sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Niitä näitä

Helemikuun alakuja kaikille! En tiijä, onko muuallakin ollu yhtä harmaata ko täällä, mutta meillä aurinko on suostunu näyttäytymään meleko kitsaasti viime aikoina. Lunta sen sijaan on paiskonut taas lisää ja tämä päivä on taas piettänyt sisällään lumikasojen siirtelyä paikasta toiseen perinteisten kotitöitten (tyhjennä tiskikone, en tykkää! Siivoa keittiö, plaah... Lapehi pyykit, en tykkää!) lisäksi. Jossain vaiheessa sain hullun ajatuksen, että lähen hiihtämään tänään (kyllä, löysin lopultakin muuton jälijiltä net monot!), mutta sitten keli oli niin harmaa ja mietin, että kaikki kelekanjälijet ja lavut on varmaan eilisen tuiskun jälijiltä ihan hukkuneet, joten hylykäsin ajatuksen ihan suosiolla. Luulisi, että tässä vielä hiihtokelejä piisaa?! Eihän nyt ole vastako helemikuu. 

Siispä olenkin täällä meijän uu'en sohovan nurkassa ja kirjottelen tämmösiä jonninjoutavia. Kyllä, luit oikein, meillä on _uusi sohova_. Tästä voi syyttää Askon alennusmyyntejä! 

ensin tällainen kunnon "sisustusbloggaajarajaus"...

...ja sitten vähän todellisuutta eli senkin päällä on roinaa, lattialla muovipusseja ja sininen rahi ihan väärässä paikassa :D ja muuria vasten muuten mopin varsikin vielä!
Siinä se nyt sitten on. Askon L-divaani, kotimainen sohova kulutusta kestävällä ja koiraystävällisellä ja konepestävällä kankaalla. Päälliset on tyynyissä tosiaan irrotettavat ja tyynyt on verhoiltu molemmin puolin, jolloin niitä voi paitsi käännellä, myös divaani on vaihettavissa tarvittaessa toiselle puolelle. Väri valikoitui pitkälti sen mukaan, ettei koirankarvat kovin näkyisi ja tietysti kankaan piti olla kestävä ja pestävä. Pinta on suht sileä, ettei elukan kynnet revi lankoja ja ihan hirviän sähköinenkään tämän ei pitäisi olla (oli nimittäin kerran ruskia sohova sähköistyvällä kankaalla ja oli hauska aina imuroija omia hiuksia ja koirankarvaa sisältäviä myttyjä, jokka imaisivat kiinni sohovaan). Mustaa sohovaa en aikonut ostaa, mutta näin siinä sitten kävi. :D Ei tämä mikään sysimusta ole, vaan kangas on eläväpintainen ja vivahtaa valosta riippuen vähän harmaaseen ja ruskiaankin. Erittäin mukava maata tässä divaaniosalla ja kokonsa puolesta tämä oli meijän suht vaativaan tilaan just passeli. Sohova ko ei voi olla mikään ihan valtava. Mietittiin myös M-divaania, mutta koska se ei ollu merkittävästi pienempi ja lähinnä istuintila kärsi eniten, koska käsinojat oli tätä L:ää leviämmät, päädyttiin kuitenkin tähän isompaan. Nappivalinta, etten sanoisi! 

Sittenkö saan tänne ylös vielä joskus uu'en tv-tason niin olokkari on sitten aika bueno. No ja siippa sanoi, että astetta isompi telekkari, sekä uus vahavistin ois kivoja kans... Ja oishan sitä kaikenlaista pientä. Kuten tuo puuttuva parveke ja vessa. Ja sisustustikkaat! Ai niin ja tuo portaikon säleikkö pitäisi maalata kans. Seinille vois laittaa vähän lisää tauluja ja ehkä jonku laudan toimittamaan hyllyn virkaa... Ja portaista puuttuu kaide. Ohan näitä, parempi ko ei mieti. :D Tämä uus sohova on kuitenki jo enemmän ko sata jänistä! Muut hommat tulee sitten aikanaan.

pannukakkua vaahterasiirapilla ja vatuilla

pannukakkukestit muumilaakson malliin, vain vaapukkamehu puuttuu...

Lauantaina vietettiin uu'en sohovan kunniaksi pannukakkukestejä! Tekaisin amerikkalaisia pannukakkuja, koska Runebergin tortut tai laskiaispullat ei jotenkin napanneet, ja näitten kanssa oli tietysti kokeiltava sitä vaahterasiirappia. Minusta olivat ihan hyviä, mutta siippa ei kauhiasti tykännyt, pannukakut ei kuulemma maistuneet miltään (maistuivatpas, mm. sitruunalta!) ja siirappi oli liijan äitelää. No, tulipahan testattua, toista kertaa tuskin jaksanen näitä enää väsätä, ellei löy'y uusia syömäkavereita! Kuvissa näyttävät kuitenkin varsin herkullisilta... 

