sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Sunnuntain luontohetki

Haa, katsokaa mitä onnistuin tänään ikuistamaan kameralla! Pahoittelut tosin hieman pimeistä kuvista, valo alakaa tässä vaiheessa päivää olla jo meleko vähäistä. Lumi ei sentään kaikki kaikonnut eilisen vesisateen myötä, vaan jossain vaiheessa yötä saje oli sentään vaihtunut lumeksi.




Kyllä! Sen sinitiaisen, joka meijän lintulau'alla aina silloin tällöin vierailee. Nyt ko näitä kuvia kattoo, niin ei ole kyllä epäilystäkään, etteikö se olisi sinitiainen, varsinkin ko vertaa nuihin vieressä oleviin talitiaisiin. Kävin tänään lisäämässä tuonne ruokintapaikalle kauralyhteen, jonka ainakin tiaiset tuntuivat ottavan heti omaksi. 

Ja loppuun vielä tämmönen kevennys ja kuva ihan normaalista päivästä meilläpäin; joulupukin porot oli vissiin vähän eksyksissä ja oikoivat pellon poikki oikiaa suuntaa ettiessään... 


Menivät kaikki nuin kolomekymmentä tällä kertaa niin ripeästi peräkanaa pellon poikki, joten normaalin häätämisen sijasta keskityin tällä kertaa vaan valokuvaamaan. Yhtään jos yrittävät jäähä tuohon pihapiiriin evästämään minun nähteni niin saavat kyllä lähöt. 

lauantai 28. marraskuuta 2015

Marraskuun vesisajetta

Jep, otsikko sen kertookin, eli meillä sataa täällä näin lauantai-illan kunniaksi täyttä häkää vettä ja mittari on lämmön puolella. Voitte arvata, miltä meikäläisen hyvissä ajoin aloitettu lumilyhtyprojekti pihalla näyttää... On tuurissaan, säästyykö ees yhtään lunta tämän pari päivää jatkuneen lämpöaallon kynsistä. 

Huoh. 

Noh, sinnikkäästi täällä juon glögiä ja äsken ripottelin hieman lisää joulukoristeita paikoilleen, vaikka lumihiutaleitten kiinnittäminen tuntuikin hieman toivottomalta tässä kelissä. Kyllä se joulu sieltä tulee, halusi ilimat sitä tai ei. Tämmöisinä päivinä iskee kyllä melekonen kaiho sinne lapsuu'en jouluihin, koska kyllähän sitä ennen tähän aikaan vuojesta oli jo lunta ja pakkasta. Ei sitä lunta metritolokulla tartte olla, mutta semmonen pieni kerros (niinkö nyt jo ehti ollakin) ja sopiva pakkaskeli on omiaan virittämään mielen lähestyvän joulun tunnelmaan. 

Toisin ko kuoleman liukkaat portaat, jäinen ja vesilätäkköjä täynnä oleva piha ja taivaalta vihimova vesisaje. Kelejä uhumaten käytiin kuitenkin tänään vähän valosan aikaan ulukoiluttamassa okkelia pieni lenkki uimarannalle ja takaisin. Kelekkailusää on asennekysymys. :D No, okkelilla ei välttämättä palijon tuota pijempiä reissuja ees tehä, on se sen verran kelekkavanahus jo (kerran lähettiin sillä makkaranpaistoreissulle ja oli vähän jännässään, että päästäänkö takasin vai pitääkö kävellä, ko vanahus alako oikutella :D).  Saapa nähä onko ensi viikonloppuna ees lunta missä kelekkailla, sillä ajatuksena oli lähtiä kuusenhakureissulle (ei kylläkään okkelilla, vaan lynksillä). Voipi olla, että joutuupi valitsemaan jonkin toisen menopelin, ainaki jos tuota tämän hetken säätä on uskominen. 

Kuusen hakemista ootan kyllä jo ihan malttamattomana, sillä eilen hain postista paketin, joka sisälsi palloja kuuseen ja kuusenalusmaton. Melekeen ei ees malttais oottaa sitä, että pääsee ripustelemaan koristeita kuusen oksille. Muutenkin mielessä pyörii vaan piparit ja joulutortut sekä kaikki muut kokkailut ja leipomiset, eikä jaksaisi keskittää ajatuksia mihinkään normaalielämään sitten ollenkaan. 

Vaikka kyllä sitä tuossa arkisessa, ihan normaalissakin elämässä on tapahtunut taas kaikkea kivaa. Meillä on esimerkiksi nyt vihdoinkin kellarin ovi paikoillaan ja kellarissa pottuja (kotikyläläistä puikulaa, vaihdannaistalous on kivaa) ja leivinuuniin uusi hiilikola (siippa askarteli). Sitten ko vielä uuniharjan ja lyhytvartisen pelekan saisi jostakin, voisi alakaa harkita rieskan leipomista. 

Mutta nyt taijan pistää saunan lämpiämään ja sitä ootellessa alakaa rustata jouluvihkoa. Nappasin eräältä työkaverilta loistokkaan idean vihkosta, johon on koottu kaikki joulun kannalta oleellinen (hyvät joulureseptit ja niin edelleen) ja pakko kyllä alakaa iteki vähän kirjotella sellaista vihkoa!

torstai 26. marraskuuta 2015

Lumilyhtyjä

En tiijä nappaako aihe sen kummemmin kellekään, mutta aattelin kuitenki jakaa teille ajatuksia vähän tuosta aloittelijan heleposta lumirakentamisesta, eli lumilyhtyjen tekemisestä sankolla. Homma on meleko simppeliä ja periaate on tuttu kaikille lapsuu'esta, eli jos oot joskus väkertäny hiekkakakkuja, osaat taatusti tehä näitä lumilyhtyjäkin.


Välineiksi tarvitaan sankkoja tai muita muovisia astioita, lapio, jonkinlainen muoviputken pätkä ja terveet jalat sekä käjet. Jos haluaa helepottaa omaa työtä, kannattaa valita mielellään mahollisimman samankokoiset astiat ja olisi hyvä, jos sankko olisi sellainen tasapaksu, eikä tuommonen hieman alaspäin kapeneva niinkö minulla. Tuo muovinen roskakori taas sopii lyhtyhommiin vallan mainosti muotonsa vuoksi, sen avulla lyhdystä tulee nimittäin kivasti alhaalta leveämpi ja ylhäältä kapeampi. Muoviputken avulla taas lyhtyyn saadaan tila kynttilälle. Muoviputken tulee siis olla halkaisijaltaan sen verran suuri, että sen jättämään aukkoon mahtuu kynttilä ja sen verran pitkä, että putken poistaminen valmiiksi tampatusta lyhdystä onnistuu (eli mielellään yli astian reunan). Sitten raaka-aineeksi tarvitaan tietysti lunta. Hyvä ilma näitten tekemiseen on muutama pakkasaste, jolloin lumi ei ole erityisen kosteaa, vaan sellaista irtonaista pakkaslunta (nuoskalumesta en ole koskaan kokeillut tehä, mutta veikkaan, että sen tiivistäminen saattaisi olla aika hankalaa ja lyhdystä tulisi varmaan meleko painava, toki se sitten jäätyessään olisi varmasti kestävä, epäilen myös että nuoskalumilyhdyn saaminen sankosta irti voisi olla haasteellista).


