vastapainoksi sille sosiaalisuuelle tarvin myös hyvin palijon omaa tilaa ja rauhaa. Kyllä, minä en aina välittäisi nähä toisia ihimisiä (siippaa lukuunottamatta) joka päivä, eikä minulle tuota minkäänlaisia vaikeuksia viettää pijempiäkin yksin. Sen sijaan jatkuva sosiaalisuus ja ihimispalijous on jotenki valtavan raskasta. Juttelen kyllä suurin piirtein vaikka kumisaappaalle ja tulen yleensä hyvin toimeen ihimisten kanssa, mutta sen vastapainoksi pitäisi saaha välillä myös olla ihan hilijaa ja rauhassa.

Seuraavassa listattuna hieman syitä, jokka erityisesti laittaa kaihoamaan pois täältä.

• Työpaikka: Ihan perimmäinen syy, miksi tänne jääminen ei ole kannattavaa; töiden löytäminen voisi muodostua haasteeksi, sillä puheterapeuteista on sattuneesta syystä ylitarjontaa täällä.
• Jokapäiväinen liikenne ja ruuhkat: En jaksaisi joka ikinen aamu ryysätä ennen kaheksaa tuonne moottoritielle ajamaan jonossa seittemääkymppiä ja tekemään ristinmerkkejä, ko ihimiset koittaa tunkia rampilta sekaan ja tehä saman uuestaan nelijältä iltapäivällä (oikiasti, oululainen moottoritie on oikia villi länsi, niinkö on kyllä koko liikennekulttuuri täällä muutenkin, menkää lukemaan keskustelua Kalevan nettisivuilta moottoritielle liittymisestä, jos ette usko). Viimeksi tänään muuten ihimettelin keskelle risteystä pysäyttänyttä autoa, jolla oli hätävilikut päällä, kävi ilimi, että tämä nerokas kuski ootteli kyytiläistä siinä. Toisaalta osa pysäyttää keskelle kaistaa tukkien samalla liikenteen jättääkseen jonkun kyydistä pois, täytyy sanoa, ettei järki palijon päätä pakota.
• Bussissa istuminen: Mielenterveys menisi myös, jos joka päivä täytyisi käyttää tolokuttomasti aikaa bussissa istumiseen, olen tämän syksyn aikana ajoittain käyttänyt bussissa istumiseen yli kaksi tuntia päivittäin, enkä halua kokea sitä enää ikinä, kiitos. Polokupyöräilijät eivät myöskään tajua, että bussipysäkillä seisovia ja bussiin nousevia ihimisiä pitää väistää, vaan painetaan tuhatta ja sataa ilimeisesti silimät kiinni siihen bussijonon sekaan, ko "minä olen nyt pyörälenkillä ja syke ja ennätysaika kärsii jos jou'un hidastamaan yhtään"
• Liikkuminen pyörällä ja jalan: Myös pyöräily ja kävely hajottaa säännöllisesti; aamun polokupyörälenkki lipastolle on useimmiten niinkö esterata, jossa täytyy väistellä paitsi liukkaita kohtia tiessä, joka suuntaan suikoilevia lapsia kävellen ja pyörällä iliman heijastimia ja lamppuja sekä hulluja pyöräilijöitä, jokka tykittää päälle, jos et älyä ite väistää ja kukaan ei tunne pyörän soittokellon funktiota. Toisaalta aikuisetkaan ei tunnu hallitsevan niitä ihan yksinkertaisia sääntöjä, kuten sitä, ettei suojatielle voi ajaa täysin päättömästi kattomatta mihinkään suuntaan tai väistämättä ketään. Ohitetaan kävelijöitä ja pyöräilijöitä ihan miten sattuu, molemmin puolin ja kättä hipoen. Kävelijät taas kävelee rinnatusten koko pyörätien levey'eltä ja vaihtaa niin keskittyneesti kuulumisia Pertti-Annikin vaippaihottumasta, että ketään muuta tienkäyttäjää ei pysty huomioimaan.
• Lenkkeily kaupungissa: Kaupunkilenkkeily ei ikinä ole ollut meikän pala kakkua - koko ajan pitää olla skarppina varomassa muuta liikennettä (ks. edellinen kohta), eikä voi vaan rauhassa keskittyä siihen olennaiseen eli lenkkeilyyn. Aina on niin rauhatonta ja joku kävelee eessä hieman liian hijasta vauhtia tai hiostaa perässä, autoja on ihan liikaa ja joka paikka kuhisee ihimisiä muutenkin.
• Lenkkeily kaupungissa koiran kanssa: Pitkään kuvittelin, että lenkkeilystä tulisi kivempaa koiran kanssa, mutta koiran lenkittäminen tekee kaupunkilenkkeilystä oikiastaan vielä pahempaa; toiset koirantaluttajat tulee päälle niinkö yleiset syyttäjät, samoin kävelijät ja pyöräilijät ohittaa käsivartta hipoen ja koko ajan pitää kytätä ja varoa, ettei koira vahingossa käänny jonku himopyöräilijän eteen - täällä ei anneta ihimiselle yhtään omaa tilaa. Lisäksi joillain koiranulukoiluttajilla on aivan hukassa se homma; jos se sinun tessusi on toisia koiria nähessään kauhia hihnaräyhä, niin onko nyt aivan järkevää ottaa Lassi-Liisa rattaissa ja Sirpa-Petteri kävellen vieressä mukaan sinne lenkille ja puhua vielä puhelimessa samalla ja jäähä sitten käjet pystyssä keskelle tietä, ko toinen koira tulee vastaan ja se oma tessu alakaa räyhätä ja kiskoa kohti ja jättää vastaantulijan velevollisuueksi väistää autotien puolelle. Tai jonnekin. Oonpa myös nähäny niitä, jotka aivan vasitellen tulevat kohti samaa puolta ja tuntuvat olevan jotenki ylypeitä siitä, että oma koira ärisee, tyyliin "minun Tappaja on tämmöne iso koira, se on vähän vihanen, meikäläisen egon jatke". Minun lemppari on myös se, ko se lampunharija siellä fleksin päässä alottaa sen helevetillisen kiskomisen ja rähinän niin todetaan jotain tyyliin "no tulehan nyt ärripurri sieltä" ja veetään sitä koiraa perässä. Joo, ovat yleismaailmallisia ongelmia, mutta korostuvat täällä ko porukkaa on niin palijon ja yllättäen kaikki lenkkeilyttävät koiriaan seittemältä aamulla ja nelijän jäläkeen iltapäivällä.
