Yhden päivän anatomia

Perjantai! Ihanaa. Sen kunniaksi, ettei huomenna soi herätyskello, aattelin jakaa teille tänne ihan sanallisessa muodossa yhen taannoin viettämäni työpäivän anatomian. Vaikka tykkään työstäni ko hullu puurosta, aina näin perjantaina rojahtaessa villasukat jalassa sohovalle oottamaan saunan lämpiämistä, mieltä vähän hiertää tämän homman hektisyys ja autossa vietetyn ajan määrä. Autolla ajaminen ei oikeen sovi minulle, se tekee meikäläisen hirviän väsyneeksi ja lapojen väli sekä rintalihakset menee jumiin. Muutenkin olen niin perhekeskeinen ihiminen, että syö naista, ko tuntuu, ettei toista näje ko vilauksen verran ennenkö jo pitää könytä nukkumaan. Meilläkö ei niitä yhteisiä viikonloppuja ole läheskään aina. Ja koira. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten jaksa touhuta sen kanssa niin palijon ko pitäisi. Ensimmäisen työviikon se murjotti aina iltaisin, vaikka appiukko on käynyt lapsenvahtina hetken verran joka päivä. Puhumattakaan siitä, etten liiku tällä hetkellä juuri ollenkaan! Muttako ei jaksa. Minulla oikiasti on vaan rajallinen määrä tätä energiaa ja useimmiten se on kotiin päästessä jo aivan loppu. Pakolliset asiat jaksaa suorittaa, mutta muuten miettii lähinnä sänkyä. 

Ja ko muistutan ulukomuodoltani nykyään lähes poikkeuksetta pandakarhua, en yksinkertaisesti pysty heräämään yhtään aikasemmin. Päin vastoin, tällä viikolla siirsin herätystä vartilla. Kauhistuin ko tajusin, että herätysvalo alakaa loimuttaa jo vartin yli viis ja herätellä meikää. Jotenkin se, että "aurinko" alakaa kurkkia "vasta" puoli kuu'elta, tuntui jotenkin inhimillisemmältä. 

Mutta, tämmönenkin päivä on tässä meikäläisen kalenteriin mahtunut:

5.45 Herätys ja aamutoimet

6.00 Koiran kanssa pihalle ja Eberin ajastus, että auto lähtee sopivaan aikaan lämpiämään

6.10 Koiralle ruoka ja Kong, kahavinkeitin ja puuro tulille, aamiaista ja Lapin Kansaa sohovan nurkassa viltin alla, makkarin tuuletus ja sängyn petaus

6.35 Vessaan, työvaatetus ja meikki

6.50 Eväät ja muut tarpeelliset kamat laukkuun

7.00 Pihalle putsaaman autoa lumesta

7.10 Starttaus kohti töitä

7.55 Perillä

7.57 Leimaan itseni sisään, töitä (ruokatauko 11.30-12.00)

15.58 Leimaan itseni ulos

16.03 Kotia kohti

16.48 Kotona, koira pihalle

17.00 Koiralle ruoka, itselle ruoka, postin selaus

17.30 Syöty, kahavit ja lököilyä sohovalla, seurustelua koiran kans, blogia ja Facebookkia

19.00 Sauna päälle ja koiran kanssa ulos

19.30 Sisälle ja saunaan 

20.00 Pois saunasta, yöpaita päälle ja villasukat jalakaan, iltapalaa, keittiön siivousta, aamupalavalamisteluja ja eväiden laittoa

20.30 Hoitoaineet hiuksiin ja naamarasvat naamaan, sängyssä netin selailua ja lukemista, puhelu siipan kans

21.30 Hampaiden pesu, nukkumaan 

Tuona päivänä oli pakko mennä vielä nuin aikasin nukkumaan, ko yksinkertaisesti väsytti niin pölijänä, normaalisti yritän valavoa johonkin iltakymmeneen ja vähän sen yli. Hirveästi olisi kaikkea ihanaa ja kivaa mitä voisi tehä, mutta vielä ei oikein ole ollut aikaa ja energiaa mihinkään sen kummempaan arki-iltaisin. Yhtenä päivänä piti painella postiin ja kauppaan töitten jäläkeen, eipä siinä auttanu ko kurvata kotia, käyttää koira pihalla ja pakata se autoon ja lähtiä kylille. Kävin postista jäätävän kokoisen paketin, sitten ajoin kauppaan ja tein ruokaostokset ja ruokaostosten kanssa menin ottamaan pakettiautomaatista koiranruokasäkkiä. Siinä sitten könyämään kohti autoa toisessa käjessä täysi kauppalaukku ja toisessa kainalossa 12 kg koiranruokasäkki. Ja samalla kiroilla sitä, että tuli hyötyliikunta-ajatuksena jättäneeksi auton meleko kauas parkkiin. Puolessa välissä matkaa säkki meinasi luistaa kainalosta ja tippua, piti yhet perkeleet lausua siinä keskellä kaupan pihaa, kohentaa säkkiä kainalossa ja jatkaa matkaa. Oltiin kotona siinä kuuelta ja alettiin syömään, sinä iltana ei oikeen jaksanut ees ajatella enää mitään. Kokkasin ruuaksi itelleni tosi terveellisesti nakkeja, joita näläkäpäissäni ostin kaupasta. Olivat kyllä ihan perkeleen hyviä nakkeja, ei siinä. Tiijä sitten johtuko nälästä, vai mistä, mutta Snellmanin Kunnon juustonakkimakkarat, iso peukku. 

