Nyt se sitten tapahtui. Vastaani käveli (Avotakan sivuilla, kuinkas muutenkaan) ensimmäinen design-huonekalu, joka herätti tuon-minä-haluan-ääää -tunteen.
Nimittäin Carl-Gustaf Hiort af Örnäsin Studio-sohva vuodelta 1954. Awwww. Olen rakastunut ja asettelen jo kyseistä kaunotarta mielessäni joko ylä- tai alakertaan. Esteeksi muodostuu lähinnä hinta (kuinkas muutenkaan).
Olenkin jo odotellut, että koska jokin klassikkohuonekalu alakaisi puhutella meikää, sillä aiemmin sydämensykähyksiä on aiheuttanu lähinna design-lamput (joista olenkin ajatellut jossain vaiheessa raatailla täälläkin). Tai ehkä String-hyllyt joo, mutta niitä näkee niin palijon joka paikassa, että ihan periaatteesta ei. Mutta ei siitä kyllä ole epäilystäkään, että 50-luku on se meikän vuosikymmen.
Pitäisi vissiin perustaa säästötili ja alakaa säästää näitä kalliita rakkauksia varten.
