Jouluisia kysymyksiä

Ihanaa lauantaita kaikille! Torstaina minulla ei yhtäkkiä työpäivän jäläkeen väsyttänytkään yhtään, joten aloin kuulkaatte siivota. Siinä sitten jossain vaiheessa, ko olin roudannu matot pihalle ja jynssäsin vessaa, aloin miettiä, että hei, miten ihimeessä se aina meneeki niin, ettäkö työpäivän jäläkeen ei väsytä, on seuraava ajatus "alampa siivota". Heittäisin kyllä kympistä veikkaa, että miehillä ei ikinä juolaha mieleen tämmösiä ajatuksia, jos työpäivän jäläkeen ei väsytä ja olisi aikaa touhuta jotaki... No, tulipahan sitten siivottua ja vaihettua samalla jouluverhot ikkunaan, ens viikonloppuna koittavaa ensimmäistä adventtia ajatellen. Muutenkin sirottelin jouluisia tekstiilejä paikalleen ja vähän muutakin. Voisin koittaa vaikka huomenna valoisan aikaan ottaa hieman kuvia. Tulin jatkaneeksi myös lumilyhtyprojektia, senkin voisi saattaa loppuun sitten huomenna valoisan aikaan (jotenkin kummassa pimiässä tehyt lyhdyn pohojat oli päivän valossa ihan vinksallaan ja lumen seassa ruohoa ja roskia, pimiässä näyttivät ihan hyvältä...) Ehkä tästäkin voisi vaikka napata muutaman kuvan ja kirjotella täällä, jos jollain kiinnostaa lumirakentaminen amatööritasolla ja pienessä mittakaavassa? 

Näistä jouluvalamisteluista pääsemmekin sujuvasti toiseen asiaan, nimittäin But I'm a human not a sandwich -blogin Iina oli julkaissut joku aika sitten blogissaan kymmenen jouluun liittyvää kysymystä, enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan oli pakko kopioida net ja vastata kysymyksiin!

1. Lemppari jouluherkkusi?
Apua, mää tykkään niin palijon lähes kaikista jouluherkuista, että en tiijä, mikä ois se yks ja ehottomasti paras. Laatikoista oma herkkuni on kyllä porkkanalaatikko ja tietysti myös kinkku on aina hyvää, ko sitä kerran vuojessa syö (ehottomasti sellaista kunnon ite leivinuunissa paistettua). Myös erilaiset kalajutut on herkkuja, meillä on ruukattu tehä esimerkiksi semmoista kylymäsavulohi-leipäjuustosalaattia. Ja äitin leipomat karjalanpiirakat on kans aika spesiaaliherkku! Mutta minä oon niin kaikkiruokainen, että syön oikiastaan kaikkea mitä joulupöy'ässä yleensä on tarjolla (oman ruokarajoitteisuuteni rajoissa, tietysti). Ja no, kyllähän net suklaat ja konvehditkin tietysti maistuu, mutta pipareitten ja joulutorttujen ystävä en niinkään ole.

2. Mitä toivot joululahjaksi itsellesi?
Enpä ole oikiastaan tainnut varsinaisesti (vielä) mitään toivoa, mutta jos nyt saisin toivoa ihan mitä vaan, niin heittäisin tähän sellaisen kunnon robottipölynimurin! Muita hyviä vaihtoehtoja voisi olla joku kiva kirja (jouluna pitää ehottomasti olla luettavaa), villasukat, lahjakortti Tuntsa-kauppaan, lämpimät ja mukavat vaatteet (kuten college-housut tai semmone jumpsuit), Pentikin poro-kynttilänjalaka (semmone iso) tai koruja (Kalevalakorun Lapin sormus hopeisena puuttuu edelleen meikäläisen koruvalikoimasta). Ah ja vinkkelit jalakaan! Suklaa ja pullo viiniäkin vois käyä. Vois oikiastaan tehä erillisen "rakas joulupukki" -tekstin, koska kyllä aikuinenkin saa kirjottaa joulupukille, jos siltä tuntuu.
 

3. Jouluperinne jonka toteutat joka vuosi?
Näitä on varmaan aika montaki, koska uskon joulun suhteen hyvin vahavasti perinteisiin. Ehkä ehottomimmat on kuitenkin jouluaaton hautausmaareissu ja telekkarista katottu Lumiukko sekä joulurauhan julistus. Ja no, tietty riisipuurot aamupäivällä. Joulusaunaan on myös pakko päästä. Ja syyä tiettyjä ja samoja jouluherkkuja, kunnes net ehkä joskus hamaassa tulevaisuu'essa alakaa kyllästyttää (ei ikinä!). Heh, sitten on tietenkin joulun odotukseen liittyen joulukalenteri. Semmone Fazerin suklainen. Ihan ehoton. Meikä on kyllä varmaan ikuisesti joulun suhteen henkisesti ihan pentu.
 

4. Kenen kanssa vietät joulua?
Perhepiirissä. Siipan jos se ei oo töissä (niinkö tänä jouluna ei, jes!). Ja mieluiten kotona. Pienellä porukalla.
 

5. Millainen olisi unelmiesi jouluaatto?
No ei siihen ihimeitä tartteta, heräisin suht aikasin ja hipsisin laittamaan joulukuuseen valot, nautiskelisin pimiästä aamukahavin kera ja heräilisin hilijaa aattoaamuun (ehkä vähän pakollisia lastenohojelmia ko oon niin lapsenmielinen). Ulukona vois olla semmone mukava pakkassää. Siinä sitten aamupäivänä keiteltäis riisipuurot ja nautittais net naamaan ja katottais puolen päivän aikoihin Lumiukko ja joulurauhan julistus. Ennen ko alakais hämärtää kävisin sytyttelemässä pihalle kynttilät ja sitten ko on hämärää, lähettäis käymään hautuumaalla. Sen jäläkeen ois sitten vuorossa joulusaunan lämmitys (sauna kynttilänvalossa ja vastan tuoksua). Saunan jäläkeen syötäis jouluruoka kaikessa rauhassa ja iliman kiirettä ja nautiskeltais tunnelmasta. Sitten voitais jakaa lahajat ja vaan olla ja möllöttää. Ei minuuttiaikatauluja, ei kiirettä mihinkään, mukavat ja rennot vaatteet päällä ja lämmin tunnelma ja fiilis.

