keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Vähiin käy ennenkö loppuu

Heippa pitkästä aikaa ihimiset!

On piettänyt hieman kiirettä viime aikoina, ko oon suoritellu viimisiä kurssisuorituksia pois alta, vääntäny gradua valamiiksi, käyny kuuntelemassa luentoja työelämästä, pyöriny rekrytapahtumassa toteamassa, että meikän ilimansuuntaa ei oikeen edusta yksikään puheterapeuttifirma ja koska tässä kaikessa ei selevästikään ollu vielä tarpeeksi, käyny tähän päälle ensiapukurssinkin iltaopintoina. 

Ja kun tähän sitten vielä ympätään muuttovalamistelut, verhotankokriiseilyt ja koiran käsittämätön karvanlähtö, niin ei oo palijon tarvinu haaveilla rauhallisesta hetkestä kirjottaa. Sunnuntaina vaalimeiningit valavotti niin kovasti, että nukuin maanantaiaamuna legendaarisesti pommiin.

Mutta, ystäväiset, tänään oli virallisesti meikäläisen yliopistouran viiminen luento graduseminaarin muodossa. Jollain tasolla on jo sellainen olo, että tämä oli nyt tässä, vaikka viiminen tentti on vielä tekemättä ja gradu palauttamatta (puhumattakaan siitä, että sitä gradua rääpitään kovasti kasaan vieläkin). Tänään juteltiin semmassa siitä, että yksi opiskelukaveri suuntaa kohti Tamperetta ja toinen suunnittelee hellunsa kanssa asunnon ostoa. Nelijän vuojen aikana on oppinut tuntemaan monenlaisia ihimisiä ja tuntuu toisaalta nyt myös hieman hassulta, että kohta niitä ihimisiä ei enää näjekään päivittäin. 

Oma muutto konkretisoitui siihen, ko nappasin valokuvat alas seinältä ja nyt keittiönpöy'än takana tuijottaa tyhyjä valakonen seinä.

Tämmöstä tämä elämä on. Aina välillä vähän hassua.

No mutta joo, ei ehi nytkään mitään kovin syväluotaavaa analyysia pukeltamaan. Keittiö kuttuu kokkaamaan tälle illalle vähän evästä ja jospa sitä sitten vielä ennen saunaa ja laatuviihettä eli Temptation Islandia saisi aloitettua asioitten pussittamisen jätesäkkeihin.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Karvakamun synttärit

Kylläpä se aika vain kuluu nopiaa! Tänään meijän armas karvakasa täyttää jo vuojen päivät! Vaikka vastahan se oli ihan pikkunen. 




Kummasti se aika vain multaa muistot ja nyt ei yhtään enää muistele pissa- ja kakkakaaosta kauhulla, vaan haikaa sitä pientä syliin mahtuvaa pennulta tuoksuvaa karvapalleroa. Kun sillä oli niin pienet räpylät ja kaikki! Mahtuukohan tämän kanssa enää ees samaan telttaan nukkumaan? On siitä kotiin kannetusta viijen kilon nyytistä kasvanut tuommonen päälle nelikymmenkiloinen torvelo.

Maailman ensteks hurmaavin persoona. 

Mutta nyt täytyy suunnata synttärisankarin kanssa pihalle, palailen astialle sitten tässä joskus ko kerkiän. On tällä hetkellä kalenterissa sen verran täyttä, että palijon aikaa tai kiinnostusta kirjoittelulle ei jää.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Ajatuksia aamutuimaan puusohovan nurkasta

Ei ole varsinaisesti mitään järkevää asiaa, mutta ajattelin jakaa teijänki kanssa muutaman toissailtana nappaamani kuvan. 




Kuutamo möllötteli mukavasti tuolla taivaanrannassa suurena ja punertavana ko käytin koiraa viimisen kerran illalla ulukona. Pitihän se sitten ikuistaa kamerallakin. Sieltä se kiikkui ylemmäs ja kylän ylle valaisemaan yötä. Liekkö ennusteli kaunista päivää tulevaksi, sillä eilen oli kyllä mahtavan lämmin ja aurinkoinen päivä. 

Alotettiin aamupäivä koiran kanssa käymällä hankien päällä ja järven jäällä kävelemässä. Muuten ollaan oltu varsin leppoisasti tekemättä mitään sen erityisempää. Täällä se vaan jotenki onnistuu, Oulussa alan aina hyppiä seinille viimeistään puolessa välissä päivää, jolloin ei oo mitään järkevää tekemistä. Varmaankin siksi, että olen ollut siellä aina niin orientoitunut opiskelujuttuihin, enkä osaa sitten olla ko ei tartte tehä mitään. Toki täällä meillä on kyllä käynyt vieraitakin tähän mennessä jo enemmän ko koko Oulussa asumisen aikana yhteensä. Mummo esimerkiksi mittoi jo eilen, että montako rieskaa leivinuunissa mahtuu paistamaan kerralla. :D Ja pappa pitää hakia uuemman kerran kylään ja keittää kahavit, jokka nyt jäi saamatta. Toivatpa nuot tuliaisiksi muutaman vanahan tuolinkin. Eilisen päivän kruunasi sitten äitin tekemä pääsiäisateria, joka piti sisällään kantarellikeittoa, sallalaista lammasta ja jotain hienolla nimellä varustettua jäläkkäriä. Kattoin vielä Tähdet, tähdet kylillä, meillä ko ei telekkaria täällä vielä ole ja tulin sitten yöksi kotia.

