Uusia vuosia

Niin se vain hurahti tuo joulu taas ja kerran (meillä oli ihanaa, kiitos kysymästä) ja ehti vuosikin vaihtua toiseen. Meillä niinkin hurjissa merkeissä kuin nukkuen.

Jouluna oli tupa rauhoitettu remonttihommista ja tunnelma sees. Mitään ihimeempää ei tehty, mutta syötiin hyvin, nautittiin ja oltiin. Siipalta sain lahajaksi maailman hienoimman rannekellon. Lopusta löydettävissä kuvapläjäys joulutunnelmasta (koska älytön älyluuri).

Nyt pitäisi taas raivata joulu pois, mutta saa nähä koska sitä saa aikaseksi kun kämpässä on taas jälleen joku (kotitonttu ehkä?) räjäyttänyt pommin. Koska hyvä tarjous, meille muutti pyhien päätteeksi uusi jääkaappi ja nyt tuvassa seisoo rinnakkain sitten kaksi. Siippa ei ehtinyt kuskata vanahaa vielä pois. (Erikoista muuten miten sitä voi ihiminen täyskorkiasta jääviileäkaapista, joka syö aivan kivutta ruokaostokset sisäänsä, olla niin onnellinen. Kait sitä on tullu vanahaksi ko tekee mieli avata jääkaapin ovi ihan avaamisen ilosta, ees syömättä mitään.) Lisäksi on yleensä vaan kaoottista. Joulunistinä en myöskään haluaisi luopua ihanan lämpimästä joulutunnelmasta, mutta pakko kait se on. Ainaki koristeet eka, jos sitä tekstiilit sitten myöhemmin, pitäisi nähkääs löytää pirttiin jostain matto. Tai mattoja.

Miksihän sitä aina tarvii niin hirviästi kaikkea...

No mutta, remppa etenee taas joulutauon jäläkeen hiljalleen, mikä laittaa meikäläisen kihisemään (kait se joskus on valamis?), mutta remppajuttuja sitten omana osanaan. Nyt vielä lopuksi niitä joulun tunnelmakuvia:

Joulukriisi

Heippa ja hyvää joulukuun ensimmäistä kaikille!

Meikälle se ei kyllä ole niin hyvä, nyt seuraa nimittäin suuren suuri kriisiavautuminen. Elämässäni on nimittäin yksi asia hyvin pielessä. Oletteko valmiit, tässä se tulee:

Minulla ei ole suklaajoulukalenteria tänä vuonna.

Kyllä. Nyt on kriisit kohillaan. Minulla on ollut aivanki varmasti elämäni joka ikinen joulukuu aina pennusta lähtien suklaajoulukalenteri (no okei, pentuna varmaan kaksikin ko mummi osti kans), siis aivan joka ikinen joulu näin aikuisenakin. Aikuisena olen toki siirtynyt siitä lasten littanasta, jossa suklaakin on meleko pahaa, Fazerin konvehtiversioon. Tänä vuonna en sellaista kuitenkaan lapsen maitoallergiaepäilyn vuoksi voinut ostaa (kyllä, jo kolome kuukautta olen nauttinut pelekästään tumman suklaan iloista).

Siippa on aiemminkin tarjonnut vaihtoehtoa, jossa se laittaa 24 suklaapalaa johonkin, mutta ei, se ei ole ollenkaan sama asia. Tällaisena jouluhulluna ko minäki olen, se aamuinen kalenterisuklaa kahavin kera on nostanut meikät sängystä joka joulukuun aamu kun on pitänyt lähtiä töihin, vaikka vettä sataa tai pakkasta on tolokun lukemat ja tekisi kääriytyä syvemmälle peiton sisään, auttanut pyörän selekään Oulun lokakuusta helemikuuhun kestävässä syksyssä ko ulukona on pimiää ko tontun perseessä jouluaattona, motivoinut raahautumaan lukion kursseille ko pitkän matkan kestävyyttä koetellaan jo urakalla, hemmotellut opiskeluihin sattuessa pitkä joululoma, tehenyt kiireettömistä joulukuun viikonloppuaamuista yhtä juhulaa ja pentuna varmaan yksinkertaisesti auttanut jaksamaan pakahtumatta jouluaattoon, vaikka aluksi tuntuukin, että niitä luukkuja on niin maan perkeleesti eikä se aatto kyllä tule ikinä.

Tästä kriisistä yli kapuaminen vaati tänä aamuna jouluradiota ja jokapäiväisen aamun aurinkoiseni, eli pirpanan naurun ja hyvät huomenet pinnasängyn uumenista. Onneksi Lapin Kansan joulukalenteri on tänä vuonna ihan hieno, niin ehkä onnistunen lopullisesti kiipiämään tämän kriisin niskan päälle, ennenkö joulukuun eka kääntyy iltaan.

Ja onhan sentään vanaha kunnon the Joulukalenteri, joka tänä vuonna tulee jopa telekkarista asti!

Rutiinit net ihimisen tiellä pitää.

