Matkailu avartaa

Muuttohässäkän keskellä tuli toteutettua myös yksi toinenkin uuenlainen etappi elämässä; päräytin nimittäin itelleni pirssin. Pitäähän sitä nyt jokaisella ittiään kunnioittavalla Itä-Lapin syrjäkairoissa asuvalla emännällä menopeli olla. Eikä ihan mikä tahansa pirssi, vaan jatkoa teemalle "kerää koko sarja", eli Mitsubishi tietenkin. Merkki painoi siis vaakukupissa ostopäätöstä tehessä (ja huomattavissa määrin myös hinta).

Kävin vielä oikeen räntäsateessa ottamassa todistusaineistoa. Todellisuu'essa joutunen luovuttamaan tämän kaunottaren kuitenkin siipan käyttöön, joka matkailee maailman mantuja meikäläistä enemmän. Muutamat kilometrit tällä kotiapäin rullanneena totesin myös, että en kyllä halua.

No, se niistä peltilehemistä, nyt olen asettunut kotoisasti tupaan lomatunnelmiin köllimään sohovalle ja kattelemaan ikkunasta ulos samalla ko datailen. Talossa vallitsee herttainen kaaos muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta, mutta hei, ei kukaan jaksa ottaa lomalla ressiä. Ko valamista ei muutenkaan tuu ennenkö vasta kuukau'en päästä aikasintaan. Instagramissa jo pikkusen vilauttelin tunnelmia, jotaki kurkistusta saattasin tänneki väsätä, jahka jaksan tarttua kameraan muutenki ko kuvatakseni koiraa tai autoa. Jonkunlaista reportaasia on toki luvassa sittenkö mööpelit on paikallaan ja meikäläinen asettunu kodiksi. Kesäksi tietysti jää vielä kaikenlaisia pikkuproggiksia, eikä tämä just valamiiksi tuu vielä hetkeen (jos ikinä :D), mutta varsin hyvällä mallilla ollaan jo pian.

Nyt kuitenki loman jatkot ja meisi painuu kokkaamaan jotaki tosi terveellistä särvintä ja nauttii sen jäläkeen jäläkiruuaksi gluteenittomat mämmit ja lämmittää illalla saunan, kyllä on elämä mallillaan. :)

Toivonpilikahuksia Itä-Lapista

Ihan ensiksi, voi kirosana nuita ajastettuja julukaisuja, jokka eivät jostain syystä muuttuneet julukisiksi silloin ko olisi pitänyt. Eli pahoitteluni siitä, että luotin teknologiaan ihan liikaa tarkistamatta asiaa. Pari informoivaa tekstiä olivat jostain syystä jääneet arkistojen aarteiksi, vaikka niitten piti tulla ajastettuna ulos tuossa lomani alakupuoliskolla. Ovat kuitenkin nyt näkösällä. 

Joten, emme anna tämän tökkivän alun haitata menoa sen enempää. Lomat alakaa olla paketoitu ja mikään itälappilainen elukka ei pistelly meikää poskeensa, vaikka täällä vallinneesta hilijaisuu'esta voisikin niin päätellä. Otin kuitenkin loman ihan loman kannalta ja ennen kaikkia keräsin materiaalia ja ajatuksia tulevia blogitekstejä varten.

Ja sitä materiaalia löytyy, uskokaa pois. Kuvat on vielä kamerassa ja käymättä läpi, koska virallisesti olen vielä lomalla. Oon myös koonnut runsaasti ajatuksia ja miettinyt, mistä kaikesta haluaisin puhua (kuhan vaan muistaisin kaikki hienot ideat, Tuntsan erämailla ei aina ollu kynää ja paperia tarjolla ja puhelimen akkuki näytti useimmiten nollaa, älypuhelimet, huoh...) Pienen varaslähön halusin kuitenkin ottaa tämän uutisen vuoksi. Kokoomuksen Risikko yllätti meikäläisen (ja kerrankin positiivisesti) jysäyttämällä kantansa Soklin kaivokseen. Ja jos joku ei tuota uutista vielä lukenut tai ei asiaa tiijä, niin se on positiivinen. En voi tarpeeksi alleviivata ja korostaa, kuinka palijon Itä-Lappi Soklin kaivosta ja sen mukanaan tuomia työpaikkoja ja piristysruisketta tarvitsee. Vielä ko ymmärtäisivät tuon ratavaihtoehon järkevyy'en, ettei laiteta enää lisää rekkoja jylläämään valamiiksi jo huonokuntoisille teille.