Kaikista helpoin on tietysti tehä yksi yksittäinen lyhty johonkin paikkaan, kuten minulla tässä esimerkiksi kaivon kannella. Otetaan siis tuo muovinen roskaämpäri sekä muoviputki, laitetaan muoviputki keskelle roskaämpäriä ja aletaan täyttää putken ympäriltä lumella. Laita lunta putken ympärille (ei putken sisään) ja tiivistä sitä käsillä painamalla mahdollisimman tiiviiksi. Putkea tarvitsee pitää aluksi toisella käjellä paikallaan, kunnes saat ympärille sen verran lunta, että se pysyy oikeassa kohtaa lumen tuella. Kun olet tiivistänyt ensimmäisen satsin, lisää lunta ja painele taas tiiviiksi (pakkaslumi muljuaa jonkun verran aina astian sisällä etenkin aluksi, joten ei kannata jumittaa tuhottoman kauaksi aikaa tamppaamaan yhtä satsia). Jatka näin, kunnes astia on piripintaan täynnä lunta ja painelemalla lumen pinta ei enää painu astian reunaa alemmaksi. Irrota varovasti putki, nosta astia ja kumoa haluamaasi paikkaan. Tässä vaiheessa astiaa tarvitsee yleensä taputella tai kopautella hieman, jotta lyhty lähtee irtoamaan, mutta turhan väkivallan käyttöä on syytä välttää, ettei lyhty hajoa. Kun lyhty irtoaa muovista, nosta astia pois ja tadaa, sinulla on valamis lumilyhty. Tässä vaiheessa lyhtyyn ei kannate pahemmin koskia (hajoamisvaara), vaan sen on hyvä antaa kovettua esimerkiksi yön yli. Kovetuttuaan lyhty on käyttövalmis! 

Hieman epäilen vielä tuota oman muoviputkeni halkaisijan riittävyyttä, sillä jos lyhdyn seinämät on liian paksut, ei kynttilä näy kunnolla lyhdyn sisältä. Toki se varmasti palaessaan kyllä sulattaa seinämiä ohuemmaksi. Mutta sempä näkee sitten ko testaan! Ja vaihtelua väreihin näihin lyhtyihin saa tietysti varioimalla sitä, minkä värisen kynttilän sisälle laittaa palamaan. Tavallisia lyhtykynttilöitä saa ainakin punakuorisina. Mutta tietysti jos haluaa lyhtyjä kaikissa sateenkaaren väreissä, niin silloin täytyy siirtyä elintarvikeväreillä värjättyyn jäälyhtyyn.

korkeampi lyhty

kenollaan olevat testiversiot

Tällainen yksi matala lyhty hukkuu kuitenkin heleposti lumihankeen, etenkin jos tekemisen jäläkeen sataa kovasti palijon lunta. Hommaan voikin lisätä haastetta tekemällä esimerkiksi hieman korkeampia lyhtyjä. Se onnistuu tekemällä useamman kakun päällekäin. Alemmat kakut tehdään tällöin tietysti iliman muoviputkea ja rikkoutusmisriskiä vähentää, jos tekee yhen kerroksen kerrallaan ja antaa kovettua välissä (eli siis näissä lyhdyissä olen ensin tehenyt pohojapalan, sitten seuraavana päivänä toisen kerroksen ja viimeisenä lyhtyosan). Pohjapalojen tamppaamisessa kannattaa hyödyntää jalakoja, jos jalaka vain suinkin mahtuu kenkineen päivineen sankkoon. Näistä kuvista huomaa hyvin, miksi sankon olisi hyvä olla tasapaksu ja eri astioiden samanpaksuisia, sillä päällekäin pinoaminen on huomattavasti helepompaa ja siistimmän näköistä silloin. Jos samankokoisia astioita ei kuitenkaan löy'y, ei hätä ole tämännäköinen. Kun lyhdyt ovat kovettuneet, niitä voi jonkin verran hioa ja fiksailla. Apuvälineeksi kelepaa jokin suht terävä työkalu (esim. puukko). Tässä hommassa täytyy kuitenkin olla varovainen, ettei tule rouhaisseeksi liikaa ja riko lyhtyä. Tietysti net voi jättää myös tuollaiseksi, en ole vielä päättänyt, jaksanko ite alakaa fiksailemaan.

Ylemmässä kuvassa kaksi pohjapalasta on tehty mustalla sankolla, alemmassa kaikki palat sinisellä roskaämpärillä. Etenkin tuolla roskaämpärillä paloja päällekäin pinotessa niitä oli hankala saaha suoraan (minkä kuvasta kyllä huomaakin). Olisi hyvä, että lyhdyn saisi tehtyä mahollisimman suoraan, sillä valamiiksi hieman kenollaan oleva lyhty saattaa kaatua, etenkin jos tulee hieman lämpimämpi keli. 

taistelutanner, koira oli hieman kyseenalainen kaveri tässä hommassa :D

Ite totesinkin siis, että parempi tehä kaksi pohojapalaa mustalla sankolla ja sitten lyhtyosa päälle roskaämpärillä. Ja tässä siis meikäläisen lyhtyprojektia, tien varsi täyteen lyhtyjä. Pimiässä ko alotin, tuli lyhdyt aika lyhyelle etäisyy'elle toisistaan ja aloinkin miettiä, että josko sittenkin ottaisi joka toisen tuolta välistä pois. :D Hukkaan nämät lyhyt eivät kuitenkaan mene, sillä lyhdyn voi sahata tyvestä katki ja siirtää toiseen paikkaan, eli vaikkapa tien toiselle puolelle. Hommaan on olemassa varta vasten kehitettyjä välineitä, mutta uskoisin, että onnistuu ihan tavallisellakin sahalla. Tosin tietysti nuitten jo valamiitten kohalla täytyy olla hieman tarkempi siirrellessä ko pienempien palasten, eli saapa nähä jaksanko alakaa näkemään sitä vaivaa. Etenkin ko tien toisella puolella lyhdyt ovat vaarassa jäähä aurauslumen alle. Mutta samaa periaatetta soveltaen palasia voi siis kovetella yksittäisinä jossain tasaisella alustalla ja irrottaa sitten kovettuneina ja siirtää haluamaansa paikkaan. Sen osan, minkä sisään kynttilä tulee, siirtely on tietysti aina riskaabelimpaa, koska hajoamisriski on onton keskustan vuoksi suurempi, mutta kokonaisten palasten liikuttelu onnistuu kyllä. Paloistahan voi halutessaan rakentaa vaikkapa jonkinlaisen lumimajan, jos on lapsia, tai riittävästi lapsenmielisyyttä. :D

Jos taidot riittää, voi tällä tamppausperiaatteella kovettaa itselleen lumipylvään, josta voi sitten lähteä veistelemään jotain. Jos tarvitsee veistämistä varten isomman yhtenäisen lumipalkin, voi isompia muotteja rakentaa esimerkiksi vanerista (tms. materiaalista, jossa on riittävän liukas pinta, että muotin saa irtoamaan). Meikäläiselle on kuitenkin toistaiseksi ollut ihan tarpeeksi haastetta näissä lyhdyissäkin. 

