tiistai 28. heinäkuuta 2015

Yläkertaa

Ja nyt arvon naiset  ja herrat, kuvia siitä, miltä siellä puunatussa ja järjestellyssä yläkerrassa näyttää:


Yläkerrassa sijaitsee siis erikseen meijän telekkarinkattomis- ja musiikinkuuntelutila, eli toisin sanoen olohuone. En muista olenko jo asiasta maininnut aijemmin, mutta tosiaan tykkään järjestyksestä näin, vaikka oonkin kohannut aika monta hämmentynyttä "ai eikö teillä oo telekkaria?" reaktiota sen alakerrasta puuttumisen vuoksi. Ite katon hyvin harvoin telekkaria, eli sen ei tartte olla alahaalla, missä monesti tulee vietettyä suurin osa ajasta. Toisekseen on kiva, että alahaalla on semmoinen vanahan ajan "tupa", missä voijaan oleskella ihan iliman telekkaria ja kattella vaikka elämänmenoa ikkunasta. Ja kolomanneksi, ko olohuone ja keittiö on erillään, ei kokkailusta aiheutuva meteli häiritse telekkarin kattomista ja toisaalta taas ylyhäällä voi rauhassa kattella telekkaria tai kuunnella musiikkiakin, iliman että se häiritsee vaikkapa nukkumista alakerran makkarissa. Vanaha talo ja paksut seinät, tykkään. Ehkä met jossain vaiheessa muututaan niin ikäihimisiksi, että halutaan tupaanki telekkari, josta kattoa aamuteeveetä, mutta ei ainakaan vielä. Elämän ei tartte pyöriä telekkarin ympärillä. 


Koska vanahassa maatalossa ollaan, haluan, että sen ajan henki tulee esille myös sisustuksessa. Niinpä olokkarista löytyy vanahan lypsyjakkaran lisäksi myös maitotonkka. Ihana puinen jakkara on kotoisin meikäläisen mummolasta, maton tarinaa en tiijä, pitäisi kysyä siipalta. Tuolissa on täydellinen sinisen sävy ja ihanasti kulunut maalipinta! En olisi ikinä uskonut, että voisin sisustushommissa innostua näin palijon sinisestä.



Sininen jatkuu myös nurkassa senkin luona. Senkissä on nyt jopa tavaraakin sisällä, sain laitettua esimerkiksi cd-levyt sinne. Niitä järjestellessäni mietin, että eipähän ole tullut pieneen hetkeen ostettua ainuttakaan cd-levyä, ko ennen vierailu Free Records Shopissa oli jokaisen kaupunkireissun kohokohta. Musiikin tärkey'estä kertoo myös nurkassa seisovat soittimet, joita allekirjoittaneen oisi tarkoitus opetella joskus soittamaan. Sitä ootellessa net käyvät myös mainiosti sisustuselementeistä, haitarissa on jopa häivähdys sinistä. Tuo vuoderahi toimittaa tällä hetkellä vielä olohuoneen pöy'än virkaa siihen asti, kunnes saan muutoksen alla olevan pöy'än valamiiksi. Rahi tuo myös ihan kätevästi lisää istumatilaa, koska tämä vanaha nahkasohova ei ole mikään kovin iso. Ja nahkasohovahan vaihtuu toiseen sitten joskus ko on varaa investoija sohovaan.




Näistä kuvista näkee, että myös siipalla on silimää sisustukselle, sillä muuri, näkyviin jätetyt kattopalakit, portaikon kaide ja valaistus on siipan käsialaa, niinkö kaikki pinnat ja muut täällä ylyhäällä. Muuri on yksi meikäläisen lempparikohtia täällä. Portaikon kaide tosin kaipaisi vielä hieman väriä pintaan, pohdinnan alla ainuastaan se, että pitäisikö siitä tulla petsattu vai valakonen. Ehkä petsattu?


Yläkerrasta löytyy olokkarin (ja keskeneräisen vessan) lisäksi yksi iso kamari, jossa värimaailma on yllättäen, tadaa, oranssi. Ikkunassa on ohuet läpikuultavat verhot, sekä paksut mustaharmaat verhot, joilla huoneen saa tarvittaessa pimennettyä. Aijemmassa kämpässä olleen pirttikaluston penkkiä hyödynsin täällä istumis- ja laskutilana. Luulen, että saatan kyllä tulla usiastikin ite hengailemaan tuohon penkille ja kattelemaan ikkunasta tulos.


