Pikaiset kuulumiset

Heipä hei! Ensimmäiset pääskyt on nyt havaittu, että se on kesä kai sitten?

Aika on taas vierähtänyt yllättävän nopiasti, iliman että on käyny ees mielen vieressäkään koittaa rustata tänne jotain. Nytkään en kovin ihimeellisiin suorituksiin aatellu taipua, sillä käynnissä on taistelu luonnonvoimat vastaan minä. Eli toisin sanoen jännitän, saanko lakanapyykit kuivaksi ulukona vai en (nyt paistaa aurinko, mutta hetken päästä voi jo sataa...) Ajattelin kuitenkin vaatia itseltäni sen verran nyt, että koittaisin viikonloppuna saaha aikaseksi vaikkapa jotain kuvallista sepustusta alakerran tiloista, täällä kun alakaa olla jo lähes valamista. Kuvat ja muut on ollu viime aikoina meleko vähissä siksikin, että piuhat on vielä muuton jälijiltä jossain paremmassa tallessa. Tähän nyt kuitenkin ymppäsin ottamiani Instagram-kuvia, ettei ihan kuvatonta meininkiä ois taas. Bannerikin on edelleen hyvin talavinen, mutta myös kovalevy, jossa kuvat sijaitsee, on havaintoalueeni ulukopuolella. Ehkä se löytyy nyt viikonloppuna myös.

Touhua on tässä riittänyt, sen lisäksi, että on tullut nautittua ihanasta keväisestä säästä (ylläolevat kuvat Vallovaarasta Iltaruskon laavulta), on myös aloitettu aijanrakennustalakoot, olen haravoinut pihapiiriä, järjestellyt paikkoja sisällä ja onpahan tuota tullut käytyä taas yhet mutkat Oulussakin eilen (sitä reissua varten tuli herättyä varttia vaille nelijä aamuyöstä ja silti olen mennyt eilen nukkumaan vasta kymmenen jäläkeen, pahoittelut siis jos teksti vähän tökkii). 

Ja tässä kaiken välissä ehtii tietysti touhuamaan kaikkia arkisia asioita, kuten pesemään pyykkiä (haha, voiton puolella ollaan, keli aurinkoistui ja tummat pilivet näyttävät painuvan pois päin, tuolla tuulella pyykit on kuivat varmaan puolen tunnin päästä), tekemään ruokaa ja siivoamaan. Jotenkin arkiset asiat on vaan nyt palijon mukavempia ko ennen. Pyykkiäkin pesee ihan mielellään, kun sen saa ulos kuivumaan ja ruokaa tekee mieli laittaa ihan erilailla ko keittiössä mahtuu toimimaan kunnolla. Tänään ylitin itseni ja tein itelleni ja siipalle erilliset lasagnet. Täytyy sanoa, että tuli kyllä onnistuneinta lasagnea ikinä. Juustokastikekin onnistui ihan täydellisesti. Kaavoihin kangistuneitten ruokalajien sijasta oon yrittänyt myös keksiä uusia tapoja tehä ruokaa ja kokeilla uusia reseptejä.

Koiruuskin osallistuu pihan siivoustalakoisiin

Pihan haravointikin alakaa olla jo loppusuoralla, haravoitavaa tässä tontissa riittääkin ja voi olla, että jossain vaiheessa elämää saattaa alakaa sylettämään. :D En ole mikään haravoinnin vihaaja, vaan päin vastoin, mutta jopa meikäläisellä alakaa olla ilimassa jo pientä taisteluväsymystä. No, onneksi ei tartte ottaa asiasta mitään paineita, vaan siistii pihaa siihen tahtiin ko ite jaksaa ja kerkiää. Piettämällä arkiset touhuilut mukavina juttuina, joita tekee mielellään, säilyy ehkä mielenkiinto elämää kohtaan astetta paremmin. Aitaakin on tällä hetkellä valamiina jo jokunen metri ja aika monta metriä vielä tekemättä, mutta eipä tuo haittaa. Kaikki ajallaan. Ensimmäinen kahen hengen aitatalakoilu päättyi meleko nopiasti siihen, kun minä avasin maalipurkin tarkoituksenani sutia maalia toloppien pintaan (meijän kylällä voi ennustaa sään sen mukaan, vienkö pyykit ulos/haravoin/alan maalata, silloin on takuuvarmasti vesisaje tiijossa). Ruvettiin tosiaan väsäämään aitaa oman ja naapureitten tontin väliin, kun koira tahtoo välillä tehä reissuja myös naapurin puolelle, vaikka muuten pihalla pysyykin. Eipähän tartte sitten jatkuvasti miettiä, että missä se elukka nyt huitelee. Naapurista saadut poronluut tosin piettävät kummasti koiraherrankin ihan oman pihan puolella, jolloin voi keskittyä omiin hommiin astetta paremmin. 

