Rakkautta ensi silmäyksellä

Nyt se sitten tapahtui. Vastaani käveli (Avotakan sivuilla, kuinkas muutenkaan) ensimmäinen design-huonekalu, joka herätti tuon-minä-haluan-ääää -tunteen.

Nimittäin Carl-Gustaf Hiort af Örnäsin Studio-sohva vuodelta 1954. Awwww. Olen rakastunut ja asettelen jo kyseistä kaunotarta mielessäni joko ylä- tai alakertaan. Esteeksi muodostuu lähinnä hinta (kuinkas muutenkaan).

Olenkin jo odotellut, että koska jokin klassikkohuonekalu alakaisi puhutella meikää, sillä aiemmin sydämensykähyksiä on aiheuttanu lähinna design-lamput (joista olenkin ajatellut jossain vaiheessa raatailla täälläkin). Tai ehkä String-hyllyt joo, mutta niitä näkee niin palijon joka paikassa, että ihan periaatteesta ei. Mutta ei siitä kyllä ole epäilystäkään, että 50-luku on se meikän vuosikymmen.

Pitäisi vissiin perustaa säästötili ja alakaa säästää näitä kalliita rakkauksia varten.

Pintamateriaalit uuteen osaan

Nyt niitä luvattuja pintamateriaalivalintoja! (Teksti aloitettu elokuun puolella, en jaksanut poistaa puhelimella tätä alakua...)

Aah, ollaan pirpanan kanssa kaksin kotona ko miesvahavistukset lähtivät Naruskalle kalaan perjantain kunniaksi (nohitettu on, että iliman tammukoita ei sovi tulla takasin, mikä on tietysti aika kova vaatimus ottaen huomioon elukan innon rymistellä ojaan ko ojaan samoin tein kun vettä havaitsee :D ) ja koska neiti päätti ruveta päivätirsoille, kaivoin minä koneen esiin ja päätin alakaa hieman kirjotella!

Ilima on kyllä aivan mahtava, joten siinä mielessä harmi könöttää sisällä, ko täällä on vuosisadan hillakesä ja mustikatki olis jo kypsiä ja ilima suotuisa muuhunkin ulukoilima-aktiviteettiin (totesin siipalle, että nyt se on ostettava se asuntovaunu kaikkien kulukupelien jatkoksi, että päästään pirpanan kanssa reissuun mukaan), mutta käytiin metkin kärräämässä roskapussi pönttöön neitin kanssa, siinä meijän elokuisen kesäpäivän aktiviteetit...

No mutta, palatakseni asiaan! Eli tarkoitus olisi jaaritella hieman siitä, minkälaisia pintoja olisi ajatus toteuttaa tuonne uudelle puolelle. Jahka siihen asti päästään.

Mutta jos mennään vaikka huone kerrallaan ja aloitetaan kodinhoitohuoneesta! Kaikkiin tiloihin tulee seinään hirsipaneeli (kuten vanahalla puolella alakerrassa), mutta muista tiloista poiketen kodinhoitohuoneessa ja kuivaushuoneessa seinä olisi tarkoitus jättää puun väriseksi jollain värittömällä pintakäsittelyllä tai vaihtoehtoisesti käsitellä jollain vaalealla kuultosävyllä, koska lattiaan tulee tumma, ihan perus neliölaatta ja seinään kurasyöpön kohalle hieman isompaa, valkoista laattaa. Koska tilat on kuitenkin sen verran pieniä ja ikkunat samoin (kuivaushuoneessa ikkunaa ei edes ole), tummat seinät tekisivät tiloista vielä pienemmän oloisia. Ja toisaalta tumman lattian pariksi sopinee paremmin vaaliat seinät. Katto tulee ihan perus paneelista, joka maalataan valkoiseksi.

Kodinhoitohuoneen kalusteiden kohdalla pohdiskelin aikani, alun perin ajatuksena oli tummat kaapinovet, mutta asiaa riittävän kauan pyöriteltyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kaapit ja tasot tulevat sittenkin samaan henkeen meidän keittiön kanssa, eli valkoiset peiliovet jollain leveillä vetimillä ja tummahko, puuta jäljittelevä taso (hinnan vuoksi mentäneen kuitenkin täyspuun sijasta laminaatilla). Niin kivat ko tummat, sileät kaapinovet vois ollaki, niin jotenkin koen, että net ois liian modernit meijän tyyliin ja keittiön kanssa mätsäävä ratkaisu semmone enemmän ajaton ja tyyliin sopiva. Vetimien mallia täytyy vielä miettiä, oisi ehkä tylsää laittaa täsmälleen samanlaiset kuin keittiössä? Lankavetimet ois toisaalta hurjan kivat henkien viiskytlukua, mutta en oikein tiijä mätsääkö net nuitten ovien kanssa (pitäisi ehkä olla semmoset siliät, viiskytluvun väriset kaapinovet enemmin). Mutta katsotaan! Kaapit hankitaan mitä luultavimmin K-Raudan kautta, heidän myymästään Cello-keittiöstä löytyy myös kodinhoitohuoneeseen tarvittavat kaapit ja malliston Purola-ovet onkin juuri sellaiset, mitä olen kaavaillut.

Meillehän tulee siis perus siivous- ja pyykkikaapit, pyykkikone tason alle upotettuna, sen viereen muutama vetolaatikko ja allaskaappi ja tason yläpuolelle muutama yläkaappi. Tasoon upotetaan pyöreä pesuallas ja lisäksi tasoa jatketaan avonaisena vielä ikkunan alle (ompelukone yms. tasoksi) aina oveen asti. Makkareihin tulee luultavasti myös Cellolta vaatekaapeiksi ihan peruskomerot, joskin valakeilla sileillä kaapinovilla. Eteisen säilytyskalusteen tilasin juuri mittatilauksena liukuovitukku.fistä, alunperin haaveiltiin Inariaa, mutta koska jätettyyn tarjouspyyntöön ei ole tullut vastausta ja hinta olisi todennäköisesti Liukuovitukun tarjoushintaan huomattavasti kalliimpi, päädyttiin halavempaan ja ei tyylillisesti ihan niin hienoihin liukuoviin. Sisältö kaappiin tuli kuitenkin ihan samanlaisena kuin Inariallakin olisi ollut. Mittatilaustavaraan ja liukuoviin päädyttiin tässä kohin sen vuoksi, että eteisen toimiva säilytyskaluste on sujuvan elämän ja arjen kannalta aika oleellinen juttu, missä ei kannate säästää. Mittatilauskalusteella säilytystila saatiin maksimoitua ja toisaalta kaappi sisältä mahollisimman järkeväksi. Katotaan minkä näkönen kaappi sieltä tulee. 

Makuuhuoneisiin ja eteis- sekä käytävätilaan ollaan kaavailtu kattopaneeliksi vanahan ajan siskonpaneelia, jota meiltä löytyy myös vanahalta puolen alakerrasta. Siskonpaneelin saatavuus ei ole mikään maailman paras, mutta löydettiin jokunen firma, joka myös sitä valmistaa ja saatiin Lopen rakennuspuulta tarjous, joka rahteineen mahtunee budjettiin. Eli mitä luultavimmin saan myös uuteen osaan rakastamani vanahaa henkivän valakoiseksi maalatun siskonpaneelikaton! Seinät tulevat tosiaan hirsipaneelista, jotka käsitellään samaan sävyyn kuin vanahalla puolen. Tosin eteisen osalta seinien väri on vielä hieman mietinnässä, koska myös sinne tulee lattiaan tummahko, isompi laatta. Voi olla että olisi järkevää jättää sieltäkin seinät vaaleammaksi? Lisäksi makuuhuoneisiin on tarkoitus jättää yksi tehosteseinä, jotka maalataan. Toiseen huoneeseen olisi pirpanalle tulossa sellaista vaaleaa roosaa (kyllä, minä joka olen pienenä kertonut tulleeni liialle vaaleanpunaiselle allergiseksi ) ja toiseen sellaista vanahaa vihiriää (tarkka sävy vielä hakusessa). Hulluna ajatuksena minulla olisi myös maalata näitten huoneitten väliovet samalla maalilla, mutta katsotaan, se vähän riippuu mistä löydetään ovet.

Ajatuksena ja haaveena olisi löytää vanahat täyspuiset peiliovet samalla mallilla kuin vanahalla puolella (eli kolome samankokoista peiliä viistetyillä reunoilla), mutta tuntuvat olevan kiven alla! Yksi vaihtoehto olisi teetättää uudet ovet jossain, mutta budjetti ei todellakaan veny mihinkään tonnin kipale oviin, kun neljä kappaletta ovia kuitenkin tarvittaisiin (kodihoitohuoneen ja kuivaushuoneen väliin tulee haitariovi ja eteinen ja käytävä erotetaan toisistaan tuolla vanahalla kylymän eteisen ovella). Jotain puuvalmiita oviakin saa Jeld-weniltä tai esimerkiksi mittatilausovia Mattiovelta, mutta erilaisilla peileillä, mikkä eivät minusta ole niin komiat ko nämät vanahat! Mutta katsellaan! Jos tiijätte Lapissa puuseppiä, jokka tekis ovia kohtuulliseen hintaan, saa vinkkailla! Jos raaskin, investoin ovenkahavat Domus Classicalta, jolla on tätä meijän hopeista Ainoa uudistuotannossa, mikäli meille uudet ovet tulevat. Tietysti myös vanahat toimivat kahavat kelepaisivat!

Lattiaksi käytävään ja makuuhuoneisiin valikoitui todennäköisesti Trinitylattian öljyvahattu veistopintainen parketti harmaana. Olisin halunnut vaaleaksi tai harmaaksi maalatun lautalattian, kuten vanahalla puolella, mutta koska lautalattian toteuttaminen vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa meni niin monimutkaiseksi ja todennäköisesti lämmitysteho olisi siitä kärsinyt, päädyttiin parkettiin. Alakuperäistä aika palijon kalliimpi vaihtoehto, mutta koiran vuoksi laminaatti on ihan no no -vaihtoehto liukkautensa ja kovuutensa vuoksi ja muovimattoja ei meillä harrasteta. Tietysti perusparkettia saisi halavempaan hintaan, mutta haluttiin tällaista lankkua jäljittelevää parkettia, jonka pinta on käsitelty niin, että kuluminen ja naarmut eivät haittaa (koiran kynnet toimii tehokkaana lautalattian entistäjänä). Jostain syystä olisi tehenyt mieli valita väriksi ihan valakiaa, mutta järki käskee mennä harmaalla (mikä ei toki sekään kovin tumma ole ja hyvin näytti testipalassa koirankarvat erottuvan, pitäisi vissiin tilata tuo musta lattia! ). Haluan kuitenkin, kun kerran nyt remppaa tehään, että pintamateriaalit on valittu siten, ettei niitten kattominen vituta seuraavaa kymmentä vuotta, ko ihan heti tuskin ollaan pintoja uusiksi laittamassa. Toki se vitutusriski on aina olemassa, mutta siksi yritetään kuitenkin tehä valinnat mahollisimman huolella (tietysti järjen ja budjetin puitteissa).