Huh, nyt olen saanut tämän tuskan pois sydämeltäni. Jotain parisuhteen joulukalenteriakin ois ihan kiva toteuttaa, mutta minkäs teet ko toinen puolisko ei ole tässä ja puhelimen välityksellä moinen on aika laimeeta.

Jatkossa pitänee tehä semmone koko perheen toiminnallinen joulukalenteri, lukia Viirun ja Pesosen joulupuuhia iltasatuna joulukuun ajan ja kyllä meillä pennut suklaajoulukalenterinkin saa. Mutta ei mitään krääsäkalenteria.

Koska jos minuun tulevat, niin kirjottavat joulupukille jo lokakuussa, ennenkö lunta on ees ehtiny sataa.

Rakas joulupukki!

Koska olen ollut ihan ekstrakiltti ja -ahkera tänä vuonna, toivoisin joululahajaksi seuraavia asioita:

(Alakuun tällaiset järkevät ja tarpeelliset lahajat)

-hyvät ja lämpimät nahkakinttaat (pyhäkinttaat ja/tai työkinttaat)

-lämmin ja kaunis froteekylypytakki saunanjäläkeiseen oleskeluun

-merinovillainen kerrasto

-villasukat, kun niitä ei voi olla ikinä liikaa

-vuojen 2018 kalenteri (esim. tämä hieno muumi)

-rannekello

(Sitten semmoset, joita ei varsinaisesti tarvi, mutta ois kiva saaha)

-mörkölakanat ja/tai muumi esi-isälakanat

-muumi-lompakko

-sellaisia hienoja muumimukeja, joita ei vielä ole (esim. pinkki Pidä Ruotsi siistinä, Muumilaakso 2017, Alkuperää kunnioittaen tai Kevättalvi 2017, Niiskuneiti)

Ja sitten jos joulupukilla ois semmosia remonttitaitosia ja ahkeria tonttuja antaa lainaan niin netkin ois ihan kiva! Lottovoitto ja muut sievoiset summat rahaa kelepaa myös.

Yhtään kirjaa ei päätyny toivelistalle, koska viime vuojen itelle ostetut kirjat on edelleen lukematta (tiijän, säälittävää), mutta kaiken kaikkiaan teema on vuojesta toiseen sama: lämmintä ja mukavaa pukinetta ja muumeja. Olen todella ennalta-arvattava. Paitulit jätin tällä kertaa pois, koska imetys (ens jouluna sitten, kuka haluaa ahistavia, hiertäviä ja kutittavia pitsi- tai satiiniviritelmiä, kun on paituli ja kalsarit!).

Näillä mennään, nähään aattona pukki! (Meijän pirpana toivoo muuten joululahajaksi merinovillaista kypärälakkia, vaatteita koossa 68 ja sukkia koossa 16/18, yökkäreitä, kuolalappuja, ikätasolle sopivia kirjoja, imetyskorua, aurinkolaseja ja sormiruokailijalle sopivaa ezpz-ruokailualustaa TAI sitten ihan vaan jotain jonka saa laittaa suuhun luvalla).

Jouluvalamisteluja

On taas se aika vuojesta! Se paras nimittäin, kun saa alakaa laittaa joulua kotiin! Paitsi kun meillä seisoo tuvan laijalla tuommone uusi, tyylikäs pahavinen "tilanjakaja". Sen taakse ilimesty reikä seinään. Koko tupa on taas ollu viime päivät niinkö pommiräjähyksen jälijiltä ja feng shuit on aikalailla pyllyllään... Ei siis huvita tehä yhtään mitään. Viikko sitten oli ihanan siistiä ja seesteistä ko sain apujoukkojen tuella tehtyä kohtuullisen siivouksen tänne karhunpesään, nyt lähinnä taas vaan ketuttaa. No, ehkä se tuosta ennen joulua. Mutta pakko kyllä sanoa, että alakaa pikkuhilijaa kasvaa tämän rempan kans melekonen tatti otsaan.

Ei mulla muuta tänään.

Eloa hilijaisuuden jäläkeen

Hei ja jälleen kerran pahoittelut siitä, että hilijaista on viime aikoina ollut. Se on vaivannut elämää vähän kaikilla saroilla viime viikot, syykin on olemassa, mutta se taitaa olla ihan toinen tarina se. 

Hilijaisuu'esta huolimatta joulu tekee tuloaan väistämättä ja tänä vuonna olen taipunut huomaamaan, ettei aina vain pysty paneutumaan jouluvalamisteluihin samalla tavoin ja yhtä suurella intensiteetillä. Mikä on sinänsä harmi, koska yleensä net jouluvalamistelut on meleko iso osa sitä joulua ja se varsinainen juhula, itse aatto, on vain kruunu kaiken päällä. 

No, menee se yksi vuosi näinkin, jouluverhot olen saanut kuitenkin laitettua ja valot valaisemaan pimeyttä sekä muutaman koristeen. Jos viikonloppuna riittäisi tehot, voisi siivota ja asetella kenties vielä hieman lisää koristeita, onhan tuo aatto jo niin lähellä. 

