Sisustushöpinää

Tänään vuorossa taas lisää naisten sisustushömppää! Oon koonnut kollaaseja erilaisista sisustukseen liittyvistä asioista, jokka jollain tavoin sykähyttää meikäläistä. Tätä meikäläisen tyyliä leimaa aika vahavasti tietyt jutut ja yksi hyvin tärkiä elementti on suomalaisuus. Sinänsä se suomalaisuus ei ole mikään tekijä, jonka perusteella nämät jutut on suosikeiksi valikoitunu, mutta jostain syystä vaan olen tykästyny erilaisten suomalaisten merkkien juttuihin. Ja sitten on nämät tietyt teemat, joista esittelyssä tässä ensimmäinen:

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

Kenellekään meikäläisen lähipiirissä ei liene jääny epäseleväksi, että meisi tykkää muumeista. Hyvin paljon. Ihanaiset.fi verkkokauppa on siitä aivan mahtava paikka, että sieltä löytyypi muumituotteita aivan joka lähtöön. Sisustuksellisesta näkökulumasta olen ite erityisen viehtynyt nuihin julisteisiin, jokka on tehty muumikirjojen kuvituksesta. Niissä on aivan ihanat värit ja voisinkin kuvitella kehystäväni nuita julisteita joskus lastenhuoneen seinälle. Lisäksi aivan huippuja on mielestäni nämät jääkaappimagneetit, koska jokaisesta näistä hahamoista löytyy jotain tuttua. Primadonnan hevonen (ylhäällä vasemmalla) kuvaa sitä, ko joskus harvoin minäkin haluan hienostella ja olla nätti ja naisellinen, vaikka useimmiten oon kaikkia muuta enkä todellakaan mikään hienohelema, Viljonkka (oik. alhaalla) taas jakaa meikäläisen intohimon puunaamiseen ja siivoamiseen ja viehtymyksen punaiseen, vaikka muuta yhteistä meillä ei juuri olekaan, ja muumien esi-isä on tommone karvanen mörrimöykky, josta en voi olla löytämättä yhtenäisyyksiä siippaan. :D Siippa muuten on onneksi havainnut tämän meikäläisen muumi-fiilistelyn, viime synttärilahajaksi sain maailman hienoimman mörkö-kortin ja termospullon muumikuosilla.

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

Nämätkin ihanat muumituotteet löytyvät samasta verkkokaupasta, ylin ja alin ovat lompakoita ja keskimmäisenä on suuren suuri kassi, jonka näen jo sieluni silmin meikäläisen puheterapeuttikassina, johon mahtuu niin pelit ja leikit ko testitki. Tai sitten ihan vaan meikäläisen viikonloppukassina, jos reissaan jonnekin. Myös näissä meikäläistä viehättää nuot ihanat värit ja kuvituksen yksityiskohtaisuus. Täytyy kyllä sanoa, että en ihan heti osaisi valita nuiden kahen lompakon väliltä. :D Toisaalta jos saisi myös tuon laukun, niin lompakon voisi sitten ottaa toisella kuosilla... Joskin alimmainen lompakko vaikutti sisätaskujensa puolesta hieman käytännöllisemmalta. Hmm, vaikeita valintoja.

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

No nämät ei sitten taas edusta enää muumijuttuja, mutta halusin nostaa net esille, koska tuolta Ihanaiset.fistä saa toki myös paljon paljon muuta sisustukseen ja kotiin liittyvää muumituotteiden lisäksi. Nämät pöllöjutut viehättävät itteäni erityisen palijon, tuo meikkilaukku on jotenki aivan ihana ja keittiöpyyhe samoin. Näissä on värit ja kuosit kohdillaan, tykkään sisustuksessa mustan ja vihiriän yhistelmästä ja lisäksi tuo pöllö, sekä puu on semmosia takuuvarmoja juttuja meikälle. Nämätkin näkisin siis mielelläni omassa käytössäni. 

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Sittenpä siirrytäänkin seuraavaan aihepiiriin, nimittäin Iittalan tuotteisiin. Koska Blogger, en nyt jostain syystä päässyt lisäämään tekstiä näitten kuvien väliin, enkä jaksa tapella tämän kans, joten käy'ään kaikki kerralla läpi. Eli ykkönen, tadaa, ylläri ja pylläri, muumimukit. Niitä minulta jonkin verran kaapista löytyykin, enkä kyllä voi sanoa, että olisin näitten suhteen mikään fanaatikko, mutta tykkään kyllä. Ja huom, nimenomaan käyttömotteina, juon lähes poikkeuksetta kahavit joka päivä jostain muumimotista ja myös vieraille näistä on mitä mukavin tarjota sumpit. Ostopäätöksen teen puhtaasti sen mukaan, miellyttääkö mukin kuosi omaa silimää vai ei. Tässä muutama esimerkki niistä, jotka omiin kokoelmiini mieluusti vielä liittäisin, eli Muumipeikko (vas. yläkulma), Mörkö (oik. yläkulma), Mymmelin äiti (vas. alakulma) ja sitten tuo kovin kohuttu uutuus, eli Toven juhla (oik. alakulma). Toven juhlan haluaisin yksinkertaisesti siksi, että minusta tuo kuvitus on ihanan värikäs ja tavanomaisesta muumimukista hieman poikkeavakin, yksinkertaisesti erittäin kaunis. Enkä tietenkään pistäisi pahakseni, jos sen silmälaseilla varustetun version jostain löytäisin. Mikä lienee mahottomuus, ko jotku vatipäät käyvät kahamimassa net silimälasimukit ja lyövät sitten sadoilla euroilla huutonettiin myyntiin. Pistää hieman vituttamaan. No mutta, Muumipeikon ja Mörön lisäisin kokoelmiini siksi, ettei siipan aina tarttis juua aamukahaveja meikäläisen kovin tyttömäisistä muumimukeista. :D

