Nyt se on sitten virallista. Laitettiin tänään menemään tämän kämpän irtisanomisilimotus ja muutetaan ensi kuun lopussa takasin kotiapäin. Aijempi suunnitelma oli pysytellä täällä toukokuun loppuun, mutta syystä ja toisesta suunnitelmat vähän muuttuivat ja oltiin suorastaan pakotettuja irtisanomaan vuokrakämppä jo kuukautta suunniteltua aijemmin.
Oon jo hetken kihistellyt tätä tietoa itelläni, mutta halusin oottaa siihen asti, että oon virallistanut asian irtisanomalla vuokrasopimuksen. Vuokralainen Talosta lähtee jo tämän kuun loppuun, mutta itellä painavat kuitenkin vielä nuo opiskeluvelevollisuu'et sen verran, että huhtikuu on pakko pysytellä vielä tiiviisti Oulun kamaralla. Pääsiäisenä päästään kuitenki jo viemään ensimmäistä huonekalusatsia (kuten sitä "uutta" pöytää) ja laittamaan paikkoja. Täytyy kyllä sanoa, että en millään malttaisi oottaa!
Meinaa oikiat asiat hetkittäin unohtua ko on palijon kiinnostavampaa tehä listaa siitä, mitä voi ja pitää pakata matkaan tähän ensimmäiseen muuttokuormaan. Onneksi gradu palauttaa maan pinnalle säännöllisin väliajoin.
Mutta tämmöstä! Meinaa uusien asioitten äärellä tulla vähän jännä olo.
Muutama ajanhetki taaksepäin puhuin siitä, että olen aloittanut "uu'en" keittiönpöy'än mettästyksen ko tulimma siihen tulokseen, että meille muuttaa pyöriä pöytä. No, tuli käytyä muutamalla kirppiksellä ja lyötyä erilaisia hakusanoja niin Huutonettiin ko Toriinki. Ja kyllähän siellä oikeen lupaavia yksilöitä niin viiskyt- ko kuuskytluvultaki komeili, eikä hintakaan kaikkien kohalla hirvittäny. Esimerkiksi tämä sekä tämä oisivat täyttäneet kriteerit, vaikka jäläkimmäinen ei ihan pyöriä olekaan. Ongelmaksi muodostui kuitenki se, että kyseiset yksilöt majailivat useimmiten Suomineidon alapäässä eli ihan liian kaukana, että niitä oisi sieltä kehannu lähtiä hakemaan. Toisaalta meillä oli hakusessa ainuastaan pöytä, sillä tuolit on jo omasta takaa.
Pohojoisemmat huudit tuntui tarjoavan lähinnä Ikea-kamaa, mikä ei meikäläiselle sattuneesta syystä nyt kelevannu. Eipä hätiä mitiä, jatkoin erilaisten hakusanojen lätkimistä eri myyntipaikkoihin, kunnes perjantaina heitin koko Suomen kattavaksi hakusanaksi yksinkertaisesti ruokapöytä ja aloin selata. Enpä ehtiny ensimmäistä sivua kovin pitkälle ko silimään tökkäsi samana päivänä jätetty ilimotus pöy'ästä. Eikä mistä tahansa pöy'ästä, vaan _pyöriästä_. No, hinnallakaan tätä yksilöä ei ollu pilattu, pyyntö oli viiskymppiä. Nopea silimäys sijaintitietoihin ja mitä hittoa, siinähän luki, että Kainuussa. Nopia klikkaus palijasti, että vieläpä samalla kylällä ko metkin sillä hetkellä. Kuvan perusteella varsin siisti yksilö ikäänsä nähen ja kaiken lisäksi jatko-ominaisuu'ella, eli kaikki tarvittava kohillaan.
Heitin siinä sitten siipalle, että tämä on varmaan naapuritalossa myynnissä ja voinki tästä kävellä sinne ja käyä lyömässä viiskymppisen kouraan ja kantaa pöy'än pois. Sattumalta oli nimittäin juuri viisikymppinen lompakossakin. Noh, koska tarkemmat speksit ilimotuksesta mm. kokoon liittyen puuttui ja vaikka kuvan perusteella olinkin meleko varma, että kyseessä on puinen pöytä, laitoin sitten siipan asialle ja soittamaan ilimotuksessa olevaan numeroon.