Ehkä se vaan vaatii sen, että on omiensa parissa. Vaikka tällä kylällähän minäkin olen uudisasukas natiivien keskellä. :D Ei silti ole tullut sellaista oloa, ettei kuuluisi tänne. Aamulla herätessä ei ole tarvinnut miettiä, että missä perskules minä olen, niinkö muuttaessa yleensä. Olen tiennyt olevani kotona. Olen nukkunut paremmin ko kuukausiin ja olo on ihanan pirtiä ja energinen. 

Ja kaikista parasta tässä on se, ettäkö kaikkien pääsiäisenviettäjien loma alakaa olla lopuillaan, niin meillä se vaan jatkuu ja oikiastaan vasta alakaa! Saa nähä saahaanko enää eilisen vertaista ulukoiluilimaa, mutta ehkä se kelekkailu ja muu onnistuu, vaikkei arska niin paistaiskaan. Siippa kyllä sanoi, että siellähän se kelekka on, senkö otat ja lähet, mutta oon sen verran jänishousu enkä vielä tässä vaiheessa uskalla lähtiä yksinäni mihinkään. Kyllä minä sitten, kuhan reitit ja muut tulee vähän tutummaksi. Ja ehkä se kelekkakin. :D

Nyt otan kuitenki suuntimet kohti kylyppäriä ja vejän ulukoilutamineet niskaan. Pitää lähtiä käymään karvalapsen kanssa vähän ulukona. Sen jäläkeen aattelin tarttua eilen mukaani nappaamaan kitaraan ja ruveta muistelemaan, että miten niitä saakelin sointuja oikein otettiinkaan. Lisäksi tänään oottaa vielä ruokailu mummon luona. Mukava päivä tulossa, nauttikaahan tetkin vielä pääsiäisen viimisistä hetkistä!

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Pientä kurkistusta

Lupasin vähän valottaa tulevaa sisustusta ja nappasinkin illan hämyssä muutaman kuvan tästä tuvasta. Ihan vaan muutaman, koska sisustuselementtien virkaa täällä suorittaa vielä imuri, laatikot ja epämääräiset vaeltavat kasat. Ensimmäisen maailman ongelmien tyyliin en myöskään osaa päättää, mikkä verhot laittaisin eholla olevista ikkunaan ja näin. Vaihtoehot on roikkuneet ikkunassa jo tuntitolokulla, kävin välillä hakemassa inspiraatiota myös pihalta, mutta ei, en osaa päättää.

Jahas, no ongelma taisi ratketa ihan omia aikojaan, tässä naputtaessani koira kävi nimittäin nuuhkimassa ja pudotti toisen vaihtoehon tangosta alas. :D Mennään siis varmaankin tuolla jäljelle jääneellä! Onkohan tuo koira ihan liian viisas?

Mutta niihin kuviin:


Tässäpä vähän vilausta alakerran kamariin päin. Taustalla näkyypi myös epämääräistä rojua, ei pijä välittää. Onpa tuonne alalaitaan päätynyt koiruuen kuonokin. :D Pääosaa esittää meijän "uusi" keittiön pöytä ja sen kaverina killuva Lokki. Kyllä, se meikäläisen unelmien valaisin. Siippa kyllä väittää, että hänet huijattiin hankkimaan tämmönen (ei tosin ulukomuodon vaan lähinnä hinnan vuoksi), mutta kattokaa kuinka kauniisti se istuupi tuonne pöy'än yläpuolelle. Kyllä nyt yhteen design-juttuun voi tuhulata ko melekeen kaikki muut hankinnat onki kierrätyskamaa. Pöy'än kaverina tosiaan net valakoset pinnatuolit, joita oliki sitten loppujen lopuksi vaan kolome kappaletta, koska yksi oli hieman erilainen ja rikki. Katotaan, löytyykö jostaki nelijäs, vai pitääkö kehitellä jotain muuta. Navetassa olisi toki nelijä kappaletta (rumempia) pinnatuoleja, jokka voisi maalata. Näitten yksinkertainen malli nappaa meikäläiselle kuitenki koristeellisempia paremmin. Jäämme miettimään ratkaisua.


