Keväisiä tuulia

Ihanaa keväistä huhtikuun toista!

Oon tässä availlu tätä teksti-ikkunaa muutamaan otteeseen ja sitten lyönyt sen kiinni, ko ole keksiny, että mitähän sitä oikeen kirjottais, mutta sitten nyt päätin, että tarviiko tämän mitään suurta ja ihimeellistä olla! Ei, joten siis tarjolla päätöntä ja hännätöntä kuulumisien kertoilua.

Pätkähdin tähän paikalle hieman ostokrapulaisena, tulin nimittäin äsken hankkineeksi meille Veikon Koneen ilimasten postikulujen siivittämänä uuen Moccamasterin komian punasena. Vähän kyllä ihimettelen, että miten tässä nyt lopultakin raaskin hommata uuen tuon vanahan, jo vuojesta 2002 hyvin palavelleen isiltä perinnöksi saadun yksilön tilalle. 

Varmaan jo vuojen kaks hautonut ajatusta siitä, että voisihan sen päivittää uuteen, kun kylestä merkinnät on kulahtaneet pois, levyn pitää aina olla täydellä teholla, että kahavi pysyy pannussa lämpimänä, suodatinsäiliön kansi on halakeillu (mutta edelleen yhessä palasessa!) ja pannun kansi on rikki, vesiputken pinta on kulunu ja ohan tuolla ikääki jo kiitettävät 15 vuotta (!). MUTTAKO se kumminki toimii. Ja keittää aevan hyvää kahavia. Pannuja ja kuluvia osia sais niitäki toki uusia... 

Siispä kerta toisensa jäläkeen olen tullut siihen tulokseen että noo, eipä nyt hätiköijä ja katotaan, että mitä sitä tekis. 

Ja ko tätä nyt on jatkunu varmaan jo kaks vuotta ja kuluvat osaset on pikkuhilijaa kuluneet lisää päätyen tähän tämänpäiväiseen tilanteeseen, niin jotenkin tänään vaan naksahti. Että nyt. Ohan tässä uuessa sentään vähän paranneltuja ominaisuuksiakin, kuten automaattinen virrankatkaisu ja kalkinpoiston merkkivalo. Sitä paitsi olisi nuitten kuluvien osien uusimiseenkin saanut kulumaan sen kuuskymppiä. Vanaha keitin voinee jatkaa uraansa vaikkapa tallikeittimenä. 

No ei meikää ainakaan hätiköidyistä ratkaisuista voi syyttää. :D 

Yhen kodinkoneen uusimisessa on tietysti se vika, että siitä saa vähän niinkö pään auki ja alakaa kriittisellä silimällä kattoa esimerkiksi mikroa, joka sekin lienee hurissut jo vuosia mittariin reilusti (mikro on siipan peruja, meillä aiemmin ollut minun tädiltä perinnöksi saama meleko monta vuotta palavellut Rowenta päätti kuolla tuossa jokunen vuosi sitten, varmasti hyvin kunnioitettavassa iässä sekin). Tässäkin taustalla lähinnä niinkin turhamainen syy, että se on viimeinen keittiön pienkone, joka ei ihan mätsää sitten yhteen ko uusi kahavinkeitin saapuu (muut vehkeet on punamustia, no okei, vedenkeitin on kokonaan musta, mutta se kelevatkoon kun on niinkin uusi vielä, että hankittu jossain vuojen 2008 paikkeilla). Sinänsähän tuo mikro toimii kyllä ja on heleppokäyttöisyyessään suorastaan ihastuttava. 

Dysonin pölynimuri ei sinänsä vielä ole ehkä kerännyt vuosia mittariin ihan niin palijon, ko nämät muut uusintauhan alla olevat kodinkoneet, mutta ottanut kuitenkin osumaa matkan varrella ja siinä mielessä vähän vanhentunut, etteivät nuo uu'en Dysonin rikkaimurin moottorisuulakkeet ole yhteensopivia siihen. Labradorinnoutajaperheessä kiitetään harva se päivä universumia tehokkaan imurin keksimisestä ja moottorisuulakkeet edesauttaa myös siinä, että karvalankamattojen kanssa ei tule ongelmia. Meillä ei kerry lankojen sekaan hirviästi mitään ylimäärästä ko säännöllisin väliajoin imuroi net kunnolla moottorisuulaketta käyttäen. Toki tuossa ihan tavallisessakin Dysonissa riittää tehoa sen verran, että roskat lankojen seasta lähtee aika hyvin jo silläkin. 

Toki haluaisin sitten hankkia seuraavaksi tuon Animal Pro -version ja sehän maksaaki sitten sen verran mannaa, että taijetaan jäähä oottelemaan ensin Dysonin kuolemaa. :D 

Tällä minun toimintavauhilla uusi mikro ja pölynimuri on todellisuutta about kymmenen vuojen kuluttua, että sitä ootellessa! Kevät vaan on kummasti tämmöstä aikaa, että tekee mieli alakaa uudistaa ympäristöä.

Uudistusta tässä onkin toki ilimassa, aikuisen elämä on siinä mielessä kovin tylsää, että jos haluaa remontin muodossa uudistaa ympäristöä, liittyy siihen kaikenlaista ikävää mietintää, kuten minkälainen rakenne pitää tulla jatko-osan seinään, millainen kuisti on mahollista toteuttaa ja minkälainen lämmitysjärjestelmä olisi kaikista järkevin. No, asia kerrallaan. Heleposti mieluummin pitäytyisi siinä, että miettisi värejä ja sisustusta tämmösten asioitten sijaan. :D Onneksi tuo siippa on siitä ihimeellinen, että se saa vaikka minkälaisia asioita aikaseksi halutessaan. 

Mutta siis, pötsin kasvattelun lisäksi tässä onkin viime aikoina ollu ohojelmassa lähinnä remonttisuunnitelmat. Mikäli homma tästä lähtee käynnistymään, lupaan koittaa piettää teitä tästä asiasta paremminkin ajantasalla!

Lunta ja pakkasta

Niin se vain on jo marraskuu! Huomasin unohtaneeni yhen tekstin luonnoksiin keskeneräisenä, palailen sen pariin tässä joskus. Nyt kuitenkin hirviän palelun ja väsymyksen keskellä iski semmone ajatus, että koska Lasten suuri lelukirja on ilmestynyt, on mitä ilmeisimmin aika kirjoittaa joulupukille!

Khyyllä.

