Kurpitsapiirakka

Söin taannoin Rovaniemen reissullani ravintola Rokassa pekoni-kurpitsarisottoa ja tästä kokemuksesta innostuneena kokkasin myös kotona samanmoista risottoa. Risotto ei tietenkään ollut yhtä päätähuimaavan hyvää niinkö ravintolassa (reseptiä tarttee viilata vielä), mutta hyvää kuitenkin. Ostamani hokkaido-kurpitsa ei tietenkään mennyt risottoon kaikki, vaan siitä jäi käyttämättä nuin puolet. Tästä puolikkaasta taijoin sitten kokeilunhaluisena kurpitsapiirakkaa Keliakialiiton reseptillä, joskin sillä erotuksella, että minulla ei ollut ruokosokeria, niinpä pistin sen sijasta fariinisokeria. 

Täytyy sanoa, että makuelämys oli ihan jännä. Kurpitsa ittessäänhän ei kovin palijon millekään maistu, joten suurempaa roolia näyttelevät täytteeseen nakatut mausteet. Tässä net ovat meleko jouluiset ja täytyy sanoa, että piirakan maku muistuttaakin ehkä hieman piparitaikinaa. Keliakialiiton kuvassa piirakka näyttää huomattavasti oranssimmalta, en tiijä johtuuko ero fariinisokerista vai mistä, mutta omani väri on huomattavasti ruskeampi, kuin piparitaikinassa sekin. Eli siis jos kuulut niihin, jokka syövät piparitaikinan mieluiten raakana, niin suosittelen ehottomasti kokeilemaan tätä kurpitsapiirakkaa! Hirviän makiaa tämä ei ole, mutta sopi mukavasti vaniljajäätelön kaveriksi. 

Makeaa mahan täydeltä

Heippa! 

Tiijän, että aikomuksenani oli kirjottaa viikonloppuna enemmänkin, mutta sitten sattui jotain todella yllättävää, johon en nyt sen tarkemmin tässä mene, ja kirjotushalut ikävä kyllä kaikkosivat hetkeksi. Katsoin paremmaksi lähinnä herkutella uuden sadon perunoilla, käyä kattomassa pientä koiranalakua, saunoa ja vastoa pitkän kaavaan mukaan ja muuta tällaista.

Nyt yritän kuitenkin taas pikkuhilijaa palailla tälläkin saralla takaisin normaaliin elämään. Ilmat on viime aikoina olleet ihanat ja jokainen ilta on ollut upea ja edellistä hieman erilainen. Mahtavia auringonlaskuja. Pimenevistä ja sumuisista illoista on kuitenkin aistinut jo syksynkin lopulta kolkuttelevan oven takana. Itellänikin alakaa tämä pitkäksi venynyt "kesäloma" jo lähestyä loppuaan. 

Niinpä Koti kuusen alla -blogista inspiroituneena päätin tekaista kesälomanloppumispiirakan. Tämä on Amerikan mallia ja hillittömän makia, joten voi olla, että saattoi jäähä once in a lifetime -kokemukseksi jopa minulle. :D Taustalla taka-ajatus, että tätäkö syö nyt, niin riittää varastoon makiaksi koko syksylle. Oman piirakkani tein tietysti gluteenittomana ja kas kummaa, gluteenittomien "dominoitten" paketissa oli tietysti keksejä huomattavasti vähemmän ko normaaliversiossa (mutta hintaa reilusti enemmän), niinpä pohja ei yltänyt niin kauniisti reunustamaan piirakkaa ko olisi pitänyt. Makuun tämä ei luonnollisesti vaikuta. :D Jos sokeriöverit ennen uutta ja terveellistä syksyä kiinnostaa, niin tässäpä oivallinen vaihtoehto.

Syksyn makiat saisikin sitten suurimmalta osin olla tässä, sillä päätin repäistä luultavasti kiireisen harjoittelusyksyn päälle ja ilimottauduin mukaan Unelma itsestä -valmennukseen. Yleensä meikäläisellä kiireinen ja stressaavakin ajanjakso elämässä johtaa joko painon tippumiseen tai sitten vaihtoehtoisesti lihomiseen, usein vieläpä vuojenaikasidonnaisesti niin, että syksyllä laihtuu ja sitten taas keväällä lihoo. Niinpä ajattelin tänä syksynä ottaa hyvinvoinnin kokonaisvaltaisesti haltuun katkaistakseni tämän ikuisen kierteen! 