Jäälyhtyjäkin olen jäädyttänyt, vaikka se hieman urakalta on tuntunutkin. Kaivoin navetasta joukon vanahoja sankkoja, joiden halakeamisesta ei kovin suurta tappiota syntyisi ja ryhdyin jäädyttelypuuhiin. Sen verta pientä pakkasta on piettänyt, että ainuttakaan sankkoa en ole saanut halakaistuksi, meleko pitkänkin on saanut nuita tuolla pihalla piettää, ennen ko ovat riittävästi jäässä. Lumilyhtyoperaatioon ei olisi riittänyt energiat ja toisaalta sitä hankaloittaa suht vähäinen lumitilanne sekä kelien epävarmuus. Jäälyhtyjen tekemistäkin mietin pitkään, mutta sitten ko Kerttu Kotakorpi ja kumppanit tuossa taannoin siunasivat projektini lupaalla, ettei ennen joulua enää mennä plussa-asteille, uskalsin tarttua toimeen. Niinpä nyt kauhulla katsonkin ensi viikon ennusteita, jotka yllättäen näyttävät jopa kahta astetta plussaa ja vesisajetta... 

Eivät taija moista ilimaa kestää sulamatta jäälyhytkään. Huokaus. Puhumattakaan nyt siitä sitten, millainen on keli jouluna, jos muutama päivä ennen aattoa liruttaa silikkaa vettä taivaalta ja sitten painuu taas pakkaselle iliman lumisajetta. Kyllä taas ilimoja piettelee. Ainoa toivo lienee nyt se, että sääennuste tästä vielä dramaattisesti muuttuisi ja päätyisi takaisin pakkasen puolelle, tällä hetkellä ko tuon kelin ennustaminen on mitä ilimeisimmin äärimmäisen hankalaa. Ei käy kyllä meteorologeja kateeksi, tärkein homma ois saaha ennustettua säätä ja useimmiten sekin tahtoo mennä poskelleen.

Kaiholla kyllä muistelen jouluaattoa 2014, jolloin aamulla oli ihanan raikkaat -25 astetta pakkasta. Jouluaatto ja pakkaskeli jotenkin vain sopivat yhteen. Viime vuojen lauha ja tuulinen keli ei ollut oikeen mistään kotoisin, kynttilöitten sytytys oli ihan työn ja tuskan takana ja kun net lyhdytkin ehtivät kärsiä melekeen sulamiskuoleman, oli ensimmäisen viijen minuutin jäläkeen jo usiampi lyhty pimiänä kiitos kovan tuulen. Ja se joulupäivän vesisaje vasta kaiken kruunasikin... 

Ilahtuisin kyllä nyt kovasti siitä iltapäivälehtien kohuotsikosta malliin "Täyskäännös joulun säässä, pakkasta sittenkin koko maahan!" 

Vaikka ei sillä, että nuot otsikot kovin paikkaansa piettäviä olisivat, ohan se valakonen joulu koko maahan varmistettu ja peruttu tähän mennessä jo meleko monta kertaa.

Intouduin näköjään jauhamaan tuosta säästä oikeen urakalla, vaikka fakta se on sekin, että joulu tulee joka tapauksessa, säästäkin riippumatta. Mutta olisihan se ihan kiva valaista aattona pihapiiri jäälyhdyin. Ehkä alan ensi vuonna taipumaan niihin muovisiin hirvityksiin, eivät ainakaan sula, vaikka hellettä pukkaisi. 

No, palataanpa taas jossain vaiheessa, minä lähden koittamaan, josko jo tovin jääkaapissa maanneen pienen piparitaikinan vääntäminen pipareiksi sujuisi. Tai onko se taikina nyt ylipäänsä enää leivontakuntoista, ei kait piparitaikina mene kylymässä miksikään, kun on kansi päällä? Ei ole oikein leipomishommatkaan luistaneet viime aikoina...

Lunta ja pakkasta

Niin se vain on jo marraskuu! Huomasin unohtaneeni yhen tekstin luonnoksiin keskeneräisenä, palailen sen pariin tässä joskus. Nyt kuitenkin hirviän palelun ja väsymyksen keskellä iski semmone ajatus, että koska Lasten suuri lelukirja on ilmestynyt, on mitä ilmeisimmin aika kirjoittaa joulupukille!

Khyyllä.

Eli rakas joulupukki, jos saisin toivoa ihan mitä vaan niin toivoisin tänä vuonna kuusen alta löytyvän:

- iRobot Roomba robotti-imurin. Ihan saakelin kallis vehje, mutta oishan se nyt vaan ihanaa ko tätä jatkuvaa karvakaaosta harventaisi minun, siipan ja kahen imurin lisäksi vielä robottikin! Mieti miten siistiä oisi tulla töistä imuroituun kotiin!

- Jumpsuitin. Mikä olisikaan lokoisampi asuste köllötellä joulun pyhät ko aikuisten potkupuku. En myöskään sellaisen hankkimisen jäläkeen käyttäisi kotona töitten jäläkeen luultavasti enää mitään muuta vaatetta. Sitten pitäisikin enää päättää väri.

- Finlaysonin mörkölakanat minulle ja siipalle. Koska missä muissa lakanoissa vois olla parempi kölliä, jos ei mörkölakanoissa? Kysynpähän vaan!