Onneksi aamutuimaan ja iltapäivästä on kuitenki jo sen verran valosaa, ettei tartte enää ihan pimiässä ajella. Ja nämät pari kotikunnan päivää helepottaa kummasti, vaikka pitkin kämppää vaeltava terapiamateriaalikassi onkin vähintäänkin levottomuutta aiheuttava asia.

Mutta nyt mää lähen saunaan! Rikotaan hilijai'suutta sitten ko taas jaksaa. Jotain oon tainnut ajastaakin julukaistavaksi taas, ehkä sitä huomenna levänneillä aivoilla jaksaisi väsätä lisääkin.

Remonttihaaveita osa 1: Kodinhoitohuone ja eteinen eli elintasojatke

Koska minulla on tässä nyt ollut viime aikoina enemmän ja vähemmän aikaa ja tykkään haaveilusta, päätin koota pientä kollaasia ja ideapankkia siitä, minkälaisia rakennus- ja remontointiajatuksia meikäläisellä olisi taloon liittyen (tietysti sillä ajatuksella, että kaikki olisi mahdollista eikä raha tai mikään muu rajoita ;) ). Ensimmäisenä vuorossa olisi haaveiden kodinhoitohuone sekä eteistilat. Kodinhoitohuone olisi haaveena toteuttaa erilliseen "elintasojatkeeseen", johon tulisi lisäksi myös kunnon iso eteinen, sekä pari makkaria ja tietysti käytävä, joka yhistää jatkeen vanahaan osaan. Kylymä eteinen saisi väistyä jatkeen tieltä.

kuva asuntomessut.fi

Tässä on ehottomasti parhain inspiraatiokuvani kodinhoitohuoneen suhteen tällä hetkellä! Yksityiskohdat ei sinänsä ihan mätsää omien ajatuksien kanssa (esim. kaappien ulukomuoto ja värimaailma), mutta juuri tuollaisen ikkunan ja tason sen eteen haluaisin meijän tulevaan kodinhoitohuoneeseen. Pyykkikoneen haluaisin upotettuna puisen tason alle (kuivausrumpua en tartte) ja tasolle vesipisteen riittävän isolla altaalla sekä riittävästi kaappeja säilytystilaksi. Myös tuo tason yläpuolella oleva tanko, johon voi ripustaa esimerkiksi silitettyjä vaatteita hengarissa, on erittäin kätevä. Pelekkien yläkaappien sijaan tarvitaan myös kuitenkin riittävän iso siivouskomero, sekä kaappi likapyykille. Lisäksi kodinhoitohuoneeseen pitäisi mahollisesti mahuttaa lämminvesivaraaja. Seinät tekisin ehottomasti hirsipaneelista, kuten tässäkin ja jättäisin net tuommosiksi käsittelemättömiksi. Puu tietysti aikanaan tummuu, mutta sittenkö alakaa tympiä semmosen kellastuneen puupinnan katteleminen, voi seinät käsitellä vaikkapa kuultovalakosella. Lattiaan laittaisin myös laatan, mutta ehkä isompaa ko tässä ja väriltään tummempaa. Ikkunanpuitteet ja katto saisivat varmaankin pintaansa valakosta. 

kuvat Laattapiste.fi ja asuntomessut.fi

Värimaailmaksi haluaisin kaappien ja lattian osalta ehkä enemmän sitten tällaista, kuin näissä kuvissa. Lattia voisi olla ekan kuvan tyyppistä vähän isompaa laattaa, mutta väriltään tummemman harmaata kuten jäläkimmäisessä kuvassa. Molemmissa kuvissa myös kaappien vetimet on kivat. Välitilaan en ole ihan varma, haluaisinko laattaa vai menisikö siinäkin hirsipaneeli, tietysti vesipisteen kohalla olisi järkevintä olla jotain roiskeita hyvin kestävää materiaalia. 

kuva temal.fi

Kodinhoitohuoneen altaaksi tekisi kovasti mieli laittaa jokin tämäntyylinen pyöriä allas, mutta en sitten tiijä, että oisiko se todellisuudessa riittävän iso ja käytännöllinen. Jokin tämmösessä koolia muistuttavassa altaassa meikäläistä kuitenkin viehättää. Tälle sitten pariksi jokin käytännöllisen mallinen hana.