 

6. Voisitko viettää joulua lämpimässä, vai pitääkö jouluna olla lunta?
Ehottomasti lunta. En voisi kuvitellakaan, että viettäisin joulua vaikkapa jossain ulukomailla. En muutenkaan ole mikään suunnaton matkailijaihiminen, mutta joulun suhteen oon niin perinteikäs, että kaipaan lunta ja pakkasta sekä pimiää.
 

7. Paras jouluelokuva?
Hmm, minun mielestä Mauri Kunnaksen piirtämä Joulupukki ja noitarumpu on aika ihana. En tiijä voiko tuota Lumiukkoa ajatella elokuvaksi, mutta se on kans aika ikisuosikki. Äkkiseltään ei tullut kyllä muuta mieleen.
 

8. Lempi joululaulusi?
Kaikki ihanan synkiät suomalaiset. :D Semmoset, joita lauletaan Kauneimmissa joululauluissa. Amerikkalaiset rallatukset ei niinkään iske. Suvi Teräsniskalla, Juha Tapiolla ja Tarja Turusella on aika kivat joululevyt. Ja jossain määrin myös nuot Raskasta joulua -levyt iskee meikän melankoliasuoneen.
 

9. Milloin koristelet joulukuusen ja miten?
Joulukuusi koristellaan ehottomasti aatonaattoiltana ja se on oikia, eikä mikään muovinen hirvitys. Se, miten se koristellaan, onkin vielä vähän mystinen juttu, sillä meille tulee tänä vuonna ihka ensimmäistä kertaa joulukuusi omaan kotiin. Siippa voisi kertoa teille, että se on ollut jo jostain kesästä asti melekonen proggis. :D Nyt aletaan jo olla niin lähellä, että melekeen jännittää! Pitkällisten pohintojen jäläkeen kuusi tulee alakertaan tuvan nurkkaan, sen alle tulee jonkinlainen matto ja koristeeksi perinteinen latvatähti, valot ja näillä näkymin palloja, sekä jotain ite askarreltua. Ylös olen ajatellut sitten semmoista pikkukuusta. :D Joulukuusi on se joulukoristeitten kruunu, joka tuo sen viimeisen silauksen ja lopullisen joulutunnelman. Muuten joulukoristeita voi laittaa jo aijemmin, mutta kuusi tuuaan sisään ehottomasti vasta aatonaattona ja koristellaan siinä illalla.

 

10. Jouluaskarteluvinkki?
Ihan perinteiset lumihiutaleet. Heleppo tehä ja näyttää kivoilta ikkunoissa ja esimerkiksi peilissä. Samaan kategoriaan menee perinteiset pahavitontut, näistä tulee jotenkin lapsuus mieleen. Jos taijot riittää, ikkunoihin voi maalata vesiväreillä jonku jouluisen kuvan, niinkö meillä äiti teki monesti sillon ko oltiin pieniä.

Huh, tulipa oikein kertaheitolla niin jouluinen fiilis, että piti ihan laittaa vähän joululauluja soimaan! Täällä "maalla" fiilis on vielä jotenkin vähän erilainen jouluun liittyen. Jotenki semmone perinteisempi. Toivottavasti vielä joskus saan kulukia lumi- ja jäälyhtyjen valaisemaa kujaa pitkin jouluaattona ulukosaunaan. 

Ja lopuksi haastan kaikki jouluihimiset vastaamaan näihin samoihin kysymyksiin! Olisi mukava lukea esimerkiksi, miten Koti kuusen alla tai Poromiehen muija viettää joulua!

Ja kysymykset olivat siis:

1. Lemppari jouluherkkusi?

2. Mitä toivot joululahjaksi itsellesi?

3. Jouluperinne jonka toteutat joka vuosi?

4. Kenen kanssa vietät joulua?

5. Millainen olisi unelmiesi jouluaatto?

6. Voisitko viettää joulua lämpimässä, vai pitääkö jouluna olla lunta?

7. Paras jouluelokuva?

8. Lempi joululaulusi?

9. Milloin koristelet joulukuusen ja miten?

10. Jouluaskarteluvinkki?

Puutarha-haaste

Minua viskaistiin puutarhahaasteella ja vaikka meijän pihaa ei oikein vielä hyvällä tahollakaan voi puutarhaksi kuttua, niin rohkiasti tartuin kuitenkin haasteeseen!

Eli tässäpä siis:

1. Kerro lyhyesti puutarhastasi, esim. onko se iso vai pieni ja millä vyöhykkeellä se sijaitsee?

Voi että, lääniä meillä kyllä riittää tässä talon ympärillä, mutta osa tonttimaasta on vuokralla olevaa peltoa, josta naapurin poromies tekee heinät kesäisin. Navetan takana tontti jatkuu järven rantaan asti ja on osittain mettää sekä ihan puhasta ryteikköä. Suurimmaksi osaksi varsinainen pihamaa on tällä hetkellä "nurmikkoa". Yksi kukkapenkki löytyy, jossa kasvaa jotain, lähinnä ukonhattua ja muutama unikko :D Navetan kulumalla on myös valtava vattupöheikkö, joka ei ikävä kyllä tee marjoja. Tontin rajalla naapureihin päin kasvaa puita, löytyy kuusta, haapaa, mäntyä ja pihlajaa. Kasvaapa siellä muuten myös ruusupuska. Myös yksi yksinäinen pihilaja pihalla on. Kasvimaan virkaa hoiti viime kesänä yksi istutuslaatikko. Lapissa ollaan ja nimen mukaisesti itärajalla, onkos tämä nyt sitten se kasvuvyöhyke VII. En ole kyllä kokenut, että pohojoinen sijainti vaikuttaisi mitenkään pihan toteuttamiseen (tai haaveisiin), kaikki suunnittelemani ja haluamani jutut on mahdollista toteuttaa kyllä. Ehkä en osaa haaveilla mistään semmosesta kasvista, mitä en voi saaha. :D Mutta niin, tilaa ja mahollisuuksia löytyy siis kyllä, aikaa ja rahaa ei toistaiseksi niinkään.