Vaikeaa tämä lyhtyjen tekeminen ei kuitenkaan ole, eli rohkeasti vaan kokeilemaan, jos piha kaipaa talvista piristystä lyhtyjen muodossa. :)

tiistai 24. marraskuuta 2015

Kuukausi ennen jouluaattoa

Ajattelin, että näin kuukausi ennen jouluaattoa on sopivaa paljastaa hieman tarkemmin meijän joulutunnelmaa. Kuten jo kerroin, tulin viime viikolla ex-tempore siivonneeksi ja laittaneeksi hieman joulua. Tästä on hyvä jatkaa sitten hieman ripotellen, mutta tällä hetkellä näyttää siis tältä:

Päiväpeitto on virkattu, värjäsin Dylonin tekstiiliväreillä punaseksi

Joku halusi, että sitäkin kuvataan kans :D

Ikkunalau'alla kynttilöitä, metallinen kynttilänjalaka löytyi varastosta

Puusohova on nyt päivitetty joulukuntoon. Jotenkin kummassa täällä tuli hyvin punaista. Olin aina piettänyt ittiäni enemmän semmosena tummansinistä ja hopiaa -joulutyyppinä, mutta jotenkin huomasin hamstranneeni kaikkea jouluisaa lähinnä punaisena, näköjään se joulu onki enemmän punavalakonen. Ympäristö vaikuttaa, minkäs teet. :D Mutta kyllähän tuo punainen näyttää valakosen kanssa kivalta.

Ensimmäistä adventtia ootellessa

Uudenajan olokipukki
Adventtikynttilät Lidlistä

Anopin tekemä lasilyhty
Kaapin päälle kasasin ensimmäistä adventtia ootellessa jo adventtikynttilät, jokka löysin Lidlistä. En kyllä tykkää siitä, että nämät on jo valamiiksi eri mittaset, ko se erimittasuus pitäisi tulla vasta polttamisen myötä, mutta parempiakaan ei oo vastaan tullu. Haaveilen semmosesta puisesta adventtikynttilänjalasta, johon lyyään vaan nelijä kruunukynttilää ja sitten niitä poltellaan. Jos ei lasketa tuota erimittaisuutta, niin nämät on kuitenki muuten oikein kivan pelekistetyt. Sopivat hyvin yhteen kauniisti harmaantuneen lau'anpätkän kans. Lauta oli jopa niin kaunis, ettei se yhessä kynttilöitten kans muuta koristusta ees kaipaa. 

Pukki on muuten ihan uusi. Ja kyllä, minulla oli tämmönen jo entuu'estaan, mutta äiti oli mennyt ostamaan toisen ko ei tiennyt, että meillä jo tämmönen on. Sekään ei siis ollut selevästikään päässyt kaupassa yli siitä faktasta, että tuo on ihan minun näköinen koriste. Olen varmaan kertonut tarinan siitä rakkau'ella vaalimastani olokipukista, jolla ei lopulta ollu sarvia, eikä häntää. :D Se, että olokipukki on maalattu mustaksi, tuo siihen kivasti kuitenkin vielä modernia meininkiä. Vaikka kyllä sellainen perinteinenkin minulle kelepaisi. Oikiastaan pitäisi varmaan askarrella tuolle kaveriksi semmonen nykyajan himmeli. 

Ja tuota lasilyhtyä ihastelin jo viime jouluna anopin tykönä ja ihana ko ollaan nyt saatu kotia se (se on siis äitinsä siipalle tekemä, mutta jostain se on intuitiolla tienny laittaa siihen sinistä ja punaista). Tuo porukka muodostaa minusta aika kivan yhistelmän. Ja en tiijä teistä, mutta minusta tuo verho on jotenki aivan ihana, edelleen. Parina jouluna yksi kappale on ollut makkarissa ja nyt saatiin käyttöä toisellekin verholle.

Pieni punainen liina

Tähdet näyttää kuvassa melekeen hopeisilta, mutta on kultaisia

Keittiön pöy'ällä ei sen kummempia ole tapahtunut, vaihoin vain liinan pieneen punaiseen. Tuolleen se varmaan jääkin, koska yritän tänä vuonna noudattaa sitä ajatusta, että pöy'ässä mahtuisi syömäänkin. Tasolle löysin liinan myös Lidlistä, tosin olin ajatellut laittaa ensin hopeisillä tähdillä painatetun puolen ylöspäin, mutta sitten tämä kultainen puoli olikin jotenkin parempi. Ei ehkä maailmoja sykähdyttävin ja hienoin liina, mutta käytännöllinen, sillä tuota voi kiitos liukkaan pinnan pyyhkiä. Ja pessä. Lisäksi se oli riittävän iso.


Jääkaapin oveen olen laittanut joulukalenterit. Alempi on Lapin Kansan, ylempi partiolaisten, jonka ostin työkaverilta. Partiolaisten kalenterista pääsee luukkuja avaamaan jo viikonloppuna, jännää. Lisäksi se on mielestäni sellainen hieno kuvakalenteri, jossa luukkua avaamalla kuva muuttuu. Toki minulla on myös se Fazerin suklaakalenteri, ei pystynyt tänä vuonnakaan aikuismaisesti tyytymään vaan paperikalenteriin.

Viherkasvipöytä

Ihana verhokangas

Alakoi jo olla sen verran pimiää päivisin, että oli pakko siirrellä kukkia vähän ikkunan eteen nauttimaan vähäisistä valonsäteistä. Kukkien taakse iskin valokartiot. Jotenkin kyllä tykkään nuista kesällä Jotexin alennusmyynnistä ostamistani punaisista verhoista, niitten materiaali on vaan niin kivaa. Valo pääsee läpi, mutta net ovat silti jotenkn runsaat ja peittävätkin.

Tyynyliina ostettu viime jouluna Prismaasta

Joulutähti Jotexilta, verho Elloksen toissa vuojen valikoimasta

Niin, kaikkialla on vissiin sitten vaan sitä punaista. En ees jaksanu ottaa viikonloppuna enää kuvaa makkarin hyllyn päällä olevasta kokopunaisesta liinasta. :D Nämät makkarin jutut on samat vanahat tutut viime vuojelta. Vanahat, mutta ihanat. 


Hopeisia tähtiä ja punasia sydämiä, niistä on joulu tehty
Yläkertaan päätyivät ihka ensimmäiset ostamani jouluverhot (kappas, punaista sielläkin). Nuissa mustissa verhoissa ärsyttää vähän kankaan paksuus, vaikka muuten kivat ovatkin. Niitä ei oikein taho saaha asettumaan nätisti. Nämätkin (sekä mustat, että punaiset lankaverhot) on ostettu Jotexin alennusmyynnistä. :D Onkohan tämä joku joulutraditio...