Eli rakas joulupukki, jos saisin toivoa ihan mitä vaan niin toivoisin tänä vuonna kuusen alta löytyvän:

- iRobot Roomba robotti-imurin. Ihan saakelin kallis vehje, mutta oishan se nyt vaan ihanaa ko tätä jatkuvaa karvakaaosta harventaisi minun, siipan ja kahen imurin lisäksi vielä robottikin! Mieti miten siistiä oisi tulla töistä imuroituun kotiin!

- Jumpsuitin. Mikä olisikaan lokoisampi asuste köllötellä joulun pyhät ko aikuisten potkupuku. En myöskään sellaisen hankkimisen jäläkeen käyttäisi kotona töitten jäläkeen luultavasti enää mitään muuta vaatetta. Sitten pitäisikin enää päättää väri.

- Finlaysonin mörkölakanat minulle ja siipalle. Koska missä muissa lakanoissa vois olla parempi kölliä, jos ei mörkölakanoissa? Kysynpähän vaan!

- Collarit. Ei oo yhtään siistejä käyttöcollareita, koska viimeisetkin ratkesi haaroista jo kesällä. Maailman parhaat käyttöhousut vapaa-aikaan.

- Tivoli Audio model one radio bluetooth-ominaisuudella. Vois kuunnella keittiössä mökää samalla ko kokkailee tai istuu iltaa. Värinä vois olla esim. musta/hopea.

- Hyviä kirjoja. Näen itseni jo sieluni silmin jumpsuitissa hautautuneena sohovalle lukemaan hyvää kirjaa. John Irvingin uusin Ihmeiden tie on vielä lukematta, samoin bloggari Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita. Aloin myös vastikäään käytyäni pitkäksi venyneen tauon jäläkeen kirjastossa lukia uuestaan Stephen Kingin Musta torni -sarjaa (koska tajusin, että edellisestä kerrasta on aikaa joku kymmenen vuotta, enkä muista noista kirjoista enää juuri mitään), joten netkin kirjat voisi kelevata. Jos vaikka kirjaston laina-aika ei riitäkään näitten läpikahlaamiseksi (mitenhän tuota aikaa lukia on nykyään palijon vähemmän...) Edelleen jostain syystä kiinnostaa tuo Kaikki se valo jota emme näe Anthony Doerrilta, kun en sitäkään ole saanut vieläkään luettua.

- Kylpytakin. Saunan tai suihkun jäläkeen oisi ihana hengailla kunnon froteekylypytakkiin kietoutuneena.

Nonni, kai sitä siinä jo oliki! Huomaan kylymyy'en keskellä ja väsyneenä haaveilevani kaikesta lämpimästä, pehemiästä ja mukavuutta lisäävästä. :D Tietenki myös runsaasti unta ja lepoa voisin ottaa lahajaksi, rajattomasti rahaa ja tämmösiä. 

Mutta hei, koska oikiasti on vasta viies marraskuuta, niin ei vielä ihan hulluna aleta höpöttää sitä joulua. Ootetaan nyt vielä ainaki viikko. :D No ei kai, mutta faktahan se on, että kyllä se jouluki sieltä pikkuhilijaa tulee. Käytiin tuossa iltasella elukan kanssa vielä pihalla ja siellä tuoksui ihana pakkanen ja talavi. Ihana vuojenaika, kerta kaikkiaan.

No mutta, ei mulla nyt muuta, palataan joskus paremmalla ajatuksella!

Uusi tv-taso

Nyt illasta paistoi niin kivasti aurinko sisään, että sain otettua pari kuvaa tuosta meijän tv-tasosta ja uudemmalla yrityksellä ihan onnistuneesti. Siispä vielä ennen nukkumaanmenoa juttua siitä, kera kuvien. Koko tasoa en valitettavasti kerralla kuvaan saanut, koska en jaksanut hakia toista objektiiviä kameraan, mutta tässä vähän kuitenkin jotain vinkkiä tason ulukomuodosta.

Uusi taso on edeltäjäänsä (jonka olen ostanut Ikeasta 26 neliön yksiöön...) hieman reilumman kokoinen ja tättärää, täyttä puuta. Kyseessä on kotimaisen Anttiinan käsityönä valmistama tv-taso, jossa on kaksi ovellista kaappia sekä neljä avolokeroa. Meijän taso on Maskusta (kulukeepi siellä nimellä Wiljamo), mutta Anttiinan valmistamia puisia huonekaluja taitaa saaha myös ainaki Stemmasta ja valikoiduista huonekaluliikkeistä ympäri Suomen. Maskusta ostaessa tasoon sai kampanjan aikana ihan muhkean alennuksen, joten se valikoitui ostopaikaksi pitkälti siitä syystä (kyllä, alennushaukka iski jälleen!). Värinä meijän tasossa on wenge, sävy on aika lähellä tuota vanahaa senkkiä, joka täällä ylyhäällä jo majailee. Reuna valittiin käsin veistettynä, koska tykätään pienestä rosoisuudesta huonekaluissa. 

Täytyy sanoa, että ollaan kyllä tosi tyytyväisiä tasovalintaan, vaikka massiivipuulla onkin aina hintaa kaupasta valamiina ostettaessa. Kuten olen monta kertaa aijemmin jo täällä todennut, puu on kuitenkin materiaalina lähes ikuinen (ellei tuikkaa tuleen tietysti). Anttiinan taso oli myös ilman sokkelia riittävän matala meijän kuitenkin suht haasteelliseen tilaan, jossa on vino katto ja massiivisuudestaan huolimatta se ei kuitenkaan ole liian iso. Kovin korkea tv-taso meillä ei voi olla, jotta televisio yleensäki mahtuu sen päälle. Tila kuitenkin jotenkin kaipasi huomattavasti massiivisempaa tasoa kuin aiempi Ikean pikkutaso, nyt tuntuu, että sohova ja tv-taso puhuvat keskenään samaa kieltä ja tila on jotenkin tasapainossa. Ainut vaan, että isomman tason myötä 32' telekkari alakoi näyttämään jotenkin pieneltä. :D Sanoinkin jo siipalle, että tästä taisi kehkeytyä varsinainen ikiliikkuja...

Toimitusaika tasolla oli reilun kuukau'en tilaamisesta, mikä sekin oli mielestäni varsin kohtuullinen aika, kun kyseessä kuitenkin on käsityönä tilauksesta valamistettava tuote. Voisin kyllä kuvitella, että tällaisia puisia kotimaisia huonekaluja voisin hankkia enemmänkin, jos vain olisi tarvetta! Toistaiseksi (valitettavasti) ei ole, mutta tilanne voi tietysti aina muuttua. :D Ja tämä ei siis tosiaan ole mikään maksettu mainos (hahhah, niinkö tällä meikäläisen näkyvyy'ellä sillä olisi mitään merkitystä...) vaan ihan puhtaasti omaa halua tuua esille tällaista kotimaista huonekaluvalmistajaa. Jos tänne vaikka sattuisi eksymään joku toinen puisten huonekalujen ystävä...

