Kevättä ilmassa?

Heipä hei! Kuvaa kun kattoo, ei todellakaan uskoisi, että semmosen viikon päästä juhulitaan vappua... Keli on viimisen päälle talavinen, tälläkin hetkellä nakkelee jotain lumen ja rännän sekaista ja keli on harmaa. Kinoksiakin vielä varmaan puoli metriä. Heikoimpia jo epäilyttää, että tuleekohan se kesä sieltä tänä vuonna ollenkaan. :D

Mutta täytyy ite yrittää ajatella positiivisesti, että halutessaan voi varmaankin lähtiä vappubrunssille kelekalla! Tosin ensin pitäisi innostua  touhuamaan net vappubrunssin eväätkin... Josko sitä muutaman munkin tässä pyöräyttäisi! Toisaalta tekisi kovasti mieli kokeilla donitsien tekemistä, mutta minulta uupuu donitsivuoka eikä sellaista tästä kylästä kyllä taija saaha. Suolaisena puolena ajattelin tehä ainakin poropiirakkaa. Patonki olisi varmasti kans aina hyvää. Mutta saa nähä mitä sitä saa aikaiseksi! Simakin oisi aika ehoton kaveri munkille, mutta täytynee tänä vuonna tyytyä kaupan simaan (ehotuksia hyvänmakuisesta simasta otetaan vastaan) kun äiti ei kuulemma aikonut simaa tehä ja ite en jaksa koko sankollista pyöräyttää ko ilimeisesti tässä tilassa ei ole suotavaa juoda kotitekoista simaa litratolokulla. :)

Alakoholittomia kuohuvia ajattelin ostaa usiamman pullon testiin. Yhtä kaupan versiota olen juonut uutena vuotena ja juhlissa joskus muutenkin, mutta jotenkin se alakoi jo hieman kyllästyttää, joten ajattelin hakia muutaman pullon seuraavaksi alakosta. Pommacistakin näkyi olevan olemassa jotain roseeversiota, onkohan se minkälaista... Ja tietysti haluttaisi kovasti päästä testaamaan gluteenitonta kotikaljaa, mutta kun eihän nuita erikoisuuksia täältä perältä taho saaha!

Kieltämättä olisin kyllä halunnut tehä tänä viikonloppuna reissun Rovaniemelle Lapin Rakentajamessuille, mutta tuli kaikenlaista ja olisi pitänyt lähtiä yksin, niin taitaapi nuot vain nyt harmi kyllä jäähä välistä. 

Mutta pakko kyllä vielä loppuun todeta, että ei taija ihiminen olla ikinä säähän tyytyväinen. Jouluna oli liian vähän lunta ja lämmintä ja vappuna liikaa lunta ja kylymää, juhannuksena sataa vettä ja palelee. :D Säästä ressaaminen on kyllä maailman turhin asia, ko sille ei yksinkertaisesti voi yhtään mitään (ja siksikös se aina ajoittain varmaan niin palijon raivostuttaakin...).  No, lumien sulamista ootellessa! Saa nähä rytkäyttääkö se sitten kerralla lämmintä ja tekee kauhiat tuluvat!

Näihin talavisiin tunnelmiin, hyvät vapunodotukset kaikille!

Sunnuntaihöpinät

Ja taas on jälleen yksi tammikuinen sunnuntai! Pakkanen pureskeli aamutuimaan meleko kovastikin, nyt se on kuitenkin haihtunut jo lähes olemattomiin (okei, semmone reilu -20) ja taivaan täy'eltä tulee lunta. Alakuviikosta oli niin kylymiä kelejä, että meinasi jo ruveta hirvittämään. Saapa nähä, minkälaista säätä ensi viikko tuo tullessaan.

Kuluneella viikolla tuli hieman reissattua viimeisen opintosuorituksen ja tutkintoanomuksen jättämisen vuoksi Ouluun ja sitten uutta auton akkua hakemaan Rovaniemeltä. Käytiinpä vähän muillakin kaupoilla, mutta siitä lisää ehkä joskus myöhemmin. 