kuva Ikea

Pienenä yksityiskohtana haluaisin kodinhoitohuoneeseen sitten myös tällaisen Ikean liinavaatekaapin lakanoitten säilytystä varten! Jotenkin ajatus tämmöisestä vanahanaikaisesta liinavaatekaapista viehättää, joten miksipä osan kodinhoitohuoneen säilytyksestä ei voisi toteuttaa näinkin? Mikäli kodinhoitohuoneessa kuitenkin iskisi tilanahtaus, tämä saattaisi ehkä myös mahtua yläkerran vessaan (se onkin sitten eri tarina, että onko lakanoita järkevä säilyttää siellä vai pitäisikö kaapista sitten löytyä vaikkapa pyyhkeet, tiedä häntä...)

Tällaisia! Kodinhoitohuoneeseen haluaisin siis pyykin- ja vaatteidenkäsittelyyn riittävät tilat (likapyykki, pesu, kuivaus, silitys, ompelu jne.), liinavaatteiden ja pyyhkeiden säilytyksen, siivousvälineiden säilytyksen (kaikki imurista moppiin ja pesuaineisiin sekä astioihin) että myös mahdollisesti lämminvesivaraaja ja muut siihen liittyvät jutut. Lisäksi olisi ajatuksena, että kodinhoitohuoneen yhteydessä olisi erillinen "kuivaushuone", jossa voisi kuivata myös pyykkiä (etenkin talvisin lakanat) ja kenkiä ynnä muuta. Kuivaushuoneen kautta olisi yhteys suoraan eteiseen ja eteisen sekä kodinhoitohuoneen välille olisi ajatuksena sijoittaa myös kurasyöppö rapaisia kenkiä ja koirantassuja ajatellen.

kuvat asuntomessut.fi, ylempi ja alempi

Eteiseen haluaisin sellaista vanahanajan kuistin tyyliä, vähän kuten näissä kuvissa. Eli ikkunoista kulmaan molemmille seinillä ja ikkunoitten alle penkkiä säilytystilalla. Esimerkiksi tämä Jyskin Aulum voisi olla juuri sellainen. Lattiamateriaaliksi jotain kosteutta hyvin kestävää (esim. isoa laattaa) ja lattialle reilunkokoinen eteismatto, joka imee kurat ja muut itteensä. Sen lisäksi sitten tietysti riittävät säilytystilat kengille ja ulukovaatteille. Varmaan ihan hyvä oisi varata ainakin yksi roinakaappi siipallekin. Eli riittävän iso eteinen, jossa mahtuu pukemaan ja riisumaan ja säilyttämään kaiken tarpeellisen.

Makkareita en sen kummemmin ole miettinyt vielä, sikäli ko niissä nyt kauhiasti mitään miettimistä onkaan. Perus vaatekaapit niihin ja pintamateriaaleina varmaan samaa linjaa ko vanahalla puolella, eli petsatut hirsipaneeliseinät ja puulattia. Ehkä yhden seinän voisi halutessaan tehä jonkinlaisena tehosteseinänä. Jatke olisi muutenkin tarkoitus kokonaisuu'essaan toteuttaa samalla twistillä ko vanaha osa niin, että se sulautuu hyvin osaksi kokonaisuutta.

Iso, iso haave olisi tämä! Tällä hetkellä ko pyykinkäsittelyyn ei oikiastaan ole juuri minkäänlaisia tiloja. Etenkin kuivaus ja likapyykin säilytys tökkivät ja ohan se kone tuolla kylyppärissä vähän tiellä. Kahen ihimisen pyykit menee vielä, mutta yhtään isomman pyykkivuoren kanssa eessä oisi todennäköisesti katastrofi. :D Plus että kunnollisen siivouskomeron puute on ihan tuskaa! Esimerkiksi imuri kuuluu meillä vakiokalusteisiin, joka vaeltaa aina huoneesta toiseen tai lotkottaa keskellä lattiaa. Toki sitä käytetäänkin niin palijon... Ja tietysti kunnon iso eteinen helepottaisi elämää, ko kylymä eteinen on etenkin näin talavella sananmukaisesti kylymä eteinen.

Kyllähän tämmösessä viiskytluvun puutalossa pitää elintasojatke olla, vai mitä? :D

Kuvatuksia

Ihana että on viikonloppu! Vaikka väsyttääkin. Ajattelin silti jaksaa kirjotella jotain. Tai no ehkä en niinkään kirjotella, mutta jakaa vähän kuvia. 

Siippa nimittäin teki minun pienet unelmat yhessä anopin ja lähipiirin kanssa todeksi tuossa meikäläisen valamistumisen kunniaksi, ja ostivat meikäläiselle sen kauan himoitsemani uu'en Canonin putken järkkäriin! Nyt meikällä on siis vanahan superzoomin lisäksi "kunnon" telezoom eli tämä EF 70-300 mm f/4.0-5.6 IS USM. Kunnon-sana lainausmerkeissä siksi, että ei suinkaan parasta (ja kalleinta) ammattilaistavaraa, mutta hinta-laatusuhteeltaan tämmöselle harrastelijalle oikeen passeli objektiivi. 