- Collarit. Ei oo yhtään siistejä käyttöcollareita, koska viimeisetkin ratkesi haaroista jo kesällä. Maailman parhaat käyttöhousut vapaa-aikaan.

- Tivoli Audio model one radio bluetooth-ominaisuudella. Vois kuunnella keittiössä mökää samalla ko kokkailee tai istuu iltaa. Värinä vois olla esim. musta/hopea.

- Hyviä kirjoja. Näen itseni jo sieluni silmin jumpsuitissa hautautuneena sohovalle lukemaan hyvää kirjaa. John Irvingin uusin Ihmeiden tie on vielä lukematta, samoin bloggari Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita. Aloin myös vastikäään käytyäni pitkäksi venyneen tauon jäläkeen kirjastossa lukia uuestaan Stephen Kingin Musta torni -sarjaa (koska tajusin, että edellisestä kerrasta on aikaa joku kymmenen vuotta, enkä muista noista kirjoista enää juuri mitään), joten netkin kirjat voisi kelevata. Jos vaikka kirjaston laina-aika ei riitäkään näitten läpikahlaamiseksi (mitenhän tuota aikaa lukia on nykyään palijon vähemmän...) Edelleen jostain syystä kiinnostaa tuo Kaikki se valo jota emme näe Anthony Doerrilta, kun en sitäkään ole saanut vieläkään luettua.

- Kylpytakin. Saunan tai suihkun jäläkeen oisi ihana hengailla kunnon froteekylypytakkiin kietoutuneena.

Nonni, kai sitä siinä jo oliki! Huomaan kylymyy'en keskellä ja väsyneenä haaveilevani kaikesta lämpimästä, pehemiästä ja mukavuutta lisäävästä. :D Tietenki myös runsaasti unta ja lepoa voisin ottaa lahajaksi, rajattomasti rahaa ja tämmösiä. 

Mutta hei, koska oikiasti on vasta viies marraskuuta, niin ei vielä ihan hulluna aleta höpöttää sitä joulua. Ootetaan nyt vielä ainaki viikko. :D No ei kai, mutta faktahan se on, että kyllä se jouluki sieltä pikkuhilijaa tulee. Käytiin tuossa iltasella elukan kanssa vielä pihalla ja siellä tuoksui ihana pakkanen ja talavi. Ihana vuojenaika, kerta kaikkiaan.

No mutta, ei mulla nyt muuta, palataan joskus paremmalla ajatuksella!

Perjantaifiilis

Ah miten ihanaa ko on perjantai ja tulin hoitaneeksi kauppa-asiat jo eilen, joten saatoin tänään vaan töitten jäläkeen kurvata Matkahuollon kautta suoraan kotia. Ja mikä parasta, ihastelemaan uusia jouluverhojani! On net niin kivat, kattokaa nyt:

Piti tulla siniset verhot hopealla, vaan eipä tullut. Pakko kait se on uskoa, että sininen joulu on ollu pois muodista viimiset aika monta vuotta. Hauskintahan tässä on, että näitten verhojen myötä koko joulu alakaa näyttää erittäin punaiselta, vaikka olen kovasti vannonut sinisen ja hopean liittoon joulutekstiileissä. No, minkäs teet! 

Vaikka kiven alla se nämät punaisetkin tekstiilit tuntui olevan, jotenkin tuntuu että nykyään joulutekstiilienkin pitää olla niin helekkarin valakosta ja vaaliaa. Hyi sanon minä. Kyllä joulussa pitää olla tunnelmaa, vaaliaa ja valosaa ehtii olla sitten kesällä. Mutta jokainen tietysti tyylillään, minulle ei vaan siitä valakosesta ja vaaliasta tule joulutunnelmaa. 

Ostin samalla näihin verhoihin mätsäävät lakanatkin kahtena kappaleena ja täytyy sanoa, että myös kummatkin niistä vaikuttivat oikein ihanilta. Etenkin punakultaisista tuli ihana luksusfiilis, olivat nimittäin puuvillasatiinia ja lakanoissa oli nappikiinnitys! Saa nähä toimivatko käytännössä, mutta ideana ainaki ihana, koska meikäläistä aina ajoittain kiusaa täkin valuminen ulos pussilakanasta. Vaaliammat lumihiutalealakanat taas oli ihanan kevyet, aivan ko lumihiutaleetki. Tosin vähän hirvittää, että kuinka kestävät käytössä kun olivat niin ohuet, mutta toisaalta näitten lakanoitten käyttösesonki on tietysti aika lyhyt aina kerrallaan. 

Nyt tästä perjantaista ei sitten enää puutukaan ko iltalenkki, sauna, kynttilät sisään ja ulos, iltapalaksi lämpimät voileivät ja Vain elämää töllöstä. Kuulostaa loistokkaalta perjantailta!

Jouluhömppää

Ja niin se aika kääntyi lokakuuksi ja meikäläisen mieli jo kohti joulua. En vaan voi sille mitään, muttako pimeys alakaa laskeutua aiemmin ja aiemmin, tähtitaivas tuikkii ja pakkanen nipistelee aamuisin, niin ajatukset alakaa kummasti hiipiä kohti vuojen lämminhenkisintä aikaa. 