Tunnelmavalo

Valo-oksa onkin ollut tunnelmavalaistuksena jo kesästä asti ylähäällä, mutta joku aika sitten vaihoin sen tonkasta Riihimäen lasin Ilves-purkkiin ja jotenki tykkään tästä kovasti. Tonkalle olemme ehkä keksineet jotain muuta käyttöä.


Ja yläkerrasta löytyy se toinen pukkiherra, kaverinaan ihana viime jouluna saatu virkattu pitsiliina. Täytyykin muistaa lähettää liinan virkkaajalle joulukortti. 

Tämmöstä! Valoja ja muutamaa olokipukkia lukuunottamatta en ole siis vielä varsinaisesti koristellut. Enkä itse asiassa ole päättänyt vielä koristelun ajankohtaakaan, ehkä tosiaan pienesti ripotellen ja sen mukaan, ko siltä tuntuu. Sillon ko tiesi, että lähtee jouluksi pois, halusi aina koristella hyvissä ajoin, että tunnelmasta ehtii nauttia, mutta nyt on toisaalta ihan kiva ko ei ole mikään kiire. 

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Lintulaudan elämää

Oon herännyt tänä aamuna jo seittemän jäläkeen ja viettänyt kyllä ihanan aamun kattellen päivän valakeamista. Aamukahaviaikaan oli vielä aika pimiää, mutta nyt on ehtinyt olla jo hyvän tovin sen verran kirkasta, että lintujen touhujen tarkkailu on ollut mielekästä lehen lukemisen ohessa. 

Juolahtipa tuossa sitten mieleeni Lapin Kansan luettuani kaivaa kamera esille ja jäähä sohovan nurkkaan tarkkailemaan lintuja sen kanssa. Onnistuinkin ikuistamaan muutaman lintulaudan vieraan ja ajattelin jakaa net kuvat teijän kanssa ja vähän muutenkin kertoilla elämästä tuolla pihamaalla!

Tai no, oikiastaan huomasin, että tässä ei nyt varsinaisesti tullut yhtään kuvaa lintulaudasta itestään, vaan linnuista sen lähiympäristössä, meillä ko seisoo tuossa lintulau'an välittömässä läheisyy'essä heinäseipäistä tehty lyhtykehikko, jossa linnut viihtyvät varsin hyvin. Mutta, ei anneta sen häiritä.



Tyypillisimmät ja runsaslukuisimmat käyttäjät ovat tietysti talitintit, kuinkas muuten. Niitä saattaa pyöriä helepostikin kymmeniä kerralla sekä lintulau'alla, maassa että tuossa lyhtykehikossa. Ei tullut ikuistettua kuviin, mutta tuossa lyhtykehikon alalaidassa kiertää vielä naru, jolla tiaiset tykkää myös istua. Ei siis ole hijastanut lintuja yhtään, vaikka meijän lintulauta onkin vastoin yleisiä ohojeita aivan avomaastossa. Muutenkin meillä on suositusten vastaisesti lintulauta, johon linnut pääsee sisälle ja talipallot verkon sisällä, mutta näin oon kyllä aina ruokkinu lintuja talavella niin mummolassa ko kotona, eikä ikinä ole havaittu mitään ongelmia. Ainut vaan, että oravat pääsee tuonne lintulau'alle myös, mutta koska net toistaiseksi on käyneet ruokailemassa vaan sillon ko en ole kotona, ovat saaneet netkin käyä hakemassa evästä. Myös harakka kävi äskön nappaamassa nopiasti muutaman siemenen, pitäähän se nuitten isojenkin lintujen saaha evästä. Tosin yhtenä päivänä olivat ilimeisesti oravat ja/tai harakat/varikset käyneet repimässä talipallot kokonaisina matkaan. Mutta minkäs teet.

Talitiaiset ovat kyllä melekosia riitapukareita, ikkunan ääressä saa jatkuvasti todistaa kahanauksia eri lintujen välillä. Vaikka pääasiallisesti ruokailu tuntuu sujuvan suht hyvässä järjestyksessä, välillä tintit intoutuvat ajamaan toisiaan takaa ja pörhistelemään siipiä. Päällepäsmäreinä talitiaiset ovat jättäneet hömötiaiset auttamatta varjoonsa ja syömässä vieraileekin lähinnä yksittäisiä hömötiaisia (kuvien ottohetkellä ei valitettavasti näkynyt yhtäkään). Olenkin miettinyt, että niitä varten voisi ripustaa toisen ruokintapaikan tuonne puiden katveeseen. Sinne ei vaan valitettavasti näje mistään ikkunasta, joten tarkkailemisen mahollisuutta ei oikein ole. Näitten tiaisten lisäksi laudalla vierailee myös yksi yksittäinen kaveri, jonka olen tutkinut sinitiaiseksi. Se on huomattavasti talitiaisia pienempi ja pään väritys on selkeästi niin kuin sinitiaisella, mutta mitenkään erityisen sininen se ei kyllä minusta ole. Tosin päivisinkin on ollut sen verran hämärää ko aurinko ei paista, että tietysti tämä voi vaikuttaa asiaan, mutta näyttäisi, että se olisi enemmän kuitenkin talitintin värinen kuin sinertävä. Talitiainen se ei kuitenkaan ole, koska pään maski on ihan erilainen ja siltä puuttuu rinnastaa talitintin paksu musta juova. Tämä yksilö ei valitettavasti suostunut nyt saapumaan paikalle, jotta olisin saanut kuvan siitä (hah, tyypillistä, nyt se istuskelee tuolla ko kameran muistikortti on kiinni koneessa :D), mutta meleko varma olen siitä, että kyseessä on sinitiainen, sillä myöskään kuusitiainen se ei voi värityksensä puolesta olla. Sitä olen muuten myös ihimetellyt, että mihin minun lapsuu'essani niin runsaslukuisena lintulau'alla esiintyneet lapintiaiset on oikeen häipyny?



Tänään vierailulle tuli yllättäen ja minun ilokseni myös muutama punatulukku ja satuinpa vielä saamaan niistä pari ihan mukavaa kuvaakin! Punatulkku on kyllä kaunis lintu, siitä ei pääse mihinkään. Isosta koostaan huolimatta tuntuvat olevan melekoisen arkoja vierailemaan lintulau'alla ja pysyttelevät mieluummin maan tasalla ja häipyvät paikalta yhtä nopiasti ko ovat saapuneetkin. Tänään näkyi pelekkiä urhoja, mutta muutamina päivinä myös naaraat ovat uskaltautuneet paikalle. Ehottomasti suosikkilintujani! 

Yhtenä aamuna bongasin myös yksittäisen varpusen aamuhämärissä ruokailemassa (voitte vaan arvata, että soiko loppupäivän päässä Varpunen jouluaamuna...) ja lisäksi tuolla puitten katveessa yhessä hömötiaisten kanssa pyöri jokin vihertävä lintu, liekkö ollut viherpeippo vai vihervarpunen, oli jo sen verran hämärää, että tarkempia yksityiskohtia ei jäänyt mieleen. 

