Ihan ensiksi on pakko vähän naureskella sille, ko oululaiset itkee katuvalojen sammuttamisen takia. Kalevan nettisivuilla nimittäin leimahti kauhia keskustelu lehen uutisoidessa, että Oulussa lakataan polttamasta katuvaloja arkiöisin keskustan ulukopuolisilla alueilla klo 23 jäläkeen. No joo, tulee vähän turvaton olo ja ketuttaa jos pyörässä on huono lamppu, mutta ite en vaan osaa tajuta, mitä ihimeellistä siinä on, ko meillä kait kotosalla katuvalot on sammunu yhentoista jäläkeen arjet ja viikonloput kirkonkylän ulukopuolella ijät ajat ja nykyään vissiin kirkonkylälläki. Saapahan nukkua ehkä paremmin, saattaa kaikelta valosaasteelta nähä vaikka vilauksen tähtitaivasta ja ehkä jopa revontulia ja sitä paitsi meijän taloyhtiössä palaa ainaki riemuvalaistus joka ilta ja yö. Näkee kyllä, vaikka ei ees haluais. Oven pielestä sammui lamppu joskus sillon ko muutettiin, enkä oo tästä asiasta reklamoinu, koska se tillottaa ärsyttävästi suoraan ikkunasta sisään.
Kaikkia sitä.
Valitettavasti tämä Bloggerin tekstinkäsittely ei (taaskaan) toimi normaalisti, joten jou'utte toistaiseksi tyytymään tällaiseen pelekkään raatailutekstiin iliman kuvia. Niin kauan ko tämä vittuilee mulle, kuvien liittäminen ei onnistu ja kaikki muut tekstit on jäässä. Pysytään siis ehkä yleismaailmallisessa pölinässä.
Oon viime aikoina lukenu hirviän palijon hyviä juttuja ja mielipijekirjotuksia Lapin Kansasta (digiajan ihimisenä luen Lapparini tietokoneelta/kännykästä/tabletilta ja olen kyllä lehen suurkuluttaja, varsinki ko tämä nettitilaus mahollistaa pääsyn käsiksi uutisiin heti aamukahavikupposen äärellä myös täällä puolella Suomia, vaikka mikään ei kyllä voitakaan paperisen lehen selailua). Aikuisten oikiasti, tunnen jonkinlaista ihimisarvon alennusta, jos en pääse lukemaan päivittäin sanomalehtiä. Ja omaa paikallista tietenkin, Kaleva ei kiinnosta läheskään niin palijon. Mutta palatakseni asiaan, tämmösenä hitaana lappilaisena ei vaan ehi mitenkään ite tarttua kaikkeen mielenkiintoiseen, jota haluaisi kommentoija. Vaikka mieli tekisi. Opiskelut myös edelleen (näköjään) haukkoopi leijonanosan meikäläisen arkiajasta, eikä väsyneenä kannate alakaa räpöstämään mitään. Tule ko paha mieli, itku ja hampaitten kiristys. Ja nyt ko sitten mietin niitä aiheita, niin en kumma kyllä muista ainuttakaan. Onneksi netissä on myös kätevä palata arkiston avulla taaksepäin selailemaan viikon lehtiä ja niitten juttuja.