Vaikka Oulussa oli kiva kylästellä ja mukava nähä ihania naisia, niin täytyy sanoa, että sitä viimaa ja jäätävää pakkaskeliä ei ole ollut kyllä yhtään ikävä. Täällä pakkanen lakkaa jossain vaiheessa tuntumasta sen kummemmalta (jos on tarpeeksi vaatetta niin tarkenee, vaikka lukema lähentelisi miinus nelijääkymppiä, ainut että naamaa alakaa yleensä aika äkkiä palella, jos sitä ei saa suojattua), mutta Oulussa jo kahenkympin pakkanen on jotenki hirviän raaka ja viiltävä (puhumattakaan siitä kolomestakympistä). Iliman käsineitä ei pahemmin auta pihalla seisoskella ja naama on jäässä hetken ulukoilemisen jäläkeen. Myös yliopistolla tuntui aika vieraalta, meijänkin käytävällä kaikki opiskelijat näytti ihan oudoilta ja muutenkin oli semmone olo, että menneisyy'essä ollaan. Paikat oli vielä tuttuja, mutta jotenkin sitä oli siirtyny jo etiäpäin. 

Aika, mihin sinulla on niin hirviä kiire? 

No, ennenkö heittäy'yn kauhian nostalgiseksi (voe kuulkaa, olen tehenyt sitä viime aikoina rankasti), vaihan puheenaihetta. Tein nimittäin hirmuisen hyviä löytöjä Adlibriksen alesta ja tilasin nelijä kirjaa alle viielläkympillä! Aika ruokapainotteisena mentiin, mutta mahtuipa matkaan myös yksi takuuvarma viihyttäjä. Ostoskoriin tarttui niin Sushikirja, Markus Maulavirran Avotulilla ko Erämiehen herkutkin ja niiden lisäksi viihteellistä puolta edusti vielä lukematon John Irving, nimittäin Vapauttaa karhut! Kiinnostavia olisivat voineet olla myös Juha Jormanaisen Riistaruokia, Saunakeittokirja sekä tietysti kaikenlaiset opukset kalastukseen ja metsästykseen liittyen. Hyvä sienikirja olisi myös hakusessa. Ja pakko tunnustaa, että kauhiasti kiehtoivat myös nämät nerokkaasti nimetyt Krapularuokaa ja Hiprakkaruokaa -kirjat. :D Muutenkin voisin ostaa kirjoja ihan mielin määrin, koska kirjat, no, ne nyt vaan on. Yksinkertaisesti ihania. Uuden kirjan tuoksu ja tuntu vaan on jotain niin ihanaa. Ja vaikka kirjasto on keksintönä hirviän kätevä (häpeällisesti tunnustan, että en ole käynyt kirjastossa ihan liian pitkään aikaan...) on silti mahtavaa omistaa kirja. Koska silloin sen voi lukia kaikessa rauhassa. Ja vaikka kymmenen kertaa uu'estaan. Ja lienee sanomattakin selevää, etten ole mikään e-kirjojen ystävä... 

Kyllä kirjan pitää olla semmonen kouriintuntuva. Eikä mikään ole parempaa ko muutaman euron alekirja, jonka nappaat kauppareissulla mukaan ex-tempore ja joka osoittautuu oikeinkin mainioksi lukukokemukseksi! Tulen tässä kirjojen hamstrailussani varmaan meijän pappaan. Pienenä tuhulasin markkani kirjaston poistomyynti-Neiti Etsiviin...

Mutta juu, riistaruoka ja luonnon antimet on tällä hetkellä meikäläisellä meleko kova sana, ja toinen on sushi. Koska hyvää sushipaikkaa ei valitettavasti näillä leveyksillä ole, ajattelin oppia itte tekemään vielä parempaa sushia. Tuosta Sushikirjasta löytyy paitsi mielettömästi tietoa sushista ja siihen liittyvästä japanilaisesta kulttuurista, myös suomalaisia sushireseptejä. Tosin olisin kaivannut vielä niitä ihan perinteisten peruslistasushienkin teko-ohojeita. Päätin myös, että pitänee hankkia keittiöön tohotin (eli siis kaasukäyttöinen pienoispoltin), koska iliman sitä aburi-nigirit tuskin onnistunevat. Pääsisipähän sitten kokeilemaan creme bruleetakin kotitekoisena... 

