Tullee hieman tällaista sekalaista höpinää nyt, mutta koittakaa kestää. Ihan ekaksi suositan kaikkia kurkkaamaan Iinan But I'm a human not a sandwich -blogista hänen hienoa kirjoitustaan synnäreiden lakkauttamisia vastaan. Käykää samalla allekirjottamassa tuo kansalaisaloitekin. Meijän maailmat on ehkä varsin kaukana toisistaan, Iina ko elää perheineen keskellä Helsinkiä ja on täysin kotonaan siellä, mutta yhteinen tärkiäksi koettu asia yhistää. Muutenkin lueskelen useinkin Iinan blogia, koska hän elää täysin erilaista elämää ko minä, enkä voisi ikinä kuvitella ittiäni hänen tilalleen, mutta on mielenkiintoista nähä, miten eri tavoin elämää voi elää.
Mistä pääsemmekin tätä huteraa siltaa pitkin (jota ylittäessä aasiki melekeen hukku) asiasta kukkaruukkuun. Nimittäin siihen, että vaikka kovin kärkäs ja omalaatuinen menijä olenkin, minun puolestani jokainen ihiminen on vapaa asumaan ja elämään siellä, missä itte olonsa parhaaksi kokee. Jos se on Helsingin keskusta, niin fine by me. En muista koskaan tivanneeni keneltäkään perusteluita siihen, miksi joku haluaa jäähä esimerkiksi opiskeluitten jäläkeen asumaan kaupunkiin. Eihän sitä ihimisiltä yleensä ees kysellä, kaupunkielämä on suurin piirtein joku ittestäänselevyys.
No, minua on sitten kuiten viime aikoina alakanu suunnattomasti pänniä se, ettäkö itte ilimotan olevani palaamassa takaisin susirajalle jos suinkin vain kykenen, katotaan minua vähintäänkin kieroon tai kysytään typeriä kysymyksiä kuten: "ai oikiasti?" "meinaatko todella muuttaa takaisin pohojoiseen?" "ai ihan tosi haluat muuttaa takaisin asumaan sinne?" ja niin edelleen.
Nämät ovat hyvin typeriä kysymyksiä, koska a) ei kukaan vaaji teiltäkään perusteluita, mikäli haluatte jäähä opiskelukaupunkiinne/muuttaa etelämmäs jne. b) en olisi muuttamassa jonnekin, jos en sitä oikiasti haluaisi ja c) en ole mitenkään perusteluvelevollinen kellekään muutenkaan.
Ymmärrän, että kyselijä ei välttämättä tajua aatella asiaa sen kummemmin, koska ohan se nyt vallan eriskummallista, että joku haluaa pois kaupungista ja takaisin pohojoiseen. Se vaan väistämättä alakaa ottaa pannuun, ko kymmenettä kertaa toistelee jolleki uteliaalle sitä mantraa, että kyllä, haluan muuttaa takaisin pohojoiseen, kyllä, ihan oikiasti, koska siellä minä viihyn ja siellä on asioita, joita arvostan ja kaipaan elämääni. Uudelleen ja uudelleen. Ja kyllä, olen kuullut sata kertaa sen, että "rakastan reissata Lapissa, mutta en voisi ikinä kuvitella asuvani siellä".
No minäpä voisin. Enemmän ko kuvitella.
Mutta koska oon pohojimmiltani erittäin mukava ihiminen, lupaan kuitenkin avata pääkoppani sisältöä tähän asiaan liittyen, kunhan tältä kiivasluontoiselta kaupunkielämältäni, jossa jou'un muun muassa pahimmillaan käyttämään kaksi tuntia bussimatkustamiseen päästäkseni harjoitteluun ja takaisin, suinkin ehin ja jaksan. Että tiijätte mikä hulluus minua sinne oikeen ajaa, ko en kykene toimimaan yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan ja ajattelemaan niinkö normaali rationaalinen ihiminen, että kaupungissa ihimisen on hyvä olla.
Ja toistaakseni vielä ittiäni; hyvä kaikille teille, jokka kykenette hengittämään kaupungissa iliman pistävää tunnetta rinnassa ja sivuääniä pääkopassa. Nauttikaa siitä, minkä koette nauttimisen arvoiseksi. Mutta äläkää tuluko minulle aukomaan siitä, että minä nautin hieman toisenlaisista asioista.
Koska olen pöhelö, samaan hengenvetoon totean vielä köyhtyneeni rankasti ja tilanneeni ittelleni parit Feelmaxit, koska ensimmäiset lumihiutaleet on nyt virallisesti bongattu tässäkin osassa Suomia. Tilasin siis net Kuuva 3:set ja sitten tuleviksi työ/sisäliikuntakengiksi samaan hengenvetoon Niesa 3:set. Toivottavasti pääsen nuita Kuuvia testaamaan sitten piakoin myös mettäolosuhteissa, kuhan net minulle ensin saapuvat.
Ja ihan loppuun totean vielä, että piti kirjottaa työttömyy'estä, mutta jotenki inspiroijuin jostain ihan muusta. :D No, työttömyy'estä sitten joskus myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!