Kesälomalla

Kylläpäs aika on taas vierähtänyt. Jäin viikko sitten viettämään hurjan pitkää yheksän päivän kesälomaani ennen äitiysloman alakamista ja pakko sanoa, että kesäiset kelit kyllä hellii. Tänäänki on tuullu pohojosesta niin, että tukka lähtee ja juuri nyt alako TAAS sadella räntää. 

Syyslomaksi tätä kait vois ennemmin kuttua. 

Sattuneesta syystä remppahommat ei oo vielä kauhiasti edenneet muutako sillä tympiämmällä tavalla, eli hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja muuta ikävää virallista ajatustyötä -osastolla. No, konkretian tasolla ollaan nyt jo alotettu eteisen tyhyjentäminen ja jospa tässä piakoin alakaisi jotain tapahtua enemmänkin. 

Muuten oonki kesäloman kunniaksi keskittyny lähinnä pyykkäämään ja siivoamaan koko talon. Pötsiki kasvaa tasaseen ja jaksamista riittänee vähän enemmän nyt ko ei tartte enää töissä käyä väsymässä. Ekat lomapäivät tosin meni niin täynnä ohojelmaa, että tänään on kyllä ollu vähän semmone olo, että mitähän ihimettä sitä tekis, eikä sitten oikein ole osannut tarttua tänään yhtään mihinkään. Eipä tuo sääkään ole oikein suosinut, joten se rajaa toistaiseksi kaikki pihahommat, tuunailut ja mattojen pesut veks ohojelmasta. No, ehkä sitten ensi viikolla jos vähän lämpenisi. 

Viikonloppuna tosin saatellaan mummokin viimeiselle matkalle, että ehkä ihan ok olla vähän maissa nyt. Sekin on tässä omalla tavallaan vetänyt toukokuussa työkiireitten lisäksi ajatukset vähän muualle. Vaikka odotettavissa olikin, niin eihän se luopuminen ikinä helppoa ole. Toisaalta tämä mahassa möyrivä uusi elämä tekee asiasta jotenki helepompaa, toisaalta vaikiampaa. Mutta eipä siitä sen enempää. 

Elämä on täynnä muutoksia.

Mutta ehkä mää voisin näistä iloisemmista muutoksista kirjotella ihan erikseen oman juttunsa, ennenkö ehkä aloitetaan remppaviestintä. Tämä olokoot nyt taas tämmöne sillisalaatti vielä. 

Huhhuh, ei kyllä näytä tuo ens yön sää mitenkään kauhian innostavalta... Onneksi ei tartte olla aamulla menossa töihin. Surettaa vaan kaikkien ylioppilaitten puolesta tuo keli, näyttää vähän siltä, ettei lauantainakaan ihan kovin mahtavasta säästä päässä nauttimaan. Onnea silti kaikille onnekkaille, joilla aikuisten oikia elämä on vasta eessä. Hullua, että omista ylyppäreistä on kohta jo kymmenen vuotta. :D Niin se aika vaan menee. 

No mutta, palataan taas, mutta toivottavasti ei enää palella siinä vaiheessa kauhiasti!

Paluu juhannuksen tunnelmiin

Parempi myöhään ko ei milloinkaan! Löysin vihdoinkin aikaa istahtaa alas koneen ääreen ja käyä läpi meijän juhannusreissun kuvat ja poimia parhaat palat tänne. Tämä olikin ihan mukava paluu reilun kuukau'en takaisiin tunnelmiin näin jonkin aikaa jatkuneen hellejakson jäläkeisenä hieman pilivisempänä päivänä. 

Kuten jo aijemmin sanoin, kesä on liian lyhyt koneella istumiseen sillonko on parempaakin tekemistä. Ja sitähän on kyllä riittänyt, mutta niistä touhuista lisää ehkä sitten myöhemmin. Nyt kuitenkin juhannustunnelmiin kuvien muodossa:

Juti the eräjorma nautiskelemassa puruluuta vaivaiskoivujen keskellä

huippuja horisontissa

etualalla Puitsi, taaempana tuntureita Venäjän puolella

Sauoiva Peuratunturin muristalta käsin kuvattuna

Peuratunturi

Tällä reissulla käväistiin ensimmäistä kertaa Peuratunturin muristalla ihailemassa maisemia. Jännä, sillä vaikka tuntuu, ettei olla ees kauhian korkialla, niin maisemat tuolta muristalta käsin on silti oikeen mukavat. Itse Peuratunturin valloitus jäi tällä(kin) kertaa haaveeksi, koska jatkuvasti vaihteleva säätila ei oikeen houkuttanut jalakautumaan kovin pitemmäksi aikaa. Mutta kerta minä vielä kiipiän tuonne! Meleko monta muutakin tunturia ja nyppylää oottaisi vielä vallotusta.

eikö met jo lähetä sinne ongelle?!