• Kaupassa käyminen: Sama käytös toistuu kaupassa, ryysätään kärryjen kanssa päälle ja niitä saatanan irtokarkkeja on nyt ihan just pakko saaha tällä sekunnilla ja kyllä, juuri niitä samoja mitä minä olen ottamassa, mihin tahansa siellä kaupassa menetkin, olet aina jonku eessä.
• Paikasta toiseen siirtyminen: Kaikkeen liikkumiseen täytyy varata tuhottomasti aikaa ja ikinä et löyä parkkipaikkaa mistään, koska tiiviin rakentamisen vuoksi niitä ei ole tai net kaksi, jotka on, joku on jo varannut. Ja oman taloyhtiösi pihalla olevat kaksi vieraspaikkaa joku vatipää on ottanut omaan käyttöönsä matkailuauton säilyttämistä varten. Tai peräkärryn. 
• Ihmisten määrä: Joka puolella on yksinkertaisesti liikaa ihimisiä meikäläisen makuun, kaikkialle pitää jonottaa ja ikinä ei saa olla rauhassa missään; olen tottunut siihen, että voin käyä halutessani kaupassa niin, että olen ainua asiakas, eikä lenkillä tule vastaan yhtään ketään.
• Asumisjärjestelyt: Liian tiivis pakkautuminen näkyy myös asumisjärjestelyissä, naurattaa nämät "omakotitalot" ja postimerkin kokoiset tontit, mitä omakotitaloa siinä on, jos aina joutuu piettämään sälekaihtimet alahaalla ja omalla pihalla ei ees mahu kääntymään? Jos seisot alasti omassa olohuoneessa verhot auki saunan jäläkeen, niin kohta tulee poliisit syyttämään naapurin rouvalle vilauttelusta. Yksi miespuolinen herrasmies totesi kerran, että jos takapihalle ei voi mennä saunan jäläkeen iliman, että naapurin rouvat rupiaa käymään lainaamassa sokeria jatkuvalla syötöllä, sillon asutaan liian tiiviisti. Allekirjotan.
• Tasaisuus: Koko Oulu on yhtä tasaista tiiviisti rakennettua lättyä, josta puuttuu kaikki pinnanmuodon vaihtelut, melekeen vieläkin eksyn täällä missä met asutaan, koska on ihan tasaista, taloja vieri vieressä ja kaikki näyttää ihan samalta. Kerran löysin lenkiltä takaisin kotia vaan siksi, että joku onneton oli ripustanu ainoana jouluvalot jo lokakuussa ja tunnistin sen talon sillä perusteella ja osasin paikantaa itteni takaisin kartalle.
• Liiallinen rakentaminen: Luonnolle tai puille ei ole tilaa, kaikki pitää kivetä, asfaltoida ja reunustaa, kaataa net viimisetki puut ja vetää tilalle nurmikkoa ja jotaki saatanan pensaita (ja mihinkään ei sitten tietysti saa paskattaa koiraa ja kakkaroskiksia on ihan liian vähän). Sittenkö on se yksi pieni "mettäläntti", siellä käy kolomekymmentä koiranulukoiluttajaa paskannuttamassa koiransa, josta johtuen kengänpohojat on säännöllisesti paskassa ja koko ajan pitää kytätä joka suuntaan, ko vastaan saattaa tulla hetkenä minä hyvänsä naapurin Terttu, joka ei ihan hallitse omaa koiraansa.
• Luonnon saavuttamattomuus: Jos oikiasti haluaa mennä mettään, sinne pitää lähtiä autolla, ajaa ensin kilometritolokulla ja sitten huomata, että samalla neliökilometrillä on kolome muuta koiran ulukoiluttajaa, sienestäjä sekä hirvenmettästys käynnissä. Ah ihanaa rauhaa ja hilijaisuutta ja rentoutumista.
• Sääolosuhteet: 365 päivää vuojessa sää on pielessä; täällä tuulee AINA, talavella ei tule talavi ja on pimiää ko tontun tiijätte-kyllä-missä jouluaattona ja sitten jos sattuu tulemaan sitä pakkasta, se on jo -20 asteessa ihan raatelevan kylymää kiitos tuulen ja meri-iliman.
• Selkeän nelijän vuojenajan puuttuminen: Haluan asua paikassa, jossa on selekiästi nelijä eri vuojenaikaa ja jouluna lunta. Tai yleensäki, että talavi ei tarkota ikuisesti jatkuvaa syksyä eli seittemää kuukautta saatanan liukkaita pyöräteitä, vesisajetta ja pimeyttä.
• Melu: Ikinä ei ole täysin hilijaista, melusaastetta valuu aina jostaki ja se on henkisesti todella uuvuttavaa, autot rallaa ohi, hälytysajoneuvot huutaa ja moottoritie kohisee, vesisateen ropinan sijasta kuuntelee naapurin vasarointia tai sitten naapurien lasten kilijuntaa, joka heijastelee asfaltoidusta pihasta ja ympärille rakennetuista taloista voimistuen.
• Valosaaste: Myös valosaastetta tuluvii ikkunoista sisään yölläkin ja jos vaikka haluaisi joskus mennä ihan pimiään mettään tai ihailla tähtitaivasta, sekään ei onnistu ko kaikenmaailman valot loistaa yötä päivää.

