tiistai 15. elokuuta 2017

Näin se remppa etenee

EDIT// Blogger ei taas jostain syystä tee yhteistyötä, joten tekstin asettelu on päin hokia, mutta en jaksa tapella niin menkööt.  

Heipä hei! Nyt niitä luvattuja remppajuttuja vähän teillekin! Ette usko kuinka nopiasti aika menee tämän pikku kakkamasiinan kanssa touhutessa ja samalla ko minä sisällä syötän, vaihan vaippaa, laitan nukkumaan ja toistan kaavaa erinäisissä järjestyksissä yrittäen samalla pitää myös itteni kuin myös siipan ruuassa ja huushollin sisäosat jokseenkin kasassa sekä järjestyksessä ja koko perheen puhtaissa vaatteissa, ulukona hommat etenee koko ajan (ja hyvä niin).
Siispä nämätkin uusimmat kuvat on jo auttamatta jälessä totuuesta, meillä on nimittäin pelti katolla ja tällä hetkellä tehään lattiahommia. Torstaina tulee lattialämmitysputkien asentajat ja ensi viikolla oisi sitten ohojelmassa lattian valu.
Ja kirjottelen tätä nyt puhelimella, joten tekstin ulukomuoto on mitä on, yritän jossain vaiheessa ehtiä koneelle asti editoimaan. Mutta siihen asti tämä on muotoa teksti ensin ja kuvat sitten. :D Koittakaa pärjätä!
Mutta jos nyt jotain sanoisi yleisellä tasolla vähän itse rempasta. Jotain syvällisempää voisi koittaa riipustella erikseen esimerkiksi tuleviin pintamateriaaleihin liittyen, mutta nähtäväksi jää, milloin läppäri ehtisi viihtyä niin pitkään sylissä. :D Mutta siis, meillehän tulee noin 50 neliötä uutta tilaa vanahan huushollin kylykeen eteisen, kodinhoitohuoneen ja kuivaushuoneen sekä kahen makuuhuoneen muodossa. Lisäksi uusitaan lämmitysjärjestelmäksi maalämpö niin, että vanahalle puolen tulee vesikiertoiset patterit ja uuteen osaan vesikiertoinen lattialämmitys ja koko talon ulukoverhous uudistetaan ja myös vanahalle puolen tulee uudet ikkunat. Lisäksi saatetaan keskeneräiset kohteet vanahalla puolen valamiiksi (parveke ja yläkerran vessa). Kylymä eteinen on purettu laajennuksen tieltä pois ja vanahan puolen entisestä pikkueteisestä tulee saunan pukuhuone, kulun uuteen osaan siirtyessä tuvan puolelle. Pohojapiirros olisi tässä vaiheessa bueno, mutta minulla ei sitä täällä puhelimessa tietenkään ole... Palataan ehkä siihenkin siis myöhemmin.
Tuossa oli homma vähän niinkö pähkinänkuoressa. Lisäksi maalämpö veetään sitten myös tuonne navetan puolelle, jonne olisi tarkoitus tulla puolilämmintä tilaa, mutta navetan laitto jää nyt ensi kesän projektiksi kiitos tämän homman venähtäneen aloituksen. Toukokuussa oli vielä suunnilleen metrinen hanki ja kesäkuussa satoi lunta ja sitten oli kaikenlaista muuta pientä kuten rikkoutunut kaivinkone ja pirpanan syntymä, joten vauhtiin päästiin kunnolla vasta heinäkuun puolen välin tienoilla. Kirvesmies tehnee hommia elokuun loppuun ja vielä syyskuun ekan viikon, jonka jäläkeen sisäpintojen kanssa ollaan sitten omillaan (lue: siippa on).
Kukaan seleväjärkinen ei ehkä yhistäisi lapsen syntymää ja tämän kokoluokan remppaa, mutta toisaalta kiitos kesä- ja isyysloman siipalla on ollut ja on vielä hyvin aikaa osallistua rempan tekoon. Olisihan se tietysti ollut mukava köllötellä puoltoista kuukautta vauvakuplassa ja tehä asioita pelekästään vauvan, eikä vauvan ja remontin ehoilla, mutta nyt näin. Uskon, että lopputulos kuitenki palakittee ja toisaalta itekin tottuu jo hyvissä ajoin suht itsenäiseen vauvanhoitoon ko siippa kuitenki palaa elokuun lopussa joka tapauksessa taas töihin, jolloin ollaan pirpanan ja karvakaverin kanssa työajat täällä keskenämme. Sen sujumista jännään jokseenkin enemmän ko tämänhetkistä tilannetta.
Itse remppaa tehään vanahan talon ehoilla niin, että materiaalivalinnat niin uuden ulukovuoren ko uuden osan kohilla ovat hengittäviä ja seinien perusperiaate on myös uudella puolella sama ko vanahassa osassa iliman muoveja tai mineraalivillaa. Lisäksi ikkunoilla ja ulukovuoren uusimisella pyritään palauttamaan rintamamiestalon ilime, vaikka kylykeen nyt tuleeki noppamallin rikkova lisä. Toisaalta aika harvassa alakaa olla nämät rintamamiestalotyyppiset huushollit, joihin ei jo aikanaan olisi rakennettu sitä elintasojatketta, kuten meillä on tähän asti ollut. Eli siinä mielessä itse näen, että hyvin toteutettu elintasojatke kuuluu jo ihan olennaiseksi osaksi rintamamiestaloperinnettä. Ja toki myös sisäpuolen materiaali- ja sisustusvalinnoilla pyritään tukemaan ja säilyttämään vanahan talon henkeä luomatta kuitenkaan museotunnelmaa. Mutta niistä ehkä lisää omana juttunansa, koska niistähän meikäläisellä riittää raatittavaa (se osa remontista, jossa minäkin olen aktiivisesti mukana, pirpanan päiväuniaikaan sijoittuvan räystäslautojen maalaamisen ja muonituksen hoitamisen lisäksi).
Mutta nyt alakaa vaikuttaa siltä, että pirpana herää päiväuniltaan, joten lyön puhelimen veks ja keskityn häneen ❤ Lisää luvassa jahka taas kerkiän!


