Reissukuvakertomus, osa 2: Värriöllä värjöttelemässä

Seuraavaksi pitempiaikaiseksi leiripaikaksi valikoitui pienen kiertelyn jäläkeen Värriöjoen varsi ja Verkkomaselekä. Puitteet leiriytymiseen on Verkkomaselässä meleko mahtavat ja kalaakin sieltä kuulemma saa, jos taito on hyppysissä.

yksinäinen värriöläinen kuu

huomatkaa komiat retkituolit

Reilu viikko aikasemmin oltiin nautittu vielä huikeista lämpötiloista Tuntsalla, mutta Värriöllä syksy alako jo antaa esimakua ittestään ja yöt alako olla jo paitsi aika pimeitä, myös kylymiä. Yhtenä yönä lämpötila laski luultavasti jopa pakkasen puolelle ja vietettiinkin teltassa meleko kolea yö ko makuupussit oli mitoitettu lähinnä kesän plussakeleille. Tästä johtuen siirryttiinkin seuraavaksi yöksi nukkumaan autoon - retkeilyauton etuja. Mahtuu köllimään yksi emäntä, isäntä ja karvanen kaveri. Ennen nukkumaanmenoa piti tietysti istua pimiässä illassa nauttimassa nuotion loimusta ja kuunnella ko kalat melskasi joessa.

"ei tuu kalaa mutta pallo on!"

Kalaonnea meillä ei Värriöjoella ollu, ei joko ollu syönnillään tai sitten loppu taijot kesken. :) Jonkin verran keskityttiin kyllä kalastamiseenkin, mutta eipä se meijän reissuilla missään pääosassa ole. Kalan saaminen joesta vaatisikin varmaan suurempaa keskittymistä ja vihkiytymistä asialle, tai joko ihan naamatonta tuuria. Tällä kertaa puuttui vissiin molemmat. 

Karvalapsi nautti olostaan ehkä jopa enemmän ko met. Pallo sai kyytiä. Samoin poronsarvet. Ja kaikki kepit sekä risut. Kävyt. Ja pitihän sitä vähän kimalaisiakin jahata.

Koska keli tosiaan oli hieman kolea ja tarjolla sopiva maasto, päätettiin kokeilla omatekoisen telttasaunan rakentamista jokivarteen. Pressu oli vähän turhan nafti kooltaan, mutta meikäläisen ensimmäiseksi ite värkätyksi telttasaunaksi ihan onnistunut laitos, vaikka löylyä olisikin saanut riittää vielä hetken pidempään. Seuraavalla kerralla vaan isompi pressu ja isompi kiuas niin hyvä tulee, ehottomasti pitää kyllä kokeilla toistekin! Vaikka tietysti sellainen ihan oikia telttasaunaki olis poikaa, sen mukana kulijettamiseen tarvis vaan jo pistää sitten astetta enemmän eforttia. Jos eksyttä Verkkomaselekään päin, niin kattelkaapa, vieläkö meijän saunan jäänteet on nähtävissä.

Reissukuvakertomus, osa 1: Ruokatauko jossain päin Naruskaa ja karvakaverin parhaat

Koska olen lomalla, aattelin jakaa jatkokuvakertomuksena meijän viime kesän toisen lomareissun mettikköön tämän viikon aikana. Joten nyt seuraa ensimmäinen osa, reissun numero kaksi ensimmäinen ruokatauko jossain päin Naruskaa. Lähettiin tukikohastamme mökiltä ajelemaan ja kattelemaan maisemia ja jossain vaiheessa näläkä ja kahavinhimo iski niin pahaksi, että piti pysähtyä piettämään taukoa. Kuvat keskittyvät valitettavasti suurimmalta osin meijän silloin vielä niin pieneen karvalapseen, joka on vaan niin vietävän viehättävä. :)

"vien isille tämän. tai ehkä varastin sen isiltä, ei voi tietää..."

"pitääkö aina kuvata?"

"no ennoo kyllä mitään kaivellu. ite oot."

"äiti kato mä oon jellona ja vaanin täällä!"

Ja sitten vielä pari kännykkänäpsyä, joista ehkä pääsee jotenki kärryille siitä, ettei net maisematkaan hassummat ollu.