Lisäksi ko nuot liikuntajutut vähän jumittaa, koin, että nyt on sopiva aika hakia hommaan vähän ulukopuolista tukia. Ihana Tuuli eilen soittelikin ja ensi maanantaina päästään hommassa vauhtiin! Odotan innolla, koska kuten hyvin tyypillistä, tiedostan kyllä monenlaisia juttuja omaan hyvinvointiini liittyen ja tiijän, miten haluaisin elämääni elää, mutta toteutus vielä ajoittain hieman kangertelee. :D 

Luultavasti valmennukseen osallistuminen tulee näkymään täällä blogin puolellakin pohdintoina, koska kirjottaminen on loistava keino prosessoija näitä asioita. 

Muutenkin alakaa tuntua siltä, että kesän jäläkeen kaipailee jo syksyn uusia tuulia elämään. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että myöhäisherännäisenä ihastuin aivan yllättäen Antti Tuiskun En kommentoi -levyyn! Toivottavasti en ala nyt ihan ryöstöviljellä tätä sanaa, mutta jotenki tosi voimaannuttavaa musiikkia ja kaiken kaikkiaan hieno levy. Lenkkimusaa parhaimmillaan! Tuisku taisikin jossain mainita, ettäkö lopulta lakkasi yrittämästä miellyttää muita ja teki sellaisen levyn ko halusi, iski kultasuoneen. Näinhän se monesti menee, aidot jutut kantaa kauemmas. 

Muita ihastusta syksyyn aiheuttavia juttuja on tosiaan nuot aikuisten värityskirjat! Hyvä keino rentoutua ja sitä kautta huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Luulen, että palapelit voisi toimia itellä samalla tavoin ja monen vuojen tau'on jäläkeen haaveilenkin jostain isosta, vaikkapa tuhannen palan palapelistä. 

Syksyllä tekee myös mieli aloittaa "uusia" harrastuksia. Kansalaisopistossa pääsisi niin laulamaan ko alottamaan haitarinsoiton alakeet ja kovasti olen pohiskellut, että antaisiko rahatilanne periksi ilimottautua jollekin kurssille. Molemmat kiinnostaisi, mutta molempiin ei taija olla varaa, jos kohta kumpaankaan. Toisaalta tässä syksyssä taitaa olla jo aika palijon kaikenlaista, että ehkä ei ole järkevä kuormata kaikkia uusia ja ihimeellisiä juttuja päällekäin. Muttako maailma on niin täynnä kaikkea jännää ja mielenkiintoista!

En tiijä, olen hirviän täynnä virtaa ja innokas suuntaamaan kaikkia syksyn mukanaan tuomia juttuja kohti. 

Mutta, ehkä ei tosiaan makiaa mahan täy'eltä muussa, ko tuon kakun muodossa. Nyt kuitenki penkkiurheilemaan ja kattomaan keihäsfinaalia!

Elämän pieniä suuria iloja

Meillä on arkkupakastin! Wuhuu! Tai säiliöpakastin, miksi ikinä näitä nyt nykyään kututaankaan. Veikon Koneella oli nettisivuillaan tarjous, jolla sai kaikille yli 50 euron ostoksille ilimasen kotiinkulijetuksen. Ja ko laskumaksuvaihtoehosta ei myöskään tullut lisäkuluja, napsahti tämä Rosenlewin pakastin tilaukseen. Tänään se sitten saapui rekka-autokyydillä pihaan. Hintaa tällä Rosenlewillä oli 299 euroa.

sehän on ko siihen tehty

Tein insinöörintarkkaa mitoitustyötä, sillä sijoituspaikka oli kokonsa puolesta rajallinen ja leveyttä pakastimella sai olla enintään 80 cm. Tämä Rosenlew oli 79,5 cm leviä ja syö sisäänsä 210 litran eestä pakasteita. Viilentyminen vaatii 24 h ja sen jäläkeen saan alakaa helepottaa keittiön pakastekaapin ahdinkoa siirtämällä mm. koiran luut ja poronlihat tänne. Ja mikä parasta, saan alottaa leipomisen! Oon kattonu jo valamiiksi muutamia hyviä gluteenittomien leipien reseptejä ihanasta Gluteenitonta leivontaa -blogista ja nyt ko pakkasen koko ei enää rajota, voin ruveta testailemaan reseptejä. Kiinnostusta olisi kokeilla myös mm. bageleitten leipomista.

