Paluu juhannuksen tunnelmiin

Parempi myöhään ko ei milloinkaan! Löysin vihdoinkin aikaa istahtaa alas koneen ääreen ja käyä läpi meijän juhannusreissun kuvat ja poimia parhaat palat tänne. Tämä olikin ihan mukava paluu reilun kuukau'en takaisiin tunnelmiin näin jonkin aikaa jatkuneen hellejakson jäläkeisenä hieman pilivisempänä päivänä. 

Kuten jo aijemmin sanoin, kesä on liian lyhyt koneella istumiseen sillonko on parempaakin tekemistä. Ja sitähän on kyllä riittänyt, mutta niistä touhuista lisää ehkä sitten myöhemmin. Nyt kuitenkin juhannustunnelmiin kuvien muodossa:

Juti the eräjorma nautiskelemassa puruluuta vaivaiskoivujen keskellä

huippuja horisontissa

etualalla Puitsi, taaempana tuntureita Venäjän puolella

Sauoiva Peuratunturin muristalta käsin kuvattuna

Peuratunturi

Tällä reissulla käväistiin ensimmäistä kertaa Peuratunturin muristalla ihailemassa maisemia. Jännä, sillä vaikka tuntuu, ettei olla ees kauhian korkialla, niin maisemat tuolta muristalta käsin on silti oikeen mukavat. Itse Peuratunturin valloitus jäi tällä(kin) kertaa haaveeksi, koska jatkuvasti vaihteleva säätila ei oikeen houkuttanut jalakautumaan kovin pitemmäksi aikaa. Mutta kerta minä vielä kiipiän tuonne! Meleko monta muutakin tunturia ja nyppylää oottaisi vielä vallotusta.

eikö met jo lähetä sinne ongelle?!

Sauoiva kylypee auringossa

Värriötunturi

lisää Värriötunturia

Nämät kuvat olen luullakseni napannut Jänesvittikon päältä matkalla Luuntaittumaojalle ongelle. Muumilaakson mörkö alias Sauoiva ja makkarana maisemaa halkova monihuippuinen Värriötunturi. Reissulle sattui onneksi myös näitä lämpimiä ja aurinkoisia päiviä. Kalaa tuli sen verran, että syyä saatiin. Luuntaittuman lisäksi käytiin kulijailemassa myös esimerkiksi Tuntsajokivarressa ja Nuolusojalla, sekä ajeltiin pitkin poikin Tuntsaa.

iltapalaa

tummat pilivet kasaantuvat

ja sitten satoikin kaatamalla

Sauoivan ääriviivat ukkospuuskan keskellä

Ihanan auringon ja lämmön lisäksi päästiin usiampaan otteeseen osaksi myös kunnon ukkosmyräköistä ja kaatosateista. Vettä tuli välillä niinkö saavista kaatamalla ja salamat räiski välillä meleko lähellekin. Niinä hetkinä tuli aina meleko kiitollinen olo siitä, että on auto, mihin paeta suojaan ko taivas alakaa uhkaavasti tummumaan ja kaukaa alakaa kuulua pahaenteinen kumina. Jos olisi pelekästään jalakapatikassa liikkeellä, olisi meleko suojaton olo tuolla ylävillä mailla... 

sauna lämpiää

seikkailuauto, kulukuväline ja tuki sekä turva

Peuratunturin mystinen katoaminen

Sauoiva ja salaisuu'en verho

leiritulet

Niinhän sitä sanotaan, että myrskyn jäläkeen on poutasää ja niin myös Tuntsalla. Aikansa ko sataa vettä ja ukkonen äyvästää, niin kyllä se aurinkokin sieltä sitten vielä löytyy. Ja mikäs sen mukavampaa, ko sytyttää tulet nuotioon ja lyyä sauna lämpiämään ja istua nauttimaan elämästä ja juhannusaatosta.