Menneitten muistelua

No niin! Aloitetaanpa tämä lomaviikko lyhyellä katsauksella menneeseen ja linkataan tänne tämä juttu. Kuvassahan on siis tosiaan sallalainen entisaikainen nähtävyys Äteritsiputeritsipuolilautatsi-baari, tutummi Äteritsi, siltä vuojelta ko minä aloittelin uraani peruskoulussa. Ikäväkseni täytyy sanoa, etten ikinä ehtinyt kyseiseen baariin täysi-ikäisenä kalijalle, mutta muutamat Äteritsin hampurilaiset tuli syötyä. Kaiken kaikkiaan harmi, ettei kyseistä paikkaa enää ole. Olihan se Suomen pisin baarin nimi sentään jonkinmoinen nähtävyys!

Sallassa tapahtuu

Hahhah, oli pakko tulla vielä julistamaan täälläkin, että Sallassa on sitten muuten avattu uusi keilahalli. Sinänsä ihan hauska homma, ko olen aikanani täällä paasannut, että Salla ei ole oikia paikka asua, jos haluaa harrastaa kaikenmaailman kaupungilla pyörimistä ja keilailua sun muuta. No, nyt ei ainakaan enää ole se keilailukaan este!

Itte voin ihan rehellisesti tunnustaa, etten ole kyllä ikinä keilannut (perjantaina olisi ollut mahollisuus oman koulutusohojelman kehittämis- ja virkistyspäivän tiimoilta, mutta en päässyt paikalle), mutta ehkäpä tämän mahollisuu'en innoittamana tulisi joskus kokeiltua. 

Mutta sen ajatuksen, ettei pienellä paikkakunnalla voi harrastaa, voi kyllä pikkuhilijaa ruveta nakkaamaan romukoppaan. Tietystikään ihan kaikki ei onnistu, mutta aika laajalla kattauksella löytyy niin liikuntaa, kulttuuria ja taiteita, kieliä ja sivistystä. Ja jos jotain ei ole ohjattuna toimintana, niin mikä estää kokoamasta porukkaa ja järjestämästä sellaista.

Nyt ei muutako kaikki innolla keilaamaan! Niin paikalliset, ko turistit.

Vielä hieman lisää Soklista

Unohdin eilisestä Sokli-paasauksestani kokonaan sen tämän päiväisessä Lapin Kansassa (14/2/2015) esiin nousseen seikan, että vaikka nuista malmirekoista on puhuttu, että niiden reitti kiertää kuntakeskukset, tämä koskettaa suunnitelmassa ainuastaan Savukoskea ja Kemijärveä. Entäs sitten net pelekosenniemeläiset, onko niitä siellä tien varressa jo muutenkin niin vähän, että voijaan net viimisetki sitten sieltä karkottaa päivittäisellä rekkarallilla?

Toimittaja Terttu Pohtila oli juttuun liittyen kirjoittanut kommentin, joka oli sattumoisin otsikoitu sanalla "Lyhytnäköistä", joka oli myös minulla eilen omaa tekstiäni kirjoittaessani päällimmäisenä mielessä ja taisin sen pariin kertaan siellä ääneenkin mainita. Pohtila onnistui kommentissaan kiteyttämään hyvin sen, mitä itellänikin on Sokliin liittyen suurimmin sydämellä. Se on ikävä tosiasia, että maantievaihtoehto lyhentää kaivoksen ikää kertakäyttökulttuurimalliin. Minä haluan enemmän ko mitään net työpaikat meille tuonne Itä-Lappiin ja olen tietysti onnellinen siitä, mikäli kaivos saahaan auki, mutta en voi silti olla pohtimatta samaa kuin Pohtila, että 20 vuotta on kovin lyhyt aika, ko mahollisuuet olisi palijon pitempäänkin elinikään. Rekan rattailla kuskaten se köyhemmän malamin louhiminen ei vaan todennäköisesti ole kannattavaa, joten sitä ei aleta sieltä kaivella. Otetaan vaan paras päältä sitten. Tämä on asia mikä on varma, sillä mikään firma ei ala tekemään hommia, jos se ei ole itelle voitokasta. Ja omalla toiminnallaan valtio on nyt edistämässä tällaista parhaat päältä -ajatusmaailmaa. Mielestäni hyvin kyseenalainen toimintamalli, sillä jos se kaivos nyt kerran ollaan lopultakin rakentamassa, niin eikö olisi järkevintä sitten pyrkiä hyödyntämään sitä mahollisimman pitkään ja tarjoamaan työpaikkoja ihimisille kauas eteenpäin 20 vuojen sijasta? Koko ajan höpötetään siitä, miten Suomen työllisyystilannetta täytyy saaha parannettua ja uusia työpaikkoja syntymään. No miksei sitten helekutti sentään tehä sellaisia kestäviä ja järkeviä päätöksiä työpaikkojen saamiseksi sinne, missä niitä kipeimmin tarvitaan? Vai tullaanko taas siihen, että oikiasti päättävällä tasolla vähät välitetään, saahaanko koko Soklin kaivosta aikaseksi vai ei, kuhan nyt ollaan jotain lämpimiksemme ennen vaaleja tässä yritetty.