2. Mikä on lempikasvisi? Mitä vihaat?

No jos mietitään vaikka kesäkukkia, niin orvokit on aika ikisuosikkeja ja sitten tietysti kaikki hyötykasvit on aina mukavia. Tulppaanit on tietysti aina myös ihania. Inhokiksi osaisin nimetä ehkä lähinnä vuorenkilven, jotenkin sen kasvin ulukomuoto ei ole ikinä sykähdyttänyt. Ja tällä hetkellä talon kivijalasta kasvava ruusu myös, koska se pitäisi saaha sieltä pois ja olen kuullut villejä huhuja, ettei se ole todennäköisesti mikään heleppo operaatio.

3. Oletko tehnyt jo puutarhasuunnitelmia ensi kevääksi?

Suunnitelmiahan on tietysti aina, mutta toteutus on vielä pitkässä kuusessa. Ja ehkä net suunnitelmat koskee kuitenkin enemmän ensi kesää ko kevättä. Isompi kasvimaa tuonne yläpellolle olisi ajatuksena, tonttia rajaavaa aitaa tarkotus jatkaa ja tehä nurmikkoa talon ympärille. Kasvimaalle pitäisi tietysti tehä sitten portaat, talon ja pellon välissä on pieni rinne. Tämän rinteen olen myös aatellut joskus kivetä ja tehä sinne sitten muutamia istutusaltaita. Navetan takana olisi raivaus- ja siistimishommia, jonnekin voisi väsätä nuotiopaikan, oman vanahan leikkimökin siirtää pihapiiriin, tehä kukkaistutuksia... ...lista suunnitelmista ja haaveista on pitkä ko näläkävuosi, toteutus onkin sitten ihan toinen tarina. :D

4. Jos voisit jättää tekemättä jonkin viime kesänä tekemäsi puutarhaan liittyvän asian, mikä se olisi?

Sanotaanko, että ennemminkin oisin voinu haluta tehä kaikki net asiat, jokka nyt jäi tekemättä. :D Kuten oikia kasvimaa. Pihan eteen tuli tehtyä niin vähän viime kesänä, ettei siellä oikein ole mitään, mitä kannattaisi jättää tekemättä. Tai no, nuotiopaikan pohojan olisin halunnut piettää, mutta siippa raivasi sen pois. Sijainti keskellä pihaa ei toki ollut mikään maailman kätevin.

5. Mikä on haastavin kasvattamasi kasvi?

Se on kyllä ihan sisätiloissa, en tiijä sen nimeä, olen saanut sen taimena mummolta ja se on ihan hirviän ranttu kaikelle. Ei tykkää liiasta valosta eikä liian vähästä valosta, ei liiasta lämmöstä, ei liiasta kastelusta, mutta ei tykkää siitäkään ko noudatin mummon antamaa ohojetta "kaksi kertaa viikossa vettä aluslautaselle". Hengissä tuo kuitenkin on, vielä.

6. Keitä puutarhassasi käy?

Tulee lähinnä kaksimielinen vastaus mieleen. :D No ei, pihalla pyörii satunnaisia kulijailijoita, puutarha-asioissa ihan vaan äiti, luulen.

7. Jos saisit pihallesi palkatun puutarhurin päiväksi, mitä laittaisit hänet tekemään? (Mikä tahansa vuodenaika)

Päivässä ei taijeta tehä ihimeitä, mutta kaiken minkä se vaan päivässä kerkiäisi toteuttaa nuista aijemmin mainituista suunnitelmista. :D

8. Jatkuuko puutarhasi sisälle, onko sinulle sisäkasveja?

Kasvi-innostukseni pääpaino on tällä hetkellä juurikin enemmän sisäkasveissa, niitä löytyy jonkin verran. Ehottomia suosikkejani ovat nukkumatit ja peikonlehti.

9. Mitä puutarhaan liittyvää opit viime kesänä?

Hmm, ehkä sen, että kärsivällisyys on malttia ja suunnitella voi palijonkin, mutta toteutus onkin sitten aina ihan toinen juttu. 

10. Viime kesän paras valokuva puutarhastasi?

Sellaista ei taija oikiasti kyllä olla, ehkä joku kuva missä nurmikko on siististi leikattu. No ei, varmaan jokin näistä navetan takaa kurjenpolviniitystä otetuista :)

Tuntuipa hassulta kirjotella tämmösiä juttuja ja ettiä viime kesänä pihalta napsittuja (vähäisiä) kuvia, ko äsken olin pihamaalla alottelemassa lumilyhtyprojektia ja tekemässä pohojia lyhdyille. Minulle tyypilliseen tapaan suunnitelma saattoi hieman karata käsistä... 

En viitsi nyt haastaa ketään ja keksiä omia kysymyksiä, ko ei oikein tullut mieleen ketään haastettavaa. Jos joku haluaa aiheesta innostuneena kirjoitella omasta pihastaan, niin nuita Millan kysymyksiä voi varmaan käyttää pohojana tai vastata vaikka suoraan niihin!