Seuraavana meille onkin sitten tyrkyllä mustaa Teemaa ja omenanvihiriää Kastehelmeä (ylläri!). Meillä on tällä hetkellä erittäin sekalainen astiasto käytössä (yhistelmä minun erivärisiä KoKoja ja siipan astioita) ja kyllähän se haaveissa olisi kiva, yhtenäinen astiasto ihan aikuisten oikiasti. Koska kaikilla on valakosta Teemaa ja valakonen ei vaan ole meikän juttu ja kotua kotua äitiltä taas löytyy se sininen Teema, niin minun valintani on sitten se musta. Käytön jälijet näkyy varmasti joo, mutta mitäpä tuo haittaa. Teemaa toivoisin joskus omistavani vaikka kuuen hengen astiaston niin, että olisi ruokalautaset, syvät lautaset ja kahavikupit. Kahavikuppien lautasiksi haaveilin joskus pistaasin värisiä KoKo-lautasia, joita minulta jo kaapista löytyykin, mutta koska niitä ei taija enää kai saaha mistään, se jää nyt vaan haaveeksi. Tuota omenanvihiriää Kastehelmeä minulta jo löytyykin jälkiruokakulhojen ja hedelmäkulhon muodossa (entinen salaattikulho, tuli halkeama tiskikoneessa ja sain uuden tilalle, mutta ei saanut just nyt omenanvihiriää, joten uusi salaattikulho on turkoosi). Haluaisin myös noita isompia lautasia esimerkiksi tarjoilu- ja kakkuvadeiksi.

Lasiosastolta nostin tähän esille Essence-viinilasit, sekä valkoviini- että punaviinilaseina. Essencet ovat ihanan isot ja epäkäytännölliset, mutta tykkään niistä juuri sen koon ja muotoilun vuoksi. Plus että luulen niiden pysyvän Iittalan valikoimassa, joten tarvittaessa voisi sitten ostaa korjaavia osia tilalle, mikäli joku lasi menee rikki. Punaviinilaseja löytyy meijän taloudesta kaksi kappaletta, mutta olisi kiva, että niitäkin olisi vaikka kuudelle hengelle. Valkkarilaseja minulla on ollut kahta eriä sarjaa, Kolibria (jota ei enää valmisteta) ehkä neljä kappaletta ja kaksi Sentan lasia, jotka olen lahajottanut äitille. Siispä haluaisinkin tilalle yhtenäiset valkkarilasit kuutena kappaleena. Myös ihan juomalaseista olisin voinut nostaa tähän omenanvihiriän Kartion, mutta niitä meiltä löytyy jo se kuusi kappaletta, joten net ei ole niin akuutti juttu. Lisäksi omistan nelijä HotCool -lasia vihiriällä ja mustilla pidikerenkailla.

Ja sitten viimisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, sisustukselliset jutut eli Kastehelmi-tuikkukipot. Noitakin löytyy tämän kämpän keittiönpöy'ältä muutama, mutta haluaisin myös nämät värit täydentämään porukkaa, eli merensininen (oik. ylhäällä) ja metsänvihreä (oik. alhaalla) sekä tuo sade. Myös esimerkiksi turkoosi, vedenvihreä, harmaa ja hiekka voisivat sopia porukkaan värien puolesta kivasti. Mummon tekemän räsymaton myötä ja ehkä osittain edellisen kämpän tehostevärien vuoksi oon innostunu sisustuksessa myös nuista erilaisista sinisen sävyistä vihiriän lisäksi. Ihan hyvä siinä mielessä, että siipalta löytyi muutama sininen sisustuselementti esimerkiksi valokuvakehyksien muodossa ja sellaiset siniset laatikot.

Kuvat Marimekko

Seuraavana onkin esittelyvuorossa sitten Marimekko ja sieltä tekemäni poiminnot. Ihan ensimmäisenä voisin vaikka tuumata, että ehottomasti haluaisin yhden omistamani Kivet-pussilakanasetin pariksi toisen, että voisi joskus pedata sänkyyn samannäköiset lakanat (toisaalta ko net on aina eri paria, ei mee ainakaan peitot tai tyynyt sekaisin :D). Kivet-pussilakanassa on meikäläisen makuun yksinkertainen ja kivanvärinen kuosi ja sitä paitsi nämät ovat huippumukavat lakanat nukkua ja todella laadukkaan tuntuiset, ko vertaa nuihin muutamaan kymmenen euron pussilakanasettiin... Muista Marimekon lakanoiusta esimerkiksi Räsymatto ja Lumimarja saa tykkäilyjä kans, mutta hinta vähän kirpasee jos nuita pitäisi kaksin kappalein ruveta ostamaan. Ja tuplapeitto ei vaan oo meijän juttu. :D Ajatuksena tosi romanttinen ja läheinen, mutta käytännön toteutus jotain ihan muuta... Nimimerkillä tykkään rullailla peittoa itseni ympärille. Ja ehkä jos tuota Lumimarjaa miettii niin myöskään valakoset lakanat ei oo meikän juttu, ko todennäköisesti onnistuisin sotkemaan netki. 