unen satumaailma

matalalla roikkuva piliviverho

usvan keskellä virtaa Peurahaara

No, ihan en malttanut istua paikallani, ko Peurahaara verhoitui utuun, jonka ilta-aurinko värjäsi ja laittoi kaikki vesipisarat kimaltelemaan kilipaa. Oisin voinut ihastella tätä taijanomaista maisemaa loputtomiin ja yritin kovasti tykittää kameralla sen verran, että saisin välitettyä teillekin palasen tätä Tuntsan mystistä vetovoimaa.

juhannusyö

yksin usvan keskellä

Hetki eteenpäin ja yhtäkkiä maailma olikin hukkunut usvaan miltei kokonaan. Ei päästy tänä juhannuksena ihailemaan keskiyön aurinkoa, mutta meleko vaikuttavalta tämä sankkaakin sankempi sumuverhokin näytti.

<3

Koska Tuntsa on ehottomasti enemmän meijän valtakuntaa ko mikään vilisevä suurkaupunki ikinä, käytiin lisäämässä ihan omaan paikkaan lemmenlukko ensimmäisen hääpäivän kunniaksi ennen kotiinpaluuta, tosin päivää etuajassa kylläkin. Juuri luin jostain, että lemmenlukot on ihan last seasonia ja jossain ollaan jo ongelmissa, ko sillat ei kestä kaikkien lukkojen tuomaa lisäpainoa, mutta jospa tämä silta kuitenkin tuon meijän lukon jaksaisi kantaa! Eikä se virtaava vesikään siitä yhestä kuohuihin heitetystä avaimesta toivottavasti kovin kärsi.

Paluumatkalla oli vielä pakko käyä valloittamassa jälleen kerran Kuskoiva ja ihastella sen päältä aavistuksen uhkarohkiastikin vieressä vellovaa ja jylisevää ukkospiliveä. Lähettiin kyllä hyvissä ajoin karkuun ennenkö tuo pilivimassa alakoi jyllätä meitä kohti. Näitten luonnonvoimien äärellä sitä vaan tuntee ittensä niin pieneksi. Paluumatka takaisin kohti sivistystä olikin sitten yhtä auringon ja vesisateen vaihtelua.

Kotimatkalla tehtiin pienet mutkat vielä Värriön puolelle ja sille hetkelle sattuikin onneksi lämmin ja aavistuksen hiostavakin auringonpaiste, joka ei hylännyt meitä, vaikka vähän seikkailtiinkin kohteeseen aavistuksen pidempää (voisi ehkä näistä kallioista johtuen sanoa, että maisemareittiä) pitkin. Vaikka kalliot ja kivikot sekä luola (jota en kameran telezoomista johtuen valitettavasti onnistunut ikuistamaan järkeävästi) komeita olikin, varsinainen päämäärä oli vielä jossain muualla:

Nimittäin nämät komiaakin komiammat vesiputoukset. Jos en olisi omin silimin nähänyt, en uskoisi, että omasta kotikunnastani tämmöisiä etes löytyy. Koska paikka tuntuu olevan eräänlainen julukinen salaisuus, enpä minäkään palijasta sen tarkempia koordinaatteja, vaan se, joka haluaa tämän paratiisin löytää, selevittänee sen sijainnin omatoimisesti! :) Vaikka kyseessä onkin sen verran suuren luokan elämys, että toivoisi mahollisimman monen pääsevän se kokemaan, toisaalta osa paikan viehättävyyestä liittyy juuri sen mystisyyteen ja siihen, ettei paikalle virtaa turisteja solokenaan. Tuonne on ehottomasti palattava toisenkin kerran. 

Semmosia juhannuskuvia! Tästä lienee vierähtänyt jo riittävän pitkä aika, ko alako samantien kaipauttamaan jonneki reissun päälle.

