Reikä seinässä

Remppakuulumisia! Täällä alakaa näyttää jo siltä, että kyllä tästä vielä asuinkeleponen huusholli tulee. Siippa teki reiän tuvan seinään ennen joulua (muistanette sen ihanan paperipömpelin) ja joulun ajan annettiin sen piileskellä vielä paperin takana ja kulijettiin vanahaa reittiä kodinhoitohuoneen läpi.

Pyhien jäläkeen siippa avasi aukon, taiteili askelman siihen (uusi osa on hieman eri tasossa kuin vanaha puoli), asetti villat khh/kuivaushuoneen ja käytävän väliseen seinään kunnolla ja siirtyi vanahan oviaukon sulukemiseen irrottamalla aukosta oven ja karmit (oven eristeenä oli by the way mm. sukkahousut...). Kodinhoitohuone ja kuivaushuone alakaa olla sillä mallilla, että kohta päästään kosteuseristämään ja sitten laatoittamaan kun levytkin on nyt seinässä. Pölyävät hommat vaan alta pois ensin. Onpa se siippa sähköasennuksiakin ehtinyt alotella.

Tuosta oven irroitusoperaatiosta sain ite kimmokkeen ruveta miettimään saunan pukkarin tapettiasiaa. Koivutapetti oli tosiaan siihen ajatuksena, jos muistatte, ja koska kävi niin ikävästi, ettei suunnittelemaani tapettia enää valamistettukaan, löytyi tilalle vaan "huonoja" vaihtoehtoja ja jätin koko tapettiasiaan silloin hautumaan. Tämä kannatti, koska nyt ko otin ittiäni niskasta kiinni tarkoituksenani saattaa tapettiasia päätökseen, hiffasin aikani googlailtuani että myös Ebay on olemassa ja kappas, sieltähän saa sitä haluamaani tapettia ja vielä huokeaan hintaan! Muut vaihtoehot olisivat olleet joko älyttömän kalliita tai sitten ei niin mieleisiä ja silti hintavampia kuin tuo tapetti.

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Nähtäväksi jää, minkälaista tapettia sieltä sitten tulee, mutta hinta oli sen verran edullinen, että ei harmita ostaa tilalle jotain toista jos homma olisikin jostain syystä katastrofi. Se vanaha kylymän eteisen ovi olisi muuten ajatuksena siirtää tuohon eteisen ja käytävän väliseen aukkoon. Välioviasia onkin tässä ollut myös hieman pohdinnan alla itselläni, mutta eiköhän sekin ratkia sitten ko sen aika on.

Muuten rempan osalta meikä tekee lähinnä ajatustyötä ja sitäkin koskien vain sisustuksellisia asioita. :D

Semmosta! Nyt siirrän ajatustyöni kohti lounasaikaa, peruna-porkkanasosetta ja lumitöitä.

Jouluvalamisteluja

On taas se aika vuojesta! Se paras nimittäin, kun saa alakaa laittaa joulua kotiin! Paitsi kun meillä seisoo tuvan laijalla tuommone uusi, tyylikäs pahavinen "tilanjakaja". Sen taakse ilimesty reikä seinään. Koko tupa on taas ollu viime päivät niinkö pommiräjähyksen jälijiltä ja feng shuit on aikalailla pyllyllään... Ei siis huvita tehä yhtään mitään. Viikko sitten oli ihanan siistiä ja seesteistä ko sain apujoukkojen tuella tehtyä kohtuullisen siivouksen tänne karhunpesään, nyt lähinnä taas vaan ketuttaa. No, ehkä se tuosta ennen joulua. Mutta pakko kyllä sanoa, että alakaa pikkuhilijaa kasvaa tämän rempan kans melekonen tatti otsaan.

Ei mulla muuta tänään.

Pintamateriaalit uuteen osaan

Nyt niitä luvattuja pintamateriaalivalintoja! (Teksti aloitettu elokuun puolella, en jaksanut poistaa puhelimella tätä alakua...)

Aah, ollaan pirpanan kanssa kaksin kotona ko miesvahavistukset lähtivät Naruskalle kalaan perjantain kunniaksi (nohitettu on, että iliman tammukoita ei sovi tulla takasin, mikä on tietysti aika kova vaatimus ottaen huomioon elukan innon rymistellä ojaan ko ojaan samoin tein kun vettä havaitsee :D ) ja koska neiti päätti ruveta päivätirsoille, kaivoin minä koneen esiin ja päätin alakaa hieman kirjotella!

Ilima on kyllä aivan mahtava, joten siinä mielessä harmi könöttää sisällä, ko täällä on vuosisadan hillakesä ja mustikatki olis jo kypsiä ja ilima suotuisa muuhunkin ulukoilima-aktiviteettiin (totesin siipalle, että nyt se on ostettava se asuntovaunu kaikkien kulukupelien jatkoksi, että päästään pirpanan kanssa reissuun mukaan), mutta käytiin metkin kärräämässä roskapussi pönttöön neitin kanssa, siinä meijän elokuisen kesäpäivän aktiviteetit...

No mutta, palatakseni asiaan! Eli tarkoitus olisi jaaritella hieman siitä, minkälaisia pintoja olisi ajatus toteuttaa tuonne uudelle puolelle. Jahka siihen asti päästään.

Mutta jos mennään vaikka huone kerrallaan ja aloitetaan kodinhoitohuoneesta! Kaikkiin tiloihin tulee seinään hirsipaneeli (kuten vanahalla puolella alakerrassa), mutta muista tiloista poiketen kodinhoitohuoneessa ja kuivaushuoneessa seinä olisi tarkoitus jättää puun väriseksi jollain värittömällä pintakäsittelyllä tai vaihtoehtoisesti käsitellä jollain vaalealla kuultosävyllä, koska lattiaan tulee tumma, ihan perus neliölaatta ja seinään kurasyöpön kohalle hieman isompaa, valkoista laattaa. Koska tilat on kuitenkin sen verran pieniä ja ikkunat samoin (kuivaushuoneessa ikkunaa ei edes ole), tummat seinät tekisivät tiloista vielä pienemmän oloisia. Ja toisaalta tumman lattian pariksi sopinee paremmin vaaliat seinät. Katto tulee ihan perus paneelista, joka maalataan valkoiseksi.

Kodinhoitohuoneen kalusteiden kohdalla pohdiskelin aikani, alun perin ajatuksena oli tummat kaapinovet, mutta asiaa riittävän kauan pyöriteltyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kaapit ja tasot tulevat sittenkin samaan henkeen meidän keittiön kanssa, eli valkoiset peiliovet jollain leveillä vetimillä ja tummahko, puuta jäljittelevä taso (hinnan vuoksi mentäneen kuitenkin täyspuun sijasta laminaatilla). Niin kivat ko tummat, sileät kaapinovet vois ollaki, niin jotenkin koen, että net ois liian modernit meijän tyyliin ja keittiön kanssa mätsäävä ratkaisu semmone enemmän ajaton ja tyyliin sopiva. Vetimien mallia täytyy vielä miettiä, oisi ehkä tylsää laittaa täsmälleen samanlaiset kuin keittiössä? Lankavetimet ois toisaalta hurjan kivat henkien viiskytlukua, mutta en oikein tiijä mätsääkö net nuitten ovien kanssa (pitäisi ehkä olla semmoset siliät, viiskytluvun väriset kaapinovet enemmin). Mutta katsotaan! Kaapit hankitaan mitä luultavimmin K-Raudan kautta, heidän myymästään Cello-keittiöstä löytyy myös kodinhoitohuoneeseen tarvittavat kaapit ja malliston Purola-ovet onkin juuri sellaiset, mitä olen kaavaillut.

Meillehän tulee siis perus siivous- ja pyykkikaapit, pyykkikone tason alle upotettuna, sen viereen muutama vetolaatikko ja allaskaappi ja tason yläpuolelle muutama yläkaappi. Tasoon upotetaan pyöreä pesuallas ja lisäksi tasoa jatketaan avonaisena vielä ikkunan alle (ompelukone yms. tasoksi) aina oveen asti. Makkareihin tulee luultavasti myös Cellolta vaatekaapeiksi ihan peruskomerot, joskin valakeilla sileillä kaapinovilla. Eteisen säilytyskalusteen tilasin juuri mittatilauksena liukuovitukku.fistä, alunperin haaveiltiin Inariaa, mutta koska jätettyyn tarjouspyyntöön ei ole tullut vastausta ja hinta olisi todennäköisesti Liukuovitukun tarjoushintaan huomattavasti kalliimpi, päädyttiin halavempaan ja ei tyylillisesti ihan niin hienoihin liukuoviin. Sisältö kaappiin tuli kuitenkin ihan samanlaisena kuin Inariallakin olisi ollut. Mittatilaustavaraan ja liukuoviin päädyttiin tässä kohin sen vuoksi, että eteisen toimiva säilytyskaluste on sujuvan elämän ja arjen kannalta aika oleellinen juttu, missä ei kannate säästää. Mittatilauskalusteella säilytystila saatiin maksimoitua ja toisaalta kaappi sisältä mahollisimman järkeväksi. Katotaan minkä näkönen kaappi sieltä tulee. 