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Meille syntyi rinsessa

Heipä hei pitkästä aikaa! Loppuraskaus hujahti ohi ihan silimissä ja juhannuskin meni ihan omasta edestään lähinnä syöden, saunoen ja nukkuen kotioloissa ja porukoilla ja jo pikkuhiljaa pienen syntymää odotellen. Pienokainen antoi kuitenkin odottaa itseään tuonne lasketun ajan huitteille ja pienellä lääketieteen avustuksella meille syntyikin pikkuinen (2860 g ja 47 cm) neiti-ihiminen heinäkuisena lauantai-iltana. ❤ 

Nyt ollaan ehitty jo pieni hetki tottua kotielämään ja isin rinsessa on kaikkiaan hyvin helppo tapaus toistaiseksi (koputan puuta) syöden ja nukkuen meleko säännöllisin kolomen tunnin välein. Pientä mahavaivailua on ollut, mutta toistaiseksi niistäkin on selevitty meleko pienin huudoin.
Ei voitaisi kyllä onnellisempia olla. Väsyttää tietysti ajoin ja remppakin painaa niskaan (mistä lisää myöhemmin), mutta eiköhän sitä hengissä selevitä tästäkin! 

Nyt kutsuu vaipanvaihto, yritän jossain vaiheessa ehtiä kertomaan miten remppa etenee. 

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Äitiyslomakuulumisia

Alkuun töistä pois jääminen tuntui oudolta ja hieman ahistikin, mutta nyt oltuani ensin hetken kesälomalla ja sitten siirryttyäni äippäloman hellään huomaan, pakko sanoa, että ei voisi kyllä paremmin olla.