Paketti saapui viime viikolla ja oon tässä nyt muutamana päivänä tehenyt tuttavuutta tämän kans. Tai no, sanotaanko, että tänään ko oli oikiastaan eka päivä, että ehti päivänvalon aikoihin käsitellä kameraa (lisäsalamaa ko en omista ja mikään äärettömän valovoimainen objektiivi tämä ei ole ja kun se minun jalusta on edelleen jossaki paremmassa tallessa, pitäisi ottaa oikiastaan ihan työn alle sen ettiminen). Mutta tällä pienellä koekäytöllä sanoisin, että tykkään.

Mutta annetaan kuvien puhua puolesta!

sinitiainen

tähystys

 Tässäpä ensiksi vähän huonoilla asetuksilla ikkunan läpi ikuistamani sinitiainen aterioimassa.

poronsarvi seinällä

kaapin päällä

sypressi

tulppaaneja

keltaista

möökeri ottaa päivätirsoja

Sitten muutamia sisäkuvia päivänvalossa. Mikään kovin valoisa päivä tänäänkään ei ollut, mutta ihan mukavasti tämän kanssa sai otettua kuvia sisälläkin ihan näin käsivaralta. Ja tosiaan vaikka tuo telezoom onkin, niin pystyy kyllä kuvaamaan myös sisätiloissa kohteita ihan kivasti. Selätin tuon yhistelmän valakosesta lattiasta ja mustasta koirastakin pienellä valotuksen ja aukon säätöjen hakemisella ja mallina toimineena elukallakin riitti hermot sen aikaa, että sain yhistettyä yhteen kuvaan kohtuullisen tarkennuksen, hyvän valotuksen ja oikian rajauksen. :D

jääpuikot vasten puutaustaa

ränni jäässä

jääpuikkoja ja oksia

vielä vähän lisää jääpuikkoja ja oksia

Mummolareissulla kokeilin sitten vähän pihalla kuvailla jotakin zoomilla. Koko rahan eestä jääpuikkoja ja koivunoksia. :D Olen kyllä jäläkeen tyytyväinen, harmaa päivä ei ollut este kuvien ottamiselle. Ja en tiijä kuvittelenko vaan, mutta minusta tämä piirtää taustan kauniimmin ko tuo superzoom. Tuossa ensimmäisessä jääpuikkokuvassa on meinaan ainaki minusta tosi kaunis tuo tausta. Muutenkin syvyysvaikutelma tulee minusta tällä paremmin esiin ko tuolla vanahemmalla putkella. 

talitintti

vai tilitantti?

pörhistelijä oksalla

näkyykö ruokaa?

tähystäjä

kenties meijän seuraava sisustustaulu :D

lähikuva

hömötiainen poseeraa

Ja tässä oliki sitten vino pino tiaisia koivun oksilla. :D Ovat ihan yllättävän haastavia kuvattavia pienen kokonsa ja vikkelien liikkeittensä vuoksi. Talitiaiset ei myöskään ujon luonteensa vuoksi sallineet tulla kuvaamaan kovin läheltä, mutta hömötiaiset alakoivat nimensä mukaisesti lämmetä hyvin nopiasti ruokintapaikalla päivystävälle hiipparille. Hiukan pitemmällä päivystyksellä oisin varmaan päässy tarkkailemaan hömötiaisia ihan ekstraläheltä, mutta tällä kertaa nämätkin riittivät. Ja jos totta puhutaan, niin hömöt sopivat minusta värimaailmansa puolesta talitinttejä paremmin tuonne harmaaseen päivään ja koivunoksien sekä lumen sekaan. Myös tässä lintujen kuvaamisessa kiinnitin huomiota erityisesti siihen, miten kauniisti nuot oksat piirtyy tuonne kuviin. Valotukseltaan ovat ehkä vähän liianki tummia, mutta siinä vika on kyllä sitten kameran tällä puolella eli säätäjässä. Jonku verran korjailin sitä asiaa koneella näin jäläkikäteen. Toisaalta, välittyypähän tämän synkiän ja auringottoman päivän tunnelma aika hyvin näistä.

"haluukko kuulla yhen hyvän jutun"

pois alta risut ja männynkävyt! ja ihimiset...

Ja loppukevennyksenä vielä Tollo ja Pösilö (nimet muutettu :D). Kohtuuella selevittiin tässäkin mustasta koirasta ja valakosesta lumihangesta ja kohtuullisen pimiästä päivästä (pientä hienosäätöä tein jäläkikäteen) ja liikekin tarttui kuvaan mukavasti. Täytyy sanoa, että puolivahingossa sain ikuistettua herrojen välille nuin tiiviin katsekontaktin.