Semmonen! Met tykkäämmä, entäpä sinä?

Kevät ja lisääntyvä auringonvalo

Heipä taasen! Pari päivää on nyt saatu nauttia ihanasta auringonpaisteesta ja voitte arvata, että minua ei palijon ole koneen äärellä näkynyt, vaan pihalla. Ollaan touhuttu erinäisiä pihahommia, nautittu hienoista ulukoilukeleistä ja perjantaina hankikelien innoittamana siistittiin vähän ympäristöä ja poltettiin isot kasat vanahoja poroaitoja ynnä muuta epämääräistä puusälää navetan takana. Ihan kaikkea ei vielä jaksettu kokkoon roudata ja osa oli sen verran tiukasti vielä jäisessä maassa kiinnikin, että projekti jatkunee lähitulevaisuu'essa. Ympäristön siistimisestä ja vanahasta turhasta roinasta ja roskasta eroon hankkiutuminen on jotenkin hirviän terapeuttista ja puhistavaa! Saa roppakaupalla uutta intoa ko ympäristö siistiytyy silimin nähen. Alakaa heti tehä mieli kasata kaatopaikkakuormaa! Sisällä siivousinto sen sijaan laantui koiran karvanvaihdon ja rapakelien myötä... Noo, ehkä se siivoaminen ei tuntuisi yhtä epätoivoiselta sitten enää toukokuussa. Tai joskus. Ehkä kesällä?

Tämä kevätinto näkyy meikäläisessä kuitenkin siinä, että on suorastaan hirviä sisustusinto ja tekisi kauhiasti mieli lähtiä kaupoille shoppailemaan! Uusia vaatteitakin tarvisin, mutta jostain syystä se ei nyt nappaa yhtään, vaan haluaisin kaikenmaailman sisustusliikkeisiin ja kirppiksille. Tästä intoutuneena kokosinkin muutamia bongauksiani ja ajattelin nyt esitellä niitä teillekin.

Minea penkki säilytystilalla, kuva Asko

Lampaantalja ja musta pinnasohova, kuvat Veken kaluste

Sain tässä taannoin ukaasit, että meille ei hetkeen osteta ainuttakaan uutta huonekalua (ihan niinkö niitä nyt mielin määrin tässä huushollissa, jossa lähes kaikki on vanahaa ja kierrätettyä, ois ostettu muutenkaan, höpsis), mutta en voinut vastustaa kiusausta ja nostaa tänne esiin paria huonekalua, jokka on meikäläisen haluan-listalla. Aijemmin olen kaavaillut Jyskin Aulum-penkkiä eteiseen, mutta sattumalta bongasin, että Askosta saa meiltä jo tuvasta löytyvän levitettävän Minea-puusohovan kanssa samaa sarjaa olevan penkin säilytystilalla. Tämä on kokonaan valkoiseksi maalattua mäntyä, joten tuunaaja sisälläni heräsi heti ja alakoi miettiä tätä joksikin jännän väriseksi maalattuna! Vaikka ei sillä, työn alla jo olevat tuunausprojektit odottavat edelleen tekijäänsä... Tosin lähinnä siksi, että pitkin hampain suostuin maalaushommien kanssa oottamaan kesään asti. Ehkä. Keinutuolin lisäksi loppusilausta oottaa edelleen yksi pöytä. Ja ai niin, maalausprojekti saattoi laajentua myös ehkä pariin pinnatuoliin...

Vaikka edelleen olen sitä mieltä, että jos siippa maalaa keskellä talavia kelekan osia sisällä, niin johan minäkin nyt parit huonekalut täällä sitten tuunaan! Valkoinen lampaantalija liittyykin vahavasti keinutuolin tuunausprosessiin. Jahka keinutuoli on saanut vähän väriä pintaan, ansaitsee se tämmöisen talijan ehottomasti kaverikseen. Talija ei siis liity alempana esiintyvään mustaan pinnasohovaan, vaikka näin äkkiseltään voisi luulla. Pinnasohova onkin se seuraava suuri huonekaluhaaveeni. Sen avulla saa kätevästi tarvittaessa lisää istumatilaa keittiönpöy'än ääreen. Myös pinnasohovaa olisi löytynyt kokopuisena (tässä Veken kalusteen versiossa istuinosa on MDF-levyä), mutta koska ykkösvärivaihtoehto on ehottomasti musta, vie Veken kalusteen versio voiton tästä yksilöstä. Toki myös hinta saattoi vaikuttaa asiaan.

Vihreä peili Ikea, musta Jotex

Vaikka yläkerran vessa onkin vahavasti vasta suunnittelun asteella, on yksi siihen liittyvä asia iskostunut mieleeni suorastaan pinttyneesti. Ja se on pyöriä peili. Yläkerran vessaan pitää ehottomasti saaha pyöriä peili. Ikean vihreä Stabekk-peili viehättää erityisesti värinsä ja materiaalinsa puolesta (puuta, kuinkas muutenkaan), mutta toisaalta myös tuollainen nauhalla ripustettava peili kiehtoo jotenkin, kuten tämä Jotexin valikoimista löytyvä yksilö. Tosin vähän luulen, että vessassa ei riitä ripustustila tuollaiselle peilille. Joten se on ehkä tuo jo kauan himoitsemani Ikean peili. Vihiriänä.

Tyynyt Askon valikoimista

Valoköynnös Jotexilta

Ja ikisuosikkini vihiriän lisäksi jostain syystä sininen villiinnyttää sisustuksessa yhä vain enemmän. Ehkä siksi, että tänä keväänä valtavirtakin vannoo vihiriän ja sinisen nimeen, joten ihania kuoseja ja värejä on tarjolla. Askon tyynyt näyttää kaikki hirviän houkuttelevilta ja suorastaan huutavat pääsyä meijän sohovalle. Jonne ehottomasti kaipaisin vielä lisää tyynyjä. Nuita sinimustavalkoisia siksak-kuvioisia tyynyjä voisi olla vaikka kaksi. Ilmeisesti tämä siksak on jokin juttu nyt mulle, sillä silmää viehätti myös tämä yksinkertaisemman värinen siksak-tyyny, joko sinertävänä tai mustana. Unohin kumpaan tykästyin ensin, enkä sitten enää osannu päättää että kumpi. Ehkä mustavalkoinen kuitenkin. Neuloskuvioitu harmaa tyyny taas vaan näyttää jotenkin niin houkuttelevalta ja mätsäisi kivasti mattoon. Ja näille sinivihervalkoisille valopalloille oisi myöskin paikka yhessä tuunausprojektissa, joka tosin on vastuutettu siipalle. Siihenkin kuulemma tartutaan vasta kesällä. Hitto, miksi kaiken pitää tapahtua vasta silloin. :D