Viimeiset viikot töissä olin nimittäin kyllä jo aika kuitti. Väsymys ja aivojen rasittaminen ei vaan sovi yhteen. Ja kieltämättä sekä jatkuva istuminen että toisaalta myös liikkuminen ja lattialla/lasten pöydän ääressä kömpiminen alako ottaa koville.

Nyt on ihanaa, ko kaikkea toimintaa saa säädellä oman jaksamisen mukaan ja tehä asioita omassa tahissa. Voin haravoija pihaa, kasata roskat kottikärryyn ja kärrätä sen navetan taakse ja sitten istua puoli tuntia varjossa siemailemassa vissyä, ennenkö jatkan. Hommassa ko hommassa vauhti ei päätä huimaa, mutta eipä toisaalta ole kiire minnekään. Tuntuu itse asiassa varsin mukavalta kasata siipan pilikkomia eteisen purkujätteitä varastoon ens talaven polttopuiksi pari lautaa kerrallaan ja hitaasti taapertaen. Samassa ajassa mikä meikältä menee 1/4 peräkärrystä tyhyjentämiseen, on siippa tyhjentänyt loput 3/4. Mutta ei se haittaa.

Ihanaa on myös se, että ruokaa ehtii tehä ihan ajatuksen kanssa. Pyykit saa kuivumaan ulos lempeään kesätuuleen ja siivotakin jaksaa ennenkö alakaa näyttää ihan kaoottiselta.

Nukkuminen ei enää ole varsinaisesti mikään nautinto, mutta olen tyytyväinen jos vessassa käynnit jää kahteen ja asentoa ei tartte vaihtaa kolomeasataa kertaa. Äkkiä sitä huomaa, että tarttee meleko vähän unta ja kun aamulla ei ole kiire mihinkään, voi ottaa ihan rauhassa. Nukkua tarvittaessa päikkärit. 

Vaikka kyllä tässä h-hetken lähestyessä väistämättä alakaa tuntua tämä "ylimääränen" paino jo ropassa ja en minä loputtomiin jaksais näin raskas olla! Nivuset alakaa olla jo kovilla ja ajoittain on tukalakin olo. Kyllähän sitä "omaa" roppaa jo vähän kaipaa, mutta ajallaan senkin toivottavasti saanee takaisin. Ensin pitää vielä hetki jaksaa olla yhtä tämän pikkukaverin kans. Ja kyllä minulla tämmösenä ruuan suurena ystävänä on jo lista kaikesta siitäki, mitä pitää taas syyä sitten taas ko saa (lähtien maksalaatikosta valakkarilasillisen kautta sushiin...) :D

Mutta! Ei kait tässä. Pakata pikkuhilijaa sairaalakassi valamiiksi, tehä viimiset hankinnat ja jäähä odottavalle kannalle. Ja pikku sivuprojektina jatkaa remppahommia, mistä pitäisikin alakaa teille turinoida ihan omia tarinoita. Tai minähän lähinnä oon tämmöne sivustakatsoja ja prosessin tallentaja tällä hetkellä, mutta muut jatkaa minunki puolesta. 

Kaiken kaikkiaan, meillä menee mukavasti. Heleppoahan tämä vielä on ja mikäs tässä muutenkaan ollessa, ko kesäki on <3

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Matkalla masuasukin kanssa

Ajattelin nyt tosiaan avata hieman ajatuksia tästä meitä kohtuu piakoinkin koskettavasta elämänmuutoksesta, eli pikkukaverista. Sanotaan, että odottavan aika on pitkä, mutta meikäläisestä tämä aika on kyllä painanu loppujen lopuksi menemään ihan kaasu pohojassa. Tosin minulla on kyllä aina sama ongelma, että aika vaan painaa menemään ja välillä tuntuu, ettei ite kerkiä mukaan ollenkaan. :D

Tässä vaiheessa alakaa tuntua jo siis siltä, että pikkunen on täällä ennenkö ehtii kissaa sanoa.


