Perjantaifiilis

Ah miten ihanaa ko on perjantai ja tulin hoitaneeksi kauppa-asiat jo eilen, joten saatoin tänään vaan töitten jäläkeen kurvata Matkahuollon kautta suoraan kotia. Ja mikä parasta, ihastelemaan uusia jouluverhojani! On net niin kivat, kattokaa nyt:

Piti tulla siniset verhot hopealla, vaan eipä tullut. Pakko kait se on uskoa, että sininen joulu on ollu pois muodista viimiset aika monta vuotta. Hauskintahan tässä on, että näitten verhojen myötä koko joulu alakaa näyttää erittäin punaiselta, vaikka olen kovasti vannonut sinisen ja hopean liittoon joulutekstiileissä. No, minkäs teet! 

Vaikka kiven alla se nämät punaisetkin tekstiilit tuntui olevan, jotenkin tuntuu että nykyään joulutekstiilienkin pitää olla niin helekkarin valakosta ja vaaliaa. Hyi sanon minä. Kyllä joulussa pitää olla tunnelmaa, vaaliaa ja valosaa ehtii olla sitten kesällä. Mutta jokainen tietysti tyylillään, minulle ei vaan siitä valakosesta ja vaaliasta tule joulutunnelmaa. 

Ostin samalla näihin verhoihin mätsäävät lakanatkin kahtena kappaleena ja täytyy sanoa, että myös kummatkin niistä vaikuttivat oikein ihanilta. Etenkin punakultaisista tuli ihana luksusfiilis, olivat nimittäin puuvillasatiinia ja lakanoissa oli nappikiinnitys! Saa nähä toimivatko käytännössä, mutta ideana ainaki ihana, koska meikäläistä aina ajoittain kiusaa täkin valuminen ulos pussilakanasta. Vaaliammat lumihiutalealakanat taas oli ihanan kevyet, aivan ko lumihiutaleetki. Tosin vähän hirvittää, että kuinka kestävät käytössä kun olivat niin ohuet, mutta toisaalta näitten lakanoitten käyttösesonki on tietysti aika lyhyt aina kerrallaan. 

Nyt tästä perjantaista ei sitten enää puutukaan ko iltalenkki, sauna, kynttilät sisään ja ulos, iltapalaksi lämpimät voileivät ja Vain elämää töllöstä. Kuulostaa loistokkaalta perjantailta!

Huonekalujen tuunausta

Tajusin juuri, etten ole muistanut ollenkaan esitellä teille kesän aikana tekemiäni huonekalutuunauksia! Siispä täytyy korjata tämä asia mitä pikimmiten.Tuunailu on osan kohdalla ollut jo pitempään joko prosessissa, tai suunnittelun asteella, mutta kesällä sitten viimein ko hajettiin ulukorakennuspunamullat, ostin samalla myös huonekalumaaleja. Ja tällaisia minä sitten sain aikaiseksi:

Meijän tuvan kruunaamaton kuningas (tai kuningar, maybe) on nyt ihan selekiästi uutta väriä pintaansa saanut keinutuoli! Pitkään kytenyt ajatus sai viimeinkin muotonsa totena, ko ostin purkin punaisinta maalia, mitä kaupasta sai ja sudin sen kaksinkertaisena ensin hikipäässä mattapintaiseksi hiomani keinutuolin pintaan. Siitä tuli oikein hyvä. Ellei jopa loistava. Aiemmin keinutuoli suorastaan hukkui sisustukseen, mutta nyt se saa ansaitsemansa huomion. Samalla ko keinutuoli sai uuden värin, päädyin myös vaihtamaan sen alla olleen maton uuteen, kun sattumalta löysin varaston kätköistä punaista hönkivän räsymaton. Tätä ihanuutta olen nyt koko kesän ihastellut ja niin on kyllä moni muukin, tuntuu että tulee istuttuakin enemmän keinutuolissa nyt. Ihan valtaistuimestahan tuo käy. :D

Ja koska sitä punaista maalia tuli ostettua reilusti, maalasin sillä myös pari pinnatuolia punaiseksi. Yksi löysi paikkansa tuvan nurkasta ihan vahingossa (ainakin toistaiseksi). Toinen vietiin tuliaisiksi kesän ainualle mökkireissulle. Vielä olisi pari tällaista tuolla navetassa, niillekin olen uutta väriä suunnitellut pintaan, mutta taitavat olla sitten ensi kesän projekteja. Punaista maalia tosin on vielä tuolla, saa nähä että tuleeko sillä sudittua vielä jotakin. Yleensä en näistä koristeellisista pinnatuoleista ole niin piitannut (näissä oli sellainen meleko ruma vaalianruskia ja ajan saatossa ehkä vähän kellastunutkin sävy alunperin, lisäksi osaa oli käytetty maalaustelineinä jossain vaiheessa) mutta tämä uusi maalipinta teki kyllä näistä heti meikäläisen silimään palijon komiampia!