Pohtilan mukaan ministerimme Risikko on jo ehtinyt aiheesta antamaan pölijän lausahduksen, jonka mukaan hän ei näe ongelmaa siinä, etteikö malami voisi kulukia niillä samoilla rekoilla 20 vuojen päästäkin. Päästään taas tähän, että ministeri ei ilimeisesti ole perehtynyt asiaan riittävästi. Mikään ei kulije, mikäli se ei ole kannattavaa. Se vain nyt on niin, että se on raha, joka tätä maailmaa pyörittää. Ja jos rahaa ei näytä olevan tulossa enää lisää, niin silloin loppuu myös kaivos. Toki eihän met voija etukäteen tietää, kuinka palijon siellä Soklissa sitä rikasta malamia sitten loppujen lopuksi onkaan. Voihan olla, että sieltä löytyy suorastaan yltiöpäin louhittavaa ja kaivos pyörii ja on kannattava vuosia etiäpäin. Mutta ongelma on siinä, että met ei voija tietää näitä asioita etukäteen. Eikö silloin olisi parempi pelata varman päälle ja varmistaa jo nyt kaivoksen mahollisimman pitkä elinikä?

Palijon on kuulunut myös ininää siitä, että miksi valtion pitäisi lähteä tukemaan ulukomaalaisen yrityksen tienausaikeita ja että Yaralla kiinnostaa vain rahojen saaminen omaan pussiinsa. Niin se nuilla yrityksillä useimmiten tuppaa olemaan, että mielessä on voiton saaminen. Harva sitä lähtee mitään hyväntekeväisyytenä omaan laskuun tekemään. Voitaisiinkin tässä yhteyessä myös pohtia sitä, että miksi Suomessa kaivosteollisuus on ulukomaalaisten yritysten hallussa Suomen valtion sijaan? Kenties on jossain vaiheessa aijemminkin tehty niitä "lyhytnäköisiä" päätöksiä?

Kommenttinsa lopussa Pohtila nostaa esiin myös sen seikan, että Soklin rata on herättänyt pelekoa siitä, että samalla sinetöityy Jäämeren radan linjauskin, mikä ei tunnu muuta Lappia miellyttävän. Olen itsekin aijemmin viitannut aiheeseen sivulauseessa ja tuntuma siitä, että Itä-Lappi on muun Lapin mielestä huonosti menestyvää heikompaa ainesta, joka voijaan unohtaa tyystin, mikäli oma etu sitä vaatii, on entisestään vahavistunut. Tottakai minullakin on sallalaisena tässä oma lehemä ojassa, mutta se ei kuitenkaan ole se suurin syy mikä painaa puntarissa, vaan se perkuleen kaivos ja sen saaminen mahollisimman pitkäikäiseksi ja kannattavaksi! Tai sanotaanko, että yleensäkin se kaivoksen saaminen, koska edelleenkin olen sitä mieltä, että tässä ei nyt ole mitään ratkaistu ja koko kaivoksen tuleminen on maantievaihtoehon myötä taas huomattavan paljon epävarmempaa.

Jäämeren rata on projekti, joka on vielä niin pitkässä kuusessa, että sitä ei pitäisi tähän asiaan oikiastaan etes sotkia ollenkaan.Vaikka tietenkin, jos halutaan sotkia, niin voisin todeta tähän väliin, että asiasta tehtyjen laskelmien mukaan reitti Sallan kautta Kantalahteen oisi edullisin vaihtoehto. Siksi onkin mielestäni erittäin naurettavaa, että muualla tunnuttiin ja tunnutaan jarrutettavan Soklin ratahanketta ja puolustavan tievaihtoehtoa puhtaasti siksi, että saataisiin itelle mieluisampi (huomattavan palijon kalliimpi) linjaus Jäämeren radalle. Varsinkin ko koko Jäämeren radan aluille saattaminen ei todellakaan ole tämän hetken asia. Mutta hei, mitäs siitä, kohan nyt omaa persettä tässä peesaillaan.