Monella tapaa ollaankin asiaan jo valamistauduttu, mutta tietysti näin pään tasolla asiaa on edelleen hyvin hankala ees käsittää. Vaikka tämä kaiffari täällä pötsissä harjotteleeki säännöllisesti ninjapotkuja, hikkaa ja pyrkii tekemään meikäläisen elämästä tässä vaiheessa jo meleko tukalaa. Tietysti toista rakastaa valamiiksi jo aivan suunnattomasti, eikä millään malttaisi oottaa ensitapaamista, mutta samaan aikaan sitä myös luonnollisesti miettii, että mitähän tästä tulee ja olikohan tämä nyt ihan viisas idea. :D 

Toki mää luulen, että pärjätään ihan hyvin, mutta väistämättähän tämmöne hyppy tuntemattomaan mietityttää ihimistä. 

Vaikka toistaiseksi isoin ongelma meikäläisellä on ollut sopeutua siihen ajatukseen, että tänä kesänä ei tuu Tuntsan reissua. Minäkään en ole niin hullu, että lähtisin tämän pötsin kanssa satojen kilometrien päähän erämaahan, missä puhelin ei kuulu. Ei sillä, että tässä vaiheessa nukkuminen teltassa tai eräjormailu muutenkaan olon puolesta kauhiasti kiinnostaisi, mutta ei sille mitään voi, että kaihoan keskelle ei-mitään, se on vaan niin sisäänrakennettua meikäläiseen. No, jospa päästäisiin käymään vaikka ongella tässä jossaki vähän lähempänä.

Muuten en oikiastaan jaksa asioista hirviästi ressata tai miettiä niitä etukäteen, ko faktahan on se, ettei sitä voi ennalta tietää, mitä tuleman pitää. Uskon, että hyvin pitkälle asiat menee omalla painollaan ja turha suunnitella hirviästi etukäteen mitään. Tai oottaa mitään, niin voi sitten yllättyä positiivisesti. :D 

Mutta kuten sanoinkin jo, tämä aika on tosiaan menny aivan mahottoman nopiaa. Tai no, siinä vaiheessa ko pahoinvointi oli seurana sen kuukauen, sillon tuntui että aika ei kulu mitenkään päin ja oli se superväsyneenä töitten tekeminenkin aika tuskasaa. Mutta nyt ko kattoo taaksepäin niin alakuvuosi on pyörähtänyt suorastaan supervauhilla menemään. Toki tätä pötsiäkään ei juuri ollu ennen maaliskuun alakua, eikä se nytkään mikään ihan jäätävä ole, että net tukalat päivät on toki vasta eessäpäin. Mutta positiivista on toki se, että enää ei tartte tehä niitä töitä. Voi siis ottaa kesken päivän tarvittaessa päikkärit (kuten tänään) ja venyä aamulla sängyssä niin pitkään ko siltä tuntuu.

Että joo, ihan poikaa ko saa olla nyt kaikessa rauhassa kotona. Tai rauhassa ja rauhassa, mutta sanotaanko, että keskittyä kaikkeen tällä hetkellä oleelliseen hommaan kotona. Samalla voi kerätä voimia kaikkeen tulossa olevaan uuteen ja ihimeelliseen.

Elämä on ihimeellistä. Yhtä ihimeellistä ko lumisaje kesäkuun ensimmäisenä päivänä ja vähän sen ylikin.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kesälomalla

Kylläpäs aika on taas vierähtänyt. Jäin viikko sitten viettämään hurjan pitkää yheksän päivän kesälomaani ennen äitiysloman alakamista ja pakko sanoa, että kesäiset kelit kyllä hellii. Tänäänki on tuullu pohojosesta niin, että tukka lähtee ja juuri nyt alako TAAS sadella räntää. 

Syyslomaksi tätä kait vois ennemmin kuttua. 

