torstai 31. maaliskuuta 2016

Kotiseudulle itäkairaan, juon kaljaa auringonnousuun


Siitä on nyt tasan vuosi ko kannettiin ensimmäiset tavarat sisään tähän mökkiin toiveikkaina paluumuuttajina (hitsi tämä alako heti kuulostaa joltaki Leevi and the Leavingsin piisiltä...)

likipitäen jo kolme vuotta tätä taloa nyt tehty on...

No ei kai. Vuosi sitten vartin yli ykstoista istuin vihiriän keittiönpöyän ääressä nauttimassa mämmiä ja mietin että onpa ihanaa olla kotona. 







Uskomatonta, että siitä on jo vuosi. Vaikka lopullisestihan sitä kamat kannettiin sisään vasta kuukautta myöhemmin ja se reissu ko luukutin pakatessa Pohjois-Karjalaa ja join lähikaupasta viimisen kerran polokupyörällä noutamiani siidereitä onkin jo ihan toinen tarina. 

Mutta väittäisin silti, että ikinä vuosi ei oo menny näin äkkiä. Tai sanotaanko, että huomaamatta. Heräsin tuossa huomaamaan, että huomenna on jo huhtikuu, opiskelijat alakaa valamistautua vappuun ja opiskelijan vuodenkierrossa se tarkoittaa sitä, että lukukausi on melekeen paketoitu. Oho. Opiskellessa aika selevästi ihan mataa eteenpäin, ko eihän tässä nyt ole ehtiny kissaakaan sanoa ja vasta eilen oli vielä ihan varmasti tammikuu. 

Onneksi tämä kaksi viikkoa kestänyt mukamas lyhyempi työviikko kohtaa loppunsa huomenna kans. 

Joskus kieltämättä tekis mieli kiskoa hätäjarrusta ja seisauttaa meininki niinkö veeärrällä konsanaan, ko välillä tuntuu, että tämä elämä lisää pelottavan palijon kierroksia koneeseen ja vauhtia mittariin, mitä vanahemmaksi tulee. 10-15 vuotta sitten viisi vuotta kesti kyllä palijon kauemmin.

elämä alkaa niin hitaasti, ettei edes huomaa sen kuluvan

Mutta nyt, kippis koti ja Makkaravaara, meillä on ollut kiva vuosi. Jatkukoon elämä tulevaisuu'essakin yhtä mukavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!