Omakotitalon asuttamisen (ja vielä vanahan sellaisen) hankalimpia puolia on ehottomasti se, että pää tursuaa koko ajan ihan liikaa ajatuksia siitä, mitä voisi tehä ja touhuta seuraavaksi. Sitä ko kävelee tuolla pihalla, näkee pellon tilalla kasvimaan ja marjapensaita, rinteessä portaat, yhessä kohtaa pensaita ja puita näkösuojana, lisää kunnon nurmialuetta toisaalla, järvinäkymän raivattuna paremmaksi, maalia ulukorakennusten pinnassa ja kesäkukkaistutuksia siellä ja täällä. Ylijäämälaudoista askartelee mielessään linnunpönttöjä ja kukkalaatikoita. Sisällä suunnittelee kaikenlaista ja varaston tavaroita kaivellessa näkee aarteita. Mikään ei ole enää turhanpäiväistä rojua, vaan kaikkea katsoessaan miettii, että voisiko tuolle antaa uuden elämän jossain toisessa käyttötarkoituksessa ja uudella maalipinnalla. Kaikenlaista pientä nikkarointia ja rakentamista olisi koko ajan mielessä.

krääsähyllyn aarteita

Mutta ei kait se auta ko piettää pää kylymänä ja tehä asioita yksi kerrallaan ajan ja erityisesti rahan sallimissa puitteissa. Keskeneräisyyksien sijasta sitä näkeekin onneksi mahollisuuksia. Ja palijon voi onneksi toteuttaa sellaisiakin pieniä projekteja, jotka ei niin hirviästi vaaji rahaa. Kuten vaikkapa varaston ja navetan siivous ja tyhyjennys turhasta rojusta (vaikka äsken puhuinkin, että sieltä löytyy vaan arteita, niin kyllä jotain täytyy hennoa sentään heittää kaatopaikallekin :D) tai vanahan pakasteen tuunaaminen kompostiksi.

Nyt kuitenkin viemään lisää pyykkiä ulos kuivumaan ja sen jäläkeen onkin mietinnän alla, että miten sitä tätä perjantai-illan viettämistä jatkaisi! Ihana sää kutsuisi ulukohommiin, mutta kova tuuli estänee kyllä haravoinnin aika tehokkaasti. Pullan leivontakin kiinnostaisi, mutta sen voisi jättää myös sellaiselle päivälle ko sää on huonompi. Eipähän tuota vielä tiijä, mistä sitä ittensä löytää, palataan!

Vastauksia haasteellisiin kysymyksiin

Sain haasteen ja yritin kovasti torstaina jääkiekon lomassa täyttää sitä (mikä oli ihan perkeleen hankalaa, koska tuomaripeli) ja eihän siitä sitten mitään tullut (ei jääkiekosta, eikä meikäläisen kirjottelustakaan). Perjantaina nuohooja suoritti visiitin, kävin kaupassa, käytin koiraa pitkällä lenkillä, pesin mattoa ja vaihoin viherkasveihin multia ja uusia ruukkuja (auttamatta myöhässä, tiijän) ja lopuksi yllätin itteni haravoimalla pihaa 1,5 tuntia illalla. Sen jäläkeen ei sitten maistunutkaan enää juuri muu kuin ihanan rentouttava sauna, iltatee ihanaa auringonlaskua kattellen ja nukkumaanmeno. Että kyllä on kiirettä piettänyt tässä "lomalaisen" arjessa!