No mutta, nyt minä siirryn tuonne makuuhuoneen puolelle (kirjan kanssa, kuinkas muutenkaan). Yksi keskeneräinen ei-niin-hyvä pitää lukia ensin loppuun, ennenkö sallin itelleni Irvingin ilot. Uutta Irvingiä ootellessa, jotenkin on ollut viime vuosina tapana ostaa uusimmat teokset suoraan itelle, ko tietää, ettei jou'u pettymän. Siippa osti minulle aikanaan ensimmäiseksi synttärilahajaksikin Irvingin (taisi olla Viimeinen yö Twisted Riverillä). No okei, ei se tiennyt sitä kirjaa sentään ostaa, mutta se osti minulle lahajakortin Anttilaan ja minä törsäsin sen kirjaan, kuinkas muutenkaan. Ja muutamiin toissijaisiin naisten kauneudenhoitotuotteisiin.

Vuoden vaihteen kuulumisia

Niin alakoi sitten uusi vuosi ja sen myötä päättyi taas erinäisiä vaiheita meikäläisen elämässä. Harjottelu loppui 30. päivä ja siihen, ettei maanantaina tartte lähtiä mihinkään suuntaan, on ajatuksena hieman totuttelemista. Uusia suuntia elämässä valaisee kuitenkin uusi lyhty pihalla. 

 

Aattona herätessäni tunsin oloni jotenkin hirviän väsyneeksi ja tuntui, ettei päivä oikein meinannut millään lähtiä käyntiin ja heti aamusta koetut raivostuttavat hetket eivät ainakaan parantaneet yhtään fiilistä. Jossain vaiheessa polttelin sitten joululta unohtuneen enkelikellon kynttilöitä ja sain tsempattua ittiäni sen verran, että pakkasin elukan ja omat kamat ja lähettiin uu'en vuojen viettoon kylille.

 

Uu'en vuojen tunnelmat oli vielä varsin jouluisat äitilläkin, kuten on meilläkin kotona (saa nähä kuka nämät joulukoristeet riisuis pois ja koska, ite en ainakaan lämpiä sille ajatukselle vielä ollenkaan). Äitin joulukuusi on vähän meijän joulukuusta tyylikkäämpi, mutta meijän onkin toisaalta luonnonkuusi ja äitin kasvatettu. Tuollaiset kelloketjujen tyyppiset minäkin haluaisin ensi vuonna kuuseen ja lasipallot oisi aivan ihania, mutta ei mitenkään realistinen vaihtoehto tuon meijän karvakaverin kans, joka huiskaa hännällä säännöllisin väliajoin palloja alas kuusesta. Myös lameita (siis nuo hopeiset roikkuvat ohuet nauhat) pitää saaha ensi vuonna, jotenkin minusta meijän kuusi näytti orvolta iliman (jep, joulufanaatikolle uusi vuosi tarkottaa vaan sitä, että voi alakaa suunnitella jo seuraavaa joulua. :D Saattaapa olla, että ens vuonna taivun ostamaan jotain muovisia "jäälyhtyjä" ja käyttämään niitä apuna pihan valaistuksessa, jos tämä vuosi meinaa olla yhtä lämmin joulukuusta ko edellinenkin.

Ja siis se ite vuojen vaihtumisen juhlistaminenhan tarkotti vaan saunassa käymistä ja syömistä. Vähän samaan henkeen vielä ko joulunakin, karjalanpiirakkaa munavoilla, lohileipäjuustosalaattia, savukalaa ja juustoja, mutta sitten myös perunasalaattia ja fonduepadassa tehtyä hirvenlihaa ja aurajuustokastiketta. Ja alakupalaksi kinkkupiirakkaa. Öljyssä fonduepadassa kypsennetty yön yli marinoitu hirvi oli kyllä ihan tuhottoman hyvää, aattelin että sama versio onnistuisi myös Trangialla eräolosuhteissa. :D

 

