Tähän väliin taas vähän kevyempää hömppää. Tuossa ko vietin lauantaina laatuaikaa itekseni koiran nukkuessa päikkäreitä, eli toisin sanoen "vihastuta naapureita laulamalla kuulokkeet päässä" -tuokiota, juolahti mieleeni, että voisin esitellä teille erään kappaleen.
Alakujaan siis Eppu Normaalin Voi kuinka me sinua kaivataan, sanoista kaunis kiitos Martti Syrjälle, joka taivuttaa suomen kieltä käsissään aivan uskomattoman kauniisti. Tässä Suvi Teräsniskan versioimana ihan sen siksi, että se liittyy oleellisesti tarinaan. Tämä on nimittäin kappale, joka kertoo minulle siipasta ja Talosta. Ajalta ennen kuin siipasta tuli Siippa ja talosta Talo. Ennen kuin kuulin tämän Suvin version, en ollut oikiastaan suuremmin kiinnittänyt huomiota kyseiseen kappaleeseen (suuri häpeä sinänsä), mutta kerran yhtenä iltana aivan sattumalta se tarttui korvaani. Enkä sen jäläkeen voinut välttyä ajattelemasta siippaa joka ikinen kerta laulun kuullessani. Kun sitten kävi niin onnekkaasti, että siipasta tuli Siippa ja talosta tuli Talo, laulu on hieman muuttanut merkitystään. Nyt se kertoo lähinnä siitä, että löysin ja sain siipan omakseni ja että siipan mukana tuli Talo.
Se kertoo myös siitä, että ajattelen paljon Taloa.
Tänäänkin puhuttiin siipan kanssa Talosta. Talo oli siipan tosiaan jo ennen kuin met alettiin hellustella, se tuli ikään kuin kaupan päälle. Toiset saa siipan mukana lapsia, toiset elukoita, kaikenlaisia asioita, joita on opeteltava rakastamaan. Minä olen mielestäni onnekas siinä suhteessa, että se kaupanpäällinen oli Talo. Talon kanssa on suhteellisen heleppoa ruveta tutuiksi. Talo ei kiukuttele, eikä epäile. Se ei huuva sulle, että "minä en halua sinua, olet ihan tyhymä" eikä se ees murise tai ärise. Ainuastaan seisoo hilijaa ja mietteliäänä naristelee nurkkiaan. Ja kun on avarakatseinen emäntä, näkee Talon mahollisuutena. Paikkana, josta voi tulla ajan saatossa Koti.
Siippa ja Talo ovat omalta osaltaan teheneet maholliseksi haaveeni muutosta takaisin kotiseu'ulle. En tiiä, olisiko minusta ollut tähän iliman siippaa. Tai Taloa.
Siksi tunnen myös tätä laulua kuunnellessani äärimmäistä kiitollisuutta siitä, että minulla on siippa. Siippa ei ole täydellinen, Talo ei ole täydellinen, enkä ole minäkään. Mutta met ollaan aika passeleita toisillemme, ja se on aivan hyvä se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!