Nyt koitan kuitenki tsempata ja saaha vastattua näihin Millan kysymyksiin ja ehkä jopa keksiä itekin yksitoista kysymystä. Haastettavia en taija niin montaa keksiä, mutta katotaan. Ideanahan oli siis vastata haastajan keksimiin 11 kysymykseen ja sen jäläkeen keksiä ite uu'et ja haastaa seuraavat 11 uhuria vastailemaan. 

1. Kerro jotain itsestäsi, mitä et ole vielä blogissasi paljastanut.

Yritin miettiä jotain jännää, mitä en olisi vielä tullut täällä maininneeksi, mutta en kyllä äkkiseltään ole ihan varma, mitä olen kertonut ja mitä en. :D Heitetään varmuu'en vuoksi usiampi fakta. Eli olen siivousfriikki, hengailen kotona aina kulahtaneissa kotivaatteissa, koska arvostan nykyään mukavuutta ohi ulukonäön (pierukolleget!) ja rakastan saunomista yli kaiken. Ehkä joku nuista ei vielä ollu tullu esille täällä?

 

2. Mikä leipomus/ruuanlaitto epäonnistui viimeksi?

Ihan hirviästä epäonnistumisesta ei voi puhua, mutta mokkapala kohosi toiselta laijalta huimasti ja jäi toiselta laijalta lättänäksi jostain tuntemattomasta syystä. Mitään isompia epäonnistumisia ei oo tainnu viime aikoina sattua (koputan puuta). 

 

3. Mikä ruoka-aine aiheuttaa kuvotusta?

Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen meleko kaikkiruokainen. Rusinat pullassa ja sellainen englantilainen hedelmäkakku on niitä harvoja, jokka ei saa meikäläiseltä kannatusta. Kuvotusta en äkkiseltään osaa liittää mihinkään ruoka-aineeseen, meikäläiselle menee oikiasti kaikki perusinhokit ja useimmiten ihan mielissään. No ehkä kapriksille en oo keksinyt järkevää syytä olla olemassa ja kirsikoista en tykkää.

4. Onko keittiössäsi jotain, mitä sieltä on puuttunut jo kauan mutta et ole saanut syystä tai toisesta hankittua?

Lävikkö. En tiijä miksi sen ostaminen on niin hankalaa, mietin aina pastaa keittäessäni, että voi ko olisi se lävikkö, mutta ei.

 

5. Mitä ikkunalaudallasi/parvekkeellasi/pihallasi kasvaa?

Ikkunalau'alle haluaisin yrttejä, parveketta ei vielä ole ja pihalla näyttäisi tällä hetkellä pikaisen tarkistuksen perusteella kasvavan juuri ja juuri nurmikkoa. :D Ja yhessä purkissa jotain tunnistamattomia vihireitä alakuja. Tarkoitus olisi kuitenkin jo tänä kesänä toteuttaa ainakin minikasvimaa isoon pataan tuohon pihalle (äkkiseltään näyttäisi, että sieltä ei ole mitään erityistä nousemassa) ja ehkä saattaa alulle vähän isompaakin kasvimaata. Iso ehkä. Ja tietysti muutaman kesäkukkaistutuksen voisi tehä. Kaikki suuremmat pihasuunnitelmat taitavat toistaiseksi jäähä oottelemaan vielä parempia aikoja. Projektilla on kyllä laajuuttakin, että ehkä tässä ei oo mikään hoppu.

 

6. Satsaatko mieluummin laatuun vai määrään (vaikkapa kesäkukissa/leivonta-aineissa)?

Hyvä kysymys. Huonekalujen ja astioiden sekä tekstiilien kohalla ehkä enemmänkin laatuun (en kyllä tosin väitä, etteikö halavallakin voisi saaha hyvää). Kesäkukkia en ole vielä ehtinyt etes miettimään, mutta ruoanlaitossa ja leivonnassa tekee mieli ainakin joskus hifistellä. Sama pätee myös esimerkiksi alakoholijuomiin, mieluummin kalliimpaa laadukasta ja oikiasti hyvää ko enemmän jotaki halapaa. Useitten asioitten kohalla arvotan kyllä kotimaisuu'en meleko korkialle. Ja hinta-laatusuhetta tulee aika palijon mietittyä, oli kyse sitten mistä hyvänsä.