Kaiken kaikkiaan täällä on vaan aina niin meluisaa, rauhatonta ja levotonta, että meikäläinen ei vaan jaksa. Tuntuu siltä, että roppa on ainaisessa hälytystilassa. Minä arvostan rauhaa, tilaa ja hilijaisuutta. Sitä, että voin olla sosiaalinen sillonko haluan, tai vaihtoehtoisesti mennä mummolaan istumaan hilijaa keittiön pöyän ääreen juomaan kahavia ja tuijotella pihamaalle laskevaa hämärää. Omaa, isoa pihaa ja luonnon läheisyyttä. Sitä, että voin halutessani mennä lenkille mettään ja olla näkemättä ainuttakaan ihimistä. Että voin päästää koiran pihalle kuselle uluko-ovesta ja huikata sen sitten takaisin sisälle.

Minä en halua päästä joka päivä shoppailemaan ja kahaville keskustaan. Pärijään iliman jatkuvaa baareissa juoksemista ja osaan käyä kaupassa 8-21 välisenä aikana. Ainut mitä jään Oulusta kaipaamaan sittenkö käännän nokan kohti pohojoista, on tänne jäävät ystävät, gluteenittomien tuotteitten valikoima kaupassa, noutosushi ja gluteeniton pitsa. Ystäviin voi onneksi pitää yhteyttä ja nähä asuinpaikkakunnasta huolimatta (niinkö muutenkaan saisin koskaan aikaiseksi kyläiltyä esimerkiksi ystäväni Olokin luona, ko se asuu toisella puolella kaupunkia), sushia ja pitsaa tehä ite ja gluteenittomia tuotteita ostaa varastoon.

Tuli nämät jutut vaan taas mieleen, ko luin tämän päivän (14.12.2014) Lapin Kansan pääkirjotusta, jossa viitattiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hiljattain julukaisemaan tutkimukseen, jonka muukaan maaseu'ulla asuvat kaupunkilaisia onnellisemmat ihimiset, vaikka kaupunkilaiset kokevatkin terveytensä paremmaksi. Ilimeisesti kaupunkilaisten terveys oli myös konkreettisesti mitattuna parempi ko maaseu'un ihimisten (esim. ylipaino). Itelläni tuli mieleen, että tuolla syrjemmässä esimerkiksi ulukonäköpaineet tai kaiken maailman terveystrendien seuraamiset ei ehkä kosketa ihimisiä samalla tavoin ko kaupungissa. Näin ollen siellä voi olla onnellisempi ja tyytyväisempi pari kiloa lihavampana. Se kaupunkilainen taas, joka on teheny myös ulukonäöstä ja tervey'estä yhen suorittamisen kohteen, saattaa olla ihannemitoissa, mutta joutuu koko ajan tekemään sen eteen asioita, joita ei ehkä oikiasti ees haluaisi tehä. Yleistys, mutta näinkin voi olla.

Toisaalta myös heikompi terveystilanne maaseu'ulla saattaa johtua huonosti saatavalla olevista palaveluista. Lapin Kansan pääkirjotuskin muistuttaa ihimisten oikeu'esta saaha palaveluita asuinpaikasta riippumatta. Ja yleensäkin ihimisten oikeu'esta asua siellä, missä haluaa. Oli se sitten syrjässä tai kaupungin ytimessä. 

Minulle kaupunki, etes sen laitamat tai länsirannikko yleensäkään ei ole oikia paikka. Sen vuoksi koen itteni täällä ajoittain hyvin onnettomaksi. Mutta net samat syyt, joita olen tuolla ylempänä luetellut, voi kiristellä myös kaupunkilaisen hermoja, vaikka ei ehkä samassa mittakaavassa. Se, että on tottunu tähän massojen mukana ryömimiseen ja ahtauteen ja asenteeseen, jossa välitetään ja huomioidaan vaan ittensä, oltiin sitten kaupassa tai liikenteessä, ei tarkota sitä, etteikö samat asiat voisi heijastella silti heijänkin vointiinsa.

Tai en tiijä, ehkä minä olen vaan tottunut niin hyvään.

Aina ei vaan jaksa

Säät taas heittelee niinkö meikäläisen mielialat konsanaan. Eilen olin pirtiä, hyväntuulinen ja kävin ihan onnessani koiran kanssa lenkillä lumisateessa. Tänään ei voi sanoa ihan samaa ko monen tunnin näytölle tuijottamisrupeaman ja kovan yrityksen omaksua tietoa jäläkeen polijin loskassa kotiin. Särkee päätä ja on paha mieli. 

Eilen kaivoin ihan mielissäni joulutunnelmaa esiin, tänään tekisi mieli mönkiä peiton alle talaviunille. Ja syyä suklaata. 

Tuntuu ihan tajuttomalta, että tänään on vasta tiistai. Matka perjantaihin on pitkä ko näläkävuosi. Suunnitelmat joulutunnelman lisäämiseksi ei voisi vähempää kiinnostaa ja ajatus siitä, että paketoin vähän joululahajoja (saatikka että hakisin niitä lisää) kuulostaa ihan absurdilta ajatukselta.

