tiistai 26. toukokuuta 2015

Uudelleenstailaus

Koska aijempi talavinen maisemakuva (olokoonkin, että Karhutunturin päällä on meleko komiat maisemat!) alakoi jo ärsyttää ja huolella, mutta olen tällä hetkellä liian laiska kiikkumaan yläkertaan ettimään kadonnutta kovoani (korjaan, hyvässä tallessa olevaa kovoani), tekaisin viijen minuutin pikastailauksella uu'en bannerin. Kuvan olen nappaisut yksi ilta meijän ajan patinoimista portaitten kaiteista (vai pitäisikö sanoa, ajan jäkälöittämistä). Kaiteisiin ei kestä pahemmin nojailla ja portaatki kaipais vähän remonttia ja uusimista, mutta kyllä niistä jotenkin ihan sympaattisen kuvan sai. Joka jalostui mielestäni varsin kivasti sitten banneriksi!

Ja ei, meillä ei todellakaan hinkata tuntitolokulla näitä bannereita tai järjestetä monen tunnin maraton-kuvauksia parhaan kuvan saamiseksi. Meillä harrastetaan arkista ja kotoisaa. Luonnon ja arkisten asioitten kauneutta. Vaikka voihan se olla, että jonkun mielestä jäkälää kasvavassa laudassa ei oo mitään näkemisen arvoista saati kaunista. Mutta minusta se on ihan saavutus, että tuo kaije on ollut tuossa niin kauan kaiken maailman ilimojen armoilla, että on alakanut kasvaa jo jäkälää. 

Minäkin toivon, että saisin elää ja olla täällä niin kauan, että suurin piirtein kasvan itekkin jäkälää. Että vielä mummonakin pyörisin tuossa pihalla ja touhuaisin omiani. Vaikka sitä olen kyllä miettinyt, että vanhojen mummojen nilikoissa pyörii aina se kissa. Onkohan minunkin sitten mummoiässä hankittava se kissa, että saan sitten huu'ella sitä pihalta sisälle niinkö meijän mummo edesmennyttä Täplää "killi killiii!"

Ehkä ei kuitenkaan. 

No mutta, nyt minä lähen yrittämään unille, vaikka aurinko paistaa ja linnut laulaa ikkunan takana. Miettikääpä ko oon reilun vuojen ajan käyttänyt herätysvälineenä auringonnousua jälijittelevää sarastusvaloa, jossa herätysäänenä kuuluu lintujen laulua. Arvatkaapa kymmenen kertaa, että heräänkö kolomelta aamuyöllä siihen, että a) on valosaa ja b) linnut livertää täyttä kyytiä ikkunan takana. No todellaki herään. Yhtenä yönä heräsin ihan ihimeissäni ja mietin, että miksi kummassa herätys soi tähän aikaan varsinki ko en ole menossa mihinkään enkä todellakaan asettanut kelloa herättämään. Eihän se mikään herätys ollut, vaan autenttisia pikkulintuja. Kyllä olen vahavasti harkinnut, että takapihan haavat saa lähtiä! 

Ehkä ei kuitenkaan. Öitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!