Mistä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen. Sain nimittäin käsiin hajoavan vanahan Samsungin Galaxy s2:ni tilalle valamistujaislahajaksi uu'en puhelimen iskältä, jonka malliksi valikoitui Honor 7. Näin vajaan viikon käyttämisen jäläkeen olen kyllä ollut puhelimeen tyytyväinen, kamera varsinkin on ihan eri maailmoista verrattaessa tuohon vanahaan (mutta suht hyvin palavelleeseen) Samsungiin. Kaikki kuvat tässäkin ovat tuolla Honorilla napattuja ja tänään innostuin kuvailemaan täällä kotosalla enemmänkin (kuvat löytyvät Instagramista @vihainenitalappilainen), mutta voisin julukaista niitä myös täällä, jahka jaksan siirtää kuvat puhelimesta koneelle. Muutoin tuo Honor on meleko tuttua kauraa entiselle Samsungin käyttäjälle, kiitos Androidinsa. Se olikin meleko ehoton juttu uu'elle puhelimelleni, en olisi suostunut opettelemaan uutta käyttöjärjestelmää. :D Meleko iso painoarvo oli tosiaan myös tällä kameralla, muutoin Samsung olisi saattanut voittaa, mutta tähän hintaan Honorin kamera hakkaa kyllä esimerkiksi äidin suht saman hintaluokan Samsung Galaxy s5 Neon kameran. Samsung olisi saattanut päästä voitolle myös s5 active -mallillaan, joka oisi meikäläisen mettässärymyämiselämäntyyliin ollut suojauksillaan passelimpi (olisin voinut antaa kamerassa vähän anteeksi), mutta menivät perkule poistamaan sen markkinoilta! 

Joten Honorilla mennään. Ja pakko sanoa, että tämän kamerasta löytyy mm. ominaisuuksia, joilla voi muokata omaa naamaa edustavampaan suuntaan (ei, en minä, minä teen vaan ittestäni alieneita luonnottoman kapeilla kasvoilla ja suurilla silimillä :D), mutta esimerkiksi tummien silimänalusten poisto kyllä kelepaa meikän nykyiselle pandakarhunaamalle sillon ko satun selehvien naamastani nappaamaaan. Ja siis olihan tässä puhelimessa ominaisuuksina myös vaikkapa sormenjäläkitunnistus, puheherätys (minun Honorini jostain syystä reagoi myös muihin ko Dear Honor -kiljaisuihin... :D) iso ja kirkas näyttö ja kaikenlaista sälää, mitä nyt nykyälypuhelimista yleensäki löytyy. 

Ja hei, koska myös ikäännyin tuossa taas vuojen, on toki pakko mainita, että siippani osti minulle synttärilahajaksi oman Tuntsa-paidan ja olen sitä nyt varmaan viikon pitänyt putkeen päällä niin kotona ko julukisillakin paikoilla (pienellä tuunauksella tosin ja vaihtamalla kalsarit farkkuihin). Se on päällä itte asiassa nytkin, koska kyseessä on maailman mukavin paita, mutta kuvia siitä ette saa, koska se vaatisi meikäläisen naaman julukaisemista. Menkää Tuntsakaupan sivuille ja kattokaa sieltä Ukko-paita.

4 kommenttia:

  1. MOi.
    Oikein hieno sohva,passaa kyllä istua ja katsoa tv;tä,kyllä se yksikin uusi huonekalu,piristää mieltä ja huonetta.Pitäisköhän paistaa pannukakkuja?.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä uusi ja tarpeellinen huonekalu on aina mukava lisä! Kyllä minusta pannukakut olivat ihan kokeilemisen arvoisia. :)

      Poista
  2. Hello! Ja "hetken" käytön jälkeen kantsii (ehkä) panna vaneri jousien tilalle, ku joitaki vuosia sitten tuli hommattua samammoine divaani ja maksettua itteni melekee kipiäksi ;), mut sillon tienaski jotain, ku ylitöitä paiskia sai... xD No mutta kuite makia divaani, kunnes yks kaveri hoksi vaneroijja ja tuli ihan mielettömän mukava!!! Ei ihan täysin sama divaani ollu kaverillakaan, mut parani pirusti, pehmeemmillä patjoilla ku itellä... pitäs itekki laittaa vanerit... kuha sais aikaan :D Joo ja se ent. kyläläinen kommentoi viisaita tässä, joka kovasti menossa jussina sinne Tuntsalle KALAAN ;D !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä piettää vinkki mielessä! Ainaki näin parin viikon käytöllä on vielä jokseenkin jämäkkä tämä sohova (mikä on varmaaan ihan toivottavaa :D), otettiin tosiaan nuilla ympäriverhoilluilla tyynyillä jo ihan sen takia, että tyynyt on käännettävissä ja divaaniosan puolen vaihtaminen onnistuu tarvittaessa, mutta se myös jämäköitti heti sohovaa verrattuna siihen, mitä koeistuttiin liikkeessä. Ja ohan tämä kangaski vähän jämäkämpi ko se esitteillä olleen sohovan halavin vaihtoehto. Mutta tietenki tähän rahaan (alennuksista huolimatta) toivois pitkää käyttöikää, onkohan se nykyaikana liikaa vaajittu? :D Jousethan net on tietenki jokka väsyy, ko rungolla pitäis kuitenki olla aika pitkä takuu...

      Poista

Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!