Pyyhkeistä nostin tuon Räsymatto-kuosin esille, kivat värit ja piristystä kylyppäriin, plus että mielikuva Marimekon pyyhkeistä on myös hyvin laadukas (parit sellaiset löytyy ja ovat kyllä taas ihan eri kaliiberia verrattaessa esimerkiksi nuihin meikäläisen Stockalta ostamiin halavimpiin pyyhkeisiin). Eli muutkin Marimekon käsi- ja vieraspyyhkeet kävisi kyllä, mutta tuossa viehätti erityisesti tuo kuosi. Ja Räsymatolla jatketaan muuten tuon teepannun ja lautasten osaltakin. :D Teepannu olisi paitsi näyttävä sisustuselementti, myös ihana lisä semmoisiin rauhallisiin teehetkiin ko teen voisi hau'uttaa siinä. Räsymatto-kuosilla löytyy myös samanhenkiset teekupit, jokka olisi netkin aivan ihanat. Nuo lautaset haluaisin niitten mustien Teema-kahavikuppieni kaveriksi, koska kokomusta kahaviastiasto olisi vähän tylsä. Eihän tuo nyt ihan sama ole ko se pistaasin värinen lautanen, mutta kuitenkin vähän mielenkiintoa tuova yksityiskohta. Ja kuten sanottua, muutkin tuon kuosin astiat iskevät kyllä.

Kuvat Finlayson

Ja sitten jos jatketaan vielä hetki lakanalinjalla, niin ehottomia suosikkejani tällä saralla ovat Finlaysonin lakanat. Vieläkin harmittaa, etten aikanaan tullut ostaneeksi mustia Ruoko-pussilakanoita kahta kappaletta sillon ko niitä alennuksessa oli, niin olisi taas saanut nyt yhdenmukaiset lakanat sänkyyn. Eipä sitä silloin osannut ajatella. Vannon Finlaysonin lakanoitten nimeen, koska myös nämät ovat huippulaadukkaat ja älyttömän miellyttävät nukkua. Jostain syystä meikäläisen sänkyyn valikoituu aina näitä tummia lakanoita, Taimi-kuosista (ylempi) tykkään toki muunkin värisenä ja kaikenväriset ovat tervetulleita (kaksin kappalein) meijän perheeseen. :D Alempana oleva Iltamuumi (yllärii!) on ollut hankintalistalla jo kauan, siinä yhdistyvät yksinkertaisesti kaksi meikäläisen lempparijuttua, muumit ja mustavalakonen kuosi. Näitäkin jos joskus löytyisi kaksin kappalein kaapista (se hinta, perkule). Muita kivoja kuoseja ovat esimerkiksi Saarni, Välke ja Kuura. Toisaalta oon kyllä ihan valamis satsaamaan vähän kalliimpiin lakanoihin, koska nämät ei mee pesussa miksikään, paranevat vaan käytön myötä, ovat heleppoja käsitellä ja kivannäköisiä! Kannattee luottaa laatuun, eli jos jostain saa Finlaysonin lakanoita halavalla niin ehottomasti suosittelen ostamaan. Finlaysonilta kelepaa toki myös esimerkiksi pyyhkeet ja sisustuskankaat muutenkin (vaikka patalaput ja patakintaat Taimi-kuosilla). 

Kuvat Kodin1 ja Vallila

Kuvat Kodin1

Ja huh, nyt aletaan olla loppusuoralla, nimittäin lopuksi esittelyssä vielä tämänhetkiset erityissuosikit Vallilan verhokankaista, jotka ovat Koivikko ja Pihajengi. Yllättäen puita ja eläimiä. :D Koivikkoa tosiaan verhona löytyyki jo, mutta sitä saa myös pussilakanana, jotain ihan erilaista ko nuot aijemmat pussilakanat, mutta makkari kaipaa silloin tällöin myös väriä, joten tällaiset kelpaisi kyllä. Yksi kappale löytyy punaista Kelohonkaa sängystä (punaista ei taija saaha enää), joka kaipaisi tietenkin kaveriksi jotain toista väriä. Ja Kelohonkaa löytyy siis myös vihiriänä verhona makkarista, meikäläisellä tosiaan on tämä fiksaatio nuihin puihin. Ja puita löytyy makkarista muutenkin, kuten on ollu jo puhettaki. Lastenhuoneeseen meikäläinen taas laittasi tällä hetkellä ehottomasti tuota Pihajengiä. Jotenkin vaan tykkään nuista elukoista tuossa ja väreistä, etenkin ehkä tuosta sini-vihreästä (yllärii jälleen kerran!). Tokihan Vallilalta löytyy kauniita ja ihania kuoseja verhoihin ja kodin tekstiileihin aivan mielin määrin, melekeen en viitti nostaa tätä esille ko tet ihan varmaan nauratta mulle, mutta esimerkiksi tämä Pinja on hyvinkin kiva. :-----D Voisin nähä nuot mustavalakoset heleposti vaikka vierasmakkarissa... 