Mutta tämmöstä! Tyytyväisyyttäni hyrisen täällä. Vaikka en ihan tiijäkään, että millä ajalla meinaan nyt jatkossa ehtiä ja jaksaa kuvata (perinteinen, työnteko haittaa harrastuksia...) Kamera-asiat ainaki on hetkeksi ihan mallillaan, Tuntsa, täältä tullaan (sitten joskus hamaassa tulevaisuu'essa...)

Seuraavaksi voiski sitten ostaa sen lisäsalaman ja alakaa opetella sen käyttöä niin vois kuvata sisällä heikossakin valossa etenkin ihimisiä. Ja tietenki jossaki vaiheessa vois miettiä päivittävänsä koko rungonkin vähän parempaan (no, ainaki uu'empaan), minäkö meen edelleenki täällä tutulla ja turvallisella ja hyvin palavelleella EOS 1000D:llä. Yhteistä matkaa mittarissa jo kohta seittemän vuotta. Oon sopinu, että sitten saa vaihtaa parempaan ko alakaa tuntua siltä, että kamera alakaa rajoittamaan omien taitojen käyttämistä kuvauksessa. Mahdollisuus suurempien ISO-arvojen käyttöön on kieltämättä nyt ajoittain juolahtanut mieleen, että ehkä sitä rungon vaihtamisen rajaakin ollaan alettu hätyytellä. Edelleen tuo 1000D tuntuu ihan käyvältä pelilta (ko ei paremmasta tiijä), mutta voihan se tietysti myös olla, että aukiaisi ihan kokonaan uudenlainen maailma ko ostaisi vähän paremman rungon. :D Vähän niinkö eka kerta ko käytti jotaki muuta objektiivia ko kameran matkassa tullut kitti-putki...

Uusia tuulia

Hei pitkästä aikaa! Anteeksi taas pitkäksi venähtänyt hilijaisuus, on ollut tässä taas kaikenlaista touhuamista (mm. pienet valamistujaisjuhulat ja niihin valamistautuminen) ja sitten päädyin aika ex-tempore aloittamaan työt tällä viikolla, joten ei oikein ole ehtinyt eikä jaksanut kirjotella. 

Pari suht valamista tekstiä minulta tuolta luonnoksista löytyy, mutta en vaan yksinkertaisesti ole ehtinyt julukaista niitä. Enkä tehä jatkoa niille. Johan sitä ihiminen enemmän ko mieluusti menee töihin, mutta meikäläisen tapauksessa se tarkoittaa semmosta 40-60 min ajomatkaa suuntaansa, niin ko tulee herättyä ennen sian pierua ja oltua kotona vasta lähempänä viittä, ei palijoa huvita eikä jaksa tehä enää kotiin päästyä mitään ylimääräistä. Koirankin kanssa piti pyytää päivähoitoapua appiukolta, ko muuten raasu joutuisi olemaan melekeen kymmenen tuntia itekseen ajoittain, mikä on jo liian pitkä aika. 

Muuutta, kolomen työpäivän jäläkeen voisin sanoa, että töissä on silti varsin mukava käyä ko tekemistä riittää (etenkin, ko siitä maksetaan palakkaa!) ja minulla on kyllä ihan maailman paras kollega, joten siinä mielessä olen varsin onnekas. Toistaiseksi mennään siis näin. 

Tämäkin päivä on sisältänyt muun muassa puheluita, post it -lappukaaosta, pikkuautojen jakoa, väliaikaisen työhuoneen lattialle levitettyä materiaalikaaosta, terapiasuunnittelua, aikataulujen sopimista, peruuntuneita aikoja ja ties mitä. Ja tätä on jatkunut nyt tosiaan sen kolome päivää. :D Mutta pakko olla ihan pikkusen ylypiänä siitä, että jatkuvasta suuntaan ja toiseen kimpoilusta huolimatta paletti alakaa olla pikkuhilijaa kasassa. Kaksi päivää viikosta olen jatkossa kotikunnan rajojen sisäpuolella. 

Mutta nyt on pakko siirtää huomio tuohon kainalossa tuhunuttavaan karvakaveriin, joka aamulla ihan selekiästi tuumasi minulle, että et sinä saa lähtiä mihinkään. 

Jospa tuota viikonloppuna vaikka jaksaisi tännekin tuunata julukaisuja valamiiksi. Ei tosin kannate ihimetellä, jos tulee enemmänkin tämmösiä radiohilijaisuuksia.