Kyllä on maailma mallillaan taas. Pitää lähtiä keittämään päiväkahavit.

Ärsyttää

Minua ei taas ole hetkeen näkynytkään. Aika kiitää huomattavan nopiaa vauhtia, pari viikkoa on mennyt tarjoamalla majoitustilaa perheenjäsenille, eikä kirjoittamiselle ole oikein jaksanut löytää aikaa enää iltaisin ko päivät menee gradun parissa. Toisaalta olen ollut taas myös niin tympääntynyt kaikkiin uutisiin viime aikoina ja paasannut asioista kotioloissa niin palijon, ettei ole enää riittänyt virtaa avautua niistä täällä. Tähän kun lisätään vielä hermoja rassaava murkkuikäinen koira, niin olen katsonut yksinkertaisesti paremmaksi keskittyä ihan muihin asioihin, kuten syömään (öhöm), hiihtämään, neulomaan sukkaa ja lukemaan. Tänään graduvapaan kunniaksi jopa piirsin, mitä en oo tainnu tehä ainakaan vuoteen. Tai kahteen.

Ja kyllä sen tuosta tuherruksesta ehkäpä huomaakin, ettei oo tullu ihan hetkeen piirrettyä. Pahoittelut myös kuvan vähän heikohkosta laadusta, skanneri ja minä ei ihan olla kavereita. Jos yhtään saan sääliä kerjätä, niin tämä oli kuitenki elämäni ensimmäinen auto, jonka piirsin. Saattaapi myös jäähä viimiseksi (:D), sen verta vmäistä hommaa oli. Nytkin ko tuota kuvaa kattoo, tekisi mieli mennä korjailemaan yhtä sun toista, mutta lohuttau'un sillä, että skannattu kuva ei ihan tuo piirrosta oikeuksiinsa. 

Ja paskat. Kai siitä ny siipan Evan tunnistaa (Evasta lisää ehkä joskus toiste) ja mitä tulee ylimääräsiin viivoihin, suttuihin ja kuseviin mittasuhteisiin, no, eikö taiteilijalla oo taiteilijan vapaus? Vaikka ei sillä, että ittiäni mitenkään suurena taiteilija pitäisin, aina välillä vaan tulee himo piirtää jotain ja sitten pitää piirtää. Sen jäläkeen saattaa mennä vuosi, että kynä ja paperi ei käy ees mielessä (osittain esim. siksi, että tuo tämänhetkinen paperi on aika shaissea).

No mutta, jos palataan niihin minua viime aikoina erityisesti kyrsineisiin asioihin, niin net ovat vähemmän lyhyesti ja ytimekkäästi tietenkin nämät:

1. Sokli. Pienet raivonkihaukset olen tämän asian tiimoilta päästellyt ja päästelen edelleen. Miten lyhytnäköistä valtiolta lähtiä tukemaan autokuljetuksia, ko ratavaihtoehto olisi pidentänyt kaivoksen ikää, ollut huomattavasti vähemmän saastuttava ja malminkulijetuksen kannalta turvallisempi vaihtoehto verrattuna kumipyöriin. Puhumattakaan siitä, että olisi saatu meille itäkairaan sitä kuuluisaa infrastruktuuria (ilimeisesti se on vaan pääkaupunkiseu'un etuoikeus, rakennetaan vaikka väkisin se kehärata, ihan sama vaikka se ei ketään tai mitään ei hyövyttäisi), jota oltaisiin voitu hyödyntää esimerkiksi puutavaran kulijetuksiin. Radan rakentaminen olisi myös tuonut työllisyyttä, syvästi epäilen, että paikalliset kulijetusyrittäjät pääsivät käsiksi tuohon rekkaralliin Soklin ja Kemijärven välille. Vahava epäilys on myös siitä, että haluavatko paikalliset päivittäistä rekkarallia kulumilleen, vaikka parannetun tien saisivatkin. Kuka sinne niitten rekkojen sekaan haluaa lähtiä suikuilemaan omalla autolla?