Täytyy tunnustaa, että olin niin taitava, että onnistuin olemaan näkemättä kunnolla yhtään uuden vuoden rakettia. Aika vähän niitä tunnuttiin kyllä ampuvankin, ehkä iso osa ihimisistä kävi kattomassa tunturissa rakettien ampumista ja jätti omat raketit välistä. Ite kyllä ihan tykkään raketeista ja ilotulituksesta, mutta uskon määrän sijasta enemmän laatuun. Myöskään uuden vuojen tinoja ei tullut valettua, ehkä näitä perinteitä voisi alakaa uuelleen viettää taas sitten joskus jos on lapsia. Vuojen vaihuttua meninkin meleko äkkiä ihan vaan nukkumaan. :D

Vuojen ensimmäinen päivä oli elukoitten, jokka paini ja temmelsi mummolan pihamaalla oikeen urakalla. Muuten oli edelleen vähän väsynyt meininki ja ilta meni lähinnä sohovalla maatessa ja evästäessä. Tällä kertaa hirvenlihan tosin korvasi ihan vaan perinteiset nakit, mikä ei toki haitannut mitään. Tänään ajatuksena olisi touhuta vielä korvasienirisottoa ja ihimetellä uutta alakanutta vuotta siipankin kans, jahka saan sen kotia. Vieläkin tosin väsyttää. :D Jotenkin se on nyt vaan tämän vuojen vaihtumisen teema. 

Nyt voisin alakaa ehkä syömään tällekin päivälle jotain lounaan tyyppistä. Tai keittää vaikka päiväkahavit. Hyvää alakanutta vuotta kaikille!

Kurpitsapiirakka

Söin taannoin Rovaniemen reissullani ravintola Rokassa pekoni-kurpitsarisottoa ja tästä kokemuksesta innostuneena kokkasin myös kotona samanmoista risottoa. Risotto ei tietenkään ollut yhtä päätähuimaavan hyvää niinkö ravintolassa (reseptiä tarttee viilata vielä), mutta hyvää kuitenkin. Ostamani hokkaido-kurpitsa ei tietenkään mennyt risottoon kaikki, vaan siitä jäi käyttämättä nuin puolet. Tästä puolikkaasta taijoin sitten kokeilunhaluisena kurpitsapiirakkaa Keliakialiiton reseptillä, joskin sillä erotuksella, että minulla ei ollut ruokosokeria, niinpä pistin sen sijasta fariinisokeria. 

Täytyy sanoa, että makuelämys oli ihan jännä. Kurpitsa ittessäänhän ei kovin palijon millekään maistu, joten suurempaa roolia näyttelevät täytteeseen nakatut mausteet. Tässä net ovat meleko jouluiset ja täytyy sanoa, että piirakan maku muistuttaakin ehkä hieman piparitaikinaa. Keliakialiiton kuvassa piirakka näyttää huomattavasti oranssimmalta, en tiijä johtuuko ero fariinisokerista vai mistä, mutta omani väri on huomattavasti ruskeampi, kuin piparitaikinassa sekin. Eli siis jos kuulut niihin, jokka syövät piparitaikinan mieluiten raakana, niin suosittelen ehottomasti kokeilemaan tätä kurpitsapiirakkaa! Hirviän makiaa tämä ei ole, mutta sopi mukavasti vaniljajäätelön kaveriksi. 

Viime aikojen mukavia kuvina

Seuraa perinteikäs "Insta-kuvat jakoon" -julukasu, koska minulla olisi kaikenlaista asiaa, mutta en oikein tiijä mistä aloittain ja täällä pihalla, josta nyt kirjottelen, on yksinkertaisesti liijan mukava ilima liialliseen tietokoneella napottamiseen. Plus että akun kestokin on rajallinen, siispä tällainen sekametelisoppa kuvina!

Onnea elämässä on esimerkiksi hyvä ruoka:

katkarapu-halloumisalaatti

salaatti omalta maalta

gluteenitonta lappapuuroa puolukoista!

tex mex -salaattia

kotitekoiset kaalikääryleet, vaikkeivat ihan täydellisesti onnistuneetkaan

tuoreet mansikat (ja vadelmat)

uusi gluteeniton oluttuttavuus, jota löyty meijänki S-marketista

persikkavispipuuro

poronlihakeitto (tai no, poronluukeitto ehkä kuvaavampi sana)

Onnellisuutta lisäävät myös ihanat elukat:

rentoreino

päiväunet

leuanleputtaja

Ja mieli suorastaan lepää erilaisilla mettäreissuilla:

Ukeron kuningas

luonnon taidetta, 1

luonnon taidetta, 2

luonnon taidetta, 3

mustikoiden sijasta löytyi maisema

ja vettä!