Mutta ehkä ensimmäinen mieltäni painanu asia on se, että Mettähallitus on tosiaan myyny ja myy isoja siivuja maistaan ja nimenomaan pohojoisesta. Kiva, että sitä eteläsuomalaisten liikenneinfrastruktuuria (oho, nyt tuli niin hieno sana, että piti melekeen miettiä miten se kirjotetaan) rahotetaan kaventamalla meijän pohojoissuomalaisten jokamiehenoikeuksia. Vähän näin niinkö karkeasti ilimaistuna ja kärjistäen. Paikkakuntalaisilla on esimerkiksi oikeus mettästämiseen valtion mailla. En voi olla miettimättä, että tämä ja valtion mettämaiden virkityskäyttö kärsii, tai vaikkapa matkailuyrittäminen, jos kovin suuria maa-alueita aletaan myyvä yksityisille. Hyvä kysymys kuuluu myös, että kelle myydään, sillä on selevä, että kovin laajoja alueita ei ole tavallisen suomalaisen pulliaisen mahollista ostaa. Ja ohan se nyt ihan päivänselevä juttu, että jos käypää mettää myyään pois, ei siitä saaha tulevaisuu'essa enää tuloja. "Maita myymällä pitemmällä ajanjaksolla tulee narun pää vetävään käteen, vaikka Metsähallitus onkin suuri maanomistaja", toteaa myös Metsäalan asiantuntijat ry:n järjestöpäällikkö Ilpo Puputti LK:n jutussa 5.9.2014. Onneksi samaisessa eilisen lehessä myös Metsähallituksen uusi pääjohtaja Esa Härmälä näyttäisi olevan sitä mieltä, ettei oo mitään mieltä myyä tolokuttomasti tuottavaa omaisuutta pitemmässä juoksussa. Mutta kyllä pientä lappilaista silti hieman huolestuttaa. Mettä on paitsi nautintopaikkana, myös tulonlähteenä lähellä meikäläisen sydäntä. Jokaisen vakavasti otettavan aikuisen ihimisen pitää mielestäni tilata ja lukia sanomalehteä (Lapin Kansaa), mutta myös omistaa mettää. Ensimmäinen täyttyy jo, jäläkimmäiseen aijon pyrkiä.
Palijon tuolla lehessä näkyy myös Sokli ja turhautuminen. Yhteen hiileen puhaltaminen, se, että Sokli ei ole pelekästän Itä-Lapin asia, vaan koko Lapin. Peleko siitä, ettei sitä kaivosta saaha ikinä avattua. Ihimetellään sitä, miten Suomessa voijaan olla niin takapajuisia, ettei nähä pohojoisten alueitten mahollisuuksia, eikä panosteta niihin, kuten esimerkiksi Ruotsissa tehään. Kriisiytyvien Lapin kuntien pitäisi löytää omat vahavuutensa ja keskittyä niihin, jotta suosta nouseminen olisi mahollista, mutta entä jos se vahavuus on tii'ossa, mutta itestä riippumattomista syistä sitä ei saaha käyttöön? Minä olen sitä mieltä, että ei met kaikki yksinkertaisesti eletä siitä matkailusta ja poronhoijosta, vaikka kuinka yrittäis, vaan tarvitaan jotain muutakin. Ehkä ongelma on siinä, että päättäjien tasolla Lappia ei ees haluta nähä tavallisten ihimisten pysyvänä asuinseutuna, vaan meijät halutaan sinne yhteen läjään niihin suuriin asutuskeskuksiin. Voijaan sitten paremmin valavoa ja piettää kurissa, huolehtia että käyään siinä samassa marketissa ostoksilla ja mennään heleposti ohojailtavana, päättömänä laumana etiäpäin sen mukaan, mitä ylempi taho käskee. Lappi voijaanki sitten jättää rikkaitten temmelluskentäksi, jossa saavat käyä nauttimassa elämyksistä ja siellä asuu vain se porukka, joka huolehtii tämän matkailevan eliitin tarpeista. Pysyypähän ihimiset pois kaikkien suojeltavien elukoittenkin tieltä (ei pijä ymmärtää väärin, minusta niillä elukoillakin on oikeus elää, mutta myös meillä ihimisillä, en hyväksy sitä, että petoja tapetaan täysin silimittömästi, mutta en myöskään sitä, että pedot tulee ihimisten takapihalle, vaan uskon, että tasapaino tähänkin on olemassa). Jää sitten esimerkiksi se karhujen mettästys rikkaitten turistien huviksi vaan. Ja vihiriä ituhippi siellä kehäkolomosen sisällä kerrostalokämpässään saa nukkua yönsä levollisesti ko ihiminen ei pääse myllertämään siellä, missä se on ollu ja asunu sekä ittensä elättäny ammoisista ajoista. Kukaan ei saastuta, ei tuhoa luontoa, saa susihukkakin juosta rauhassa aapoja pitkin ja uluvoa kuuta. Ja ituhippikin voi sitten kivasti matkustaa sinne haaskalle koppiin kattomaan sitä, kuinka se hukka siellä oikein luonnonmukaisesti, turvassa ihimiseltä elelee.