Mutta vilskettä ja vilinää tuossa laudalla kyllä riittää ja ruokaa kuluu, siitä pitävät nuo tiaiset kyllä huolen. Lintulauta tuo minusta mukavasti elämää pihapiirin ja lintujen touhuja tulee heleposti näin viikonloppuisin seurattua ikkunasta usiampiki tovi. Viikolla ei oikein taho ehtiä, ko aamuisin ja iltapäivällä on jo niin pimiää, etteivät linnutkaan ole vielä liikkeellä. Eivätkä muuten taija olla ihan tyhymiä nuot tiaiset, yhtenä sunnuntaina nimittäin ruoka oli loppunut lau'alta jo aamusta ja ko minä makailin kaikessa rauhassa kamarin sängyllä lukemassa uutisia, alkoi yhtäkkiä kuulua naputusta. Nostin katsetta ja ikkunan takana istui tintti naputtelemassa lasia. Se naputteli hetken, lensi sitten pois ja tuli taas vähän ajan päästä takaisin. Siirryin sitten tuvan puolelle ja kohta se oli vuorollaan kurkistelemassa tuvan ikkunoista sisään ja naputtelemassa niitä. Vähän ajan päästä siippa tuli kylyppäristä ja sanoi, että tintti oli käynyt sielläkin ikkunaa hakkaamassa. Aloin siinä sitten arvella, että mahtaisiko olla ruoka loppu lau'alta ja ko lähettiin pihalle, kävin tarkastamassa asian ja tyhyjähän se oli. :D Hyvä ettei tintti tullut avoimesta tuuletusikkunasta sisälle kertomaan, että näläkä olis mutta ruokaa ei oo... 

Tässä ennen joulua oisi tarkoitus vielä ostaa kauralyhde linnuille ja voisipa niille nuitten talipallojen ja auringonkukansiementen lisäksi laittaa vaikka murskattuja pähkinöitä tarjolle. Luonnon pikkuisten talavehtimisesta huolehtiminen on yllättävän koukuttavaa. Ja kaippa tämä on jotenkin verissä, ko pienestä pennusta asti on aina etenkin mummolassa ruokittu lintuja ja lintukirja kourassa bongailtu mummon kanssa, että mitäs net nämät kaverit ovat. Siellä hömötiaiset kesyyntyi aina niin palijon, että net tulivat ihan käjestä syömään. 

Mutta nyt voisi nousta tästä ja lähtiä vaikkapa jatkamaan hieman nuita lumihommia pihalla, niistä lisää ehkä sitten myöhemmin!

lauantai 21. marraskuuta 2015

Jouluisia kysymyksiä

Ihanaa lauantaita kaikille! Torstaina minulla ei yhtäkkiä työpäivän jäläkeen väsyttänytkään yhtään, joten aloin kuulkaatte siivota. Siinä sitten jossain vaiheessa, ko olin roudannu matot pihalle ja jynssäsin vessaa, aloin miettiä, että hei, miten ihimeessä se aina meneeki niin, ettäkö työpäivän jäläkeen ei väsytä, on seuraava ajatus "alampa siivota". Heittäisin kyllä kympistä veikkaa, että miehillä ei ikinä juolaha mieleen tämmösiä ajatuksia, jos työpäivän jäläkeen ei väsytä ja olisi aikaa touhuta jotaki... No, tulipahan sitten siivottua ja vaihettua samalla jouluverhot ikkunaan, ens viikonloppuna koittavaa ensimmäistä adventtia ajatellen. Muutenkin sirottelin jouluisia tekstiilejä paikalleen ja vähän muutakin. Voisin koittaa vaikka huomenna valoisan aikaan ottaa hieman kuvia. Tulin jatkaneeksi myös lumilyhtyprojektia, senkin voisi saattaa loppuun sitten huomenna valoisan aikaan (jotenkin kummassa pimiässä tehyt lyhdyn pohojat oli päivän valossa ihan vinksallaan ja lumen seassa ruohoa ja roskia, pimiässä näyttivät ihan hyvältä...) Ehkä tästäkin voisi vaikka napata muutaman kuvan ja kirjotella täällä, jos jollain kiinnostaa lumirakentaminen amatööritasolla ja pienessä mittakaavassa? 

Näistä jouluvalamisteluista pääsemmekin sujuvasti toiseen asiaan, nimittäin But I'm a human not a sandwich -blogin Iina oli julkaissut joku aika sitten blogissaan kymmenen jouluun liittyvää kysymystä, enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan oli pakko kopioida net ja vastata kysymyksiin!

1. Lemppari jouluherkkusi?
Apua, mää tykkään niin palijon lähes kaikista jouluherkuista, että en tiijä, mikä ois se yks ja ehottomasti paras. Laatikoista oma herkkuni on kyllä porkkanalaatikko ja tietysti myös kinkku on aina hyvää, ko sitä kerran vuojessa syö (ehottomasti sellaista kunnon ite leivinuunissa paistettua). Myös erilaiset kalajutut on herkkuja, meillä on ruukattu tehä esimerkiksi semmoista kylymäsavulohi-leipäjuustosalaattia. Ja äitin leipomat karjalanpiirakat on kans aika spesiaaliherkku! Mutta minä oon niin kaikkiruokainen, että syön oikiastaan kaikkea mitä joulupöy'ässä yleensä on tarjolla (oman ruokarajoitteisuuteni rajoissa, tietysti). Ja no, kyllähän net suklaat ja konvehditkin tietysti maistuu, mutta pipareitten ja joulutorttujen ystävä en niinkään ole.



2. Mitä toivot joululahjaksi itsellesi?
Enpä ole oikiastaan tainnut varsinaisesti (vielä) mitään toivoa, mutta jos nyt saisin toivoa ihan mitä vaan, niin heittäisin tähän sellaisen kunnon robottipölynimurin! Muita hyviä vaihtoehtoja voisi olla joku kiva kirja (jouluna pitää ehottomasti olla luettavaa), villasukat, lahjakortti Tuntsa-kauppaan, lämpimät ja mukavat vaatteet (kuten college-housut tai semmone jumpsuit), Pentikin poro-kynttilänjalaka (semmone iso) tai koruja (Kalevalakorun Lapin sormus hopeisena puuttuu edelleen meikäläisen koruvalikoimasta). Ah ja vinkkelit jalakaan! Suklaa ja pullo viiniäkin vois käyä. Vois oikiastaan tehä erillisen "rakas joulupukki" -tekstin, koska kyllä aikuinenkin saa kirjottaa joulupukille, jos siltä tuntuu.
 