Ja jos jollekin on vielä epäselevää, miten kyseinen tuunausprosessi tapahtui, niin kaikessa yksinkertaisuu'essaan: hio vanaha pinta (keinutuolissa maali, pinnatuolissa lakka) mattapintaiseksi, jotta uusi maalipinta tarttuu. Mitä sileämmän ja siistimmän pinnan haluat, sitä tarkempi hiomishomma (tarvittaessa voit vetää väliin pohjamaalin, minä en jaksanut ko meillä ei pienet epätasaisuuet ja kolhut haittaa). Hiomisen jäläkeen pinnan huolellinen puhistus pölystä ja sitten ei ko uutta maalia pintaan. Yksi kerros ei luultavasti peittäne riittävästi, joten anna kuivua purkin ohojeen mukaan ja vejä uusi pinta päälle. Vola, sinulla on uusi huonekalu!

Nämät kuvat ei oo nyt ihan loogisessa järjestyksessä, mutta menkööt. Tämä puuvaha nimittäin hankittiin ensisijaisesti tuota pöytää varten (josta kuva on taas ja jälleen meleko huono, pahoittelut siitä). Pöytähän on ollut projektissa jo toissa kesästä asti ja nyt sitten lopulta arvottiin siihenkin uusi sävy maalikaupassa ja jotenkin kummassa kaikkien pähkäilyitten jäläkeen siitä tuli vihiriä? Mietin myös lakkaamista kirkkaalla lakalla, mutta jotenkin tämä värillinen vaihtoehto nyt kuitenkin vei voiton. Tuo puuvaha oli muuten oikein kätevä juttu, paitsi että pöydässä oli kummia läikkiä, jokka ittepintaisesti jättivät imemättä vahan itteensä, vaikka puulle kaikki pinnat hiottu olikin. No, ei sole meillä niin justiinsa. 

Sävy ei kuvassa oikein pääse oikeuksiinsa, eikä väri näytä livenä ihan nuin epätasaiselta. Tätäkin vahaa kun sitten jäi yli, niin käsittelin sillä ex-tempore varastossa olleen vanahan pärekorin ja tuunasin siitä meille sisälle uu'en ja kätevämmän lehtikorin. Pärekorilla on heleppo kuskata paperit paperikeräykseen ja sitä ei ihan joka kauppareissulla tarvi olla tyhjentämässä. Kierrättäminen voi olla myös kaunista! Korissa värin oikea sävy tulee ehkä paremmin esille. Jätin korin alkuperäisen väriseksi sisältä ja käsittelin vain ulukopinnat ja netkin hiukan kuultaviksi, koska pinta näyttää näin kivan elävältä. Peikonlehden ja pinnatuolin kanssa oikein oiva porukka leivinuunin kylijessä. 

Tämä ei sitten olekaan mikään tuunausrojekti, vaan toteutettu pitkäaikainen haave ostohuonekalusta. Met harvemmin ostetaan ihan uutta, mutta tietyt huonekalut on sellaisia, ettei niitä juuri vanahana passeleita saa. Sitten ko ostetaan, se on usein pitkän harkinnan tulos. :D Tai ehkä enemmänkin sitä, että saan jonkun vision siitä, millainen huonekalu jossakin tilassa pitäisi olla ja sitten ko oon tarpeeksi kauan visioinut, miettinyt ja mittonut ja löytänyt jostakin käyttötarkoitukseen sopivan, sitten se hankitaan. Siipan siunauksella, tietysti. Sellainen oli tämä pinnasohovakin, jolla saatiin kaivattua lisäistumatilaa keittiön pöyän ääreen. Alunperin suunnittelin, että pijän pöy'än ihan vaan pyöreänä normaalioloissa ja raivaan pinnasohovalle tilan tuonne ikkunan alle, josta sen voi sitten aina tarvittaessa ottaa pöy'än ääreen, mutta ihastuin tähän pöydän kaverina niin kovasti, että se on tainnut jäähä tuohon pysyvästi. 

Hetkittäin on tuntunut, että meni koko kesä taas ihan omasta eestään, mutta on sitä sentään jotakin saanut aikaiseksikin!

Alakulämmittelyä

Käytiin viikonloppuna pienimuotoinen harjoitusreissu ottamassa tuntumaa kairaan pitkän talaven jälijiltä. Vaikka kalasaalis oli laihanlainen (siippa sai, minä en) ja sääkin lauantain puolella meleko koleahko, voin kertoa, että mukavaa oli. Vaikka reissuvalamius kärsikin vielä hieman alakukankeu'esta ja mukaan tuli esimerkiksi pakattua liian vähän evästä.

Uskokaa ko sanon, mettään ei voi ottaa liian palijon evästä mukaan. Mikäs sen mukavampaa, ko köllötellä kankaalla nuotion äärellä. Ja syyä. 