Joo, eksyin vähän aiheesta. Mutta pointti oli siinä, että Suomessa ei todellakaan harjoiteta aluepolitiikkaa, vaan keskittämispolitiikkaa, kuten Asko Severinkangas osuvasti tämän päivän Lapin Kansan (6/9 2014) mielipijeosastolla totesi. Hän nosti esiin samoja pointteja, joita oon iteki mielessäni hautonu. Ihimistä sen kummemmin tuntematta, peukut ainaki tälle tekstille. Voi ko meillä Lapin ihimisillä olisi valta päättää itte omista asioistamme. Met oomma kyllä sen verran viksuja ja asiaan perehtyneitä, että osaisimma kyllä ihan ite.
Mutta ei pahoja asioita iliman, ettei jotain hyvääkin. Venäjä kuulemma suunnittelee sotilastukikohan avaamista Alakurttiin (linkkiä mihinkään juttuun en nyt saa ko tämä masiina edelleen tökkii, pahoittelut siitä), alle sata kilsaa Suomen rajasta ja Sallan rajanylityspaikasta. En tiiä pitäisikö, mutta minä en nyt vaan osaa nähä tätä minään aiheena paniikkiin ja pakokauhuun, vaan pikemminkin mahollisuutena ja rajanylityspaikan vilikastumisena, sekä venäläisten Suomen puolelle tuovan rahamäärän kasvuna. Tästähän on huhuttu jo aijemmin, joten asia tuskin liittynee Ukrainan kriisiin mitenkään. Ite kriisiin en lähe puuttumaan mitenkään, mutta kyllähän se kaikin puolin ikävä tilanne on, kuten kaikki konfliktit ympäri maailman. Tähän toivoisin mahollisimman pikaista ratkaisua jo siitä itsekkäästä syystä, että venäläisten matkailu on yksi keskeisimmistä matkailun voimavaroista tuolla meilläpäin ja tällaisella kriisillä on vaikutuksia jo näin pienellä tasolla, puhumattakaan kaikesta suuresta pahasta, mitä konflikti aiheuttaa, ja on jo aiheuttanut. Mutta kuten sanottua, Alakurtti tuskin liittynee kriisiasiaan mitenkään ja minun puolestani lisääntyvä ostosmatkailu meillepäin on erittäin tervetullutta.
Huh, en viitti enää tämän enempää tähän tekstiin ympätä, kukaan ei kuitenkaan jaksanu lukia loppuun asti, mutta kiitos siitä jos ees yritittä. Jos saan tämän Bloggerin (%&#"&%¤$£@!) toimimaan tänään normaalisti, luvassa myös jotain kevyempää juttua. Tämän ehon täyttyessä yritän myös värkätä jotain valamiiksi ensi viikkoa ajatellen.
Kaikkia sitä.
Valitettavasti tämä Bloggerin tekstinkäsittely ei (taaskaan) toimi normaalisti, joten jou'utte toistaiseksi tyytymään tällaiseen pelekkään raatailutekstiin iliman kuvia. Niin kauan ko tämä vittuilee mulle, kuvien liittäminen ei onnistu ja kaikki muut tekstit on jäässä. Pysytään siis ehkä yleismaailmallisessa pölinässä.
Oon viime aikoina lukenu hirviän palijon hyviä juttuja ja mielipijekirjotuksia Lapin Kansasta (digiajan ihimisenä luen Lapparini tietokoneelta/kännykästä/tabletilta ja olen kyllä lehen suurkuluttaja, varsinki ko tämä nettitilaus mahollistaa pääsyn käsiksi uutisiin heti aamukahavikupposen äärellä myös täällä puolella Suomia, vaikka mikään ei kyllä voitakaan paperisen lehen selailua). Aikuisten oikiasti, tunnen jonkinlaista ihimisarvon alennusta, jos en pääse lukemaan päivittäin sanomalehtiä. Ja omaa paikallista tietenkin, Kaleva ei kiinnosta läheskään niin palijon. Mutta palatakseni asiaan, tämmösenä hitaana lappilaisena ei vaan ehi mitenkään ite tarttua kaikkeen mielenkiintoiseen, jota haluaisi kommentoija. Vaikka mieli tekisi. Opiskelut myös edelleen (näköjään) haukkoopi leijonanosan meikäläisen arkiajasta, eikä väsyneenä kannate alakaa räpöstämään mitään. Tule ko paha mieli, itku ja hampaitten kiristys. Ja nyt ko sitten mietin niitä aiheita, niin en kumma kyllä muista ainuttakaan. Onneksi netissä on myös kätevä palata arkiston avulla taaksepäin selailemaan viikon lehtiä ja niitten juttuja.
