Lomalla viimeinkin

Pahoittelut kliseisestä otsikosta, nyt ei vaan jotenkin tullut mitään muuta mieleen. Ajattelin sittenkin runoilla hieman loman merkityksestä ihimiselle ja samalla esitellä täälläkin, miten ihana vuojenaika Suomen kesä oikeen onkaan.Vaikka tällä hetkellä tuleekin taivaan täydeltä vettä.

Eilen oli viimeinen työpäivä ennen tätä minun minilomaa ja voin sanoa, että kotiin päästessä alako vahvasti tuntua siltä, että pieni katkos tulee todella tarpeeseen. Oli jotenkin niin nuutunut ja väsynyt olo ja silti samaan aikaan pää rullasi ylikierroksilla tuhatta ja sataa, eikä jotenkin oikein osannut rauhottua ollenkaan. Posket ja leuatki tuntu olevan ihan jumissa kaikesta hampaitten kiristelystä ja erinäisistä syistä johtuvasta ressistä. En osannu eilisen päivän aikana rentoutua ollenkaan, eikä tämäkään päivä vielä ihan hirviän vahvasti ole sen asian tiimoilta mennyt. Toivottavasti suunta on kuitenkin ylöspäin. Jotenkin nukkuminenkin on tuntunu viime aikoina niin kauhian hankalalta, eikä se uni oo ollu ollenkaan semmosta virkistävää saati että ois aamulla heränny tyytyväisenä ja levänneenä. Ehkä tämä himpun verran pidempi tauko auttanee siihen.

Jaksoin sentään menneellä viikolla olla niin aikaansaava, että ostin meille yhen kesäkukankin. Enemmänkin ois teheny mieli, mutta päädyin siihen, että yksi amppeli riittänee nyt kuitenkin. Olisi ollut niin kauhia vaiva ruveta laittamaan enemmän ja oisi pitäny ostaa multaa ja ties mitä. Ja ko minua vaivaa nykyään tämä ainainen jaksamattomuus kaiken suhteen. En siis yrittänytkään kuvitella, että oisin ollu jaksamassa tai ehtimässä hoitaa niitä. Joten ei yhtä amppelia enempää tänä vuonna. Ehkä sitten ensi kesänä. 

Onneksi on tuota luonnon omaa kukkaloistoa kurjenpolvien, kulleroiden ja muitten luonnon kukkien kautta. Sinä iltana ko napsin nuita yllä olevia kuvia, tuntui etten vaan millään malta lopettaa ilta-auringossa kylypevän kurjenpolviniityn ihastelua. Tuota navetan takaosaa pitäisi hieman siistiä, mutta jotenkin tuntuu, etten ehkä raaski sittenkään hävittää tuota niittyä tuolta minnekään, vaikka joskus semmosta aattelinkin. On se niin kaunis aina näin alkukesästä. Kun vielä olisi enemmän aikaa ihastella näitä kauniita kesäiltoja!

Kyllä kesällä pitäisi saaha olla riittävästi lomalla. On se niin poikkeuksellinen ja upea vuojenaika. Toisaalta niin on kyllä syksy, talavi ja kevätkin. :D Syksyn pimenevät illat, ruska, talaven pimeys ja kotiin käpertymisen ihanuus, kevään lisääntyvä valo ja kutsuvat keväthanget sekä -jäät... Pitäisi saaha viettää riittävästi lomaa ripoteltuna kaikille vuojenajoille!  

Tai ehkä pitäisi pyrkiä taas siihen lottovoittajien koulutusohojelmaan. Oisi ainaki aikaa ja rahaa tehä kaikkea mitä haluaa.

Tänäänkin sain kyllä kutsun saunomaan ja viettämään aikaa ihanassa seurassa, mutta vajaa kaheensaan kilsan lenkki autolla saunomaan ja takasin alako vaan yksinkertasesti tuntumaan liialta tälle päivälle, niin oli pakko passata. Ehkä tämä vesisateen kuuntelu omissa oloissa tekee ihan hyvää kans.

Valittuja paloja kotoa

Huh! Onpas taas tuo aika vierähtänyt äkkiä! Viikonlopun vietin ihanan naisseuran kanssa, joten viime viikko meni aika hupaisasti siihen valamistautuessa. Viime viikolla tuli myös juostua postissa ja Matkahuollossa, mistä lisää sitten myöhemmin. Kun tähän yhistetään se töissä ravaaminen, ei oo palijoa ehtinyt tietokonetta aukasta. Eilenkin viikonlopun vähäisistä yöunista johtuen simahin yöunille kaheksalta illalla. :D Joskus varsin terveellistä ottaa kymmenen tunnin tirsat, etenkin ko saa tuhunuttaa uu'ella, valamistujaislahajaksi saadulla Tempur-tyynyllä! Siis mulla on aivan ihania naisia.

Nyt ajattelin kuitenkin, että voisin lopultakin julukassa nämät muutamat napsaisut, joita otin uudella Honorillani tuossa taannoin täällä kotosalla. Instagram-kurkkijat on kuvia jo nähäneetki, mutta jaetaan net nyt muullekin kansalle ihasteltavaksi. Eli muutamia valikoituja paloja kotoota.