Joka tapauksessa tämä on aina niin huonojen uutisten virrassa todellinen juhulan aihe. Täytyy sanoa, että Risikko on ainakin toistaiseksi lunastanut meisin hyväksynnän myös torppaamalla autoilun kilometripohojaisen verottamisen. Tätä Risikko perustelee sillä, että myös syrjäisillä kairoilla työhön kulukemisen täytyy olla kannattavaa. Tällaista järkipuhetta olenkin kaipaillut ministerien suusta! Mielestäni on hyvin jännä, että edeltäjänsä Kyllönen seisoi täysin uudistuksen takana, vaikka on kotoisin Kainuusta, missä luulisi ihimiselle konkretisoituvan nuot pitkät välimatkat ja julukisten kulukuyhteyksien puuttuminen. Yksityisautoilun maksumiehiksi eivät saa joutua net, jokka joutuvat pakon eessä käyttämään omaa autoa, koska muuta mahollisuutta kulukea töihin tai saavuttaa palaveluja, ei ole. Susirajan ihimisen logiikalla eniten tulisi maksaa niitten, jokka voisivat heleposti hoitaa siirtymiset sujuvan joukkoliikenteen ja julukisten yhteyksien avulla, mutta eivät sitä silti tee. 

On hitokseen eri asia, meneekö bussi kerran viiessä minuutissa vai kerran päivässä. Vai meneekö ollenkaan.

Mutta minun näkövinkkelistä toki moni muukin asia näyttää palijon yksinkertaisemmalta, eikä se silti sitä tunnu olevan.

Palatakseni takaisin Sokliin, met täällä Lapissa olemma kyllä joka tapauksessa teheneet kaikkemme asian eteen ja näin selekiän viestin ei pitäisi jäähä kuulumatta. Toivon sydämeni pohojasta, että myönteinen päätös saahaan, koska Talavivaarasta huolimatta ja osittain sen takia, uskon kaivosteollisuuteen ja siihen, että meiltä löytyy sen verran lääniä, jolla temmeltää sulassa sovussa niin kaivos, poromies kuin erästelijäkin.

Ei nimi miestä (tai blogia) pahenna

Huhhuh, rankkaa saattaa tätä lapsukaista alulle näin hitaalla netillä (oon reissun päällä langattoman netin armoilla). Edellisen tekstin kuvia ladatessa ruokin, leikin ja pissatin koiruu'en (ikää 15 vk) ja katoin laatusarjoja, kuten Miehen puolikkaat ja Simpsonit. Kuvat tulee tosiaan olemaan ihan oleellinen osa tätä juttua, mutta ei pijä säikähtää, jos jonkun kerran pitäy'yn puhtaasti tekstilinjalla. Kuvien tärkey'estä kertoo se, että tälle blogille syntyi valehtelematta 30 banneria (no okei, ehkä kymmenen), joista toistaiseksi olen päätynyt tuohon erästä juhannusreissua esittelevään kollaasiin. Onpahan vaihtoehtoja, mistä valita sittenkö tuo alakaa näyttää tylsältä. Bannerin halusin ehottomasti tuommosena isona, koska nimikin on niin päräyttävä.

Mistä päästäänkin kukkaruukun kautta asiaan, eli siihen tarinaan nimen taustalla. 