Makuuhuoneisiin ja eteis- sekä käytävätilaan ollaan kaavailtu kattopaneeliksi vanahan ajan siskonpaneelia, jota meiltä löytyy myös vanahalta puolen alakerrasta. Siskonpaneelin saatavuus ei ole mikään maailman paras, mutta löydettiin jokunen firma, joka myös sitä valmistaa ja saatiin Lopen rakennuspuulta tarjous, joka rahteineen mahtunee budjettiin. Eli mitä luultavimmin saan myös uuteen osaan rakastamani vanahaa henkivän valakoiseksi maalatun siskonpaneelikaton! Seinät tulevat tosiaan hirsipaneelista, jotka käsitellään samaan sävyyn kuin vanahalla puolen. Tosin eteisen osalta seinien väri on vielä hieman mietinnässä, koska myös sinne tulee lattiaan tummahko, isompi laatta. Voi olla että olisi järkevää jättää sieltäkin seinät vaaleammaksi? Lisäksi makuuhuoneisiin on tarkoitus jättää yksi tehosteseinä, jotka maalataan. Toiseen huoneeseen olisi pirpanalle tulossa sellaista vaaleaa roosaa (kyllä, minä joka olen pienenä kertonut tulleeni liialle vaaleanpunaiselle allergiseksi ) ja toiseen sellaista vanahaa vihiriää (tarkka sävy vielä hakusessa). Hulluna ajatuksena minulla olisi myös maalata näitten huoneitten väliovet samalla maalilla, mutta katsotaan, se vähän riippuu mistä löydetään ovet.

Ajatuksena ja haaveena olisi löytää vanahat täyspuiset peiliovet samalla mallilla kuin vanahalla puolella (eli kolome samankokoista peiliä viistetyillä reunoilla), mutta tuntuvat olevan kiven alla! Yksi vaihtoehto olisi teetättää uudet ovet jossain, mutta budjetti ei todellakaan veny mihinkään tonnin kipale oviin, kun neljä kappaletta ovia kuitenkin tarvittaisiin (kodihoitohuoneen ja kuivaushuoneen väliin tulee haitariovi ja eteinen ja käytävä erotetaan toisistaan tuolla vanahalla kylymän eteisen ovella). Jotain puuvalmiita oviakin saa Jeld-weniltä tai esimerkiksi mittatilausovia Mattiovelta, mutta erilaisilla peileillä, mikkä eivät minusta ole niin komiat ko nämät vanahat! Mutta katsellaan! Jos tiijätte Lapissa puuseppiä, jokka tekis ovia kohtuulliseen hintaan, saa vinkkailla! Jos raaskin, investoin ovenkahavat Domus Classicalta, jolla on tätä meijän hopeista Ainoa uudistuotannossa, mikäli meille uudet ovet tulevat. Tietysti myös vanahat toimivat kahavat kelepaisivat!

Lattiaksi käytävään ja makuuhuoneisiin valikoitui todennäköisesti Trinitylattian öljyvahattu veistopintainen parketti harmaana. Olisin halunnut vaaleaksi tai harmaaksi maalatun lautalattian, kuten vanahalla puolella, mutta koska lautalattian toteuttaminen vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa meni niin monimutkaiseksi ja todennäköisesti lämmitysteho olisi siitä kärsinyt, päädyttiin parkettiin. Alakuperäistä aika palijon kalliimpi vaihtoehto, mutta koiran vuoksi laminaatti on ihan no no -vaihtoehto liukkautensa ja kovuutensa vuoksi ja muovimattoja ei meillä harrasteta. Tietysti perusparkettia saisi halavempaan hintaan, mutta haluttiin tällaista lankkua jäljittelevää parkettia, jonka pinta on käsitelty niin, että kuluminen ja naarmut eivät haittaa (koiran kynnet toimii tehokkaana lautalattian entistäjänä). Jostain syystä olisi tehenyt mieli valita väriksi ihan valakiaa, mutta järki käskee mennä harmaalla (mikä ei toki sekään kovin tumma ole ja hyvin näytti testipalassa koirankarvat erottuvan, pitäisi vissiin tilata tuo musta lattia! ). Haluan kuitenkin, kun kerran nyt remppaa tehään, että pintamateriaalit on valittu siten, ettei niitten kattominen vituta seuraavaa kymmentä vuotta, ko ihan heti tuskin ollaan pintoja uusiksi laittamassa. Toki se vitutusriski on aina olemassa, mutta siksi yritetään kuitenkin tehä valinnat mahollisimman huolella (tietysti järjen ja budjetin puitteissa).

Ikkunat ja uluko-ovet meillä tosiaan jo onkin paikallaan ja nethän tuli Pihla-ikkunoilta, vanahaa tyyliä kunnioittaen. Ikkunoitten karmit ja kodihoitohuoneen ovi on valakoset, mutta uluko-oven halusin ruskiana, koska valakonen on oven värinä kuitenkin meleko arka ja jotenkin se ruskia tuntui enemmän mieleiseltä (aika näyttää, oliko ihan urpo valinta, mutta jotenkin aattelen, että se ruskia korostaa ja kertoo että mikä on se pääsisäänkäynti, toki näin jäläkiviisaana olisi voinut valita myös harmaan oven). Ikkunat on asennettu siten, että sisäpuolellekin jää hieman ikkunalautaa, mikä on minusta oikein kiva juttu. Menee vähän jo ohi sisäpinnoista, mutta ulukovuoreen valittiin vaakalaudoitus, kuten talossa on alunperinkin ollut ja väriksi tulee luultavasti valakonen, ehkä harmaalla tai jollain vaalealla tehostevärillä nurkkalautoihin ja ikkunanpuitteisiin.

Tämmösiä! Muistinkohan kaiken? No saunan tulevan pukuhuoneen tapettivalinnan voisin tietysti vielä kertoa, tai siis sen, että se on epävarma.  Yhelle seinälle jää näkösälle raakalauta ja muut seinät ja katto pysynevät ennallaan (toki kanavapuhaltimelle menevälle ilimastointiputkelle pitää keksiä joku naamiointi, ehkä kotelo), mutta tuolle seinälle, josta oviaukko menee umpeen, olen kaavaillut pientä pätkää koivutapettia. Minulla oli jo sopiva paperitapetti valikoituna, mutta perkele menivät lopettamaan tapetin valamistuksen ennenkö ehin tilata sen (kerranki ko en omaan tapaani ennakoinu ja tilannu puoli vuotta etukäteen valamiiksi...) ja nyt sitä ei enää saa mistään. Olenkin joutunut tyytymään nyt seuraaviin vaihtoehtoihin, joita ovat joko Michael Clarckin vuoden '59 klassikko Woods (juu, on vähän kulunut mutta ainaki suunnitteluajankohta mätsää) tai sitten Photowallin koivumetsä-valokuvatapetti. Karelian koivusta en jostain syystä tykkää, se on mielestäni liian hailakan ja piirretyn näköistä (vähän sama ongelma tuon Woodsin kanssakin, valokuvatapetin kohalla taas mietityttää, että tuleeko siitä taas LIIAN valokuvamainen...) Molemmat ovat valitettavasti myös kuitutapettia ko tuo Distinctiven koivutapetti olisi ollut paitsi komiampaa (ja edullista), niin myös paperitapettia, joka olisi hengittävyyen kannalta ollut parempi. No, ehkä pari vuotaa pienellä pätkällä seinää ei aiheuta katastrofia (koputan puuta), mutta periaate on aina periaate.

Katsotaan mihin päädytään. Jos joku tietää että jossain on vielä myynnissä tai jollain on jäänyt yli tuota Distinctiveä yksi rulla (mielellään valakosta, mutta tummakin käy) niin minulle saa vinkata! Se olisi ollut meille just se mieleinen tehosteseinä...

Näin! Kuvia ei nyt tullut ko puhelimella on helepompi linkittää ja sopivasti sattui olemaan tarvittavat sivut auki miljoonana välilehtenä selaimessa (mitenkähän kummassa), mutta lupaan ja vannon julukaista semmosen esittelyn, jahka meillä on joskus valamista! Alustava aikataulutoive on saaha pinnat valamiiksi jouluksi, mutta jos siihen ei tosiaan päässä niin ressiä ei revitä.