Lykättiin tosiaan tämä poronsarvi seinälle joku aika sitten ja olen tykännyt, että se oli erittäin hyvä ajatus. Yksinkertaista luonnon muotoilua kauneimmillaan. Tuossa senkin päällä tuo tavarakattaus vähän vaihtelee koko ajan, tällä hetkellä näyttää kovin luonnonläheiseltä ja vihiriältä. Jonku aikaa näin, kunnes tavarat keksii seilata taas jonneki uuteen paikkaan. Tällä hetkellä oon kyllä jo aika tyytyväinen tuohon kokoelmaan.

Sypressi hengailee vieläki joulun jälijiltä. Se on pysyny pienellä suihkuttelulla hengissä, joten olen antanut sen olla jäkäläpurkissa. 

Senkin päälle siirtyi myös aijemmin uunin päällä majaillut Riihimäen lasin apilapurkki, jonka sisällä on kynttilä. Ajattelin, että purkki pääsee paremmin oikeuksiinsa tässä, ko anopin tekemä lasilyhty taas näkyy hyvin uuninpankoltaki. Kynttilää en tosin ole uskaltanut tuolla purkissa polttaa.

Keinutuolin alle siirsin aijemmin yläkerrassa majailleen mummon kutoman maton ja siirsin keinutuolin alla olleen räsymaton (mummon kutoma sekin) ylös. Jotenki tuntuu, että värit toimii näin päin palijon paremmin, ko alahaalla on verhoissa mustaa ja ylähäällä taas enemmän sen vihertävä-turkoosin maton väriä. En ymmärrä, miksen ole tajunnut asiaa aijemmin. Ja tuossa matossa on vaan niin samat värit, ko nuissa kastehelmituikuissakin. 

En kyllä toivottavasti ikinä kyllästy tähän meijän vihiriään ja pyöriään keittiön pöytään ja pinnatuoleihin sekä Lokkiin. Yksi ehoton lemppariasia täällä kotona! Pöytä tosin on tällä hetkellä ollut jatkettuna ja se on aika kiva niinkin, en tiijä koska raaskisin laittaa sen takaisin pyöriäksi. 

Tämä Vallilan Koivikko-verho on myös aika ikisuosikki, ei oo kyllästyttäny sen katteleminen vielä yhtään. Päin vastoin, näin keväällä sen värit tuntuu jotenki aivan ihanilta. Myös nuot kirpparilyhdyt on edelleen jotenki meikäläisen mieleen. Vielä ehtis hyvin poltella iltaisin kynttilöitäkin, kuhan vaan jaksaisi saaha aikaseksi. Ehkä ens perjantaina?

Uusi sohova on kyllä ollu paras ostos pitkiin aikoihin. Tulee viihyttyä täällä ylyhäällä palijon enemmän nykyään (mm. nytkin). Ja väri on edelleenkin ihan loistava. 

En tiijä miksi, mutta joskus tuntuu, että voisin tuijotella tuota muuria melekeen loputtomiin. Ihanan epätäy'ellinen pinta. 

Semmosia näpsyjä! Saa aika kivoja kuvia tuolla Honor 7:lla, vai mitäs ootte mieltä? Eihän nämät nyt järkkärikuville pärjää, mutta nuin niinkö puhelinkuviksi ovat oikeenki näppäriä. En tosiaan alakanut näihin kuviin mitenkään erityisemmin ees säätämään kameran asetuksia, vaan näpsin ihan automaattiasetuksilla.

Mutta nyt hyvää maanantain jatkoa kaikille!

Taisteluväsymystä ilimassa

Editoin otsikon kun olin näköjään jo aijemmin käyttänyt tismalleen samaa. :D

Vielä olisi pari viikkoa rutistettava ennen joulua ja nyt alakaa jo tuntua siltä, että puhti on melekolailla pois. Maanantaina olin niin väsynyt, että oon aamulla ajatuksissani laittanu töihin lähtiessä oven säppiin, vaikka siippa oli kotona. Se on sitten poistunut pihamaalle ikkunan kautta. :D Vaikka oikiasti tämä ei kyllä ole naurun asia, oon yksinkertaisesti toiminut aamulla niin automatiolla, että ei oo jääny mitään mielikuvaa oven laittamisesta säppiin. Yleensä siis pistän kylymän eteisen välioven säppiin aina sillon, ko koira jää yksin kotia, ettei se käy pukkaamassa ovia auki (sen kun osaa) ja jäähytä siinä samalla koko taloa. 