7. Mikä asia sai sinut tuntemaan viimeksi onnellisuutta?

Eilen se oli tosiaan se sauna ja saunan jäläkeinen hetki, ko kattelin tuvan ikkunasta laskevaa aurinkoa teemuki kourassa. Kokonaisuu'essaan tämä oma koti ja kaikki mahollisuu'et, se että on saanut kulumaan monta tuntia pihalla touhutessa. Ja ai niin, se, että minulla on mies, joka pitää minua seksikkäänä, kun pesen kalsarit jalassa ikkunoita. :D Tekijä, joka kantaa meleko pitkälle!

 

8. Jos voittaisit Eurojackpotissa yli 90 miljoonaa, mitä isompaa ostaisit ensimmäisenä?

Yhtenä isona investointina tekisin taloon laajennuksena kodinhoitohuoneen/pyykinkäsittelytilat, eteisen isoilla ikkunoilla ja pari kamaria. Saunaan tekisin pientä remonttia vaihtamalla kiukaan ja tekemällä ikkunan ulos, yläkertaan viimeistelisin vessan ja parvekkeen. Ja sitten tietysti pistäisin piharakennukset kuntoon, remppaisin navettaan sauna- ja oleskelutilat, autotallin ja pihalle paljun ja muutenkin laittaisin pihan kuntoon. Ja ostaisin auton. Nopian sellaisen. Ehkä montaki. Itelle. Ja siipalle kans. (Tosin näitähän ei nyt sitten taas tarvitse miettiä, koska a) unohin pelata koko Eurojackpottia eilen ja b) miljoonat taisi mennä Tsekkeihin. Ne perkeleet.)

9. Mistä haluaisit nähdä unta ensi yönä?

Jaa-a, tämähän olikin aika jännä kysymys. Jokin mukava uni olisi aina tietysti kiva, mutta toisaalta ei mikään liian mukava (kuten vaikkapa net Eurojackpotin milijoonat), ko sitten oisi ikävä herätä todellisuuteen. :D

10. Paras lukemasi kirja?

Nyt en kyllä osaa mainita vain yhtä. Taru Sormusten Herrasta on edelleen ikisuosikki teininä koetun vaikuttavan lukukokemuksen vuoksi, mutta myös lähes kaikki lukemani John Irvingit puree kyllä. Ehkä kaikista eniten Kaikki isäni hotellit ja Kunnes löydän sinut. Myös Stephen Kingin Musta torni -sarja on aika kova. Tämä kysymys muistuttaa kyllä mieleeni, että olen viimeaikoina lukenu ihan liian vähän vain ja ainuastaan huvin vuoksi. Maanantaina suunta kirjastoon? 

11. Mitä hyviä ja huonoja puolia bloggaamisessa mielestäsi on?

Hyviä puolia ovat ehottomasti se, että pääsee purkamaan omia ajatuksiaan jonnekin ja toteuttamaan ittiään kirjoittamalla. Saman väylän kautta voi vapaasti julukasta myös muut tuotokset, kuten vaikkapa valokuvat. Isomman kaliiberin kirjottelijat myös pääsevät todennäköisesti vaikuttamaan asioihin ja herättämään oikiasti ajatuksia ihimisissä teksteillään. Näin pienempänä tekijänä lähinnä tuntee itte, että pystyy omalla paasaamisellaan vaikuttamaan. :D Ja tietysti kauempana asuvat ystävät ja tuttavat pysyy kärryillä siitä, mitä meikäläisen elämässä tapahtuu, vaikka tietyllä tapaa niukasti ja sensuroiden tulee juttuja julukastua. Huonoja puolia ehkä se, että ihimiset saavat tietää sinusta sensuurista huolimatta turhankin palijon asioita, etenkin nyt ko on muuttanu pienelle paikkakunnalle asumaan. Ja tietysti se, että aina ei vaan riitä aikaa ja intoa kirjottaa. Sekä toisaalta jämähtäminen, ite haluaisin ehkä kehittää tätä blogia ja kasvaa ja saaha lukijoitakin, mutta toisaalta aika ja riittävä työpanos ehkä kuitenkin puuttuu. 