Mistä muistuikin mieleeni, että inspiroiduin menneellä viikolla ja kehitin itelleni myös yhen tuunausprojektin hieman samaan henkeen. Luultavasti siinäkin tarvitaan siippaa avuksi. Oijoi, kyllä tämä kevät on pahaa aikaa. Pää tursuu niin palijon ideoita, ettei meinaa perässä pysyä. Ihanaa, ko hieman tasapaksuiksi käyneitten talaven touhujen (eli pihankolaus ja puitten kanto) jäläkeen on taas ohojelmassa kaikenlaista muuta hommaa! 

Nytpä siis lähenki inspiroitumaan Tori.fihin vanahojen huonekalujen pariin, ennenkö sauna kutsuu. Kenelläkään muulla tyypillisiä kevätoireita (sisustusinto, pihanlaittohaaveet, uudistumishalu jne.)? :D

PS. Kevätinto iskee ihan piakoin banneriinkin ja se päivittyy ajankohtaa vastaavaksi, jahka keksin vain, että miten. :)

Remonttihaaveita osa 3: Saunan pukuhuone

Tässä vähän vierähtikin yllättävän palijon aikaa, mutta äläkäätte huolehtiko, en ole unohtanut! Nimittäin pitäisi remonttihaaveisiin liittyen esitellä vielä se saunan pukuhuone. Tällä hetkellähän kuluku saunaan on suoraan eteisen kautta, eikä pukuhuonetta ole olemassakaan. Remontissa olisi tarkoitus muuttaa tämä eteistila saunan pukuhuoneeksi. Ite jostain syystä inhoan sellaisia ratkaisuja, joissa saunan pukuhuoneen virkaa toimittaa samalla kodinhoitohuone, josta on läpikulukuyhteys jonnekin. Haluankin, että saunatiloilla on kunnon pukuhuone, joka on pyhitetty pelekästään pukuhuoneeksi. Meillä se olisi todennäköisesti mahollista toteuttaa, joten siihen haluan pyrkiä.

Kulku kellariin jäisi saunan eteiseen toki edelleen, mutta siellä nyt ei niin usein ravata, että se sinällään haittaisi. Päin vastoin, viiliät saunajuomat on kätevä käyä hakemassa sitten kellarista. Samoin taso ja yläkaapit jokka nyt on eteisessä, saisivat jäähä siihen. Isoin muutos lieneekin sen seinän laittaminen umpeen, mistä on tällä hetkellä kuluku kylymään eteiseen ja pieni pintojen fiksaus. Umpeen laitettavalle seinälle haluaisin nimittäin hieman tämmöistä tapettia:

Tapetti Bauhausin valikoimasta

Puita, yllättäen! Mutta tällainen pieni puunrunkotapetilla tapetoitu tehosteseinä olisi meikäläisellä haaveissa ja saunan pukuhuoneeseen se olisi mahollista toteuttaa sitten. Seinän eteen tulisi sitten tietysti penkki, jolla voi istua pukeutumassa, siemailemassa saunajuomaa tms. Penkki voisi olla tyyliltään jotain tämmöistä:

Tämä ihastuttava yksilö löytyy laatikkokauppa.fi valikoimista

Kuvassa näkyvältä saunan ja kylyppärin oviseinältä olisi tarkoitus repiä tuo pintakerros (onko nuot paneeleja, rimoja, mitä lie :D) pois ja palijastaa sieltä alta vanahaa lautaseinää. Olin jo jonkin tovin mietiskellyt tuon seinän tilannetta, valkoseksi ko en sitä halua maalata, mutta tuo nykyinenkään pinta ei jotenkin hirviästi houkuttele. Siippa sitten joutui ottamaan muutaman riman tuosta pois laittaessaan kellarin oven saranat paikalleen ja alta palijastunut vanaha lautaseinä sai minut tulemaan siihen tulokseen, että revitään nuot loputki pois ja jätetään lautaseinä näkösälle. Sitten jossain vaiheessa. 

Muut tuon tilan sisutukselliset ajatukset kuluminoituvat sanoihin Krouvi-tuoppi, virkattu puuvillamatto ja vanahoista ikkunanpuitteista tehty peili. Esimerkiksi täältä löytyy kuva aivan ihanasta ite virkatusta matosta. Toki hätätilaneessa olisin valamis kelepuuttamaan myös ihan tavallisen räsymaton, niitä ko riittää omastakin takaa aika palijon. Ensi kesänä voisi jossain vaiheessa olla paikallaan räsymattojenpesutalakoot, niin saisi kaikki nätit ja vielä käyttökelepoiset matot pestyä ja parempaan säilytyspaikkaan talteen.

Semmosta! Ei auta ko pitää peukut pystyssä, että tässä jossain vaiheessa pääsisi toteuttamaankin näitä remonttihaaveita. "Pientä" laittoahan vaatisi edelleen myös yläkerran vessa, parveke ja komero. Tällä hetkellä ko kattelen pihalla sulissa paikoissa vallitsevaa raparällikeliä, väistämättä tulee mieleen, että myös sille tarttis tehä jotain (terveisin koira luikahti toissapäivänä sisälle tassuttelemaan ennen jalakojen pyyhkimistä juostuaan pitkin rapakoita...)

Mutta asia kerrallaan ja ajallaan. Ennen isompia hommia voisi keskittyä tekemään pienen rahan tuunausjuttuja. Vaikka eihän sitä mihinkään pääse, että ainako näitä juttuja miettii, niin remonttikuume kasvaa pykälän verran. Muita remonttikuumeisia ruudun takana?

Kevätuutta

Tuntui jotenkin siltä tuossa taannoin, että koti kaipasi hieman kevätpiristystä ja muutamia uusia tekstiilejä sun muita. Niinpä tartuin tuumasta toimeen ja klikkailin itseni internetin ihimeelliseen maailmaan. Ja lopputuloksen näemme sitten seuraavissa kuvissa:

Anttilan valikoimista meille löytyi uu'et lamput yläkertaan. Aijemmin en ole tuohon lamppuja juuri kaipaillut, mutta sohovan myötä iski sellainen visio, että pari kivaa lamppua tarvittaisiin. Minulla oli aluksi yhet toiset lamput mielessä, mutta klikkailtuani itseni NetAnttilan lamppuvalikoiman äärelle, iski näitten Virvatulen paperinarulamppujen kohalla vahava visio, että se on muuten nämät. Ja niinhän net olivat. Sopivat mielestäni jotenkin tosi kivasti yhteen sohovan ja koko muun sisustuksen kanssa ja antavat kauniin valon.