Sauoiva kylypee auringossa

Värriötunturi

lisää Värriötunturia

Nämät kuvat olen luullakseni napannut Jänesvittikon päältä matkalla Luuntaittumaojalle ongelle. Muumilaakson mörkö alias Sauoiva ja makkarana maisemaa halkova monihuippuinen Värriötunturi. Reissulle sattui onneksi myös näitä lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Kalaa tuli sen verran, että syyä saatiin. Luuntaittuman lisäksi käytiin kulijailemassa myös esimerkiksi Tuntsajokivarressa ja Nuolusojalla, sekä ajeltiin pitkin poikin Tuntsaa.

iltapalaa

tummat pilivet kasaantuvat

ja sitten satoikin kaatamalla

Sauoivan ääriviivat ukkospuuskan keskellä

Ihanan auringon ja lämmön lisäksi päästiin usiampaan otteeseen osaksi myös kunnon ukkosmyräköistä ja kaatosateista. Vettä tuli välillä niinkö saavista kaatamalla ja salamat räiski välillä meleko lähellekin. Niinä hetkinä tuli aina meleko kiitollinen olo siitä, että on auto, mihin paeta suojaan ko taivas alakaa uhkaavasti tummumaan ja kaukaa alakaa kuulua pahaenteinen kumina. Jos olisi pelekästään jalakapatikassa liikkeellä, olisi meleko suojaton olo tuolla ylävillä mailla... 

sauna lämpiää

seikkailuauto, kulukuväline ja tuki sekä turva

Peuratunturin mystinen katoaminen

Sauoiva ja salaisuu'en verho

leiritulet

Niinhän sitä sanotaan, että myrskyn jäläkeen on poutasää ja niin myös Tuntsalla. Aikansa ko sataa vettä ja ukkonen äyvästää, niin kyllä se aurinkokin sieltä sitten vielä löytyy. Ja mikäs sen mukavampaa, ko sytyttää tulet nuotioon ja lyyä sauna lämpiämään ja istua nauttimaan elämästä ja juhannusaatosta.

unen satumaailma

matalalla roikkuva piliviverho

usvan keskellä virtaa Peurahaara

No, ihan en malttanut istua paikallani, ko Peurahaara verhoitui utuun, jonka ilta-aurinko värjäsi ja laittoi kaikki vesipisarat kimaltelemaan kilipaa. Oisin voinut ihastella tätä taijanomaista maisemaa loputtomiin ja yritin kovasti tykittää kameralla sen verran, että saisin välitettyä teillekin palasen tätä Tuntsan mystistä vetovoimaa.

juhannusyö

yksin usvan keskellä

Hetki eteenpäin ja yhtäkkiä maailma olikin hukkunut usvaan miltei kokonaan. Ei päästy tänä juhannuksena ihailemaan keskiyön aurinkoa, mutta meleko vaikuttavalta tämä sankkaakin sankempi sumuverhokin näytti.

<3

Koska Tuntsa on ehottomasti enemmän meijän valtakuntaa ko mikään vilisevä suurkaupunki ikinä, käytiin lisäämässä ihan omaan paikkaan lemmenlukko ensimmäisen hääpäivän kunniaksi ennen kotiinpaluuta, tosin päivää etuajassa kylläkin. Juuri luin jostain, että lemmenlukot on ihan last seasonia ja jossain ollaan jo ongelmissa, ko sillat ei kestä kaikkien lukkojen tuomaa lisäpainoa, mutta jospa tämä silta kuitenkin tuon meijän lukon jaksaisi kantaa! Eikä se virtaava vesikään siitä yhestä kuohuihin heitetystä avaimesta toivottavasti kovin kärsi.

Paluumatkalla oli vielä pakko käyä valloittamassa jälleen kerran Kuskoiva ja ihastella sen päältä aavistuksen uhkarohkiastikin vieressä vellovaa ja jylisevää ukkospiliveä. Lähettiin kyllä hyvissä ajoin karkuun ennenkö tuo pilivimassa alakoi jyllätä meitä kohti. Näitten luonnonvoimien äärellä sitä vaan tuntee ittensä niin pieneksi. Paluumatka takaisin kohti sivistystä olikin sitten yhtä auringon ja vesisateen vaihtelua.