 Ja sitten omat 11 kysymystäni:

1. Onko sinulla lemmikkieläimiä? Jos on (tai on ollut), niin kerro jokin elukkaasi liittyvä hauska/kiinnostava/tärkeä fakta.

2. Oletko koskaan harkinnut lopettavasi blogisi pitämisen ja jos olet, niin miksi?

3. Mikä on sinulle ominaisin asumismuoto (omakotitalo/kerrostalo/rivari jne.)?

4. Jos saisit lahjoittaa kolomelle eri kohteelle/ihimiselle jne. valitsemasi ihan minkä tahansa summan rahaa, niin mitkä net olisivat?

5. Muuttaisitko jotain tämänhetkisessä elämäntilanteessasi?

6. Mitä televisio-ohjelmaa et voi sietää?

7. Entä minkä alakaessa nauliudut välittömästi television ääreen? 

8. Kerro lapsuutesi ehottomasti kovin suosikkiartisti/bändi!

9. Mihin menet kun haluat rauhoittua/koota ajatuksia/viettää aikaa itsesi kanssa?

10. Jotain, mikä on ostoslistallasi juuri nyt.

ja viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä: 

11. Jos hallitusneuvottelijat kysyisivät mielipidettäsi Suomen tilanteesta ja siitä, mitä pitäisi tehä, mitä sanoisit heille?

Koittakaapas vastailla näihin, sovitaan, että kuka tahansa joka haluaa, saa vastata näihin ja halutessaan keksiä omat kysymykset ja haastaa uusia mukaan, mutta kokeillaan kohdentaan myös muutamaan blogiin, eli haasteen saavat:

Y by Jenny

Poromiehen muija Sallassa   

Maltan mieleni
#IHANROUVANA

Olokeeppa hyvä! 
    

Toukokuun pimiää

Hui hai!

On tässä ollut taas kaikenlaista, mutta nyt toivottavasti rauhottuu. Tulin eilen kotiin niin myöhään, että kylän katuvalotkin oli jo sammuneet. Ainuastaan vanahan kaupan pihalla loisti yksinäinen lamppu. Olin toki jo vähän aikasemmin illasta kotiutunu (toivottavasti) viimeiseltä Oulun keikalta, mutta lähin vielä sitten kylille kattomaan jääkiekkoa ja sehän venähti meleko pitkäksi. 

Oli silti kiva tulla keskellä pimeintä toukokuun yötäkin kotia. Mietin siinä nukkumaan laittaessani, että oon nyt usiamman kerran kuullut hassun kysymyksen "miltä nyt tuntuu asua siellä?" 

Eipä tuohon oikein osaa kummoisia vastata, aika outo kysymys. Miettikää nyt itekin, miltä teistä tuntuu asua kotonanne? Tuskin kovin kamalalta ainakaan. Minä istun tässä nyt yläkerrassa saunan jäläkeen ja vietän laatuaikaa hömppäohojelmani äärellä ja samalla kuuntelen ko saje piiskaa kattoa. Mikäs tässä on ollessa. 

Että ihan hyvin menee, vaikka tänään kauppaan lähtiessä unohinkin lähes kuivat pyykit ulos narulle ja alakoi satamaan, koira käyttäytyi huonosti lenkillä, unohin ostaa kaupasta kaikki net asiat jokka huomasin listan kirjottamisen jäläkeen, enkä lisänny listaan, koska luulin muistavani ostaa net ilimankin ja takaisin päin ajellessa näin sateisessa mettässä seisomassa hirven. 