Ja sitten olisi tietysti myös eessä huoneitten huonekalu- ja tekstiilivalinnat. Uutta ei varmaan hirviästi ole budjettiin mitoitettu etenkään huonekalujen osalta, eikä onneksi sinänsä ole tarvekaan (ajatuksena olisi ylläripylläri tuunata vanahoja, olemassa olevia huonekaluja, toki maalia tarvinnee ostaa), mitä nyt ehkä pirpanan huoneeseen sitten tietysti on pakko tulevaisuuessa hankkia jotain. Tekstiilejä ja piensisustusta toki olisi halu ja tarve hankkia, pirpanalle olenkin jo ostanu verhon (Vallilan Alma, josta myös maalisävy seinään) sekä Askon tarjouksesta Maalla-automatto (toimitusaika tosin oli pitkä, arviolta 4 kk, mutta sehän ei meitä haittaa). Automatossa oli paitsi kivat värit ja ulukonäkö jo nyt (ja idea ), mutta se myös menee leikkialustana sitten isompana (pitkään, luulen). Jotain julisteita tauluksi ja seinähyllykköä olen myös neitin huoneeseen jo kaavaillut, lisäksi käytävälle ois tarkotus lähtiä rakentamaan tauluseinää kehystetyistä valokuvista. Kodinhoitohuoneeseen siirtyy Ikeasta ostettu liinavaatekaappi, eteiseen olen haaveillut yhtä vanahaa säilytystilallista puusohovaa, katotaan saahaanko se. Vierasmakkarin virkaa toimittavaan huoneeseen ois tulossa papan tekemä vanaha sänky (johon tarttis kyllä teetättää patja, se ko ei oo standardimittanen) ja yöpöydiksi vanahat tuolit, tekstiilit hommataan sitten myöhemmin. Osa laajennuksen valaistuksesta hoituu ledeillä (siippa voisi teille esitellä sähkösuunnitelmansa), mutta makkareihin pitää löytää jotkin sopivat lamput sitten. Ja ai niin, verhotangot pitää hankkia! Yksi jää tästä tuvasta ylimääräiseksi, sen ajattelin saaha siirrettyä kikkaillen eteiseen, mutta makkareihin tarvitaan uudet. Oisko net sitten nuot samat ko ylähäällä, ko näitä alakerran tankoja ei vissiin enää saa.

Onneksi ei ole mikään kiire sinänsä, niin sopivia juttuja voi mettästää ajan kanssa ja hintatietoisesti (ja todennäköisesti huonekalujen tuunauskin saa oottaa vielä jonku hetken). Näistäkin toki lisää sitten joskus ko valamista tulee!

Tästä tulikin ihan kilometrijuttu, toivottavasti jaksoitte lukia kuvattomuuesta huolimatta! Innostuin kirjottamaan ko lapsi pitkästä aikaa nukkuu kunnon päikkäreitä (sen verran väsy, ettei jaksa mitään järkevää tehä, kuten imuroija). Mutta nyt menen syömään ja lukemaan Avotakkaa rauhassa ko vielä kerkiän! Palaillaan.

PS. En jaksanut oikolukea, anteeksi siis kaikki kirotusvirheet ja muut typot 

Talon kasvojenkohotus

Tässäpä pikainen päivitys siihen, miltä meijän huusholli näyttää tässä vaiheessa ulukoapäin! Aika komiat nuo uudet Pihla-ikkunat, vaikka ite sanonki. Ja kyllähän se ulukovuoren uusiminen on melekonen kasvojenkohotus ollu koko talolle, se keltainen peltiulukovuoraus ei tee oikeutta kyllä millekään talolle...

Laitoin mukaan vielä vertailun vuoksi kuvan talosta vanahassa kuosissa reilu vuosi sitten (auto kuvassa kuvausrekvisiittana 😂). Onhan tuo vähän muuttunut, vaikka tavallaan tykkäsin meijän talosta ihan tuollaisenaan ja kahestaan asuessa ollaan kyllä tultu toimeen hieman epäkäytännöllisten tilojenkin kanssa. Hassua ajatella, ettei meijän pirpana tule muistamaan, millainen koti on ollut ennen tätä remonttirumbaa, vaan sille koti tulee aina olemaan sellainen kuin se valmistuessaan sitten on. Tässä olikin sitten remonttia varmaan yhelle elämälle ihan riittävästi (onneksi meillä ei täällä tarvi hullutella niin, että rakennettaisiin kovin montaa huushollia asuntolainan nopeamman poismaksamisen toivossa...) Vaikka onhan se aika hieno tontti tuolla ylähäällä, jos sitä hirsitalon sinne rakentais sitten joskus... 😄

Ei onneksi taija olla kovin järkevää! Hirsitalo on kieltämättä ollut aina meikäläisen unelma, mutta uuden rakentamisessa on aina se ongelma, ettei sinne saa vanahan talon tunnelmaa. Plus että niin kauan ko rakennuslainsäädäntö pakottaa rakentamaan terveen järjen vastaisia höpöhöpöpullotaloja, minä pitäydyn vanahassa. Ei sillä, etteikö se voisi toimia kun kunnolla rakennetaan ja sitten pidetään ilimastoinnit aina päällä ja kunnossa, mutta jotenkin ko nykyajan rakentamisen tilaa kattoo, niin epäilyttää että voiko moisen rakentaminen onnistua. Meillä kun pelataan sen päälle, että mikäli kosteutta jonnekin pääsee, se pääsee kuivumaan, koska rakenteet ja materiaalit hengittävät. Ja ilimanvaihto toimii painovoimaisena, rakentamisen tuomat muutokset (mm. tiiviimmät ikkunat) huomioiden ja ilimanvaihtoa pienin apukeinoin tehostaen.

Joo mutta nyt heitän paasaamasta, jollekinhan vanaha talo on kauhistus, jonne ei halua astua jalallakaan ja jonka mielestä tämmönen vanahan talon laajennus on sulaa hulluutta ja rahan heittämistä hukkaan, ko uuenki vois tehä. Ja se on ihan okei, toiset tykkää pojasta ja toiset isästä! Minä nyt vain olen enemmän kallella tähän vanahempaan vuosikertaan😊 Kaikin puolin!

Remppaa etiäpäin ja muita kuulumisia

Heipä hei, tiedän että lupailin sitä pintamateriaali- ja sisustusjuttua tulevaksi ja tuolla se luonnoksissa keskeneräisenä majaileekin, MUTTA jostain kumman syystä ei ole saanut tehtyä sitä valmiiksi...

Taas näpytän tätä puhelimella, kun meijän perheen uusin vahavistus nukkuu onnellisena sylissä.

Joten ulukoasu on mitä on ja kuvia ei juuri ole, mutta minkäs teet, ehkä tässä elämässä vielä joskus on aikaa istua koneellakin, nyt sitä ei niin kauhiasti kyllä kaipaakaan (vaan lähinnä sitä, että saisi syödä ja saunoa joskus rauhassa 🙈). Mutta ajattelin nyt tosiaan päivitellä kuulumisia niin rempan kuin elämän yleensäkin osalta. Remppa etenee joka päivä, siippa on palannut töihin ja elämä etsii taas hieman erilaisia omia uomiaan. Päivät on välillä kuormittavia, pirpana (tai Iita, Mimmi, Justiina ja mitä näitä nyt on matkan varrella kuultu 😊) on kärsinyt välillä mahakivuista ja refluksista ja näitä ylimääräisiä vaivoja on koitettu saaha kuriin, välillä paremmalla ja välillä vähän huonommalla menestyksellä. Huono olo tekee luonnollisesti normaalisti niin aurinkoisesta ja hyvin nukkumasta lapsesta syliäkaipaavan ja itkuisen, mikä tietysti meitä vähän kuormittaa. Mutta mennään päivä kerrallaan etiäpäin ja toivotaan, että saahaan pirpanan olokin hyväksi taas!

Laajennuksen osalta ollaan kovasti etiäpäin, lattia on valettu elokuun loppupuolella ja sen kuivumista ootellaan, ulukoseinät on pystyssä ja eristetty sekä veetty paperit päälle ja koolattu, väliseinien rungot pystyssä ja ikkunat sekä ovet paikoillaan. Tänään on katolle puhallettu myös villat ja alakaa mökki olla meleko lämmin jo, vaikka lämpöjä siellä ei vielä olekaan (maalämpöputkien kaivuu on aikatauluhaasteiden vuoksi vielä edessä päin). Tällä viikolla on saatu myös vanahalle puolen uu'et ikkunat ja täytyy sanoa, että on net kyllä komiat! Tekee palijon sisätilan ilimeelle, kun samalla muutettiin vähän järjestystäkin tuvassa. Ja nyt on makkarissakin eri hyvä nukkua, ko yölläkin tulee korvausilimaa karmiventtiilin kautta. Myös ulukovuoren osalta alakaa olla valamista, pellit on tilattu ja ikkunanpuitteet paikallaan oottamassa ensi kesän maalausta.

Pihapiiri kaipaisi vähän raivausta ja siivoamista ja seuraava isompi rykäisy olisi sitten tuo maalämpöputkien kaivuu ja sen jäläkeen maalämpöpumpun ja vanahan puolen uusien vesikiertoisten patterien asentaminen. Muutoin ohjelmassa onkin sitten jatkossa sisähommia, joita jatketaan omillaan. Tänään pitäisi varmaankin vielä ehtiä tarkistamaan budjettia ja lyömään lukkoon materiaalivalintoja ja laittamaan niitä tilaukseen.

Mitään kiirettä ei sitten enää sen jäläkeen ko saahaan lämmöt ole, tehään hommia omaan tahtiin ja jos jouluna olisi jokseenkin valamista niin hyvä homma, mutta jos ei niin paineita ei siitäkään oteta. Ristiäiset olisi ohojelmassa ensi viikolla, mutta net saadaan sujuvasti piettyä vanahalla puolella. Vähän vaan siivousta ja ehkä tosiaan sitä pihan siistimistä niitä juhulia varten. 😊

Loppuun vielä kuva tuvan uusista ikkunoista asennusvaiheessa ja ennen pesua, päivittyy tyyli mukavasti takaisin lähemmäs alkuperäistä.