Motivaatio hakusessa

Lähin hakemaan kadoksissa olevaa liikkumismotivaatiotani kierrättämällä täällä vanahan tekstin, jonka olen joskus kirjottanut urheilumotivaation ylläpitämiseen liittyen. Ilimeisesti olen unohtanut omat vinkkini, koska en oo teheny kunnon punttireeniä yli vuoteen. Osittain se on kyllä ollut oma  valinta, mutta nyt aattelin pikkuhilijaa löytää homman uuestaan kahavakuulailun lisäksi. Ja liikkumisen ilon, sekä säännöllisyy'en. Että siitä tulisi niinkö hampaitten pesu; sen vaan tekee aamuin illoin, ko pesun jäläkeen on vaan niin paljon mukavampi herätä uuteen päivään/painella nukkumaan ja samalla tulee pitäneeksi huolta omasta tervey'estä ja hyvinvoinnistaan. Asiaa sen kummemmin kyseenalaistamatta, eihän hampaitten pesua voi vaan lopettaa puoleksi vuojeksi ko ei motivoinut ja kiinnostanut yhtään? Miksi riittävän säännöllisen liikunnan sitten muka voi?

Mutta here we go:

"Koska Hikikinkun Jenny huuteli motivaatiojuttuloisten perään, aattelin minäki nyt tähän reenaamisen päälle kirjotella hieman motivaatiosta, ko se oli tänään enemmän ja vähemmän hakusessa löysän viikonlopun jäläkeen. Tästä pääsemmeki heti motivaation ylläpitöohojeeseen numero uno, eli se, että älä ala lipsuilla ja lepsuilla reenaamisesta, koska tauon (pienenki sellaisen, näköjään) jäläkeen on aina hankalampi ottaa rutiinista kiinni uuestaan. Meikäläisellä motivaatio pysyy siis kasassa parhaiten rutiineilla ja tasasella puurtamisella, jolloin reenit menee suorastaan ko itestään ja pikku hilijaa havaittu kehitys nostattaa motivaatiota ja näläkää entisestään. 

Jonku tovin reenattuaan huomaa, että keksii syitä, miksi pitäisi reenata just nyt eikä tehä jotain ihan muuta, ko ennen keksi syitä, miksi ei mitenkään nyt jaksa/pysty/kykene. 

Mistä pääsemmekin kätevästi meikäläisen motivaatiokeinoon numero kaksi. Jos nyt kuitenkin olen jonkin paremman syyn varjolla hieman lipsunut reenaamisesta ja kuten minulla tänään, ei vaan yhtään hotsita tai jaksata, ajattelen sitä maagista lausetta reenaan, koska siitä tulee hyvä olo ja sitä reenin jäläkeistä tunnetta. Että vaikka nyt ei millään jaksais, niin sitten reenin jäläkeen se olo kuitenki palakittee ja se olo vie todellaki sata-nolla sitä tunnetta, mikä tulee ko urheilemisen sijaan jää vaan makaamaan sohovalle. Tänäänkin se toimi oikein mainiosti, ja kas kummaa, minulla on nyt aivan loistava olo, vaikka ennen reeniä väsytti ja suurin piirtein särki päätä. 

Ohoje reenimotivaation ylläpitoon numero kolome; ota kaikki keinot käyttöön. Itelläni esimerkiksi musiikki motivoi tekemään ja kun on ehdollistunut tiettyihin piiseihin reenipiiseinä, iskee niitä kuunnellessa vastustamaton himo juoksemaan tai tekemään kyykkyjä. Juuri äskön sanoin siipalle, ettäkö lyö Pandora - Don't You Know soimaan niin lähtee kyykyt suorastaan apinanraivolla. :D Eli mikä ikinä onkin se piisi, joka siivittää sinut parempiin suorituksiin, (oli se sitten vaikka Pattismurffi tai Pinkin Try, jos tuo kroppa ei motivoi niin ei sitten mikään!) niin käytä sitä hyödyksesi.

Musiikin lisäksi toki myös saatan raskaitten sarjojen viime metreillä laskia ääneen tai komentaa ittiäni joko pään sisällä tai ääneen, kiroilla tai laulaa piisien mukana, mutta näitä keinoja suosittelen käyttämään harkiten, mikäli ette reenaa 100 % yksin eikä "hullun salinaisen" maine ole erityisesti kiikarissa. :D Koska reenaan lähes täysin kotona ja itekseni, olen opetellut piiskaamaan ittiäni, että reeni tulee varmasti tehtyä kunnolla. Kliseinen "jaksaa jaksaa" tsemppaus myös oikiasti vaan auttaa rutistamaan net viimisetki mehut itestä tarvittaessa. 

Suosittelen ehottomasti myös ottamaan niitä aloitus- ja edistyskuvia itestä, koska oli se alakutilanne kuinka kauhia hyvänsä, niitä kuvia on erittäin mieluisa kattoa sitten, ko huomaa edistystä tapahtuneen. Minulla on viime elokuulta itestäni aivan järkyttäviä plus nelijä kiloa & turvotus -kuvia ittestäni, ja vaikka se nelijä kiloa ei ees oo kovin palijon, nyt tuntuu ko niitä kuvia kattoo että hui kauhia sentään (ahhahaa, toimittajan huomio, miksihän sitä ei nyt sitten itke niitä verisiä kyyneleitä ko kiloja on ollu plus seittemän...). Peilikuvalle tulee sokiaksi, mutta kuvista havaitsee muutokset palijon helepommin, etenkin tuon patin kasvatuksen suhteen. Mittanauhaakin kannattaa käyttää, koska se konkretisoi numeroiksi muutoksen, jota voi olla silimämääräisesti miltei mahotonta huomata. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikenlaiselle mittaamiselle ei pijä ruveta orjaksi, vaan enemmän ko mittanauha tai vaikka puntari kertoo kuitenkin se oma olo. 