Tänäänkin aijoin lähtiä asioille nyt töitten jäläkeen, mutta se jäi vahavasti aikomukseksi, koska alakoi väsyttää ja särkiä sitten päätäkin. Nyt itse asiassa särky on äitynyt jo niin pahaksi, että sattuu tämä näytönkin tuijottaminen, mutta ihan uhallakin jaarittelen nyt jotaki. Sitten voisi tehä toimintasuunnitelman huomisen asioimiselle, niin ehkä tulisi sitten lähettyäkin liikkeelle. Joulukortteja ja joulupostimerkkejä pitäisi ostaa, hakia piparkakkutaloon koristeita ja aineksia kakkuun, jonka ajattelin ensi maanantaiksi leipoa töihin. Alakaa harjottelu paukutella viimeisiään, joten ajattelin muistaa työporukkaa kakulla, ennenkö ihimiset karkaavat joululomille. 

eteiseen väsäämäni poronsarvi-jouluasetelma

Miksihän tuntuukin niin tahamaiselta, ihan niinkö tämä viikko olisi kestänyt jo ikuisuu'en ja ollaan vasta tiistaissa, joskin tiistai on jo enemmän takana päin. Tähän aikaan vuojesta kaikkien ihimisten pitäisi saaha vaan käpertyä rauhassa kotiin olemaan. Aamulla oli niin ihana ohuen ohut kuun sirppi taivaalla ja kuun vieressä kirkas tähti (mikähän lie?) ja olisi ollut autuaallista vaan unohtua juomaan aamukahavia sohovan nurkkaan. Lyhdyssäkin tuikki vielä kynttilä, laitoin sunnuntaina pihalle palamaan kynttilöitä ja yhteen lyhtyyn sain mahdutettua vähän isomman kynttilän, joka paloi vielä tänä aamunakin. Mutta ei. Toki että tähän vaiheeseen päästään, pitää ensin päässä ylös ihanan lämpimästä sängystä ja saaha ristissä olevat silimät auki, mikä sekin on ollut näinä aamuina varsinainen haaste. 

Viikonloppu oli kyllä siinä mielessä ihanan rentouttava, että rymyttiin kaksi päivää metikossa ettimässä joulukuusta ja löytyihän se sitten lopulta. Se tosin jää nähtäväksi, että onko siinä vielä sitten joulunakin neulasia ko täällä on tänä vuonna kuusia vaivannut tuo suopursuruoste? (eli net ovat osin ruskeita). Joulukuusen  haun lisäksi tuli myös leivottua pipareita ja joulutorttuja. Paistoin leipomukset ihka ensimmäistä kertaa leivinuunissa ja hyvinhän se onnistui! Leivinuuni on kyllä enemmän ko kätevä keksintö. Ensi viikonloppuna voisikin sitten taas lämmitellä leivinuunia ja paistaa porkkanalaatikkoa. Näytti säitten puolestakin painuvan sen verran miinukselle, että pirtin lämmittäminen on enemmän ko suotavaa. 

sama toisesta suunnasta, pahoittelut hieman epäselvästä kuvasta, olen pimittänyt kameran jalustan jonnekin liian hyvään säilöön

Mitäs sitä vielä? Ah, no tietysti tässä on ennakkoon saatu sellainen piristävä joululahaja tuon meijän karvakamun lonkka- ja kyynärkuvauksista, että paras mahollinen tuloshan sieltä tuli, eli lonkat AA ja kyynärät 00. Toki herralla on hyvät geenit pohojalla ja muutenkin, mutta eihän sitä ikinä voi tietää. 

Mutta nyt on pakko ruveta tekemään tälle päänsärylle jotain, että pystyy edes joten kuten ajattelemaan tänään vielä jotain järkevääkin. Toinen vaihtoehto oisi tietysti omistaa loppuilta esimerkiksi The Joulukalenterille ja Marja Hintikka Livelle.

Kuukausi ennen jouluaattoa

Ajattelin, että näin kuukausi ennen jouluaattoa on sopivaa paljastaa hieman tarkemmin meijän joulutunnelmaa. Kuten jo kerroin, tulin viime viikolla ex-tempore siivonneeksi ja laittaneeksi hieman joulua. Tästä on hyvä jatkaa sitten hieman ripotellen, mutta tällä hetkellä näyttää siis tältä:

Päiväpeitto on virkattu, värjäsin Dylonin tekstiiliväreillä punaseksi

Joku halusi, että sitäkin kuvataan kans :D

Ikkunalau'alla kynttilöitä, metallinen kynttilänjalaka löytyi varastosta

Puusohova on nyt päivitetty joulukuntoon. Jotenkin kummassa täällä tuli hyvin punaista. Olin aina piettänyt ittiäni enemmän semmosena tummansinistä ja hopiaa -joulutyyppinä, mutta jotenkin huomasin hamstranneeni kaikkea jouluisaa lähinnä punaisena, näköjään se joulu onki enemmän punavalakonen. Ympäristö vaikuttaa, minkäs teet. :D Mutta kyllähän tuo punainen näyttää valakosen kanssa kivalta.