Muita viime aikojen mukavia asioita on kevään ekat korvasienet, jokka päätyivät samoin tein lautaselle (nyt oisi pakkasessa tilaa, jos löytyisi vaikka lisääkin) ja kotirannasta lauantai-iltana koiran ruuaksi ongitut särjet sekä eilinen grillikau'en avaus kylillä. 

Tällä hetkellä mielessä on juhannussuunnitelmat, muutkin suunnitelmat ja hirviä pohiskelu siitä, kannattaisiko tilata alennusverhoja. Saisi syys- ja jouluverhot jo valamiiksi näin kesäkuussa...

Gluteenittomia leipäreseptejä

Ei tullut vissiin tänä viikonloppunakaan milijoonia lotossa, pitänee siis siirtää sitä suunnittelemaani Japanin reissua oottelemaan seuraavaa milijoonapottia. Tarkan markan linjauksella oon ollu tänään muutenkin liikkeessä, sillä leipasin "jämäleipiä", eli gluteenitonta leipää kaapista löytyneistä jämistä. 

Tein siis muutaman pienen patongin ja "perunarieskaa". Kolome pientä patonkia saivat inspiraationsa auki olleesta kuivahiivapussista, perunaleipäset taas ruualta yli jääneistä puikuloista. Patonkeihin kaatelin myös kaikki maholliset jauhopussin pohojat, joten net ei todellakaan ole mitään vaaleita ranskalaisia patonkeja. Tarkkaa ohojetta juuri nuille, jotka eivät pahemmin etes uunissa ottaneet väriä, on siis hankala antaa. Yllättävän hyvältä net kuitenkin maistuivat, kuten voi päätellä siitä, että kuvaushetkellä ksi patonki on jo lähes syöty...

Pienet patongit, kolme kpl

2 dl vettä

n. 2 tl psylliumia

puoli pussia kuivahiivaa

½ tl suolaa

n. 5-6 dl jauhoja (minulla kaikkea tattarista Sunnuntain hienojen ja karkeiden kautta aina kaurahiutaleisiin ja -leseisiin)

2 rkl öljyä

Lämmitä vesi, sekoita siihen psyllium ja anna turvota hetki. Lisää suola ja öljy. Sekoita toisessa astiassa jauhot ja kuivahiiva, lisää nesteeseen ja vaivaa taikinaksi. Jaa taikina kolomeen osaan ja kaulitse yksitellen levyksi. Tässä vaiheessa voit halutessasi maustaa patonkia esimerkiksi juustolla, yrteillä tai valakosipulilla. Ite laitoin yhen patonkin sisään sulatettua voita ja kaksi valakosipulin kynttä murskana. Rullaa levyt patongeiksi ja anna kohota lämpimässä paikassa noin 20 minuuttia. Ennen paistoa tee pintaan viillot ja voitele patongit vedellä. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Perunarieskoja tai paremminkin perunaleipiä olen tehenyt usiamman kerran aikasemminkin, yleensä ylijääneestä perunamuusista. Tällä kertaa yli jäi kuitenkin ihan pelekkiä kuorineen keitettyjä Lapin puikulapottuja nelijä kappaletta. Ovat kaupassa varsin tyyriitä pottuja, eikä niitä raaski heittää haaskuun, mutta koska niitä oli vain muutama, ei perunasalaatti ollut oikein mielekäs vaihtoehto. Niinpä päätin kokeilla perunaleipäsiä suoraan perunasta muusin sijaan ja hyvin onnistui. Enemmän rieskamaisia nuista tulisi varmaan esimerkiksi Jytte-jauhoista, mutta niitähän minulla ei sattunut olemaan, joten menin tattarilla ja hienolla Sunnuntailla.