Äläkää käsittäkö väärin. Pidän ehottoman vääränä esimerkiksi jouluvalojen laittamista aikasemmin ko marraskuun lopulla ja sitä aikaisemmat glögit ja joululaulut on syytä nauttia hyvinkin salassa, mutta ajatustyön aloittaminen jo hyvissä ajoin on ihan sallittua. Ja valmistelujahan saa toki tehä. On ihan okei ostaa punaisia kynttilöitä alennusmyynnistä kesäkuussa. Meillä siippa ei esimerkiksi reagoi enää mitenkään, ko lappaan Ikeassa punaisia kylyppärinmattoja kärryyn ja mutisen siitä, että vessaan (joka ei vielä edes ole valamis) on hyvä hankkia jouluksi omat matot jo valamiiksi. 

Joulujuttujen miettiminen on meikäläiselle myös stressinhallintaväline ja keino nukahtaa esimerkiksi sillon, ko kaiken maailman ajatukset jyllää illalla päässä tuhatta ja sataa. 

Ja kyllä, saatoin tilata jouluverhot.

Ahkera lauantai

Siihen nähen, että olen mönkinyt tänään vasta kymmenen jäläkeen ylös sängystä (kiitos lomamoodi ja pitkäksi venähtäneet illat siipan ja joululahajaksi ostetun Californication-boksin, vuorokausirytmi on heittänyt hieman häränpyllyä), olen ollut meleko aikaansaavalla tuulella tänään. Vaikka aamulla pitikin käyttää varmaan puoli tuntia siihen, että sain houkuteltua itteni ylös sängystä, tuli päivästä kuitenkin yllättävän touhukas. Koska pihalla vallitsi niin "lämpöinen" keli (-15), päätin hankkiutua tuvan nurkassa nököttäneestä joulukuusesta eroon. Ensin sahasin oksia leivinuunin täyteen, sen jäläkeen aukasin ikkunan ja viskasin kuusen pihalle. Jonku tovin se kuusi oli tosiaan ehtinyt siinä jo kuivua, varisevien neulasten määrästä päätellen...

Jossain määrin tuntui ikävältä sahata kauniista ja hyvintuoksuisesta, joskin neulasiaan kovasti varistelevasta, mutta hyvin palavelleesta kuusesta niin brutaalilla tavalla oksia pois ja työntää niitä uuniin, mutta sitten ajattelin, että saapahan kuusi arvoisensa lopun ja tulee käytettyä ihan loppuun asti. Ei ole turhaan kaajettu sitäkään puuta. Neulaskaaoksesta selevettyämme (onnistuivat miltei tukkimaan pölyimurinkin) lähettiinkin sitten pihamaalle koiran kanssa kuskaamaan vielä hieman lisää lämmityspuuta tupaan. Ei pijä antaa pikkupakkasten hämätä, säätiedotusten vilikuilu antoi sen verran osviittaa siitä, että kireämpiä kelejä saattaisi taas olla tulossa, niinpä katsoinkin parhaaksi kantaa puuta sisään jo ennakolta. Ja tehtiimpä met päivälläkin kuusentuoksuiset tulet uuniin, että sain nyt illasta kokattua ruuan siellä.

Päätin sitten muutenkin alakaa pakata joulukoristeita lopultakin laatikkoihinsa sohovalta lojumasta ja vaihoin samassa rytäkässä verhot ja joulutekstiilit muutenkin. Nyt on alakerrasta siivottu joulu oikiastaan kokonaan pois. Tarpeeksi pitkään ko venyttää, ei tunnu niin ahistavalta, vaan ihan hyvältä ottaa jouluverhot alas, puistauttaa pihalla ja viikata kaappiin odottamaan seuraavaa joulua. Tammikuun pimeyttä voi kuitenkin edelleen valaista kynttilöin ja jatkaa vielä tunnelmointia (kuten tälläkin hetkellä). Tosin ko ripustin ennen joulua pois ottamani verhot takaisin ikkunaan, nousi esiin pienoinen ongelma. Laskosverhot ovat nimittäin ihan selekiästi syysverhot, eivätkä mätsää talaveen ja kevättä kohti kulukemiseen enää ollenkaan. No, Jotex kyllä tarjosi jo ratkaisua tähänkin:

Böljä-laskosverhot, kuva Jotex

Bella-sivuverhot, kuva Jotex

Näillä verhoilla saisi kivasti tupaan pirteämpää ja raikkaampaa ilimettä syksyn synkistelyjen tilalle. Böljä (:D) -verhoja ei olisi hinnallakaan pilattu, ovat nimittäin alessa ja 120 cm leveä verho kustantaisi 9 euroa kappale. Bellat taas irtoaisivat 220 cm pitkinä hintaan 17,90 euroa, joten ei niitäkään ihan hirmuhintaisiksi voi haukkua. Kapeisiin ikkunoihin siis nuot laskosverhot ja isompaan ikkunaan vihiriät pitsiverhot, ehkä nuitten mustien paneelien kaveriksi kuitenkin vielä näin aluksi. Voe änkyrä... 