Ensimmäistä adventtia ootellessa

Uudenajan olokipukki

Adventtikynttilät Lidlistä

Anopin tekemä lasilyhty

Kaapin päälle kasasin ensimmäistä adventtia ootellessa jo adventtikynttilät, jokka löysin Lidlistä. En kyllä tykkää siitä, että nämät on jo valamiiksi eri mittaset, ko se erimittasuus pitäisi tulla vasta polttamisen myötä, mutta parempiakaan ei oo vastaan tullu. Haaveilen semmosesta puisesta adventtikynttilänjalasta, johon lyyään vaan nelijä kruunukynttilää ja sitten niitä poltellaan. Jos ei lasketa tuota erimittaisuutta, niin nämät on kuitenki muuten oikein kivan pelekistetyt. Sopivat hyvin yhteen kauniisti harmaantuneen lau'anpätkän kans. Lauta oli jopa niin kaunis, ettei se yhessä kynttilöitten kans muuta koristusta ees kaipaa. 

Pukki on muuten ihan uusi. Ja kyllä, minulla oli tämmönen jo entuu'estaan, mutta äiti oli mennyt ostamaan toisen ko ei tiennyt, että meillä jo tämmönen on. Sekään ei siis ollut selevästikään päässyt kaupassa yli siitä faktasta, että tuo on ihan minun näköinen koriste. Olen varmaan kertonut tarinan siitä rakkau'ella vaalimastani olokipukista, jolla ei lopulta ollu sarvia, eikä häntää. :D Se, että olokipukki on maalattu mustaksi, tuo siihen kivasti kuitenkin vielä modernia meininkiä. Vaikka kyllä sellainen perinteinenkin minulle kelepaisi. Oikiastaan pitäisi varmaan askarrella tuolle kaveriksi semmonen nykyajan himmeli. 

Ja tuota lasilyhtyä ihastelin jo viime jouluna anopin tykönä ja ihana ko ollaan nyt saatu kotia se (se on siis äitinsä siipalle tekemä, mutta jostain se on intuitiolla tienny laittaa siihen sinistä ja punaista). Tuo porukka muodostaa minusta aika kivan yhistelmän. Ja en tiijä teistä, mutta minusta tuo verho on jotenki aivan ihana, edelleen. Parina jouluna yksi kappale on ollut makkarissa ja nyt saatiin käyttöä toisellekin verholle.

Pieni punainen liina

Tähdet näyttää kuvassa melekeen hopeisilta, mutta on kultaisia

Keittiön pöy'ällä ei sen kummempia ole tapahtunut, vaihoin vain liinan pieneen punaiseen. Tuolleen se varmaan jääkin, koska yritän tänä vuonna noudattaa sitä ajatusta, että pöy'ässä mahtuisi syömäänkin. Tasolle löysin liinan myös Lidlistä, tosin olin ajatellut laittaa ensin hopeisillä tähdillä painatetun puolen ylöspäin, mutta sitten tämä kultainen puoli olikin jotenkin parempi. Ei ehkä maailmoja sykähdyttävin ja hienoin liina, mutta käytännöllinen, sillä tuota voi kiitos liukkaan pinnan pyyhkiä. Ja pessä. Lisäksi se oli riittävän iso.

Jääkaapin oveen olen laittanut joulukalenterit. Alempi on Lapin Kansan, ylempi partiolaisten, jonka ostin työkaverilta. Partiolaisten kalenterista pääsee luukkuja avaamaan jo viikonloppuna, jännää. Lisäksi se on mielestäni sellainen hieno kuvakalenteri, jossa luukkua avaamalla kuva muuttuu. Toki minulla on myös se Fazerin suklaakalenteri, ei pystynyt tänä vuonnakaan aikuismaisesti tyytymään vaan paperikalenteriin.

Viherkasvipöytä

Ihana verhokangas

Alakoi jo olla sen verran pimiää päivisin, että oli pakko siirrellä kukkia vähän ikkunan eteen nauttimaan vähäisistä valonsäteistä. Kukkien taakse iskin valokartiot. Jotenkin kyllä tykkään nuista kesällä Jotexin alennusmyynnistä ostamistani punaisista verhoista, niitten materiaali on vaan niin kivaa. Valo pääsee läpi, mutta net ovat silti jotenkn runsaat ja peittävätkin.

Tyynyliina ostettu viime jouluna Prismaasta

Joulutähti Jotexilta, verho Elloksen toissa vuojen valikoimasta

Niin, kaikkialla on vissiin sitten vaan sitä punaista. En ees jaksanu ottaa viikonloppuna enää kuvaa makkarin hyllyn päällä olevasta kokopunaisesta liinasta. :D Nämät makkarin jutut on samat vanahat tutut viime vuojelta. Vanahat, mutta ihanat. 

Hopeisia tähtiä ja punasia sydämiä, niistä on joulu tehty

Yläkertaan päätyivät ihka ensimmäiset ostamani jouluverhot (kappas, punaista sielläkin). Nuissa mustissa verhoissa ärsyttää vähän kankaan paksuus, vaikka muuten kivat ovatkin. Niitä ei oikein taho saaha asettumaan nätisti. Nämätkin (sekä mustat, että punaiset lankaverhot) on ostettu Jotexin alennusmyynnistä. :D Onkohan tämä joku joulutraditio...