Lähin käyttämään koiraa pienellä lenkillä sillä aikaa ko siippa rimpautti numeroon ja samalla pälyilin ympärilleni, josko pöytä kurkkisi jossain kuluman takana. Palatessani takasin sisälle siippa ilimotti, että kyllä, pöytä oli kuin olikin puuta ja varsin siistissä kunnossa. Mittoja myyjä ei muistanu, suuntaa antavat arvot kuitenki osoitti, että koon puolestaki pöytä passaisi meille. Ja mikä ihimeellisintä; pöytä ei ollu ihan naapuritalossa myynnissä, mutta saman tien varrella kuitenkin. :D Siippa oli jo kuulemma luvannut, että mikäli pöytä vaan on niin siistissä kunnossa ko kuva antaa ymmärtää, tullaan hakemaan se sunnuntaina.
Kyllähän se oli jotaki kohtalon johatusta.
Joten, tänään käytiin sitten lyömässä viiskymppiä kouraan ystävälliselle kainuulaisherralle, jonka lapsuu'en kodista pöytä oli kotoisin ja niinpä meillä on nyt sitten VIHIRIÄ, pyöriä 70-luvulla tai aijemmin valamistettu ruokapöytä. Kuva ei oikein tee oikeutta värille, sillä se on hätäisesti näpsäisty varaston kelemiässä valossa. Pöy'än piti olla puinen materiaaliltaan ihan siksikin, että sen maalaaminen onnistuisi. Olin alunperin aatellut, että tuunaan (kyllä, todellaki tuunaus, eikä mikään Do It Yourself) löytämäni pöy'än joko ruskiaksi tai valakoseksi, mutta tämä on niin mehukkaan värinen kaveri, että saattaa se vain jäähä vihiriäksikin! Ainakin näin aluksi. Parempia kuvia pöy'ästä luvassa sitten, jahka se kotiutuupi oikialle paikalleen.
Etsivä löytää, todellakin. Ja rohkaisuna kaikille, aina kannattaa yrittää myy'ä vaikka sitä tarpeetonta mummon vanahaa puhelinpöytää, voi nimittäin löytyä tämmönen kaheli, jolle se teikäläisen nurkissa pyörivä malliltaan erittäin last seasonia oleva huonekalu on suorastaan aarre. :) Terkuin onnellinen ruokapöy'än omistaja!
Tuli tuossa mieleen ko kattelin vanahoja valokuvia, että voisi laittaa myös niitä jakoon tänne. On viime aikoina tullut lähinnä pölötettyä koko rahan eestä, niin ehkä välillä voisi laittaa ihan vaan kuvia. Nämät kuvat on otettu melekeen kolomisen vuotta sitten Sallan kylänraitilla ja lähiympäristössä, joten eivät ole ihan kaikista tuoreinta ja tietyiltä osin paikkaansa pitävintä materiaalia enää. Kuvauspäivä oli sateen jäläkeinen heinäkuinen ilta, muistaakseni arki-sellainen. Nimi kuolleitten kylä tulee kuvien sisällöstä, näkyvillä ei nimittäin ollut ainuttakaan ihimistä ja tuona iltana kylällä taisin nähä yhen ainuan auton. Kuvat kertokoon loput. Ja ai niin, jou'uin lataamaan kuvat Facebookin kuvakansiosta, koska alakuperäiset on jumissa vanahalla koneen kovalevyllä, josta en ole saanut siirrettyä niitä talteen, joten laatu on voinut vähän kärsiä matkalla.