Kuskoivan kiviä nämätkin

valoa pimeän keskelle

onkireissun kohokohta

täältä löytyi mustikoita!

Mieltä on ylentäny myös luonnon antimien hyödyntäminen ja mieletön säilömisvimma:

rouskuja

haperoita matkalla pannulle

oman kasvimaan satoa

luonnon antimilla herkuttelua, haperoleipä

karvarouskuja

muutama mustikka pakkaseen

ja pari piirakkaan!

Viime aikoina oon havainnu myös lenkkeilyn riemua:

erilainen lenkkikaveri

auringonlasku iltalenkillä

on mulla aikaa upiat lenkkimaisemat

mielenhoitoa pellolla istuskellen ja auringonlaskua ihaillen

Ja onhan sitä tullu oltua onnellinen ja kiitollinen ihan vaan elämästä, ihanasta kodista ja elokuusta:

tuunausprojekti

maailman hienoin astiakaappi

puhdas ja järjestyksessä oleva koti

elokuun pimenevät illat ja kynttilät

mutta ihanan aurinkoiset ja lämpimät päivät sekä pihahommat!

stressinpoistoa

Lisäksi viimeaikojen ilon aiheita on myös ollut esimerkiksi pimennysverho makkarin ikkunassa (en muista olenko jo hehkuttanut tätä), mummolan navetasta löydetyt hömppäkirjat, anopilta vihdoinkin kotiutettu ihana lasilyhty ja kylymän eteisen korjattu katto (siippa se vaan on melekonen monitaituri). Nyt on pelti eteisen katollakin, ei pitäisi tulla enää vesi sateella sisään. 

Mutta nyt täytyy jatkaa tätä ihanaa aurinkoista päivää ruokailun merkeissä ja lähtiä sitten ehkä hoitamaan asioita. Palailen ehkä illemmalla vielä vähän tekstipainotteisempien juttujen kera!

Sunnuntaifiilis

Tiedättekö net päivät, ko innosta puhkuen ja pää täynnä suunnitelmia menee nukkumaan ja miettii kaikkea, mitä aikoo seuraavana päivänä aikaisin ja levänneenä herättyään tehä, mutta sitten herääkin yöllä kolomelta, eikä saa enää pariin tuntiin unta. Ja ko lopulta nukahtaa, pistää koira pystyyn pörinäkonsertin puoli viijeltä. Nukahtamisen jäläkeen herää yheksän jäläkeen väsyneenä ja sängystä nouseminen tuntuu ihan urotyöltä ja loikoilua on pakko jatkaa vielä ainakin tunnilla.

Tänään on juuri sellainen päivä. Lisäksi iltapalaksi paistamani pari voitattia, jokka löytyivät iltalenkillä, osoittautuivat erittäin huonoksi vaihtoehoksi, sillä meikäläisen vatsalla on ajoittain hankaluuksia käsitellä sieniä ja huomasin yöllä herätessäni mahan kipiäksi. Se on jatkunut nyt aamulla aivan jäätävänä turvotuksena, joka saa meikän näyttämään siltä, niinkö olisin raskaana jo usiammalla kuulla. Niinpä kaikki reippaat suunnitelmat vaihtui siihen, että hauduttelin riisipuuroa lounaaksi ja makoilen tuvan sohovalla.

Nyt ei sada, joten olisi kyllä pitänyt käyttää "hyvä" ilima hyödyksi ja lähtiä etsimään sieniä ja/tai marjoja. Kyllä, vaivastani huolimatta aijon edelleen syyä sieniä, koska turvotuksen ja mahakivun näyttäisi aiheuttavan pannulla sellaisenaan paistettu luonnonsieni. Sienisalaatti, pitsa, piirakat sun muut ei ole edelleenkään poissulijettuja. Ja voi jos meillä löytyisi samaan malliin kanttarellejä niinkö etelämpänä, olisi pakko tehä risottoa tai kantarellikeittoa. Terkuin Instagramin kanttarellikateellinen.