Tunnelmavalo

Valo-oksa onkin ollut tunnelmavalaistuksena jo kesästä asti ylähäällä, mutta joku aika sitten vaihoin sen tonkasta Riihimäen lasin Ilves-purkkiin ja jotenki tykkään tästä kovasti. Tonkalle olemme ehkä keksineet jotain muuta käyttöä.

Ja yläkerrasta löytyy se toinen pukkiherra, kaverinaan ihana viime jouluna saatu virkattu pitsiliina. Täytyykin muistaa lähettää liinan virkkaajalle joulukortti. 

Tämmöstä! Valoja ja muutamaa olokipukkia lukuunottamatta en ole siis vielä varsinaisesti koristellut. Enkä itse asiassa ole päättänyt vielä koristelun ajankohtaakaan, ehkä tosiaan pienesti ripotellen ja sen mukaan, ko siltä tuntuu. Sillon ko tiesi, että lähtee jouluksi pois, halusi aina koristella hyvissä ajoin, että tunnelmasta ehtii nauttia, mutta nyt on toisaalta ihan kiva ko ei ole mikään kiire. 

Pikaiset kuulumiset

Heipä hei! Ensimmäiset pääskyt on nyt havaittu, että se on kesä kai sitten?

Aika on taas vierähtänyt yllättävän nopiasti, iliman että on käyny ees mielen vieressäkään koittaa rustata tänne jotain. Nytkään en kovin ihimeellisiin suorituksiin aatellu taipua, sillä käynnissä on taistelu luonnonvoimat vastaan minä. Eli toisin sanoen jännitän, saanko lakanapyykit kuivaksi ulukona vai en (nyt paistaa aurinko, mutta hetken päästä voi jo sataa...) Ajattelin kuitenkin vaatia itseltäni sen verran nyt, että koittaisin viikonloppuna saaha aikaseksi vaikkapa jotain kuvallista sepustusta alakerran tiloista, täällä kun alakaa olla jo lähes valamista. Kuvat ja muut on ollu viime aikoina meleko vähissä siksikin, että piuhat on vielä muuton jälijiltä jossain paremmassa tallessa. Tähän nyt kuitenkin ymppäsin ottamiani Instagram-kuvia, ettei ihan kuvatonta meininkiä ois taas. Bannerikin on edelleen hyvin talavinen, mutta myös kovalevy, jossa kuvat sijaitsee, on havaintoalueeni ulukopuolella. Ehkä se löytyy nyt viikonloppuna myös.

Touhua on tässä riittänyt, sen lisäksi, että on tullut nautittua ihanasta keväisestä säästä (ylläolevat kuvat Vallovaarasta Iltaruskon laavulta), on myös aloitettu aijanrakennustalakoot, olen haravoinut pihapiiriä, järjestellyt paikkoja sisällä ja onpahan tuota tullut käytyä taas yhet mutkat Oulussakin eilen (sitä reissua varten tuli herättyä varttia vaille nelijä aamuyöstä ja silti olen mennyt eilen nukkumaan vasta kymmenen jäläkeen, pahoittelut siis jos teksti vähän tökkii). 

Ja tässä kaiken välissä ehtii tietysti touhuamaan kaikkia arkisia asioita, kuten pesemään pyykkiä (haha, voiton puolella ollaan, keli aurinkoistui ja tummat pilivet näyttävät painuvan pois päin, tuolla tuulella pyykit on kuivat varmaan puolen tunnin päästä), tekemään ruokaa ja siivoamaan. Jotenkin arkiset asiat on vaan nyt palijon mukavempia ko ennen. Pyykkiäkin pesee ihan mielellään, kun sen saa ulos kuivumaan ja ruokaa tekee mieli laittaa ihan erilailla ko keittiössä mahtuu toimimaan kunnolla. Tänään ylitin itseni ja tein itelleni ja siipalle erilliset lasagnet. Täytyy sanoa, että tuli kyllä onnistuneinta lasagnea ikinä. Juustokastikekin onnistui ihan täydellisesti. Kaavoihin kangistuneitten ruokalajien sijasta oon yrittänyt myös keksiä uusia tapoja tehä ruokaa ja kokeilla uusia reseptejä.

Koiruuskin osallistuu pihan siivoustalakoisiin

Pihan haravointikin alakaa olla jo loppusuoralla, haravoitavaa tässä tontissa riittääkin ja voi olla, että jossain vaiheessa elämää saattaa alakaa sylettämään. :D En ole mikään haravoinnin vihaaja, vaan päin vastoin, mutta jopa meikäläisellä alakaa olla ilimassa jo pientä taisteluväsymystä. No, onneksi ei tartte ottaa asiasta mitään paineita, vaan siistii pihaa siihen tahtiin ko ite jaksaa ja kerkiää. Piettämällä arkiset touhuilut mukavina juttuina, joita tekee mielellään, säilyy ehkä mielenkiinto elämää kohtaan astetta paremmin. Aitaakin on tällä hetkellä valamiina jo jokunen metri ja aika monta metriä vielä tekemättä, mutta eipä tuo haittaa. Kaikki ajallaan. Ensimmäinen kahen hengen aitatalakoilu päättyi meleko nopiasti siihen, kun minä avasin maalipurkin tarkoituksenani sutia maalia toloppien pintaan (meijän kylällä voi ennustaa sään sen mukaan, vienkö pyykit ulos/haravoin/alan maalata, silloin on takuuvarmasti vesisaje tiijossa). Ruvettiin tosiaan väsäämään aitaa oman ja naapureitten tontin väliin, kun koira tahtoo välillä tehä reissuja myös naapurin puolelle, vaikka muuten pihalla pysyykin. Eipähän tartte sitten jatkuvasti miettiä, että missä se elukka nyt huitelee. Naapurista saadut poronluut tosin piettävät kummasti koiraherrankin ihan oman pihan puolella, jolloin voi keskittyä omiin hommiin astetta paremmin. 