Peruna"rieskat" (n. 9 kpl)

perunamuusin tähteet tai keitettyjä perunoita

(maitoa)

½-1 tl suolaa

1 muna

3½-4 dl jauhoja (tai muusin jämien/perunoiden mukaan)

1-2 rk voisulaa

Kuori ja muussaa perunat ja notkista sose/muusin jämät lorauksella maitoa. Sekoita joukkoon suola ja kananmuna, sekä jauhoja sopivassa suhteessa perunasoseeseen nähden (jos muusia ei ole kovin palijon, vähempikin riittää, ohojeessa taisi alunperin lukia, että nuin ½ l muusia). Sulata voi ja sekoita joukkoon. Vaivaa taikinaa vain sen verran, että saat ainekset sekaisin. Nostele pellille leivinpaperin päälle taikinakasoja ja taputtele leipäsiksi jauhotetuin käsin. Pistele leipäset ja paista 250 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes leipäset ruskistuvat hieman pinnasta.

Nykyisillä ruuan hinnoilla on pakko olla ihan innokas jämäkokkaaja, vaikka niistä hinnanalennuksista nyt kovasti kohkataankin. Huomenna ajattelin vielä pyöräyttää suolaisen piirakan, johon tulee pitsanteosta ylijäänyttä kinkkua, pekonia ja paprikaa, sekä juustonloppu. Etenkin gluteenittomat tuotteet ovat niin hinnoissaan, että kaadoin patonkitaikinaan jo vanahaksi menneen jauhopussin loput, koska päiväyksestä huolimatta näyttivät olevan vielä ihan käyttökelepoisia. 

Monen euron pientä jauhopussia ei ihan huvikseen viitti heittää hukkaan. Muutaman kerran olen onnistunut homehduttamaan tuoreita gluteenittomia leipiä pöy'älle, kun en ole tajunnut heti laittaa niitä pakkaseen ja se jos mikä risoo, varsinkin ko saattaa joutua maksamaan pussissa olevasta kolomesta leivästä lähemmäs viisi euroa (!). Harvoinpa sitä tuoretta leipää ees raaskii ostaa, joten siinä mielessä on kiva välillä vähän leipoa ite. Tosin siihen pitää sitten olla niitä gluteenittomia jauhoja.

Totuushan on, että gluteenittomat tuotteet on naamattoman kalliita ja siinä mielessä tätä vaivaa ei toivoisi kenellekään. Itelläni kun verikoe myös näytti, ettei keliakiaa ole, mutta siitä huolimatta jou'un muuttamaan vessaan asumaan, mikäli erehyn suuremmissa määrin vehenää, ruista tai ohoraa laittamaan suuhuni. En siis saa sitä (naurettavan pientä) korvausta erikoisruokavaliostani, koska virallisesti minulla ei ole keliakiaa (ja todellisuu'essa kyseessä onkin luultavasti yliherkkyys nuille eellä mainituille kotimaisille vilijoille). Toivoisinkin, että nyt ko nuita hintoja lasketaan "suomalaisten talou'en auttamiseksi" niin laskettaisi myös niitä gluteenittomien tuotteitten hintoja. Vapaaehtoisesti tai huvin vuoksi en näitä sairaan palijon kalliimpia (ja silloin tällöin myös ikävä kyllä aika pahoja) tuotteita söisi, vaan kun on pakko.

Pitänee sitten aktivoitua tuossa ite leipomisessa kuhan pääsee vähän isompaa keittiöön ja leivinuunin äärelle. Huomenna kuitenki vielä suolasta piirakkaa vapaapäivän kunniaksi. Jos sää sallii, graduvapaata voisi viettää myös käymällä kokeilemassa niitä suksia lopultaki, nyt ko pikkuhilijaa saisi taas ruveta liikkumaan. Mukavaa sunnuntain jatkoa, minä paneu'un nyt vielä hetkeksi uuteen koukutukseeni, Initial D -animeen. Piti nyt sitten vielä semmonenki päivä nähä, että meisi kattoo animea. :D

Hömpsällään

Niinhän siinä sitten kävi, että juotuani purkillisen glögiä ja kuunneltuani yhen Juha Tapion joululaulun liikaa ratkesin. 

