sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Viime aikojen mukavat

Aattelin koota tähän viime aikojen pieniä mukavia juttuja, koska elämässä on tärkiää osata arvostaa niitä ei aina niin isoja, mutta arkisen hyvän mielen kannalta tärkeitä asioita. 

Viime aikoina ollaan esimerkiksi saatu tehtyä kotona erilaisia pieniä asioita. Äidin avustuksella kyhättiin kokoon minikokoinen kasvimaa.


Joku aika sitten näytti vielä näin vaatimattomalta, mutta nyt salaatit, sipulit, tillit, herneet ja persiljat on jo varsin hyvässä kasvussa. Tänä vuonna tosiaan näin pienimuotoista vielä, ens kesänä toivottavasti on aikaa (ja rahaa) perustaa vähän isompi.


Piha siistiytyi myös huomattavasti sen jäläkeen ko saatiin häälahajaksi päältä ajettava ruohonleikkuri ja saatiin nurmikko kuriin. Trimmerille olisi tosin vielä lisääkin töitä.


Aitakin valamistuu hitaasti, mutta varmasti. Vielä pitäisi tosin hankkia vähän lisää aitatarpeita niin pysyy koirakin varmasti omalla puolella. Se on hämmentävää, miten källi elukka koira osaa olla, ko silimä välttää, laajentaa herra tonttia naapurin puolelle, ellet ehi ennen sitä kysäisemään, että minnes se herra karvakasa nyt on menossa. Pihalla riittäisi kyllä aijankin lisäksi proggista kerrakseen, mutta tehään ko keretään tai kun rahatilanne sallii. :D Ens kesänä voitais järjestää vaikka omat maalaustalakoot. Ja raivaustalakoot. Nurmikontekotalakoot. Tai istutus- ja pihanrakennustalakoot. Vaihtoehtoja riittää. :)


Sisällä ollaan viimeinkin saatu yläkertaa astetta ihimisasumusmaisempaan suuntaan. Esimerkiksi operaatio senkki on nyt jo siinä pisteessä, että senkki on pesty, tuotu sisälle ja taiteiltu yläkertaan. Tavaroitakin jaksoin jo asetella päälle, mutta siihen se sitten tyssäsi. Iski motivaatiopula, enkä ole saanut purettua pahavilaatikoitten sisältä esimerkiksi cd-levyjä tuonne kaappiin. Muutenkin yläkerran sisustaminen jumahti ihan kokonaan ja into järjestellä ja laittaa paikkoja lopahti ihan täysin. Motivaatiota ootellessa, jotta se yläkerran kamarikin saataisiin johonkin järjestykseen. Tai yövieraita. :D (Nyt ko sanoin tämän ääneen, niin tajusin, että ei perskeles, semmosiahan on muuten oikiasti tulossa...)


Kyllä siellä nyt kehtaa kuitenki telekkaria kattoa. Viihdevehkeet on kohillaan ja se on ilimeisesti miehisellä mittapuulla yhtä ko valamis olohuone. :D


Senkin sisältä löytyi muuten palanen vuojen -81 Lapin Kansasta. Olokkarillekin pitäisi vielä tehä jotain, mutta osittain ehkä sen vuoksi, että yksi pöytä jonka olen kaavaillut sijoittavani tuonne, kaipaisi uutta maalipintaa, homma on vähän jäissä. Toisaalta myös ehkä siksi, että pitää vielä kypsytellä sitä, mitä tuo olokkari kaipaa. Nyt ehkä aavistuksen harmittaa, etten ostanut paria alessa ollutta Pentikin kynttilälyhtyä siellä vieraillessani. Tuonnehan net ois voinu ikkunaan laittaa killumaan. 


Positiivista on ollut myös muutamat ihan kohtalaisen lämpimät ja kauniit kesäillat, joita etes laumoittain esiintyvät sääsket ei ole onnistuneet pilaamaan. Mikäs sen rentouttavampaa ko kuunnella lintujen laulua ja katsella ko joki virtaa hilijalleen ja kalat pulijaa veessä.


Heitettyäni talaviturkin juuri ja juuri kesäkuun puolella on sen jäläkeen uimakertojakin kertynyt jopa kourallinen. Ihanan piristävä ex-tempore iltauinti kylän omalla uimarannalla jää mieleen tämän kesän pienenä kohokohtana. 


Mukavaa on myös yllättyä positiivisesti ja huomata, että jokin turhakkeeksi ajattelemasi laite saattaapi olla ihan kätevä veheje. Näin kävi minulle häälahajaksi saadun smoothieblenderin kanssa. En varmaan olisi ite tullut ostaneeksi, mutta kerran kokeiltuani voin sanoa, etten jaksaisi smoothieta enää millään muulla tehä. :D Niin palijon helepompaa ja vähemmän tiskiä! Toivon tämän nostavan smoothien valamistusintoani potenssiin kymmenen. 


Elämän pieniin iloihin kuuluu myös se, että äitiltä sosialisoimani nukkumatin alaku, alias Masa Junior, on alakanut ikkunalau'alla kasvattaa lehtiä Masa Seniorin malliin. Tässä ootellaan kolomannen lehen aukiamista, nyt tulossa on jo nelijäs. Peikonlehtikin kasvattelee innoissaan uusia lehtiä, viherkasvit on ihania!


Onnellisuutta heijastelee myös ihana ite tehty pitsa ja kaikki muukin viime aikoina nautittu hyvä ruoka. Etenkin ko eväitä saa nauttia kaikilta ihanilta häälahajaksi saaduilta astioilta. 

Ja mikä parasta, kuvan pitsaa on vielä jälijellä. Lisäksi uusimmassa Avotakassa on vielä luettavaa ja kesälukemiseksi sopiva kirja kesken. Jos kotihommat ei yhtäkkiä nappaakaan, voin aivan hyvällä syyllä käpertyä sohovan nurkkaan pitsan ja lukemisen kera! 

Ja jotenkin kummassa nyt tuntuu, ettei nappaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!