Kaikkein ihaninta olisi tietysti löytää hilloja, mutta niitten suhteen olen vähän epäileväinen, enkä kyllä ees lähe nyt niitä hakemaan. Mustikatki olisi ihan jees, pienestä erästä tuoreita mustikoita voisi leipoa mustikkapiirakkaa ja vähän isomman erän pakastaa. Hankalaksi elämän tekee vaan se, että ei ole mitään hajua, mistä täältä uusilta kotihuudeilta kannattaisi lähtiä ettimään ja mitä. :D Ensisijaisesti ajattelinkin lähtiä käymään vanhoilla ja tutuilla, hyväksi havaituilla paikoilla hieman muualla. 

Ai että, melekeen ampaisin tästä jo samantien liikkeelle, mutta oottelen myös vieraita kylään, joten täytyy malttaa mielensä vielä hetken. 

Aattelin myös kovasti käyväni tänään ehkä hieman ottamassa juoksuaskelia, mutta saa nyt nähä antaako tämä pallomaha periksi sellaiselle. Ah ja niin, pitäisi vissiin väsätä ruuaksi aikomiani kaalikääryleitäkin. Saas nähä miten sitä kerkiää.

Ohhoh taas tätä ajan kulumista

Jopas se aika taas karkasi! Tätä se kesäloma kait teettää. Mutta tällä kertaa minulla on ihan hyvä selityskin, nähkääs ensin olin hieman huonovointinen ja suorastaan vittuuntunut (siitä kirjoitin yksi ilta, mutta se teksti jäi julukaisematta, ehkä palaan siihen joskus). Kunnon vaimona en kuitenkaan voinut jättää siippaa huomiotta, vaan leivoin sille synttärikakun ja samalla koitin käyttää viime vuojen mustikoita loppuun (pieni sinnikäs satsi jäi vielä, vaikka ei kyllä näytä siltä että tänä vuonna saisi kovin heleposti uusia tilalle) tekemällä mustikkapiirakkaa. Ja pannukakkua.

Sitten meille tuli myös vieraita ja sen lisäksi tämmöinen kesähoidokki:

Hää on niin komia gentlemanni että anteeksi, en osannu valita vaan yhtä kuvaa. Viikonloppumieheni kanssa vietimme sitten laatuaikaa ja tein muun muassa pöyän tuunaushommia, niistä lisää ehkä myöhemmin. Ja sitten maanantaina kävin vielä mutkat Oulusessa ja nyt viime päivät on satanut ja meisi on siivonnut ankarasti, koska yläkerrassa on kutsumattomia vieraita.

Siispä aika on tosiaan sananmukaisesti karannut käsistä. Tänäänkin olen viipottanut otattamassa passikuvia ja ties mitä. Nyt kuitenki istuin alas ja ajattelin hieman esitellä löytöjäni Oulun reissulta. Viimeksi ko oli puhetta niistä astiahaaveista niin kattokaas mitä osui silimään Limingantullin Prismassa:

Kyllä, yksi kappale sitä isoa Iittalan Kastehelmi tarjoiluvatia omenanvihiriänä. Ei tarttenu kauaa miettiä että keräänkö matkaan. Tässä vaiheessa kärräsin jo mukanani koristekatesäkkiä äitille ja muutamaa muuta löytöä, joten oli syytä soittaa kantoapua paikalle. Ei saatu tätä lautasta häälahajaksi harmaana, koska sitä ei ollu löytyny kaupasta, niinpä saatiin se jalallinen kirkas kakkuvati. Ja hyvä niin, koska nyt sain tämän haluamani omenanvihiriän vadin <3. Koska vihiriäähän ei voi olla koskaan liikaa. Eihän? Jäläkeenpäin muistin, että oisi voinut kattoa, jos jossain olisi tullut vastaan paketti HotCool-laseja.