Öhöm. Nyt meillä on sitten jääkaapissa tekeytymässä huomiseksi piparitaikina, uunissa porkkanalaatikkoa ja meitsi himmailee täällä kynttilänvalossa ja syö suklaata. Jep. Mutta oli pakko testata gluteenitonta piparitaikinaa ja jos niistä tulee hyviä, tämä satsi riittänee varmaan vallan hyvin minulle jouluksi. Siippa saa omat ihan tavalliset piparinsa sitten ko tässä jouan paneutua isomman satsin valamistamiseen. Viime vuonna tein piparit gluteenittomina yksinkertaisesti korvaamalla omasta hyväksi havaitusta ohojeestani vehenäjauhot gluteenittomilla ja lopputulos oli siinä mielessä tuhoisa, että taikina halusi paistovaiheessa käyttäytyä täysin hallitsemattomasti. Osasta tuli ihan tavallisia, osa levesi muodottomiksi uunissa ja toiset halakailevat pinnasta. Siispä tänä vuonna vahingosta viisastuneena väsäsin erillisellä ohojeella taikinan ja se oli kyllä kieltämättä kivan vaivatonta tavalliseen verrattuna. En muista, mistä olen tämän ohojeen poiminut, mutta se meni kuta kuinkin näin:

Gluteenittomat piparkakut

125g voita

1 1/4 dl sokeria

3/4 dl siirappia

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

½ tl inkivääriä

½ tl suolaa

1/4 tl neilikkaa 

Kiehauta yllämainitut aineet kattilassa, jäähdytä hieman ja lisää 1 muna sekä keskenään sekoitetut

3 dl gluteenitonta jauhoseosta

2½ dl perunajauhoja

1 tl soodaa

Anna taikinan jähmettyä kylmässä, leivo pipareiksi ja paista 200 asteessa.

Täytyy kylläkin tunnustaa, että tein alakuperäiseen ohojeeseen hieman muutoksia, siinä ko käskettiin laittaa tattarijauhoja, mutta minun mielestä tattari kuuluu enemmänkin suolaisiin leivonnaisiin, joten vaihoin sen perunajauhoon. Katotaan syntyykö katastrofi. Mausteita saattoi myös hulahtaa ohojeistusta enemmän, koska pipareitten pitää maistua. Taikina ainaki tuoksui ja näytti ihan lupaavalta, jäämme jännällä odottamaan huomista. Ja huomenna siis tenttikirjan lukemisen lisäksi aijon myös näköjään leipoa pipareita. 

Joo, tämä ajanhallinta ei aina oo ihan meisin vahavin puoli. 

Ja mitä tulee nuihin porkkanalaatikoihin, no, tekasin, koska pystyn siihen ja halusin. Mielestäni aivan pätevä syy. Toisen voi laittaa pakkaseen ja laittaa sitten siipan matkaan jos ja kun se tarttee jouluna omia eväitä. Ja toisen, no, voin vaikka syyä. 

Mutta nyt minä raapustan vielä yhen opiskeluhomman ennenkö luovutan ja menen nukkumaan.

Herkutteluhetkiä varten

Ulukona on eilinen myräkkä laantunut ja tilalle astunut plus-asteita, vesisajetta, loskaa ja jäätyviä tienpintoja. Aamulenkki koiran kanssa olikin suorastaan nautinnollinen ko vettä rätkytti suoraan silimille ja osa kaduista oli vielä putsaamatta loskasta, kaikki risteysalueet ihan tukossa ja auratut tienpinnat liukkaita. Eilisen aikana tuli kyllä ihan tolokuttomasti lunta, saa nähä mikä sen kohtalo on nyt ko mittari on lämmön puolella ja vettä sataa. Tietysti nyt sitten alakaa taas net tappoliukkaat kelit, joitten kanssa taisteltiin täällä koko viime "talavi". Pientä ahistuksen hikiä pukkaa taas niskaan, kummasti alakaa kaivata sitä oikiaa talavia ja nelijää vuojenaikaa. Koti-ikävä painaa ja tekisi mieli jäähä nököttämään tänne nelijän seinän sisälle. Pyörän talavirenkaatki on tietenki vaihtamatta vielä.