Huh, olihan se homma. Tästä nyt jäi pois vielä esimerkiksi Pentik, jolla on myös kivoja juttuja, mutta en jaksanu lähtiä ettimään enää mitään sieltä. Ja näitä meikäläisen juttuja siis jos haluaa tiivistää johonkin sanoihin niin net ois tietenki suomalaisuus, muumit, musta-valkoisuus, laatu, sinisen ja vihriän eri sävyt, puut, luonto ja luonnonläheisyys sekä räsymatot. Värit ja kuosit tulee aika palijon kuitenki luonnosta ja se on kyllä meikäläiselle tärkiä juttu, jännä huomata, että se tosiaan heijastelee näin vahavasti meikäläisen sisustusmakuunkin. :D Ja tietenki kodikkuus! Mutta se nyt meinaa tietenkin itse kullekin meistä hyvin erilaisia asioita, itte en vaan yksinkertaisesti viihtyisi vaaleassa tai jopa lähes valakosessa sisustuksessa, enkä myöskään välttämättä semmosessa hirviän seesteisessä harmaa-ruskia-beessi -teemassa. Tai valakosessa ja merihenkisessä. Musta, ruskia ja harmaa on hyviä ja kivoja värejä ja tottakai valakonenkin (lähinnä seinissä ja lattiassa isoina pintoina tosin :D), mutta sitten net kaipaa minulle ehottomasti värejä kaveriksi. Sinistä ja vihiriää eri sävysenä, joo, mutta myös ihan vaikka punasta, lilaa ja oranssia.

Syyskuun viimiset

Niinhän se taas on yksi viikko takanapäin ja uusi eessä. Koska seuraavat pari päivää menee taas enemmän ja vähemmän kiireisellä aikataululla ja seuraavan kerran ko luultavasti on jaksamista istua koneen ääneen kirjottelemaan jotaki, ollaan jo lokakuun puolella, aattelin näin sunnuntai-illan ratoksi istua ja läpistä jotaki turhanpäivästä. 

Oikiasti olin kirjottamassa opiskelujuttuja, mutta nethän ei tunnetusti oo aina niin kauhian kiinnostavia. Lisäksi minulla on pieniä orientoitumisongelmia, koska torstaina tuli tosiaan hajettua kandin paperit kouraan ja vaikka net tässä meijän tutkinnossa onkin ihan tyhyjänpäiväiset, on olo toisaalta hieman voitokaskin. Varsinkin ko matkustin kiitos erittäin toimivien bussilinijojen publiikkiin mekko korvissa kaverin pyörän tarakalla. Maisterin publiikkiin voisikin sitten tilata vaikka taksin... No, eipähän varmaan pääse ikinä unohtumaan tuo reissu. 

Ajatukset onkin jo vähän turhan aikaisin siellä maisterin juhulissa, ennen sitä ko pitäisi vielä valamistuakin. Toisaalta ajatukset on myös kovasti palijon kotoilussa, olin tänään pakollisella kerran kuussa keskustaan -reissullani (no okei, olin kandijuhulien tiimoilta myös perjantaina siellä, mutta ei puhuta siitä nyt) ja koska kiitos bussien oli hieman luppoaikaa ennen kotia paluuta, tein katseluostoksia Anttilassa. Ja arvaattekos, näin koristetyynyn, jossa oisi ollu koivuja ja jätin sen kauppaan! Ensimmäinen ajatus olikin kyllä, että siippa teilaa jos raahaan sen tyynyn kotia. Onneksi se oli sellaista ei-niin-kivaa -kangasta ja loppujen lopuksi ehkä jopa rumakin. Katseluostoksien tekeminen on aina kuitenki tosi kivaa, vaikka mitään ostettavaa ei löytyisikään (tai vaihtoehtoisesti ostoksiin ei ole varaa). Yhet tarjouksessa olevat lakanatki oisin kyllä halunnu ostaa, mutta onneksi järjen ääneni on toisinaan mielihaluja vahavempi ja kertoi, että ei mitään järkiä, ko säilytystila liinavaatteille on tällä hetkellä niin minimaalinen, että vanahatkaan lakanat ei mahu kaappiin. Mutta jos net ihan kauhiasti jää kaihertamaan mieltä, aina voi palata takaisin. Ohan se nyt vaan niin luksusta ko saa petata sänkyyn samanlaiset pussilakanat molemmille!

Vähän sama asia ko että saa katata kauniit astiat pöytään. Miehet, äläkää ees yrittäkö ymmärtää. Siippa ei ainakaan ymmärrä. :D Muttako on vaan olemassa kauniita ja rumia astioita. Rumat astiat menee arkikäytössä ja esimerkiksi ruuan säilytyksessä hyvin, mutta silloin tällöin, ko on syy tai vaikka vaan haluaa ite nauttia ruokahetkestä vähän enemmän, on kiva kattaa kauniisti ja laittaa net hienot astiat pöytään. Ja kai net astiat on ostettu käytettäviksi, eikä kaappiin pölyyttymään? Tai näin ainaki minä ajattelen (terveisin meillä juuan kaikista muumimoteista kahavia päivittäin, koska net on ostettu käyttöön eikä kirjahyllyn koristeiksi). 