Ikkunat ja uluko-ovet meillä tosiaan jo onkin paikallaan ja nethän tuli Pihla-ikkunoilta, vanahaa tyyliä kunnioittaen. Ikkunoitten karmit ja kodihoitohuoneen ovi on valakoset, mutta uluko-oven halusin ruskiana, koska valakonen on oven värinä kuitenkin meleko arka ja jotenkin se ruskia tuntui enemmän mieleiseltä (aika näyttää, oliko ihan urpo valinta, mutta jotenkin aattelen, että se ruskia korostaa ja kertoo että mikä on se pääsisäänkäynti, toki näin jäläkiviisaana olisi voinut valita myös harmaan oven). Ikkunat on asennettu siten, että sisäpuolellekin jää hieman ikkunalautaa, mikä on minusta oikein kiva juttu. Menee vähän jo ohi sisäpinnoista, mutta ulukovuoreen valittiin vaakalaudoitus, kuten talossa on alunperinkin ollut ja väriksi tulee luultavasti valakonen, ehkä harmaalla tai jollain vaalealla tehostevärillä nurkkalautoihin ja ikkunanpuitteisiin.

Tämmösiä! Muistinkohan kaiken? No saunan tulevan pukuhuoneen tapettivalinnan voisin tietysti vielä kertoa, tai siis sen, että se on epävarma.  Yhelle seinälle jää näkösälle raakalauta ja muut seinät ja katto pysynevät ennallaan (toki kanavapuhaltimelle menevälle ilimastointiputkelle pitää keksiä joku naamiointi, ehkä kotelo), mutta tuolle seinälle, josta oviaukko menee umpeen, olen kaavaillut pientä pätkää koivutapettia. Minulla oli jo sopiva paperitapetti valikoituna, mutta perkele menivät lopettamaan tapetin valamistuksen ennenkö ehin tilata sen (kerranki ko en omaan tapaani ennakoinu ja tilannu puoli vuotta etukäteen valamiiksi...) ja nyt sitä ei enää saa mistään. Olenkin joutunut tyytymään nyt seuraaviin vaihtoehtoihin, joita ovat joko Michael Clarckin vuoden '59 klassikko Woods (juu, on vähän kulunut mutta ainaki suunnitteluajankohta mätsää) tai sitten Photowallin koivumetsä-valokuvatapetti. Karelian koivusta en jostain syystä tykkää, se on mielestäni liian hailakan ja piirretyn näköistä (vähän sama ongelma tuon Woodsin kanssakin, valokuvatapetin kohalla taas mietityttää, että tuleeko siitä taas LIIAN valokuvamainen...) Molemmat ovat valitettavasti myös kuitutapettia ko tuo Distinctiven koivutapetti olisi ollut paitsi komiampaa (ja edullista), niin myös paperitapettia, joka olisi hengittävyyen kannalta ollut parempi. No, ehkä pari vuotaa pienellä pätkällä seinää ei aiheuta katastrofia (koputan puuta), mutta periaate on aina periaate.

Katsotaan mihin päädytään. Jos joku tietää että jossain on vielä myynnissä tai jollain on jäänyt yli tuota Distinctiveä yksi rulla (mielellään valakosta, mutta tummakin käy) niin minulle saa vinkata! Se olisi ollut meille just se mieleinen tehosteseinä...

Näin! Kuvia ei nyt tullut ko puhelimella on helepompi linkittää ja sopivasti sattui olemaan tarvittavat sivut auki miljoonana välilehtenä selaimessa (mitenkähän kummassa), mutta lupaan ja vannon julukaista semmosen esittelyn, jahka meillä on joskus valamista! Alustava aikataulutoive on saaha pinnat valamiiksi jouluksi, mutta jos siihen ei tosiaan päässä niin ressiä ei revitä.

Ja sitten olisi tietysti myös eessä huoneitten huonekalu- ja tekstiilivalinnat. Uutta ei varmaan hirviästi ole budjettiin mitoitettu etenkään huonekalujen osalta, eikä onneksi sinänsä ole tarvekaan (ajatuksena olisi ylläripylläri tuunata vanahoja, olemassa olevia huonekaluja, toki maalia tarvinnee ostaa), mitä nyt ehkä pirpanan huoneeseen sitten tietysti on pakko tulevaisuuessa hankkia jotain. Tekstiilejä ja piensisustusta toki olisi halu ja tarve hankkia, pirpanalle olenkin jo ostanu verhon (Vallilan Alma, josta myös maalisävy seinään) sekä Askon tarjouksesta Maalla-automatto (toimitusaika tosin oli pitkä, arviolta 4 kk, mutta sehän ei meitä haittaa). Automatossa oli paitsi kivat värit ja ulukonäkö jo nyt (ja idea ), mutta se myös menee leikkialustana sitten isompana (pitkään, luulen). Jotain julisteita tauluksi ja seinähyllykköä olen myös neitin huoneeseen jo kaavaillut, lisäksi käytävälle ois tarkotus lähtiä rakentamaan tauluseinää kehystetyistä valokuvista. Kodinhoitohuoneeseen siirtyy Ikeasta ostettu liinavaatekaappi, eteiseen olen haaveillut yhtä vanahaa säilytystilallista puusohovaa, katotaan saahaanko se. Vierasmakkarin virkaa toimittavaan huoneeseen ois tulossa papan tekemä vanaha sänky (johon tarttis kyllä teetättää patja, se ko ei oo standardimittanen) ja yöpöydiksi vanahat tuolit, tekstiilit hommataan sitten myöhemmin. Osa laajennuksen valaistuksesta hoituu ledeillä (siippa voisi teille esitellä sähkösuunnitelmansa), mutta makkareihin pitää löytää jotkin sopivat lamput sitten. Ja ai niin, verhotangot pitää hankkia! Yksi jää tästä tuvasta ylimääräiseksi, sen ajattelin saaha siirrettyä kikkaillen eteiseen, mutta makkareihin tarvitaan uudet. Oisko net sitten nuot samat ko ylähäällä, ko näitä alakerran tankoja ei vissiin enää saa.

Onneksi ei ole mikään kiire sinänsä, niin sopivia juttuja voi mettästää ajan kanssa ja hintatietoisesti (ja todennäköisesti huonekalujen tuunauskin saa oottaa vielä jonku hetken). Näistäkin toki lisää sitten joskus ko valamista tulee!

Tästä tulikin ihan kilometrijuttu, toivottavasti jaksoitte lukia kuvattomuuesta huolimatta! Innostuin kirjottamaan ko lapsi pitkästä aikaa nukkuu kunnon päikkäreitä (sen verran väsy, ettei jaksa mitään järkevää tehä, kuten imuroija). Mutta nyt menen syömään ja lukemaan Avotakkaa rauhassa ko vielä kerkiän! Palaillaan.

PS. En jaksanut oikolukea, anteeksi siis kaikki kirotusvirheet ja muut typot 

Keväisiä tuulia

Ihanaa keväistä huhtikuun toista!

Oon tässä availlu tätä teksti-ikkunaa muutamaan otteeseen ja sitten lyönyt sen kiinni, ko ole keksiny, että mitähän sitä oikeen kirjottais, mutta sitten nyt päätin, että tarviiko tämän mitään suurta ja ihimeellistä olla! Ei, joten siis tarjolla päätöntä ja hännätöntä kuulumisien kertoilua.

Pätkähdin tähän paikalle hieman ostokrapulaisena, tulin nimittäin äsken hankkineeksi meille Veikon Koneen ilimasten postikulujen siivittämänä uuen Moccamasterin komian punasena. Vähän kyllä ihimettelen, että miten tässä nyt lopultakin raaskin hommata uuen tuon vanahan, jo vuojesta 2002 hyvin palavelleen isiltä perinnöksi saadun yksilön tilalle. 

Varmaan jo vuojen kaks hautonut ajatusta siitä, että voisihan sen päivittää uuteen, kun kylestä merkinnät on kulahtaneet pois, levyn pitää aina olla täydellä teholla, että kahavi pysyy pannussa lämpimänä, suodatinsäiliön kansi on halakeillu (mutta edelleen yhessä palasessa!) ja pannun kansi on rikki, vesiputken pinta on kulunu ja ohan tuolla ikääki jo kiitettävät 15 vuotta (!). MUTTAKO se kumminki toimii. Ja keittää aevan hyvää kahavia. Pannuja ja kuluvia osia sais niitäki toki uusia... 

Siispä kerta toisensa jäläkeen olen tullut siihen tulokseen että noo, eipä nyt hätiköijä ja katotaan, että mitä sitä tekis. 

Ja ko tätä nyt on jatkunu varmaan jo kaks vuotta ja kuluvat osaset on pikkuhilijaa kuluneet lisää päätyen tähän tämänpäiväiseen tilanteeseen, niin jotenkin tänään vaan naksahti. Että nyt. Ohan tässä uuessa sentään vähän paranneltuja ominaisuuksiakin, kuten automaattinen virrankatkaisu ja kalkinpoiston merkkivalo. Sitä paitsi olisi nuitten kuluvien osien uusimiseenkin saanut kulumaan sen kuuskymppiä. Vanaha keitin voinee jatkaa uraansa vaikkapa tallikeittimenä. 

No ei meikää ainakaan hätiköidyistä ratkaisuista voi syyttää. :D 

Yhen kodinkoneen uusimisessa on tietysti se vika, että siitä saa vähän niinkö pään auki ja alakaa kriittisellä silimällä kattoa esimerkiksi mikroa, joka sekin lienee hurissut jo vuosia mittariin reilusti (mikro on siipan peruja, meillä aiemmin ollut minun tädiltä perinnöksi saama meleko monta vuotta palavellut Rowenta päätti kuolla tuossa jokunen vuosi sitten, varmasti hyvin kunnioitettavassa iässä sekin). Tässäkin taustalla lähinnä niinkin turhamainen syy, että se on viimeinen keittiön pienkone, joka ei ihan mätsää sitten yhteen ko uusi kahavinkeitin saapuu (muut vehkeet on punamustia, no okei, vedenkeitin on kokonaan musta, mutta se kelevatkoon kun on niinkin uusi vielä, että hankittu jossain vuojen 2008 paikkeilla). Sinänsähän tuo mikro toimii kyllä ja on heleppokäyttöisyyessään suorastaan ihastuttava. 