Hoi kaikki, jokka harkitsette laskettelulomaa Sallatunturilla! Tässäpä teille hieman maistiaisia siitä, millaista meininki tuolla tunturissa oikeen on:
Kyseessähän on siis räppäri Uniikin uusi musiikkivideo, joka on kuvattu Sallatunturilla. Kappale on jo ehättänyt herättämään närää, itte en toisaalta ihan ymmärrä miksi. Ei se minustakaan mikään taideteos toki ole (net jotka ei genrestä tykkää, voi laittaa äänet pois ja keskittyä maisemien ihailuun sen sijaan), mutta aika harmiton pläjäys silti. Toki tosikkojen ja ymmärtämättömien katsojien kohalla on olemassa se vaara, että ajatellaan kappaleen ja videon typistävän ensinäkin Lapin ja lappilaisuu'en pelekäksi saamelaisuu'eksi (meillä Sallassa päin ei pahemmin saamelaisia ole, lähinnä vaan niitä kiisteltyjä mettäsaamelaisia eli itäkairan alakuperäisväestöä, mutta se onki ihan toinen tarina se) ja toisaalta linkittävän saamelaisuuen jälleen kerran Pulttibois-sketsiin.
Noo, videohan ei ole todellakaan suoraan mikään Sallatunturin markkinointivideo, vaan Uniikin ittensä mukaan "lappilaisen hyvän meiningin hehkuttamista". Eli älykäs ihiminen tajuaa kyllä, ettei videon tarkoitus ole kuvata autenttista Sallatunturin elämää. Tai etes autenttista lappilaista elämää. Net semmoiset on dokumentteja kuulkaas. Ei metkään täällä pohojosessa luulla, että Helsingistä löytyy semmonen Pihilajakatu, jossa meno on suoraan ko Salakkareista, eikä Taivaan tulet ikävä kyllä ollu mitenkään tarkka kuvaus itäkairan ihimisen elämästä, ellei itäkairan ihimiset sitten kommunikoi toisilleen pelekästään naama punasena huutamalla ja kirosanoja hokemalla (vaikka aika kova olen minäkin meuhkaamaan ja kiroilemaan). Nämät kaikki ovat nähkääs fiktiota, viihettä. No mutta, eksyin hieman aiheesta. Tietysti on myös meleko vanahanaikaista esittää "lappilaista meininkiä" saamelaisviittauksin, mutta toisaalta ainakin elän ite siinä käsityksessä, että videon teemana oli kasari after-ski -bileet. Lienee se Lapin markkinointi ollut silloin kasarilla vielä hieman lapsenkengissä?
Suurin ongelmahan mahtaa kuitenkin olla tuo nimi ja piisin hokema, eli nunnukalailaa. Suurin osa kappaleen koheryhymästä taitaa olla sen ikäistä porukkaa, ettei heillä ole Pulttiboisista harmainta haisuakaan. Ite olen kyllä kyseisen sketsin nähäny, mutta täytyy tunnustaa, ettei tullut etes mieleenkään minkäänlaisia yhtymäkohtia siihen. En usko, että nykyaikana kukaan on enää niin urpo, että kuvittelisi
saamelaisuu'en tarkoittavan pelekkää joikua, saamenpukuja ja poroja tai
Lapin noitia. Tai että kaikki lappilaiset pyörii kännissä Pulttiboisin
hengessä ja ajelee porovalijakoilla paikasta toiseen. Tai jos on, niin
silloin ongelmat on kyllä syvemmällä ko Uniikin tekemässä
räppikappaleessa. Vai olenko ihan liian positiivinen tämän asian suhteen? Istuvatko typerät ja kapiakatseiset näkökannat edelleen ihan liian tiukassa suomalaisissa?
Ja kyllä, olen itte istunut pöytäseurueessa, jossa eräs ei-lappilainen
herrasmies (kuinkas muuten) heitti ilimeisesti tunnelmaa keventääkseen
ilimoille vitsin "Tiijättekö mikä on Lapin ja lappalaisten suosituin
juomapeli?" Vitsin tarkan sisällön olen ikävä kyllä onnistunut
unohtamaan, mutta se oli jotakin tyyliin "juodaan niin maan perkeleesti
ja se kuka on eniten kännissä ajaa kotiin" tai muuta yhtä laadukasta. Ei muuten naurattanut kauhiasti.