Mistä päästäänkin seuraavaan motivaatiokohtaan, nimittäin siihen, että ole kotona omissa nahoissasi ja nauti siitä, mitä teet, äläkä ole kuitenkaan liian ankara itellesi. Jos joku päivä tuntuu, ettei yksinkertaisesti jaksa, niin sitten ei jaksa ja välillä on ihan hyvä levähtää. Varmin keino tappaa motivaatio on tehä reenaamisesta ja liikkumisesta pakkopullaa, jota nyt vaan on _pakko_ suorittaa, koska muuten ei kilot karise tai kontti kasva. Nauti siitä, mitä teet, niin todennäköisesti haluat tehä sitä myös seuraavan kerran koittaessa uuestaan. Jos yksinkertaisesti inhoat juoksemista yli kaiken ja se tuntuu helevetilliseltä väännöltä, niin älä juokse. Kävele tai tee jotain muuta. Alottaminen on myös aina vaikiaa, mutta silloin kannattaa yksinkertaisesti muistaa se, että sieltä pohojalta pääsee pois ainuastaan tekemällä töitä. Ite esimerkiksi vihaan vattalihasten reenaamista ehkä eniten maailmassa, koska omani ovat niin paskat, mutta nyt ko olen sinnikkäästi vähän kerrallaan reenannut niitä etiäpäin, olen pikkuhilijaa jollain masokistisella tavalla alakanut jo jopa tykkäämään siitä. :D Myös tavoitteiden asettaminen voi auttaa, tyyliin "ensi viikolla jaksan tehä niin ja niin monta toistoa jne." tai että "siihen ja siihen päivämäärään mennessä olen niin ja niin tikissä kunnossa/pudottanut niin ja niin monta kiloa tms." mutta itelläni nämät tavoitteet saattavat aiheuttaa sen, että unohtaa net pitkän matkan vastaavat ja kokonaiskuvan, tappelee liian rankasti lyhyen etapin läpi ja menettää sen etapin saavutettuaan motivaation jatkaa etiäpäin pitkiksi ajoiksi. Liikaa ei siis kannata vaatia iteltään ja muistaa, että muutokset vaativat aikansa eikä kenestäkään tule bikini fitness -kilpailijan veroista päivässä, eikä vielä todellakaan kuukaudessakaan.

Ja jos ei mikään muu auta, niin mieti lenkille tai puntille lähtiessäsi vaikka sitä, että miten kaikki exät ja entiset säädöt ja entisten nyxät ja ties mitkä tulevat aivan käsittämättömän katkeriksi eräänä päivänä astellessaan vastatusten sinun jäätävän reenatun berberisi kanssa. :D 

Jos viimeinen kohta ei toimi, silloin ei todellakaan ole reenipäivä! Ja jos omassa hanurissa on vielä kovasti parantamisen varaa, aina voi muistuttaa itteään siitä, mitä kohti pyrkii teippaamalla jääkaapin oveen kuvan Anna Virmajoen takalistosta. Tai ihan kenen tahansa, jonka tarakka nyt vaan sattuu silimää miellyttämään. Saattaa piristää myös paremman puoliskon päivää.

Tosin kaksi viimeistä kohtaa ovat osittain vitsi, sillä olen myös havainnut, että usein ulkoisia tavoitteita paremmin toimii kuitenkin sisäinen halu voida paremmin ja jaksaa. Eli siis, pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, sopivaa ja säännöllistä kuormitusta ja nautintoa höystettynä hyvällä musiikilla ja ittensä tsemppaamisella, siinä minun eväät, joilla motivaatio reenaamiseen ja liikkumiseen saahaan pietettyä elinvoimaisena ja hyvinvoivana."

Jäläkikäteen luettuna kuulostaa niin kovin helepolta ja itsestään selevältä, muttako ei. Mutta kuten aina, suunta pohojalta on vaan ylöspäin.

Vastauksia haasteellisiin kysymyksiin

Sain haasteen ja yritin kovasti torstaina jääkiekon lomassa täyttää sitä (mikä oli ihan perkeleen hankalaa, koska tuomaripeli) ja eihän siitä sitten mitään tullut (ei jääkiekosta, eikä meikäläisen kirjottelustakaan). Perjantaina nuohooja suoritti visiitin, kävin kaupassa, käytin koiraa pitkällä lenkillä, pesin mattoa ja vaihoin viherkasveihin multia ja uusia ruukkuja (auttamatta myöhässä, tiijän) ja lopuksi yllätin itteni haravoimalla pihaa 1,5 tuntia illalla. Sen jäläkeen ei sitten maistunutkaan enää juuri muu kuin ihanan rentouttava sauna, iltatee ihanaa auringonlaskua kattellen ja nukkumaanmeno. Että kyllä on kiirettä piettänyt tässä "lomalaisen" arjessa!

Nyt koitan kuitenki tsempata ja saaha vastattua näihin Millan kysymyksiin ja ehkä jopa keksiä itekin yksitoista kysymystä. Haastettavia en taija niin montaa keksiä, mutta katotaan. Ideanahan oli siis vastata haastajan keksimiin 11 kysymykseen ja sen jäläkeen keksiä ite uu'et ja haastaa seuraavat 11 uhuria vastailemaan. 

1. Kerro jotain itsestäsi, mitä et ole vielä blogissasi paljastanut.

Yritin miettiä jotain jännää, mitä en olisi vielä tullut täällä maininneeksi, mutta en kyllä äkkiseltään ole ihan varma, mitä olen kertonut ja mitä en. :D Heitetään varmuu'en vuoksi usiampi fakta. Eli olen siivousfriikki, hengailen kotona aina kulahtaneissa kotivaatteissa, koska arvostan nykyään mukavuutta ohi ulukonäön (pierukolleget!) ja rakastan saunomista yli kaiken. Ehkä joku nuista ei vielä ollu tullu esille täällä?

 

2. Mikä leipomus/ruuanlaitto epäonnistui viimeksi?

Ihan hirviästä epäonnistumisesta ei voi puhua, mutta mokkapala kohosi toiselta laijalta huimasti ja jäi toiselta laijalta lättänäksi jostain tuntemattomasta syystä. Mitään isompia epäonnistumisia ei oo tainnu viime aikoina sattua (koputan puuta). 

 

3. Mikä ruoka-aine aiheuttaa kuvotusta?

Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen meleko kaikkiruokainen. Rusinat pullassa ja sellainen englantilainen hedelmäkakku on niitä harvoja, jokka ei saa meikäläiseltä kannatusta. Kuvotusta en äkkiseltään osaa liittää mihinkään ruoka-aineeseen, meikäläiselle menee oikiasti kaikki perusinhokit ja useimmiten ihan mielissään. No ehkä kapriksille en oo keksinyt järkevää syytä olla olemassa ja kirsikoista en tykkää.