Näin se remppa etenee

EDIT// Blogger ei taas jostain syystä tee yhteistyötä, joten tekstin asettelu on päin hokia, mutta en jaksa tapella niin menkööt.  

Heipä hei! Nyt niitä luvattuja remppajuttuja vähän teillekin! Ette usko kuinka nopiasti aika menee tämän pikku kakkamasiinan kanssa touhutessa ja samalla ko minä sisällä syötän, vaihan vaippaa, laitan nukkumaan ja toistan kaavaa erinäisissä järjestyksissä yrittäen samalla pitää myös itteni kuin myös siipan ruuassa ja huushollin sisäosat jokseenkin kasassa sekä järjestyksessä ja koko perheen puhtaissa vaatteissa, ulukona hommat etenee koko ajan (ja hyvä niin).

Siispä nämätkin uusimmat kuvat on jo auttamatta jälessä totuuesta, meillä on nimittäin pelti katolla ja tällä hetkellä tehään lattiahommia. Torstaina tulee lattialämmitysputkien asentajat ja ensi viikolla oisi sitten ohojelmassa lattian valu.

Ja kirjottelen tätä nyt puhelimella, joten tekstin ulukomuoto on mitä on, yritän jossain vaiheessa ehtiä koneelle asti editoimaan. Mutta siihen asti tämä on muotoa teksti ensin ja kuvat sitten. :D Koittakaa pärjätä!

Mutta jos nyt jotain sanoisi yleisellä tasolla vähän itse rempasta. Jotain syvällisempää voisi koittaa riipustella erikseen esimerkiksi tuleviin pintamateriaaleihin liittyen, mutta nähtäväksi jää, milloin läppäri ehtisi viihtyä niin pitkään sylissä. :D Mutta siis, meillehän tulee noin 50 neliötä uutta tilaa vanahan huushollin kylykeen eteisen, kodinhoitohuoneen ja kuivaushuoneen sekä kahen makuuhuoneen muodossa. Lisäksi uusitaan lämmitysjärjestelmäksi maalämpö niin, että vanahalle puolen tulee vesikiertoiset patterit ja uuteen osaan vesikiertoinen lattialämmitys ja koko talon ulukoverhous uudistetaan ja myös vanahalle puolen tulee uudet ikkunat. Lisäksi saatetaan keskeneräiset kohteet vanahalla puolen valamiiksi (parveke ja yläkerran vessa). Kylymä eteinen on purettu laajennuksen tieltä pois ja vanahan puolen entisestä pikkueteisestä tulee saunan pukuhuone, kulun uuteen osaan siirtyessä tuvan puolelle. Pohojapiirros olisi tässä vaiheessa bueno, mutta minulla ei sitä täällä puhelimessa tietenkään ole... Palataan ehkä siihenkin siis myöhemmin.

Tuossa oli homma vähän niinkö pähkinänkuoressa. Lisäksi maalämpö veetään sitten myös tuonne navetan puolelle, jonne olisi tarkoitus tulla puolilämmintä tilaa, mutta navetan laitto jää nyt ensi kesän projektiksi kiitos tämän homman venähtäneen aloituksen. Toukokuussa oli vielä suunnilleen metrinen hanki ja kesäkuussa satoi lunta ja sitten oli kaikenlaista muuta pientä kuten rikkoutunut kaivinkone ja pirpanan syntymä, joten vauhtiin päästiin kunnolla vasta heinäkuun puolen välin tienoilla. Kirvesmies tehnee hommia elokuun loppuun ja vielä syyskuun ekan viikon, jonka jäläkeen sisäpintojen kanssa ollaan sitten omillaan (lue: siippa on).

Kukaan seleväjärkinen ei ehkä yhistäisi lapsen syntymää ja tämän kokoluokan remppaa, mutta toisaalta kiitos kesä- ja isyysloman siipalla on ollut ja on vielä hyvin aikaa osallistua rempan tekoon. Olisihan se tietysti ollut mukava köllötellä puoltoista kuukautta vauvakuplassa ja tehä asioita pelekästään vauvan, eikä vauvan ja remontin ehoilla, mutta nyt näin. Uskon, että lopputulos kuitenki palakittee ja toisaalta itekin tottuu jo hyvissä ajoin suht itsenäiseen vauvanhoitoon ko siippa kuitenki palaa elokuun lopussa joka tapauksessa taas töihin, jolloin ollaan pirpanan ja karvakaverin kanssa työajat täällä keskenämme. Sen sujumista jännään jokseenkin enemmän ko tämänhetkistä tilannetta.

Itse remppaa tehään vanahan talon ehoilla niin, että materiaalivalinnat niin uuden ulukovuoren ko uuden osan kohilla ovat hengittäviä ja seinien perusperiaate on myös uudella puolella sama ko vanahassa osassa iliman muoveja tai mineraalivillaa. Lisäksi ikkunoilla ja ulukovuoren uusimisella pyritään palauttamaan rintamamiestalon ilime, vaikka kylykeen nyt tuleeki noppamallin rikkova lisä. Toisaalta aika harvassa alakaa olla nämät rintamamiestalotyyppiset huushollit, joihin ei jo aikanaan olisi rakennettu sitä elintasojatketta, kuten meillä on tähän asti ollut. Eli siinä mielessä itse näen, että hyvin toteutettu elintasojatke kuuluu jo ihan olennaiseksi osaksi rintamamiestaloperinnettä. Ja toki myös sisäpuolen materiaali- ja sisustusvalinnoilla pyritään tukemaan ja säilyttämään vanahan talon henkeä luomatta kuitenkaan museotunnelmaa. Mutta niistä ehkä lisää omana juttunansa, koska niistähän meikäläisellä riittää raatittavaa (se osa remontista, jossa minäkin olen aktiivisesti mukana, pirpanan päiväuniaikaan sijoittuvan räystäslautojen maalaamisen ja muonituksen hoitamisen lisäksi).

Mutta nyt alakaa vaikuttaa siltä, että pirpana herää päiväuniltaan, joten lyön puhelimen veks ja keskityn häneen ❤ Lisää luvassa jahka taas kerkiän!

Keväisiä tuulia

Ihanaa keväistä huhtikuun toista!

Oon tässä availlu tätä teksti-ikkunaa muutamaan otteeseen ja sitten lyönyt sen kiinni, ko ole keksiny, että mitähän sitä oikeen kirjottais, mutta sitten nyt päätin, että tarviiko tämän mitään suurta ja ihimeellistä olla! Ei, joten siis tarjolla päätöntä ja hännätöntä kuulumisien kertoilua.

Pätkähdin tähän paikalle hieman ostokrapulaisena, tulin nimittäin äsken hankkineeksi meille Veikon Koneen ilimasten postikulujen siivittämänä uuen Moccamasterin komian punasena. Vähän kyllä ihimettelen, että miten tässä nyt lopultakin raaskin hommata uuen tuon vanahan, jo vuojesta 2002 hyvin palavelleen isiltä perinnöksi saadun yksilön tilalle. 

Varmaan jo vuojen kaks hautonut ajatusta siitä, että voisihan sen päivittää uuteen, kun kylestä merkinnät on kulahtaneet pois, levyn pitää aina olla täydellä teholla, että kahavi pysyy pannussa lämpimänä, suodatinsäiliön kansi on halakeillu (mutta edelleen yhessä palasessa!) ja pannun kansi on rikki, vesiputken pinta on kulunu ja ohan tuolla ikääki jo kiitettävät 15 vuotta (!). MUTTAKO se kumminki toimii. Ja keittää aevan hyvää kahavia. Pannuja ja kuluvia osia sais niitäki toki uusia... 

Siispä kerta toisensa jäläkeen olen tullut siihen tulokseen että noo, eipä nyt hätiköijä ja katotaan, että mitä sitä tekis. 

Ja ko tätä nyt on jatkunu varmaan jo kaks vuotta ja kuluvat osaset on pikkuhilijaa kuluneet lisää päätyen tähän tämänpäiväiseen tilanteeseen, niin jotenkin tänään vaan naksahti. Että nyt. Ohan tässä uuessa sentään vähän paranneltuja ominaisuuksiakin, kuten automaattinen virrankatkaisu ja kalkinpoiston merkkivalo. Sitä paitsi olisi nuitten kuluvien osien uusimiseenkin saanut kulumaan sen kuuskymppiä. Vanaha keitin voinee jatkaa uraansa vaikkapa tallikeittimenä. 

No ei meikää ainakaan hätiköidyistä ratkaisuista voi syyttää. :D 

Yhen kodinkoneen uusimisessa on tietysti se vika, että siitä saa vähän niinkö pään auki ja alakaa kriittisellä silimällä kattoa esimerkiksi mikroa, joka sekin lienee hurissut jo vuosia mittariin reilusti (mikro on siipan peruja, meillä aiemmin ollut minun tädiltä perinnöksi saama meleko monta vuotta palavellut Rowenta päätti kuolla tuossa jokunen vuosi sitten, varmasti hyvin kunnioitettavassa iässä sekin). Tässäkin taustalla lähinnä niinkin turhamainen syy, että se on viimeinen keittiön pienkone, joka ei ihan mätsää sitten yhteen ko uusi kahavinkeitin saapuu (muut vehkeet on punamustia, no okei, vedenkeitin on kokonaan musta, mutta se kelevatkoon kun on niinkin uusi vielä, että hankittu jossain vuojen 2008 paikkeilla). Sinänsähän tuo mikro toimii kyllä ja on heleppokäyttöisyyessään suorastaan ihastuttava. 