Dysonin pölynimuri ei sinänsä vielä ole ehkä kerännyt vuosia mittariin ihan niin palijon, ko nämät muut uusintauhan alla olevat kodinkoneet, mutta ottanut kuitenkin osumaa matkan varrella ja siinä mielessä vähän vanhentunut, etteivät nuo uu'en Dysonin rikkaimurin moottorisuulakkeet ole yhteensopivia siihen. Labradorinnoutajaperheessä kiitetään harva se päivä universumia tehokkaan imurin keksimisestä ja moottorisuulakkeet edesauttaa myös siinä, että karvalankamattojen kanssa ei tule ongelmia. Meillä ei kerry lankojen sekaan hirviästi mitään ylimäärästä ko säännöllisin väliajoin imuroi net kunnolla moottorisuulaketta käyttäen. Toki tuossa ihan tavallisessakin Dysonissa riittää tehoa sen verran, että roskat lankojen seasta lähtee aika hyvin jo silläkin. 

Toki haluaisin sitten hankkia seuraavaksi tuon Animal Pro -version ja sehän maksaaki sitten sen verran mannaa, että taijetaan jäähä oottelemaan ensin Dysonin kuolemaa. :D 

Tällä minun toimintavauhilla uusi mikro ja pölynimuri on todellisuutta about kymmenen vuojen kuluttua, että sitä ootellessa! Kevät vaan on kummasti tämmöstä aikaa, että tekee mieli alakaa uudistaa ympäristöä.

Uudistusta tässä onkin toki ilimassa, aikuisen elämä on siinä mielessä kovin tylsää, että jos haluaa remontin muodossa uudistaa ympäristöä, liittyy siihen kaikenlaista ikävää mietintää, kuten minkälainen rakenne pitää tulla jatko-osan seinään, millainen kuisti on mahollista toteuttaa ja minkälainen lämmitysjärjestelmä olisi kaikista järkevin. No, asia kerrallaan. Heleposti mieluummin pitäytyisi siinä, että miettisi värejä ja sisustusta tämmösten asioitten sijaan. :D Onneksi tuo siippa on siitä ihimeellinen, että se saa vaikka minkälaisia asioita aikaseksi halutessaan. 

Mutta siis, pötsin kasvattelun lisäksi tässä onkin viime aikoina ollu ohojelmassa lähinnä remonttisuunnitelmat. Mikäli homma tästä lähtee käynnistymään, lupaan koittaa piettää teitä tästä asiasta paremminkin ajantasalla!

Vanahojen astioitten kauneus ja kirous

Voi että, pakkohan se on vaan tunnustaa, mutta minä sitten rakastan vanahoja astioita ja esineitä, jos se ei vielä ole kaikille tullut seleväksi!

Vietävän vetävää on etenkin tuo vanaha värikäs lasi... Aiemmin olen ollut hurahtanut tuohon Oiva Toikan Kastehelmeen (kyllä, edelleenkin kelepaisi tuollainen kaksikerroksinen tarjoiluvati ja ihania lasisia kahavikuppeja kaikissa eri väreissä) mutta viime aikoina olen alakanut lämmetä myös Riihimäen lasin Grapponia-sarjalle. Siinäkin jostain syystä viehättää eniten tuo vihiriä väri, mutta myös muut värit on kauniita. Ja net Nanny Stillin suunnittelemat lasipullot eri väreissä on mielettömän hienoja kans! Esim. nämät Stella polarikset ja Grapponian pullot eri väreissä. Ja kun pulloihin päästään, niin näitä Helena Tynellin Aurinkopulloja ois kans kiva joskus omistaa! Jostain syystä vihiriät ja sinisen sävyt kutkuttaa silimää eniten, mutta ei tuo keltanenkaan paha ole... Ei ollenkaan. Tätä pelekästään silimäkarkiksi tarkoitettua lasia edustaa myös Carmen kääntömaljakot, joita voisin sommitella yläkerran senkin päälle. Toisaalta Festivotkin viehättävät, mutta noissa Carmeneissa (taipuuko tuo sana nuin :D) olis taas sitä väriä... Festivoja pitäisi ehottomasti olla iso ryhymä ja niissä pitäisi olla pallokynttilät. Mutta siis kaikenlainen vanaha lasi kiinnostaa, Riihimäen lasin ja Nuutajärven/Iittalan lisäksi Karhulan lasi sekä myös Humppilan lasi. 

En muista selitinkö jo aijemmin, miten iskin silimäni tuohon Humppilan lasin Revontulet-maljaan (nimenomaan ruskeana) ko sellainen on meillä kotona ollut minun lapsuuessani. Melkoinen suru iski, ko äiti sitten kertoi, ettei sitä kyseistä maljaa enää ole, vaan se on ainakaan tullut hyllystä alas ja särkynyt... Nyt minä en sitten saa tuota kulhoa mielestäni ja luulen, että jostain se on pakko kotiuttaa jossain vaiheessa. Muuta ruskiaa Humppilaa siellä kotona taitaisi edelleen olla (mielestäni tämmönen ruskia Pentti Santalahden maljakko sekä ruskea Kasvimaalla ) mutta eivät viehätä minua ollenkaan niinkö tuo Revontulet. Revontulet voisi toki olla kaunis myös kokonaan kirkkaana ja vihiriänä. Tämä tarjoilukulho sen sijaan meiltä löytyykin nyt kirkkaana, mutta tuo vihiriäkin on aika kiva.

Mutta ettei tämä liian heleppoa olis, niin kyllä mulle muutkin ko lasiset astiat kelepais. Jostain syystä olen alakanut pitää näitä Arabian sinisiä Kosmos-teekuppeja himottavina. Olen outo. Samaan aikaan kummasti kiinnostaa myös kaikki Arabian puhalluskoristeiset kahavikupit, joilla ei tee sitten mitään, mutta jokka ovat vaan niin somia! Näihin ei varmaan kannattaisi hurahtaa, ko sitten joutuu keräilemään ihan urakalla ja erilaisiahan riittää... Ja kyllähän se kaikenlainen vanaha Arabia aina kiehtoo, kun monet vanahat astiat tahtovat vaan olla niin nättejä. Näitä syviä Sampo-lautasia meillä on neljä ja voisin ottaa muutaman lisääkin. Sitten näitä valkoisia SOT-mukeja (kuvassa ylärivin toinen vasemmalta) joita on valmistettu 1930-1950 -luvuilla löytyy myös muutama, muotoilun perusteella ei uskoisi nuin vanhaksi, ja ihan mielelläni näitäkin voisin ottaa vielä muutaman lisää.  Lisäksi Arabialta kelepaa myös muut käyttöesineet, eikä pelekästään astiat. Esimerkiksi vanahoja keraamisia kukkaruukkuja, kuten esimerkiksi tätä Kerää eri väreissä voisi muuttaa meille. Ja tietysti erilaiset maljakot voisivat olla kivoja.

Ja tuoreempikin Arabia toki kelepaisi, olen nimittäin tullut jotenkin siihen tulokseen, että meillä oleva yksinäinen vihiriä 24h sarjan kuppi on oiva kaakaon juomiseen ja voisi kaivata seuraa. 

Ja hei, toki myös Kupittaan savella on kauniita astioita ja maljakoita...  Ja vanhoja emaliastioita ois kiva saaha kans, hyväkuntoiset kelepaa edelleen käyttöön ja huonompikuntoiset päätyisivät koristeeksi. Punaisen Pehtoori-pannun haluaisin ehottomasti, ihan vaan koristeeksi. Yleensäkin siis kaikki vanaha ja värikäs vetoaa meikään, voi ettäkö pääsisi sellaisia ihania aarreaittoja penkomaan... Näin yhtenä yönä untakin, että pääsin jotenkin töitten kautta jollekin kirppikselle niin, että se oli vain meijän käytössä ja siellä oli kaikkea ihanaa myynnissä, eikä ketään muuta jostain syystä kiinnostanut yhtään. :D

Johtunee siitä, että olen viime aikoina pyörinyt ahkerasti kirppisblogien parissa ja huokaillut kateudesta, sillä kirppiksiltä tuntuu löytyvän niin palijon kaikkea ihanaa ja jotku vielä osaavat sisustaa kotinsa näillä kirppislöydöillä niin kauniisti. Harmittaa, että täällä meijän perällä ei oikein heleposti lähetä tekemään kunnon kirppiskierrosta eikä välttämättä tehä kovin heleposti löytöjäkään... Nettikirppikset on toki vaihtoehto, mutta siellä hinnat kipuaa usein piliviin eikä "löytöjen" tekeminen ole juuri mahollista tai ainakaan heleppoa. Plus että esimerkiksi lasiastioitten postitus on aina riskaabelia. Toki jokusen Krouvi-tuopin sekä Kastehelmen sokerikon ja kermakon olen netin kautta hankkinut ja monia muita katsellut, mutta ostaminen on vielä toistaiseksi jäänyt. Huonekalutkin ovat jääneet nettikirppiksillä pelekän ihailun tasolle, samoin vanahat tekstiilit ja kankaat.

Oi että! Pakko lähtiä pois tästä koneen ja googlen ääreltä tekemään jotain järkevää, ennenkö iskee ihan suunnaton astiakateus...

Kaukaisuuden kaipuu

Huhhuh, on kiirettä piettänyt jääkiekon ja muun elämän kans. Toukokuu on siitä kivaa aikaa, että telekkarista tulee mielenkiintoista katottavaa ja toisaalta luonto alakaa pikkuhilijaa esitellä parhaita puoliaan. Vähän harmittaa, että Euroviisut meni tänä vuonna kyllä ihan sivu suun yksinkertaisesti siitä syystä, etten jaksanu valavoa niin myöhään. Jääkiekkoa on ollu pakko kattoa ja se kyllä tuntuu kropassa. Mutta olihan se hieno Kanada-peli, sen takia kannatti vähän valavoaki ja olla väsyny. Tänään onneksi sentään tuli semmone kevyt päiväpeli.

Jääkiekon kattomisen lisäksi mieltä on alkanut kummallisesti kaihertaa hiljalleen kesään heräävän luonnon kutsu. En tiijä tuleeko muille tämmösiä, mutta minusta on kovasti alakanu tuntua siltä, että pitäisi päästä Tuntsalle tai jonnekin kauas hilijaisuu'en keskelle. Jonnekin, missä ympärillä on pelekkää luontoa silimän kantamattomiin, eikä ainuttakaan ihimistä. Ulukona ihan tuoksuu siltä, kutsuvalta.