Sattuneesta syystä remppahommat ei oo vielä kauhiasti edenneet muutako sillä tympiämmällä tavalla, eli hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja muuta ikävää virallista ajatustyötä -osastolla. No, konkretian tasolla ollaan nyt jo alotettu eteisen tyhyjentäminen ja jospa tässä piakoin alakaisi jotain tapahtua enemmänkin. 

Muuten oonki kesäloman kunniaksi keskittyny lähinnä pyykkäämään ja siivoamaan koko talon. Pötsiki kasvaa tasaseen ja jaksamista riittänee vähän enemmän nyt ko ei tartte enää töissä käyä väsymässä. Ekat lomapäivät tosin meni niin täynnä ohojelmaa, että tänään on kyllä ollu vähän semmone olo, että mitähän ihimettä sitä tekis, eikä sitten oikein ole osannut tarttua tänään yhtään mihinkään. Eipä tuo sääkään ole oikein suosinut, joten se rajaa toistaiseksi kaikki pihahommat, tuunailut ja mattojen pesut veks ohojelmasta. No, ehkä sitten ensi viikolla jos vähän lämpenisi. 

Viikonloppuna tosin saatellaan mummokin viimeiselle matkalle, että ehkä ihan ok olla vähän maissa nyt. Sekin on tässä omalla tavallaan vetänyt toukokuussa työkiireitten lisäksi ajatukset vähän muualle. Vaikka odotettavissa olikin, niin eihän se luopuminen ikinä helppoa ole. Toisaalta tämä mahassa möyrivä uusi elämä tekee asiasta jotenki helepompaa, toisaalta vaikiampaa. Mutta eipä siitä sen enempää. 

Elämä on täynnä muutoksia.

Mutta ehkä mää voisin näistä iloisemmista muutoksista kirjotella ihan erikseen oman juttunsa, ennenkö ehkä aloitetaan remppaviestintä. Tämä olokoot nyt taas tämmöne sillisalaatti vielä. 

Huhhuh, ei kyllä näytä tuo ens yön sää mitenkään kauhian innostavalta... Onneksi ei tartte olla aamulla menossa töihin. Surettaa vaan kaikkien ylioppilaitten puolesta tuo keli, näyttää vähän siltä, ettei lauantainakaan ihan kovin mahtavasta säästä päässä nauttimaan. Onnea silti kaikille onnekkaille, joilla aikuisten oikia elämä on vasta eessä. Hullua, että omista ylyppäreistä on kohta jo kymmenen vuotta. :D Niin se aika vaan menee. 

No mutta, palataan taas, mutta toivottavasti ei enää palella siinä vaiheessa kauhiasti!


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kevättä ilmassa?

Heipä hei! Kuvaa kun kattoo, ei todellakaan uskoisi, että semmosen viikon päästä juhulitaan vappua... Keli on viimisen päälle talavinen, tälläkin hetkellä nakkelee jotain lumen ja rännän sekaista ja keli on harmaa. Kinoksiakin vielä varmaan puoli metriä. Heikoimpia jo epäilyttää, että tuleekohan se kesä sieltä tänä vuonna ollenkaan. :D

Mutta täytyy ite yrittää ajatella positiivisesti, että halutessaan voi varmaankin lähtiä vappubrunssille kelekalla! Tosin ensin pitäisi innostua  touhuamaan net vappubrunssin eväätkin... Josko sitä muutaman munkin tässä pyöräyttäisi! Toisaalta tekisi kovasti mieli kokeilla donitsien tekemistä, mutta minulta uupuu donitsivuoka eikä sellaista tästä kylästä kyllä taija saaha. Suolaisena puolena ajattelin tehä ainakin poropiirakkaa. Patonki olisi varmasti kans aina hyvää. Mutta saa nähä mitä sitä saa aikaiseksi! Simakin oisi aika ehoton kaveri munkille, mutta täytynee tänä vuonna tyytyä kaupan simaan (ehotuksia hyvänmakuisesta simasta otetaan vastaan) kun äiti ei kuulemma aikonut simaa tehä ja ite en jaksa koko sankollista pyöräyttää ko ilimeisesti tässä tilassa ei ole suotavaa juoda kotitekoista simaa litratolokulla. :)