Omakotitalon asuttamisen (ja vielä vanahan sellaisen) hankalimpia puolia on ehottomasti se, että pää tursuaa koko ajan ihan liikaa ajatuksia siitä, mitä voisi tehä ja touhuta seuraavaksi. Sitä ko kävelee tuolla pihalla, näkee pellon tilalla kasvimaan ja marjapensaita, rinteessä portaat, yhessä kohtaa pensaita ja puita näkösuojana, lisää kunnon nurmialuetta toisaalla, järvinäkymän raivattuna paremmaksi, maalia ulukorakennusten pinnassa ja kesäkukkaistutuksia siellä ja täällä. Ylijäämälaudoista askartelee mielessään linnunpönttöjä ja kukkalaatikoita. Sisällä suunnittelee kaikenlaista ja varaston tavaroita kaivellessa näkee aarteita. Mikään ei ole enää turhanpäiväistä rojua, vaan kaikkea katsoessaan miettii, että voisiko tuolle antaa uuden elämän jossain toisessa käyttötarkoituksessa ja uudella maalipinnalla. Kaikenlaista pientä nikkarointia ja rakentamista olisi koko ajan mielessä.

krääsähyllyn aarteita

Mutta ei kait se auta ko piettää pää kylymänä ja tehä asioita yksi kerrallaan ajan ja erityisesti rahan sallimissa puitteissa. Keskeneräisyyksien sijasta sitä näkeekin onneksi mahollisuuksia. Ja palijon voi onneksi toteuttaa sellaisiakin pieniä projekteja, jotka ei niin hirviästi vaaji rahaa. Kuten vaikkapa varaston ja navetan siivous ja tyhyjennys turhasta rojusta (vaikka äsken puhuinkin, että sieltä löytyy vaan arteita, niin kyllä jotain täytyy hennoa sentään heittää kaatopaikallekin :D) tai vanahan pakasteen tuunaaminen kompostiksi.

Nyt kuitenkin viemään lisää pyykkiä ulos kuivumaan ja sen jäläkeen onkin mietinnän alla, että miten sitä tätä perjantai-illan viettämistä jatkaisi! Ihana sää kutsuisi ulukohommiin, mutta kova tuuli estänee kyllä haravoinnin aika tehokkaasti. Pullan leivontakin kiinnostaisi, mutta sen voisi jättää myös sellaiselle päivälle ko sää on huonompi. Eipähän tuota vielä tiijä, mistä sitä ittensä löytää, palataan!

Vihdoinkin kotona

Huhhuh! Elossa ollaan, vaikka välillä ehkä vähän epäilytti ittiäkin, että seleviääkö sitä tästä muutosta ikinä hengissä. Kotiki alakaa kaivautua pikkuhilijaa esiin täältä kaiken tavaramäärän ja pahavilaatikkojen alta. Mitään ressiä en asiasta kuitenkaan suostu ottamaan ja muuttohommista huolimatta juhulistettiin vappuakin brunssin merkeissä vappupäivänä. 

Lähettiin tästä kotua kävelemään ja kiikuttiin tuonne nyppylän päälle tulistelemaan ja syömään rakkau'ella valamistamiani eväitä. Sen verran hyvää oli pastasalaatti, lohirieskarullat, pitsamuffinsit, kuohari, vaahtokarkit, nokipannukahavit ja mokkapalat, että makkarat jäi tällä kertaa paistamatta. Ihanan aurinkoinen sääkin suosi ja kelekan jäläki kantoi vielä hyvin plussakeleistä huolimatta. Kova tuulikaan ei haitannut, sillä se puhalteli mukavan lämpimästi. 

Tänään on jalat olleet äkillisestä reippailusta hieman kipiät, huomaa ettei ole tullut viime aikoina urheiltua ihan kunnolla (terkuin gradukiloja messissä seittemän). Tänään on myös jatkunut tavaroitten paikoilleen asettelu ja laatikoitten purku. Makkari ja keittiön kaapit alakaa pikkuhilijaa olla järjestyksessä, kaikki muu onki vielä sitten enemmän tai vähemmän kesken. :D Mutta eipä tässä mikään hätä ole. 