On rankkaa olla näin väsynyt ja pahantuulinen. :(

Koiran kanssakaan ei taas huvittaisi lähtiä yhtään pitemmälle lenkille ko on niin liukasta. Lisäksi särkee pään lisäksi jalakoja. Kuulostaa myös siltä, että ikkunaan ropisee vettä. En tiijä, ko verhot on kiinni. Väsymystä ei vähentäny ees yhtään se, että skippasin tämän syksyn ekan (ja luultavasti vikan) luennon tänään, joka oisi ollu vielä nelijästä kuuteen. Joku roti tähänki hommaan sentään.

Oikiastaan mää kyllä haluaisin lähtiä tekemään jouluostoksia, en vaan jaksa. Paketoisin, mutta en jaksa. Laittaisin jouluvaloja, ei vaan jaksa. Ei jaksa tehä mitään muuta ko maata sohovalla ja miettiä, että jokohan sitä sais kohta laittaa nukkumaan.

Minun vastaus yksinkertaisesti kaikkeen on se _ei jaksa_. Siksi en myöskään jaksa hakia kameraa tai kovalevyä tehäkseni mitään järkevää tekstiä. Pitäisi kai vaan ryömiä peiton alle ja toivoa, että huomenna on parempi päivä? Tai ensi viikolla. Tai joskus.

Oon kyllä sitten kantaaottava, järkevä ja tehokas sekä kiinnostava taas joskus, nyt ei vaan yksinkertaisesti pysty. Tikittää tuo yksi tentti tuolla takaraivossa ja onhan se graduki siellä.

Mietteitä sotesta

Sunnuntain Lapin Kansassa (5/10/2014) oli mielestäni varsin mainio näkökuluma sote-uudistukseen ja Lappiin liittyen, kiitos maakuntajohtaja Mika Riipille siitä. Sen vuoksi aattelinkin hieman jakaa omia ajatuksiani aiheeseen liittyen. Mikään aiheen asiantuntija en ole, eikä minulla ole takataskussa mitään maatakaatavaa idistä, jolla hommat saataisiin pyörimään paremmin, mutta au'ompahan nyt kuitenki päätäni tästä(kin) aiheesta, koska pystyn siihen.

En varmaan tosiaankaan ole ainut ihiminen, joka seuraa tätä sote-keskustelua ja uudistuksen hahamottelua hieman pelokkain tuntein. Mitä se meijän kannalta sitten ihan aikuisten oikiasti tarkottaa? Sitä ei tunnu kukaan vielä tietävän, eikä selekokielellä tunnu mistään ees tietoa löytyvän. 

kuva täältä

Nappasin tähän kuvan nuista tulossa olevista sote-alueista ihan havainnollistaakseni tätä hommaa. Suomessa on joku saatanallinen vimma hakia yhtä mallia, jota voitaisiin sitten kivasti toteuttaa joka paikassa. Ihan kaunis ajatus, mutta miettikääpä nyt käytännön toteutusta. Jos vertaatte vaikka nuita HYKS-ERVAA ja OYS-ERVAA niin varmaan sokiaki näkee, että kokoero on aivan jäätävä. Meillä pohojoisessa on puoli Suomia yhtä ja samaa aluetta ja loput neidosta on jaettu nelijään osaan. 

Tämäkin pistäisi jo miettimään, puhumattakaan siitä, että jos aletaan verrata näitten alueitten sisältöä, on se ihan eri. Kyseessä on täysin erilaiset alueet väestöllisesti ja muutenkin. On Etelä-Suomen tiheään asuttu väestökeskittymä ja harvaanasuttu pohojonen. Välimatkat on ihan erit, julukinen liikenne aivan erilaista ja niin edelleen. Väkisinkin alakaa ihimetyttää, että miten helevetissä kahella tämmösellä täysin erilaisella alueella toteutetaan yhtä ja samaa mallia? Eikö huomattavasti järkevämpää olisi hakia mallia, joka toimii sillä omalla alueella, alueelliset erityistekijät huomioon ottaen?

Muttako ei, yritetään taas survoa kolomion muotosta palikkaa väkisin sisään pyöriästä aukosta. Jos ei se mahu, niin runnotaan vähän vasaralla, kyllä se siitä. Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu myös se, että päätöksiä ja uudistuksia työstää usein porukka, joka ei oikiasti tajua tekemästään hölökäsen pöläystäkään. Yksinkertaisella logiikalla asioista pitäisi päättää niitten, jokka asiasta jotain ymmärtävät ja joita suunnitelmat koskee, mutta eihän se niin mene. Kun on joku hienompi ihiminen siellä 900 kilometrin päässä sitä varten.