Mutta ehkä ensimmäinen mieltäni painanu asia on se, että Mettähallitus on tosiaan myyny ja myy isoja siivuja maistaan ja nimenomaan pohojoisesta. Kiva, että sitä eteläsuomalaisten liikenneinfrastruktuuria (oho, nyt tuli niin hieno sana, että piti melekeen miettiä miten se kirjotetaan) rahotetaan kaventamalla meijän pohojoissuomalaisten jokamiehenoikeuksia. Vähän näin niinkö karkeasti ilimaistuna ja kärjistäen. Paikkakuntalaisilla on esimerkiksi oikeus mettästämiseen valtion mailla. En voi olla miettimättä, että tämä ja valtion mettämaiden virkityskäyttö kärsii, tai vaikkapa matkailuyrittäminen, jos kovin suuria maa-alueita aletaan myyvä yksityisille. Hyvä kysymys kuuluu myös, että kelle myydään, sillä on selevä, että kovin laajoja alueita ei ole tavallisen suomalaisen pulliaisen mahollista ostaa. Ja ohan se nyt ihan päivänselevä juttu, että jos käypää mettää myyään pois, ei siitä saaha tulevaisuu'essa enää tuloja. "Maita myymällä pitemmällä ajanjaksolla tulee narun pää vetävään käteen, vaikka Metsähallitus onkin suuri maanomistaja", toteaa myös Metsäalan asiantuntijat ry:n järjestöpäällikkö Ilpo Puputti LK:n jutussa 5.9.2014. Onneksi samaisessa eilisen lehessä myös Metsähallituksen uusi pääjohtaja Esa Härmälä näyttäisi olevan sitä mieltä, ettei oo mitään mieltä myyä tolokuttomasti tuottavaa omaisuutta pitemmässä juoksussa. Mutta kyllä pientä lappilaista silti hieman huolestuttaa. Mettä on paitsi nautintopaikkana, myös tulonlähteenä lähellä meikäläisen sydäntä. Jokaisen vakavasti otettavan aikuisen ihimisen pitää mielestäni tilata ja lukia sanomalehteä (Lapin Kansaa), mutta myös omistaa mettää. Ensimmäinen täyttyy jo, jäläkimmäiseen aijon pyrkiä.
Palijon tuolla lehessä näkyy myös Sokli ja turhautuminen. Yhteen hiileen puhaltaminen, se, että Sokli ei ole pelekästän Itä-Lapin asia, vaan koko Lapin. Peleko siitä, ettei sitä kaivosta saaha ikinä avattua. Ihimetellään sitä, miten Suomessa voijaan olla niin takapajuisia, ettei nähä pohojoisten alueitten mahollisuuksia, eikä panosteta niihin, kuten esimerkiksi Ruotsissa tehään. Kriisiytyvien Lapin kuntien pitäisi löytää omat vahavuutensa ja keskittyä niihin, jotta suosta nouseminen olisi mahollista, mutta entä jos se vahavuus on tii'ossa, mutta itestä riippumattomista syistä sitä ei saaha käyttöön? Minä olen sitä mieltä, että ei met kaikki yksinkertaisesti eletä siitä matkailusta ja poronhoijosta, vaikka kuinka yrittäis, vaan tarvitaan jotain muutakin. Ehkä ongelma on siinä, että päättäjien tasolla Lappia ei ees haluta nähä tavallisten ihimisten pysyvänä asuinseutuna, vaan meijät halutaan sinne yhteen läjään niihin suuriin asutuskeskuksiin. Voijaan sitten paremmin valavoa ja piettää kurissa, huolehtia että käyään siinä samassa marketissa ostoksilla ja mennään heleposti ohojailtavana, päättömänä laumana etiäpäin sen mukaan, mitä ylempi taho käskee. Lappi voijaanki sitten jättää rikkaitten temmelluskentäksi, jossa saavat käyä nauttimassa elämyksistä ja siellä asuu vain se porukka, joka huolehtii tämän matkailevan eliitin tarpeista. Pysyypähän