3. Jouluperinne jonka toteutat joka vuosi?
Näitä on varmaan aika montaki, koska uskon joulun suhteen hyvin vahavasti perinteisiin. Ehkä ehottomimmat on kuitenkin jouluaaton hautausmaareissu ja telekkarista katottu Lumiukko sekä joulurauhan julistus. Ja no, tietty riisipuurot aamupäivällä. Joulusaunaan on myös pakko päästä. Ja syyä tiettyjä ja samoja jouluherkkuja, kunnes net ehkä joskus hamaassa tulevaisuu'essa alakaa kyllästyttää (ei ikinä!). Heh, sitten on tietenkin joulun odotukseen liittyen joulukalenteri. Semmone Fazerin suklainen. Ihan ehoton. Meikä on kyllä varmaan ikuisesti joulun suhteen henkisesti ihan pentu.
 
4. Kenen kanssa vietät joulua?
Perhepiirissä. Siipan jos se ei oo töissä (niinkö tänä jouluna ei, jes!). Ja mieluiten kotona. Pienellä porukalla.
 
5. Millainen olisi unelmiesi jouluaatto?
No ei siihen ihimeitä tartteta, heräisin suht aikasin ja hipsisin laittamaan joulukuuseen valot, nautiskelisin pimiästä aamukahavin kera ja heräilisin hilijaa aattoaamuun (ehkä vähän pakollisia lastenohojelmia ko oon niin lapsenmielinen). Ulukona vois olla semmone mukava pakkassää. Siinä sitten aamupäivänä keiteltäis riisipuurot ja nautittais net naamaan ja katottais puolen päivän aikoihin Lumiukko ja joulurauhan julistus. Ennen ko alakais hämärtää kävisin sytyttelemässä pihalle kynttilät ja sitten ko on hämärää, lähettäis käymään hautuumaalla. Sen jäläkeen ois sitten vuorossa joulusaunan lämmitys (sauna kynttilänvalossa ja vastan tuoksua). Saunan jäläkeen syötäis jouluruoka kaikessa rauhassa ja iliman kiirettä ja nautiskeltais tunnelmasta. Sitten voitais jakaa lahajat ja vaan olla ja möllöttää. Ei minuuttiaikatauluja, ei kiirettä mihinkään, mukavat ja rennot vaatteet päällä ja lämmin tunnelma ja fiilis.


 
6. Voisitko viettää joulua lämpimässä, vai pitääkö jouluna olla lunta?
Ehottomasti lunta. En voisi kuvitellakaan, että viettäisin joulua vaikkapa jossain ulukomailla. En muutenkaan ole mikään suunnaton matkailijaihiminen, mutta joulun suhteen oon niin perinteikäs, että kaipaan lunta ja pakkasta sekä pimiää.
 
7. Paras jouluelokuva?
Hmm, minun mielestä Mauri Kunnaksen piirtämä Joulupukki ja noitarumpu on aika ihana. En tiijä voiko tuota Lumiukkoa ajatella elokuvaksi, mutta se on kans aika ikisuosikki. Äkkiseltään ei tullut kyllä muuta mieleen.
 
8. Lempi joululaulusi?
Kaikki ihanan synkiät suomalaiset. :D Semmoset, joita lauletaan Kauneimmissa joululauluissa. Amerikkalaiset rallatukset ei niinkään iske. Suvi Teräsniskalla, Juha Tapiolla ja Tarja Turusella on aika kivat joululevyt. Ja jossain määrin myös nuot Raskasta joulua -levyt iskee meikän melankoliasuoneen.
 
9. Milloin koristelet joulukuusen ja miten?
Joulukuusi koristellaan ehottomasti aatonaattoiltana ja se on oikia, eikä mikään muovinen hirvitys. Se, miten se koristellaan, onkin vielä vähän mystinen juttu, sillä meille tulee tänä vuonna ihka ensimmäistä kertaa joulukuusi omaan kotiin. Siippa voisi kertoa teille, että se on ollut jo jostain kesästä asti melekonen proggis. :D Nyt aletaan jo olla niin lähellä, että melekeen jännittää! Pitkällisten pohintojen jäläkeen kuusi tulee alakertaan tuvan nurkkaan, sen alle tulee jonkinlainen matto ja koristeeksi perinteinen latvatähti, valot ja näillä näkymin palloja, sekä jotain ite askarreltua. Ylös olen ajatellut sitten semmoista pikkukuusta. :D Joulukuusi on se joulukoristeitten kruunu, joka tuo sen viimeisen silauksen ja lopullisen joulutunnelman. Muuten joulukoristeita voi laittaa jo aijemmin, mutta kuusi tuuaan sisään ehottomasti vasta aatonaattona ja koristellaan siinä illalla.


 
10. Jouluaskarteluvinkki?
Ihan perinteiset lumihiutaleet. Heleppo tehä ja näyttää kivoilta ikkunoissa ja esimerkiksi peilissä. Samaan kategoriaan menee perinteiset pahavitontut, näistä tulee jotenkin lapsuus mieleen. Jos taijot riittää, ikkunoihin voi maalata vesiväreillä jonku jouluisen kuvan, niinkö meillä äiti teki monesti sillon ko oltiin pieniä.

Huh, tulipa oikein kertaheitolla niin jouluinen fiilis, että piti ihan laittaa vähän joululauluja soimaan! Täällä "maalla" fiilis on vielä jotenkin vähän erilainen jouluun liittyen. Jotenki semmone perinteisempi. Toivottavasti vielä joskus saan kulukia lumi- ja jäälyhtyjen valaisemaa kujaa pitkin jouluaattona ulukosaunaan. 

Ja lopuksi haastan kaikki jouluihimiset vastaamaan näihin samoihin kysymyksiin! Olisi mukava lukea esimerkiksi, miten Koti kuusen alla tai Poromiehen muija viettää joulua!

Ja kysymykset olivat siis:

1. Lemppari jouluherkkusi?
2. Mitä toivot joululahjaksi itsellesi?
3. Jouluperinne jonka toteutat joka vuosi?
4. Kenen kanssa vietät joulua?
5. Millainen olisi unelmiesi jouluaatto?
6. Voisitko viettää joulua lämpimässä, vai pitääkö jouluna olla lunta?
7. Paras jouluelokuva?
8. Lempi joululaulusi?
9. Milloin koristelet joulukuusen ja miten?
10. Jouluaskarteluvinkki?

tiistai 17. marraskuuta 2015

Puutarha-haaste

Minua viskaistiin puutarhahaasteella ja vaikka meijän pihaa ei oikein vielä hyvällä tahollakaan voi puutarhaksi kuttua, niin rohkiasti tartuin kuitenkin haasteeseen!