Sen verran tuli nautittua myös mukavista maisemista, rauhasta ja hilijasuu'esta, että päässä on kovin puhistunut olo. Ihan niinkö viime perjantaista olisi pi'empikin aika. Tämä reissu sisälsi ainuastaan parit mutkat muutamilla ojilla ja mökkimajoituksen yöksi (mikä oli ihan viisas valinta, sen verran kolea keli oli), mutta muutama tovi ojan varressa ja illalla lämmitetty puusauna helli kehoa ja mieltä. Nokipannukahavi maistui mukavasti ja makkarakin oli maullansa pitkästä aikaa. Lauantaina ehittiin vielä ihan toisaalle kalaan (vaikka saaliina olikin taas vaan kokemuksia ja kauniita maisemia) ja illaksi kotia paistamaan korvasienipiirakkaa ja lämmittämään saunaa. Sunnuntaiaamuna sai herätä levollisin mielin ja alakaa touhuamaan pihahommia. Kerrankin tuntui siltä, että ehti tehä viikonlopussa vaikka ja mitä. Jotenki kummasti heti sillon, ko lakkasi tuijottamasta kelloja ja kalentereita.

Tänään olenkin sisäilimakoomassa muistellut lämmöllä raitista ulukoilimaa ja veen solinaa. Onneksi lomaan ei ole enää pitkä aika ja silloin pitäisi toivottavasti osua kohalle vähän lämpimämmät säätkin, jos pitkän ajan suuntaviivoja on uskominen. No, sään näkee sitten, mutta nyt on syytä aloittaa seuraavaan reissuun valamistautuminen. 

Luonnolla ja irtaantumisella arkitodellisuu'esta on kyllä akkuja lataava voima.

Helatorstain touhuiluja

Tiesittekö, että vapaat arjen keskellä ovat olemassa sitä varten, että ihimiset ehtisivät...

...siivota ja raivata tonttia

...haravoida nurmikot ja kärrätä roskaläjät pois

...pessä pyykkiä ja kuivata niitä ulukona

...pessä maton

...syyä jäätelöä ja juua kahavia pihalla

...kattoa elokuvia 

...tehä löytöjä

...siivota kaksi autoa.

Net pirulliset päättäjät, jokka koittaa viijä helatorstain meiltä, ei ymmärrä, että tämmöset päivät (varsinkin ko niihin liittää toisen kahesta surkiasta kesälomapäivästään) on mitä parhainta aikaa tehä kaikkia tärkeitä keväthommia, joita ei millään ehi muulla ajalla. Minä en ainakaan arkipyhää viettäessäni velttoile kotona, vaan ryysään aamusta iltaan touhuamassa kaikkea mahollista. Nytkin mietin, että ehtisi melekeen vielä pessä ikkunat. Paitsi että perskule, ei ole välineitä, eli ei ehikään! Voi harmi. No, haravoinnin ehtisi käyä parsimassa, nyt ko viimiset lumiläikät on sulaneet. Toisaalta jonkun olisi ehkä pitänyt vähän siivota täällä sisälläkin. 

Njää, sitä ei kyllä nyt enää ehi. 

Mutta oikiasti mietin, että jos helatorstai siirrettäisiin viikonlopulle, se olisi ainaki meikälle tosi iso menetys ja kaikille muillekin, joille työelämässä ei syystä tai toisesta ole ehtiny vielä niitä lomia kertyä. Ihan yhtälailla tässä tarttee niitä hengähdystaukoja ko pitempäänkin työelämässä olleet, ellei jopa enemmänkin. Minä en pitkän työmatkan vuoksi arkisin ihan hirviästi jaksa enkä ehi saaha aikaan (alakuviikonki tuntu siltä, että ehti taas suurin piirtein syyä ja nukkua töissäkäynnin välissä), joten tämmöset vapaapäivät on kultaakin kalliimpia. Ja ko saa viettää nelijä päivää irti töistä, niin johan sitä sitten maanantaina on taas niinkö uuesti syntynyt. Toivottavasti. 

Jo pelekästään se, ko pihaa saa siistittyä talaven jälijiltä ja muutenkin inhimillisemmän näköseksi, on jotenki perkuleen voimaannuttavaa. Että kyllä se pikkuhilijaa tästä. Keväällä 2025 on ehkä jo istutuksia ja kukkapenkkejä ja muuta jännää, joita tutkailla talaven jälijiltä!

Vapputunnelmia

Ihanaa vappua kaikille! Toivottavasti muuallakin on yhtä mahtava sää kuin täällä; aurinko paistaa ja mittarin lukema lähentelee kahtakymmentä astetta. Loppuosa työviikosta meni taas jotenkin kamalassa koomassa, keskiviikkona olin työpäivän jäläkeen niin väsy, että piti ihan taistella pysyäkseen autossa hereillä kotimatkan ajan. Samoin torstaina ja eilen ainua ajatus koko päivälle oli se, että pääsisi illalla sänkyyn ja nukkumaan. Perjantain työpäivä oli muutenkin meleko erikoinen, saavuin aamulla töihin huomatakseni, että työhuone oli siirretty käytävälle ja työhuoneen seinään tehty teipillä peitetty reikä. Tekevät sisäilimatutkimuksia ja omasta jo pitkään jatkuneesta ei-niin-hyvästä olostani johtuen epäilen, että jotain korjattavaa löytyy. Työpäivä meni sitten lähinnä kahvihuoneessa askarrellen. Toki eilen myös ilima helli sen verran, että sain ex-tempore ajatuksen lähtiä töitten jäläkeen hakemaan alakosta jotaki tosi makiaa ja punaista kuoharia ihanan iliman kunniaksi. Pari lasia sitä maisteltuani se ei ehkä ollut enää niin hyvä ajatus (suorastaan puistattavan makiaa :D), mutta kesäinen tuulahdus siinä oli kuitenkin. Vain mansikat puuttui.