Mutta joo. Pitänee ruveta laittamaan tätä sunnuntaita pakettiin ja siirtyä sitten kamarin puolelle ja unten maille. Hyvää alakavaa viikkoa kaikille, loppuviikosta näyttäisi ehkä jopa vähän kevyemmältä. Palailen varmaan taas sitten astialle.

Paluumuutosta oman tulevan ammatin näkökulumasta ja muutenkin

Kotopuoli ylitti viime vuonna uutiskynnyksen tällä aivan lyömättömällä idealla Ei tapahdu mitään -viikosta. Koska kyseessä oli ihan lyömätön hitti, Ei tapahu mitään -viikko tulee taas 6. - 12.10. Jos oravanpyörässä ahistaa, niin ei muutako suunta kohti Sallaa. Siellä ei tapahu sitten yhtikäs mitään. Itekin voisin kernaasti lähtiä, muttako satun olemaan kyseisellä viikolla kiinni muissa hommissa täällä länsirannikolla. Oma traditionaalinen rentoutumisviikko lienee sitten syysloma, mutta en kyllä uskalla luvata, että silloin ei tapahtuisi mitään.

Hilijaisuus, rauhallisuus, luonto ja erämää on niitä asioita, joita omassa kotipaikkakunnassani arvostan kaikista eniten ja minusta on ihan huippua, että net on valijastettu matkailun valttikorteiksi. Eihän met millään menolla ja meiningillä palijoa kyllä kilipailla voitaiskaan. Hyvä, että matkailun puolellakin on tajuttu, mikä on meijän todellinen vetovoimamme. Ollaan keskellä ei-mitään ja sen sijaan, että siitä olisi tehty ongelma, olemme hienosti osanneet kääntää sen eduksemme. Ja jos iteltäki kysytään, ei se mikään ongelma kyllä ole, vaan juuri positiivinen asia. Eikä Salla suinkaan ole kaukana kaikesta, vaan kaikki on kaukana Sallasta. Eihän sieltä nyt loppujen lopuksi niin pitkä matka ole esimerkiksi vaikkapa Rovaniemelle. Vai johtuuko tämäkin nyt vaan sitten siitä, ettäkö ite on tottunu siihen, että välimatkat on pitkiä ja paikasta toiseen pääseminen kestää, tiiä häntä. Sitä paitsi kaikki on niin suhteellista, olen jossain elämäni vaiheessa köröttänyt täällä kaupungissaki bussilla kaheksan kilsan matkaa puoli tuntia päivittäin, ruuhka-aikaan kevyesti 45 minsaakin. Maantietä pitkin 45 minuutissa ehtii aika palijon kauemmas.

Niinkö ei varmaan ole jääny kellekään epäseleväksi, minä en tosiaankaan koe ongelmaksi sitä, että olen Sallasta kotoisin. En myöskään ole kokenut jääneeni mistään paitsi sen takia, että olen viettänyt siellä elämäni ensimmäiset 19 vuotta. En ole katkera, ko en ole saanut kasvaa jossain suuressa kaupungissa. Jos on menon ja meiningin ystävä, tykkää chillailla päivät kaupungilla tekemässä ostoksia, istua sairaan kalliilla kahavilla kahavilassa ja käyä joka viikko elokuvissa, keilaamassa, syömässä ulukona, kiertää eri baareja ja bilettää, niin silloin Salla ei varmaankaan ole oikia paikka ja on varmasti ollut ahistava kokemus joutua siellä jumittamaan. Minulla ei tätä ongelmaa kuitenkaan valitettavasti ole, vaan lähinnä isot ihimismassat, jonot, kiire, ainainen melu ja ruuhka, yltiöpäisen tiivis rakentaminen ja luonnon puuttuminen ahistavat. Lisäksi minusta tuntuu, niin absurdilta ko se jonkin korvaan voikin kuulostaa, että täällä ei ole _mitään_ tekemistä.

Ittehän viihytän ittiäni esimerkiksi neulomalla villasukkia, leipomalla, keräämällä marjoja ja sieniä, käymällä kalassa ja tulevaisuuessa myös mettällä. Luen hyvää kirjaa, siivoan (!!!) tai lähen valokuvaus- ja oleskelureissulle mettään. Tykkään kulijailla ulukona, käyä lenkillä tai ulukoiluttaa koiraa rauhassa ja hilijaisuuessa ja päivän päätteeksi lämmäyttää saunan ja painella sitten villasukat jalassa ajoissa nukkumaan. Ihailla kirkasta ja kuulasta yötaivasta, paistella makkarat nuotiolla ja kuunnella hilijaisuutta. Kiivetä korkian vaaran päälle ihailemaan maisemaa ja juua kahavit kaikessa rauhassa. Tehä hikipäässä halakohommia. Olen sosiaalisella tavalla antisosiaalinen ihiminen, perhekeskeinen. Joskus on kiva nähä ihimisiä, joskus on kiva olla näkemättä ristin sielua. Kotihiiri, joka laittaa kotia nätiksi. Meno ja meininki on meikäläisen juttuja vain pieninä annoksina silloin tällöin, ostosten tekeminen useimmiten äärimmäisen turhauttavaa ja tuskaisaa, sumpitki kiehautan mieluummin ite ja pätkin naamaan sitä itte leipomaani pullaa. Ruoanlaittokin on useimmiten hyvin antoisaa touhua, tietysti joskus on mukava istahtaa ihan valamiseen pöytään nauttimaan.