Seuraava etappi oli sitten Jotex, josta lähin hakemaan lähinnä tekstiilejä. En kuitenkaan voinut vastustaa näitä ihania alessa puisia seitkytlukua henkiviä kynttilänjalakoja. Värit oli varmaan kaikille muille kauhistus ko olivat päätyneet alennukseen, mutta minusta nämät eri vihiriän sävyt (ylläri pylläri) yhistettynä valakosiin kynttilöihin oli aivan ihanat! Ja ovat tosiaan puuta. Ja hei, lopultakin muuten silitin tuon pöytäliinan (tosin vasta kuvan ottamisen jäläkeen).

Tuossa taannoin sain Ifolorin alen innottamana myös lopultakin aikaiseksi tilata hieman kuvasuurennoksia, joille sitten ostin kehyksiä ihan vaan meijän S-marketista ja ripustettiin net siipan kanssa perjantaina seinälle. Ripoteltiin kuvat portaisiin vähän sellaisella hällä väliä asenteella ja sillä ajatuksella, että porukkaa on mahdollista täydentää edelleen uusilla kuvilla jatkossa. Alun perin ajattelin canvas-tauluja, mutta sitten jotenkin alako tuntua, että valokuville sopii jotenkin paremmin kuitenkin nuot kehykset. Ja oikiassa olin. Ja niin, pitäähän sitä nyt karvalapsen vauvakuvat olla esillä.

Tässä on meijän möllykän 5kk potretti. Naruskan syksyisessä heinikossa kuvattuna.

Tässä taas pieni karvavauva viettää ensimmäistä päivää kotona ja isäntämiehen elekein piettää suhteettoman suurta tassuaan kasvattikotua muistoksi saadun nännikumin päällä. Herra on osannut poseeraamisen jalon taijon jo pienestä pitäen. 

Tässä sama möökeri iskee silimää. Nimensä veroinen juksuttaja jo pienestä pitäen.

Ja mahtuihan sinne joukkoon yksi oman elämänsä nuuskamuikkunenkin.

Alakertaa piristin niillä haaveilemillani Jotexin verhoilla. Pitsiverhojen tälläys on vielä vähän kesken ja laskosverhoista unohin valitettavasti ottaa kuvat! Mutta net on joka tapauksessa aivan ihanat. Ja olivat edelleen alennuksessa, joten eivät kustantaneet palijoa mitään. Lisäksi täydensin torkkupeittovarastoa parilla uu'ella. Nyt on sekä alahaalla että ylähäällä pari kappaletta, niin ei tartte tapella peitoista.

Ja yläkerran sohovan kruunasin parilla uu'ella tyynynpäällisellä. Koska yläkerrasta löytyy vanaha maitotonkka ja lypsyjakkara, niin päättelin, että kyllä siellä nyt pitää yksi lehemäkin olla. Talon historiankin huomioon ottaen. Tämä lehemäkään ei vissiin oikein ollu muitten mieleen, ko löytyi alennuksesta. Mutta minusta se on aika ihana! Vaikka ekan kerran sen nähdessäni mietinkin, että miksi joku haluaisi tuommosen tyynyn. Sitten hetken päästä mietin, että oikiastaan minä haluan. :D Vihiriä-valakonen tyynynpäällinen taas taisi olla Jotexin kevät-uutuuksia. Ihanaa piristystä ja väriä.  Täytyy tunnustaa, että alesta tilasin myös parit uu'et joulutyynynpäälliset ylös, mutta niitä en nyt sentään viitti esitellä täällä sen kummemmin...

Tämmösiä! Iskeekö muillekin sisustuskärpänen aina keväisin?

Remonttihaaveita osa 2: Sauna ja kylyppäriosasto

Meijän sisäsaunalle ei nyt varsinaisesti tarvisi tehä mitään, mutta pieni fiksaus ei tietenkään ole ikinä haitaksi. Isoin asia, mitä sille tulevaisuu'essa toivoisin tapahtuvan, olisi se, että lämminvesivaraaja siirtyisi lauteitten alta pois. Lämminvesivaraaja lauteitten alla ei tällä hetkellä ole kovin kätevä, koska se vaikeuttaa saunan siivoamista (lue, tekee sen osittain mahottomaksi). Ja ko sauna itessään on muutenkin niin pieni, niin ei se lauteitten alla möllöttävä laitos ainakaan lisää tilantuntua tuo. :D Lisäksi varaajan poistaminen mahollistaisi uudenlaiset lauteet ja kiukaan, joilla olisi mahollista tuua hieman tilaa laudeosastolle. Eräästä blogista bongasinkin sen suuntaisen toteutuksen, joka voisi toimia myös meillä: Operaatio Kurkihirsi.

Eli laakeampi keskilaude ja kiuas siihen upotettuna. Meijän sauna ei onneksi ole ihan nuin pieni ko tuo sauna, eli erillisiä pikkujakkaroita tuskin tarvitsisi keskilauteelle, mutta tuollainen jonkinlainen kaide kiukaan eteen turvallisuussyistä olisi ihan hyvä. Ja ohan se lauteelle kiipiäminen helepompaa kaikenikäisille, ko on jotain mistä ottaa tukea. 

kuvat asuntomessut.fi, vasen iso, oikea ylhäällä ja oikea alhaalla

Saunan värimaailma onkin sitten hieman kinkkisempi juttu. En oikein osaa päättää, pitäiskö sen olla tummaa seinissä ja vaaliaa lauteissa, kuten vasemmalla isossa kuvassa vai päinvastoin, tummaa lauteissa ja vaaliaa seinissä, kuten oikia alakuluma, vaiko kenties jotain siltä väliltä (oikean yläkuluman kuva). Kaikki vaihtoehot vaikuttavat omalla tavallaan kivoilta! Jonkinlaista persoonallista meininkiä olisi kiva luoda saunaan ehkä juuri värimaailman kautta.

Sitten tietysti edelleen, jos vain saisin ja voisin, tekisin saunasta ikkunan ulos.