Dysonin pölynimuri ei sinänsä vielä ole ehkä kerännyt vuosia mittariin ihan niin palijon, ko nämät muut uusintauhan alla olevat kodinkoneet, mutta ottanut kuitenkin osumaa matkan varrella ja siinä mielessä vähän vanhentunut, etteivät nuo uu'en Dysonin rikkaimurin moottorisuulakkeet ole yhteensopivia siihen. Labradorinnoutajaperheessä kiitetään harva se päivä universumia tehokkaan imurin keksimisestä ja moottorisuulakkeet edesauttaa myös siinä, että karvalankamattojen kanssa ei tule ongelmia. Meillä ei kerry lankojen sekaan hirviästi mitään ylimäärästä ko säännöllisin väliajoin imuroi net kunnolla moottorisuulaketta käyttäen. Toki tuossa ihan tavallisessakin Dysonissa riittää tehoa sen verran, että roskat lankojen seasta lähtee aika hyvin jo silläkin. 

Toki haluaisin sitten hankkia seuraavaksi tuon Animal Pro -version ja sehän maksaaki sitten sen verran mannaa, että taijetaan jäähä oottelemaan ensin Dysonin kuolemaa. :D 

Tällä minun toimintavauhilla uusi mikro ja pölynimuri on todellisuutta about kymmenen vuojen kuluttua, että sitä ootellessa! Kevät vaan on kummasti tämmöstä aikaa, että tekee mieli alakaa uudistaa ympäristöä.

Uudistusta tässä onkin toki ilimassa, aikuisen elämä on siinä mielessä kovin tylsää, että jos haluaa remontin muodossa uudistaa ympäristöä, liittyy siihen kaikenlaista ikävää mietintää, kuten minkälainen rakenne pitää tulla jatko-osan seinään, millainen kuisti on mahollista toteuttaa ja minkälainen lämmitysjärjestelmä olisi kaikista järkevin. No, asia kerrallaan. Heleposti mieluummin pitäytyisi siinä, että miettisi värejä ja sisustusta tämmösten asioitten sijaan. :D Onneksi tuo siippa on siitä ihimeellinen, että se saa vaikka minkälaisia asioita aikaseksi halutessaan. 

Mutta siis, pötsin kasvattelun lisäksi tässä onkin viime aikoina ollu ohojelmassa lähinnä remonttisuunnitelmat. Mikäli homma tästä lähtee käynnistymään, lupaan koittaa piettää teitä tästä asiasta paremminkin ajantasalla!

Ajatuksia rakentamisesta

Olen tässä puoliaktiivisesti ja vasemmalla silimällä seurannut tällä hetkellä vellovaa keskustelua rakentamisen saralla ja etenkin puhetta tiukentuvista rakennusmääräyksistä ja pyrkimyksistä niin kutsuttuihin nollaenergiataloihin. Mikään asiantuntija en ole, mutta silimäilyni ovat olleet hieman huolestuneita. 

Tässä suolakurkkuleipääni kera lasillisen maitoa mutustuessani, päätin minäkin vähän heilutella lusikkaani sopassa. Korostan, että minulla ei ole mitään uuden rakentamista vastaan niin kauan, kunhan se tehään järjellä. Ei siis niin, että unohetaan ympäröivät olosuhteet, tai lähetään toteuttamaan jotain, mikä on teoriassa mahollista sillon, ko kaikki menee prikuulleen nappiin, mutta ei käytännössä. Ja minusta nuot uu'et rakennusvaatimukset ikävä kyllä kuulostavat juuri siltä. 

En myöskään sano, että kaikki nykyaikainen talotekniikka on saatanasta ja kaikkien pitäisi siirtyä ehottomasti heti takaisin painovoimaiseen ilimanvaihtoon ja vanahanaikaisiin rakennusmenetelmiin (vaikka pakko todeta sen verran, että jos tämä meijän 50-luvulla rakennettu talo tässä edelleen seisoo ihan elinvoimaisena, niin jotakin sen rakentamisessa on täytynyt tehä oikein) vaan peräänkuulutan mahollisuutta valita. 

Että jos tätä taloa ei vielä tähän mennessä ole onnistuttu pilaamaan remonteilla, niin en ole kiinnostunut sitä tekemään tulevaisuu'essakaan. Meillä ei esimerkiksi kaivata koneellista ilimanvaihtoa. Itelläni on jo jonkin verran sisäilimaongelmahistoriaa takana nuoresta iästäni huolimatta jo usiammasta paikasta, siitä lisää esimerkiksi tässä: http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/tulehduksia-iho-oireita-ja-hengitysvaikeuksia-sisailmaongelmat-vaivaavat-humanistista-tiedekuntaa/736916/

(Ohuesti vituttanee sekin, että kyseisessä jutussa viitattiin opiskelijoihin lähinnä sivulauseessa, vaikka tuolla kyseisellä käytävällä sijaitsi meijän ainejärjestön huone, terapiamateriaalivarastot, opetuslabra ja terapiahuoneet joissa itekin pidin kaikki opiskelijaterapiat. Jonka lisäksi nuin 95 % meijän luennoista pidettiin kyseisen siiven kolomannessa kerroksessa tai kyseisten tilojen välittömässä läheisyy'essä. Terapiahuoneissa oli aina iltapäivällä niin paksu ilima, että sitä oisi voinu kirjaimellisesti leikata jollakin. Mutta se on toki ihan toinen tarina se.)

Eikä se asumishistoriakaan tietenkään mikään maailman paras ole, matkalle on mahtunut maakellarilta haisevia kylyppäreitä, silimiä kirvelevän kuivaa sisäilimaa ja ties mitä. Tällä hetkellä asumuksessa ilimassa ei ole ollut mitään valittamista ja se on aika palijon se, ko kantaa mm. kaulallaan sisäilimaongelmien suurentamaa imusolumuketta.

Meillä ei esimerkiksi haise mikään "vanaha talo", josta joskus kuulee höpistävän. Uskokaa ihimiset, semmosta hajua ei ole olemassakaan. Vanaha talo ei haise millekään. Jos se haisee, siinä on jotain vialla. Ihan sama oikiastaan, oliko kyseessä vanaha vai uus talo, mutta jos se haisee, niin kaikki ei ole okei. Kerran Oulussa kaupassa ollessani satuin bongaamaan vanahemman miehen, joka selitti keskustelukumppanilleen jotain vanahan talon hajusta. Meinasin mennä koputtamaan häntä olokapäälle ja sanoa, että anteeksi herra, mutta tet haisetta minun nokkaan kyllä ihan vaan homeelta. Tämä oli suurin syy, miksi kyseiseen ihimiseen ees kiinnitin mitään huomiota, koska hän yksinkertaisesti lemahti niin kauas homeelta.  

No mutta.

 

Oman tilanteen haluan ehottomasti pitääkin tällaisena ja tämän vuoksi tiloja saneeratessa ja mahollista lisätilaa rakentaessa on hyvinkin pietettävä tarkka huoli siitä, ettei tule omalla toiminnallaan pilanneeksi mitään. Met siis pärjätään esimerkiksi painovoimaisella ilimanvaiholla oikein hyvin, joten miksi mennä muuttamaan jotain, mikä toimii hyvin? Toisaalta meillä kyllä suositaan aika palijon luonnonmukaisia materiaaleja, viherkasveja on jonkin verran, eikä kasata muutenkaan turhaa kemikaalikuormaa. Ja mitä tulee tuolta ulukoa tulevaan suodattamattomaan korvausilimaan, niin epäilempä, että se mitään jumalatonta myrkkyä olis. Jollain muulla tilanne voi olla ihan toinen.

Ja jo tokkeensa lisäeristettykin meillä on, mutta rakenteet ja materiaalit huomioon ottaen. Ei muovia. 

Ei siis kävisi mielessäkään, että lisärakentaminen tapahtuisi jotenkin täysin poikkeavalla tavalla tai että harkitsisin hetkiäkään rakentavani uutta taloa, joka toimisi vastoin näitä järkeväksi havaitsemiani periaatteita. Voisin rakentaa uuden talon, jos sen toteuttaminen olisi mahdollista tehdä järjen rajoissa, mikä ei ikävä kyllä tällä hetkellä näytä enää tulevaisuu'essa mahdolliselta. 

Ja siltikin edelleen, vaikka olisi esimerkiksi mahollista rakentaa hyvin toimiva ja hengittävä hirsitalo, en tiijä siltikään tekisinkö sitä, koska yksinkertaisesti vanhassa on jotain, mitä ei voi uuteen saaha. Minä nyt vain jostain syystä satun laskemaan painoarvoa näille ihanan paksuille ja ääntä eristäville muhaseinille ja sille tunnelmalle, joka näitten seinien sisällä vallitsee. 

