Ensimmäinen työviikko uusissa hommissa kesän "loman" jäläkeen takana! Siirryttäessä elokuun puolelle tein tosiaan sen verran historiaa, että sulijin Kempan ovet takanani ja siirsin työtouhuni täysipäiväisesti oman kunnan puolelle. Nollapisteestä ko lähetään, hommaa on enemmän ko riittämiin ja varsinaisten omien hommien tekemisestä saa vielä vaan haaveilla hetken, mutta ehkä se tästä.
Ajattelin, että olisin reippaana ihimisenä tänään ikuistanut kesän aikana tuunaamiani huonekaluja ja pieniä sisustusmuutoksia ja jakanut tänne. Sitten leväytin tupaan petivaatteita, pyykkiä ja astioita siivoushommien vuoksi, joten ei taija onnistua huonekalujen ikuistaminen järkevästi.
Oon loman aikana käynyt läpi varastosta löytyviä astialaatikoita, jokka piettävät sisällään vanahoja talon astioita ja nyt sitten ex-tempore päätin läjäyttää niitä tiskikoneeseen ja sen jäläkeen haarukoija, että mitä haluan pitää itse ja mitä en. Mikä on tietysti ihan toivoton tehtävä, koska ensinäkään en tiijä, mitä kaikkea näistä haluaisin pitää (lasiastiat on vaan niin nättejä, ettäkö niitä kattoo, tekisi toisaalta mieli pitää kaikki, vaikka epäilen syvästi, että näille kaikille tulisi mitään käyttöä). Toisekseen, en myöskään tiijä, että mitä tekisin sitten niille, mitä en välttämättä halua pitää. Tai niille astioille, jokka ois vähän niinkö pakko raivata tuolta kaapista pois "uusien" tieltä.
Pakko olisi varmaan muutenkin järjestellä kaappeja astioitten osalta uuteen uskoon. Ja minä kun olin ajatellut myös meneväni tänään mustikkaan... Kaupassakin pitäisi käyä. Koska en jaksanut eilen. Huomiselle näyttää mukavasti ukonilimaa. Eli ehkä viisaampi painua vielä tänään sinne mustikkaan sitten.
No, jospa saisin tätä astiakatastrofia jotenkin setvittyä, niin ehkä sitten olisi esitellä teille myös uusia astioitani tässä piakoin! Pakko sanoa, että tässä talossa on ennenkin tainnut asua kauniille lasille ja astioille perso emäntä... Mikä onni, että meillä tuntuisi olevan samanoloiset mieltymykset monien astioitten suhteen! Johtunee varmaan siitä, että astioitten hankkimisen ja minun syntymäni välissä on ehtinyt kulua riittävän pitkä aika.
Juuri kuukkeloituani muuten totesin, että eräs maljakko, joka viehätti silimääni heti ko sen laatikosta huomasin, onkin Nuutajärven lasin valamistama. Ehkä parempi siis koittaa salapoliisina tutkia ensin näitten kaikkien taustat, ennenkö tekee luopumispäätöksiä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!