Olen siis tosiaankin hyvin potentiaalinen paluumuuttaja ja tarkoitus olisikin palata kotikonnuille pitemmäksikin aikaa ko nelijäksi kuukau'eksi, jos vain elämä sallii ja työpaikka löytyy. Minustahan tulee siis puheterapeutti. Jos että tiijä, mitä puheterapia tarkoittaa, niin kuukkeloikaa.

Tässä on suunnilleen vuojen vanaha juttu vähän toisaalta, Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti viime lokakuussa (3.10.2013) siitä, miten puheterapia painiskelee isojen ongelmien kanssa, kun ei löy'y rahaa terapiaan tai terapian tekijöitä. Huonoin tilanne on juuri näillä ei-vetovoimaisilla korpikunnilla. Väistämättä tuli tuolloin juttua lukiessani ja tulee edelleen mieleen oman alueen asiat ja se, että työntekijöiden saaminen syrjäisemmille alueille voi olla hyvinkin vaikiaa. Esimerkiksi Oulun alueella taas meistä puheterapeuteista on reippaasti ylitarjontaa. Minulla ei onneksi ole mitään tarvetta jäähä puheterapeuttien ylikansoittamalle alueelle tappelemaan niistä harvoista työpaikoista, johon olisi enemmän ja vähemmän tulijoita, ja josta on sitten pidettävä kynsin hampain kiinni kun kerran sattuu jonkun saamaan. Mieluummin annan sen mahollisuuen jollekin, joka on siltä alueelta kotoisin ja haluaisi jäähä jatkossakin tänne asumaan.

Haaveissa olisi tehä sekä arvioivaa, että kuntouttavaa työtä ja mielellään ihan monipuolisesti eri-ikäisten ihimisten kanssa, vaikka lapset meikälle se ykkösjuttu onkin. En tosiaan haaveile esimerkiksi mistään neurologisen osaston hommista tai spesifistä yhteen häiriöryhmään keskittymisestä. Kai meijän joidenkin vaan täytyy haluta sinne, minne muut ei halua lähtiä töihin? Minusta olisi ensiarvoisen tärkiää kyetä tarjoamaan mahollisuus puheterapiaan myös niille, jokka nyt sitä eivät syystä tai toisesta saa (esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöön sairastuneet, etenkin iäkkäät ihimiset), vaikka kovasti voisivat tarvita ja terapialla olisi mahollisuus parantaa heijän elämänlaatuaan. Ja ohan tässä taustalla puhtaasti ihan itsekkäät syyt, ko minusta vaan tuntuu, että sinne minä kuulun. Toisaalta haluan myös, että esimerkiksi mahollisesti joskus syntyvillä lapsillani olisi mummolat suhteellisen lähellä ja mahollisuus elää samanlaista luonnonläheistä elämää kuin itekin pienenä. Eihän sitä ikinä tiiä, mihin elämä kulijettaa ja jos joskus tuntuu siltä, voi työ- ja asuinpaikkaa myös aina vaihtaa. 

Yksinkertaistaen ja tiivistäen, haluan muuttaa takaisin sinne, missä oleskelu tuntuu minusta hyvältä. Olen myös siitä onnekkaassa asemassa, että siippakin tuntee valtavaa vetovoimaa napapiirin paremmalle puolelle.

Vähän siitä, tästä ja tuosta

Tullee hieman tällaista sekalaista höpinää nyt, mutta koittakaa kestää. Ihan ekaksi suositan kaikkia kurkkaamaan Iinan But I'm a human not a sandwich -blogista hänen hienoa kirjoitustaan synnäreiden lakkauttamisia vastaan. Käykää samalla allekirjottamassa tuo kansalaisaloitekin. Meijän maailmat on ehkä varsin kaukana toisistaan, Iina ko elää perheineen keskellä Helsinkiä ja on täysin kotonaan siellä, mutta yhteinen tärkiäksi koettu asia yhistää. Muutenkin lueskelen useinkin Iinan blogia, koska hän elää täysin erilaista elämää ko minä, enkä voisi ikinä kuvitella ittiäni hänen tilalleen, mutta on mielenkiintoista nähä, miten eri tavoin elämää voi elää. 

Mistä pääsemmekin tätä huteraa siltaa pitkin (jota ylittäessä aasiki melekeen hukku) asiasta kukkaruukkuun. Nimittäin siihen, että vaikka kovin kärkäs ja omalaatuinen menijä olenkin, minun puolestani jokainen ihiminen on vapaa asumaan ja elämään siellä, missä itte olonsa parhaaksi kokee. Jos se on Helsingin keskusta, niin fine by me. En muista koskaan tivanneeni keneltäkään perusteluita siihen, miksi joku haluaa jäähä esimerkiksi opiskeluitten jäläkeen asumaan kaupunkiin. Eihän sitä ihimisiltä yleensä ees kysellä, kaupunkielämä on suurin piirtein joku ittestäänselevyys.

No, minua on sitten kuiten viime aikoina alakanu suunnattomasti pänniä se, ettäkö itte ilimotan olevani palaamassa takaisin susirajalle jos suinkin vain kykenen, katotaan minua vähintäänkin kieroon tai kysytään typeriä kysymyksiä kuten: "ai oikiasti?" "meinaatko todella muuttaa takaisin pohojoiseen?" "ai ihan tosi haluat muuttaa takaisin asumaan sinne?" ja niin edelleen. 