Huone toimii vierasmakkarin lisäksi myös toimistotilana (sekä myös kuntosalina), tässä se surullisen kuuluisa työpöytä. Toimistohommien osalta ei olla vielä ihan täysin järjestyksessä, kuten kuvasta näkyy. Pöy'än kanssa samaa sarjaa löytyy alahaalta myös lipasto, oon suunnitellut näitten valakoruskeitten puukalusteitten maalaamista  petsilakalla, mutta toisaalta en sitten tiijä. Jotenki tuo kaksivärisyys ärsyttää minua (en tiijä miksi :D), toinen vaihtoehto olisi tietysti maalata net kokonaan valakoseksi, mutta ehkä valakosta lattiaa, seinää ja kattoa vasten se petsattu saattaisi olla kivempi. Tuoli on saman henkinen nuitten kanssa, vaikka se on alakujaan minun ja pöytä sekä lipasto siipan. Sen olen aikanaan meinannut maalata mustavalakoseksi ja myös punaiseksi :D. Jokin persoonallinen väritys voisi kyllä olla poikaa sillekin. Työpöy'än takana on pieni ikkuna, josta pääsee kivasti valoa sisään, vaikka työskentelypiste sen edessä onkin.


Nämät taulut on myös siipan peruja, jotenkin tykkään näistä ja net päätyivät hieman vinksin vonksin (tarkoituksella) kamarin seinälle. Ihan ite naulasin.  


Musta puinen laatikosto on handmade by meisi. Muovikukat Iron Maiden -olutpullossa on meikäläisen kokeilu, sillä täällä yläkerran kamarissa ollaan suuressa määrin vielä sisustuksen osalta kokeiluasteella. Saa nähä koska hermostun ja nakkaan nuot mäkeen, yleensä en nimittäin voi sietää muovikukkia. :D Tauluista toinen on meikän pikkuvelijen kouluaikainen taideteos ja toinen meikäläisen huonosti kehystämä kuva Siipasta ja Koirasta. Jotenkin vähän kaikki alakoi ärsyttämään tätä kuvaa tuijottaessa, pakko käyä ainaki pikkusen siirtämässä tuota laatikostoa. :D Mutta tälleen meisi löytää net jutut, jokka toimii ja miellyttää omaa silimää. Kaikkea pitää kokeilla ja jos jokin alakaa risoa, se lähtee mäkeen ja vaihtuu niin kauan, että feng shuit on kohillaan.


Koska kamari on jäätävän iso, se vaati kaverikseen myös jäätävän ison maton. Ja sellainenhän löytyi onneksi (mistäs muualta) ko äitin mattovarastosta. Tämä on mummon äitille ja iskälle kutoma makkarin matto johonkin kämppään, jossa oli huluppea makkari.



Koska kyseessä on oranssi huone, on oranssia ripoteltu pieninä ja vähän suurempia yksityiskohtina vähän sinne ja tänne. Sängyn päätyyn seinälle olisi tarkoitus saaha vielä jotain oranssia, ehkä jonkin sopivasti retron kankaan avulla. Oranssin norsun olen muuten saanut 15-vuotiaana Helsingin reissulla Lintsiltä ja se, tuttavallisemmin Herra Norsu, on meisille valtavan rakas. Sänkypeitto ei ole ykkösvalinta tuonne kamariin, mutta sillä nyt mennään ainakin toistaiseksi. Herra Norsun kanssa samaa sävyä on myös Robin Dayn Hillelle suunnittelema muovituoli, joka on navetan aarteita. Perusteellinen puhistus Universal Stonella ja se on suorastaan kuin uusi! Se sai kaverikseen toisen pirtin pöy'än penkin ja laavalampun. Ja jotain sälää, jokka ehkä netkin saattavat vielä vaihtaa maisemaa. Tuossa laavalampussa ja muovituolissa on kuitenkin jotain sellaista säpinää, josta saatan kehitellä vielä lisääkin. Yläkerran kamariin oisi tarkoitus nimittäin saaha vielä Nintendo-pelinurkka, joten överi aikamatka on hyvinkin mahollista ja epäilemättä tämä sisustus tästä vielä jalostuu.


Ja koska kyseessä on edelleen myös vierasmakkari, oon ajatellu etenkin naispuolisia vieraita niin palijon, että kamarista löytyy myös peili. Osittain myös siksi, että yläkerran kamariin on roudattu kaikki sellainen, jolle ei ollut paikkaa muualla ja se vielä aavistuksen verran ikävästi näkyy tuolla.




Ja loppuun vielä kuvia, jokka ikävästi palijastavat sen keskeneräisen fiiliksen vielä pahemmin. Kuntoiluvehkeet on herttaisesti levällään, kunnes keksitään niille joku järkevämpi ja tyylikkäämpi säilytystapa. Siihen asti, kyllä, lattialla. Ruskeitten taulujen alle olisi tarkoitus laittaa lasihyllykkö, johon tulee säilytykseen mappeja ja kirjoja. Ja kamarin nurkassa on syvennys, josta jonakin päivänä olisi tarkoitus tulla komero. Nyt siellä majailee sekalaista tavaraa ja yksi nojatuoli, jonka potentiaali on tunnustettu, mutta entrausajatukset vielä kovin vaiheessa. Jonakin päivänä luultavasti vaihan sujuvasti kankaat tuohon tuoliin ja maalailen sen, mutta se päivä ei oo tänään. Eikä luultavasti vielä huomennakaan. 