Soten myötä Lapin päätäntävalta uhkaa valua Ouluun. No anteeksi nyt vittu vaan, mutta mitä siellä ymmärretään siitä, mikä meillä on järkevää tai tarpeellista? Meikäläisen järkeen ei myöskään mahu se, miten tämä uudistus voi muka lisätä eri kuntien asukkaitten yhdenvertaisuutta palaveluitten suhteen. Kaikki saavat palaveluita tasavertaisen paskasti? Ko asut isossa kaupungissa, on kaikki hyvin, muulla ei niin väliä. Jotenki kummassa myös epäilyttää, että miten tämmösellä keskittämisajatuksella saahaan kuluja ja menoja leikattua. Ehkä siellä, missä jonkun palavelun leikkaaminen tarkoittaa sitä, että ihiminen kulukee tämän jäläkeen kolome kilometriä kauemmas hakemaan samaa palavelua. Ei siellä, missä palavelut uhkaa karata satojen kilometrien päähän. Ja etäpalaveluajatuksen olen valamis ostamaan heti, ko joku esittelee minulle toimivan ja oikiasti vuorovaikutuksellisen välineen, jolla kaksi ihimistä kommunikoi etänä niin, että kuva ei pätki ja ääni kuuluu, yhteys pelaa ja näin. Esimerkiksi videovälitteinen puheterapia kuulostaa meikästä meleko haasteelliselta toteuttaa. Työn laatu luultavasti kärsisi. Mutta ohan se paska palavelu kuitenki aina parempi ko ei palavelua ollenkaan? Miksi mennä tapaamaan psykologia paikan päälle, voihan sille kilauttaa puhelimella? Hammaslääkäri käy kerran viikossa, jos se aika ei passaa niin reipas tee-se-itse -mies poistaa kipiän hampaan ihan omatoimisesti?

Jotenkin hankala myös kuvitella, että Lapin pinta-alaltaan suuret, mutta väkiluvultaan pienet kunnat saisivat tässä sopassa ääntänsä kuuluville.

En tiijä, heittelen vaan ajatuksia ilimoille. Voinhan olla ihan väärässä, ko ajattelen, että omasta kunnasta pitäisi löytyä fyysinen toimipiste, josta löytyisi kaikki tarvittavat perusterveydenhuollon palavelut. Tarvittaessa sairaanhoito jalakaantuisi kotia. Pääsis lääkärille ja hamppilääkäriin, sairaanhoitajan tai terkkarin vastaanotolle, suuhygienistille. Tarvittaessa voisi tavata psykologia ja puheterapeuttia, saaha toiminta- tai fysioterapiaa. Ja niin edelleen. Koko porukka toimisi tiiminä, joka pystyy tarvittaessa tekemään moniammatillista yhteistyötä. Kynnys konsultoija toisen alan ammattilaista olisi matala. Jokainen ammattikunta voisi tehä yhteistyötä ja tarvittaessa hyötyä toisten osaamisesta, ko saman talon sisältä löytyy kaikkien alojen ammattilainen. Kunnan hoitsut, lääkärit, terapeutit ja muut oisi kärryillä oman kunnan asioista. Langat oisi käsissä.

Ei siinä kyllä kovin montaa ihimistä ehi päivän aikana tavata, jos pitää jostain pisteestä x, jonne palavelut ovat keskittyneet, lähtiä kiertelemään Lapin kairoja autolla ja ettimään niitä ihimisiä, jokka kyseistä palavelua tarttee.

Mitäs tässä sitten pieni ihiminen voi tehä? Ei vissiin palijon muuta, ko piettää peukut pystyssä ja toivoa, että meillä riittää ees jonku verran porukkaa, joka piettäisi sen verran meteliä ja myös huolen, ettei löy'etä ittiämme täysin järettömästä tilanteesta. Omaa sote-aluetta Lappiin ei vissiin voija saaha, ko se viis on nyt pyhä ja maaginen luku, mutta jospa voitaisiin saaha ees semmosia tärkeitä kirjauksia johonkin painavaan sanaan, että ei jäätäisi ihan paitsioon tässä puoli Suomineitoa käsittävässä alueessamme.

Loppuun heitän vielä tämmösen kuvan, joka tuli väistämättä mieleeni kyseisestä aiheesta.

en tiijä kenen hieno kuva alakujaan, itte nappasin täältä

Vähän siitä, tästä ja tuosta

Tullee hieman tällaista sekalaista höpinää nyt, mutta koittakaa kestää. Ihan ekaksi suositan kaikkia kurkkaamaan Iinan But I'm a human not a sandwich -blogista hänen hienoa kirjoitustaan synnäreiden lakkauttamisia vastaan. Käykää samalla allekirjottamassa tuo kansalaisaloitekin. Meijän maailmat on ehkä varsin kaukana toisistaan, Iina ko elää perheineen keskellä Helsinkiä ja on täysin kotonaan siellä, mutta yhteinen tärkiäksi koettu asia yhistää. Muutenkin lueskelen useinkin Iinan blogia, koska hän elää täysin erilaista elämää ko minä, enkä voisi ikinä kuvitella ittiäni hänen tilalleen, mutta on mielenkiintoista nähä, miten eri tavoin elämää voi elää. 

Mistä pääsemmekin tätä huteraa siltaa pitkin (jota ylittäessä aasiki melekeen hukku) asiasta kukkaruukkuun. Nimittäin siihen, että vaikka kovin kärkäs ja omalaatuinen menijä olenkin, minun puolestani jokainen ihiminen on vapaa asumaan ja elämään siellä, missä itte olonsa parhaaksi kokee. Jos se on Helsingin keskusta, niin fine by me. En muista koskaan tivanneeni keneltäkään perusteluita siihen, miksi joku haluaa jäähä esimerkiksi opiskeluitten jäläkeen asumaan kaupunkiin. Eihän sitä ihimisiltä yleensä ees kysellä, kaupunkielämä on suurin piirtein joku ittestäänselevyys.

No, minua on sitten kuiten viime aikoina alakanu suunnattomasti pänniä se, ettäkö itte ilimotan olevani palaamassa takaisin susirajalle jos suinkin vain kykenen, katotaan minua vähintäänkin kieroon tai kysytään typeriä kysymyksiä kuten: "ai oikiasti?" "meinaatko todella muuttaa takaisin pohojoiseen?" "ai ihan tosi haluat muuttaa takaisin asumaan sinne?" ja niin edelleen. 