Jahka saan "sisustuksen" jolleki mallille niin lupaan kuviakin ottaa. Pää pursuaa ideoita ja ajatuksia, saapa nähä minkälaisella aikataululla niitä saisi toteutettua. Pakko antaa tuolle omalle paremmalle puoliskolle tunnustusta siitä, että se poimii vasaran tai ruuvimeisselin reippaasti käteen ja rupiaa hommiin hetikö meikäläinen ehottaa ja ihan ilimankin sitä. Ei tartte ootella puolta vuotta, että sais taulut seinälle tai verhotangot paikoilleen. :) Nyt vietän kuitenki sisustuksesta, järjestelystä, pyykinpesusta ja kaikesta muusta ansaittua vapaata yläkerrassa telekkarin ääressä ja katon viikon hömppäannostustani eli aijemmin viikolla muuton tuoksinassa kattomatta jääneitä Temptation Islandin jaksoja. :D Aijemmin keittiössä tuli jo vahattua Maajussille morsiamen torstain jakso koneelta. Totaalista aivolomaa, sanon minä! 

Eipä tässä sen kummempia, alakuviikkoa leimaa vielä tilastotieteen tentti, mutta sen jäläkeen saattaisi taas kirjotellakin jotain. Palataan!

Ajatuksia aamutuimaan puusohovan nurkasta

Ei ole varsinaisesti mitään järkevää asiaa, mutta ajattelin jakaa teijänki kanssa muutaman toissailtana nappaamani kuvan. 

Kuutamo möllötteli mukavasti tuolla taivaanrannassa suurena ja punertavana ko käytin koiraa viimisen kerran illalla ulukona. Pitihän se sitten ikuistaa kamerallakin. Sieltä se kiikkui ylemmäs ja kylän ylle valaisemaan yötä. Liekkö ennusteli kaunista päivää tulevaksi, sillä eilen oli kyllä mahtavan lämmin ja aurinkoinen päivä. 

Alotettiin aamupäivä koiran kanssa käymällä hankien päällä ja järven jäällä kävelemässä. Muuten ollaan oltu varsin leppoisasti tekemättä mitään sen erityisempää. Täällä se vaan jotenki onnistuu, Oulussa alan aina hyppiä seinille viimeistään puolessa välissä päivää, jolloin ei oo mitään järkevää tekemistä. Varmaankin siksi, että olen ollut siellä aina niin orientoitunut opiskelujuttuihin, enkä osaa sitten olla ko ei tartte tehä mitään. Toki täällä meillä on kyllä käynyt vieraitakin tähän mennessä jo enemmän ko koko Oulussa asumisen aikana yhteensä. Mummo esimerkiksi mittoi jo eilen, että montako rieskaa leivinuunissa mahtuu paistamaan kerralla. :D Ja pappa pitää hakia uuemman kerran kylään ja keittää kahavit, jokka nyt jäi saamatta. Toivatpa nuot tuliaisiksi muutaman vanahan tuolinkin. Eilisen päivän kruunasi sitten äitin tekemä pääsiäisateria, joka piti sisällään kantarellikeittoa, sallalaista lammasta ja jotain hienolla nimellä varustettua jäläkkäriä. Kattoin vielä Tähdet, tähdet kylillä, meillä ko ei telekkaria täällä vielä ole ja tulin sitten yöksi kotia.

Ehkä se vaan vaatii sen, että on omiensa parissa. Vaikka tällä kylällähän minäkin olen uudisasukas natiivien keskellä. :D Ei silti ole tullut sellaista oloa, ettei kuuluisi tänne. Aamulla herätessä ei ole tarvinnut miettiä, että missä perskules minä olen, niinkö muuttaessa yleensä. Olen tiennyt olevani kotona. Olen nukkunut paremmin ko kuukausiin ja olo on ihanan pirtiä ja energinen. 

Ja kaikista parasta tässä on se, ettäkö kaikkien pääsiäisenviettäjien loma alakaa olla lopuillaan, niin meillä se vaan jatkuu ja oikiastaan vasta alakaa! Saa nähä saahaanko enää eilisen vertaista ulukoiluilimaa, mutta ehkä se kelekkailu ja muu onnistuu, vaikkei arska niin paistaiskaan. Siippa kyllä sanoi, että siellähän se kelekka on, senkö otat ja lähet, mutta oon sen verran jänishousu enkä vielä tässä vaiheessa uskalla lähtiä yksinäni mihinkään. Kyllä minä sitten, kuhan reitit ja muut tulee vähän tutummaksi. Ja ehkä se kelekkakin. :D

Nyt otan kuitenki suuntimet kohti kylyppäriä ja vejän ulukoilutamineet niskaan. Pitää lähtiä käymään karvalapsen kanssa vähän ulukona. Sen jäläkeen aattelin tarttua eilen mukaani nappaamaan kitaraan ja ruveta muistelemaan, että miten niitä saakelin sointuja oikein otettiinkaan. Lisäksi tänään oottaa vielä ruokailu mummon luona. Mukava päivä tulossa, nauttikaahan tetkin vielä pääsiäisen viimisistä hetkistä!