Syy, miksi tämä blogi syntyi (ja miksi juuri näin aggressiivisella nimellä kuin "vihainen itälappilainen") löytyy viime keväästä. Ystävämme Valtion Rautatiet (opiskelijoitten keskuu'essa tutummin Venaa Rauhassa) eli VR päätti aikataulumuutoksien myötä tärvätä meijän itälappilaisten opiskelijoitten viimisen julukisen kulukuväylän kotipaikkakunnalle kevään ja alakukesän ajaksi. Aikataulut muuttuivat niin, ettei junalta joko ehtinyt viimeiseen kotia lähtevään linja-autoon, tai vaihtoehtoisesti Rovaniemellä oli perillä niin aikaisin, että edessä oli lähes parin tunnin oottelu. Edellinen linja-autovuoro taas ehti juuri lähteä Rovaniemeltä ennen junan saapumista. Pisteli vihaksi niin mahoton ko olla ja voi. Kyrpiintyneen kanssatoverin selevitellessä ystävällisesti Matkahuollosta, että voisiko linja-autojen aikatauluja muuttaa VR:n kanssa yhteen mätsääviksi, vastaus oli kielteinen vedoten siihen, ettei linja-autovuorot voi hyppiä kaikkien VR:n oikkujen mukaan, koska on muitakin matkustajia. Ymmärrettää, mutta siltikään ei ihan ymmärrettävää. Suurin osa matkustajista tuolle linja-autovuorolle kun tuli junasta, olihan se junan jatkoyhteys. Iso osa näistä matkustajista taas on mitä luultavimmin muualta kotiapäin reissaavia opiskelijoita. Ketään opiskelijaa ei ainakaan oman tietoni mukaan kiinnosta venailla matkalaukkuineen kahta tuntia Rollossa yhtä linja-autoa, vaan ennemmin ihimiset järjestävät kyytinsä jotenkin toisin. Tai yksinkertaisesti jättävät sitten menemättä. Sittemmin asia näyttäisi onneksi korjautuneen, mutta tällaiset katkokset julukisten sujuvassa kulukemisessa aiheuttavat varmasti näkyvän notkahuksen linja-autovuoron käyttäjämäärissä. Kuinka moni palaa takaisin julukisten käyttäjiksi sen jäläkeen, ko esimerkiksi ostaa pakon eessä oman auton? Ei tarvinne olla kovin suuri järkimoottori tajutakseen, ettäkö linja-autovuoron käyttäjät tarpeeksi vähenevät, voijaan pian lakata ajamasta kyseistä vuoroa, koska se ei ole kannattavaa. Kun ei ole niitä _matkustajia_, tiiättekös.

Ittekin olen tämän episodin jäläkeen boikotoinut kyseistä junalafkaa ja kulukenut saastuttavasti yksityisautoillen (toki myös kaikkialle muualle Suomenmaalla). Ehkä myös siksi, että se on palijon helepompaa. Minun kotoperälleni ei juuri julukisilla enää pääse ja kun asiat tehään riittäävän hankalaksi, laiska ja mukavuu'enhaluinen ihiminen valitsee sen helepomman vaihtoehon. VR on koittanut jo aijemmin alasajaa yöjunan ja makuuvaunuliikenteen Kemijärvelle (vaan eipäs onnistunutkaan, kiitos meijän vihaisten itälappilaisten!) ja esimerkiksi puu kulukee nykyään teitä pitkin rekkojen kyy'issä raiteitten sijaan, vaikka sellaiset kulukisi vieressä. Ihime kun eivät ole jo rullanneet niitäkin pois. Minusta tämä kielii ikävästi ajatusmaailmasta, jossa koko Suomi ei ole tasa-arvoinen ja Itä-Lappi nähdään alueena, jonne ei kannata panostaa ja jota pyritään kaikessa hilijaisuu'essa alasajamaan. No, ainaki yritetään, aina se hilijaisuus ei ihan onnistu.

Ja tämän hirviän pitkän sepostuksen, jonka aikana aasi tippui sillalta tarkoituksena oli siis kertoa, että VR-episodin jäläkeen kiehuin puhtaasta raivosta ja uhkasin perustaa blogin nimeltä "vihainen itälappilainen", johon rupiaisin purkamaan tätä kaikkea patoutunutta turhautumistani. No, se heitto oli lähinnä vitsi, mutta ajatus jäi pyörimään tuonne jonnekin pikkuaivojen kohdalle. Tai ehkä otsalohkoon, kuka tietää. Ja kappas vain, pitkällisten pohdintojen jäläkeen olemme tässä.

Ei tiiä kyllä yhtään, että kuinka tässä käy, mutta koska meisillä on tunnetusti palijon sanottavaa (ja iso kasa bannereita), niin eiköhän tämä ainaki jonku aikaa kulije. :D Tähtään kuitenkin ees aavistuksen parempaan suoritukseen kuin VR.

EDIT: Sain juuri kuulla, että aikatauluhässäkkä (KYLLÄ, juuri se) jatkuu ilimeisesti taas syksyllä, jolloin junat ja linja-autot lakkaavat taas kohtaamasta. Juuri kun esimerkiksi opiskelijat niitä kipeimmin tarvitsisivat. Täytynee ottaa tämä julukinen liikenne tarkempaan käsittelyyn vielä erikseen. Vihaiselle itälappilaiselle on selevästi tilausta.