Mutta summa summarum, olipa kyseessä vanaha taikka uusi talo, yhteistä kaikille on se, ettei mikään pelaa, jos ei niistä pijä huolta ja korjaa asioita ajallaan. Siitä meillä on aivan liian palijon nykyään esimerkkejä täällä Suomessa. Toki korjaaminenkaan ei pelasta, jos rakennus on susi jo syntyessään, eikä vanaha rakennus ole tae hyvälle, jos siitä ei ole pijetty asianmukaisesti huolta tai tehty vääriä ratkaisuja. 

Tätä silimällä pitäen tulevaisuus näyttää aika ankialta. Ketään muuta, jota huolettaa nämät suunnitellut tiukennukset rakennusmääräyksiin? Pyritäänkö säästämään energiaa (sikäli mikäli sitä ees nyt sitten säästyy) tervey'en kustannuksella maassa, jossa ihimisillä alakaa olla takana jo meleko pitkä historia sisäilma-altistumista, homeongelmia ja muuta? Parhaimmat lienevät altistuneen sisäilmaongelmille jo päiväkodissa, eikä loppua näy... 

Uusi tv-taso

Nyt illasta paistoi niin kivasti aurinko sisään, että sain otettua pari kuvaa tuosta meijän tv-tasosta ja uudemmalla yrityksellä ihan onnistuneesti. Siispä vielä ennen nukkumaanmenoa juttua siitä, kera kuvien. Koko tasoa en valitettavasti kerralla kuvaan saanut, koska en jaksanut hakia toista objektiiviä kameraan, mutta tässä vähän kuitenkin jotain vinkkiä tason ulukomuodosta.

Uusi taso on edeltäjäänsä (jonka olen ostanut Ikeasta 26 neliön yksiöön...) hieman reilumman kokoinen ja tättärää, täyttä puuta. Kyseessä on kotimaisen Anttiinan käsityönä valmistama tv-taso, jossa on kaksi ovellista kaappia sekä neljä avolokeroa. Meijän taso on Maskusta (kulukeepi siellä nimellä Wiljamo), mutta Anttiinan valmistamia puisia huonekaluja taitaa saaha myös ainaki Stemmasta ja valikoiduista huonekaluliikkeistä ympäri Suomen. Maskusta ostaessa tasoon sai kampanjan aikana ihan muhkean alennuksen, joten se valikoitui ostopaikaksi pitkälti siitä syystä (kyllä, alennushaukka iski jälleen!). Värinä meijän tasossa on wenge, sävy on aika lähellä tuota vanahaa senkkiä, joka täällä ylyhäällä jo majailee. Reuna valittiin käsin veistettynä, koska tykätään pienestä rosoisuudesta huonekaluissa. 

Täytyy sanoa, että ollaan kyllä tosi tyytyväisiä tasovalintaan, vaikka massiivipuulla onkin aina hintaa kaupasta valamiina ostettaessa. Kuten olen monta kertaa aijemmin jo täällä todennut, puu on kuitenkin materiaalina lähes ikuinen (ellei tuikkaa tuleen tietysti). Anttiinan taso oli myös ilman sokkelia riittävän matala meijän kuitenkin suht haasteelliseen tilaan, jossa on vino katto ja massiivisuudestaan huolimatta se ei kuitenkaan ole liian iso. Kovin korkea tv-taso meillä ei voi olla, jotta televisio yleensäki mahtuu sen päälle. Tila kuitenkin jotenkin kaipasi huomattavasti massiivisempaa tasoa kuin aiempi Ikean pikkutaso, nyt tuntuu, että sohova ja tv-taso puhuvat keskenään samaa kieltä ja tila on jotenkin tasapainossa. Ainut vaan, että isomman tason myötä 32' telekkari alakoi näyttämään jotenkin pieneltä. :D Sanoinkin jo siipalle, että tästä taisi kehkeytyä varsinainen ikiliikkuja...

Toimitusaika tasolla oli reilun kuukau'en tilaamisesta, mikä sekin oli mielestäni varsin kohtuullinen aika, kun kyseessä kuitenkin on käsityönä tilauksesta valamistettava tuote. Voisin kyllä kuvitella, että tällaisia puisia kotimaisia huonekaluja voisin hankkia enemmänkin, jos vain olisi tarvetta! Toistaiseksi (valitettavasti) ei ole, mutta tilanne voi tietysti aina muuttua. :D Ja tämä ei siis tosiaan ole mikään maksettu mainos (hahhah, niinkö tällä meikäläisen näkyvyy'ellä sillä olisi mitään merkitystä...) vaan ihan puhtaasti omaa halua tuua esille tällaista kotimaista huonekaluvalmistajaa. Jos tänne vaikka sattuisi eksymään joku toinen puisten huonekalujen ystävä...

Semmonen! Met tykkäämmä, entäpä sinä?

Remonttihaaveita osa 3: Saunan pukuhuone

Tässä vähän vierähtikin yllättävän palijon aikaa, mutta äläkäätte huolehtiko, en ole unohtanut! Nimittäin pitäisi remonttihaaveisiin liittyen esitellä vielä se saunan pukuhuone. Tällä hetkellähän kuluku saunaan on suoraan eteisen kautta, eikä pukuhuonetta ole olemassakaan. Remontissa olisi tarkoitus muuttaa tämä eteistila saunan pukuhuoneeksi. Ite jostain syystä inhoan sellaisia ratkaisuja, joissa saunan pukuhuoneen virkaa toimittaa samalla kodinhoitohuone, josta on läpikulukuyhteys jonnekin. Haluankin, että saunatiloilla on kunnon pukuhuone, joka on pyhitetty pelekästään pukuhuoneeksi. Meillä se olisi todennäköisesti mahollista toteuttaa, joten siihen haluan pyrkiä.

Kulku kellariin jäisi saunan eteiseen toki edelleen, mutta siellä nyt ei niin usein ravata, että se sinällään haittaisi. Päin vastoin, viiliät saunajuomat on kätevä käyä hakemassa sitten kellarista. Samoin taso ja yläkaapit jokka nyt on eteisessä, saisivat jäähä siihen. Isoin muutos lieneekin sen seinän laittaminen umpeen, mistä on tällä hetkellä kuluku kylymään eteiseen ja pieni pintojen fiksaus. Umpeen laitettavalle seinälle haluaisin nimittäin hieman tämmöistä tapettia:

Tapetti Bauhausin valikoimasta

Puita, yllättäen! Mutta tällainen pieni puunrunkotapetilla tapetoitu tehosteseinä olisi meikäläisellä haaveissa ja saunan pukuhuoneeseen se olisi mahollista toteuttaa sitten. Seinän eteen tulisi sitten tietysti penkki, jolla voi istua pukeutumassa, siemailemassa saunajuomaa tms. Penkki voisi olla tyyliltään jotain tämmöistä:

Tämä ihastuttava yksilö löytyy laatikkokauppa.fi valikoimista

Kuvassa näkyvältä saunan ja kylyppärin oviseinältä olisi tarkoitus repiä tuo pintakerros (onko nuot paneeleja, rimoja, mitä lie :D) pois ja palijastaa sieltä alta vanahaa lautaseinää. Olin jo jonkin tovin mietiskellyt tuon seinän tilannetta, valkoseksi ko en sitä halua maalata, mutta tuo nykyinenkään pinta ei jotenkin hirviästi houkuttele. Siippa sitten joutui ottamaan muutaman riman tuosta pois laittaessaan kellarin oven saranat paikalleen ja alta palijastunut vanaha lautaseinä sai minut tulemaan siihen tulokseen, että revitään nuot loputki pois ja jätetään lautaseinä näkösälle. Sitten jossain vaiheessa. 

Muut tuon tilan sisutukselliset ajatukset kuluminoituvat sanoihin Krouvi-tuoppi, virkattu puuvillamatto ja vanahoista ikkunanpuitteista tehty peili. Esimerkiksi täältä löytyy kuva aivan ihanasta ite virkatusta matosta. Toki hätätilaneessa olisin valamis kelepuuttamaan myös ihan tavallisen räsymaton, niitä ko riittää omastakin takaa aika palijon. Ensi kesänä voisi jossain vaiheessa olla paikallaan räsymattojenpesutalakoot, niin saisi kaikki nätit ja vielä käyttökelepoiset matot pestyä ja parempaan säilytyspaikkaan talteen.

Semmosta! Ei auta ko pitää peukut pystyssä, että tässä jossain vaiheessa pääsisi toteuttamaankin näitä remonttihaaveita. "Pientä" laittoahan vaatisi edelleen myös yläkerran vessa, parveke ja komero. Tällä hetkellä ko kattelen pihalla sulissa paikoissa vallitsevaa raparällikeliä, väistämättä tulee mieleen, että myös sille tarttis tehä jotain (terveisin koira luikahti toissapäivänä sisälle tassuttelemaan ennen jalakojen pyyhkimistä juostuaan pitkin rapakoita...)

Mutta asia kerrallaan ja ajallaan. Ennen isompia hommia voisi keskittyä tekemään pienen rahan tuunausjuttuja. Vaikka eihän sitä mihinkään pääse, että ainako näitä juttuja miettii, niin remonttikuume kasvaa pykälän verran. Muita remonttikuumeisia ruudun takana?

Kotiseudulle itäkairaan, juon kaljaa auringonnousuun

Siitä on nyt tasan vuosi ko kannettiin ensimmäiset tavarat sisään tähän mökkiin toiveikkaina paluumuuttajina (hitsi tämä alako heti kuulostaa joltaki Leevi and the Leavingsin piisiltä...)

likipitäen jo kolme vuotta tätä taloa nyt tehty on...