4. Onko keittiössäsi jotain, mitä sieltä on puuttunut jo kauan mutta et ole saanut syystä tai toisesta hankittua?

Lävikkö. En tiijä miksi sen ostaminen on niin hankalaa, mietin aina pastaa keittäessäni, että voi ko olisi se lävikkö, mutta ei.

 

5. Mitä ikkunalaudallasi/parvekkeellasi/pihallasi kasvaa?

Ikkunalau'alle haluaisin yrttejä, parveketta ei vielä ole ja pihalla näyttäisi tällä hetkellä pikaisen tarkistuksen perusteella kasvavan juuri ja juuri nurmikkoa. :D Ja yhessä purkissa jotain tunnistamattomia vihireitä alakuja. Tarkoitus olisi kuitenkin jo tänä kesänä toteuttaa ainakin minikasvimaa isoon pataan tuohon pihalle (äkkiseltään näyttäisi, että sieltä ei ole mitään erityistä nousemassa) ja ehkä saattaa alulle vähän isompaakin kasvimaata. Iso ehkä. Ja tietysti muutaman kesäkukkaistutuksen voisi tehä. Kaikki suuremmat pihasuunnitelmat taitavat toistaiseksi jäähä oottelemaan vielä parempia aikoja. Projektilla on kyllä laajuuttakin, että ehkä tässä ei oo mikään hoppu.

 

6. Satsaatko mieluummin laatuun vai määrään (vaikkapa kesäkukissa/leivonta-aineissa)?

Hyvä kysymys. Huonekalujen ja astioiden sekä tekstiilien kohalla ehkä enemmänkin laatuun (en kyllä tosin väitä, etteikö halavallakin voisi saaha hyvää). Kesäkukkia en ole vielä ehtinyt etes miettimään, mutta ruoanlaitossa ja leivonnassa tekee mieli ainakin joskus hifistellä. Sama pätee myös esimerkiksi alakoholijuomiin, mieluummin kalliimpaa laadukasta ja oikiasti hyvää ko enemmän jotaki halapaa. Useitten asioitten kohalla arvotan kyllä kotimaisuu'en meleko korkialle. Ja hinta-laatusuhetta tulee aika palijon mietittyä, oli kyse sitten mistä hyvänsä.

7. Mikä asia sai sinut tuntemaan viimeksi onnellisuutta?

Eilen se oli tosiaan se sauna ja saunan jäläkeinen hetki, ko kattelin tuvan ikkunasta laskevaa aurinkoa teemuki kourassa. Kokonaisuu'essaan tämä oma koti ja kaikki mahollisuu'et, se että on saanut kulumaan monta tuntia pihalla touhutessa. Ja ai niin, se, että minulla on mies, joka pitää minua seksikkäänä, kun pesen kalsarit jalassa ikkunoita. :D Tekijä, joka kantaa meleko pitkälle!

 

8. Jos voittaisit Eurojackpotissa yli 90 miljoonaa, mitä isompaa ostaisit ensimmäisenä?

Yhtenä isona investointina tekisin taloon laajennuksena kodinhoitohuoneen/pyykinkäsittelytilat, eteisen isoilla ikkunoilla ja pari kamaria. Saunaan tekisin pientä remonttia vaihtamalla kiukaan ja tekemällä ikkunan ulos, yläkertaan viimeistelisin vessan ja parvekkeen. Ja sitten tietysti pistäisin piharakennukset kuntoon, remppaisin navettaan sauna- ja oleskelutilat, autotallin ja pihalle paljun ja muutenkin laittaisin pihan kuntoon. Ja ostaisin auton. Nopian sellaisen. Ehkä montaki. Itelle. Ja siipalle kans. (Tosin näitähän ei nyt sitten taas tarvitse miettiä, koska a) unohin pelata koko Eurojackpottia eilen ja b) miljoonat taisi mennä Tsekkeihin. Ne perkeleet.)

9. Mistä haluaisit nähdä unta ensi yönä?

Jaa-a, tämähän olikin aika jännä kysymys. Jokin mukava uni olisi aina tietysti kiva, mutta toisaalta ei mikään liian mukava (kuten vaikkapa net Eurojackpotin milijoonat), ko sitten oisi ikävä herätä todellisuuteen. :D

10. Paras lukemasi kirja?

Nyt en kyllä osaa mainita vain yhtä. Taru Sormusten Herrasta on edelleen ikisuosikki teininä koetun vaikuttavan lukukokemuksen vuoksi, mutta myös lähes kaikki lukemani John Irvingit puree kyllä. Ehkä kaikista eniten Kaikki isäni hotellit ja Kunnes löydän sinut. Myös Stephen Kingin Musta torni -sarja on aika kova. Tämä kysymys muistuttaa kyllä mieleeni, että olen viimeaikoina lukenu ihan liian vähän vain ja ainuastaan huvin vuoksi. Maanantaina suunta kirjastoon? 

11. Mitä hyviä ja huonoja puolia bloggaamisessa mielestäsi on?

Hyviä puolia ovat ehottomasti se, että pääsee purkamaan omia ajatuksiaan jonnekin ja toteuttamaan ittiään kirjoittamalla. Saman väylän kautta voi vapaasti julukasta myös muut tuotokset, kuten vaikkapa valokuvat. Isomman kaliiberin kirjottelijat myös pääsevät todennäköisesti vaikuttamaan asioihin ja herättämään oikiasti ajatuksia ihimisissä teksteillään. Näin pienempänä tekijänä lähinnä tuntee itte, että pystyy omalla paasaamisellaan vaikuttamaan. :D Ja tietysti kauempana asuvat ystävät ja tuttavat pysyy kärryillä siitä, mitä meikäläisen elämässä tapahtuu, vaikka tietyllä tapaa niukasti ja sensuroiden tulee juttuja julukastua. Huonoja puolia ehkä se, että ihimiset saavat tietää sinusta sensuurista huolimatta turhankin palijon asioita, etenkin nyt ko on muuttanu pienelle paikkakunnalle asumaan. Ja tietysti se, että aina ei vaan riitä aikaa ja intoa kirjottaa. Sekä toisaalta jämähtäminen, ite haluaisin ehkä kehittää tätä blogia ja kasvaa ja saaha lukijoitakin, mutta toisaalta aika ja riittävä työpanos ehkä kuitenkin puuttuu. 