Eli tässäpä siis:


1. Kerro lyhyesti puutarhastasi, esim. onko se iso vai pieni ja millä vyöhykkeellä se sijaitsee?
Voi että, lääniä meillä kyllä riittää tässä talon ympärillä, mutta osa tonttimaasta on vuokralla olevaa peltoa, josta naapurin poromies tekee heinät kesäisin. Navetan takana tontti jatkuu järven rantaan asti ja on osittain mettää sekä ihan puhasta ryteikköä. Suurimmaksi osaksi varsinainen pihamaa on tällä hetkellä "nurmikkoa". Yksi kukkapenkki löytyy, jossa kasvaa jotain, lähinnä ukonhattua ja muutama unikko :D Navetan kulumalla on myös valtava vattupöheikkö, joka ei ikävä kyllä tee marjoja. Tontin rajalla naapureihin päin kasvaa puita, löytyy kuusta, haapaa, mäntyä ja pihlajaa. Kasvaapa siellä muuten myös ruusupuska. Myös yksi yksinäinen pihilaja pihalla on. Kasvimaan virkaa hoiti viime kesänä yksi istutuslaatikko. Lapissa ollaan ja nimen mukaisesti itärajalla, onkos tämä nyt sitten se kasvuvyöhyke VII. En ole kyllä kokenut, että pohojoinen sijainti vaikuttaisi mitenkään pihan toteuttamiseen (tai haaveisiin), kaikki suunnittelemani ja haluamani jutut on mahdollista toteuttaa kyllä. Ehkä en osaa haaveilla mistään semmosesta kasvista, mitä en voi saaha. :D Mutta niin, tilaa ja mahollisuuksia löytyy siis kyllä, aikaa ja rahaa ei toistaiseksi niinkään.

2. Mikä on lempikasvisi? Mitä vihaat?
No jos mietitään vaikka kesäkukkia, niin orvokit on aika ikisuosikkeja ja sitten tietysti kaikki hyötykasvit on aina mukavia. Tulppaanit on tietysti aina myös ihania. Inhokiksi osaisin nimetä ehkä lähinnä vuorenkilven, jotenkin sen kasvin ulukomuoto ei ole ikinä sykähdyttänyt. Ja tällä hetkellä talon kivijalasta kasvava ruusu myös, koska se pitäisi saaha sieltä pois ja olen kuullut villejä huhuja, ettei se ole todennäköisesti mikään heleppo operaatio.



3. Oletko tehnyt jo puutarhasuunnitelmia ensi kevääksi?
Suunnitelmiahan on tietysti aina, mutta toteutus on vielä pitkässä kuusessa. Ja ehkä net suunnitelmat koskee kuitenkin enemmän ensi kesää ko kevättä. Isompi kasvimaa tuonne yläpellolle olisi ajatuksena, tonttia rajaavaa aitaa tarkotus jatkaa ja tehä nurmikkoa talon ympärille. Kasvimaalle pitäisi tietysti tehä sitten portaat, talon ja pellon välissä on pieni rinne. Tämän rinteen olen myös aatellut joskus kivetä ja tehä sinne sitten muutamia istutusaltaita. Navetan takana olisi raivaus- ja siistimishommia, jonnekin voisi väsätä nuotiopaikan, oman vanahan leikkimökin siirtää pihapiiriin, tehä kukkaistutuksia... ...lista suunnitelmista ja haaveista on pitkä ko näläkävuosi, toteutus onkin sitten ihan toinen tarina. :D

4. Jos voisit jättää tekemättä jonkin viime kesänä tekemäsi puutarhaan liittyvän asian, mikä se olisi?
Sanotaanko, että ennemminkin oisin voinu haluta tehä kaikki net asiat, jokka nyt jäi tekemättä. :D Kuten oikia kasvimaa. Pihan eteen tuli tehtyä niin vähän viime kesänä, ettei siellä oikein ole mitään, mitä kannattaisi jättää tekemättä. Tai no, nuotiopaikan pohojan olisin halunnut piettää, mutta siippa raivasi sen pois. Sijainti keskellä pihaa ei toki ollut mikään maailman kätevin.



5. Mikä on haastavin kasvattamasi kasvi?
Se on kyllä ihan sisätiloissa, en tiijä sen nimeä, olen saanut sen taimena mummolta ja se on ihan hirviän ranttu kaikelle. Ei tykkää liiasta valosta eikä liian vähästä valosta, ei liiasta lämmöstä, ei liiasta kastelusta, mutta ei tykkää siitäkään ko noudatin mummon antamaa ohojetta "kaksi kertaa viikossa vettä aluslautaselle". Hengissä tuo kuitenkin on, vielä.

6. Keitä puutarhassasi käy?
Tulee lähinnä kaksimielinen vastaus mieleen. :D No ei, pihalla pyörii satunnaisia kulijailijoita, puutarha-asioissa ihan vaan äiti, luulen.

7. Jos saisit pihallesi palkatun puutarhurin päiväksi, mitä laittaisit hänet tekemään? (Mikä tahansa vuodenaika)
Päivässä ei taijeta tehä ihimeitä, mutta kaiken minkä se vaan päivässä kerkiäisi toteuttaa nuista aijemmin mainituista suunnitelmista. :D



8. Jatkuuko puutarhasi sisälle, onko sinulle sisäkasveja?
Kasvi-innostukseni pääpaino on tällä hetkellä juurikin enemmän sisäkasveissa, niitä löytyy jonkin verran. Ehottomia suosikkejani ovat nukkumatit ja peikonlehti.

9. Mitä puutarhaan liittyvää opit viime kesänä?
Hmm, ehkä sen, että kärsivällisyys on malttia ja suunnitella voi palijonkin, mutta toteutus onkin sitten aina ihan toinen juttu. 

10. Viime kesän paras valokuva puutarhastasi?
Sellaista ei taija oikiasti kyllä olla, ehkä joku kuva missä nurmikko on siististi leikattu. No ei, varmaan jokin näistä navetan takaa kurjenpolviniitystä otetuista :)




Tuntuipa hassulta kirjotella tämmösiä juttuja ja ettiä viime kesänä pihalta napsittuja (vähäisiä) kuvia, ko äsken olin pihamaalla alottelemassa lumilyhtyprojektia ja tekemässä pohojia lyhdyille. Minulle tyypilliseen tapaan suunnitelma saattoi hieman karata käsistä... 

En viitsi nyt haastaa ketään ja keksiä omia kysymyksiä, ko ei oikein tullut mieleen ketään haastettavaa. Jos joku haluaa aiheesta innostuneena kirjoitella omasta pihastaan, niin nuita Millan kysymyksiä voi varmaan käyttää pohojana tai vastata vaikka suoraan niihin!

torstai 12. marraskuuta 2015

Kurpitsapiirakka

Söin taannoin Rovaniemen reissullani ravintola Rokassa pekoni-kurpitsarisottoa ja tästä kokemuksesta innostuneena kokkasin myös kotona samanmoista risottoa. Risotto ei tietenkään ollut yhtä päätähuimaavan hyvää niinkö ravintolassa (reseptiä tarttee viilata vielä), mutta hyvää kuitenkin. Ostamani hokkaido-kurpitsa ei tietenkään mennyt risottoon kaikki, vaan siitä jäi käyttämättä nuin puolet. Tästä puolikkaasta taijoin sitten kokeilunhaluisena kurpitsapiirakkaa Keliakialiiton reseptillä, joskin sillä erotuksella, että minulla ei ollut ruokosokeria, niinpä pistin sen sijasta fariinisokeria. 