Stressin vähentelyä, osa 1

Satuinpa sopivasti lukasemaan tämmösen uutisen Lapin Kansasta, jonka mukaan eräretkeily vähentää stressiä, suunnitellessani meijän taannoisen kolomen viikon eräjormastelun ensimmäistä tekstiä. Metsähallitus on asiasta oikeen teettänyt selevityksen, joten se on kuulkaas ihimiset ihan virallista faktatietoa! Kannattaa siis mennä mettään niin pääkoppa lepää. Kuten Lapin Kansa toteaa, monelle lappilaiselle tallustelijalle tämä on kyllä ihan ittestäänselevää tietoa, mutta jos nyt joku kaupunkilainen vaikka kokisi ahaa-elämyksen.

Menkää ihimiset, ja eräjormautukaa, sillä se tekee mielelle oikein hyvää. Voin kertoa ihan omasta kokemuksesta. 

jos pääset tarvittaessa sateelta suojaan, Retki 4000 on oikein käypä teltta kahelle hengelle + yhelle pontukselle alias lapukalle

Ja näin pääsemmekin sitten päivän aiheeseen, eli meijän kesälomareissuun, osa 1. Koska meillä on koiravauva, eikä muutenkaan olla mitään hardcore-vaeltajia, ko varustus on varsin vaillinainen (mm. teltta, joka ei kuulemma pijä vettä, ite ei oo vielä tullu tätä käytännössä havaittua, mutta näin olen kuullu), oltiin liikenteessä retkeilyautolla, eli varsin tilavalla Hiacella. Nelivetoa ei ole, joka hieman rajoittaa sitä, minkälaisia teitä pääsee etenemään, mutta meleko hyvin etiäpäin pääsee kuitenkin. Tilava auto onkin meleko kätevä kaveri, koska sinne saa tarvittaessa koiran talteen/suojaan, pääsee iteki vesisajetta karkuun (voi myös siirtää sen vettä pitämättömän teltan sateen ajaksi suojaan :D) ja siellä voi jopa nukkua. Lisäksi kaikki tavarat säilyvät kätevästi autossa ja tavaraa saa myös ihan kohtuu'ella mukaan. Koska reissun alakupuolella oli lämpöasteita vielä reippaanlaisesti (veikkaisin, että välillä lähenneltiin kolomiakymmentä), nukuttiin toki teltassa. Ruokapuoli oli meleko säilykepainotteista (meikäläisen gluteenivamma aiheuttaa hieman haasteita, mutta ei ole mahottomuus kuitenkaan), mutta vähäisien kylymää vaativien tuotteiden säilytyksestä vastasi Airamin autokylymälaukku. Ihan kätevä ratkaisu, kunhan muistaa käyttää autoa aina välillä, ettei akku pääse tyhyjäksi. Ruoanlaiton apuna meillä oli mukana myös Trangian retkikeitin.

pikkujäbä väsähti teltan pystytystä ootellessa

Suunnattiin reissun ekana päivänä pienen Naruskajoen varressa vietetyn tuumaustau'on jäläkeen Tuntsalle asti. Esimerkiksi täältä löydät hieman faktaa Tuntsaa koskien. Kohteeksi valikoitui Lentokenttä, jolta löytyy varsin mainioita leiripaikkoja. Lisäksi vieressä virtaa Peurahaara, josta saa tiskiveden ja saa tarvittaessa ruokaa/juomaa kylymään ja  johon pääsee tietysti myös kätevästi ongelle. Myös peseytyminen luonnistuu heleposti, halutessaan olisi voinut pulahtaa vaikka uimaan. Toki sillä varauksella, että erittäin kylymä vesi ei haittaa. ;) Puhelimethan tuolla tosiaan kuuluu hieman heikonlaisesti, mutta itellä se on näillä reissuilla mukana lähinnä hätätilanteen varalta ja satunnaiseen valokuvaamiseen (ja kuvien jakamiseen Instagramissa, mikäli sen verran kenttää sattuu löytymään). Nykyajan älypuhelimesta akku vaan tahtoo näissä olosuhteissa loppua hyvinki nopiasti, joten autolaturi tulee erittäin tarpeeseen.