Nämät ovat hyvin typeriä kysymyksiä, koska a) ei kukaan vaaji teiltäkään perusteluita, mikäli haluatte jäähä opiskelukaupunkiinne/muuttaa etelämmäs jne. b) en olisi muuttamassa jonnekin, jos en sitä oikiasti haluaisi ja c) en ole mitenkään perusteluvelevollinen kellekään muutenkaan.

Ymmärrän, että kyselijä ei välttämättä tajua aatella asiaa sen kummemmin, koska ohan se nyt vallan eriskummallista, että joku haluaa pois kaupungista ja takaisin pohojoiseen. Se vaan väistämättä alakaa ottaa pannuun, ko kymmenettä kertaa toistelee jolleki uteliaalle sitä mantraa, että kyllä, haluan muuttaa takaisin pohojoiseen, kyllä, ihan oikiasti, koska siellä minä viihyn ja siellä on asioita, joita arvostan ja kaipaan elämääni. Uudelleen ja uudelleen. Ja kyllä, olen kuullut sata kertaa sen, että "rakastan reissata Lapissa, mutta en voisi ikinä kuvitella asuvani siellä".

No minäpä voisin. Enemmän ko kuvitella.

Mutta koska oon pohojimmiltani erittäin mukava ihiminen, lupaan kuitenkin avata pääkoppani sisältöä tähän asiaan liittyen, kunhan tältä kiivasluontoiselta kaupunkielämältäni, jossa jou'un muun muassa pahimmillaan käyttämään kaksi tuntia bussimatkustamiseen päästäkseni harjoitteluun ja takaisin, suinkin ehin ja jaksan. Että tiijätte mikä hulluus minua sinne oikeen ajaa, ko en kykene toimimaan yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan ja ajattelemaan niinkö normaali rationaalinen ihiminen, että kaupungissa ihimisen on hyvä olla. 

Ja toistaakseni vielä ittiäni; hyvä kaikille teille, jokka kykenette hengittämään kaupungissa iliman pistävää tunnetta rinnassa ja sivuääniä pääkopassa. Nauttikaa siitä, minkä koette nauttimisen arvoiseksi. Mutta äläkää tuluko minulle aukomaan siitä, että minä nautin hieman toisenlaisista asioista. 

Koska olen pöhelö, samaan hengenvetoon totean vielä köyhtyneeni rankasti ja tilanneeni ittelleni parit Feelmaxit, koska ensimmäiset lumihiutaleet on nyt virallisesti bongattu tässäkin osassa Suomia. Tilasin siis net Kuuva 3:set ja sitten tuleviksi työ/sisäliikuntakengiksi samaan hengenvetoon Niesa 3:set. Toivottavasti pääsen nuita Kuuvia testaamaan sitten piakoin myös mettäolosuhteissa, kuhan net minulle ensin saapuvat.

Ja ihan loppuun totean vielä, että piti kirjottaa työttömyy'estä, mutta jotenki inspiroijuin jostain ihan muusta. :D No, työttömyy'estä sitten joskus myöhemmin.

Väsymystä ilimassa

Tuli suunniteltua pidempi tauko kirjoittelusta, koska tosielämä on liian rankkaa ja päivät venyi liian pitkiksi. Viikonloppuna piti toipua raskaasta viikosta oikein urakalla, eikä tullut juuri avattua konetta. Silti sunnuntaina väsytti ihan niinkö perjantainaki. Ja perjantainahan menin siis nukkumaan yheksältä epäonnistuttuani ennen sitä saunan lämmityksessä. Kaikki sujui muuten hyvin, mutta unohin laittaa ite kiukaan päälle.

No, käytiin lauantaina hieman 'rentoutumassa' ulukoilimassa ja meleko vituiksihan se meni ko nähtiin lähinnä vihaisia koiranulukoiluttajia ja tottelemattomia koiria. Sekä hirvikärpäsiä. Ei tämmönen Lapin asukki ymmärrä, että mettästä löytyy semmosiakin ällötyksiä. Toivottavasti eivät eksy ikinä meille asti.

Pidemmittä jupinoitta tyydyn nyt kuitenki lähinnä vaan toteamaan, että tänään (22/9/14) oli järkevä ja hyvä pääkirjoitus Lapin Kansassa kaivoksista ja matkailusta. Ei net matkailukeskusrykelmätkään tosiaan mitään koskematonta luontoa ole. Samaisessa lehessä oli myös juttua siitä, miten mettästys ja kalastus on ihimisen hyvinvoinnin kannalta mainioita harrastuksia.

Nyt loppuu hermot tähän tabletilla näpyttelyyn tällä erää, joten väsynyt itälappilainen kuittaa. Palataan paremmalla aikaa!

EDIT: Joo, viiminen lause lensi yhteen pötköön jostain saatanallisesta syystä, eikä tablettia anna korjata enää sitä. Meni hermo, korjaan tekstin ulukonäön myöhemmin koneella. Kele.

EDIT2: No nyt on ulukomuoto kunnossa. 