Koska kylyppäriosastolla toiminnot tietysti muuttuisivat kodinhoitohuoneen myötä ja pyykkikoneen siirtyessä kylyppäristä pois, olisi kylyppärin säilytyksen ja kaappien uudistus paikallaan. Peilikaappi on toimiva, mutta allastasosta en tykkää ja pois lähtevän pyykkikoneen jättämä aukko olisi hyvä täyttää jotenkin järkevästi (joko yksi korkea kaappi, tai pitkä taso ja ylä- sekä alakaappi). Tämänhetkisistä kaapinovista myös irtoaa pinnoite, niitä ei ilimeisesti ole suunniteltu niin kosteisiin olosuhteisiin ko nyt, joten senkin puolesta net tulevat vaihtoikään tässä joskus.

kuvat asuntomessut.fi, vasen ja oikea

kuvat asuntomessut.fi, ylempi ja alempi

Ylemmässä kuvassa vasemmanpuoleisessa vessassa viehättää tuo iso kulmikas käsienpesuallas sekä taso. Myös kaappien vetimet on kivat ja tumma taso sekä vaaliat kaapit on ihan kivannäköinen yhistelmä. Toisaalta taas myös oikianpuolimmaisen kuvan tummat kaapit ja kaappien vetimet viehättävät, jolloin taso voisi tietysti olla vaaliampi. Alemman parivaljakon ylemmässä kuvassa en tykkää värimaailmasta yhtään, mutta pitkä puinen taso ja allas näyttävät kivoilta ja tietysti idea, että taso olisi vaaliampi ja kaapinovet/laatikot tummemmat (erilaiset värit kuitenkin). Alemmassa kuvassa värit olisivat taas toisinpäin (nuot kokovalkoiset kaapinovet valkoisilla vetimet ei kyllä jotenkin näytä meikän silimään kivalta) eli tumma taso ja vaaliat kaapit. Tuosta pyöreästä vatimaisesta altaasta en ihan tiedä, se on kivan näköinen, mutta joskus olen jossain pessyt käsiäni tuollaisessa altaassa ja se oli jotenkin hankalaa, koska allas tuntui kauhian pieneltä! Meijän kylyppärissä lattia- ja seinälaatta on harmaata, joten en tiedä, menisikö kylyppäri liian synkäksi tummilla kaapinovilla. 

Ja kun saunaosastosta puhutaan, ei tietenkään ole ihan samantekevää, minkälaisen kiukaan sinne saunaan laittaa! Kuten tuolla aijemmin jo mainitsin, haluaisin saunaan korkian pilarikiukaan, joka tuotaisiin läpi lauteista. 

kuvat harvia.fi

Esimerkiksi Harvian valikoimista löytyy erityyppisiä pilarikiukaita, kuten kuvan Cilindro (vasemmalla), jossa on erillinen seinään kiinnitettävä ohjausyksikkö. Ja tietysti on pakko tähän väliin lisätä, että jos se vain suinkin olisi mahollista, niin saunastani löytyisi tietysti tällainen Harvian Legend-puukiuas, kuten oikeanpuoleisessa kuvassa. Tai jonkun muun valamistajan vastaavantyyppinen. Mutta ehkä sellainen löytyy sitten joskus sieltä minun ulukosaunastani. 

Ja ko tuli se ulukosauna puheeksi, niin loppuun on pakko lisätä vielä muutama inspiraatiokuva siihenkin liittyen: 

kuvat asuntomessut.fi, ison kuvan korsusauna, ylempi pikkukuva ja alempi pikkukuva

Ulukosaunaani haluaisin ehottomasti näitten kuvien saunojen hengessä tumman, savusaunamaisen ja vanahan ajan ulukosaunan meininkiä henkivän sisustuksen, eikä missään nimessä liian kirkasta valaistusta. Korsusaunan yksinkertainen sisustus ja lauteet viehättävät silimää, ylemmän pikkukuvan lauteiden malli ja kiuas ovat kivat ja alemman pikkukuvan rantasaunassa on myös mukavaa henkeä kokonaan tummissa pinnoissa.

Oi että, nyt alakoi tehä mieli kunnon löylyihin ulukosaunaan! Pitäisi selevästi lähtiä visiitille Naruskalle. 

Meikäläinen on kyllä sen verran saunahullu, että minulle ei periaatteessa ole ihan sama, minkälaisessa hikikopperossa sitä saunoo. Liekkö tämä suomalaisuus vai mikä... Samaan kategoriaan saunahulluu'essani menee varmaan myös se haave telttasaunasta. :D  Mutta sauna se on joka suomalaisen tiellä pitää, vai mitä ootte mieltä?

Mutta se niistä saunoista tältä erää. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpinä osiona esittelen teille sitten vielä jossain vaiheessa haaveitteni saunan pukuhuoneen.

Remonttihaaveita osa 1: Kodinhoitohuone ja eteinen eli elintasojatke

Koska minulla on tässä nyt ollut viime aikoina enemmän ja vähemmän aikaa ja tykkään haaveilusta, päätin koota pientä kollaasia ja ideapankkia siitä, minkälaisia rakennus- ja remontointiajatuksia meikäläisellä olisi taloon liittyen (tietysti sillä ajatuksella, että kaikki olisi mahdollista eikä raha tai mikään muu rajoita ;) ). Ensimmäisenä vuorossa olisi haaveiden kodinhoitohuone sekä eteistilat. Kodinhoitohuone olisi haaveena toteuttaa erilliseen "elintasojatkeeseen", johon tulisi lisäksi myös kunnon iso eteinen, sekä pari makkaria ja tietysti käytävä, joka yhistää jatkeen vanahaan osaan. Kylymä eteinen saisi väistyä jatkeen tieltä.

kuva asuntomessut.fi

Tässä on ehottomasti parhain inspiraatiokuvani kodinhoitohuoneen suhteen tällä hetkellä! Yksityiskohdat ei sinänsä ihan mätsää omien ajatuksien kanssa (esim. kaappien ulukomuoto ja värimaailma), mutta juuri tuollaisen ikkunan ja tason sen eteen haluaisin meijän tulevaan kodinhoitohuoneeseen. Pyykkikoneen haluaisin upotettuna puisen tason alle (kuivausrumpua en tartte) ja tasolle vesipisteen riittävän isolla altaalla sekä riittävästi kaappeja säilytystilaksi. Myös tuo tason yläpuolella oleva tanko, johon voi ripustaa esimerkiksi silitettyjä vaatteita hengarissa, on erittäin kätevä. Pelekkien yläkaappien sijaan tarvitaan myös kuitenkin riittävän iso siivouskomero, sekä kaappi likapyykille. Lisäksi kodinhoitohuoneeseen pitäisi mahollisesti mahuttaa lämminvesivaraaja. Seinät tekisin ehottomasti hirsipaneelista, kuten tässäkin ja jättäisin net tuommosiksi käsittelemättömiksi. Puu tietysti aikanaan tummuu, mutta sittenkö alakaa tympiä semmosen kellastuneen puupinnan katteleminen, voi seinät käsitellä vaikkapa kuultovalakosella. Lattiaan laittaisin myös laatan, mutta ehkä isompaa ko tässä ja väriltään tummempaa. Ikkunanpuitteet ja katto saisivat varmaankin pintaansa valakosta. 