Nämät ovat hyvin typeriä kysymyksiä, koska a) ei kukaan vaaji teiltäkään perusteluita, mikäli haluatte jäähä opiskelukaupunkiinne/muuttaa etelämmäs jne. b) en olisi muuttamassa jonnekin, jos en sitä oikiasti haluaisi ja c) en ole mitenkään perusteluvelevollinen kellekään muutenkaan.

Ymmärrän, että kyselijä ei välttämättä tajua aatella asiaa sen kummemmin, koska ohan se nyt vallan eriskummallista, että joku haluaa pois kaupungista ja takaisin pohojoiseen. Se vaan väistämättä alakaa ottaa pannuun, ko kymmenettä kertaa toistelee jolleki uteliaalle sitä mantraa, että kyllä, haluan muuttaa takaisin pohojoiseen, kyllä, ihan oikiasti, koska siellä minä viihyn ja siellä on asioita, joita arvostan ja kaipaan elämääni. Uudelleen ja uudelleen. Ja kyllä, olen kuullut sata kertaa sen, että "rakastan reissata Lapissa, mutta en voisi ikinä kuvitella asuvani siellä".

No minäpä voisin. Enemmän ko kuvitella.

Mutta koska oon pohojimmiltani erittäin mukava ihiminen, lupaan kuitenkin avata pääkoppani sisältöä tähän asiaan liittyen, kunhan tältä kiivasluontoiselta kaupunkielämältäni, jossa jou'un muun muassa pahimmillaan käyttämään kaksi tuntia bussimatkustamiseen päästäkseni harjoitteluun ja takaisin, suinkin ehin ja jaksan. Että tiijätte mikä hulluus minua sinne oikeen ajaa, ko en kykene toimimaan yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan ja ajattelemaan niinkö normaali rationaalinen ihiminen, että kaupungissa ihimisen on hyvä olla. 

Ja toistaakseni vielä ittiäni; hyvä kaikille teille, jokka kykenette hengittämään kaupungissa iliman pistävää tunnetta rinnassa ja sivuääniä pääkopassa. Nauttikaa siitä, minkä koette nauttimisen arvoiseksi. Mutta äläkää tuluko minulle aukomaan siitä, että minä nautin hieman toisenlaisista asioista. 

Koska olen pöhelö, samaan hengenvetoon totean vielä köyhtyneeni rankasti ja tilanneeni ittelleni parit Feelmaxit, koska ensimmäiset lumihiutaleet on nyt virallisesti bongattu tässäkin osassa Suomia. Tilasin siis net Kuuva 3:set ja sitten tuleviksi työ/sisäliikuntakengiksi samaan hengenvetoon Niesa 3:set. Toivottavasti pääsen nuita Kuuvia testaamaan sitten piakoin myös mettäolosuhteissa, kuhan net minulle ensin saapuvat.

Ja ihan loppuun totean vielä, että piti kirjottaa työttömyy'estä, mutta jotenki inspiroijuin jostain ihan muusta. :D No, työttömyy'estä sitten joskus myöhemmin.

Kaasu pohojaan ja mopolla rotkoon

Huhhuh, ohan se ollut viikko. Jopa pahempi mitä kuvittelin. Eikä kauhiasti lohuta, että ens viikko on vielä monin kerroin pahempi. Varsinkaan ko ei tullut Eurojackpotista sitä 60 miljoonaakaan. Onneksi tiijän, että tämä kyllä tästä syksyn myötä tasottuu, nyt on vaan muutamisen viikkoa hieman tiukempaa. Vähän harmi sinänsä, koska nyt on kuitenki ehkä se meikäläisen lempparivuojenaika, jolloin tekisi mieli olla ulukona varhain aamulla ja toisaalta vielä myöhään illalla, sekä siinä välissä. Eikä ees todellakaan, siis ei yhtään, harmita se, että pohojoisessa eletään aivan käsittämätöntä sienivuotta. "Keräsin semmosia Lapin Kansan kokosia ja kilon painavia herkkutatteja!" No ai jaa äiskä. Mitäs minä, no, istun bussissa enemmän ko laki sallii ja oon koko ajan hirviän väsynyt ja teen määrääni enemmän asioita. 

Noh, tämmöstä tämä nyt vaan on. 

Istuin tänään muuten kattomassa Aamuteeveetä, jossa puhuttiin matkasynnytyksien lisääntymisestä synnytyssairaaloitten lakkauttamisen vuoksi ja ihan pakko asiasta vähän avautua, vaikka meillehän se ei enää oo mitään uutta, että matkat synnyttämään on pitkiä. Siis minä en vaan tajua tätä juttua, voisiko joku vääntää rautalangasta ko en ymmärrä. Se, että matka synnyttämään on pitkä, lisää huomattavasti sitä riskiä, että lapsi syntyy jo matkalla. Matkalla autoon synnyttäminen, oli se sitten oma tai ambulanssi, on huomattavan palijon riskaabelimpiä ko sairaalassa synnyttäminen, kuten varmaan kaikki tajuaa. No, silti niitä synnytyssairaaloita lyyään alas ja perustellaan tätä synnyttäjien turvallisuu'en lisäämisellä, ko pienemmissä sairaaloissa ei ole kokoaikaisesti paikalla lääkäreitä ynnä muita ammattilaisia, joita tarvitaan hätäsektion sattuessa, vaan heidät hälytetään paikalle kotoa. Hätäsektio pitäisi päästä aloittamaan 15 minuutin sisään kun sen tarve todetaan ja tämä ei toteu'u, jos lääkäri ynnä muu tarvittava henkilöstö hälyytetään paikalle kotoa. On siis parempi siirtää kaikki synnyttäjät synnyttämään sinne isoon sairaalaan, jossa henkilöstöä on aina paikalla. 