Minun vaan pitää päästä mettään säännöllisin väliajoin nollaamaan ja lataamaan pattereita. Nyt alakais olla aika jo semmoselle. Ja ihan kunnolla mettään. Toissa iltana mietin reissuhommia ja aloin ihan kihistä siitä ajatuksesta. Istumista leirissä, luonnon ääniä ja tuoksuja. Yöunia teltassa, auton ikkunasta näkyvää pelekkää mettää. Lehteen puhkeavia puita, valoisia öitä. Auringon paistetta ja vesisadekuuroja, jokka pakottavat siirtymään suojaan ja vain olemaan ja oottamaan, että saje lakkaa. Teltasta ulos kömpimistä ja aamukahavien ja -puuron keittelyä nuotiolla. Pitkäksi venyviä onkireissuja ojan varteen, eväitten kokkailua Trangialla.

Elämää iliman aikatauluja ja kelloa, luonnon mukana. 

Kalenterit ja aikataulut lakkaa olemasta, ei ole kiire mihinkään ja hetken vois kuvitella, että koko ulukomaailma on lakannut olemasta ja on vain äärettömyyksiin jatkuva erämaa. 

Täällä ukkosti juuri ja jotenkin se sai luonnonkaipuuni nousemaan ainaki potenssiin kymmenen. Oon valinnut itelleni varsin sosiaalisen ja runsaasti sekä suht pysyviä että vaihtuvia ihimiskontakteja sisältävän ammatin ja tykkään hommastani ko hullu puurosta, mutta se on myös äärimmäisen väsyttävä ammatti. Etenkin sisälläni piileksivälle introvertille. Vastapainoksi kaikelle tälle sosiaalisuu'elle haluan joskus täy'ellistä hiljaisuutta ja sitä, ettei mailla eikä halameilla näy ainuttakaan ihimistä, jonka kanssa tarvitsisi olla kehittävästi vuorovaikutuksessa (ei koske parempaa puoliskoa). 

Menkäät, ihimiset, mettään.  

Minun on toistaiseksi tyytyminen pelekkään haaveiluun.

Kevät ja lisääntyvä auringonvalo

Heipä taasen! Pari päivää on nyt saatu nauttia ihanasta auringonpaisteesta ja voitte arvata, että minua ei palijon ole koneen äärellä näkynyt, vaan pihalla. Ollaan touhuttu erinäisiä pihahommia, nautittu hienoista ulukoilukeleistä ja perjantaina hankikelien innoittamana siistittiin vähän ympäristöä ja poltettiin isot kasat vanahoja poroaitoja ynnä muuta epämääräistä puusälää navetan takana. Ihan kaikkea ei vielä jaksettu kokkoon roudata ja osa oli sen verran tiukasti vielä jäisessä maassa kiinnikin, että projekti jatkunee lähitulevaisuu'essa. Ympäristön siistimisestä ja vanahasta turhasta roinasta ja roskasta eroon hankkiutuminen on jotenkin hirviän terapeuttista ja puhistavaa! Saa roppakaupalla uutta intoa ko ympäristö siistiytyy silimin nähen. Alakaa heti tehä mieli kasata kaatopaikkakuormaa! Sisällä siivousinto sen sijaan laantui koiran karvanvaihdon ja rapakelien myötä... Noo, ehkä se siivoaminen ei tuntuisi yhtä epätoivoiselta sitten enää toukokuussa. Tai joskus. Ehkä kesällä?

Tämä kevätinto näkyy meikäläisessä kuitenkin siinä, että on suorastaan hirviä sisustusinto ja tekisi kauhiasti mieli lähtiä kaupoille shoppailemaan! Uusia vaatteitakin tarvisin, mutta jostain syystä se ei nyt nappaa yhtään, vaan haluaisin kaikenmaailman sisustusliikkeisiin ja kirppiksille. Tästä intoutuneena kokosinkin muutamia bongauksiani ja ajattelin nyt esitellä niitä teillekin.

Minea penkki säilytystilalla, kuva Asko

Lampaantalja ja musta pinnasohova, kuvat Veken kaluste

Sain tässä taannoin ukaasit, että meille ei hetkeen osteta ainuttakaan uutta huonekalua (ihan niinkö niitä nyt mielin määrin tässä huushollissa, jossa lähes kaikki on vanahaa ja kierrätettyä, ois ostettu muutenkaan, höpsis), mutta en voinut vastustaa kiusausta ja nostaa tänne esiin paria huonekalua, jokka on meikäläisen haluan-listalla. Aijemmin olen kaavaillut Jyskin Aulum-penkkiä eteiseen, mutta sattumalta bongasin, että Askosta saa meiltä jo tuvasta löytyvän levitettävän Minea-puusohovan kanssa samaa sarjaa olevan penkin säilytystilalla. Tämä on kokonaan valkoiseksi maalattua mäntyä, joten tuunaaja sisälläni heräsi heti ja alakoi miettiä tätä joksikin jännän väriseksi maalattuna! Vaikka ei sillä, työn alla jo olevat tuunausprojektit odottavat edelleen tekijäänsä... Tosin lähinnä siksi, että pitkin hampain suostuin maalaushommien kanssa oottamaan kesään asti. Ehkä. Keinutuolin lisäksi loppusilausta oottaa edelleen yksi pöytä. Ja ai niin, maalausprojekti saattoi laajentua myös ehkä pariin pinnatuoliin...

Vaikka edelleen olen sitä mieltä, että jos siippa maalaa keskellä talavia kelekan osia sisällä, niin johan minäkin nyt parit huonekalut täällä sitten tuunaan! Valkoinen lampaantalija liittyykin vahavasti keinutuolin tuunausprosessiin. Jahka keinutuoli on saanut vähän väriä pintaan, ansaitsee se tämmöisen talijan ehottomasti kaverikseen. Talija ei siis liity alempana esiintyvään mustaan pinnasohovaan, vaikka näin äkkiseltään voisi luulla. Pinnasohova onkin se seuraava suuri huonekaluhaaveeni. Sen avulla saa kätevästi tarvittaessa lisää istumatilaa keittiönpöy'än ääreen. Myös pinnasohovaa olisi löytynyt kokopuisena (tässä Veken kalusteen versiossa istuinosa on MDF-levyä), mutta koska ykkösvärivaihtoehto on ehottomasti musta, vie Veken kalusteen versio voiton tästä yksilöstä. Toki myös hinta saattoi vaikuttaa asiaan.

Vihreä peili Ikea, musta Jotex

Vaikka yläkerran vessa onkin vahavasti vasta suunnittelun asteella, on yksi siihen liittyvä asia iskostunut mieleeni suorastaan pinttyneesti. Ja se on pyöriä peili. Yläkerran vessaan pitää ehottomasti saaha pyöriä peili. Ikean vihreä Stabekk-peili viehättää erityisesti värinsä ja materiaalinsa puolesta (puuta, kuinkas muutenkaan), mutta toisaalta myös tuollainen nauhalla ripustettava peili kiehtoo jotenkin, kuten tämä Jotexin valikoimista löytyvä yksilö. Tosin vähän luulen, että vessassa ei riitä ripustustila tuollaiselle peilille. Joten se on ehkä tuo jo kauan himoitsemani Ikean peili. Vihiriänä.

Tyynyt Askon valikoimista

Valoköynnös Jotexilta

Ja ikisuosikkini vihiriän lisäksi jostain syystä sininen villiinnyttää sisustuksessa yhä vain enemmän. Ehkä siksi, että tänä keväänä valtavirtakin vannoo vihiriän ja sinisen nimeen, joten ihania kuoseja ja värejä on tarjolla. Askon tyynyt näyttää kaikki hirviän houkuttelevilta ja suorastaan huutavat pääsyä meijän sohovalle. Jonne ehottomasti kaipaisin vielä lisää tyynyjä. Nuita sinimustavalkoisia siksak-kuvioisia tyynyjä voisi olla vaikka kaksi. Ilmeisesti tämä siksak on jokin juttu nyt mulle, sillä silmää viehätti myös tämä yksinkertaisemman värinen siksak-tyyny, joko sinertävänä tai mustana. Unohin kumpaan tykästyin ensin, enkä sitten enää osannu päättää että kumpi. Ehkä mustavalkoinen kuitenkin. Neuloskuvioitu harmaa tyyny taas vaan näyttää jotenkin niin houkuttelevalta ja mätsäisi kivasti mattoon. Ja näille sinivihervalkoisille valopalloille oisi myöskin paikka yhessä tuunausprojektissa, joka tosin on vastuutettu siipalle. Siihenkin kuulemma tartutaan vasta kesällä. Hitto, miksi kaiken pitää tapahtua vasta silloin. :D

Mistä muistuikin mieleeni, että inspiroiduin menneellä viikolla ja kehitin itelleni myös yhen tuunausprojektin hieman samaan henkeen. Luultavasti siinäkin tarvitaan siippaa avuksi. Oijoi, kyllä tämä kevät on pahaa aikaa. Pää tursuu niin palijon ideoita, ettei meinaa perässä pysyä. Ihanaa, ko hieman tasapaksuiksi käyneitten talaven touhujen (eli pihankolaus ja puitten kanto) jäläkeen on taas ohojelmassa kaikenlaista muuta hommaa! 

Nytpä siis lähenki inspiroitumaan Tori.fihin vanahojen huonekalujen pariin, ennenkö sauna kutsuu. Kenelläkään muulla tyypillisiä kevätoireita (sisustusinto, pihanlaittohaaveet, uudistumishalu jne.)? :D

PS. Kevätinto iskee ihan piakoin banneriinkin ja se päivittyy ajankohtaa vastaavaksi, jahka keksin vain, että miten. :)

Remonttihaaveita osa 3: Saunan pukuhuone

Tässä vähän vierähtikin yllättävän palijon aikaa, mutta äläkäätte huolehtiko, en ole unohtanut! Nimittäin pitäisi remonttihaaveisiin liittyen esitellä vielä se saunan pukuhuone. Tällä hetkellähän kuluku saunaan on suoraan eteisen kautta, eikä pukuhuonetta ole olemassakaan. Remontissa olisi tarkoitus muuttaa tämä eteistila saunan pukuhuoneeksi. Ite jostain syystä inhoan sellaisia ratkaisuja, joissa saunan pukuhuoneen virkaa toimittaa samalla kodinhoitohuone, josta on läpikulukuyhteys jonnekin. Haluankin, että saunatiloilla on kunnon pukuhuone, joka on pyhitetty pelekästään pukuhuoneeksi. Meillä se olisi todennäköisesti mahollista toteuttaa, joten siihen haluan pyrkiä.