Pientä kurkistusta

Lupasin vähän valottaa tulevaa sisustusta ja nappasinkin illan hämyssä muutaman kuvan tästä tuvasta. Ihan vaan muutaman, koska sisustuselementtien virkaa täällä suorittaa vielä imuri, laatikot ja epämääräiset vaeltavat kasat. Ensimmäisen maailman ongelmien tyyliin en myöskään osaa päättää, mikkä verhot laittaisin eholla olevista ikkunaan ja näin. Vaihtoehot on roikkuneet ikkunassa jo tuntitolokulla, kävin välillä hakemassa inspiraatiota myös pihalta, mutta ei, en osaa päättää.

Jahas, no ongelma taisi ratketa ihan omia aikojaan, tässä naputtaessani koira kävi nimittäin nuuhkimassa ja pudotti toisen vaihtoehon tangosta alas. :D Mennään siis varmaankin tuolla jäljelle jääneellä! Onkohan tuo koira ihan liian viisas?

Mutta niihin kuviin:

Tässäpä vähän vilausta alakerran kamariin päin. Taustalla näkyypi myös epämääräistä rojua, ei pijä välittää. Onpa tuonne alalaitaan päätynyt koiruuen kuonokin. :D Pääosaa esittää meijän "uusi" keittiön pöytä ja sen kaverina killuva Lokki. Kyllä, se meikäläisen unelmien valaisin. Siippa kyllä väittää, että hänet huijattiin hankkimaan tämmönen (ei tosin ulukomuodon vaan lähinnä hinnan vuoksi), mutta kattokaa kuinka kauniisti se istuupi tuonne pöy'än yläpuolelle. Kyllä nyt yhteen design-juttuun voi tuhulata ko melekeen kaikki muut hankinnat onki kierrätyskamaa. Pöy'än kaverina tosiaan net valakoset pinnatuolit, joita oliki sitten loppujen lopuksi vaan kolome kappaletta, koska yksi oli hieman erilainen ja rikki. Katotaan, löytyykö jostaki nelijäs, vai pitääkö kehitellä jotain muuta. Navetassa olisi toki nelijä kappaletta (rumempia) pinnatuoleja, jokka voisi maalata. Näitten yksinkertainen malli nappaa meikäläiselle kuitenki koristeellisempia paremmin. Jäämme miettimään ratkaisua.

Vihiriältä näyttää myös täällä puusohovalla, missä köllöttelen tälläkin hetkellä. Suojasin patjan vanahalla mustalla lakanalla ja sen päälle tuli sitten ihana virkattu päiväpeitto. Alakujaan peitto oli luonnonvalakonen, mutta Dylonin pyykkikonevärillä saa ihimeitä aikaan. Uskomattoman heleppo ja edullinen keino tuunata tekstiilejä uuteen uskoon. Ei muutako väri, suolaa ja värjättävä kangas koneeseen nelijänkympin ohojelmalla pyörimään. Koneen pestyä uusi pyöritys pesuaineen kanssa, sitten kangas kuivumaan ja kone vielä kerran tyhyjänä pyörimään, että kaikki väriainejäämät lähtee varmasti pois. Ja vola, kangas on kuin uusi! Jos kiinnostaa, niin käykääpä kattomassa täältä lisää informaatiota.

Kovin vihiriältä näyttää. Tässä vielä lähikuvaa peikonlehestä, joka kiipeilee alas leivinuunin päältä. Peikonlehti on yksi meikän lempparihuonekasveja ja on erittäin tervetullut lisä meijän huonekasviperheeseen. Jos vain nyt mitenkään muistaisi lisätä uutta multaa kaikille. Anoppi on myös luvannut, että hältä saa viherkasveja jos vain haluaa. Voisinpa kysäistä myös mummolta muutamaa yksilöä, sillä kukat on oikeen mukava lisä sisustukseen.

Tämmöstä täällä siis tällä hetkellä.  Vietin tänään myös melekeen parisen tuntia ulukoilimassa tutkimassa navettaan ja aittaan säilöttyjä vanahoja tavaroita. Löytyi kuulkaas aarteita! Tulin siihen tulokseen, ettei pahemmin tartte ees huonekalu- tai sisustusostoksille lähtiä, ko kaikki löytyy jo valamiina. Osa vaatii lähinnä pientä puhistusta ja pesua, toisiin tarvitsee ehkä jopa sutia hieman maalia pintaan tai korjata. Jännää! Tuli samalla ulukoilutettua piskiki, joka retuutti pitkin pihamaata ihan onnessaan vanahaa nännikumia (jos että tiijä mikä se on, niin kuukkeloikaa). Täytyy kyllä sanoa, että en muista millon oisin ollu näin mielissäni keskenäni siipan ollessa töissä. Viime yönä tuli myös nukuttua kauan kaipaamani kunnon yöunet ja sellaiset olisi toiveissa ensi yönäkin.

Siispä taijanki alakaa nyt valamistautua nukkumaanmenoon. Tai jos sitä vielä viimiset verhot ripustais paikalleen ja miettis sitten aamulla uuestaan, että oliko se koiran valinta sittenkään hyvä. :)