perjantai-iltapäivän mittarilukema varjossa

jotain punaista ja makiaa

Saunan jäläkeen asetuin sohovalle ja katoin sivusilimällä SuomiLoven, jonka jäläkeen painuin sänkyyn ja uinuin autuaallisesti miltei 12 h yöunet. En tajua, miten nykyään pystyn tämmösiin suorituksiin. No mutta, yöunien jäläkeen on tässä ollut taas aivan ko uudesti syntynyt olo, minkä kunniaksi olen siivonnut, pessyt pyykkiä, karvannut koiraa, haravoinut pihaa, laittanut yhen maton pesuun ja seuraavaksi ajattelin pessä vielä auton. Ilima hellii niin, että tekee mieli vaan olla pihalla. Erityisen vappuisat fiilikset ei ole olleet, mietin tuossa pihaa haravoidessa, että pitäisikö laittaa yo-lakki päähän niin tulisi vähän enemmän vappufiilis. :D 

Ehkä teenkin sen, kuka tietää. 

simaa ja munkkia jäläkkäriksi

Perunasalaatit otin tänä vuonna laiskasti ihan vaan kaupasta ja muutenkin olen lähinnä vaan syönyt nakkeja ja perunasalaattia. Simapullon korkkasin tuossa, ihanan virkistävää pihahommien välissä.  Huomenna olisi sitten tarkoitus vappubrunsseilla omien eväitten kera. Joita pitäisi ehkä vähän valmistaa tänään. Mutta onhan tässä koko päivä aikaa! Ensin pitää kuitenkin löytää puutarhaletku auton pesemistä varten.

ylempi kuva otettu torstaiaamuna, alempi perjantai-iltapäivällä

Mukavan leppoisa päivä siis. Tällaisia ihania kevätpäiviä voisi olla kyllä usiamminkin, aamulla linnut laului ihan korviahuumaavasti ja lumetkin katosi parissa päivässä miltei täysin. Nyt ehkä pakko ottaa vielä lasillinen sitä mielettömän makiaa kuoharia ja mennä jäätelön kanssa pihalle nautiskelemaan.

Vuosi sitten kilisteltiin muuten ihan oikialla samppanjalla virallisen kotiinpaluun kunniaksi! Niin se aika menee äkkiä. 

Nyt hyvät vapun jatkot kaikille, palataan taas kun keretään!

Hienoja pilikkipaikkoja ja surkeita saaliita

Pääsiäispäivän ehtoota kaikille. Minulla sujahti tämä pääsiäinen niin mukavasti ulukoilun ja kotoilun merkeissä, että en kyllä uharannut ajatustakaan tietokoneen ääressä napottamiselle ennenkö vasta nyt. Ko tuli muutenki napotettua ja naputeltua muutama tunti vähän toisenlaisten asioitten merkeissä. 

Mitäs se pääsiäinen on sitten ollut. Lasken sen loppuneeksi jo, vaikka huomennahan on vielä ihan pääsiäinen, muttako joutuu tuosta siipasta aina luopumaan (saakelin vuorotyöt) niin siihen se pyhien fiilistelykin vähän loppuu. Toivottavasti huomenna ei ole ihan törkiän hyvä ulukoilukeli, tai saatatte löytää minut yksinäni pilikiltä jostain. No, saatatte löytää toki muutenkin. 

Mutta siihen pääsiäisen sisältöön siis vielä. Yksinkertaisimmillaan se on ollut kelekkailua, pilikkimistä, eväitä, varpaitten palelua ja villasukkia, punaisia poskia, hyvää ruokaa ja maittavia unia. Syötiin blinejä, koska net ei oo suinkaan vaan laskiaisruokaa, paistettiin kinkku, koska kyllä pääsiäisenä voi tuoksua myös jouluaatolle, paistettiin pihivit ja oikastiin kaupan valamiilla valakosipuliperunoilla, koska joskus on tärkiämpää syyä eikä niinkään valamistaa ruokaa ja laitettiin tipua uuniin, eikä koristeeksi ruohon sekaan. Kyllä on maha pullollaan ja mieli mukava. Vaikka tänään tämän päivän vähän pilasikin tuo naurettava pelleilly nimeltä kellojen siirtely. Ihana herätä levänneenä aamulla kaheksalta, mutta vähemmän mukavaa todeta, että ei ku ai niin, sehän onkin kello jo yheksän. 

Tietää, että on koko viikko nukkumisien suhteen pilassa ko mennään tämmösiä pölijyyksiä tekemään.