Vihiriältä näyttää myös täällä puusohovalla, missä köllöttelen tälläkin hetkellä. Suojasin patjan vanahalla mustalla lakanalla ja sen päälle tuli sitten ihana virkattu päiväpeitto. Alakujaan peitto oli luonnonvalakonen, mutta Dylonin pyykkikonevärillä saa ihimeitä aikaan. Uskomattoman heleppo ja edullinen keino tuunata tekstiilejä uuteen uskoon. Ei muutako väri, suolaa ja värjättävä kangas koneeseen nelijänkympin ohojelmalla pyörimään. Koneen pestyä uusi pyöritys pesuaineen kanssa, sitten kangas kuivumaan ja kone vielä kerran tyhyjänä pyörimään, että kaikki väriainejäämät lähtee varmasti pois. Ja vola, kangas on kuin uusi! Jos kiinnostaa, niin käykääpä kattomassa täältä lisää informaatiota.


Kovin vihiriältä näyttää. Tässä vielä lähikuvaa peikonlehestä, joka kiipeilee alas leivinuunin päältä. Peikonlehti on yksi meikän lempparihuonekasveja ja on erittäin tervetullut lisä meijän huonekasviperheeseen. Jos vain nyt mitenkään muistaisi lisätä uutta multaa kaikille. Anoppi on myös luvannut, että hältä saa viherkasveja jos vain haluaa. Voisinpa kysäistä myös mummolta muutamaa yksilöä, sillä kukat on oikeen mukava lisä sisustukseen.

Tämmöstä täällä siis tällä hetkellä.  Vietin tänään myös melekeen parisen tuntia ulukoilimassa tutkimassa navettaan ja aittaan säilöttyjä vanahoja tavaroita. Löytyi kuulkaas aarteita! Tulin siihen tulokseen, ettei pahemmin tartte ees huonekalu- tai sisustusostoksille lähtiä, ko kaikki löytyy jo valamiina. Osa vaatii lähinnä pientä puhistusta ja pesua, toisiin tarvitsee ehkä jopa sutia hieman maalia pintaan tai korjata. Jännää! Tuli samalla ulukoilutettua piskiki, joka retuutti pitkin pihamaata ihan onnessaan vanahaa nännikumia (jos että tiijä mikä se on, niin kuukkeloikaa). Täytyy kyllä sanoa, että en muista millon oisin ollu näin mielissäni keskenäni siipan ollessa töissä. Viime yönä tuli myös nukuttua kauan kaipaamani kunnon yöunet ja sellaiset olisi toiveissa ensi yönäkin.

Siispä taijanki alakaa nyt valamistautua nukkumaanmenoon. Tai jos sitä vielä viimiset verhot ripustais paikalleen ja miettis sitten aamulla uuestaan, että oliko se koiran valinta sittenkään hyvä. :)

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Matkailu avartaa

Muuttohässäkän keskellä tuli toteutettua myös yksi toinenkin uuenlainen etappi elämässä; päräytin nimittäin itelleni pirssin. Pitäähän sitä nyt jokaisella ittiään kunnioittavalla Itä-Lapin syrjäkairoissa asuvalla emännällä menopeli olla. Eikä ihan mikä tahansa pirssi, vaan jatkoa teemalle "kerää koko sarja", eli Mitsubishi tietenkin. Merkki painoi siis vaakukupissa ostopäätöstä tehessä (ja huomattavissa määrin myös hinta).




Kävin vielä oikeen räntäsateessa ottamassa todistusaineistoa. Todellisuu'essa joutunen luovuttamaan tämän kaunottaren kuitenkin siipan käyttöön, joka matkailee maailman mantuja meikäläistä enemmän. Muutamat kilometrit tällä kotiapäin rullanneena totesin myös, että en kyllä halua.

No, se niistä peltilehemistä, nyt olen asettunut kotoisasti tupaan lomatunnelmiin köllimään sohovalle ja kattelemaan ikkunasta ulos samalla ko datailen. Talossa vallitsee herttainen kaaos muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta, mutta hei, ei kukaan jaksa ottaa lomalla ressiä. Ko valamista ei muutenkaan tuu ennenkö vasta kuukau'en päästä aikasintaan. Instagramissa jo pikkusen vilauttelin tunnelmia, jotaki kurkistusta saattasin tänneki väsätä, jahka jaksan tarttua kameraan muutenki ko kuvatakseni koiraa tai autoa. Jonkunlaista reportaasia on toki luvassa sittenkö mööpelit on paikallaan ja meikäläinen asettunu kodiksi. Kesäksi tietysti jää vielä kaikenlaisia pikkuproggiksia, eikä tämä just valamiiksi tuu vielä hetkeen (jos ikinä :D), mutta varsin hyvällä mallilla ollaan jo pian.

Nyt kuitenki loman jatkot ja meisi painuu kokkaamaan jotaki tosi terveellistä särvintä ja nauttii sen jäläkeen jäläkiruuaksi gluteenittomat mämmit ja lämmittää illalla saunan, kyllä on elämä mallillaan. :)