Käytiin viikonloppuna pienimuotoinen harjoitusreissu ottamassa tuntumaa kairaan pitkän talaven jälijiltä. Vaikka kalasaalis oli laihanlainen (siippa sai, minä en) ja sääkin lauantain puolella meleko koleahko, voin kertoa, että mukavaa oli. Vaikka reissuvalamius kärsikin vielä hieman alakukankeu'esta ja mukaan tuli esimerkiksi pakattua liian vähän evästä.
Uskokaa ko sanon, mettään ei voi ottaa liian palijon evästä mukaan. Mikäs sen mukavampaa, ko köllötellä kankaalla nuotion äärellä. Ja syyä.
Sen verran tuli nautittua myös mukavista maisemista, rauhasta ja hilijasuu'esta, että päässä on kovin puhistunut olo. Ihan niinkö viime perjantaista olisi pi'empikin aika. Tämä reissu sisälsi ainuastaan parit mutkat muutamilla ojilla ja mökkimajoituksen yöksi (mikä oli ihan viisas valinta, sen verran kolea keli oli), mutta muutama tovi ojan varressa ja illalla lämmitetty puusauna helli kehoa ja mieltä. Nokipannukahavi maistui mukavasti ja makkarakin oli maullansa pitkästä aikaa. Lauantaina ehittiin vielä ihan toisaalle kalaan (vaikka saaliina olikin taas vaan kokemuksia ja kauniita maisemia) ja illaksi kotia paistamaan korvasienipiirakkaa ja lämmittämään saunaa. Sunnuntaiaamuna sai herätä levollisin mielin ja alakaa touhuamaan pihahommia. Kerrankin tuntui siltä, että ehti tehä viikonlopussa vaikka ja mitä. Jotenki kummasti heti sillon, ko lakkasi tuijottamasta kelloja ja kalentereita.
Tänään olenkin sisäilimakoomassa muistellut lämmöllä raitista ulukoilimaa ja veen solinaa. Onneksi lomaan ei ole enää pitkä aika ja silloin pitäisi toivottavasti osua kohalle vähän lämpimämmät säätkin, jos pitkän ajan suuntaviivoja on uskominen. No, sään näkee sitten, mutta nyt on syytä aloittaa seuraavaan reissuun valamistautuminen.
Luonnolla ja irtaantumisella arkitodellisuu'esta on kyllä akkuja lataava voima.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!