No ei kai. Vuosi sitten vartin yli ykstoista istuin vihiriän keittiönpöyän ääressä nauttimassa mämmiä ja mietin että onpa ihanaa olla kotona. 

Uskomatonta, että siitä on jo vuosi. Vaikka lopullisestihan sitä kamat kannettiin sisään vasta kuukautta myöhemmin ja se reissu ko luukutin pakatessa Pohjois-Karjalaa ja join lähikaupasta viimisen kerran polokupyörällä noutamiani siidereitä onkin jo ihan toinen tarina. 

Mutta väittäisin silti, että ikinä vuosi ei oo menny näin äkkiä. Tai sanotaanko, että huomaamatta. Heräsin tuossa huomaamaan, että huomenna on jo huhtikuu, opiskelijat alakaa valamistautua vappuun ja opiskelijan vuodenkierrossa se tarkoittaa sitä, että lukukausi on melekeen paketoitu. Oho. Opiskellessa aika selevästi ihan mataa eteenpäin, ko eihän tässä nyt ole ehtiny kissaakaan sanoa ja vasta eilen oli vielä ihan varmasti tammikuu. 

Onneksi tämä kaksi viikkoa kestänyt mukamas lyhyempi työviikko kohtaa loppunsa huomenna kans. 

Joskus kieltämättä tekis mieli kiskoa hätäjarrusta ja seisauttaa meininki niinkö veeärrällä konsanaan, ko välillä tuntuu, että tämä elämä lisää pelottavan palijon kierroksia koneeseen ja vauhtia mittariin, mitä vanahemmaksi tulee. 10-15 vuotta sitten viisi vuotta kesti kyllä palijon kauemmin.

elämä alkaa niin hitaasti, ettei edes huomaa sen kuluvan

Mutta nyt, kippis koti ja Makkaravaara, meillä on ollut kiva vuosi. Jatkukoon elämä tulevaisuu'essakin yhtä mukavasti.

Kevätuutta

Tuntui jotenkin siltä tuossa taannoin, että koti kaipasi hieman kevätpiristystä ja muutamia uusia tekstiilejä sun muita. Niinpä tartuin tuumasta toimeen ja klikkailin itseni internetin ihimeelliseen maailmaan. Ja lopputuloksen näemme sitten seuraavissa kuvissa:

Anttilan valikoimista meille löytyi uu'et lamput yläkertaan. Aijemmin en ole tuohon lamppuja juuri kaipaillut, mutta sohovan myötä iski sellainen visio, että pari kivaa lamppua tarvittaisiin. Minulla oli aluksi yhet toiset lamput mielessä, mutta klikkailtuani itseni NetAnttilan lamppuvalikoiman äärelle, iski näitten Virvatulen paperinarulamppujen kohalla vahava visio, että se on muuten nämät. Ja niinhän net olivat. Sopivat mielestäni jotenkin tosi kivasti yhteen sohovan ja koko muun sisustuksen kanssa ja antavat kauniin valon.

Seuraava etappi oli sitten Jotex, josta lähin hakemaan lähinnä tekstiilejä. En kuitenkaan voinut vastustaa näitä ihania alessa puisia seitkytlukua henkiviä kynttilänjalakoja. Värit oli varmaan kaikille muille kauhistus ko olivat päätyneet alennukseen, mutta minusta nämät eri vihiriän sävyt (ylläri pylläri) yhistettynä valakosiin kynttilöihin oli aivan ihanat! Ja ovat tosiaan puuta. Ja hei, lopultakin muuten silitin tuon pöytäliinan (tosin vasta kuvan ottamisen jäläkeen).

Tuossa taannoin sain Ifolorin alen innottamana myös lopultakin aikaiseksi tilata hieman kuvasuurennoksia, joille sitten ostin kehyksiä ihan vaan meijän S-marketista ja ripustettiin net siipan kanssa perjantaina seinälle. Ripoteltiin kuvat portaisiin vähän sellaisella hällä väliä asenteella ja sillä ajatuksella, että porukkaa on mahdollista täydentää edelleen uusilla kuvilla jatkossa. Alun perin ajattelin canvas-tauluja, mutta sitten jotenkin alako tuntua, että valokuville sopii jotenkin paremmin kuitenkin nuot kehykset. Ja oikiassa olin. Ja niin, pitäähän sitä nyt karvalapsen vauvakuvat olla esillä.

Tässä on meijän möllykän 5kk potretti. Naruskan syksyisessä heinikossa kuvattuna.

Tässä taas pieni karvavauva viettää ensimmäistä päivää kotona ja isäntämiehen elekein piettää suhteettoman suurta tassuaan kasvattikotua muistoksi saadun nännikumin päällä. Herra on osannut poseeraamisen jalon taijon jo pienestä pitäen. 

Tässä sama möökeri iskee silimää. Nimensä veroinen juksuttaja jo pienestä pitäen.

Ja mahtuihan sinne joukkoon yksi oman elämänsä nuuskamuikkunenkin.

Alakertaa piristin niillä haaveilemillani Jotexin verhoilla. Pitsiverhojen tälläys on vielä vähän kesken ja laskosverhoista unohin valitettavasti ottaa kuvat! Mutta net on joka tapauksessa aivan ihanat. Ja olivat edelleen alennuksessa, joten eivät kustantaneet palijoa mitään. Lisäksi täydensin torkkupeittovarastoa parilla uu'ella. Nyt on sekä alahaalla että ylähäällä pari kappaletta, niin ei tartte tapella peitoista.

Ja yläkerran sohovan kruunasin parilla uu'ella tyynynpäällisellä. Koska yläkerrasta löytyy vanaha maitotonkka ja lypsyjakkara, niin päättelin, että kyllä siellä nyt pitää yksi lehemäkin olla. Talon historiankin huomioon ottaen. Tämä lehemäkään ei vissiin oikein ollu muitten mieleen, ko löytyi alennuksesta. Mutta minusta se on aika ihana! Vaikka ekan kerran sen nähdessäni mietinkin, että miksi joku haluaisi tuommosen tyynyn. Sitten hetken päästä mietin, että oikiastaan minä haluan. :D Vihiriä-valakonen tyynynpäällinen taas taisi olla Jotexin kevät-uutuuksia. Ihanaa piristystä ja väriä.  Täytyy tunnustaa, että alesta tilasin myös parit uu'et joulutyynynpäälliset ylös, mutta niitä en nyt sentään viitti esitellä täällä sen kummemmin...

Tämmösiä! Iskeekö muillekin sisustuskärpänen aina keväisin?

Valittuja paloja kotoa

Huh! Onpas taas tuo aika vierähtänyt äkkiä! Viikonlopun vietin ihanan naisseuran kanssa, joten viime viikko meni aika hupaisasti siihen valamistautuessa. Viime viikolla tuli myös juostua postissa ja Matkahuollossa, mistä lisää sitten myöhemmin. Kun tähän yhistetään se töissä ravaaminen, ei oo palijoa ehtinyt tietokonetta aukasta. Eilenkin viikonlopun vähäisistä yöunista johtuen simahin yöunille kaheksalta illalla. :D Joskus varsin terveellistä ottaa kymmenen tunnin tirsat, etenkin ko saa tuhunuttaa uu'ella, valamistujaislahajaksi saadulla Tempur-tyynyllä! Siis mulla on aivan ihania naisia.

Nyt ajattelin kuitenkin, että voisin lopultakin julukassa nämät muutamat napsaisut, joita otin uudella Honorillani tuossa taannoin täällä kotosalla. Instagram-kurkkijat on kuvia jo nähäneetki, mutta jaetaan net nyt muullekin kansalle ihasteltavaksi. Eli muutamia valikoituja paloja kotoota.

Lykättiin tosiaan tämä poronsarvi seinälle joku aika sitten ja olen tykännyt, että se oli erittäin hyvä ajatus. Yksinkertaista luonnon muotoilua kauneimmillaan. Tuossa senkin päällä tuo tavarakattaus vähän vaihtelee koko ajan, tällä hetkellä näyttää kovin luonnonläheiseltä ja vihiriältä. Jonku aikaa näin, kunnes tavarat keksii seilata taas jonneki uuteen paikkaan. Tällä hetkellä oon kyllä jo aika tyytyväinen tuohon kokoelmaan.

Sypressi hengailee vieläki joulun jälijiltä. Se on pysyny pienellä suihkuttelulla hengissä, joten olen antanut sen olla jäkäläpurkissa. 

Senkin päälle siirtyi myös aijemmin uunin päällä majaillut Riihimäen lasin apilapurkki, jonka sisällä on kynttilä. Ajattelin, että purkki pääsee paremmin oikeuksiinsa tässä, ko anopin tekemä lasilyhty taas näkyy hyvin uuninpankoltaki. Kynttilää en tosin ole uskaltanut tuolla purkissa polttaa.