No, hekottelun loputtua totesin tyynen rauhallisesti "Ai, minä oon kyllä
kotoisin Lapista eli LAPPILAINEN, mutta ei ole kyllä yhtään minulle
tuttu konsepti." Veti kummasti hilijaseksi. Huumori on taitolaji ja
vitsiksi tarkotettu juttu ei aina naurata kaikkia, mutta luulen, että
oma hillitty reaktioni pisti kyseisen herran (toivottavasti) miettimään
hieman seuraavan kerran, ennenkö avaa suunsa ja ryhtyy vitsailemaan.
Suuttuminen ja herneen vetäminen sinne nenärööriin tai saarnaava
avautuminen tuskin olisi tehenyt samanlaista vaikutusta. Sitä paitsi stereotypiat voi olla ajoittain oikiasti ihan hauskoja ja tietyssä mittakaavassa täytyy myös toki osata nauraa itelleen. Oikiastaan itelleen nauraminen on paras ase tässä taistelussa, sillä jos myönnän, että olen vähän urpo lappilainen enkä todellakaan ymmärrä kaupunkilaista elämänmenoa, mutta mettään lähen möyröttämään oikein mielelläni ja nauran päälle, niin milläs irvailet enää?
No, jos ongelma kuitenkin nyt on siinä, että ei naurattanut, vaan loukkasi? Tietysti olisi turvallisinta jättää saamelaisviittaukset viihteestä kokonaan pois, ko niitä ei jostain syystä osata tehä iliman, että joku aiheesta loukkaantuisi. Mutta eikö saamelaisuus ole myös osa lappilaisuutta ja Lappia? Vai pitääkö lappilaisuutta ja saamelaisuutta käsitellä jotenkin erillisinä asioina? Ettäkö puhutaan Lapin meiningistä, siihen ei missään nimessä saa ottaa mukaan saamelaisuutta? Eikä varsinkaan silloin, jos koko Lapin meininki ja lappilaisuus on tuotu esiin hieman kieli poskella ja huumorimielessä? Törkey'et ja tahallinen loukkaaminen on tietenkin aina asia erikseen.
Mutta jos joku kokee jonkin asian esittämistavan loukkaavana, niin silloin kokee, eikä se tietenkään ole mitenkään toivottavaa. Ainut mitä tilanteessa voi sitten enää tehä, on että asianomainen (tässä tapauksessa siis Uniikki) pyytää anteeksi ja pahoittelee, mikäli joku on kappaleesta loukkaantunut ja ettei se ole ollut mikään tietoinen tarkoitus. Kuten hän lienee tehenytkin. Vaikka täytyy kyllä todeta, että myös se tietämättömyys ja tahaton loukkaaminen saattaa ajoittain ärsyttää ja pirusti. Eihän kukaan ymmärrä sitäkään, että pitemmän päälle se, että kysytään kymmenen kertaa sitä, että meinaakko oikiasti muuttaa takaisin Lappiin ja vielä jonneki peräkylälle, saattaa jossain vaiheessa alakaa vituttaa. Voin vain kuvitella, kuinka palijon mahtaa ketuttaa tulla leimatuksi uu'estaan ja uu'estaan Naima-Aslakiksi.
No mutta.
Mielenkiintoista olisikin kuulla jonkun saamelaisen mielipide siihen, että miten heijän kulttuuriaan pitäisi tai saisi esittää mediassa? Olisiko Uniikin kappale ollut parempi, jos mukana olisi vaikkapa ollut joku saamelainen joikaamassa? Vai olisiko sekin ollut stereotypia ja/tai loukkaavaa? Saako kukaan ei-saamelainen etes viitata saamelaiseen kulttuurin?
Ja ehkä tärkeimpänä, miten naurettaisiin yhessä, eikä niin, että vähemmistön jäsenet kokevat, että tietämätön porukka nauraa heijän kustannuksellaan? Onko sekään hyvä asia, että jokin asia on viihteen tabu, josta ei saa repiä huumoria?
Huh. Vaikia aihe ja soutelin meleko kaukaisille vesille, mutta ohan tuo video nyt kuitenki kuvattu meijän perällä ja sen vuoksi myös sallalaisia on syyllistetty kappaleen hyväksymisen kautta loukkaavasta käytöksestä. No, jos unohetaan kaikki loukkaukset sun muut, niin maisemat videossa kuitenkin on ihan komeita.