 Ja sitten omat 11 kysymystäni:

1. Onko sinulla lemmikkieläimiä? Jos on (tai on ollut), niin kerro jokin elukkaasi liittyvä hauska/kiinnostava/tärkeä fakta.

2. Oletko koskaan harkinnut lopettavasi blogisi pitämisen ja jos olet, niin miksi?

3. Mikä on sinulle ominaisin asumismuoto (omakotitalo/kerrostalo/rivari jne.)?

4. Jos saisit lahjoittaa kolomelle eri kohteelle/ihimiselle jne. valitsemasi ihan minkä tahansa summan rahaa, niin mitkä net olisivat?

5. Muuttaisitko jotain tämänhetkisessä elämäntilanteessasi?

6. Mitä televisio-ohjelmaa et voi sietää?

7. Entä minkä alakaessa nauliudut välittömästi television ääreen? 

8. Kerro lapsuutesi ehottomasti kovin suosikkiartisti/bändi!

9. Mihin menet kun haluat rauhoittua/koota ajatuksia/viettää aikaa itsesi kanssa?

10. Jotain, mikä on ostoslistallasi juuri nyt.

ja viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä: 

11. Jos hallitusneuvottelijat kysyisivät mielipidettäsi Suomen tilanteesta ja siitä, mitä pitäisi tehä, mitä sanoisit heille?

Koittakaapas vastailla näihin, sovitaan, että kuka tahansa joka haluaa, saa vastata näihin ja halutessaan keksiä omat kysymykset ja haastaa uusia mukaan, mutta kokeillaan kohdentaan myös muutamaan blogiin, eli haasteen saavat:

Y by Jenny

Poromiehen muija Sallassa   

Maltan mieleni
#IHANROUVANA

Olokeeppa hyvä! 
    

Tasasen harmaata

Huh! Tentti ei ollu ihan sitä mitä ootin ja suoriu'uttuani velevollisuuksistani lipastolla suikasin kotiin, ruokin ja ulukoilutin piskin ja lähin sitten juoksujalakaa hakemaan ittelleni lohtu-sushia ja olutta. Nyt maatessani tässä sushiähkyssä nauttimassa The Joulukalenterista tajusin, että on jäänyt tuo värihaaste roikkumaan ja pahasti! Haasteessahan oli tarkoitus esitellä kotona esiintyviä värejä haluttu määrä (minulla net ovat musta, vihiriä, sininen ja viimeisenä harmaa). Viimeisen värin kunniaksi haluan heittää haasteen kaikille, jokka vaan tahtoo haasteeseen tarttua, mutta henkilökohtaisesti vielä Poromiehen muijalle Sallaan sekä etelässä majailevalle Lapin vahavistukselle Jennylle.

Siispä meijän kämpän viiminen väri, nimittäin harmaa. Sitä ei oo meillä mitenkään valtoimenaan, mutta jossain määrin kuitenkin ja täytyy sanoa, että harmaakin on oikeen mukava väri. Kuvat on vanahoja, mutta se ei menoa haittaa, koska paikat näyttää kuitenki suht samalta!

Makkarista löytyy harmaaseen vivahtava sängyn peitto sekä karvalankamatot. Aiemmin minulla on ollut sängyssä kokomusta päiväpeitto ja täytyy sanoa, että tämä harmaa on kyllä kivempi. Nuot karvalankamatot (niitä on kaksi) on kulukeneet matkassa jo jonku tovin ja tämän makkarin myötä net on tainnu vakiintua makuuhuoneen matoiksi. Vaikka en kyllä pistäisi pahaksi isoa karvalankamattoa olohuoneen lattiallakaan. Päiväpeitto on siis siipan tähän talouteen tuoma, matot minun, jännä homma että meillä oli valamiiksi yhteen sopivia tekstiilejä.

Kylyppäristä löytyy harmaat lattialaatat, mikä oli ihan hauska juttu, koska suihkuverho ja kylyppärin matto oli entuuestaan jo harmaan sävyiset. Kokoharmaa kylyppärin matto haettiin muuttaessa ko tarvittiin toinen ja uusi pyykkikori entisen rikkimenneen tilalle sattui sekin olemaan väriltään harmaa. Kun vessaharjakin sattui vielä olemaan harmaa, tuli sisustettua kylyppäri vahingossa ihan täydellisen harmaaksi. :D Suihkuverhon hankin ensimmäiseen Oulun kämppääni, jossa roikkui alalaijasta homeessa oleva ja punaruskialla hiusvärillä sotkettu joskus muinoin valakonen suihkuverho, joka näytti siltä, että kylyppärissä on vähintäänkin teurastettu joku. Kötyytin sen hirvityksen roskiin ja kävin hakemassa Kärkkäiseltä tämän Marilyn-suihkuverhon. Meijän sisustuksessa näkyy kyllä vieläki, että osa tavaroista on roudattu yksinasuneen emännän kämpästä, sillä Marilynia on seinällä taulussa ja makkarin kellossa. Voi olla, että seuraavaan kotiin muuttaessa suihkuverhon Marilynista aika jättää. Täytyy kyllä tunnustaa, että yhessä vaiheessa suunnittelin jo Marilynin vaihtamista tähän Jyskin suihkuverhoon, enkä oo ihan vieläkään päässy yli tuosta...