No mutta, into verhojen vaihtamiseen loppui kuitenkin kesken matkan ja yläkerran verhot jäivät vielä vaihtamatta. Oikiastaan siksi, että yläkerrassa on pikkukuusessa edelleen valot ja palloja. Katsotaan jos juhannukseen mennessä raaskisin siitäkin luopua. Kattelin tuossa myös nuita olokkarin jouluverhoja ja tulin siihen tulokseen, että ensi jouluksi pitää saaha uu'et. Mustat verhot harmailla ja valakeilla tähdillä ja punaiset sydännaruverhot on jotenki aikansa eläneet ja voivat jatkaa jossaki muussa ikkunassa (esim. yläkerran makkari) ens jouluna, mutta olokkariin pitää ensi jouluksi saaha siniset verhot hopealla. Jep. Josko niitä sitten marraskuussa oisi vaikka Jotexin alessa. :D

Alesta himoitsin jo tosiaan ensi jouluksi mattojakin, mutta haaveeksi taitavat jäädä. Tupaan bongasin kyllä ihan täydellisen maton, saapa nähä käveleekö ensi jouluna vastaan samanlaisia missään, se oli nimittäin niin hieno yksilö! Ja voi kyllä, jouluksi pitää olla omat matotkin. Ei nyt kaikki, mutta muutama kuitenkin. Lähinnä isot matot ylös ja alas. Ja net punaiset istuintyynyt keittiön tuoleihin haluan kans ensi jouluksi, en tiijä minkä päähänpinttymän olen näistä nyt kehittänyt. Ilimeisesti kaikki muukki oli halunnu, koska kaikki punaiset oli loppunu Anttilasta ennen joulua, eikä niitä näköjään ole aleenkaan asti riittänyt... Ja himmelin! Joko semmosen ihan oikian olokihimmelin tai niistä mustista pilleistä tehyn version.

Hups, mites tästä nyt tuli tämmönen ensi joulun sisustusjuttu jo. :D Mutta met todelliset jouluihimisethän bongataan joulujuttuja pitkin vuotta ja ostetaan niitä ajankohasta riippumatta (terkuin ostin jouluverhot kesällä).

Jos jollekin jäi nyt vielä epäseleväksi, niin meikähän on siis kunnon alennusmyyntihaukka. Yleensä vaan kaiken tarpeellisen (ja vähemmän tarpeellisenkin) saa jossain vaiheessa alesta. 

No mutta, kylläpäs tuo kello nyt taas juoksee, tarkoitus oli jaksaa siivota keittiö vielä ennen nukkumaamenoa (eli vihaamani astianpesukoneen tyhjennys oisi ohojelmassa) ja sängystä pitäisi vielä raivata pois palapelihommat (pitäisi siirtää palapelin kokoamiset jonnekin, missä niitä ei tarvisi koko ajan siirrellä, muttako makkarin sängyllä on hyvin tilaa ja paras valo siihen hommaan).

Vuoden vaihteen kuulumisia

Niin alakoi sitten uusi vuosi ja sen myötä päättyi taas erinäisiä vaiheita meikäläisen elämässä. Harjottelu loppui 30. päivä ja siihen, ettei maanantaina tartte lähtiä mihinkään suuntaan, on ajatuksena hieman totuttelemista. Uusia suuntia elämässä valaisee kuitenkin uusi lyhty pihalla. 

 

Aattona herätessäni tunsin oloni jotenkin hirviän väsyneeksi ja tuntui, ettei päivä oikein meinannut millään lähtiä käyntiin ja heti aamusta koetut raivostuttavat hetket eivät ainakaan parantaneet yhtään fiilistä. Jossain vaiheessa polttelin sitten joululta unohtuneen enkelikellon kynttilöitä ja sain tsempattua ittiäni sen verran, että pakkasin elukan ja omat kamat ja lähettiin uu'en vuojen viettoon kylille.

 

Uu'en vuojen tunnelmat oli vielä varsin jouluisat äitilläkin, kuten on meilläkin kotona (saa nähä kuka nämät joulukoristeet riisuis pois ja koska, ite en ainakaan lämpiä sille ajatukselle vielä ollenkaan). Äitin joulukuusi on vähän meijän joulukuusta tyylikkäämpi, mutta meijän onkin toisaalta luonnonkuusi ja äitin kasvatettu. Tuollaiset kelloketjujen tyyppiset minäkin haluaisin ensi vuonna kuuseen ja lasipallot oisi aivan ihania, mutta ei mitenkään realistinen vaihtoehto tuon meijän karvakaverin kans, joka huiskaa hännällä säännöllisin väliajoin palloja alas kuusesta. Myös lameita (siis nuo hopeiset roikkuvat ohuet nauhat) pitää saaha ensi vuonna, jotenkin minusta meijän kuusi näytti orvolta iliman (jep, joulufanaatikolle uusi vuosi tarkottaa vaan sitä, että voi alakaa suunnitella jo seuraavaa joulua. :D Saattaapa olla, että ens vuonna taivun ostamaan jotain muovisia "jäälyhtyjä" ja käyttämään niitä apuna pihan valaistuksessa, jos tämä vuosi meinaa olla yhtä lämmin joulukuusta ko edellinenkin.