No mutta entä jos sen sadan tai jopa kahdensadan kilometrin päästä tulevan äidin pitäisi saaha se hätäsektio jo silloin, kun hän on vielä kotona? Mitä se silloin lämmittää, että sairaalassa hätäsektio voijaan aloittaa 15 minuutissa, muttako äiti on siellä kotona? Varaudutaanko siis ennakolta ja otetaan naiset jo hyvissä ajoin sairaalaan osastolle oottamaan synnytystä, etenkin jos on syytä epäillä, että jotain ongelmia tulee? Muttako hätäsektiota tarvitaan yllättävissä tilanteissa, se on nimenomaan _hätäsektio_, eikä sen tarvetta voija ennalta ennustaa, koska silloinhan se olisi ennalta suunniteltu sektio. Vähän näin niin kuin kärjistäen. Entäpä jos lähetään tavanomaisesti matkaan synnyttävän äidin kanssa ja matkalla huomataankin, että tarvitaan se hätäsektio? Jos äidit taas tuodaan hyvissä ajoin synnärille oottamaan synnytystä, ettei lapsi syntyisi kesken matkan tai jos jotakin menee pieleen, tämä taas lähinnä mielestäni lisää kustannuksia. Vaikka kai sen on joku jotenkin laskenut, että halavemmaksi tullee, ko vähennetään ja keskitetään ja kuskataan kaikki samaan paikkaan synnyttämään.

En vaan ymmärrä, miten se, että synnyttäjä joutuu lähtemään usiamman sadan kilsan päähän synnyttämään, voi olla parempi vaihtoehto, ko se, että hän pääsee synnyttämään huomattavasti lähemmäs? Että varautuminen hätäsektioon on parempi, vaikka net on pienemmissäkin sairaaloissa onnistuneet, mutta äidillä on riskinä ihan tavallisessa synnytyksessä, ettei päästä ees sairaalaan asti synnyttämään? Jo nykyisellä synnytyssairaalaverkostolla moni joutuu lähtemään meleko kauas, tulevaisuu'essa entistä usiampi. 

Ja nyt joku irvileuka heittää, että oma vika kun pitää asua niin kaukana palaveluista. Että meijän pitäisi ite maksaa palavelumme, ko kerta halutaan väkisin olla täällä. Vuosisajan uutinen, veroja se maksetaan metki. Silti tuntuu, että niitä verorahoja riittää vaan etelään. En silti voi kieltäytyä maksamasta veroja, vaikka palaveluita minulla ei ilimeisesti ole oikeus saaha? Samalla logiikalla sitten myöskään sinkkujen ei tarvitse veroin maksaa palaveluista, jokka on suunnattu perheellisille (mitäs ovat parisuhteen ja lapsia hankkineet), nuorten ei tarvitse maksaa vanahusten palaveluista (mitäs ovat vielä hengissä nuin vanahana ja sairastavat) ja niin ees päin. Pitäisikö meijän laittaa Suomi katki tuosta Lapin rajalta ja perustaa oma valtio? Välillä oikiasti tuntuu siltä, sillä päätäntävalta on kasaantunut Suomi-neidon alapäähän, eikä siellä tajuta hönkäsen pöläystäkään siitä, mitä elämä kehä III ulukopuolella on. Eikä tämä synnäriasia suinkaan koske pelekästään lappilaisia, vaan hyvin laajasti kaikkia suomalaisia. Jokka ei satu asumaan siellä kehä III sisäpuolella. Eikä sinnekään muuten aivan loputtomiin sitä porukkaa mahu, jos meijät kaikki ruvetaan survomaan niihin samoihin kasvukompleikseihin, jossain vaiheessa huomataan, että väistämättä joku raukka joutuu jäämään rajan ulukopuolelle. Ja palavelut tietenki on keskitetty sen yhen kompleksin keskelle, jonne reunamilta on matkaa jo melekosesti. Olen vahavasti sitä mieltä, että sitä, mitä seuraa liian suuren määrän ihimisiä tukkimisesta samalle maatilikulle, ei ole tutkittu tai mietitty läheskään riittävästi. 

Mutta maksellaan ja korjaillaan niitä vahinkoja sitten joskus jäläkikäteen, eihän se nykyajan poliitikkoja enää sitten koske, ko net on siinä vaiheessa kasvaneet ruohoa jo jonkin aikaa. Ittekäs "ei-koske-minua-miksi-välittäisin" -ajatteluhan se jyllää. Parempi kyhätä kerralla ja nopiasti sen suurempia miettimättä paska kokoon ja korjailla sitä sitten jäläkikäteen, ko istua oikiasti alas ja miettiä järjellä. Että millä on oikiasti merkitystä myös pitkällä välillä ja onko raha oikiasti se kaikista suurin arvo, joka tätä maailmaa pyörittää.

Katos, lähti taas mopo lapasista ja lapasetki käjestä.

Pitäisi ehkä lopettaa lehen lukeminen ja uutisten kattominen, ko tuun niin pahalle tuulelle ja alan paasata. Paasaussuoni suorastaan kukkii. Pitäisi varmaan vähän käyä tuulettamassa aivoja siellä napapiirin paremmalla puolen välillä. Että terkkuja vaan siipalle! No, toivottavasti ilimastonmuutos ei tuhoa meijän nelijää kaunista vuojenaikaa ja jatkossakin pääsen nauttimaan ihanasta syksystä, vähän paremmilta pelipaikoilta käsin.