Alakoholittomia kuohuvia ajattelin ostaa usiamman pullon testiin. Yhtä kaupan versiota olen juonut uutena vuotena ja juhlissa joskus muutenkin, mutta jotenkin se alakoi jo hieman kyllästyttää, joten ajattelin hakia muutaman pullon seuraavaksi alakosta. Pommacistakin näkyi olevan olemassa jotain roseeversiota, onkohan se minkälaista... Ja tietysti haluttaisi kovasti päästä testaamaan gluteenitonta kotikaljaa, mutta kun eihän nuita erikoisuuksia täältä perältä taho saaha!

Kieltämättä olisin kyllä halunnut tehä tänä viikonloppuna reissun Rovaniemelle Lapin Rakentajamessuille, mutta tuli kaikenlaista ja olisi pitänyt lähtiä yksin, niin taitaapi nuot vain nyt harmi kyllä jäähä välistä. 

Mutta pakko kyllä vielä loppuun todeta, että ei taija ihiminen olla ikinä säähän tyytyväinen. Jouluna oli liian vähän lunta ja lämmintä ja vappuna liikaa lunta ja kylymää, juhannuksena sataa vettä ja palelee. :D Säästä ressaaminen on kyllä maailman turhin asia, ko sille ei yksinkertaisesti voi yhtään mitään (ja siksikös se aina ajoittain varmaan niin palijon raivostuttaakin...).  No, lumien sulamista ootellessa! Saa nähä rytkäyttääkö se sitten kerralla lämmintä ja tekee kauhiat tuluvat!

Näihin talavisiin tunnelmiin, hyvät vapunodotukset kaikille!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Keväisiä tuulia

Ihanaa keväistä huhtikuun toista!

Oon tässä availlu tätä teksti-ikkunaa muutamaan otteeseen ja sitten lyönyt sen kiinni, ko ole keksiny, että mitähän sitä oikeen kirjottais, mutta sitten nyt päätin, että tarviiko tämän mitään suurta ja ihimeellistä olla! Ei, joten siis tarjolla päätöntä ja hännätöntä kuulumisien kertoilua.

Pätkähdin tähän paikalle hieman ostokrapulaisena, tulin nimittäin äsken hankkineeksi meille Veikon Koneen ilimasten postikulujen siivittämänä uuen Moccamasterin komian punasena. Vähän kyllä ihimettelen, että miten tässä nyt lopultakin raaskin hommata uuen tuon vanahan, jo vuojesta 2002 hyvin palavelleen isiltä perinnöksi saadun yksilön tilalle. 

Varmaan jo vuojen kaks hautonut ajatusta siitä, että voisihan sen päivittää uuteen, kun kylestä merkinnät on kulahtaneet pois, levyn pitää aina olla täydellä teholla, että kahavi pysyy pannussa lämpimänä, suodatinsäiliön kansi on halakeillu (mutta edelleen yhessä palasessa!) ja pannun kansi on rikki, vesiputken pinta on kulunu ja ohan tuolla ikääki jo kiitettävät 15 vuotta (!). MUTTAKO se kumminki toimii. Ja keittää aevan hyvää kahavia. Pannuja ja kuluvia osia sais niitäki toki uusia... 

Siispä kerta toisensa jäläkeen olen tullut siihen tulokseen että noo, eipä nyt hätiköijä ja katotaan, että mitä sitä tekis. 

Ja ko tätä nyt on jatkunu varmaan jo kaks vuotta ja kuluvat osaset on pikkuhilijaa kuluneet lisää päätyen tähän tämänpäiväiseen tilanteeseen, niin jotenkin tänään vaan naksahti. Että nyt. Ohan tässä uuessa sentään vähän paranneltuja ominaisuuksiakin, kuten automaattinen virrankatkaisu ja kalkinpoiston merkkivalo. Sitä paitsi olisi nuitten kuluvien osien uusimiseenkin saanut kulumaan sen kuuskymppiä. Vanaha keitin voinee jatkaa uraansa vaikkapa tallikeittimenä. 