Ja siis se ite vuojen vaihtumisen juhlistaminenhan tarkotti vaan saunassa käymistä ja syömistä. Vähän samaan henkeen vielä ko joulunakin, karjalanpiirakkaa munavoilla, lohileipäjuustosalaattia, savukalaa ja juustoja, mutta sitten myös perunasalaattia ja fonduepadassa tehtyä hirvenlihaa ja aurajuustokastiketta. Ja alakupalaksi kinkkupiirakkaa. Öljyssä fonduepadassa kypsennetty yön yli marinoitu hirvi oli kyllä ihan tuhottoman hyvää, aattelin että sama versio onnistuisi myös Trangialla eräolosuhteissa. :D

 

Täytyy tunnustaa, että olin niin taitava, että onnistuin olemaan näkemättä kunnolla yhtään uuden vuoden rakettia. Aika vähän niitä tunnuttiin kyllä ampuvankin, ehkä iso osa ihimisistä kävi kattomassa tunturissa rakettien ampumista ja jätti omat raketit välistä. Ite kyllä ihan tykkään raketeista ja ilotulituksesta, mutta uskon määrän sijasta enemmän laatuun. Myöskään uuden vuojen tinoja ei tullut valettua, ehkä näitä perinteitä voisi alakaa uuelleen viettää taas sitten joskus jos on lapsia. Vuojen vaihuttua meninkin meleko äkkiä ihan vaan nukkumaan. :D

Vuojen ensimmäinen päivä oli elukoitten, jokka paini ja temmelsi mummolan pihamaalla oikeen urakalla. Muuten oli edelleen vähän väsynyt meininki ja ilta meni lähinnä sohovalla maatessa ja evästäessä. Tällä kertaa hirvenlihan tosin korvasi ihan vaan perinteiset nakit, mikä ei toki haitannut mitään. Tänään ajatuksena olisi touhuta vielä korvasienirisottoa ja ihimetellä uutta alakanutta vuotta siipankin kans, jahka saan sen kotia. Vieläkin tosin väsyttää. :D Jotenkin se on nyt vaan tämän vuojen vaihtumisen teema. 

Nyt voisin alakaa ehkä syömään tällekin päivälle jotain lounaan tyyppistä. Tai keittää vaikka päiväkahavit. Hyvää alakanutta vuotta kaikille!

Joulun taikaa

Heipä hei, tänään koitti jonkin sortin paluu arkeen vielä hetkeksi ennen uutta vuotta, ko viimiset kolome päivää harjottelua pärähti käyntiin. Kieltämättä hieman syletti aamulla lähtiä huristelemaan naapuripitäjään, ko ulukona paukkui -25 asteen pakkanen. Oisi ollut palijon mukavampi jäähä sohovan nurkkaan ihastelemaan joulukuusta ja yhtä ikkunasta vielä sinnikkäästi tuikkivaa lyhtyä. Mutta ei. Ikävän arkinen olo tuli tuolla reissulla, niinpä kotia tultuani söin vielä viimeisen kerran jouluruokaa, sytytin tuvan täyteen kynttilöitä ja asetuin sohovan nurkkaan siemailemaan glögiä ja syömään vielä konvehteja. Ei ole minun jouluni vielä ohi laisinkaan. Siispä tässä vielä hieman kuvia nostattamaan joulutunnelmaa.

yläkerran pikkukuusi

joulukimppu äidiltä

aaton tunnelmaa

Jouluaatto sujui varsin mukavasti rennosti ollessa ja nauttiessa, vaikka aatonaatto olikin päättyä pieneen kuusikatastrofiin rikkinäisen kuusenjalan vuoksi. Tämä huomattiin tietysti vasta siinä vaiheessa ko kaupat oli jo kiinni ja niinpä kuusi joutui viettämään yönsä koolissa. Senpä vuoksi en aattoaamuna saanut sytytettyä kuuseen valoja ja ihastella niitä pimeässä. Saatiin kuitenkin aatoksi uusi kuusenjalaka ja kuusi arvoiseensa asemaan tupaan.

joulukuusi

palloja kuusen oksilla

Aattoon kuului perinteisesti riisipuuro, hiukan Joulupukin kuumaa linjaa, Lumiukko ja joulurauhan julistus. Näitten aamun pakollisten toimien jäläkeen vaan oltiin ja köllöteltiin. Aatonaattona oli ihana pakkaskeli, jouluaatoksi lauhtui ja sateli hieman luntakin.

lahjoja

Sitten ko alakoi hieman hämärtää, lähettiin porukalla hieman ulos ja sytyttämään lyhtyihin kynttilät. Iltaa kohen alkoi valitettavasti tuulla harmillisen kovasti, eikä meikäläisen aatonaattona kokoon rääppimät lumilyhdyt valitettasti pitäneet puhuria ulukona ja kynttilät sammuivat kaikki lopulta ennen aikojaan. Hetken verran kaikki kuitenkin jaksoivat palaa nätisti. Ulkoilun jäläkeen maisteltiin hieman joulukinkkua ja muita herkkuja ja painuttiin sitten joulusaunaan kera vastan ja kynttilöitten.