Kulku kellariin jäisi saunan eteiseen toki edelleen, mutta siellä nyt ei niin usein ravata, että se sinällään haittaisi. Päin vastoin, viiliät saunajuomat on kätevä käyä hakemassa sitten kellarista. Samoin taso ja yläkaapit jokka nyt on eteisessä, saisivat jäähä siihen. Isoin muutos lieneekin sen seinän laittaminen umpeen, mistä on tällä hetkellä kuluku kylymään eteiseen ja pieni pintojen fiksaus. Umpeen laitettavalle seinälle haluaisin nimittäin hieman tämmöistä tapettia:

Tapetti Bauhausin valikoimasta

Puita, yllättäen! Mutta tällainen pieni puunrunkotapetilla tapetoitu tehosteseinä olisi meikäläisellä haaveissa ja saunan pukuhuoneeseen se olisi mahollista toteuttaa sitten. Seinän eteen tulisi sitten tietysti penkki, jolla voi istua pukeutumassa, siemailemassa saunajuomaa tms. Penkki voisi olla tyyliltään jotain tämmöistä:

Tämä ihastuttava yksilö löytyy laatikkokauppa.fi valikoimista

Kuvassa näkyvältä saunan ja kylyppärin oviseinältä olisi tarkoitus repiä tuo pintakerros (onko nuot paneeleja, rimoja, mitä lie :D) pois ja palijastaa sieltä alta vanahaa lautaseinää. Olin jo jonkin tovin mietiskellyt tuon seinän tilannetta, valkoseksi ko en sitä halua maalata, mutta tuo nykyinenkään pinta ei jotenkin hirviästi houkuttele. Siippa sitten joutui ottamaan muutaman riman tuosta pois laittaessaan kellarin oven saranat paikalleen ja alta palijastunut vanaha lautaseinä sai minut tulemaan siihen tulokseen, että revitään nuot loputki pois ja jätetään lautaseinä näkösälle. Sitten jossain vaiheessa. 

Muut tuon tilan sisutukselliset ajatukset kuluminoituvat sanoihin Krouvi-tuoppi, virkattu puuvillamatto ja vanahoista ikkunanpuitteista tehty peili. Esimerkiksi täältä löytyy kuva aivan ihanasta ite virkatusta matosta. Toki hätätilaneessa olisin valamis kelepuuttamaan myös ihan tavallisen räsymaton, niitä ko riittää omastakin takaa aika palijon. Ensi kesänä voisi jossain vaiheessa olla paikallaan räsymattojenpesutalakoot, niin saisi kaikki nätit ja vielä käyttökelepoiset matot pestyä ja parempaan säilytyspaikkaan talteen.

Semmosta! Ei auta ko pitää peukut pystyssä, että tässä jossain vaiheessa pääsisi toteuttamaankin näitä remonttihaaveita. "Pientä" laittoahan vaatisi edelleen myös yläkerran vessa, parveke ja komero. Tällä hetkellä ko kattelen pihalla sulissa paikoissa vallitsevaa raparällikeliä, väistämättä tulee mieleen, että myös sille tarttis tehä jotain (terveisin koira luikahti toissapäivänä sisälle tassuttelemaan ennen jalakojen pyyhkimistä juostuaan pitkin rapakoita...)

Mutta asia kerrallaan ja ajallaan. Ennen isompia hommia voisi keskittyä tekemään pienen rahan tuunausjuttuja. Vaikka eihän sitä mihinkään pääse, että ainako näitä juttuja miettii, niin remonttikuume kasvaa pykälän verran. Muita remonttikuumeisia ruudun takana?

Remonttihaaveita osa 2: Sauna ja kylyppäriosasto

Meijän sisäsaunalle ei nyt varsinaisesti tarvisi tehä mitään, mutta pieni fiksaus ei tietenkään ole ikinä haitaksi. Isoin asia, mitä sille tulevaisuu'essa toivoisin tapahtuvan, olisi se, että lämminvesivaraaja siirtyisi lauteitten alta pois. Lämminvesivaraaja lauteitten alla ei tällä hetkellä ole kovin kätevä, koska se vaikeuttaa saunan siivoamista (lue, tekee sen osittain mahottomaksi). Ja ko sauna itessään on muutenkin niin pieni, niin ei se lauteitten alla möllöttävä laitos ainakaan lisää tilantuntua tuo. :D Lisäksi varaajan poistaminen mahollistaisi uudenlaiset lauteet ja kiukaan, joilla olisi mahollista tuua hieman tilaa laudeosastolle. Eräästä blogista bongasinkin sen suuntaisen toteutuksen, joka voisi toimia myös meillä: Operaatio Kurkihirsi.

Eli laakeampi keskilaude ja kiuas siihen upotettuna. Meijän sauna ei onneksi ole ihan nuin pieni ko tuo sauna, eli erillisiä pikkujakkaroita tuskin tarvitsisi keskilauteelle, mutta tuollainen jonkinlainen kaide kiukaan eteen turvallisuussyistä olisi ihan hyvä. Ja ohan se lauteelle kiipiäminen helepompaa kaikenikäisille, ko on jotain mistä ottaa tukea. 

kuvat asuntomessut.fi, vasen iso, oikea ylhäällä ja oikea alhaalla

Saunan värimaailma onkin sitten hieman kinkkisempi juttu. En oikein osaa päättää, pitäiskö sen olla tummaa seinissä ja vaaliaa lauteissa, kuten vasemmalla isossa kuvassa vai päinvastoin, tummaa lauteissa ja vaaliaa seinissä, kuten oikia alakuluma, vaiko kenties jotain siltä väliltä (oikean yläkuluman kuva). Kaikki vaihtoehot vaikuttavat omalla tavallaan kivoilta! Jonkinlaista persoonallista meininkiä olisi kiva luoda saunaan ehkä juuri värimaailman kautta.

Sitten tietysti edelleen, jos vain saisin ja voisin, tekisin saunasta ikkunan ulos.

Koska kylyppäriosastolla toiminnot tietysti muuttuisivat kodinhoitohuoneen myötä ja pyykkikoneen siirtyessä kylyppäristä pois, olisi kylyppärin säilytyksen ja kaappien uudistus paikallaan. Peilikaappi on toimiva, mutta allastasosta en tykkää ja pois lähtevän pyykkikoneen jättämä aukko olisi hyvä täyttää jotenkin järkevästi (joko yksi korkea kaappi, tai pitkä taso ja ylä- sekä alakaappi). Tämänhetkisistä kaapinovista myös irtoaa pinnoite, niitä ei ilimeisesti ole suunniteltu niin kosteisiin olosuhteisiin ko nyt, joten senkin puolesta net tulevat vaihtoikään tässä joskus.

kuvat asuntomessut.fi, vasen ja oikea

kuvat asuntomessut.fi, ylempi ja alempi

Ylemmässä kuvassa vasemmanpuoleisessa vessassa viehättää tuo iso kulmikas käsienpesuallas sekä taso. Myös kaappien vetimet on kivat ja tumma taso sekä vaaliat kaapit on ihan kivannäköinen yhistelmä. Toisaalta taas myös oikianpuolimmaisen kuvan tummat kaapit ja kaappien vetimet viehättävät, jolloin taso voisi tietysti olla vaaliampi. Alemman parivaljakon ylemmässä kuvassa en tykkää värimaailmasta yhtään, mutta pitkä puinen taso ja allas näyttävät kivoilta ja tietysti idea, että taso olisi vaaliampi ja kaapinovet/laatikot tummemmat (erilaiset värit kuitenkin). Alemmassa kuvassa värit olisivat taas toisinpäin (nuot kokovalkoiset kaapinovet valkoisilla vetimet ei kyllä jotenkin näytä meikän silimään kivalta) eli tumma taso ja vaaliat kaapit. Tuosta pyöreästä vatimaisesta altaasta en ihan tiedä, se on kivan näköinen, mutta joskus olen jossain pessyt käsiäni tuollaisessa altaassa ja se oli jotenkin hankalaa, koska allas tuntui kauhian pieneltä! Meijän kylyppärissä lattia- ja seinälaatta on harmaata, joten en tiedä, menisikö kylyppäri liian synkäksi tummilla kaapinovilla. 

Ja kun saunaosastosta puhutaan, ei tietenkään ole ihan samantekevää, minkälaisen kiukaan sinne saunaan laittaa! Kuten tuolla aijemmin jo mainitsin, haluaisin saunaan korkian pilarikiukaan, joka tuotaisiin läpi lauteista. 

kuvat harvia.fi

Esimerkiksi Harvian valikoimista löytyy erityyppisiä pilarikiukaita, kuten kuvan Cilindro (vasemmalla), jossa on erillinen seinään kiinnitettävä ohjausyksikkö. Ja tietysti on pakko tähän väliin lisätä, että jos se vain suinkin olisi mahollista, niin saunastani löytyisi tietysti tällainen Harvian Legend-puukiuas, kuten oikeanpuoleisessa kuvassa. Tai jonkun muun valamistajan vastaavantyyppinen. Mutta ehkä sellainen löytyy sitten joskus sieltä minun ulukosaunastani. 

Ja ko tuli se ulukosauna puheeksi, niin loppuun on pakko lisätä vielä muutama inspiraatiokuva siihenkin liittyen: 

kuvat asuntomessut.fi, ison kuvan korsusauna, ylempi pikkukuva ja alempi pikkukuva

Ulukosaunaani haluaisin ehottomasti näitten kuvien saunojen hengessä tumman, savusaunamaisen ja vanahan ajan ulukosaunan meininkiä henkivän sisustuksen, eikä missään nimessä liian kirkasta valaistusta. Korsusaunan yksinkertainen sisustus ja lauteet viehättävät silimää, ylemmän pikkukuvan lauteiden malli ja kiuas ovat kivat ja alemman pikkukuvan rantasaunassa on myös mukavaa henkeä kokonaan tummissa pinnoissa.

Oi että, nyt alakoi tehä mieli kunnon löylyihin ulukosaunaan! Pitäisi selevästi lähtiä visiitille Naruskalle. 

Meikäläinen on kyllä sen verran saunahullu, että minulle ei periaatteessa ole ihan sama, minkälaisessa hikikopperossa sitä saunoo. Liekkö tämä suomalaisuus vai mikä... Samaan kategoriaan saunahulluu'essani menee varmaan myös se haave telttasaunasta. :D  Mutta sauna se on joka suomalaisen tiellä pitää, vai mitä ootte mieltä?

Mutta se niistä saunoista tältä erää. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpinä osiona esittelen teille sitten vielä jossain vaiheessa haaveitteni saunan pukuhuoneen.