Talavi- ja mettäkengät hakusessa

Tai ei net mitään hakusessa kyllä enää ole, ko löytyneet, sanotaanko ennemmin, että budjetti pikemminkin teetättää työtä. Ja se, ettei haluamistani kengistä juuri nyt ole tarjolla kääpiöjalakojen kokoa, eli pienintä mahollista.

Kuva täältä

Eli hankintalistalla olisivat nämät aivan ihanat Feelmaxin Kuuva 3:set, jokka ovat siis veenpitävät hieman korkeavartisemmat palijasjalakakengät. Kyseiset yksilöt on suunniteltu paitsi talavikäyttöön, myös mettässä seikkailuun ja vaellukseen. Kovin pitkille vaelluksille raskaalla varustuksella en tiijä passaisivatko, mutta meikäläisen mettässä loikkimiseen näitten pitäisi käyä mitä parhaimmin. Ja ohan nämät sitä paitsi vielä komiatki, ihan kevyesti kehtaa talavella laittaa pillifarkkujenki kans jalakaan mettässä seikkailun lisäksi.

Minulta löytyypi jo ennestään saman merkin lenkkipopot Vaskot, joista olen tykännyt erittäin palijon, vaikka väritykseltään muistuttavatki lähinnä teräsmiehen kenkiä. :D Minähän olen hieman jalakavammanen yksilö, jonka juoksut vaikutti yhessä vaiheessa olevan juostu, mutta näitten kanssa oon pärjännyt huomattavasti paremmin, ko vertaa aiemmin käytössä olleisiin Asicsen juoksulenkkareihin. Edelleenkään en juokse aktiivisesti, koska juoksukuntoon palautumisen prosessi on vielä kesken, mutta Feelmaxeilla käyn iliman jalakakipuja tai ongelmia sentään ees kävelylenkillä. Ongelmaksi on lähinnä muodostunut se, että pitäisi hankkia usiammat tämmöset kengät, ettei tulisi käytettyä välillä kenkiä, joilla saa jalat kipiäksi. Arkikäyttöön etenki näin syksyisin nämät Pankat ois varmaan varsin hyvät. Ja työkengiksi haluaisin ehottomasti sitten nämät Niesa 3:set.

Onko jollain muulla kokemuksia esimerkiksi nuista Feelmaxin aijemmista Kuuva-malleista? Toimivatko mettässä?

Siipasta ja Talosta

Tähän väliin taas vähän kevyempää hömppää. Tuossa ko vietin lauantaina laatuaikaa itekseni koiran nukkuessa päikkäreitä, eli toisin sanoen "vihastuta naapureita laulamalla kuulokkeet päässä" -tuokiota, juolahti mieleeni, että voisin esitellä teille erään kappaleen.

Alakujaan siis Eppu Normaalin Voi kuinka me sinua kaivataan, sanoista kaunis kiitos Martti Syrjälle, joka taivuttaa suomen kieltä käsissään aivan uskomattoman kauniisti. Tässä Suvi Teräsniskan versioimana ihan sen siksi, että se liittyy oleellisesti tarinaan. Tämä on nimittäin kappale, joka kertoo minulle siipasta ja Talosta. Ajalta ennen kuin siipasta tuli Siippa ja talosta Talo. Ennen kuin kuulin tämän Suvin version, en ollut oikiastaan suuremmin kiinnittänyt huomiota kyseiseen kappaleeseen (suuri häpeä sinänsä), mutta kerran yhtenä iltana aivan sattumalta se tarttui korvaani. Enkä sen jäläkeen voinut välttyä ajattelemasta siippaa joka ikinen kerta laulun kuullessani. Kun sitten kävi niin onnekkaasti, että siipasta tuli Siippa ja talosta tuli Talo, laulu on hieman muuttanut merkitystään. Nyt se kertoo lähinnä siitä, että löysin ja sain siipan omakseni ja että siipan mukana tuli Talo.

Se kertoo myös siitä, että ajattelen paljon Taloa. 

Tänäänkin puhuttiin siipan kanssa Talosta. Talo oli siipan tosiaan jo ennen kuin met alettiin hellustella, se tuli ikään kuin kaupan päälle. Toiset saa siipan mukana lapsia, toiset elukoita, kaikenlaisia asioita, joita on opeteltava rakastamaan. Minä olen mielestäni onnekas siinä suhteessa, että se kaupanpäällinen oli Talo. Talon kanssa on suhteellisen heleppoa ruveta tutuiksi. Talo ei kiukuttele, eikä epäile. Se ei huuva sulle, että "minä en halua sinua, olet ihan tyhymä" eikä se ees murise tai ärise. Ainuastaan seisoo hilijaa ja mietteliäänä naristelee nurkkiaan. Ja kun on avarakatseinen emäntä, näkee Talon mahollisuutena. Paikkana, josta voi tulla ajan saatossa Koti. 

Siippa ja Talo ovat omalta osaltaan teheneet maholliseksi haaveeni muutosta takaisin kotiseu'ulle. En tiiä, olisiko minusta ollut tähän iliman siippaa. Tai Taloa. 

Siksi tunnen myös tätä laulua kuunnellessani äärimmäistä kiitollisuutta siitä, että minulla on siippa. Siippa ei ole täydellinen, Talo ei ole täydellinen, enkä ole minäkään. Mutta met ollaan aika passeleita toisillemme, ja se on aivan hyvä se.