Tästä päästäänkin sitten siihen, että lupaus osallistua tievaihtoehtoon haiskahtaa vakavasti hätäiseltä päätökseltä saaha päättävä elin näyttämään paremmalta kansalaisten silimissä, ko lähestyy net vaalitki. Ettäkö Risikko sillon taannoin tuli melekeen luvanneeksi, että Itä-Lapin työllisyyttä tuetaan, niin pitäähän se nyt jotenki näyttää toteen. Mitä siitä sitten, jos se kaivos vaikka kaatuukin tievaihtoehon myötä kasvaneeseen vastukseen ja siihen, että Yara toteaa, ettei tällä vaihtoeholla kannata kaivosta pykätä. Valtio voi pessä käjet, met kyllä oltais oltu valmiita, muttako. 

Lyhytnäköistä, en osaa muuta sanoa. Samalla saahaan varmaankin kuopata haave Jäämeren radasta, joka kulukisi Sallan kautta. Saavat kaikki venäjänpelekoset elää jatkossakin rauhassa ja nukkua yönsä hyvin ko rakennetaan se rata jumalattoman kalliilla rahalla Sodankylän kautta Norjan puolelle (sekään ei tietenkään onnistu, että rata oisi menny vaikka Sallasta Sokliin ja sieltä etiäpäin, ehei). Ukrainan tilanne on edelleen vakava ja kaikkien kaipailemaa ratkaisua ei tunnu näkyvän, mikä minuakin huolettaa kyllä (monestakin syystä), mutta Venäjän erittäin läheisenä rajanaapurina elämäni ensimmäiset 20 vuotta viettäneenä en vain osaa tuntea itärajaan liittyen sitä pelekoa, mitä ilimeisesti pitäisi.

Summa summarum, takkiin tuli niin että rytisi ja nyt taas jälleen ja kerran vaan ootellaan. Ja mikään ei todellakaan ole varmaa.

2. Höpinä pohjoisen vetovoimasta ja työllisyy'en näkymistä, ko sillä tarkoitetaan Oulua. Ottakaappa hyvät ihimiset pää perseestä ja kartta kouraan ja kattokaa, mihin kohti Suomineitoa se Oulu oikeen sijoittuukaan. Ei kuulkaas ole pohojoista nähänykään. Luin taannoin jutun jostain seminaarista, joka oli muutama viikko sitten järjestetty täällä Oulussa ja siellä kaikki kilivan Stubbin ja kumppaneitten kanssa kehuivat, miten "pohjoinen on pop" ja "pohojoisessa on vetovoimaa", "työllisyys tulee pysymään hyvänä ja tulevaisuu'en usko on kova" ja kukaan ei sanallakaan puhunut mistään muusta ko Oulusta. ANTEEKSI MITÄ? Missä vaiheessa Oulusta tuli yhtä kuin "pohojoinen" ja loput Suomesta, eli tarkemmin sanoen Lappi, lakkasi olemasta? Pahoittelut tähän, en äkkiseltään kyennyt kyseistä juttua paikallistamaan enää tarkemmin, lainaukset eivät siis ole välttämättä aivan sanatarkkoja, MUTTA. Joka tapauksessa juttu oli täysin tyrmistyttävä, sillä Oulu ei todellakaan ole sama asia ko Pohojois-Suomi ja jos tarkoitus on puhua Oulun tulevaisuu'en näkymistä, voijaan puhua IHAN VAAN OULUSTA.

Teinkö itteni nyt seleväksi vai pitääkö lätkästä tähän vielä Suomen kartta?

3. Helevetin SOTE-uudistus. Kouhkataan, möyhkätään, kehitellään ja heitellään ilimoille täysin absurdeja ajatuksia, ajetaan puoliksi pakolla eteenpäin pysähtymättä miettimään, tuleeko tämä nyt oikiasti halavemmaksi, puhumattakaan paremmaksi ja lopulta ei enää ees tiijetä, että onko tämä nyt ees perustuslain mukainen. Saako tässä vaiheessa huutaa, että nyt järki käteen ja seis? Että mitäpä jos lakattaisiin hokemasta sitä, että uudistuksia täytyy tehä ja keskityttäisiin siihen, miten uudistukset tehään järkevästi, tasa-arvoisesti ja kustannustehokkaasti. Kyllä, sen täytyy olla mahollista. Ihan ensimmäiseksi asioita suunnittelemaan voitaisiin nostaa ihimisiä, jokka asiasta jotaki ymmärtävät, eikä niitä, joilta puuttuu kaikki käytännön kokemus ja järki. Joku tolokku tähän nyt.