kuvat Laattapiste.fi ja asuntomessut.fi

Värimaailmaksi haluaisin kaappien ja lattian osalta ehkä enemmän sitten tällaista, kuin näissä kuvissa. Lattia voisi olla ekan kuvan tyyppistä vähän isompaa laattaa, mutta väriltään tummemman harmaata kuten jäläkimmäisessä kuvassa. Molemmissa kuvissa myös kaappien vetimet on kivat. Välitilaan en ole ihan varma, haluaisinko laattaa vai menisikö siinäkin hirsipaneeli, tietysti vesipisteen kohalla olisi järkevintä olla jotain roiskeita hyvin kestävää materiaalia. 

kuva temal.fi

Kodinhoitohuoneen altaaksi tekisi kovasti mieli laittaa jokin tämäntyylinen pyöriä allas, mutta en sitten tiijä, että oisiko se todellisuudessa riittävän iso ja käytännöllinen. Jokin tämmösessä koolia muistuttavassa altaassa meikäläistä kuitenkin viehättää. Tälle sitten pariksi jokin käytännöllisen mallinen hana.

kuva Ikea

Pienenä yksityiskohtana haluaisin kodinhoitohuoneeseen sitten myös tällaisen Ikean liinavaatekaapin lakanoitten säilytystä varten! Jotenkin ajatus tämmöisestä vanahanaikaisesta liinavaatekaapista viehättää, joten miksipä osan kodinhoitohuoneen säilytyksestä ei voisi toteuttaa näinkin? Mikäli kodinhoitohuoneessa kuitenkin iskisi tilanahtaus, tämä saattaisi ehkä myös mahtua yläkerran vessaan (se onkin sitten eri tarina, että onko lakanoita järkevä säilyttää siellä vai pitäisikö kaapista sitten löytyä vaikkapa pyyhkeet, tiedä häntä...)

Tällaisia! Kodinhoitohuoneeseen haluaisin siis pyykin- ja vaatteidenkäsittelyyn riittävät tilat (likapyykki, pesu, kuivaus, silitys, ompelu jne.), liinavaatteiden ja pyyhkeiden säilytyksen, siivousvälineiden säilytyksen (kaikki imurista moppiin ja pesuaineisiin sekä astioihin) että myös mahdollisesti lämminvesivaraaja ja muut siihen liittyvät jutut. Lisäksi olisi ajatuksena, että kodinhoitohuoneen yhteydessä olisi erillinen "kuivaushuone", jossa voisi kuivata myös pyykkiä (etenkin talvisin lakanat) ja kenkiä ynnä muuta. Kuivaushuoneen kautta olisi yhteys suoraan eteiseen ja eteisen sekä kodinhoitohuoneen välille olisi ajatuksena sijoittaa myös kurasyöppö rapaisia kenkiä ja koirantassuja ajatellen.

kuvat asuntomessut.fi, ylempi ja alempi

Eteiseen haluaisin sellaista vanahanajan kuistin tyyliä, vähän kuten näissä kuvissa. Eli ikkunoista kulmaan molemmille seinillä ja ikkunoitten alle penkkiä säilytystilalla. Esimerkiksi tämä Jyskin Aulum voisi olla juuri sellainen. Lattiamateriaaliksi jotain kosteutta hyvin kestävää (esim. isoa laattaa) ja lattialle reilunkokoinen eteismatto, joka imee kurat ja muut itteensä. Sen lisäksi sitten tietysti riittävät säilytystilat kengille ja ulukovaatteille. Varmaan ihan hyvä oisi varata ainakin yksi roinakaappi siipallekin. Eli riittävän iso eteinen, jossa mahtuu pukemaan ja riisumaan ja säilyttämään kaiken tarpeellisen.

Makkareita en sen kummemmin ole miettinyt vielä, sikäli ko niissä nyt kauhiasti mitään miettimistä onkaan. Perus vaatekaapit niihin ja pintamateriaaleina varmaan samaa linjaa ko vanahalla puolella, eli petsatut hirsipaneeliseinät ja puulattia. Ehkä yhden seinän voisi halutessaan tehä jonkinlaisena tehosteseinänä. Jatke olisi muutenkin tarkoitus kokonaisuu'essaan toteuttaa samalla twistillä ko vanaha osa niin, että se sulautuu hyvin osaksi kokonaisuutta.

Iso, iso haave olisi tämä! Tällä hetkellä ko pyykinkäsittelyyn ei oikiastaan ole juuri minkäänlaisia tiloja. Etenkin kuivaus ja likapyykin säilytys tökkivät ja ohan se kone tuolla kylyppärissä vähän tiellä. Kahen ihimisen pyykit menee vielä, mutta yhtään isomman pyykkivuoren kanssa eessä oisi todennäköisesti katastrofi. :D Plus että kunnollisen siivouskomeron puute on ihan tuskaa! Esimerkiksi imuri kuuluu meillä vakiokalusteisiin, joka vaeltaa aina huoneesta toiseen tai lotkottaa keskellä lattiaa. Toki sitä käytetäänkin niin palijon... Ja tietysti kunnon iso eteinen helepottaisi elämää, ko kylymä eteinen on etenkin näin talavella sananmukaisesti kylymä eteinen.

Kyllähän tämmösessä viiskytluvun puutalossa pitää elintasojatke olla, vai mitä? :D

Kuvatuksia

Ihana että on viikonloppu! Vaikka väsyttääkin. Ajattelin silti jaksaa kirjotella jotain. Tai no ehkä en niinkään kirjotella, mutta jakaa vähän kuvia. 

Siippa nimittäin teki minun pienet unelmat yhessä anopin ja lähipiirin kanssa todeksi tuossa meikäläisen valamistumisen kunniaksi, ja ostivat meikäläiselle sen kauan himoitsemani uu'en Canonin putken järkkäriin! Nyt meikällä on siis vanahan superzoomin lisäksi "kunnon" telezoom eli tämä EF 70-300 mm f/4.0-5.6 IS USM. Kunnon-sana lainausmerkeissä siksi, että ei suinkaan parasta (ja kalleinta) ammattilaistavaraa, mutta hinta-laatusuhteeltaan tämmöselle harrastelijalle oikeen passeli objektiivi. 