Tuli taas semmone olo, että on aika päivittää hieman banneria. Siispä väkersin uu'en! Kuvan laatu on vähän, no, mutta ei anneta sen häiritä, koska meikäläisellä kaikki on vähän kotikutoista. Bannerin koko on myös väärä, mutta koska alakuperäinen kuva on tällä hetkellä meikäläisen saavuttamattomissa, niin tällä mennään. Korjaan bannerin sitten joskus jos jaksan, vaikka kyllähän tuo väärä leveys vähän silimään ottaa.
Joka tapauksessa tärkein on se sisältö kuitenkin, eli näkymä Karhutunturin päältä auringon laskiessa. Symboloikoon se vaikka sitä, että yksi ajanjakso on jäämässä taakse ja uusi alakamassa!
Viime viikko toi mukanaan taas meleko palijon uutisia Itä-Lappiin liittyen. Näistä uutisista ehkä tärkeimpänä tämä, eli Kemijärvelle suunnitteilla oleva biojalostamo, joka voisi mahollisesti tuua jopa tuhat uutta työpaikkaa. Tällaisia uutisia met tarvitaan! Eikä tietenkään pelekästään toiveita antavia uutisia, vaan tietysti myös toteutuneita suunnitelmia. Vaikka sallalainen olenkin henkeen ja vereen ja tunnettu faktahan on se, että sallalaisen ja kemijärveläisen välillä vallitsee ikuinen viha-rakkaussuhe (:D), niin Itä-Lapin alueella Kemijärvi on saanut kokea erityisen kovia kolauksia mm. surullisenkuuluisan Stora Enson kannattavan sellutehtaan menetyksen myötä vuonna 2008. Eikä net aijemmin (2004) Kiinaan liukuneet Salcompin tehtaan työpaikatkaan kauhian hyvää teheneet. Iso työnantaja työllistää myös lähikuntien asukkaita ja työpaikkojen menetykset näkyvät paitsi sijaintipisteessä, myös aina naapureissa. Samalla tavalla myös positiiviset uutiset ja uu'et työpaikat vaikuttavat myös ympäröiviin alueisiin. Samassa suossa met rämmitään. Ehottomasti itsenäisinä, mutta yhteistyötä tehen kuitenkin.
Yhteistyöstä pääsemmekin sitten seuraavaan uutiseen, josta en taas ole niin kauhian ylipiä. Salla ja Kemijärvi puuhaavat nimittäin yhessä kuntien rajalle tuulivoimalahanketta. En ole mikään asiantuntija, mutta oma kantani tuulivoimaan on hyvin negatiivinen ja epäilevä. Elän käsityksessä, että suhteessa rakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin ja kuluihin voimaloitten hyötysuhe on kovin surkia, eli niitten tuottama energia on kovin vähäistä. Myöskin Suomen talviolosuhteet pistävät epäilemään tuulivoiman järkevyyttä. Työllistävää vaikutusta tuulivoimaloilla ei rakentavalla alueella käytännössä ole (rakennusvaiheessa pystytykseen perehtynyt työvoima tulee jostain muualta, usein jopa ulukomailta ja voimaloitten ohojaus hoijetaan etänä). Lisäksi tuulivoimalat yksinkertaisesti rumentavat maisemaa ja koska net täytyy rakentaa korkeitten nyppylöitten päälle ja varsin isoina, net näkyvät kohtuullisen kauas. Myös tuulivoimaloitten aiheuttamasta melusaasteesta on puhuttu viime aikoina palijon. Itte en näitä naapuriini todellakaan haluaisi, mutta en myöskään erämaahan maisemaa pilaamaan vilkkuvine valoineen ja ujeltavine äänineen. Tilanne olisi eri, jos tuulivoiman avulla pystyttäisiin tuottamaan mielettömiä määriä energiaa. Näin ei kuitenkaan mielestäni ole. Ja kun työllistävää vaikutustakaan ei ole, en suoraan sanottuna ymmärrä, miksi kunta haluaa tällaiseen lähtiä mukaan.