En nyt millään pysy aiheessa. Syytän siitäkin tuota kellojen siirtämistä. Tosiaan, ankarasti pilikittiin, mutta täytyy tunnustaa, että saaliiksi päätyi yksi vaivainen ahaven. Ja sekin siipalle vasta tänään ankaran nelijän päivän pilikkiputken päätteeksi. Ei ollu kai syönnillään. Tai pilikkijöitten taijot ruosteessa. No, oli miten oli, onneksi sinne pilikille ei lähetä pelekän saaliin perässä, vaan omaa osaansa näyttelevät myös luonnon rauha, mukavat maisemat ja ulukoilukelit. Paitsi ettei nyt ollu niin niissä keleissäkään kehumista, ajoittain paistoi aurinko mutta välillä rätkytti räntää ja hetkittäin tuulikin tuiversi meleko kylymästi. Johtuen ei-niin-hienoista kevätilimoista jäi kuvatki meleko vähäisiksi. Kehtaa kuvata sormien paleltumisen uhalla ko räntää leijailee silimälasit täyteen. 

Mutta en minä valita, mukavaa oli. Vaikka semmosta patenttia en oo vielä keksinykään, että miten net varpaat sais piettyä lämpiminä.

Päivän ko pyörii tuolla ulukoilimassa niin alakaa illasta ruuan ja saunan päälle meleko pikasesti ramasta. Ja sitten sitä nukkuu varsin hyvää unta ja herää mukavan pirtiänä. Tosin illalla ei kovin seurallinen jaksa olla, saatikka mitään elokuvaa saa katottua loppuun. Tänään ei tosin enää ramase, koska ulukoilu oli aikataulusyistä johtuen vähän vähäisempää ja on nuot kellotki sekasin. Siinä mielessä armeliasta, että huomennakin saa nukkua vielä "pitkään" ja herätä iliman kelloa. 

Kyllä tällaiset pyhät ja mahollisuu'et latailla akkuja on ihimisen jaksamisen kannalta hirviän tärkeitä. 

Mutta nyt minä aijon vielä irrottaa hieman iloa tästä pääsiäisestä ja ehkäpä mönkiä kirjan kanssa sänkyyn. Tekisi mieli ottaa kuivaalihaa evääksi kauhian yöjanotuksenkin uhalla, mutta ehkä säästän sen napostelun kuitenkin huomiseen. 

Kivat pääsiäisen jatkot!

No mutta sehän on perjantai!

Halloota. 

Kyllä ei kerkiä koneella taas istumaan sitten ollenkaan. Paitsi pelaamassa ProPilikkiä. Jokakeväinen villitys. Tarina menee jotakuinkin niin, että ensin käyään pikasesti oikiasti pilikillä onkimassaa ei-oota ja sen jäläkeen ladataan tietokoneelle korviketoiminnaksi pilikkihommat, että saa sitten nappailla kauheita vonkaleita mukavasti kotisohovan nurkasta. 

Nyt loppuviikosta aurinkokin on näyttänyt hieman naamaansa. Tosin se on hiukan huijausta, sillä tuuli on ollut kylymä ko mikä. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että pääsiäisenä olisi yhtä hyvät, ellei jopa paremmat kelit. Taitaa olla toiveajattelua, säätiedotus lupasi piliveä ja lumisajetta. Kuinkas muutenkaan. 

Viikonloppuna ehittiin tosiaan hieman kelekkimään ja käymään mutkat pilikillä. Saldona nolla kalaa ja nykäisyä, kelekan takana roikkumisesta kipiät paikat ja eläinhavaintoina kolome hirveä, muutama maalintu, yksi pöllö ja yksi maakotka. Ihan mukavasti siis yhelle viikonlopulle. Pääsiäiseksi toivoisin kalaa paremmalle syönnille. 

Ihanaa aikaa tämä kevättalavi. Vaikka tällä hetkellä tie muistuttaakin enemmän luistinrataa. Enää tänään ei kuitenkaan tarvi olla liikkumassa mihinkään ja yhen puhelun puhuttuani aattelin lähtiä hakemaan koivun oksia maljakkoon ja viritellä itseäni pääsiäistunnelmaan. 

Ei muuta ko mukavaa perjantaita kaikille!

Kevätuutta

Tuntui jotenkin siltä tuossa taannoin, että koti kaipasi hieman kevätpiristystä ja muutamia uusia tekstiilejä sun muita. Niinpä tartuin tuumasta toimeen ja klikkailin itseni internetin ihimeelliseen maailmaan. Ja lopputuloksen näemme sitten seuraavissa kuvissa:

Anttilan valikoimista meille löytyi uu'et lamput yläkertaan. Aijemmin en ole tuohon lamppuja juuri kaipaillut, mutta sohovan myötä iski sellainen visio, että pari kivaa lamppua tarvittaisiin. Minulla oli aluksi yhet toiset lamput mielessä, mutta klikkailtuani itseni NetAnttilan lamppuvalikoiman äärelle, iski näitten Virvatulen paperinarulamppujen kohalla vahava visio, että se on muuten nämät. Ja niinhän net olivat. Sopivat mielestäni jotenkin tosi kivasti yhteen sohovan ja koko muun sisustuksen kanssa ja antavat kauniin valon.