Roppakaupalla hyviä syitä kääriytyä siis sohovan nurkkaan kahavikupposen kera ja kirjoitella hieman blogia. Jos muistatte niin loman alakupuolella hieman leivoin ja lupasin jakaa teillekin reseptejä. Aattelinki lykätä tänne sekä fetapinaattipiirakan, että gluteenittomien karjalanpiirakoitten ja korvapuustien reseptin. Leipominen on hirviän mukavaa hommaa ja syöminen vielä kivempaa. Oon kyllä semmone possu, että todellakin pikemminkin elän syödäkseni ko syön elääkseni.

Tämän piirakan ohojeen nappasin Yhteishyvästä, mutta sovelsin sitä omanlaisekseni ja tein eerilaisen pohojan. Ostin oikian fetan sijasta salaattijuustokuutioita, joskin hieman rasvaisempaa versiota (ja kyllä kannatti, niitä rasvattomia kumipalleroita ei kannate tähän piirakkaan sotkia). Minun pinaattini oli myös kokonaisena pakastettua, joten se olisi ehkä kannattanut hienontaa ennen täytteeseen laittamista. Piirakka myös unohtui ehkä aavistuksen liian pitkäksi ajaksi uuniin, sillä paistoaika oli yllättävän lyhyt. Ei tämä mitään älytöntä herkkua ollut, mutta hyvää kuitenkin ja mukavaa vaihtelua tekemiini suolaisiin piirakoihin. Resepti kuuluu näin:

Fetapinaattipiirakka

pohja:

½ prk kermaviiliä

75 g voita

psylliumia

2½ dl tattarijauhoja (myös muut gluteenittomat jauhot käy, itte tykkään piirakkapohjissa tattarista)

1 tl leivinjauhetta

täyte:

2 valkosipulinkynttä

150 g pakastepinaattia

1 prk kermaviiliä

2 kananmunaa

ripaus suolaa ja mustapippuria

100 g fetajuustoa 

Yhdistä kermaviili ja pehmeä voi. Lisää joukkoon psyllium ja anna turvota hetki. Sekoita nopeasti joukkoon yhdistetyt jauhot ja leivinjauhe. Itse taputtelin taikinan kostutetuin kasin suoraan piirakkavuokaan, taikinan voi myös kääriä folioon/kelmuun ja nostaa jääkaappiin täytteen tekoajaksi ja sitten kaulita ja nostaa piirakkavuokaan, mutta gluteeniton taikina tahtoo olla hieman hankala käsiteltävä.

Sulata ja valuta pinaatti. Pilko valkosipulinkynnet. Halutessasi voit kuullottaa pannulla tilkassa öljyä, ite heitän täytteeseen sellaisenaan. Sekoita kulhossa kermaviili, kananmunat, mausteet ja pinaatti. Kaada täyte piirakkavuokaan pohjan päälle. Ripottele fetajuusto täytteen päälle. Paista 225 asteisen uunin alaosassa nuin 25 minuuttia.

Gluteenittomien karjalanpiirakoitten tekeminen taas on ihan oma lukunsa. En muutenkaan ole karjalanpiirakoitten kanssa mikään mestari ja gluteeniton taikina tuo taas tähän omat haasteensa. Jostain syystä tällä kertaa piirakoista tuli kuitenkin ihan ekstrarumia, rypytys ei onnistunut sitten ensinkään ja piirakat aukesivat uunissa. Ulukonäkö ei onneksi kuitenkaan vaikuta makuun ja ite tehyt piirakat ovat ehottomasti parempia ko kaupan valamiit. Jouluksi piirakat minulle saa kyllä kuitenki vääntää äiti, sen verran meni hermo tällä kertaa näitten kanssa. Ja kyllä leivinuunissa paistamisella on myös oma vaikutuksensa piirakoitten makuun. Ohje on mukailtu tavallisten piirakoitten ohojeesta.

