perjantai 16. joulukuuta 2016

Eloa hilijaisuuden jäläkeen

Hei ja jälleen kerran pahoittelut siitä, että hilijaista on viime aikoina ollut. Se on vaivannut elämää vähän kaikilla saroilla viime viikot, syykin on olemassa, mutta se taitaa olla ihan toinen tarina se. 

Hilijaisuu'esta huolimatta joulu tekee tuloaan väistämättä ja tänä vuonna olen taipunut huomaamaan, ettei aina vain pysty paneutumaan jouluvalamisteluihin samalla tavoin ja yhtä suurella intensiteetillä. Mikä on sinänsä harmi, koska yleensä net jouluvalamistelut on meleko iso osa sitä joulua ja se varsinainen juhula, itse aatto, on vain kruunu kaiken päällä. 

No, menee se yksi vuosi näinkin, jouluverhot olen saanut kuitenkin laitettua ja valot valaisemaan pimeyttä sekä muutaman koristeen. Jos viikonloppuna riittäisi tehot, voisi siivota ja asetella kenties vielä hieman lisää koristeita, onhan tuo aatto jo niin lähellä. 

Jäälyhtyjäkin olen jäädyttänyt, vaikka se hieman urakalta on tuntunutkin. Kaivoin navetasta joukon vanahoja sankkoja, joiden halakeamisesta ei kovin suurta tappiota syntyisi ja ryhdyin jäädyttelypuuhiin. Sen verta pientä pakkasta on piettänyt, että ainuttakaan sankkoa en ole saanut halakaistuksi, meleko pitkänkin on saanut nuita tuolla pihalla piettää, ennen ko ovat riittävästi jäässä. Lumilyhtyoperaatioon ei olisi riittänyt energiat ja toisaalta sitä hankaloittaa suht vähäinen lumitilanne sekä kelien epävarmuus. Jäälyhtyjen tekemistäkin mietin pitkään, mutta sitten ko Kerttu Kotakorpi ja kumppanit tuossa taannoin siunasivat projektini lupaalla, ettei ennen joulua enää mennä plussa-asteille, uskalsin tarttua toimeen. Niinpä nyt kauhulla katsonkin ensi viikon ennusteita, jotka yllättäen näyttävät jopa kahta astetta plussaa ja vesisajetta... 

Eivät taija moista ilimaa kestää sulamatta jäälyhytkään. Huokaus. Puhumattakaan nyt siitä sitten, millainen on keli jouluna, jos muutama päivä ennen aattoa liruttaa silikkaa vettä taivaalta ja sitten painuu taas pakkaselle iliman lumisajetta. Kyllä taas ilimoja piettelee. Ainoa toivo lienee nyt se, että sääennuste tästä vielä dramaattisesti muuttuisi ja päätyisi takaisin pakkasen puolelle, tällä hetkellä ko tuon kelin ennustaminen on mitä ilimeisimmin äärimmäisen hankalaa. Ei käy kyllä meteorologeja kateeksi, tärkein homma ois saaha ennustettua säätä ja useimmiten sekin tahtoo mennä poskelleen.

Kaiholla kyllä muistelen jouluaattoa 2014, jolloin aamulla oli ihanan raikkaat -25 astetta pakkasta. Jouluaatto ja pakkaskeli jotenkin vain sopivat yhteen. Viime vuojen lauha ja tuulinen keli ei ollut oikeen mistään kotoisin, kynttilöitten sytytys oli ihan työn ja tuskan takana ja kun net lyhdytkin ehtivät kärsiä melekeen sulamiskuoleman, oli ensimmäisen viijen minuutin jäläkeen jo usiampi lyhty pimiänä kiitos kovan tuulen. Ja se joulupäivän vesisaje vasta kaiken kruunasikin... 

Ilahtuisin kyllä nyt kovasti siitä iltapäivälehtien kohuotsikosta malliin "Täyskäännös joulun säässä, pakkasta sittenkin koko maahan!" 

Vaikka ei sillä, että nuot otsikot kovin paikkaansa piettäviä olisivat, ohan se valakonen joulu koko maahan varmistettu ja peruttu tähän mennessä jo meleko monta kertaa.

Intouduin näköjään jauhamaan tuosta säästä oikeen urakalla, vaikka fakta se on sekin, että joulu tulee joka tapauksessa, säästäkin riippumatta. Mutta olisihan se ihan kiva valaista aattona pihapiiri jäälyhdyin. Ehkä alan ensi vuonna taipumaan niihin muovisiin hirvityksiin, eivät ainakaan sula, vaikka hellettä pukkaisi. 

No, palataanpa taas jossain vaiheessa, minä lähden koittamaan, josko jo tovin jääkaapissa maanneen pienen piparitaikinan vääntäminen pipareiksi sujuisi. Tai onko se taikina nyt ylipäänsä enää leivontakuntoista, ei kait piparitaikina mene kylymässä miksikään, kun on kansi päällä? Ei ole oikein leipomishommatkaan luistaneet viime aikoina...