4. Itä-Lapin yöpäivystyksen loppuminen. Jännästi ensin uutisoitiin siitä, miten lääkäri on viikonlopun yöpäivystyksellä voinut tienata Kemijärvellä tavallisen duunarin kuukausiansiot eli noin 2400 euroa. Ilikeimmät kielet ehtivät jo sanomaan, että melekonen korvaus siitä, kun lääkäri toteaa "ota buranaa ja jos ei tokene niin tule huomenna uuestaan". Tällä jutulla saatiinkin ihimiset kivasti valamiiksi positiivisiksi sitä tietoa kohtaan, että yöpäivystys siirtyykin, tättärää, Rovaniemelle. Että kyllä siellä varmaan saa palijon parempaa palavelua ja vastinetta rahoilleen, kuhan vaan ensin ajelee sen 150 km, Savukoskelta jopa 200 km sinne yöpäivystykseen. Sopii miettiä, että kuinka moni oikiasti lähtee yön selekään taittamaan tuon matkan. Pitää kyllä olla vähintäänkin pää kainalossa. Tai sanotaanko, että parempi ko ei yöaikaan vaan satu mitään lääkärin hoitoa vaativaa. Ruvetkaapa Itä-Lapin ihimiset koputtelemaan puuta. Ehkä sitten uu'en ja ulijaan SOTE:n aikana se lääkäri köröttelee bussilla kerran kuussa kattomaan sitä syrjäkylän mökin mummoa. Ehkä. Niin ei sitten sitä yöpäivystystä tarttiskaan. Ja jos ois tarttenu, niin kyllä se bussilääkäri varmaan osaa sitten sen ruumisautonkin tilata sille. Tai jos sekin homma on vaikka kilipailutettu ja kustannussyistä Lapeco tulee hakemaan mummon viimeiselle matkalleen? Kahen kuukauen välein haemme roskat ja kuolleet mummot! Jos mummo on kuitenkin kuollut viikolla kaksi ja emme saa tietoa asiasta ennen viikkoa neljä, siirtyy mummon haku seuraavalle tyhjennyskerralle. Kuka tietää.

5. Siirtyminen takaisin keskiaikaan EIKU keskikalija Alakoon EIKU ei sittenkään, vitsivitsi. Kylläpäs se taas vaaleja pukkaa niin maan perkeleesti. On taas se aika vuojesta ko vetastaan hatusta näitä pölijääki pölijempiä juttuja, sitten kivasti kiistellään porukalla, että kenen idea oli ja kuka oikiasti kannattaa ja mukavasti saahaan mustamaalata toisia ja kinata. Kätevästi saahaan myös net OIKIASTI tärkiät asiat peittoon tämmösten turhanpäiväisten kohujen alle. Lopulta tavallinen tallaaja ei enää tiijä yhtään, kuka kannattaa ja mitä, kuka ei kannata ja kuka ei kannata, mutta kolomannessa takavaaliohojelmassa ehkä kuitenki kannattaa, jos kuu on vaalipäivänä oikiassa asennossa ja horoskooppi näin sanoo. Valitse siinä sitten, ketä äänestät sinne päättämään MEIJÄN KAIKKIEN ASIOISTA. Etellisen päättävän elimen toilailuja ko kattoo niin ei oikeen hyvältä näytä, tosin tietysti vois aatella, että nyt ollaan jo niin pohojalla, että vaikia on ainakaan pahemmaksi pistää? 

Ite kohun sisältöön kommenttia sen verran, että siirtyminen takaisin muinashistoriaan pahentamalla entisestään tätä Suomessa vallitsevaa holohouskulttuuria vaikeutettaisiin ainuastaan tavallisen kuluttajan arkea ja tapettaisiin määrättömästi pieniä kauppoja ja kioskeja. Viina on jo valamiiksi Suomessa kallista ja sen saatavuutta on rajoitettu monin eri tavoin, eikä se näytä auttavan ko Viron viinarallia. Kun ei sitä viinaa voija kieltäkään (vai olisiko parempi jos en sano tästä mitään, saattaa vielä joku päättäjä saaha ahaa-elämyksen). Se, joka alakoholia haluaa, hakee sen kyllä, oli se lähi-Siwassa tai Alakossa. Tai vaikka Virossa. Olisiko ehkä aiheellisempaa miettiä viinan saamisen rajoittamisen sijaan (se kun nyt ei vaan näytä toimivan), että miksi se suomalainen kittaa sitä alakoholia niin palijon, että tappaa ittensä sillä? Hä? Mitäpä luulette, edistääköhän se holohouskulttuuri tervettä suhtautumista alakoholiin ja kohtuukäyttöä? Näitä vois vaikka miettiä noin niinkö aluksi.