Paketti saapui viime viikolla ja oon tässä nyt muutamana päivänä tehenyt tuttavuutta tämän kans. Tai no, sanotaanko, että tänään ko oli oikiastaan eka päivä, että ehti päivänvalon aikoihin käsitellä kameraa (lisäsalamaa ko en omista ja mikään äärettömän valovoimainen objektiivi tämä ei ole ja kun se minun jalusta on edelleen jossaki paremmassa tallessa, pitäisi ottaa oikiastaan ihan työn alle sen ettiminen). Mutta tällä pienellä koekäytöllä sanoisin, että tykkään.

Mutta annetaan kuvien puhua puolesta!

sinitiainen

tähystys

 Tässäpä ensiksi vähän huonoilla asetuksilla ikkunan läpi ikuistamani sinitiainen aterioimassa.

poronsarvi seinällä

kaapin päällä

sypressi

tulppaaneja

keltaista

möökeri ottaa päivätirsoja

Sitten muutamia sisäkuvia päivänvalossa. Mikään kovin valoisa päivä tänäänkään ei ollut, mutta ihan mukavasti tämän kanssa sai otettua kuvia sisälläkin ihan näin käsivaralta. Ja tosiaan vaikka tuo telezoom onkin, niin pystyy kyllä kuvaamaan myös sisätiloissa kohteita ihan kivasti. Selätin tuon yhistelmän valakosesta lattiasta ja mustasta koirastakin pienellä valotuksen ja aukon säätöjen hakemisella ja mallina toimineena elukallakin riitti hermot sen aikaa, että sain yhistettyä yhteen kuvaan kohtuullisen tarkennuksen, hyvän valotuksen ja oikian rajauksen. :D

jääpuikot vasten puutaustaa

ränni jäässä

jääpuikkoja ja oksia

vielä vähän lisää jääpuikkoja ja oksia

Mummolareissulla kokeilin sitten vähän pihalla kuvailla jotakin zoomilla. Koko rahan eestä jääpuikkoja ja koivunoksia. :D Olen kyllä jäläkeen tyytyväinen, harmaa päivä ei ollut este kuvien ottamiselle. Ja en tiijä kuvittelenko vaan, mutta minusta tämä piirtää taustan kauniimmin ko tuo superzoom. Tuossa ensimmäisessä jääpuikkokuvassa on meinaan ainaki minusta tosi kaunis tuo tausta. Muutenkin syvyysvaikutelma tulee minusta tällä paremmin esiin ko tuolla vanahemmalla putkella. 

talitintti

vai tilitantti?

pörhistelijä oksalla

näkyykö ruokaa?

tähystäjä

kenties meijän seuraava sisustustaulu :D

lähikuva

hömötiainen poseeraa

Ja tässä oliki sitten vino pino tiaisia koivun oksilla. :D Ovat ihan yllättävän haastavia kuvattavia pienen kokonsa ja vikkelien liikkeittensä vuoksi. Talitiaiset ei myöskään ujon luonteensa vuoksi sallineet tulla kuvaamaan kovin läheltä, mutta hömötiaiset alakoivat nimensä mukaisesti lämmetä hyvin nopiasti ruokintapaikalla päivystävälle hiipparille. Hiukan pitemmällä päivystyksellä oisin varmaan päässy tarkkailemaan hömötiaisia ihan ekstraläheltä, mutta tällä kertaa nämätkin riittivät. Ja jos totta puhutaan, niin hömöt sopivat minusta värimaailmansa puolesta talitinttejä paremmin tuonne harmaaseen päivään ja koivunoksien sekä lumen sekaan. Myös tässä lintujen kuvaamisessa kiinnitin huomiota erityisesti siihen, miten kauniisti nuot oksat piirtyy tuonne kuviin. Valotukseltaan ovat ehkä vähän liianki tummia, mutta siinä vika on kyllä sitten kameran tällä puolella eli säätäjässä. Jonku verran korjailin sitä asiaa koneella näin jäläkikäteen. Toisaalta, välittyypähän tämän synkiän ja auringottoman päivän tunnelma aika hyvin näistä.

"haluukko kuulla yhen hyvän jutun"

pois alta risut ja männynkävyt! ja ihimiset...

Ja loppukevennyksenä vielä Tollo ja Pösilö (nimet muutettu :D). Kohtuuella selevittiin tässäkin mustasta koirasta ja valakosesta lumihangesta ja kohtuullisen pimiästä päivästä (pientä hienosäätöä tein jäläkikäteen) ja liikekin tarttui kuvaan mukavasti. Täytyy sanoa, että puolivahingossa sain ikuistettua herrojen välille nuin tiiviin katsekontaktin.

Mutta tämmöstä! Tyytyväisyyttäni hyrisen täällä. Vaikka en ihan tiijäkään, että millä ajalla meinaan nyt jatkossa ehtiä ja jaksaa kuvata (perinteinen, työnteko haittaa harrastuksia...) Kamera-asiat ainaki on hetkeksi ihan mallillaan, Tuntsa, täältä tullaan (sitten joskus hamaassa tulevaisuu'essa...)

Seuraavaksi voiski sitten ostaa sen lisäsalaman ja alakaa opetella sen käyttöä niin vois kuvata sisällä heikossakin valossa etenkin ihimisiä. Ja tietenki jossaki vaiheessa vois miettiä päivittävänsä koko rungonkin vähän parempaan (no, ainaki uu'empaan), minäkö meen edelleenki täällä tutulla ja turvallisella ja hyvin palavelleella EOS 1000D:llä. Yhteistä matkaa mittarissa jo kohta seittemän vuotta. Oon sopinu, että sitten saa vaihtaa parempaan ko alakaa tuntua siltä, että kamera alakaa rajoittamaan omien taitojen käyttämistä kuvauksessa. Mahdollisuus suurempien ISO-arvojen käyttöön on kieltämättä nyt ajoittain juolahtanut mieleen, että ehkä sitä rungon vaihtamisen rajaakin ollaan alettu hätyytellä. Edelleen tuo 1000D tuntuu ihan käyvältä pelilta (ko ei paremmasta tiijä), mutta voihan se tietysti myös olla, että aukiaisi ihan kokonaan uudenlainen maailma ko ostaisi vähän paremman rungon. :D Vähän niinkö eka kerta ko käytti jotaki muuta objektiivia ko kameran matkassa tullut kitti-putki...