Tämmöstä! Hakemista ja sovittelua ja aarteenetsintää, mutta niin kait se on sisustaminen aina. Paljon on jo hyvää ja tällä hetkellä kuitenkin tykkään siitä, että täällä tosiaan alakaa näyttää enemmän jo ihimisasumukselta ko mitä varastolta tuon kamarinkin osalta.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kutsumattomat alivuokralaiset

Mainitsin tuossa taannoin, että meillä ilmeni kutsumattomia vieraita yläkerrassa ja nyt ko luvattomat vuokralaiset näyttäisivät totelleen häätökäskyä, ajattelin hieman avautua kyseisistä talonvaltaajista. Ja myöhemmin lupaan myös esitellä lopultakin, miltä yläkerrassa näyttää, nyt ko se alakaa näyttää enemmän asutulta mestalta eikä roinavarastolta. 

Havaitsin siis reilu viikko takaperin hieman karvaisen ruskean mönkerön olohuoneen lattialla. Otin kyseisen yksilön hengiltä ja ennenkö ehin tehä tarkempaa analyysiä raadosta, koira ystävällisesti siivosi toukan parempiin suihin ja asia jäi käsittelemättä sen kummemmin. Koska vanahassa talossa ollaan, kaiken maailman ötykät (kuten hämähäkit) on arkipäivää ja ko ikkunat oli olleet auki, en asiaa sillä kertaa miettinyt sen kummemmin. Muutama päivä myöhemmin lattialta kuitenkin löytyi toinen samanmoinen yksilö ja myöhemmin myös portaista, jolloin hälytyskellot alakoivat soija, sillä kolome karvaista toukkaa ei mene enää sattuman piikkiin. Pieni kuukkelointi paljastikin, että kutsumaton vieras oli nimeltään vyöihrakuoriainen. Voin kertoa, että tässä vaiheessa revin pelihousuja ja rankasti, koska netin mukaan kyseessä oli suht harmiton vieras, joka kuitenkin saattaisi toukkana nälissään käyä tekstiilien kimppuun. Etenkin ko tarkempi syyni yläkerran kamariin palijasti samaisia toukkia niin mattojen alta ko verhoista. 

Olin ihan varma, että kuskattiin kyseiset vieraat navetasta vanahan senkin mukana, joka tuotiin yläkertaan jokunen viikko aijemmin. Internetin ihimeellisen maailman mukaan vyöihrakuoriaiset viihtyvät esimerkiksi linnunpesissä ja niitähän on navetassa joskus ollut. Pesin ja puunasin kyllä senkin, mutta mielen vieressäkään ei käynyt mikään myrkyttäminen (eipä sillä, että tavalliset hyönteismyrkyt munavaiheen ötyköihin ees tehoaisi). Linnunpesiä ei sen sijaan talon räystäillä ole, eikä kattopellin väliin pitäisi päästä mitään elukkaa kuolemaankaan (vyöihrakuoriaiset syövät mielellään myös raatoja, hyi). Joten olin varma, että ollaan ite tuotu kuoriaiset jonkin huonekalun matkassa sisälle ja syyttävä sormi osoitti vahavasti viimeisintä vahavistusta. Näytettyäni aikuisen kuoriaisen kuvaa siipalle, paljastui kuitenkin, että siipan työasunnolla on kyseisiä hiippareita näkynyt joskus, ennen ko koko taloyhtiössä suoritettiin myrkytys. Siispä syyllinen, jonka matkassa toukat olivat meillekin muuttaneet, oli ilimiselevästi siipan työasunnolta tuotu työpöytä. 

Voin kertoa, että vienoisesti ketutti. Myrkytyshän oli suoritettu tietysti vasta sen jäläkeen, ko pöytä oli jo tuotu tänne, ja koska ensisijaisesti myrkytyksen kohteena olivat lähinnä kylyppärissä viihtyneet sokeritoukat, ei käynyt mielessäkään, että työpöy'än kanssa olisi pitänyt jotenkin varoa. Vaikka tiedostin, että omatoimisesti kuoriaisen munia ei oltaisi pystytty oikiastaan mitenkään teilaamaan, (saunaan työpöytä ei olisi mitenkään mahtunut ja pakkasta ei ollut enää riittämiin siinä vaiheessa ko pöytä tänne tuotiin), ei itkupotkuraivari ollut kaukana. Kävin hakemassa kaupasta ison purkin Baygonia ja aloin riehumaan sen kanssa yläkerran kamarissa, jossa toukkahavaintoja suorastaan sateli. Sängystä kaikki petivaatteet lähtivät kuuenkympin pesuun ja loput tekstiilit pusseissa pakastearkkuun (tuuri, että pakaste oli meleko tyhyjillään) pois lukien verhot, joita en jaksanut alakaa repiä ikkunasta alas. Matot käytin saunassa. 