lumilyhdyt

tonttu ja lyhty

valoa pimiään

Saunan jäläkeen laitettiin itsemme kuosiin ja lähettiin hautausmaan kautta jouluruualle, jossa vierähtikin muutama tovi. Pukkikin oli meitä muutamalla lahajalla muistanut. Kotiin palatessa lähes kaikki lumilyhdyt olivat jo harmillisesti sammuneet, mutta ihan kaunista oli silti. 

pukki

Kotona jaettiin vielä omat lahajat ja koitettiin maha ruuasta pinkeinä kattoa elokuvaa, mikä onnistui nuin puoleen väliin asti, kunnes meikäläisellä ei pysyny enää silimät auki ja oli pakko luovuttaa ja lähtiä nukkumaan. Puoli viijen aamuherätys kinkun tiimoilta taisi sekin vaatia veronsa. Varsin tavallinen ja juuri sellainen mukava jouluaatto ko olin toivonutkin. 

joulupäivän kynttiläloistoa

ulkona vihmoo vettä, vaan sisällä on lämmin ja kaunista

Joulupäivä valakeni sitten ikävästi lämmön puolella ja alakoipa pian sadella vettäkin. Aamiaisen ja aamutoimien jäläkeen pakattiin kamat matkaan ja lähettiin naapuripitäjään sukuloimaan. Vesisateesta huolimatta käytiin reippailemassa ulukosalla koirien kanssa ja testaamassa pikkuneidin uutta vaalianpunaista stigaa. Illaksi palattiin sitten kotia ja saatiin vielä vieraita kylään ja jaksoin sytytellä kaikki kynttilätkin, jokka jouluaattona jäivät väsymyksestä johtuen polttamatta. 

Tapaninpäivänä käytiin kelekalla kattomassa aurinkoa Kukkuran päällä, korkialta sen näki juuri ja juuri horisonttirajan yläpuolella painumassa takaisin mailleen. Yritettiin myös sytytellä uudestaan kynttilöitä lumilyhtyihin, mutta plussakelit ja vesisaje oli teheneet tehtävänsä ja lumilyhyt oli ikävä kyllä jo entisiä. Testikäytettiin myös meijän tuvan levitettävän sohovan nukkumisominaisuu'et ja nukuttiin retkeillen tuvan puolella. Sunnuntaina lämmitettiin leivinuunia, käytiin pyörähtämässä jo ihimisten ilimoillakin ja tehtiin jouluruokien sijasta pitsaa. Yhden lähes kylässä vietetyn yön jäläkeen uni maistui erityisen hyvältä omassa sängyssä. :D

Semmoiset joulunpyhät meillä! Nyt ajatukset on jo kovasti orientoituneet uuteen vuoteen, vaikka hetken voi vielä joulussa viivähtääkin. Taijankin tässä hiukan ruveta touhuilemaan. Ennen sitä kuitenkin pakko lähtiä hieman koiran kanssa jäävyttämään nokkaa pihalle, jossa pakkaslukemat on päivän ja iltapäivän mittaan huikennelleet lähempänä kolomiakymmentä. Palataan taas!

Rauhallista joulua!

Kuvan aatonaaton pakkasissa ikuistetun kuuraparran myötä haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua! Muistakaa ottaa rennosti ja nauttia, palataan taas joulun jäläkeen!

Ihana, ihana joulukuu

Niin se vain saapui, joululoma nimittäin! Täytyy sanoa, että ei kyllä yhtään liian aikasin. Parasta huomisessa on se, ettei herätyskello soi, eikä tartte lähtiä mihinkään. Oon jotenki ihan kuolemanväsyny just nyt ja aattelin tämän tekstin väsättyäni mönkiä sänkyyn ja ehkä jo sammua sinne. 

Ei oikein riitä ajatuksia eikä aivotoimintaan enää tänään juuri mihinkään, joten kuvat, joita tässä kovasti samalla ko kirjottelen kaivelin kännykän syövereistä, saavat puhua minun puolesta. 

Siispä seuraavaksi joulukuun tunnelmointia kuvina:

viikonloppuaamut

ensimmäinen adventti

melekeen aurinkoa

valakosta taivaan täy'eltä

jouluasetelma

valoa lyhdyssä

kartiot

tähtien tuiketta

jouluasetelmaa ja kynttilät

tunnelmointia

tuikkikaa oi joulun tähtöset

itsenäisyyspäivän vilaus auringosta

pimiää

valoa pimiään

piirakoita menossa uuniin

saunanpesuolut

utuinen aamu

piparikämppä

mölli

kynttilöitä

tontut kurkkii

joulutorttuja

piparisavotta

gluteenittomat piparit :D

itsenäisyyspäivän kynttilät

glögiä ja piparia Tuutikin ja Myyn kanssa

pimeyttä

urpoilua

neljäs adventti