Seuraava etappi oli sitten Jotex, josta lähin hakemaan lähinnä tekstiilejä. En kuitenkaan voinut vastustaa näitä ihania alessa puisia seitkytlukua henkiviä kynttilänjalakoja. Värit oli varmaan kaikille muille kauhistus ko olivat päätyneet alennukseen, mutta minusta nämät eri vihiriän sävyt (ylläri pylläri) yhistettynä valakosiin kynttilöihin oli aivan ihanat! Ja ovat tosiaan puuta. Ja hei, lopultakin muuten silitin tuon pöytäliinan (tosin vasta kuvan ottamisen jäläkeen).

Tuossa taannoin sain Ifolorin alen innottamana myös lopultakin aikaiseksi tilata hieman kuvasuurennoksia, joille sitten ostin kehyksiä ihan vaan meijän S-marketista ja ripustettiin net siipan kanssa perjantaina seinälle. Ripoteltiin kuvat portaisiin vähän sellaisella hällä väliä asenteella ja sillä ajatuksella, että porukkaa on mahdollista täydentää edelleen uusilla kuvilla jatkossa. Alun perin ajattelin canvas-tauluja, mutta sitten jotenkin alako tuntua, että valokuville sopii jotenkin paremmin kuitenkin nuot kehykset. Ja oikiassa olin. Ja niin, pitäähän sitä nyt karvalapsen vauvakuvat olla esillä.

Tässä on meijän möllykän 5kk potretti. Naruskan syksyisessä heinikossa kuvattuna.

Tässä taas pieni karvavauva viettää ensimmäistä päivää kotona ja isäntämiehen elekein piettää suhteettoman suurta tassuaan kasvattikotua muistoksi saadun nännikumin päällä. Herra on osannut poseeraamisen jalon taijon jo pienestä pitäen. 

Tässä sama möökeri iskee silimää. Nimensä veroinen juksuttaja jo pienestä pitäen.

Ja mahtuihan sinne joukkoon yksi oman elämänsä nuuskamuikkunenkin.

Alakertaa piristin niillä haaveilemillani Jotexin verhoilla. Pitsiverhojen tälläys on vielä vähän kesken ja laskosverhoista unohin valitettavasti ottaa kuvat! Mutta net on joka tapauksessa aivan ihanat. Ja olivat edelleen alennuksessa, joten eivät kustantaneet palijoa mitään. Lisäksi täydensin torkkupeittovarastoa parilla uu'ella. Nyt on sekä alahaalla että ylähäällä pari kappaletta, niin ei tartte tapella peitoista.

Ja yläkerran sohovan kruunasin parilla uu'ella tyynynpäällisellä. Koska yläkerrasta löytyy vanaha maitotonkka ja lypsyjakkara, niin päättelin, että kyllä siellä nyt pitää yksi lehemäkin olla. Talon historiankin huomioon ottaen. Tämä lehemäkään ei vissiin oikein ollu muitten mieleen, ko löytyi alennuksesta. Mutta minusta se on aika ihana! Vaikka ekan kerran sen nähdessäni mietinkin, että miksi joku haluaisi tuommosen tyynyn. Sitten hetken päästä mietin, että oikiastaan minä haluan. :D Vihiriä-valakonen tyynynpäällinen taas taisi olla Jotexin kevät-uutuuksia. Ihanaa piristystä ja väriä.  Täytyy tunnustaa, että alesta tilasin myös parit uu'et joulutyynynpäälliset ylös, mutta niitä en nyt sentään viitti esitellä täällä sen kummemmin...

Tämmösiä! Iskeekö muillekin sisustuskärpänen aina keväisin?

Valittuja paloja kotoa

Huh! Onpas taas tuo aika vierähtänyt äkkiä! Viikonlopun vietin ihanan naisseuran kanssa, joten viime viikko meni aika hupaisasti siihen valamistautuessa. Viime viikolla tuli myös juostua postissa ja Matkahuollossa, mistä lisää sitten myöhemmin. Kun tähän yhistetään se töissä ravaaminen, ei oo palijoa ehtinyt tietokonetta aukasta. Eilenkin viikonlopun vähäisistä yöunista johtuen simahin yöunille kaheksalta illalla. :D Joskus varsin terveellistä ottaa kymmenen tunnin tirsat, etenkin ko saa tuhunuttaa uu'ella, valamistujaislahajaksi saadulla Tempur-tyynyllä! Siis mulla on aivan ihania naisia.

Nyt ajattelin kuitenkin, että voisin lopultakin julukassa nämät muutamat napsaisut, joita otin uudella Honorillani tuossa taannoin täällä kotosalla. Instagram-kurkkijat on kuvia jo nähäneetki, mutta jaetaan net nyt muullekin kansalle ihasteltavaksi. Eli muutamia valikoituja paloja kotoota.

Lykättiin tosiaan tämä poronsarvi seinälle joku aika sitten ja olen tykännyt, että se oli erittäin hyvä ajatus. Yksinkertaista luonnon muotoilua kauneimmillaan. Tuossa senkin päällä tuo tavarakattaus vähän vaihtelee koko ajan, tällä hetkellä näyttää kovin luonnonläheiseltä ja vihiriältä. Jonku aikaa näin, kunnes tavarat keksii seilata taas jonneki uuteen paikkaan. Tällä hetkellä oon kyllä jo aika tyytyväinen tuohon kokoelmaan.