Osaa se meijän kunta asioita tehä kuitenkin myös oikein, kuten tämä Sokli-kannanotto osoittaa. Ollaan tuon lyhytnäköisyys-termin kanssa vissiin yhessä ja samassa veneessä ja omaamme yhteinäisen kannan aiheeseen! Sallan kunta puhuukin täyttä asiaa. Lisäksi luin tuossa taannoin Lapin Kansasta (25/2/2015) varsin mainion jutun uu'esta kunnanjohtajastamme Erkki Parkkisesta. Jutun perusteella hän vaikuttaisi olevan tolokun mies ja oikia henkilö kunnan johtoon. Parkkisen ajatukset vaikuttavat varsin järkeviltä ja pystyn allekirjoittamaan itsekin moiset tuumailut. Itä-Lapin kunnanjohtajalta vaaditaankin rohkeita ajatuksia ja mielipiteitä sekä kykyä aukaista suunsa oikiassa paikassa oikiaan aikaan. Toivottavasti Parkkinen on sanansa mittainen mies ja hänen johdollaan saisimme meiningin Sallassakin kääntymään entistä parempaan suuntaan. Ja onhan aina erittäin positiivista, että kunnassa on joku, joka suorittaa siviilivihkimisiä. ;)
Ja viimeisimpänä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä uutisena sarjassamme Sallaa maailmankartalle; Sami Jauhojärven letkautus siitä, miten seuraavat hiihon mm-kisat pitäisi järjestää Sallan Naruskalla. Mikä jottei, lunta siellä ainakin riittäisi. :D Sallatunturihan on jo alppilajien osaajien suosiossa, joten eiköhän met Naruskastaki taijota uusi unelmakohe hiihtäjille!
Kyllä, ei jaksa aina olla loppuun asti ihan niin vakavana. :)
Hahhaa, Iltalehti määritteli tässä taannoin meikäläisen sisustustyylin, se on nimittäin mummolatyyli! Oonhan mää aina tienny olevani vähän henkisesti mummo, mutta että sisustusmummoilijakin. Mutta kattokaa nyt tätä kuvaa:
Kuva Iltalehti
Siis voi että! Ihan täydellinen! Jos joku ei tiijä, niin meillähän on tosiaan keinutuoli ja oon nyt virallisesti anonut luvan siihen, että se maalataan punaiseksi.
Tämän kuvan innoittamana ollaan nyt tuumittu, että tuleva keittiönpöytä tulee ehkä sittenkin olemaan pyöriä. Olenkin jo aloittanut pyöriän, mielellään jatkopalalla varustetun puisen pöy'än mettästämisen. Kunnostustarve ei haittaa, sillä meikäläisellä pysyy kyllä hiomapaperi ja pensseli käjessä. Pinnatuolit löytyy jo omasta takaa, niitäkin saatan sutia vähän uusiksi. Osittain.
Lamppukin ollaan jo katottu, meikäläisellä on ollut vuosia jo yksi himotus, jonka päätin ostavani joskus. Jossain vaiheessa kuitenkin koin, ettei se mätsäisi haaveilemaani sisustukseen, mutta nyt sillä yhtäkkiä onki ihan täydellinen paikka keittiönpöy'än yläpuolella. Sitä, mikä tämä lamppu on, en palijasta kuitenkaan ihan vielä, pitäähän se joku jännitys säilyä. :)
Muutenkin meikäläisellä tosiaan on tuo mummolatyyli hallussa ko löytyy räsymättöjä, puusohovaa, virkattua päiväpeittoa, vanahoja astioita, Finlaysonin Taimi-kuosia ja ties mitä.
Maltamattomana ootan, että pääsen toteuttamaan sisäistä mummoani ihan tosissani. Mutta nyt pitää keskittyä illan elokuvaan, palataan taas! Oon väkertämässä vähän kantaaottavampaakin tekstiä ja julukasen sen heti, jahka saan sen valamiiksi. Mutta tänään tämmösiä.