Että semmosta. 

Kyllä on taas mielen päällä ollu jos monenmoista, eikä tässä varmaan tullu ees kaikki. Ymmärtänette varmaan miksi oon kokenu paremmaksi leikkiä ajoittain täysin tietämätöntä nykymaailman meiningistä hiihtelemällä ja kattomalla telekkarista ainoastaan Doc Martinia. 

Tätä epätietoisuutta kaikesta aijon jatkaa myös ensi viikolla, sillä suuntaan napapiirin paremmalle puolelle harrastamaan todellisuuspakoa, eli minusta ei siinä mielessä kuulu pihaustakaan. Mutta äläkööt huoliko, oon pyhästi luvannu itelleni tehtailla jotain ajastettua ja julukaisukelepoista ensi viikoksi tännekin. Niitä saatte sitten kivasti lukia ko minä olen pilikillä/kelekkailemassa/nokipannukahaveilla/ulukoilemassa/nauttimassa/no parempien asioitten äärellä, tiijätte kyllä.

Helemikuun ensimmäiset

Niinpä se vain taas hurahti viikko. Tuli tuossa kahavakuulajumppailun ohessa mieleen, että nythän on tosiaan jo sunnuntai ja eletään peräti helemikuuta. 

Vuosiakin tuli taas lisää mittariin ja sitä juhulistettiin räpöstämällä omatekoista sushia. Japanilaiset oisi epäilemättä katsoneet kauhuissaan niitä meijän palleroita, jokka tuli ulos Pirkan "sushikitistä" ja ryyditettiin ihan vaan graavilohella, kurkulla, paprikalla ja katkaravuilla, mutta kyllä net meille ihan maistu, eikä palijon kalavenneet naapurin sushilafkallekaan (mitä nyt ulukonäössä hieman, jos paketissa sanotaan leikkaa terävällä veittellä, se tosissaan tarkottaa terävää...) Hieman olin pettyny riisiviinietikkaan, joka tuossa paketissa tuli, riisissä oisi saanu meistä olla vielä enemmän suolaa ja makua muutenkin. Seuraavan kerran ite tehtynä taijetaanki ostaa raaka-aineet erikseen. Tietysti myös noutosushissa on puolensa (ah, se heleppous!), pääsee valamiisen pöytään syömään monennäköistä sushia, nyt meillä tyydyttiin lähinnä makeihin ja pariin nigiriin. 

Siippa on kyllä ollu edellisessä elämässä joku japanilainen kamikaze-lentäjä tai driftaaja, sen verran hyvin sillä pysyy puikot käsissä, toisinko allekirjoittaneella, joka tuskastuu hommaan ja syö puolet ateriasta sormin (ei ole kuulemma kiellettyä sekään, röyhtäileminen pöy'ässä sen sijaan on, ei saa minusta siis ehtaa japanilaista siitäkään syystä...) Siippa myös leipoo ihan parasta Irish Coffee -juustokakkua, johon voinen jakaa reseptin teillekin täällä. Kuvia ei ikävä kyllä juuri oo, koska olen keskittynyt enemmän sen kakun syömiseen.

Oon kyllä ollu taas viikon niin hyvällä ruualla, että pärijäis varmaan seuraavan syömättä. No, jospa huomenna ilima olisi semmonen, että kehtaisi lähtiä vaikka hiihtämään (menneen viikon on sen verran tehokkaasti satanu tuota lunta, ettei oo palijon mieli teheny sivakoija mihinkään suuntaan). 

Nyt täytyy lähtiä sohovalle makaamaan ja neulomaan, meinaa sen verran palijon nimittäin väsyttää, t. 11 tuntia unta taas viime yönä ja meikässähän ei kuulemma ainakaan yths:n mukaan ole mitään vikaa. Kai se on ihan hyvä, että uni tulee silimään viimeistään kymmeneltä ja aamulla voi ihan hyvin nukkua yheksään, jos ei kukaan erehy herättämään. Ennen oisin moisten yöunien jäläkeen ollu ihan kuollu.