Sypressi hengailee vieläki joulun jälijiltä. Se on pysyny pienellä suihkuttelulla hengissä, joten olen antanut sen olla jäkäläpurkissa. 

Senkin päälle siirtyi myös aijemmin uunin päällä majaillut Riihimäen lasin apilapurkki, jonka sisällä on kynttilä. Ajattelin, että purkki pääsee paremmin oikeuksiinsa tässä, ko anopin tekemä lasilyhty taas näkyy hyvin uuninpankoltaki. Kynttilää en tosin ole uskaltanut tuolla purkissa polttaa.

Keinutuolin alle siirsin aijemmin yläkerrassa majailleen mummon kutoman maton ja siirsin keinutuolin alla olleen räsymaton (mummon kutoma sekin) ylös. Jotenki tuntuu, että värit toimii näin päin palijon paremmin, ko alahaalla on verhoissa mustaa ja ylähäällä taas enemmän sen vihertävä-turkoosin maton väriä. En ymmärrä, miksen ole tajunnut asiaa aijemmin. Ja tuossa matossa on vaan niin samat värit, ko nuissa kastehelmituikuissakin. 

En kyllä toivottavasti ikinä kyllästy tähän meijän vihiriään ja pyöriään keittiön pöytään ja pinnatuoleihin sekä Lokkiin. Yksi ehoton lemppariasia täällä kotona! Pöytä tosin on tällä hetkellä ollut jatkettuna ja se on aika kiva niinkin, en tiijä koska raaskisin laittaa sen takaisin pyöriäksi. 

Tämä Vallilan Koivikko-verho on myös aika ikisuosikki, ei oo kyllästyttäny sen katteleminen vielä yhtään. Päin vastoin, näin keväällä sen värit tuntuu jotenki aivan ihanilta. Myös nuot kirpparilyhdyt on edelleen jotenki meikäläisen mieleen. Vielä ehtis hyvin poltella iltaisin kynttilöitäkin, kuhan vaan jaksaisi saaha aikaseksi. Ehkä ens perjantaina?

Uusi sohova on kyllä ollu paras ostos pitkiin aikoihin. Tulee viihyttyä täällä ylyhäällä palijon enemmän nykyään (mm. nytkin). Ja väri on edelleenkin ihan loistava. 

En tiijä miksi, mutta joskus tuntuu, että voisin tuijotella tuota muuria melekeen loputtomiin. Ihanan epätäy'ellinen pinta. 

Semmosia näpsyjä! Saa aika kivoja kuvia tuolla Honor 7:lla, vai mitäs ootte mieltä? Eihän nämät nyt järkkärikuville pärjää, mutta nuin niinkö puhelinkuviksi ovat oikeenki näppäriä. En tosiaan alakanut näihin kuviin mitenkään erityisemmin ees säätämään kameran asetuksia, vaan näpsin ihan automaattiasetuksilla.

Mutta nyt hyvää maanantain jatkoa kaikille!

Kuvatuksia

Ihana että on viikonloppu! Vaikka väsyttääkin. Ajattelin silti jaksaa kirjotella jotain. Tai no ehkä en niinkään kirjotella, mutta jakaa vähän kuvia. 

Siippa nimittäin teki minun pienet unelmat yhessä anopin ja lähipiirin kanssa todeksi tuossa meikäläisen valamistumisen kunniaksi, ja ostivat meikäläiselle sen kauan himoitsemani uu'en Canonin putken järkkäriin! Nyt meikällä on siis vanahan superzoomin lisäksi "kunnon" telezoom eli tämä EF 70-300 mm f/4.0-5.6 IS USM. Kunnon-sana lainausmerkeissä siksi, että ei suinkaan parasta (ja kalleinta) ammattilaistavaraa, mutta hinta-laatusuhteeltaan tämmöselle harrastelijalle oikeen passeli objektiivi. 

Paketti saapui viime viikolla ja oon tässä nyt muutamana päivänä tehenyt tuttavuutta tämän kans. Tai no, sanotaanko, että tänään ko oli oikiastaan eka päivä, että ehti päivänvalon aikoihin käsitellä kameraa (lisäsalamaa ko en omista ja mikään äärettömän valovoimainen objektiivi tämä ei ole ja kun se minun jalusta on edelleen jossaki paremmassa tallessa, pitäisi ottaa oikiastaan ihan työn alle sen ettiminen). Mutta tällä pienellä koekäytöllä sanoisin, että tykkään.