Gluteenittomat karjalanpiirakat

2 dl vettä

1 tl psylliumia

2 dl Sunnuntai hienoa gluteenitonta jauhoseosta

3 dl tattarijauhoja

½ tl suolaa

reilu ½ dl ruokaöljyä

täytteeksi litra riisipuuroa

Lämmitä vesi,  lisää psyllium ja anna turvota hetki. Lisää suola, jauhot ja lopuksi öljy, sekoita taikinaksi. Pyöritä jauhotetulla pöydällä taikina ohueksi tangoksi, leikkaa parin sentin paloiksi ja pyöritä palat palloiksi. Laita taikinapallot odottamaan kelmun tai leivinliinan alle. Litistä pallot yksitellen kasaan tattarijauhoissa pyöritellen ja kaulitse ohueksi soikeaksi levyksi. Varo, ettei taikina tartu pöytään kiinni (käytä riittävästi tattarijauhoja kaulitsemiseen). Laita riisipuuroa piirakan keskelle ja rypytä reunat. Nosta pellille (sähköuunissa leivinpaperin päälle) ja paista piirakat mahdollisimman kuumassa uunissa muutaman minuutin ajan (varo, ettei leivinpaperi syty palamaan, leivinuunissa en käytä leivinpaperia ollenkaan). Itte säädän sähköuunin yli 250 asteeseen, leivinuunissa asteita saa olla lähemmäs kolmesataa. Kuoren väri ei paistettaessa juuri muutu, puuro voi hieman ruskistua. Kastele kypsät piirakat maito-voi -sekoituksessa ja nosta vetäytymään.

Gluteenittomien korvapuustien ohojeen olen löytänyt täältä, enkä ala sitä nyt tähän uudestaan kirjottamaan, vaikka yleensä ite leivonki kuivahiivalla ja ainahan sitä muutenki jokainen leipoja tekee omannäköisiään pullia. En itte ehkä laita ihan nuin palijon psylliumia ja täytteeseen laitan voin sulatettuna, jolloin sitä ei tartte nuin palijon. Tällä ohojeella pullasta tulee mielestäni lähes yhtä hyvää ko aidosta vehenäpullasta (siippa tosin väitti mauttomiksi, mutta ainakaan toistaiseksi en vielä jaksa leipoa sille omia pullia). Gluteenittomien leivonnaisten kohalla olennaista on se, että taikina kohotetaan vain kertaalleen, sillä muuten leivoksista tulee littanoita. Eli esimerkiksi pullat leivotaan suoraan ja kohotetaan vasta pullina ennen paistamista. Taikinaa ei siis kohoteta ennen leipomista ollenkaan.

Tämmösiä. Leipominen sähköuunin varassa ja pienessä keittiössä on kyllä aina oma haasteensa, ootan kovasti jo sitä, että pääsen paistamaan herkkuja leivinuunissa. Minulla olisi yksi hyvältä kuulostava gluteeniton rieskaresepti jemmassa, mutta sitä aijon kokeilla vasta sitten, ko pääsen paistamaan rieskan leivinuunissa. Gluteenivamman julumuuksia on kyllä myös tosiaan se, että mummon leipoma rieska on sulijettu pois meikäläisen ruokavaliosta (joskin aina silloin tällöin syön sitä palan ja kärsin seuraukset). Karjalanpiirakat on onneksi äitin leipoma lähes yhtä hyviä ko tavallisetki, joten eroa ei muista eikä huomaa.

Tänäänkin olisi kyllä hyvä päivä leipoa, mutta taijan pyhittää tämän päivän kuitenki muille hommille, koska ainua mitä tekee mieli on piparkakut ja niitä ei viitti ihan vielä leipoa. Net on kuitenki ohojelmassa ennen joulua. Aijon kokeilla tällä kertaa gluteenittomille piparkakuille suunniteltua reseptiä ja jaan kokemuksen toki tänne teillekin. Viime vuonna yksinkertaisesti vaihoin piparkakkureseptin jauhot vehenäjauhoista gluteenittomiin ja vaikka piparit hyviä olikin, taikina käyttäytyi jokseenkin hallitsemattomasti.