Aijemmin olin napannut jo alennuslaarista mukaani tällaisen. Se köpötti orpona siellä ja hintalappukin puuttui, mutta takana ollut "alennus -70 %" tarra vakuutti minut siitä, että hinta ei voi olla päätähuimaava. Ja eihän se ollut, alennuksen jäläkeen muutama euro. Ei tämä ihan sellainen avainteline ole ko halusin, mutta kohtalaisen kiva ja hinta oli tosiaan halapa. En oikein vielä tiijä, mihin sijoitan sen eteisessä, mutta tottapa tuo paikkansa löytää.

Ja sitten on vielä nämät, nimittäin säilytyskoreja vessaan. Oikiasti haaveilin sellaisista langasta virkatuista pussukoista, mutta koska niitä ei nyt vaan tullut missään vastaan ja Luhdan säilytyskorit on kivoja, mutta törkiän ylihinnoiteltuja (eikä toisaalta ees kovin hyvä valinta kostiaan tilaan), päädyin halapaan kolomen muovisen korin pakkaukseen. Värillä ei tässä tilanteessa ollut erityisesti mitään väliä, mutta kotona alakoi naurattaa, sillä jollain intuitiolla satuin ostamaan korit harmaina. Meijän edelliseen ja tähänkin kylyppäriin kaikki näyttää sattumalta ja sen suuremmin ajattelematta valikoituvan harmaana. Vaikka nämät ei nyt ihan ykkösvalinta olleetkaan, uskon niitten ajavan asiansa, koska loppujen lopuksi tuo muovi lienee materiaalina järkevin valinta tilaan, jossa altistutaan ajoittain suurellekin kosteu'elle. Myös ihania isoja puisia laatikoita olisi ollut Prismassa tarjolla, mutta hirmuinen hinta (pienenpi about 25 euroa) esti sortumasta sellaiseen. Ehkä sitten jos niitä on alessa? Plus että näitten löytöjen lisäksi hain myös Fixuksesta siipalle työkalun autohommiin, mikä tasapainotti kivasti näitä enemmän tai vähemmän sisustuspainotteisia löytöjäni.

Ja kun viimeksi tuli höpistyä niistä astioista oikeen urakalla, niin katsokaas mitä tulin hankkineeksi sitten Huuto.netistä:

Kyllä, vihiriät Kastehelemen sokerikon ja kermakon. Erehyin selailemaan Huuto.netissä tarjolla olevaa astiavalikoimaa ja niinhän siinä sitten kävi, että tämä parivalijakko osui silimääni paitsi hyväkuntoisen ulukonäkönsä, myös halavan hintansa vuoksi. Oottelin sitten viimeiseen huutopäivään asti ja ko kukaan muu ei tuntunu niitä haluavan, korotin hintaa 50 sentillä ja net oli minun sitten 27 euron hintaan ja kaheksan euron postikuluilla. Yleensä hinnat näillä on lähteneet jostain 35 eurosta, mitä olen ilimotuksia seuraillut tai sitten vaihtoehtoisesti kunto on ollut huono. 27 eurolla tarjolla on ollut lähinnä nekkaa yksinään. Tein siis mielestäni oikein hyvät kaupat. Ja samalla aloin himoita niitä lasisia kahavikuppeja eri väreistä muodostuvana kokoonpanona... Ei sillä että niitä mihinkään tarvisi, mutta näyttäisivät kauniilta hyllyssä ja minä olen harakka.

Loppukevennyksenä vielä kuva tämän päivän kokkailuistani, tein nimittäin ensimmäistä kertaa ite gluteenitonta lappapuuroa ja nautiskelin sitä hieman uu'emmasta Kastehelemi-tuotannosta. Ihana paluu lapsuuteen, rakastin pienenä puolukoista tehtyä vispipuuroa yli kaiken. Ihana ystäväni Lennu on muutaman kerran verestänyt lapsuusmuistojani gluteenittoman, riisijauhoista tehdyn version avulla ja tänään sain aikaiseksi ostaa ite Farinan karkeita riisijauhoja. Ja ko pakkasessa on vielä sopivasti vanahoja puolukoita, pitihän sitä puuroa testata heti itekin. Hyvää oli! Kuvassa on menossa jo toinen santsikupillinen... Resepti löytyy riisijauhopaketin kylijestä, joten kaikki lappapuuron näläkäiset gluteenivammaset eikö testaamaan!