Lyhyestä virsi kaunis

Minulla on ehottomasti juttua teille, lupaan aktivoitua viikonlopun aikana ko on ehkä luppoaikaa, mutta tänään piti tulla lyhyesti kertomaan teille päivästäni:

todellaki vihanen itälappilainen

Joka on siis ollut melekolailla tämänpäiväisen paitani mukainen. Osaakkonä kirkastua sallaksi? No perhana kyllä osaan! Opiskelu on joskus aivan äärimmäisen turhauttavaa hommaa ja voisin paasata siitä teille sivutolokulla, mutta onneksi tämä paikka on varattu muunlaiselle paasaukselle.

Sen verran voin kuiteski asiaa sivuta, että mahetaan muuttaa takasin kotiapäin muutama kuukausi suunniteltua aijemmin rahoituksellisista syistä. Siitä huolimatta, että hetkellinen köyhyys oottaa, tämä tuntuu minusta hyvin positiiviselta asialta. Hunteerattiin, että tällä järijestelyllä onnistuttaisiin kuitenki säästämään ees vähän hupaisista rahoista. Toki esimerkiksi gradu pitäisi saaha jo keväällä valamiiksi (miltä ei tämän penteleen päivän valossa kyllä näytä), mutta toivossa kai se lapamatoki elää? 

Oon kyllä meleko varma, että tämä kaupunkiasuminen ja opiskelu on vieny meikäläiseltä meleko monta hyvää elinvuotta aiheuttamalla kohtuutonta vitutusta jo usiamman vuojen. Onneksi nykyään ees hellustelen, niin pääkoppa ei ihan leviä. Häätyyki tästä lähtiä syömään siipan kotua tuomia tuliaisia. Oon kyllä niin loppasuu, että saattavat kavota kaikki. Jaksa enää tälle päivää kovin mahoton kirvatakaan. :D

Ahistava lauantaiaamu

Pitäisi kirjottaa Itä-Lapin kunnanjohtajien vaihtumisesta ja siitä, miten naurettavaa on ehotella, että Salla-Savukoski-Kemijärvi-Pelekosenniemi muodostaisivat yhen kunnan. Pitäisi kirjottaa jätevesiuudistuksesta. Siitä, että Metsähallitus myy maitaan. Soklista ja siitä, miten takapajuinen maa Suomi on, kun se ei tajua panostaa pohjoisiin alueisiinsa ja kaivosteollisuuteen. Sote-uudistuksesta ja siitä, miten epämääräiseltä se näyttää.

Mutta minulle iski tänä aamuna epätoivo. Tänään ja eilen minua on suorastaan ahistanut olla täällä. En ole saanut tehtyä mitään, mitä oisi pitänyt. Kun en vaan jotenkin jaksa, enkä halua. Jos ei olisi ollut pakko nousta, oisin varmaan jäänyt makaamaan sänkyyn koko päiväksi. Ajoittain on vaan suorastaan paha olla täällä. En ees tiiä, miksi. Kai se vaan on kun on tottunut niin erilaiseen elämään. Siihen, että kävelee uluko-ovesta ulos ja suoraan mettään. Tänään vietetään Suomen luonnon päivää. Jos olisin kotona, siis siellä, missä minun sydämeni asuu, lähtisin varmaan näin viikonloppuna ulos. Menisin keräämään marjoja tai sieniä, koiran kanssa lenkille mettään. Touhuaisin jotain pihalla. Luultavasti olisin noussut kevyesti jo ennen kaheksaa aamukahavin keittoon. Täällä minä vaan jotenkin halavaannun. Oon väsynyt ja pahantuulinen.

Miettikää ihimiset, jos teille joku tulisi sanomaan, että ette saa enää asua kotipaikassanne? Että teijän on pakko lähtiä muualle, koska työt ja palavelut viijään, kulukuyhtey'et lakkaa, tiestöä ei pijetä kunnossa, elämiseen vaajitaan tolokuttomasti rahaa ja kaikenmaailman säädöksillä ja uudistuksilla teijät ajetaan entistä ahtaammalle. Tet että olisi enää ihimisenä samanarvoisia ko muut ja teitä yritettäisiin väkisin työntää jonnekin, minne ette halua, missä ette viihy ja teillä on suorastaan paha ja vaikia olla. Että teille annetaan tyhyjiä lupauksia vaan sen takia, että saataisiin kalasteltua ääniä, eikä net lupaukset loppujen lopuksi ikinä täyty, vaan ovat pelekkää sanahelinää. Tyhyjät sanat eivät ruoki ketään, eivätkä tuo kenellekään työpaikkoja tai leipää pöytään.

Siltä minusta tuntuu.

Että minut yritetään väkisin nakittaa tänne samalle neliökilometrille liian monen muun ihimisen kanssa, missä autot ja ihimiset pyörii levottomana ja mettään ei uskalla mennä, koska sieltä juoksee vastaan alaston mies kommandopipo päässä (true story, eikä muuten tarvinnut olla ees ko pyörätiellä lenkillä koiran kans, onneksi kaverilla oli se koira mukana).

Joo, mutta nyt on pakko alakaa siirtyä liikekannalle. Lupaan yrittää kirjottaa tänään jotain vähän positiivisempaakin. Jos mieli vaikka paranisi iltaa kohen. Tai jotain. Sitä ootellessa voitte vaikka tutustua Peltsin Lappiin, jos joku ei oo vielä näitä jaksoja nähäny. Itä-Lapin reissun jaksot tulee näköjään Ylellä uusintana ja löytyvät myös tuolta Areenasta. Vähän on provo meininki välillä, mutta näkyypähän komeita maisemia ainaki.