Vähän näläkäkiukuttikin tuossa, mutta sitten tein myöhäisen iltaruoan, lämmitin saunan ja olen tässä. Lisäksi ostin Avotakan, ko se oli tarjouksessa (onko tämä nyt sitä, että tulee vanahaksi?? sekä Avotakka, että tarjouksesta ostaminen :D) ja ajattelin ehkä seuraavaksi hiipiä alakertaan ja makkariin peiton alle lukemaan sitä.

Hyvää yötä!

Jotain ihan muuta

Tällä kertaa ajattelin julukasta jotaki ihan muuta, ko yleensä. Nimittäin tuossa yhtenä kauniina päivänä kesken muuttolaatikoitten purkamisen löysin itteni kaivelemasta cd-levylaatikkoa, jossa on kasapäin sekä ite ostamiani, lahajaksi saatuja että jostain sosialisoituja levyjä. 

Niitä kuunnellessa osui sitten kohalle yksi levy ajalta ko olin seittemäntoista, jonka, kuten monen muunkin, olin melekeen unohtanu. Siinä sitten kuunnellessa iski vastustamaton halu laulaa ja koska naapuriin ei enää kuulu, vaikka kuinka huutais, niin minähän lauloin (kuten teen taas nykyään aina ko olen yksin ja kuuntelen musiikkia, ajoittain myös lenkillä). 

Yksi kappale meni sitten oikein ihon alle. Muistan sen fiiliksen silloin joskus. Ja miten erilainen fiilis onkaan istua kaheksan vuotta myöhemmin risti-istunnassa oman kodin lattialla ja laulaa samaa kappaletta. Kaheksan vuotta kaikenlaista sotaa ja vääntöä, iloja ja suruja ja nyt ollaan tässä. Kun voi oikiasti vetää henkiä pelekäämättä mitään. 

Aattelin sitten jakaa tämän teijänkin kanssa. Valitettavasti laatu on ihan sontaa, koska läppärin mikrofoni ja tausta tulee cd:ltä. Meikäläisen kitaransoittotaijot on tällä hetkellä vaiheessa "tapailen nelijän soinnun piisiä ja sitäkin useimmiten väärin", joten meisiä ei nähä vielä hetkeen säestämässä ittiään. Jos ikinä. Sanatki oli vähän hukassa, mutta sitähän tet että huomaa jos minä en kerro sitä. Eiku.

Ja ai niin, kuvaa ei ole, koska se ei ole mitenkään olennaista tämän asian kannalta. Ja videohan on tosiaan piilotettu, eli sitä ei löyä Youtubesta hakemalla (ei sillä että kukaan niin toki haluaisi tehä), ainuastaan tämän linkin kautta. Miksi, no, en tiijä.

Haaveita

Heippa taas! Nyt on takana (toivottavasti) viiminen tentti ikinä ja ajattelin täältä kaikenlaisen touhuilun keskeltä tulla vähän heittelemään ajatuksia tänne. Vaikka meillä melekonen aarreaitta tuolla onkin ja suurin osa "uusista" huonekaluistani tulee sieltä (niistä lisää myöhemmin), muutamia juttuja tällä hetkellä kuitenkin kaipailen. 

Suurin juttu niistä on tietysti sohova. Vaikka vanahassa nahkasohovassa on puolensa (olokoonkin, että se on aika ruma), olisi se silti ihana köllähtää uuelle ihanalle divaanisohovalle. Joka voisi olla esimerkiksi tämmöinen:

Kuva Asko

Tilan koko aiheuttaa joitakin rajoituksia sohovan koolle ja vaikka ihan sairaan palijon haluaisinkin ihanan muhkian moniosaisen kulumasohovan, on meikäläisen tyytyminen divaanisohovaan. Tämä Askon Divaani M oisi ainakin koon puolesta sopiva meille. Livenä en ole käynyt testaamassa, joten en voi tietää varmasti onko tämä se The Sohova, joka meille joskus muuttaa, mutta ainakin tämä on kotimainen ja kangasvaihtoehtojakin tuntuisi riittävän. Nyt sitten enää ootella parempaa rahatilannetta... ...tai lottovoittoa. Toisaalta oisin kyllä ihan valamis roudaamaan yläkertaan mahtavat törkiän vihiriät samettiset seitkytluvun nojatuolit, MUTTA luulen ettei säilytys kostiassa navetassa oo teheny niille kovin hyvää.