Lisäksi harmaata löytyy meillä vielä eteisestä, uluko-ovi on harmaa ja tuli ihan vahingossa ostettua tuulikaapin säilytysjärjestelmä ihan samassa sävyssä. Naulakon valintakriteeri oli pieni koko, koska tuonne meijän minieteiseen ei ois isompaa mahtunu ja hattuhyllyn päälle ostettiin kori, joka sopi kokonsa puolesta sinne. Olivat sitten vahingossa molemmat samaa sävyä uluko-oven kanssa, liekkö alitajunta ollu asialla. Niistä en kuitenkaan tähän hätään jaksanu valokuvia ottaa. Taitaapa meijän parvekekalusteetki muuten olla harmaat. 

Tuossa ko summasin taannoin näitä tähän värihaasteeseen valitsemiani värejä ja pohiskelin ja selasin blogiani samalla pohiskellen, että viimeisenä pitää heittää vielä harmaa, alako naurattaa kovasti. Mistäs väreistä tämä meikäläisen blogin ulukoasu oikeen koostuukaan? No, mustaa, vihiriää, sinistä ja harmaata tietenki. :D Huomaa kyllä, mistä minä tykkään.

Nyt täytyy jatkaa tätä reporankana maha täynnä sushia makaamista, napsauttaa sauna päälle ja nauttia sen jäläkeen yksi kylymä Kukko ja unohtaa, että mitään tenttiä on ikinä ollukaan. Kiitos maailmalle gluteenittomasta oluesta! Ja hyvää huomista ittepäisyys eiku itsenäisyyspäivää, voipi olla että intou'un huomenna jopa näpyttelemään jotaki.

Vihiriänä kateu'esta

Jatkoa värihaasteelle luvassa, tänään vuorossa poikkeuksellisesti kaksi väriä, ko jotenki koin, ettei näitä voi esitellä toisista erillään. Otsikko antaakin jo vihiä toisesta, nimittäin vihiriästä. Sen kaveriksi pääseekin sitten sininen, joka on melekosen salakavalasti ujuttautunut tänne. Oon aina kuvitellu, että sininen on viiminen väri, jolla lähtisin sisustamaan, mutta pieninä paloina ja tietyn värisenä se tuntuuki oikiastaan yllättävän toimivalta. Kaikki kuvien värit ei nyt välttämättä toistu ihan edullisella tavalla johtuen vähiin käyvästä valosta, mutta saanette käsityksen asioista kuitenkin.

Ihan alakuun pakko ottaa lempparimattoni kuva uudestaan, koska siihen tiivistyy aika kivasti nämät meikäläisen värivalinnat. Mustan kaverina on vihiriää ja sinistä. Harmittaa, että tämä räsymatto on ainua laatuaan ja kooltaan meleko pieni, sillä tykkään tästä väriyhistelmästä ko hullu puurosta. Vahinko, ettei mummo ole kutonu kahta samanlaista, tai jos on, niin toinen on kadonnut aikojen saatossa.

Tämä verho onkin täällä jo puuteemansa vuoksi esiintynyt, mutta myös siinä toistuu nuot sinisen ja vihiriän eri sävyt. Tässä kuvassa tosin vähän heikohkosti kylläkin.

 

Sinisiä ja vihereitä yksityiskohtia löytyy sieltä sun täältä, ylimmän kuvan puiset laatikot on siipan mukanaan tuomia ja oon tykästyny niihin meleko palijon, harmi vain että meijän ahtaassa olokkarissa net ei oikein pääse oikeuksiinsa. Seuraavassa kuvassa on sininen valokuvakehys (sekin siipan panostusta sisustukseen) ja vihireitä kivituikkuja. Kolmannessa kuvassa saatte todistaa paitsi keittiönpöy'ällä (joka toimittaa myös meisin työpöy'än virkaa) vallitsevaa kaaosta, myös sinistä ja vihiriää. Kastehelemi-lasijutut on ihania ja ennen kaikkia, niitä saa ihanissa väreissä. Ja onpa siellä pöy'ällä näköjään Fazerin sinistäki ja mustaa kahavia vihireistä astioista nautittuna. ;) Alimmassa kuvassa lisää Kastehelemeä, vihireitä omenoita (onkohan sekin joku sisustuksellinen juttu, vai syyäänkö meillä vaan maun vuoksi nuita :D) ja pöytäliinaa, jossa yllättäen mustalla pohojalla mm. vihiriää ja sinistä. Kyseessä on joku Marimekon kangas, muttei kyllä hajuakaan mikä.

Keittiötekstiileitä. Täytyy sanoa, että oon aika ennalta-arvattava, sinistä, vihiriää ja mustaa... Hehheh.

Samaa Marimekon jotain kangasta löytyy myös makkarin tyynyistä (kiitos näistä kuuluu äitille, joka on ostanut kankaan jostain alesta ja askarrellut liinan ja tyynynpäälliset aikanaan minulle, äiti taitaa tuntia meikäläisen maun paremmin ko hyvin) ja vihiriää yhessä mustan kans on siellä makkarin verhossaki tietenkin. Ja niitä puita. Tämä alakaa vaikuttaa tosi selekiästi tiettyä kaavaa noudattavalta...

Ja viimeisenä, meijän koiran petiki on (ihan vahingossa tosin) mätsätty sisustukseen. Musta koira sinisellä peitolla, pitäisi varmaan vielä ostaa joku vihiriä lelu niin kokonaisuus olisi täy'ellinen. :D Mutta semmosta.

Nyt täytyy jatkaa luku-urakkaani piparien ja suklaan tuella, glögi on ikävä kyllä päässyt loppumaan. Melekeen tekisi mieli lähtiä hakemaan sitä lähikaupasta. En tiijä johtuuko se tästä sairastelusta, mutta jotenki tuntuu, että glögiä uppoaa meisiin ihan mahoton. Saa nähä tuleeko kiintiö vastaan jo ennen joulua. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että voisin juua glögiä ihan koko ajan, mieluummin jopa ko kahavia.