Keinutuolin alle siirsin aijemmin yläkerrassa majailleen mummon kutoman maton ja siirsin keinutuolin alla olleen räsymaton (mummon kutoma sekin) ylös. Jotenki tuntuu, että värit toimii näin päin palijon paremmin, ko alahaalla on verhoissa mustaa ja ylähäällä taas enemmän sen vihertävä-turkoosin maton väriä. En ymmärrä, miksen ole tajunnut asiaa aijemmin. Ja tuossa matossa on vaan niin samat värit, ko nuissa kastehelmituikuissakin. 

En kyllä toivottavasti ikinä kyllästy tähän meijän vihiriään ja pyöriään keittiön pöytään ja pinnatuoleihin sekä Lokkiin. Yksi ehoton lemppariasia täällä kotona! Pöytä tosin on tällä hetkellä ollut jatkettuna ja se on aika kiva niinkin, en tiijä koska raaskisin laittaa sen takaisin pyöriäksi. 

Tämä Vallilan Koivikko-verho on myös aika ikisuosikki, ei oo kyllästyttäny sen katteleminen vielä yhtään. Päin vastoin, näin keväällä sen värit tuntuu jotenki aivan ihanilta. Myös nuot kirpparilyhdyt on edelleen jotenki meikäläisen mieleen. Vielä ehtis hyvin poltella iltaisin kynttilöitäkin, kuhan vaan jaksaisi saaha aikaseksi. Ehkä ens perjantaina?

Uusi sohova on kyllä ollu paras ostos pitkiin aikoihin. Tulee viihyttyä täällä ylyhäällä palijon enemmän nykyään (mm. nytkin). Ja väri on edelleenkin ihan loistava. 

En tiijä miksi, mutta joskus tuntuu, että voisin tuijotella tuota muuria melekeen loputtomiin. Ihanan epätäy'ellinen pinta. 

Semmosia näpsyjä! Saa aika kivoja kuvia tuolla Honor 7:lla, vai mitäs ootte mieltä? Eihän nämät nyt järkkärikuville pärjää, mutta nuin niinkö puhelinkuviksi ovat oikeenki näppäriä. En tosiaan alakanut näihin kuviin mitenkään erityisemmin ees säätämään kameran asetuksia, vaan näpsin ihan automaattiasetuksilla.

Mutta nyt hyvää maanantain jatkoa kaikille!

Remonttihaaveita osa 2: Sauna ja kylyppäriosasto

Meijän sisäsaunalle ei nyt varsinaisesti tarvisi tehä mitään, mutta pieni fiksaus ei tietenkään ole ikinä haitaksi. Isoin asia, mitä sille tulevaisuu'essa toivoisin tapahtuvan, olisi se, että lämminvesivaraaja siirtyisi lauteitten alta pois. Lämminvesivaraaja lauteitten alla ei tällä hetkellä ole kovin kätevä, koska se vaikeuttaa saunan siivoamista (lue, tekee sen osittain mahottomaksi). Ja ko sauna itessään on muutenkin niin pieni, niin ei se lauteitten alla möllöttävä laitos ainakaan lisää tilantuntua tuo. :D Lisäksi varaajan poistaminen mahollistaisi uudenlaiset lauteet ja kiukaan, joilla olisi mahollista tuua hieman tilaa laudeosastolle. Eräästä blogista bongasinkin sen suuntaisen toteutuksen, joka voisi toimia myös meillä: Operaatio Kurkihirsi.

Eli laakeampi keskilaude ja kiuas siihen upotettuna. Meijän sauna ei onneksi ole ihan nuin pieni ko tuo sauna, eli erillisiä pikkujakkaroita tuskin tarvitsisi keskilauteelle, mutta tuollainen jonkinlainen kaide kiukaan eteen turvallisuussyistä olisi ihan hyvä. Ja ohan se lauteelle kiipiäminen helepompaa kaikenikäisille, ko on jotain mistä ottaa tukea. 

kuvat asuntomessut.fi, vasen iso, oikea ylhäällä ja oikea alhaalla

Saunan värimaailma onkin sitten hieman kinkkisempi juttu. En oikein osaa päättää, pitäiskö sen olla tummaa seinissä ja vaaliaa lauteissa, kuten vasemmalla isossa kuvassa vai päinvastoin, tummaa lauteissa ja vaaliaa seinissä, kuten oikia alakuluma, vaiko kenties jotain siltä väliltä (oikean yläkuluman kuva). Kaikki vaihtoehot vaikuttavat omalla tavallaan kivoilta! Jonkinlaista persoonallista meininkiä olisi kiva luoda saunaan ehkä juuri värimaailman kautta.

Sitten tietysti edelleen, jos vain saisin ja voisin, tekisin saunasta ikkunan ulos.

Koska kylyppäriosastolla toiminnot tietysti muuttuisivat kodinhoitohuoneen myötä ja pyykkikoneen siirtyessä kylyppäristä pois, olisi kylyppärin säilytyksen ja kaappien uudistus paikallaan. Peilikaappi on toimiva, mutta allastasosta en tykkää ja pois lähtevän pyykkikoneen jättämä aukko olisi hyvä täyttää jotenkin järkevästi (joko yksi korkea kaappi, tai pitkä taso ja ylä- sekä alakaappi). Tämänhetkisistä kaapinovista myös irtoaa pinnoite, niitä ei ilimeisesti ole suunniteltu niin kosteisiin olosuhteisiin ko nyt, joten senkin puolesta net tulevat vaihtoikään tässä joskus.

kuvat asuntomessut.fi, vasen ja oikea

kuvat asuntomessut.fi, ylempi ja alempi

Ylemmässä kuvassa vasemmanpuoleisessa vessassa viehättää tuo iso kulmikas käsienpesuallas sekä taso. Myös kaappien vetimet on kivat ja tumma taso sekä vaaliat kaapit on ihan kivannäköinen yhistelmä. Toisaalta taas myös oikianpuolimmaisen kuvan tummat kaapit ja kaappien vetimet viehättävät, jolloin taso voisi tietysti olla vaaliampi. Alemman parivaljakon ylemmässä kuvassa en tykkää värimaailmasta yhtään, mutta pitkä puinen taso ja allas näyttävät kivoilta ja tietysti idea, että taso olisi vaaliampi ja kaapinovet/laatikot tummemmat (erilaiset värit kuitenkin). Alemmassa kuvassa värit olisivat taas toisinpäin (nuot kokovalkoiset kaapinovet valkoisilla vetimet ei kyllä jotenkin näytä meikän silimään kivalta) eli tumma taso ja vaaliat kaapit. Tuosta pyöreästä vatimaisesta altaasta en ihan tiedä, se on kivan näköinen, mutta joskus olen jossain pessyt käsiäni tuollaisessa altaassa ja se oli jotenkin hankalaa, koska allas tuntui kauhian pieneltä! Meijän kylyppärissä lattia- ja seinälaatta on harmaata, joten en tiedä, menisikö kylyppäri liian synkäksi tummilla kaapinovilla. 

Ja kun saunaosastosta puhutaan, ei tietenkään ole ihan samantekevää, minkälaisen kiukaan sinne saunaan laittaa! Kuten tuolla aijemmin jo mainitsin, haluaisin saunaan korkian pilarikiukaan, joka tuotaisiin läpi lauteista. 

kuvat harvia.fi

Esimerkiksi Harvian valikoimista löytyy erityyppisiä pilarikiukaita, kuten kuvan Cilindro (vasemmalla), jossa on erillinen seinään kiinnitettävä ohjausyksikkö. Ja tietysti on pakko tähän väliin lisätä, että jos se vain suinkin olisi mahollista, niin saunastani löytyisi tietysti tällainen Harvian Legend-puukiuas, kuten oikeanpuoleisessa kuvassa. Tai jonkun muun valamistajan vastaavantyyppinen. Mutta ehkä sellainen löytyy sitten joskus sieltä minun ulukosaunastani. 

Ja ko tuli se ulukosauna puheeksi, niin loppuun on pakko lisätä vielä muutama inspiraatiokuva siihenkin liittyen: 

kuvat asuntomessut.fi, ison kuvan korsusauna, ylempi pikkukuva ja alempi pikkukuva

Ulukosaunaani haluaisin ehottomasti näitten kuvien saunojen hengessä tumman, savusaunamaisen ja vanahan ajan ulukosaunan meininkiä henkivän sisustuksen, eikä missään nimessä liian kirkasta valaistusta. Korsusaunan yksinkertainen sisustus ja lauteet viehättävät silimää, ylemmän pikkukuvan lauteiden malli ja kiuas ovat kivat ja alemman pikkukuvan rantasaunassa on myös mukavaa henkeä kokonaan tummissa pinnoissa.

Oi että, nyt alakoi tehä mieli kunnon löylyihin ulukosaunaan! Pitäisi selevästi lähtiä visiitille Naruskalle. 

Meikäläinen on kyllä sen verran saunahullu, että minulle ei periaatteessa ole ihan sama, minkälaisessa hikikopperossa sitä saunoo. Liekkö tämä suomalaisuus vai mikä... Samaan kategoriaan saunahulluu'essani menee varmaan myös se haave telttasaunasta. :D  Mutta sauna se on joka suomalaisen tiellä pitää, vai mitä ootte mieltä?

Mutta se niistä saunoista tältä erää. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpinä osiona esittelen teille sitten vielä jossain vaiheessa haaveitteni saunan pukuhuoneen.