No mutta. Olen jo aijemmin puhellut haluavani eteiseen puisen penkin säilytystilalla ja eilen sitten katselin netistä Jyskin Aulum-penkin mittoja ko mietin, että mahtuisiko sellainen jo nyt meijän eteiseen (EHKÄ, en ole vielä tarkistusmitannut!). No, siinä kuukkeloidessani törmäsin sitten tämmöiseen:

Kuva täältä

Siis voiko penkki enää komiammaksi muuttua. Ja voi kyllä, siinä on säilytystila ja kaikki! Tämä passaisi värien puolesta eteiseen niinkö nenä päähän. Ainut vika tässä on vaan se, että kyseinen penkki sijaitsee Porvoossa. :( Ei kukaan haluaisi käyä hakemassa tätä? :D Tämä ois niiiiiiin hieno! Itte asiassa niin hieno, että en haluaisi ees tuunata tätä mitenkään. Valakonen Aulum-penkki näyttää tähän verrattuna ihan tylsältä... Tässä on kaikki naarmut ja kolohut jo valamiiksi niin ei tartte turhaan varoa. Tällä penkillä on myös historia ja sillä olisi varmasti melekosia tarinoita kerrottavanaan, jos se vaan osaisi puhua. Ja ohan se nyt aina ekoteko suosia vanahaa. Voisihan sitä tietysti ostaa sen Aulumin, maalata ja sitten kolhia, mutta ei se oo ihan sama asia. Huoh.

Lähestyvää kesää mielessä pitäen haluaisin jostain syystä sitten myös tämmösen:

Kuva Rautia

Siis kyllä. Meikä on oikiasti joku mummo, mutta haluaisin pihakeinun, jossa istua juomassa kahavia ja kattoa ko koira touhuaa. Ja tietysti myös istua kattomassa, ko siippa grillaa sillä grillillä, jota ei vielä ole, kuvitteellisella terassilla. Mutta ei mennä siihen vielä. Tuollaisessa katoksella varustetussa pihakeinussa voi juua kahavia myös ihanalla kesäsateella. Ja siippaki sopii viereen. 

Sitten haluaisin myös arkkupakastimen (koska gluteeniton ruokavalio, marja- ja sienihulluus jne.), mutta siitä en nyt jaksanu ettiä kuvaa tähän. Enkä myöskään halua roudata iän vanahaa keltasta arkkupakastinta navetasta. Ihime kyllä. 

No mutta, nyt pitää alakaa valamistautua illan Temptation Islandin jaksoon ja käyä tekemässä nopiasti vielä iltapalaaki itelle. Palataan hölömöjen juttujen tiimoilta taas!

Vihdoinkin kotona

Huhhuh! Elossa ollaan, vaikka välillä ehkä vähän epäilytti ittiäkin, että seleviääkö sitä tästä muutosta ikinä hengissä. Kotiki alakaa kaivautua pikkuhilijaa esiin täältä kaiken tavaramäärän ja pahavilaatikkojen alta. Mitään ressiä en asiasta kuitenkaan suostu ottamaan ja muuttohommista huolimatta juhulistettiin vappuakin brunssin merkeissä vappupäivänä. 

Lähettiin tästä kotua kävelemään ja kiikuttiin tuonne nyppylän päälle tulistelemaan ja syömään rakkau'ella valamistamiani eväitä. Sen verran hyvää oli pastasalaatti, lohirieskarullat, pitsamuffinsit, kuohari, vaahtokarkit, nokipannukahavit ja mokkapalat, että makkarat jäi tällä kertaa paistamatta. Ihanan aurinkoinen sääkin suosi ja kelekan jäläki kantoi vielä hyvin plussakeleistä huolimatta. Kova tuulikaan ei haitannut, sillä se puhalteli mukavan lämpimästi. 