Niitä näitä

Helemikuun alakuja kaikille! En tiijä, onko muuallakin ollu yhtä harmaata ko täällä, mutta meillä aurinko on suostunu näyttäytymään meleko kitsaasti viime aikoina. Lunta sen sijaan on paiskonut taas lisää ja tämä päivä on taas piettänyt sisällään lumikasojen siirtelyä paikasta toiseen perinteisten kotitöitten (tyhjennä tiskikone, en tykkää! Siivoa keittiö, plaah... Lapehi pyykit, en tykkää!) lisäksi. Jossain vaiheessa sain hullun ajatuksen, että lähen hiihtämään tänään (kyllä, löysin lopultakin muuton jälijiltä net monot!), mutta sitten keli oli niin harmaa ja mietin, että kaikki kelekanjälijet ja lavut on varmaan eilisen tuiskun jälijiltä ihan hukkuneet, joten hylykäsin ajatuksen ihan suosiolla. Luulisi, että tässä vielä hiihtokelejä piisaa?! Eihän nyt ole vastako helemikuu. 

Siispä olenkin täällä meijän uu'en sohovan nurkassa ja kirjottelen tämmösiä jonninjoutavia. Kyllä, luit oikein, meillä on _uusi sohova_. Tästä voi syyttää Askon alennusmyyntejä! 

ensin tällainen kunnon "sisustusbloggaajarajaus"...

...ja sitten vähän todellisuutta eli senkin päällä on roinaa, lattialla muovipusseja ja sininen rahi ihan väärässä paikassa :D ja muuria vasten muuten mopin varsikin vielä!

Siinä se nyt sitten on. Askon L-divaani, kotimainen sohova kulutusta kestävällä ja koiraystävällisellä ja konepestävällä kankaalla. Päälliset on tyynyissä tosiaan irrotettavat ja tyynyt on verhoiltu molemmin puolin, jolloin niitä voi paitsi käännellä, myös divaani on vaihettavissa tarvittaessa toiselle puolelle. Väri valikoitui pitkälti sen mukaan, ettei koirankarvat kovin näkyisi ja tietysti kankaan piti olla kestävä ja pestävä. Pinta on suht sileä, ettei elukan kynnet revi lankoja ja ihan hirviän sähköinenkään tämän ei pitäisi olla (oli nimittäin kerran ruskia sohova sähköistyvällä kankaalla ja oli hauska aina imuroija omia hiuksia ja koirankarvaa sisältäviä myttyjä, jokka imaisivat kiinni sohovaan). Mustaa sohovaa en aikonut ostaa, mutta näin siinä sitten kävi. :D Ei tämä mikään sysimusta ole, vaan kangas on eläväpintainen ja vivahtaa valosta riippuen vähän harmaaseen ja ruskiaankin. Erittäin mukava maata tässä divaaniosalla ja kokonsa puolesta tämä oli meijän suht vaativaan tilaan just passeli. Sohova ko ei voi olla mikään ihan valtava. Mietittiin myös M-divaania, mutta koska se ei ollu merkittävästi pienempi ja lähinnä istuintila kärsi eniten, koska käsinojat oli tätä L:ää leviämmät, päädyttiin kuitenkin tähän isompaan. Nappivalinta, etten sanoisi! 

Sittenkö saan tänne ylös vielä joskus uu'en tv-tason niin olokkari on sitten aika bueno. No ja siippa sanoi, että astetta isompi telekkari, sekä uus vahavistin ois kivoja kans... Ja oishan sitä kaikenlaista pientä. Kuten tuo puuttuva parveke ja vessa. Ja sisustustikkaat! Ai niin ja tuo portaikon säleikkö pitäisi maalata kans. Seinille vois laittaa vähän lisää tauluja ja ehkä jonku laudan toimittamaan hyllyn virkaa... Ja portaista puuttuu kaide. Ohan näitä, parempi ko ei mieti. :D Tämä uus sohova on kuitenki jo enemmän ko sata jänistä! Muut hommat tulee sitten aikanaan.

pannukakkua vaahterasiirapilla ja vatuilla

pannukakkukestit muumilaakson malliin, vain vaapukkamehu puuttuu...

Lauantaina vietettiin uu'en sohovan kunniaksi pannukakkukestejä! Tekaisin amerikkalaisia pannukakkuja, koska Runebergin tortut tai laskiaispullat ei jotenkin napanneet, ja näitten kanssa oli tietysti kokeiltava sitä vaahterasiirappia. Minusta olivat ihan hyviä, mutta siippa ei kauhiasti tykännyt, pannukakut ei kuulemma maistuneet miltään (maistuivatpas, mm. sitruunalta!) ja siirappi oli liijan äitelää. No, tulipahan testattua, toista kertaa tuskin jaksanen näitä enää väsätä, ellei löy'y uusia syömäkavereita! Kuvissa näyttävät kuitenkin varsin herkullisilta... 

Mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen. Sain nimittäin käsiin hajoavan vanahan Samsungin Galaxy s2:ni tilalle valamistujaislahajaksi uu'en puhelimen iskältä, jonka malliksi valikoitui Honor 7. Näin vajaan viikon käyttämisen jäläkeen olen kyllä ollut puhelimeen tyytyväinen, kamera varsinkin on ihan eri maailmoista verrattaessa tuohon vanahaan (mutta suht hyvin palavelleeseen) Samsungiin. Kaikki kuvat tässäkin ovat tuolla Honorilla napattuja ja tänään innostuin kuvailemaan täällä kotosalla enemmänkin (kuvat löytyvät Instagramista @vihainenitalappilainen), mutta voisin julukaista niitä myös täällä, jahka jaksan siirtää kuvat puhelimesta koneelle. Muutoin tuo Honor on meleko tuttua kauraa entiselle Samsungin käyttäjälle, kiitos Androidinsa. Se olikin meleko ehoton juttu uu'elle puhelimelleni, en olisi suostunut opettelemaan uutta käyttöjärjestelmää. :D Meleko iso painoarvo oli tosiaan myös tällä kameralla, muutoin Samsung olisi saattanut voittaa, mutta tähän hintaan Honorin kamera hakkaa kyllä esimerkiksi äidin suht saman hintaluokan Samsung Galaxy s5 Neon kameran. Samsung olisi saattanut päästä voitolle myös s5 active -mallillaan, joka oisi meikäläisen mettässärymyämiselämäntyyliin ollut suojauksillaan passelimpi (olisin voinut antaa kamerassa vähän anteeksi), mutta menivät perkule poistamaan sen markkinoilta! 

Joten Honorilla mennään. Ja pakko sanoa, että tämän kamerasta löytyy mm. ominaisuuksia, joilla voi muokata omaa naamaa edustavampaan suuntaan (ei, en minä, minä teen vaan ittestäni alieneita luonnottoman kapeilla kasvoilla ja suurilla silimillä :D), mutta esimerkiksi tummien silimänalusten poisto kyllä kelepaa meikän nykyiselle pandakarhunaamalle sillon ko satun selehvien naamastani nappaamaaan. Ja siis olihan tässä puhelimessa ominaisuuksina myös vaikkapa sormenjäläkitunnistus, puheherätys (minun Honorini jostain syystä reagoi myös muihin ko Dear Honor -kiljaisuihin... :D) iso ja kirkas näyttö ja kaikenlaista sälää, mitä nyt nykyälypuhelimista yleensäki löytyy. 

Ja hei, koska myös ikäännyin tuossa taas vuojen, on toki pakko mainita, että siippani osti minulle synttärilahajaksi oman Tuntsa-paidan ja olen sitä nyt varmaan viikon pitänyt putkeen päällä niin kotona ko julukisillakin paikoilla (pienellä tuunauksella tosin ja vaihtamalla kalsarit farkkuihin). Se on päällä itte asiassa nytkin, koska kyseessä on maailman mukavin paita, mutta kuvia siitä ette saa, koska se vaatisi meikäläisen naaman julukaisemista. Menkää Tuntsakaupan sivuille ja kattokaa sieltä Ukko-paita.

Maisterin ajatuksia

Kuten Instagram-seuraajat ko tietävätkin, maisteroiduin vihdoin sitten kuluneella viikolla ja tänään päätin hieman pysähtyä miettimään tätä ihimisen elämää.  

Takana on 25 vuotta elämää ja olen naimisissa, minulla on työssäkäyvä ja minulle maailman parhain aviomies, asutetaan maailman ihaninta omakotitaloa, meillä on koira ja meikäläisellä nyt myös ammatti. Eilisestä lähtien en ole enää ollu opiskelija, vaan työtön työnhakija. Näin seuraavan syntymäpäivän kynnyksellä haluan jotenkin ajatella, että ikääni nähäden asiat on aika mallillaan. 

Miten palaset on sitten loksahelleetkin näin paikoilleen. En tiijä. Ehkä yksi taikasana on siinä, etten ole koskaan asettanut ittelleni mitään aikarajoja tai miettinyt, että sen ja sen ikäisenä pitäisi olla sitä, tätä ja tuota. Päin vastoin, joskus muistan ajatelleeni, että olen valamistuessani tämän ikäinen ja se kuulosti suorastaan hirvittävältä. Mutta kai minä olen siinä mielessä onnekas, ko hyvin monella osa-alueella elämässä ei nyt tarvitse miettiä, että mitähän sitä sitten. 

En ees muista pelätä niin palijon kaikkia uutta ja ihimeellistä, ko kaikki ympärillä on niin hyvin. 

Tänään kokkasin itelleni katkarapurisottoa ja join sen seurana vastoin kaikkia taiteen sääntöjä (lahajaksi saatua) punaviiniä. Yllättävän hyvä makuyhistelmä. Ei ehkä ihan ensimmäinen, mitä suositeltaisiin, mutta minä olen ruukannut rymytä menemään ihan omia reittejäni, niin ruoan ko elämänki kanssa. 

Lunta tupaan ja tammikuu kuvina

Pari päivää on nyt sitten pakkasten sijaan satanut lunta oikeen urakalla ja ko siippa tuolla pihalla ahkeroi lumitöitä jo toista kierrosta tälle päivälle salamivaaralainen handsfree eli peltorit ja niitten alla kännykkä -päässään, aattelin tehä jo kohta perinteeksi muodostuneen viimeaikaiset kännykän kuvina -julukasun. 