ihimiset pois kaikkien suojeltavien elukoittenkin tieltä (ei pijä ymmärtää väärin, minusta niillä elukoillakin on oikeus elää, mutta myös meillä ihimisillä, en hyväksy sitä, että petoja tapetaan täysin silimittömästi, mutta en myöskään sitä, että pedot tulee ihimisten takapihalle, vaan uskon, että tasapaino tähänkin on olemassa). Jää sitten esimerkiksi se karhujen mettästys rikkaitten turistien huviksi vaan. Ja vihiriä ituhippi siellä kehäkolomosen sisällä kerrostalokämpässään saa nukkua yönsä levollisesti ko ihiminen ei pääse myllertämään siellä, missä se on ollu ja asunu sekä ittensä elättäny ammoisista ajoista. Kukaan ei saastuta, ei tuhoa luontoa, saa susihukkakin juosta rauhassa aapoja pitkin ja uluvoa kuuta. Ja ituhippikin voi sitten kivasti matkustaa sinne haaskalle koppiin kattomaan sitä, kuinka se hukka siellä oikein luonnonmukaisesti, turvassa ihimiseltä elelee.
Joo, eksyin vähän aiheesta. Mutta pointti oli siinä, että Suomessa ei todellakaan harjoiteta aluepolitiikkaa, vaan keskittämispolitiikkaa, kuten Asko Severinkangas osuvasti tämän päivän Lapin Kansan (6/9 2014) mielipijeosastolla totesi. Hän nosti esiin samoja pointteja, joita oon iteki mielessäni hautonu. Ihimistä sen kummemmin tuntematta, peukut ainaki tälle tekstille. Voi ko meillä Lapin ihimisillä olisi valta päättää itte omista asioistamme. Met oomma kyllä sen verran viksuja ja asiaan perehtyneitä, että osaisimma kyllä ihan ite.
Mutta ei pahoja asioita iliman, ettei jotain hyvääkin. Venäjä kuulemma suunnittelee sotilastukikohan avaamista Alakurttiin (linkkiä mihinkään juttuun en nyt saa ko tämä masiina edelleen tökkii, pahoittelut siitä), alle sata kilsaa Suomen rajasta ja Sallan rajanylityspaikasta. En tiiä pitäisikö, mutta minä en nyt vaan osaa nähä tätä minään aiheena paniikkiin ja pakokauhuun, vaan pikemminkin mahollisuutena ja rajanylityspaikan vilikastumisena, sekä venäläisten Suomen puolelle tuovan rahamäärän kasvuna. Tästähän on huhuttu jo aijemmin, joten asia tuskin liittynee Ukrainan kriisiin mitenkään. Ite kriisiin en lähe puuttumaan mitenkään, mutta kyllähän se kaikin puolin ikävä tilanne on, kuten kaikki konfliktit ympäri maailman. Tähän toivoisin mahollisimman pikaista ratkaisua jo siitä itsekkäästä syystä, että venäläisten matkailu on yksi keskeisimmistä matkailun voimavaroista tuolla meilläpäin ja tällaisella kriisillä on vaikutuksia jo näin pienellä tasolla, puhumattakaan kaikesta suuresta pahasta, mitä konflikti aiheuttaa, ja on jo aiheuttanut. Mutta kuten sanottua, Alakurtti tuskin liittynee kriisiasiaan mitenkään ja minun puolestani lisääntyvä ostosmatkailu meillepäin on erittäin tervetullutta.
Huh, en viitti enää tämän enempää tähän tekstiin ympätä, kukaan ei kuitenkaan jaksanu lukia loppuun asti, mutta kiitos siitä jos ees yritittä. Jos saan tämän Bloggerin (%&#"&%¤$£@!) toimimaan tänään normaalisti, luvassa myös jotain kevyempää juttua. Tämän ehon täyttyessä yritän myös värkätä jotain valamiiksi ensi viikkoa ajatellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!