poloku alas vejen äärelle

Lentokenttä on hyvin avoinainen alue (kuten ehkä nimestä voi päätellä), mutta siltä löytyy myös sopivasti puustoa, jonka suojiin voi tehä oman leirinsä (tämä osottautui erittäin tarpeelliseksi ominaisuu'eksi, sillä saimme naapureita). Lentokentältä on komiat näkymät sekä Peuratunturille, että Värriön luonnonpuistossa sijaitsevalle Sauoivalle. Alueelle poikkeaa pari pienempää tietä, joita pitkin pääsee autolla. Ihan kaikista matalimmalla maavaralla varustetulla yksilöllä en suosittele paikalle saapumaan.

näkymä Peuratunturille

taustalla Sauoiva

En ole mikään kokenut Tuntsan matkaaja, joka on kiertänyt kairoja vuosia, mutta vähäisellä tuntemuksellani kyseisestä paikasta on muodostunut oma suosikkini. Yövyttiin kaksi yötä tuolla ja täytyy kyllä sanoa, että se oli lämmön helliessä meleko nautinnollista leirielämää, vaikka toisen leiripäivän aamuna herättiinkin kuu'elta kuuluvaan ukkosen jylinään, jonka alta kerättiin leiri auton suojiin ja tehtiin samalla sitten pieni paikalliskierros autoillen aamutuimaan. Itte asiassa meinattiin ensin vaihtaa kokonaan leiripaikkaa, koska olimme tosiaan yön aikana saaneet näköetäisyy'elle naapureita, mutta sitten päätettiin, että ei kyllä luovuta hyvästä leiripaikasta muitten takia. Itte oon pitänyt sääntönä, etten mene leiriytymään kovin lähelle toisia, ainakaan näköyhtey'en päähän. Tästä syystä esimerkiksi Tuntsajokivarsi on jäänyt toistaiseksi välistä. 

Omasta mielestäni tuonne kairaan lähetään siksi, että siellä saahaan nautiskella luonnon rauhasta ja hilijaisuu'esta. Palijonhan tuolla on kulukijaa nuin kesäisin, mutta aika hyvin net tuonne kairaan uppoaa. Naapurit näköetäisyy'ellä särkee aika tehokkaasti sen illuusion, että nyt ollaan keskellä-ei-mitään ja kaukana muista ihimisistä. Vastaantulevia kulukijoita on kohteliasta morjenstaa ja apua on tottakai tarjottava, jos sitä joku tarvii, mutta muutoin pysyttelen kohteliaasti omassa porukassani, enkä mene kenenkään toisen leiriin jauhamaan small talkia siitä, että on ilimoja pi'elly. Ellei kyseessä ole joku erittäin tuttu ihiminen, enkä välttämättä silloinkaan, ellei toinen selekiästi osoita halua raatailuun (esimerkiksi viittomalla luokseen). Useimmiten jätän välistä myös tulistelupaikat, mikäli siellä on jo joku muu ennen minua, ellei nyt aivan äärimmäinen hätä ole. En tiiä, ehkä minä olen äärimmäisen antisosiaalinen jurottaja, mutta minua häiritsi suunnattomasti ko naapurileiri päätti lähelle majoittautumisen lisäksi hyökätä visiitille meijän luokse samantien, ko palattiin aamun reissultamme takaisin leiripaikalle. En todellakaan ole lähteny Tuntsalle siksi, että pääsen vaihtamaan tyhyjänpäiväsiä kuulumisia jonku randomin kanssa, jota en ees tunne. Leiripaikkoja ei myöskään voi mitenkään varata ja jos lähtee jonnekin pakaten kamat autoon, ottaa sen riskin, että joku muu voi ehtiä sillä aikaa samaiselle paikalle. Tai kuten meijän tapauksessa ilimeni, että "naapurimme" olivat leiriytyneet viereisellä paikalla jo tovin. Jos he olisivat meijän tullessa olleet asemapaikalla, met oltais menty jonnekin muualle, muttakun eivät olleet. Vastaavasti taas, mikäli ite oisin tullut yöllä vaikkapa kalasta ja huomannut jonkun leiriytyneen "oman" leiripaikkani viereen, olisin itte mennyt jonnekin muualle. Mielestäni on myös äärimmäisen epäkohteliasta leiriytyä jollekin viralliselle tulistelupaikalle tai kodalle päiväkausiksi, näitäkin kun näkee.