Eli miltä piakoin ohi oleva tammikuu on näyttänyt kännykän näytön läpi katottuna:

No pakkasta on ollut. Tämä taitaa olla kylymin ikuistettu lukema pihamaalta. 

Sittenkö pakkasta oli vaan vaivaiset -25, lähettiin riemusta kilijuen elukan kans pihalle. Jäätymään. Tehtiin lumitöitä ja sytyteltiin lyhtyihin kynttilöitä. 

Enemmän kuitenki otettiin ihan vaan rennosti sohovalla. Ei oikeen tuon joulun pois siivouksenkaan kanssa jaksettu hätäillä. Tämä on muuten meijän piskin vakio nukkuma-asento. Katollaan. Ja mutkalla. En tajua, miten tuo voi muka olla mukavaa, mutta siinä se vaan kuorsaa menemään. 

Aika pitkälle tammikuu on myös näyttäny tältä. Puita, puita, puita. Tulet leivinuuniin. Ja lisää puita. 

Äkkiseltään voisi luulla, että tämä on pelekkä tammikuun tunnelmointikuva, mutta kyllä net kynttilät lämmittääki. Etenki ko ikkunasta vetää niin, että tukka heiluu. No ei nyt ihan, mutta melekeen. 

Ja jos välissä oli vähän vähemmän pakkasta, niin kyllä se siitä sitten äkkiä takasin normaaleihin lukemiin kääntyi. 

Mutta toisaalta pakkaspäivät oli monesti meleko kauniita kyllä.

Ja tammikuun puolen välin tienoilla alettiin saaha taas maistiaisia hämmentävästä valoilimiöstä nimeltä aurinko. 

Mutta onneksi tammikuussa on myös vielä niin palijon pimiää, että sen valaiseminen kaikin keinoin on mahollista ja jopa toivottavaa. 

Lopulta nähtiin ensimmäiset valonsäteet omallakin pihalla. Aurinko pitkästä aikaa on aina ihan mukava vieras. Tietää, että tammikuussa ollaan jo pitkällä ko aurinko paistaa sisälle ikkunasta. 

Aurinkoisissa keleissä oli tosin se ikävä kääntöpuoli, että mittari otti taas suunnan alaspäin. Tässä vaiheessa tähän alakoi olla jo meleko tottunut. Ei muutako puuta uuniin ja lukittautua sisälle viikoksi viltin alle lukemaan kirjaa.

Tammikuu on myös siitä hieno kuukausi, että ehtii näkemään kaikenlaisia taivaan valoilimiöitä, myös kuutamoa ja revontulia. Siitä taas huono, että niitten tuijottelussa pihamaalla alakaa äkkiä palella, ko pakkasta on lähemmäs nelijäkymmentä. 

Sieltä se tammikuun aurinko puskee ylöspäin. 

Kun pakkaset lauhtuu, tammikuussa  voi kiikkua okkelilla Kukkuralle makkaranpaistoon. Kahavitki ois voinu keittää, jos ei allekirjottanut oisi unohtanut pakata kuksia mukaan. 

Tammikuussa on mahollista törmätä myös auringottomaan, raudanharmaaseen päivään, jolloin mettä on niinkö mustavalakoelokuvasta varastettu. 

Puissa on mahtava kerros lunta ja koko päivänä ei tule oikiastaan valosaa, pakkasta muutama aste eikä tuuli havisuta puita juuri pientä huokausta enempää. Kyllä kelepaa nauttia sunnuntaipäivästä Kukkuran päällä. 

Lumiset vartijat katselevat yli tammikuisen maiseman hiljaa.

Koska elämä hyvin pitkälle on tammikuussa kuitenkin sisälle orientoitunutta, on se hyvää aikaa tehä sisustukseen uudistustoimenpiteitä ja ottaa poroa sarvista...

...tai vaihtoehtoisesti laittaa poroa lautaselle!

Tammikuussa voi ihastella myös harmaata talavimaisemaa ihan vaan ikkunasta ja olla tyytyväinen siihen, ettei tartte lähtiä mihinkään, jos ei huvita.

Ja mikä olisikaan parempaa aikaa tehä uusia kirjahankintoja ja syventyä tutustumaan niihin iltaisin sohovan nurkassa vilttiin kääriytyneenä, ko tammikuu. 

Puhumattakaan uusien, erilaisten reseptien testaamisesta! Tammikuussa voi leikkiä pitävänsä kevyempää linijaa ja tehä pitsaa kukkakaalipohojalla. Päivän kasvikset tulee syötyä ihan huomaamatta. 

 

Tai sitten voi vaan antaa periksi ex-tempore himoille ja tehä vohoveleita suolaisilla täytteillä ja nauttia niistä kynttilänvalossa.