Kotimatkalla tehtiin pienet mutkat vielä Värriön puolelle ja sille hetkelle sattuikin onneksi lämmin ja aavistuksen hiostavakin auringonpaiste, joka ei hylännyt meitä, vaikka vähän seikkailtiinkin kohteeseen aavistuksen pidempää (voisi ehkä näistä kallioista johtuen sanoa, että maisemareittiä) pitkin. Vaikka kalliot ja kivikot sekä luola (jota en kameran telezoomista johtuen valitettavasti onnistunut ikuistamaan järkeävästi) komeita olikin, varsinainen päämäärä oli vielä jossain muualla:

Nimittäin nämät komiaakin komiammat vesiputoukset. Jos en olisi omin silimin nähänyt, en uskoisi, että omasta kotikunnastani tämmöisiä etes löytyy. Koska paikka tuntuu olevan eräänlainen julukinen salaisuus, enpä minäkään palijasta sen tarkempia koordinaatteja, vaan se, joka haluaa tämän paratiisin löytää, selevittänee sen sijainnin omatoimisesti! :) Vaikka kyseessä onkin sen verran suuren luokan elämys, että toivoisi mahollisimman monen pääsevän se kokemaan, toisaalta osa paikan viehättävyyestä liittyy juuri sen mystisyyteen ja siihen, ettei paikalle virtaa turisteja solokenaan. Tuonne on ehottomasti palattava toisenkin kerran. 

Semmosia juhannuskuvia! Tästä lienee vierähtänyt jo riittävän pitkä aika, ko alako samantien kaipauttamaan jonneki reissun päälle.

Lomalla viimeinkin

Pahoittelut kliseisestä otsikosta, nyt ei vaan jotenkin tullut mitään muuta mieleen. Ajattelin sittenkin runoilla hieman loman merkityksestä ihimiselle ja samalla esitellä täälläkin, miten ihana vuojenaika Suomen kesä oikeen onkaan.Vaikka tällä hetkellä tuleekin taivaan täydeltä vettä.

Eilen oli viimeinen työpäivä ennen tätä minun minilomaa ja voin sanoa, että kotiin päästessä alako vahvasti tuntua siltä, että pieni katkos tulee todella tarpeeseen. Oli jotenkin niin nuutunut ja väsynyt olo ja silti samaan aikaan pää rullasi ylikierroksilla tuhatta ja sataa, eikä jotenkin oikein osannut rauhottua ollenkaan. Posket ja leuatki tuntu olevan ihan jumissa kaikesta hampaitten kiristelystä ja erinäisistä syistä johtuvasta ressistä. En osannu eilisen päivän aikana rentoutua ollenkaan, eikä tämäkään päivä vielä ihan hirviän vahvasti ole sen asian tiimoilta mennyt. Toivottavasti suunta on kuitenkin ylöspäin. Jotenkin nukkuminenkin on tuntunu viime aikoina niin kauhian hankalalta, eikä se uni oo ollu ollenkaan semmosta virkistävää saati että ois aamulla heränny tyytyväisenä ja levänneenä. Ehkä tämä himpun verran pidempi tauko auttanee siihen.

Jaksoin sentään menneellä viikolla olla niin aikaansaava, että ostin meille yhen kesäkukankin. Enemmänkin ois teheny mieli, mutta päädyin siihen, että yksi amppeli riittänee nyt kuitenkin. Olisi ollut niin kauhia vaiva ruveta laittamaan enemmän ja oisi pitäny ostaa multaa ja ties mitä. Ja ko minua vaivaa nykyään tämä ainainen jaksamattomuus kaiken suhteen. En siis yrittänytkään kuvitella, että oisin ollu jaksamassa tai ehtimässä hoitaa niitä. Joten ei yhtä amppelia enempää tänä vuonna. Ehkä sitten ensi kesänä. 

Onneksi on tuota luonnon omaa kukkaloistoa kurjenpolvien, kulleroiden ja muitten luonnon kukkien kautta. Sinä iltana ko napsin nuita yllä olevia kuvia, tuntui etten vaan millään malta lopettaa ilta-auringossa kylypevän kurjenpolviniityn ihastelua. Tuota navetan takaosaa pitäisi hieman siistiä, mutta jotenkin tuntuu, etten ehkä raaski sittenkään hävittää tuota niittyä tuolta minnekään, vaikka joskus semmosta aattelinkin. On se niin kaunis aina näin alkukesästä. Kun vielä olisi enemmän aikaa ihastella näitä kauniita kesäiltoja!

Kyllä kesällä pitäisi saaha olla riittävästi lomalla. On se niin poikkeuksellinen ja upea vuojenaika. Toisaalta niin on kyllä syksy, talavi ja kevätkin. :D Syksyn pimenevät illat, ruska, talaven pimeys ja kotiin käpertymisen ihanuus, kevään lisääntyvä valo ja kutsuvat keväthanget sekä -jäät... Pitäisi saaha viettää riittävästi lomaa ripoteltuna kaikille vuojenajoille!  

Tai ehkä pitäisi pyrkiä taas siihen lottovoittajien koulutusohojelmaan. Oisi ainaki aikaa ja rahaa tehä kaikkea mitä haluaa.

Tänäänkin sain kyllä kutsun saunomaan ja viettämään aikaa ihanassa seurassa, mutta vajaa kaheensaan kilsan lenkki autolla saunomaan ja takasin alako vaan yksinkertasesti tuntumaan liialta tälle päivälle, niin oli pakko passata. Ehkä tämä vesisateen kuuntelu omissa oloissa tekee ihan hyvää kans.