No mutta, meitä on moneen junaan.

Muutaman otteeseen käytiin myös ongella Peurahaarassa, tuo karvalapsi hieman rajoitti onkireissujen pituutta ja kestoa. Onneksi se on kuitenkin sen verran reipas kaveri, että pärijää teltassa tai autossa yksinäänkin jonkun tovin. Tähän väliin täytyy kyllä kehua, että lapukka on muutenkin mitä sopeutuvaisin koira, herra ei ollut ennen nähänyt ikinä telttaa, mutta paineli onnellisena nukkumaan sinne heti ko saatin ensimmäisenä iltana teltta pystyyn. Parin minuutin päästä teltasta alako kuulua hyvin onnellinen kuorsaus. Tammukkasaalis jäi Peurahaarasta meleko vähäiseksi, liekkö kuumien kelien vaikko onkijoitten vika. Kalaa kyseisessä ojassa kuitenkin on.

leirielää myös kännykän kameralla ikuistettuna

tässä vaiheessa kadonneen nokipannun tilalle ostettu uus pannu oli vielä meleko kirkas

multaa turvassa ja mäkäräisen purema silimäkulumassa

sataa sataa ropisee

Toisena leiripäivänä tosiaan satoi sekä aamulla, että illalla.  Iltapäivästä kerettiin onkireissulta pois juuri ennen sajetta ja piettiin sitä sitten autossa usiampi tovi. Viksuina ja vilimaattisina tyyppeinä jätettiin teltta autoon onkireissun ajaksi, joten sekään ei kastunut. Illaksi keli kuitenkin kirkastui sen verran, että saatiin pystytettyä leiri uu'elleen. Lentokentän yksi huono puoli leiripaikkana on poltettavan puumateriaalin vähyys, sitä ei oikiastaan ole. Siksi tuonne kannattaakin tuua ehottomasti omat polttopuut matkassa. Sillä aikaa ko siippa pystytteli telttaa, meikäläisellä oli hyvin aikaa paitsi vahtia nuotiota, myös ottaa tunnelmakuvia sateenjäläkeisestä iltaruskosta. Elokuun alakupuolella illat ja yöt olivat Tuntsan korkeu'ella vielä yllättävän valoisia, eikä öisin tullut ees kunnolla pimiää, ainuastaan hieman hämärää. Nämätkin seuraavat kuvat on otettu nuin kymmenen aikoihin illalla.

Kolomas päivä reissussa olikin sitten meijän siirtymäpäivä seuraavaan kohteeseen, joka oli Lautakotaojan kämppä Naruskalla. Tehtiin ennen reissuunlähtöä kämppävaraus pariksi yöksi tuonne, koska mietittiin, että välissä olisi ihan mukava päästä sisätiloihin nukkumaan ja mahollisesti kuivattelemaan kamoja, sekä tietysti saunaan <3. Alun perin tarkoitus oli tehä siirtymä jo kahentoista jäläkeen päivällä, mutta auto päätti toisin. Pienen säävön jäläkeen päästin kuitenkin onnellisesti matkaan ja tulipahan sitten käytyä keräämässä hilloja sekä sieniä tilanteen selekenemistä ootellessa.

Mutta nyt minä lähen napsauttamaan saunan tulille ja pelaan Eurojackpottia, että voitan muutaman milijoonan, jolla kustannan meille muun muassa telttasaunan. Ja vettä pitävän teltan. Hauskat perjantai-illat siis kaikille, jatkoa stressin vähentelylle luvassa myöhemmin!