Täytyy sanoa, että makuelämys oli ihan jännä. Kurpitsa ittessäänhän ei kovin palijon millekään maistu, joten suurempaa roolia näyttelevät täytteeseen nakatut mausteet. Tässä net ovat meleko jouluiset ja täytyy sanoa, että piirakan maku muistuttaakin ehkä hieman piparitaikinaa. Keliakialiiton kuvassa piirakka näyttää huomattavasti oranssimmalta, en tiijä johtuuko ero fariinisokerista vai mistä, mutta omani väri on huomattavasti ruskeampi, kuin piparitaikinassa sekin. Eli siis jos kuulut niihin, jokka syövät piparitaikinan mieluiten raakana, niin suosittelen ehottomasti kokeilemaan tätä kurpitsapiirakkaa! Hirviän makiaa tämä ei ole, mutta sopi mukavasti vaniljajäätelön kaveriksi. 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Putejuttuja

Lähes valamis puheperäteippi eiku puheterapeutti ko olen, niin päätin jakaa teillekin linkin tämmöiseen meikäläisen ammatista kerrankin mielestäni järkevästä näkökulumasta ja mielekkäässä sävyssä kirjotettuun juttuun. Ylen vanhemmuutta käsittelevällä sivustolla oli nähkääs ihan pitkä juttu puheterapiasta lasten näkövinkkelistä katottuna.

Ihanaa, että kerrankin puhutaan muustaki ko siitä, että puheterapiassa harjotellaan ärrää ja ässää. Mukava, että vanhempien ja lapsen lähipiirin merkityksellisyys puheterapian osalta on nostettu esille, mutta ei kuitenkaan syyllistävään sävyyn. Lisää tämmösiä asiajuttuja, sillä puheterapiaa ei voi promota liikaa (ainakaan tämmösillä susirajalla sijaitsevilla perähikiöillä).

Nyt ko joku vielä kirjottaisi jutun siitä, mitä kaikkea puheterapia voikaan olla ja minkälaisia ovat puheterapeutin kaikki eri asiakkaat. Ja siitäkin, että puheterapia on äärimmäisen oleellista kuntoutusta, eikä todellakaan mitään ylimääräistä luksusta, kuten jotkut valitettavasti edelleen tuntuvat kuvittelevan. 

Jokainen voi omalle kohalleen miettiä, miten elämä ja arki sujuisi, jos ei olisi sanoja, millä kommunikoida, tai ei ymmärtäisi mitään, mitä ihimiset ympärillä oikein puhuvat. Tai jos olisi sanoja, mutta yrityksistä huolimatta net tulisivat suusta ulos aina ihan väärin. Ja vaikka kuinka yrittäisit kertoa ja selittää, ei kukaan ymmärtäisi. Näin niinkö ihan pintaraapaisuna siihen, minkälaisia puheterapeutin asiakkaan ongelmat voivat olla.

Kyky ilmaista itseä ja tulla ymmärretyksi ja olla vuorovaikutuksessa toisten ihimisten kanssa on jokaisen meistä perusoikeus.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Talaven tekoa

Huh! Satoi meillekin sitten sen kauan kaipaamani lumen, mutta ei sitten voinut millään pysyä pakkasen puolella ja kiitos pari päivää tihkutelleen alijäähtyneen veen ja vesisateen, tiet ovat liukkaat ko mikä. Lauantaina kävin kaason ominaisuu'essa tuolla Lapin pääkaupungissa ja sieltä kotiutuminen pimiässä, loskan ja tihkuttavan sateen ja sumun keskellä ei ollut mitenkään erityisen rattoisaa. Ilima parani entisestään ko päästiin Kemijärvelle, mistä piti napata alle oma ajokki ja jatkaa sillä vielä kotia. Lumipeite oli edelleen maassa ja tiellä, mutta kiitos alijäähtyneen veen ja vesisateen, oli tiellä jäinen kerros. Olin edeltävän yön Kemijärvellä Booginan hellässä huomassa ja toki olisin voinut jäähä sinnekin, mutta ajattelin, että parempi ajella illasta kotia ko on vähemmän liikennettä. 

Tällä hetkellä ulukona näyttää tältä, vieläkö saataisi tavallinen talavikeli vesitihkun tilalle
Olikin semmoinen reissu se, etten vähään aikaan ole ollut yhtä onnellinen kotia pääsemisestä ko eilen. Aivan mielettömän liukasta. Loppumatkasta ajelin viittä-kuuttakymppiä ko auto eli aivan omaa elämäänsä ja perse meinasi karata alta. Alla oli kyllä hyvät nastarenkaat, mutta tie oli yksinkertaisesti niin siliällä jäällä, ettei auttanu mikään. Kieli keskellä suuta töyryytin menemään hitaasti ja jokaisen vastaantulevan auton kohalla piti rutistaa rattia kaksin käsin ja ajaa niin hitaasti ko suinkin, ettei vaan lähe heittelehtimään holtittomasti. Onneksi lauantai-iltana liikettä oli hyvin vähän ja kaikki muutkin hyvin tietoisia tien liukkau'esta, samaa nopeutta köröteltiin kaikki... 

Ehkä hirvein ajomatka ikinä. Tärisytti vielä pitkään kotia päästyäki.

Muutenkin viuhahti tämä viikonloppu kaasoillessa niin äkkiä, että huokaus kun taas on sunnutai! Toivottavasti huomenna ajokeli olisi ees hieman inhimillisempi, hirvittää jo pelekkä ajatuskin, jos on yhtä liukasta. Normaalia talavikeliä ootellessa.

Onneksi elämään mahtuu kuitenkin mukaviakin juttuja! Tässä seuraavaksi vielä vähän kuvia viime viikonlopulta.





Siippa askarteli minun suunnitelmani mukaisesti meille maailman hienoimman lintulaudan vanahoista heinäseipään tapeista ja muusta kierrätysmateriaalista. Mökki viimeisteltiin huopakatolla (vanahaa yli jäänyttä kattohuopaa) ja laitettiin heinäseipään nokkaan oottamaan ruokavieraita. Linturavintolamme oli sen verran suksee, että tänään kävin kaupasta viijen kilon sankon auringonkukansiemeniä, mökki nimittäin tyhyjenee eväästä semmoseen tahtiin ja vieraita riittää. Siippa oli bongannut jopa pari punatulkkuakin! Taitavat tämän kylän kaikki pikkulinnut ruokailla meillä. :D

Pyhäinpäivänä käytiin myös hautausmaalla muistelemassa jo menneitä läheisiä. 

Mutta nyt aattelin vielä reipastua sunnuntai-illan kunniaksi ja mennä hieman pihalle ihimettelemään pimey'estä huolimatta. Jotenkin tuntuu, että päivä on nelijältä ohi, ko alakaa hämärtää ja pimentyä jo kolomen jäläkeen, mutta aattelin yrittää tehä nyt poikkeuksen ja koittaa reippailla hetken! Sitten voiki mennä kuumaan suihkuun ja nauttia kupillisen kuumaaa teetä ja alakaa valamistautua taas uuteen viikkoon.