No ei meikää ainakaan hätiköidyistä ratkaisuista voi syyttää. :D 

Yhen kodinkoneen uusimisessa on tietysti se vika, että siitä saa vähän niinkö pään auki ja alakaa kriittisellä silimällä kattoa esimerkiksi mikroa, joka sekin lienee hurissut jo vuosia mittariin reilusti (mikro on siipan peruja, meillä aiemmin ollut minun tädiltä perinnöksi saama meleko monta vuotta palavellut Rowenta päätti kuolla tuossa jokunen vuosi sitten, varmasti hyvin kunnioitettavassa iässä sekin). Tässäkin taustalla lähinnä niinkin turhamainen syy, että se on viimeinen keittiön pienkone, joka ei ihan mätsää sitten yhteen ko uusi kahavinkeitin saapuu (muut vehkeet on punamustia, no okei, vedenkeitin on kokonaan musta, mutta se kelevatkoon kun on niinkin uusi vielä, että hankittu jossain vuojen 2008 paikkeilla). Sinänsähän tuo mikro toimii kyllä ja on heleppokäyttöisyyessään suorastaan ihastuttava. 

Dysonin pölynimuri ei sinänsä vielä ole ehkä kerännyt vuosia mittariin ihan niin palijon, ko nämät muut uusintauhan alla olevat kodinkoneet, mutta ottanut kuitenkin osumaa matkan varrella ja siinä mielessä vähän vanhentunut, etteivät nuo uu'en Dysonin rikkaimurin moottorisuulakkeet ole yhteensopivia siihen. Labradorinnoutajaperheessä kiitetään harva se päivä universumia tehokkaan imurin keksimisestä ja moottorisuulakkeet edesauttaa myös siinä, että karvalankamattojen kanssa ei tule ongelmia. Meillä ei kerry lankojen sekaan hirviästi mitään ylimäärästä ko säännöllisin väliajoin imuroi net kunnolla moottorisuulaketta käyttäen. Toki tuossa ihan tavallisessakin Dysonissa riittää tehoa sen verran, että roskat lankojen seasta lähtee aika hyvin jo silläkin. 

Toki haluaisin sitten hankkia seuraavaksi tuon Animal Pro -version ja sehän maksaaki sitten sen verran mannaa, että taijetaan jäähä oottelemaan ensin Dysonin kuolemaa. :D 

Tällä minun toimintavauhilla uusi mikro ja pölynimuri on todellisuutta about kymmenen vuojen kuluttua, että sitä ootellessa! Kevät vaan on kummasti tämmöstä aikaa, että tekee mieli alakaa uudistaa ympäristöä.

Uudistusta tässä onkin toki ilimassa, aikuisen elämä on siinä mielessä kovin tylsää, että jos haluaa remontin muodossa uudistaa ympäristöä, liittyy siihen kaikenlaista ikävää mietintää, kuten minkälainen rakenne pitää tulla jatko-osan seinään, millainen kuisti on mahollista toteuttaa ja minkälainen lämmitysjärjestelmä olisi kaikista järkevin. No, asia kerrallaan. Heleposti mieluummin pitäytyisi siinä, että miettisi värejä ja sisustusta tämmösten asioitten sijaan. :D Onneksi tuo siippa on siitä ihimeellinen, että se saa vaikka minkälaisia asioita aikaseksi halutessaan. 

Mutta siis, pötsin kasvattelun lisäksi tässä onkin viime aikoina ollu ohojelmassa lähinnä remonttisuunnitelmat. Mikäli homma tästä lähtee käynnistymään, lupaan koittaa piettää teitä tästä asiasta paremminkin ajantasalla!