Remonttihaaveita osa 1: Kodinhoitohuone ja eteinen eli elintasojatke

Koska minulla on tässä nyt ollut viime aikoina enemmän ja vähemmän aikaa ja tykkään haaveilusta, päätin koota pientä kollaasia ja ideapankkia siitä, minkälaisia rakennus- ja remontointiajatuksia meikäläisellä olisi taloon liittyen (tietysti sillä ajatuksella, että kaikki olisi mahdollista eikä raha tai mikään muu rajoita ;) ). Ensimmäisenä vuorossa olisi haaveiden kodinhoitohuone sekä eteistilat. Kodinhoitohuone olisi haaveena toteuttaa erilliseen "elintasojatkeeseen", johon tulisi lisäksi myös kunnon iso eteinen, sekä pari makkaria ja tietysti käytävä, joka yhistää jatkeen vanahaan osaan. Kylymä eteinen saisi väistyä jatkeen tieltä.

kuva asuntomessut.fi

Tässä on ehottomasti parhain inspiraatiokuvani kodinhoitohuoneen suhteen tällä hetkellä! Yksityiskohdat ei sinänsä ihan mätsää omien ajatuksien kanssa (esim. kaappien ulukomuoto ja värimaailma), mutta juuri tuollaisen ikkunan ja tason sen eteen haluaisin meijän tulevaan kodinhoitohuoneeseen. Pyykkikoneen haluaisin upotettuna puisen tason alle (kuivausrumpua en tartte) ja tasolle vesipisteen riittävän isolla altaalla sekä riittävästi kaappeja säilytystilaksi. Myös tuo tason yläpuolella oleva tanko, johon voi ripustaa esimerkiksi silitettyjä vaatteita hengarissa, on erittäin kätevä. Pelekkien yläkaappien sijaan tarvitaan myös kuitenkin riittävän iso siivouskomero, sekä kaappi likapyykille. Lisäksi kodinhoitohuoneeseen pitäisi mahollisesti mahuttaa lämminvesivaraaja. Seinät tekisin ehottomasti hirsipaneelista, kuten tässäkin ja jättäisin net tuommosiksi käsittelemättömiksi. Puu tietysti aikanaan tummuu, mutta sittenkö alakaa tympiä semmosen kellastuneen puupinnan katteleminen, voi seinät käsitellä vaikkapa kuultovalakosella. Lattiaan laittaisin myös laatan, mutta ehkä isompaa ko tässä ja väriltään tummempaa. Ikkunanpuitteet ja katto saisivat varmaankin pintaansa valakosta. 

kuvat Laattapiste.fi ja asuntomessut.fi

Värimaailmaksi haluaisin kaappien ja lattian osalta ehkä enemmän sitten tällaista, kuin näissä kuvissa. Lattia voisi olla ekan kuvan tyyppistä vähän isompaa laattaa, mutta väriltään tummemman harmaata kuten jäläkimmäisessä kuvassa. Molemmissa kuvissa myös kaappien vetimet on kivat. Välitilaan en ole ihan varma, haluaisinko laattaa vai menisikö siinäkin hirsipaneeli, tietysti vesipisteen kohalla olisi järkevintä olla jotain roiskeita hyvin kestävää materiaalia. 

kuva temal.fi

Kodinhoitohuoneen altaaksi tekisi kovasti mieli laittaa jokin tämäntyylinen pyöriä allas, mutta en sitten tiijä, että oisiko se todellisuudessa riittävän iso ja käytännöllinen. Jokin tämmösessä koolia muistuttavassa altaassa meikäläistä kuitenkin viehättää. Tälle sitten pariksi jokin käytännöllisen mallinen hana.

kuva Ikea

Pienenä yksityiskohtana haluaisin kodinhoitohuoneeseen sitten myös tällaisen Ikean liinavaatekaapin lakanoitten säilytystä varten! Jotenkin ajatus tämmöisestä vanahanaikaisesta liinavaatekaapista viehättää, joten miksipä osan kodinhoitohuoneen säilytyksestä ei voisi toteuttaa näinkin? Mikäli kodinhoitohuoneessa kuitenkin iskisi tilanahtaus, tämä saattaisi ehkä myös mahtua yläkerran vessaan (se onkin sitten eri tarina, että onko lakanoita järkevä säilyttää siellä vai pitäisikö kaapista sitten löytyä vaikkapa pyyhkeet, tiedä häntä...)

Tällaisia! Kodinhoitohuoneeseen haluaisin siis pyykin- ja vaatteidenkäsittelyyn riittävät tilat (likapyykki, pesu, kuivaus, silitys, ompelu jne.), liinavaatteiden ja pyyhkeiden säilytyksen, siivousvälineiden säilytyksen (kaikki imurista moppiin ja pesuaineisiin sekä astioihin) että myös mahdollisesti lämminvesivaraaja ja muut siihen liittyvät jutut. Lisäksi olisi ajatuksena, että kodinhoitohuoneen yhteydessä olisi erillinen "kuivaushuone", jossa voisi kuivata myös pyykkiä (etenkin talvisin lakanat) ja kenkiä ynnä muuta. Kuivaushuoneen kautta olisi yhteys suoraan eteiseen ja eteisen sekä kodinhoitohuoneen välille olisi ajatuksena sijoittaa myös kurasyöppö rapaisia kenkiä ja koirantassuja ajatellen.

kuvat asuntomessut.fi, ylempi ja alempi

Eteiseen haluaisin sellaista vanahanajan kuistin tyyliä, vähän kuten näissä kuvissa. Eli ikkunoista kulmaan molemmille seinillä ja ikkunoitten alle penkkiä säilytystilalla. Esimerkiksi tämä Jyskin Aulum voisi olla juuri sellainen. Lattiamateriaaliksi jotain kosteutta hyvin kestävää (esim. isoa laattaa) ja lattialle reilunkokoinen eteismatto, joka imee kurat ja muut itteensä. Sen lisäksi sitten tietysti riittävät säilytystilat kengille ja ulukovaatteille. Varmaan ihan hyvä oisi varata ainakin yksi roinakaappi siipallekin. Eli riittävän iso eteinen, jossa mahtuu pukemaan ja riisumaan ja säilyttämään kaiken tarpeellisen.

Makkareita en sen kummemmin ole miettinyt vielä, sikäli ko niissä nyt kauhiasti mitään miettimistä onkaan. Perus vaatekaapit niihin ja pintamateriaaleina varmaan samaa linjaa ko vanahalla puolella, eli petsatut hirsipaneeliseinät ja puulattia. Ehkä yhden seinän voisi halutessaan tehä jonkinlaisena tehosteseinänä. Jatke olisi muutenkin tarkoitus kokonaisuu'essaan toteuttaa samalla twistillä ko vanaha osa niin, että se sulautuu hyvin osaksi kokonaisuutta.

Iso, iso haave olisi tämä! Tällä hetkellä ko pyykinkäsittelyyn ei oikiastaan ole juuri minkäänlaisia tiloja. Etenkin kuivaus ja likapyykin säilytys tökkivät ja ohan se kone tuolla kylyppärissä vähän tiellä. Kahen ihimisen pyykit menee vielä, mutta yhtään isomman pyykkivuoren kanssa eessä oisi todennäköisesti katastrofi. :D Plus että kunnollisen siivouskomeron puute on ihan tuskaa! Esimerkiksi imuri kuuluu meillä vakiokalusteisiin, joka vaeltaa aina huoneesta toiseen tai lotkottaa keskellä lattiaa. Toki sitä käytetäänkin niin palijon... Ja tietysti kunnon iso eteinen helepottaisi elämää, ko kylymä eteinen on etenkin näin talavella sananmukaisesti kylymä eteinen.

Kyllähän tämmösessä viiskytluvun puutalossa pitää elintasojatke olla, vai mitä? :D

Ahkera lauantai

Siihen nähen, että olen mönkinyt tänään vasta kymmenen jäläkeen ylös sängystä (kiitos lomamoodi ja pitkäksi venähtäneet illat siipan ja joululahajaksi ostetun Californication-boksin, vuorokausirytmi on heittänyt hieman häränpyllyä), olen ollut meleko aikaansaavalla tuulella tänään. Vaikka aamulla pitikin käyttää varmaan puoli tuntia siihen, että sain houkuteltua itteni ylös sängystä, tuli päivästä kuitenkin yllättävän touhukas. Koska pihalla vallitsi niin "lämpöinen" keli (-15), päätin hankkiutua tuvan nurkassa nököttäneestä joulukuusesta eroon. Ensin sahasin oksia leivinuunin täyteen, sen jäläkeen aukasin ikkunan ja viskasin kuusen pihalle. Jonku tovin se kuusi oli tosiaan ehtinyt siinä jo kuivua, varisevien neulasten määrästä päätellen...

Jossain määrin tuntui ikävältä sahata kauniista ja hyvintuoksuisesta, joskin neulasiaan kovasti varistelevasta, mutta hyvin palavelleesta kuusesta niin brutaalilla tavalla oksia pois ja työntää niitä uuniin, mutta sitten ajattelin, että saapahan kuusi arvoisensa lopun ja tulee käytettyä ihan loppuun asti. Ei ole turhaan kaajettu sitäkään puuta. Neulaskaaoksesta selevettyämme (onnistuivat miltei tukkimaan pölyimurinkin) lähettiinkin sitten pihamaalle koiran kanssa kuskaamaan vielä hieman lisää lämmityspuuta tupaan. Ei pijä antaa pikkupakkasten hämätä, säätiedotusten vilikuilu antoi sen verran osviittaa siitä, että kireämpiä kelejä saattaisi taas olla tulossa, niinpä katsoinkin parhaaksi kantaa puuta sisään jo ennakolta. Ja tehtiimpä met päivälläkin kuusentuoksuiset tulet uuniin, että sain nyt illasta kokattua ruuan siellä.

Päätin sitten muutenkin alakaa pakata joulukoristeita lopultakin laatikkoihinsa sohovalta lojumasta ja vaihoin samassa rytäkässä verhot ja joulutekstiilit muutenkin. Nyt on alakerrasta siivottu joulu oikiastaan kokonaan pois. Tarpeeksi pitkään ko venyttää, ei tunnu niin ahistavalta, vaan ihan hyvältä ottaa jouluverhot alas, puistauttaa pihalla ja viikata kaappiin odottamaan seuraavaa joulua. Tammikuun pimeyttä voi kuitenkin edelleen valaista kynttilöin ja jatkaa vielä tunnelmointia (kuten tälläkin hetkellä). Tosin ko ripustin ennen joulua pois ottamani verhot takaisin ikkunaan, nousi esiin pienoinen ongelma. Laskosverhot ovat nimittäin ihan selekiästi syysverhot, eivätkä mätsää talaveen ja kevättä kohti kulukemiseen enää ollenkaan. No, Jotex kyllä tarjosi jo ratkaisua tähänkin:

Böljä-laskosverhot, kuva Jotex

Bella-sivuverhot, kuva Jotex

Näillä verhoilla saisi kivasti tupaan pirteämpää ja raikkaampaa ilimettä syksyn synkistelyjen tilalle. Böljä (:D) -verhoja ei olisi hinnallakaan pilattu, ovat nimittäin alessa ja 120 cm leveä verho kustantaisi 9 euroa kappale. Bellat taas irtoaisivat 220 cm pitkinä hintaan 17,90 euroa, joten ei niitäkään ihan hirmuhintaisiksi voi haukkua. Kapeisiin ikkunoihin siis nuot laskosverhot ja isompaan ikkunaan vihiriät pitsiverhot, ehkä nuitten mustien paneelien kaveriksi kuitenkin vielä näin aluksi. Voe änkyrä... 