Mutta annetaan kuvien puhua puolesta!

sinitiainen

tähystys

 Tässäpä ensiksi vähän huonoilla asetuksilla ikkunan läpi ikuistamani sinitiainen aterioimassa.

poronsarvi seinällä

kaapin päällä

sypressi

tulppaaneja

keltaista

möökeri ottaa päivätirsoja

Sitten muutamia sisäkuvia päivänvalossa. Mikään kovin valoisa päivä tänäänkään ei ollut, mutta ihan mukavasti tämän kanssa sai otettua kuvia sisälläkin ihan näin käsivaralta. Ja tosiaan vaikka tuo telezoom onkin, niin pystyy kyllä kuvaamaan myös sisätiloissa kohteita ihan kivasti. Selätin tuon yhistelmän valakosesta lattiasta ja mustasta koirastakin pienellä valotuksen ja aukon säätöjen hakemisella ja mallina toimineena elukallakin riitti hermot sen aikaa, että sain yhistettyä yhteen kuvaan kohtuullisen tarkennuksen, hyvän valotuksen ja oikian rajauksen. :D

jääpuikot vasten puutaustaa

ränni jäässä

jääpuikkoja ja oksia

vielä vähän lisää jääpuikkoja ja oksia

Mummolareissulla kokeilin sitten vähän pihalla kuvailla jotakin zoomilla. Koko rahan eestä jääpuikkoja ja koivunoksia. :D Olen kyllä jäläkeen tyytyväinen, harmaa päivä ei ollut este kuvien ottamiselle. Ja en tiijä kuvittelenko vaan, mutta minusta tämä piirtää taustan kauniimmin ko tuo superzoom. Tuossa ensimmäisessä jääpuikkokuvassa on meinaan ainaki minusta tosi kaunis tuo tausta. Muutenkin syvyysvaikutelma tulee minusta tällä paremmin esiin ko tuolla vanahemmalla putkella. 

talitintti

vai tilitantti?

pörhistelijä oksalla

näkyykö ruokaa?

tähystäjä

kenties meijän seuraava sisustustaulu :D

lähikuva

hömötiainen poseeraa

Ja tässä oliki sitten vino pino tiaisia koivun oksilla. :D Ovat ihan yllättävän haastavia kuvattavia pienen kokonsa ja vikkelien liikkeittensä vuoksi. Talitiaiset ei myöskään ujon luonteensa vuoksi sallineet tulla kuvaamaan kovin läheltä, mutta hömötiaiset alakoivat nimensä mukaisesti lämmetä hyvin nopiasti ruokintapaikalla päivystävälle hiipparille. Hiukan pitemmällä päivystyksellä oisin varmaan päässy tarkkailemaan hömötiaisia ihan ekstraläheltä, mutta tällä kertaa nämätkin riittivät. Ja jos totta puhutaan, niin hömöt sopivat minusta värimaailmansa puolesta talitinttejä paremmin tuonne harmaaseen päivään ja koivunoksien sekä lumen sekaan. Myös tässä lintujen kuvaamisessa kiinnitin huomiota erityisesti siihen, miten kauniisti nuot oksat piirtyy tuonne kuviin. Valotukseltaan ovat ehkä vähän liianki tummia, mutta siinä vika on kyllä sitten kameran tällä puolella eli säätäjässä. Jonku verran korjailin sitä asiaa koneella näin jäläkikäteen. Toisaalta, välittyypähän tämän synkiän ja auringottoman päivän tunnelma aika hyvin näistä.

"haluukko kuulla yhen hyvän jutun"

pois alta risut ja männynkävyt! ja ihimiset...

Ja loppukevennyksenä vielä Tollo ja Pösilö (nimet muutettu :D). Kohtuuella selevittiin tässäkin mustasta koirasta ja valakosesta lumihangesta ja kohtuullisen pimiästä päivästä (pientä hienosäätöä tein jäläkikäteen) ja liikekin tarttui kuvaan mukavasti. Täytyy sanoa, että puolivahingossa sain ikuistettua herrojen välille nuin tiiviin katsekontaktin.

Mutta tämmöstä! Tyytyväisyyttäni hyrisen täällä. Vaikka en ihan tiijäkään, että millä ajalla meinaan nyt jatkossa ehtiä ja jaksaa kuvata (perinteinen, työnteko haittaa harrastuksia...) Kamera-asiat ainaki on hetkeksi ihan mallillaan, Tuntsa, täältä tullaan (sitten joskus hamaassa tulevaisuu'essa...)

Seuraavaksi voiski sitten ostaa sen lisäsalaman ja alakaa opetella sen käyttöä niin vois kuvata sisällä heikossakin valossa etenkin ihimisiä. Ja tietenki jossaki vaiheessa vois miettiä päivittävänsä koko rungonkin vähän parempaan (no, ainaki uu'empaan), minäkö meen edelleenki täällä tutulla ja turvallisella ja hyvin palavelleella EOS 1000D:llä. Yhteistä matkaa mittarissa jo kohta seittemän vuotta. Oon sopinu, että sitten saa vaihtaa parempaan ko alakaa tuntua siltä, että kamera alakaa rajoittamaan omien taitojen käyttämistä kuvauksessa. Mahdollisuus suurempien ISO-arvojen käyttöön on kieltämättä nyt ajoittain juolahtanut mieleen, että ehkä sitä rungon vaihtamisen rajaakin ollaan alettu hätyytellä. Edelleen tuo 1000D tuntuu ihan käyvältä pelilta (ko ei paremmasta tiijä), mutta voihan se tietysti myös olla, että aukiaisi ihan kokonaan uudenlainen maailma ko ostaisi vähän paremman rungon. :D Vähän niinkö eka kerta ko käytti jotaki muuta objektiivia ko kameran matkassa tullut kitti-putki...