Itä-Lapin antimia

Jes, tämä Blogger luultavasti toimii nyt, vaikka tekstieditori näyttääki fontin mulle lihavoituna ja ihan vituralleen. Eli luvassa siis vaihteeksi taas vähän kevyempää höttöä. Okei, eli lähetään liikkeelle vaikka ihan ekana tästä:

Pahoittelut huonosta kuvanlaa'usta, nämät on sitä ehtaa kännykkälaatua pimeissä sisätiloissa. Väritki on vähän miten sattuu, mutta kyllä, meillä on olokkarissa uus verho. Joka on oikiasti palijon vihiriämpi ko mitä tämä kuva antaa ymmärtää. Siipan ensimmäinen kysymys ko kaivoin verhoa ulos paketista oli "onko siinä puu?", mutta vaihtui kuitenki yllättäen kommenttiin "kiva, että on vähän väriä". Ai onko tummissa verhoissa muka jotaki valittamista? No, siinä se Koivikko meijän ikkunassa nyt sitten kuitenki komeilee.

Koska meillä on tällä viikolla syöty ruuaksi kuvassa näkyvää hirvipataa (ei sitä kuuluisaa Lasse Sievisen kuitenkaan), aattelinki kirjotella tuon sisustuksen lisäksi siitä, millä muulla tavoin (itä)lappilaisuus näkyy meijän arkisessa elämässä täällä väärällä puolia Suomea. Yksi isoin elementti on tietysti pakkasen sisältö, eli ruoka. Hirvi on hirviän (hahhah) hyvä esimerkki siitä, mikä paikallinen eväs päätyy meijän ruokapöytään. Ei ole sentään itte pyytämääni (vielä), mutta lähipiirin kuitenkin. Lisäksi pakkasesta löytyypi myös sallalaista poroa. Kokonaisista lihoista on hyvä tehä käristystä tai pataruokaa. Näitten lisukkeenä suosin yleensä joko kotoa tuotua sallalaista puikulapottua, tai sitten törsään kaupassa lappilaiseen puikulaan, niinä harvoina kertoina ko meillä pottua syyään. Jos että oo maistaneet, niin maistakaappa! Ei voi jostaki peruspotusta ees puhua samana päivänä lappilaisen puikulan kans. Lisäksi meillä ruukataan paljolti jauhaa hirveä jauhelihaksi, joka on ihan lyömätön eväs kaikessa kotikokkailussa. Tulee ihan huippua pitsaa ja herkulliset hampurilaispihivit! Nam. Sen sijaan esimerkiksi hirvenlihasta valamistetulle kebab-lihalle en jotenki syty, siinä menee vähän niinkö se mettänelukan maku hukkaan. Makkarat ja muut käy kyllä. Joskus harvoin meikäläisen pakkaseen eksyy myös lintua, josta sitten tehään lintukäristystä. Ja tätä ei oo kyllä vielä meillä näkyny, mutta jos joku laittaa, niin syön kyllä myös jänistä! Riistaruuat on herkkua.

Tämä on sitä siipan mukanaan tuomaa herkkua, mitä eilen illalla ihan mielissäni mussutin. Kuivaalihaa nääs. Appiukko ystävällisesti on kuivatellut ja lahajoo meitä. Äärimmäisen hyvää. Aattelin tosiaan ihan vakavissani ens viikolla ottaa matkaan evääksi ja iltapäivän naposteltavaksi vähän kuivaalihaa, joskin pitää pilikkoa valamiiksi, en oikeen usko että kattovat täällä kauhian hyvällä, jos istun bussissa puukko vyöllä. :D Kotosalla en useimmiten ees muista ajatella koko asiaa, on tullut puukko vyöllä haettua usein makkarapaketti jos toinenki kaupasta. Kuivalihavelli ois myös vallan mainiota, itte en viitti sitä alakaa keittelemään kuitenkaan.

Tämä kuvan smoothie tässä taas esittää osaltaan pakkaseen säilöttyjä marjoja. Tykkään marjojen keräämisestä (en niinkään siitä puhistamisesta) ja tälläkin hetkellä meillä on pakkasessa tämän vuojen satona vattuja ja viinimarjoja meisin ite keräämänä. Mustikkaan en ehtiny kunnolla, mutta äiti pelasti mustikkakadolta. Puolukoita ei oo vielä uusia, mutta viime vuotisia jonku verran. Hillat ja mansikat puuttuu harmillisesti kokonaan. :( Marjoista tulee väkerrettyä piirakkaa (etenki mustikka) ja sen lisäksi syön niitä ylivoimaisesti eniten joko smoothiessa tai kaurapuurossa. Puolukoista tulee myös survottua ite puolukkasosetta kaveriksi esimerkiksi liharuu'ille. Joskus marjoja löytyy meiltä myös mummon tekemien mehujen ja hillojen muodossa.

Se osa kotoisista antimista, joka ei nyt edusta tässä, on sienet. Net ei oikein hirviän hyvin passaa meikäläisen vattalle, mutta syön niitä silti silloin tällöin. Korvasienet on ihan parhautta (löytyy vielä yksi rasia), mutta sen lisäksi tykkään rouskuista (karvarousku ja kangasrousku) sekä tateista. Korvasienistä tulee tehtyä aika palijon muhennosta/kastiketta tai piirakkaa, muita sieniä laitan aika usein pitsaan tai erilaisiin sieniruokiin korvaamaan kaupan viljeltyjä herkkusieniä, jokka ei oikiasti maistu juuri miltään verrattuna luonnon sieniin. Kalaa ois myös kiva saaha joskus pakkaseen asti, mutta yleensä net tulee ongittua ja syötyä samantien parempiin suihin.

Mutta tämmöstä meillä! Lisäksi tietysti edustan paikallisuutta esimerkiksi molottamalla omaa murrettani ja käyttämällä asiallisia pukimia, kuten aijemmin näitte.

PS. Kuvat ei halunnu tehä yhteistyötä (tai Blogger ei halunnu...), joten net on nyt tuolla laijassa, ko en jaksa tapella enempää.

EDIT: Kuvat ehkä nyt kohillaan?