No mutta, into verhojen vaihtamiseen loppui kuitenkin kesken matkan ja yläkerran verhot jäivät vielä vaihtamatta. Oikiastaan siksi, että yläkerrassa on pikkukuusessa edelleen valot ja palloja. Katsotaan jos juhannukseen mennessä raaskisin siitäkin luopua. Kattelin tuossa myös nuita olokkarin jouluverhoja ja tulin siihen tulokseen, että ensi jouluksi pitää saaha uu'et. Mustat verhot harmailla ja valakeilla tähdillä ja punaiset sydännaruverhot on jotenki aikansa eläneet ja voivat jatkaa jossaki muussa ikkunassa (esim. yläkerran makkari) ens jouluna, mutta olokkariin pitää ensi jouluksi saaha siniset verhot hopealla. Jep. Josko niitä sitten marraskuussa oisi vaikka Jotexin alessa. :D

Alesta himoitsin jo tosiaan ensi jouluksi mattojakin, mutta haaveeksi taitavat jäädä. Tupaan bongasin kyllä ihan täydellisen maton, saapa nähä käveleekö ensi jouluna vastaan samanlaisia missään, se oli nimittäin niin hieno yksilö! Ja voi kyllä, jouluksi pitää olla omat matotkin. Ei nyt kaikki, mutta muutama kuitenkin. Lähinnä isot matot ylös ja alas. Ja net punaiset istuintyynyt keittiön tuoleihin haluan kans ensi jouluksi, en tiijä minkä päähänpinttymän olen näistä nyt kehittänyt. Ilimeisesti kaikki muukki oli halunnu, koska kaikki punaiset oli loppunu Anttilasta ennen joulua, eikä niitä näköjään ole aleenkaan asti riittänyt... Ja himmelin! Joko semmosen ihan oikian olokihimmelin tai niistä mustista pilleistä tehyn version.

Hups, mites tästä nyt tuli tämmönen ensi joulun sisustusjuttu jo. :D Mutta met todelliset jouluihimisethän bongataan joulujuttuja pitkin vuotta ja ostetaan niitä ajankohasta riippumatta (terkuin ostin jouluverhot kesällä).

Jos jollekin jäi nyt vielä epäseleväksi, niin meikähän on siis kunnon alennusmyyntihaukka. Yleensä vaan kaiken tarpeellisen (ja vähemmän tarpeellisenkin) saa jossain vaiheessa alesta. 

No mutta, kylläpäs tuo kello nyt taas juoksee, tarkoitus oli jaksaa siivota keittiö vielä ennen nukkumaamenoa (eli vihaamani astianpesukoneen tyhjennys oisi ohojelmassa) ja sängystä pitäisi vielä raivata pois palapelihommat (pitäisi siirtää palapelin kokoamiset jonnekin, missä niitä ei tarvisi koko ajan siirrellä, muttako makkarin sängyllä on hyvin tilaa ja paras valo siihen hommaan).

Hei joulupukki!

Kuvittelen olleeni tänä vuonna taas oikein kilttinä, joten minulla olisi sinulle muutama lahajatoive toteutettavaksi. Tänä vuonna toivoisin joululahajaksi:

- jotain mukavaa, pehemiää ja rentoa vaatetta (collegehousut, villasukat, mukava yöpaita tai aikuisten potkupuku, josta paras väri olisi ehottomasti maastokuvio)
- jotain hyvää kirjaa (heitän tähän täysin hatusta ehotukseksi Katja Ketun Yöperhosen ja Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe)
- riistaruokia käsitteleviä kokkailukirjoja (kiinnostaa erityisesti Markus Maulavirran Avotulilla ja Juha Jormanaisen Riistaruokia - parasta pöytään)
- lämmitettävän viljatyynyn tai saunatyynyn (tai vaikka molemmat)
- vinkkelit, kunnon kumisaappaat ja kelekkailuun soveltuvat kengät
- pilikki/kelekkahaalarin
- Tuntsakaupan aavikko-anorakin
- oman Tuntsapaijan ettei tartte lainata siipan paitaa
- kunnon pihankolauskinttaat (mielellään nahkaa) ja punaiset nahkahanskat autolla ajamiseen
- Kalevalakorun Lapin sormuksen
- hierontalahajakortin
- tuhannen palan palapelin
- jotain hyvää suklaata 

sitten jos vielä viitsisit tuua
- robottipölynimurin (semmosen hyvän, ei mitään halapista)
- Canonin EF 70-300 mm f/4-5.6 IS USM -objektiivin järkkäriin
- jonkun hyvän puhelimen, jossa on laadukas kamera ja käyttöjärjestelmänä Android
- telttasaunan

Kiitän jo etukäteen, jouluaattona nähään!

Puutarha-haaste

Minua viskaistiin puutarhahaasteella ja vaikka meijän pihaa ei oikein vielä hyvällä tahollakaan voi puutarhaksi kuttua, niin rohkiasti tartuin kuitenkin haasteeseen!

Eli tässäpä siis:

1. Kerro lyhyesti puutarhastasi, esim. onko se iso vai pieni ja millä vyöhykkeellä se sijaitsee?

Voi että, lääniä meillä kyllä riittää tässä talon ympärillä, mutta osa tonttimaasta on vuokralla olevaa peltoa, josta naapurin poromies tekee heinät kesäisin. Navetan takana tontti jatkuu järven rantaan asti ja on osittain mettää sekä ihan puhasta ryteikköä. Suurimmaksi osaksi varsinainen pihamaa on tällä hetkellä "nurmikkoa". Yksi kukkapenkki löytyy, jossa kasvaa jotain, lähinnä ukonhattua ja muutama unikko :D Navetan kulumalla on myös valtava vattupöheikkö, joka ei ikävä kyllä tee marjoja. Tontin rajalla naapureihin päin kasvaa puita, löytyy kuusta, haapaa, mäntyä ja pihlajaa. Kasvaapa siellä muuten myös ruusupuska. Myös yksi yksinäinen pihilaja pihalla on. Kasvimaan virkaa hoiti viime kesänä yksi istutuslaatikko. Lapissa ollaan ja nimen mukaisesti itärajalla, onkos tämä nyt sitten se kasvuvyöhyke VII. En ole kyllä kokenut, että pohojoinen sijainti vaikuttaisi mitenkään pihan toteuttamiseen (tai haaveisiin), kaikki suunnittelemani ja haluamani jutut on mahdollista toteuttaa kyllä. Ehkä en osaa haaveilla mistään semmosesta kasvista, mitä en voi saaha. :D Mutta niin, tilaa ja mahollisuuksia löytyy siis kyllä, aikaa ja rahaa ei toistaiseksi niinkään.

2. Mikä on lempikasvisi? Mitä vihaat?

No jos mietitään vaikka kesäkukkia, niin orvokit on aika ikisuosikkeja ja sitten tietysti kaikki hyötykasvit on aina mukavia. Tulppaanit on tietysti aina myös ihania. Inhokiksi osaisin nimetä ehkä lähinnä vuorenkilven, jotenkin sen kasvin ulukomuoto ei ole ikinä sykähdyttänyt. Ja tällä hetkellä talon kivijalasta kasvava ruusu myös, koska se pitäisi saaha sieltä pois ja olen kuullut villejä huhuja, ettei se ole todennäköisesti mikään heleppo operaatio.

3. Oletko tehnyt jo puutarhasuunnitelmia ensi kevääksi?

Suunnitelmiahan on tietysti aina, mutta toteutus on vielä pitkässä kuusessa. Ja ehkä net suunnitelmat koskee kuitenkin enemmän ensi kesää ko kevättä. Isompi kasvimaa tuonne yläpellolle olisi ajatuksena, tonttia rajaavaa aitaa tarkotus jatkaa ja tehä nurmikkoa talon ympärille. Kasvimaalle pitäisi tietysti tehä sitten portaat, talon ja pellon välissä on pieni rinne. Tämän rinteen olen myös aatellut joskus kivetä ja tehä sinne sitten muutamia istutusaltaita. Navetan takana olisi raivaus- ja siistimishommia, jonnekin voisi väsätä nuotiopaikan, oman vanahan leikkimökin siirtää pihapiiriin, tehä kukkaistutuksia... ...lista suunnitelmista ja haaveista on pitkä ko näläkävuosi, toteutus onkin sitten ihan toinen tarina. :D

4. Jos voisit jättää tekemättä jonkin viime kesänä tekemäsi puutarhaan liittyvän asian, mikä se olisi?

Sanotaanko, että ennemminkin oisin voinu haluta tehä kaikki net asiat, jokka nyt jäi tekemättä. :D Kuten oikia kasvimaa. Pihan eteen tuli tehtyä niin vähän viime kesänä, ettei siellä oikein ole mitään, mitä kannattaisi jättää tekemättä. Tai no, nuotiopaikan pohojan olisin halunnut piettää, mutta siippa raivasi sen pois. Sijainti keskellä pihaa ei toki ollut mikään maailman kätevin.

5. Mikä on haastavin kasvattamasi kasvi?

Se on kyllä ihan sisätiloissa, en tiijä sen nimeä, olen saanut sen taimena mummolta ja se on ihan hirviän ranttu kaikelle. Ei tykkää liiasta valosta eikä liian vähästä valosta, ei liiasta lämmöstä, ei liiasta kastelusta, mutta ei tykkää siitäkään ko noudatin mummon antamaa ohojetta "kaksi kertaa viikossa vettä aluslautaselle". Hengissä tuo kuitenkin on, vielä.

6. Keitä puutarhassasi käy?

Tulee lähinnä kaksimielinen vastaus mieleen. :D No ei, pihalla pyörii satunnaisia kulijailijoita, puutarha-asioissa ihan vaan äiti, luulen.