Tänään on jalat olleet äkillisestä reippailusta hieman kipiät, huomaa ettei ole tullut viime aikoina urheiltua ihan kunnolla (terkuin gradukiloja messissä seittemän). Tänään on myös jatkunut tavaroitten paikoilleen asettelu ja laatikoitten purku. Makkari ja keittiön kaapit alakaa pikkuhilijaa olla järjestyksessä, kaikki muu onki vielä sitten enemmän tai vähemmän kesken. :D Mutta eipä tässä mikään hätä ole. 

Jahka saan "sisustuksen" jolleki mallille niin lupaan kuviakin ottaa. Pää pursuaa ideoita ja ajatuksia, saapa nähä minkälaisella aikataululla niitä saisi toteutettua. Pakko antaa tuolle omalle paremmalle puoliskolle tunnustusta siitä, että se poimii vasaran tai ruuvimeisselin reippaasti käteen ja rupiaa hommiin hetikö meikäläinen ehottaa ja ihan ilimankin sitä. Ei tartte ootella puolta vuotta, että sais taulut seinälle tai verhotangot paikoilleen. :) Nyt vietän kuitenki sisustuksesta, järjestelystä, pyykinpesusta ja kaikesta muusta ansaittua vapaata yläkerrassa telekkarin ääressä ja katon viikon hömppäannostustani eli aijemmin viikolla muuton tuoksinassa kattomatta jääneitä Temptation Islandin jaksoja. :D Aijemmin keittiössä tuli jo vahattua Maajussille morsiamen torstain jakso koneelta. Totaalista aivolomaa, sanon minä! 

Eipä tässä sen kummempia, alakuviikkoa leimaa vielä tilastotieteen tentti, mutta sen jäläkeen saattaisi taas kirjotellakin jotain. Palataan!

Vähiin käy ennenkö loppuu

Heippa pitkästä aikaa ihimiset!

On piettänyt hieman kiirettä viime aikoina, ko oon suoritellu viimisiä kurssisuorituksia pois alta, vääntäny gradua valamiiksi, käyny kuuntelemassa luentoja työelämästä, pyöriny rekrytapahtumassa toteamassa, että meikän ilimansuuntaa ei oikeen edusta yksikään puheterapeuttifirma ja koska tässä kaikessa ei selevästikään ollu vielä tarpeeksi, käyny tähän päälle ensiapukurssinkin iltaopintoina. 

Ja kun tähän sitten vielä ympätään muuttovalamistelut, verhotankokriiseilyt ja koiran käsittämätön karvanlähtö, niin ei oo palijon tarvinu haaveilla rauhallisesta hetkestä kirjottaa. Sunnuntaina vaalimeiningit valavotti niin kovasti, että nukuin maanantaiaamuna legendaarisesti pommiin.

Mutta, ystäväiset, tänään oli virallisesti meikäläisen yliopistouran viiminen luento graduseminaarin muodossa. Jollain tasolla on jo sellainen olo, että tämä oli nyt tässä, vaikka viiminen tentti on vielä tekemättä ja gradu palauttamatta (puhumattakaan siitä, että sitä gradua rääpitään kovasti kasaan vieläkin). Tänään juteltiin semmassa siitä, että yksi opiskelukaveri suuntaa kohti Tamperetta ja toinen suunnittelee hellunsa kanssa asunnon ostoa. Nelijän vuojen aikana on oppinut tuntemaan monenlaisia ihimisiä ja tuntuu toisaalta nyt myös hieman hassulta, että kohta niitä ihimisiä ei enää näjekään päivittäin. 

Oma muutto konkretisoitui siihen, ko nappasin valokuvat alas seinältä ja nyt keittiönpöy'än takana tuijottaa tyhyjä valakonen seinä.

Tämmöstä tämä elämä on. Aina välillä vähän hassua.

No mutta joo, ei ehi nytkään mitään kovin syväluotaavaa analyysia pukeltamaan. Keittiö kuttuu kokkaamaan tälle illalle vähän evästä ja jospa sitä sitten vielä ennen saunaa ja laatuviihettä eli Temptation Islandia saisi aloitettua asioitten pussittamisen jätesäkkeihin.