7. Jos saisit pihallesi palkatun puutarhurin päiväksi, mitä laittaisit hänet tekemään? (Mikä tahansa vuodenaika)

Päivässä ei taijeta tehä ihimeitä, mutta kaiken minkä se vaan päivässä kerkiäisi toteuttaa nuista aijemmin mainituista suunnitelmista. :D

8. Jatkuuko puutarhasi sisälle, onko sinulle sisäkasveja?

Kasvi-innostukseni pääpaino on tällä hetkellä juurikin enemmän sisäkasveissa, niitä löytyy jonkin verran. Ehottomia suosikkejani ovat nukkumatit ja peikonlehti.

9. Mitä puutarhaan liittyvää opit viime kesänä?

Hmm, ehkä sen, että kärsivällisyys on malttia ja suunnitella voi palijonkin, mutta toteutus onkin sitten aina ihan toinen juttu. 

10. Viime kesän paras valokuva puutarhastasi?

Sellaista ei taija oikiasti kyllä olla, ehkä joku kuva missä nurmikko on siististi leikattu. No ei, varmaan jokin näistä navetan takaa kurjenpolviniitystä otetuista :)

Tuntuipa hassulta kirjotella tämmösiä juttuja ja ettiä viime kesänä pihalta napsittuja (vähäisiä) kuvia, ko äsken olin pihamaalla alottelemassa lumilyhtyprojektia ja tekemässä pohojia lyhdyille. Minulle tyypilliseen tapaan suunnitelma saattoi hieman karata käsistä... 

En viitsi nyt haastaa ketään ja keksiä omia kysymyksiä, ko ei oikein tullut mieleen ketään haastettavaa. Jos joku haluaa aiheesta innostuneena kirjoitella omasta pihastaan, niin nuita Millan kysymyksiä voi varmaan käyttää pohojana tai vastata vaikka suoraan niihin!

Hieman lisää joulua

En tiijä mikä hirviä jouluinnostus minulla on nyt iskeny jo näin lokakuussa, sillä iltaisin tulee useammin ko kerran mietittyä joulukoristeita, -tekstiilejä ja muita. Toisaalta aloin aatella, että onhan jouluun enää se kaksi kuukautta ja koristelut kuitenkin saa aloittaa jo marraskuun lopulla, eli noin kuukau'en päästä, joten ihan hyvin voi jo miettiä tämmösiä. Varsinkin jos net tuovat lohtua tänne synkiän lokakuun keskelle. 

Vaikka tänään on kyllä ollut siinä mielessä ihana sunnuntai, ko sai tunnin lisää aikaa vuorokauteen, etenkin ko eilinen päivä meni hyvin pitkälti työpaikan maisemissa potilaan kanssa päivystykseen jonotellessa. Meillä on vesirokko. Kyllä. Siippa ei ole pentuna sairastanut vesirokkoa ja päätti nyt sitten sairastua siihen. Onneksi ei näytä olevan mitenkään erityisen paha ja lääkäri kirjoitti lääkekuurin ko reilun nelijän tunnin oottelemisen jäläkeen lopulta eilen lääkäriin pääsi. Täytyy kyllä sanoa, että näillä leveyspiireillä ei kannate pahemmin viikonloppuna tai ilta-aikaan sairastella... Sen verta oli palavelun laadussa parantamisen varaa, oman kunnan päivystys ko on naapurikunnan puolella iltaisin ja viikonloppuisin. Tai sanotaanko, että lääkäri saa kyllä kiitosta, mutta muuten palaveluketju oli meleko luokaton, tuntuu nykyään, että julukisen puolen sairaanhoidossa on enemmän sääntö ko poikkeus, että suhtautuminen on luokkaa "oma vika ko menee ylipäänsä sairastumaan ja vielä väärään aikaan". Tai sitten olet vaihtoehtoisesti luulotautinen ja hoitoon et ainakaan pääse jos ei ole vähintään pää kainalossa. 

Kyllä se puhelimeen vastaava hoitaja siellä on asiakaspalavelutyössä ja mielestäni terveyspalaveluista maksavalla asiakkaalla on oikeus odottaa asiallista palavelua, eikä huutamista puhelimessa. Ei kait se meijän vika ole jos työntekijät on ajettu liian ahtaalle ja omaa sairastumisen ajankohtaa on ikävä kyllä mahoton valita. Syyttömiä ollaan myös mielestäni siihen, ettei omasta kunnasta sitä päivystystä ilta- ja yöaikaan löy'y, vaan se hoituu naapurikunnan puolella. Ei sitä ihan huvikseen lähe heittämään saan kilometrin lenkkiä. Ja ko päivystyksessä on töissä se yksi ainua lääkäri, niin tietäähän sen sitten, että tällaisella ei-akuutilla mutta kuitenkin lääkärin tapaamista vaativalla tilanteella saa vaarautua oottamaan. Ja oottamaan. Meleko surkiat on resurssit ko yksi lääkäri painaa tukka hiessä menemään ja hoitaa meleko monen kunnan asiakkaat... Alakaa vakaasti tuntua siltä, että parempi olis painella suoraan yksityiselle lääkärille. Jos olisi varaa sellaiseen. Ja jos semmonen olisi ees yhtään lähempänä. 

No mutta, eksyin vähän aiheesta, piti puhua joulusta eikä laaduttomasti järjestetyistä terveyspalaveluista. Mutta loppukaneettina vielä, elekää hyvät sallalaiset missään tapauksessa menkö sairastumaan tai loukkaamaan ittiänne akuutisti ilta- ja yöaikaan, ette ole tervetulleita naapurikunnan puolelle saamaan hoitoa. 

Huh, nyt sitten aivan muuta ja siihen jouluun. Selasin nimittäin rentoutumismielessä eilen Anttilan jouluvalikoimaa ja tulihan sieltäki poimittua sitten omat suosikit. Ajattelinkin esitellä net teille, onhan siihen jouluun tosiaan enää se kaksi kuukautta. 

kuvat NetAnttila

Se, mitä kaipailisin kovasti lisää, on jouluiset keittiötekstiilit. Vallilan Helikello-keittipyyhe olisi kiva ja jouluiseen kattaukseen olisi kiva lisätä tabletit. Valkoiset Pirta pitsiliinat olisivat ihanat tabletit, mutta toisaalta valkoinen väri on erittäin epäkäytännöllinen. Toisaalta nämät näyttivät olevan virkattu puuvillalangasta, joten värjääminen kotona onnistuisi suht heleposti. Myös Pirta Ilo -tabletit voisivat toimia kattauksen lisänä, joko punaisena tai ihan vaan mustana. Tosin jos laittaisi punaiset tabletit, niin sitten pöytäliina pitäisi kyllä vaihtaa. Aijemmin pöydässä on ollut kokopunainen kaitaliina.

kuvat NetAnttila

Valkoisiin pinnatuoleihin olisi myös kiva tuoda hieman jouluista piristystä punaisilla istuintyynyillä. Pyöreät saattaisivat istua tuoleihin nuita neliskulmaisia paremmin, mutta toisaalta neliskulmaiset ovat jotenkin kivemman näköiset. Muuten en istuintyynyistä välitä, mutta joulutunnelmaa net olisivat omiaan lisäämään. 

kuvat NetAnttila

Anttilan valikoimasta löytyi myös ihanan näköisiä kuusenpalloja. Nuita sinisiä palloja sai myös ihanina kirkkaanpunaisina ja tummanvihireinä. Lisäksi oli valittavissa kahta eri kokoa (pallon halkaisija 6 cm / 12 kpl tai 3 cm / 24 kpl). Myös nämät erilaiset harmaan ja valakosen sävyiset pallot miellytti meikäläisen silimää ja näitä tulisi kerralla paketissa hieman enemmän (halk. 6 cm / 34 kpl).

kuvat NetAnttila

Minusta nämät lakki silimillä olevat joulutontut on jotenkin tosi sympaattisia ja tämmönen oisi kiva kaveri vaikkapa leivinuunin reunalle istumaan, meilläkö ei vielä ole ainuttakaan sisätonttua. Näitä tonttuja taisi olla saatavilla kolomessa eri koossa (mitä isompi, tietysti sen parempi) ja myös hieman erinäköisinä ja värisinä. Joulukuusen alusmatoksi Anttila tarjosi myös yhen vaihtoehdon, joka oli mielestäni varsin kiva (halk. 94 cm) eikä sitä ollut hinnallakaan pilattu, sillä se oli vaivaiset 10 euroa. Toisaalta olen miettinyt, että sellainen virkattu pyöriä matto sopisi kivasti kuusen alle. Enää tarvisi vaan jonkun virkata se. Meikäläinen on ihan käsi nuitten virkkuuhommien kanssa, patalaput ja muut tämmöset yksinkertaiset lähtee, mutta mikään pyöriä ei vielä toistaiseksi ole onnistunut. Olisi kiva osata virkata semmosia säilytyskorejakin, pitäisi vaan ostaa sopivaa lankaa ja opetella. 

Toisaalta katsoin kyllä kaupassa, että sellainen mattoon sopiva lanka maksoi kyllä sen verran palijon, eikä yksi rulla varmaan ees riittäisi riittävän isoon mattoon, että sillä hinnalla ostaa jo kaupasta kyllä valamiin maton. Mutta ohan se ite tehty tietysti aina kivempi. 

No mutta, tämmösiä sieltä Anttilasta löytyi. Siinä mielessä harmi ko ei asuta enää isossa maailmassa, että ei pääse kauppojen jouluosastoille ihastelemaan ja hipelöimään kaikkia kivaa jouluroinaa. Meijän S-marketin jouluosasto ei maha olla mitenkään kovin valtava ja runsas. Vaikka kieltämättä se pienenä tuntuikin siltä. Joulupallot näyttivät ilimestyneen jo nyt myyntiin. Pienenä se jouluosasto taisi ilimestyä vasta joulunavajaisten aikaan, eli ihan marraskuun lopulla vasta. Silloin se kyllä tuntui aivan valtavalta ja ihanalta sekä ihimeelliseltä. Tarina tietää muuten kertoa, että ite olen vesirokosta huolimatta pakottanut äitin viemään minut joulunavajaisiin pentuna (ehkä nuin 4-vuotiaana?). En oo suostunu jättämään vuojen kohokohtaani välistä jonku moisen tau'in takia. Kertonee jotain tästä meikäläisen jouluhulluu'esta. :D Tänä vuonna voisikin ehkä pitkästä aikaa lähtiä käymään joulunavajaisissa tunnustelemassa, että onko meininki vielä sama ko ennenkin, ko ei ole moneen vuoteen päässyt niihin osallistumaan. 

Tämmösiä tänään! Vielä viikon ko jaksaa pusertaa, niin sitten se onkin jo marraskuu. Nyt pitänee jatkaa tätä touhukasta sunnuntaita, tulin tuossa aamulla ylimääräsen tunnin kunniaksi pikasiivonneeksi talon. Kivaa sunnuntaipäivän jatkoa kaikille!