Suorastaan itketti. Vaikka netin syövereistä kaivoin monta tekstiä, jossa ihimiset rauhoittelivat ja komensivat olemaan hysterisoitumatta, parhaimmat jopa kertoivat elävänsä yhessä kyseisten kuoriaisten kanssa pahemmin niistä välittämättä, minun elämänpiiriini ei todellakaan kuulu mitkään raadonsyöjäöttiäiset. Todellakin kieltäy'yn elämästä minkään sortin ylimääräisen elämän kanssa saman katon alla (poissulukien hämähäkit, olen kunniasanalla luvannut, etten valita enää yhestäkään kaheksanjalakaisesta kaverista, johon tässä talossa törmään). 

Kun Baygonin suihkuttelu ei tuonut toivottua tulosta, vaan pian myrkytyksen jäläkeen sain taas tappaa toukkia roppakaupalla, hain äiteeltä höyrypesurin lainaan ja aloitin raivoisan siivoamisen tehäkseni elinolosuhteet toukille mahollisimman epäsuotuisiksi. Ensin imuroin ja sitten pesin koko huoneen suurin piirtein lattiasta kattoon höyrypesurilla ja höyrytin sen perkeleen työpöy'än sekä kaikki maholliset listankolot ja nurkat, joissa niitä paskiaisia voisi piileksiä. Olohuoneen puolella myös huonekalut, huonekasvit, listanraot, sohova ja net matot, joita en jaksanu kantaa saunaan, sai kyytiä. Höyrypesurin kanssa riehuessani mietiskelin, että jos ei muuta, niin tulipahan siivottua koko yläkerta kunnolla. Viimeistelin siivouksen suihkuttamalla vielä loput Baygonista verhoihin, joissa toukat tuntuivat erityisesti viihtyvän.

Ja ehkä höyrytys auttoi, ehkä ei, mutta perusteellisen siivouksen jäläkeen keräsin vielä muutaman pienen yksilön lattialta, ja nyt on pari päivää ollut niin rauhallista, että uskalsin palauttaa kaikki tekstiilit takaisin yläkertaan ja muutenkin laittaa paikat takaisin järjestykseen. Tänään löysin vielä yhen toukan, mutta muuten on ollut aivan hilijaista. Ehkä kaikki kuoriutuneet toukat on vaan nyt nistitty, mutta siivoamalla sain kyllä mielenrauhan. Tiedostan kyllä, että on olemassa riski sille, että ensi kesänä näitä samoja hyyppäreitä ilimestyy taas, koska jokunen toukka on voinut ehtiä kuoriaiseksi asti ja munia jonnekin piiloon, mutta se on niin kaukana, etten jaksa ressata siitä juuri nyt. Ensi kesänä se ei ehkä enää ole yhtä raivoisa shokki ja toisaalta, jos nuot pirulaiset tekevät samanlaisen joukkoinvaasion ko nyt, tilaan paikalle myrkyttäjän. 

Kyllä, myönnän, että vejin luultavasti aika rankasti ylireagoinnin puolelle, mutta pestyäni ja puunattuani joka paikan täällä ylähäällä on mukavan puhistunut olo. Samanlaisen stressireaktion vejin edellisessäkin asunnossa muuton jäläkeen löy'ettyäni sängystä lakanoita vaihtaessa kuolleen sokeritoukan. Vaikka tiesin, että se tuli edellisestä kämpästäni muuttokamojen matkassa ja oli todennäköisesti lattialta vipeltänyt jätesäkkiin jossa petivaatteet oli, ja että se oli ollut luultavasti kuollut jo sänkyyn joutuessaan, koko sänky oli pakko puunata perusteellisesti.  

Mutta nyt tässä pestyllä sohovalla maatessani mietin myös, että tuskin olisi tullut laitettua yläkertaa näin tehokkaasti järjestykseen iliman nuita vyöihrakuoriaisen toukkia. Siivouksen lomassa tuli purettua viimeisiä muuttolaatikoita ja laitettua tauluja seinälle sekä järjesteltyä paikkoja, joten näin jäläkikäteen niillä toukilla oli ihan hyvä herättävä vaikutus. Paikallaan junnanneet sisustusajatuksetkin saivat jotenkin tässä rytäkässä uutta potkua. 

Jäläkeenpäin on heleppo sanoa näin, mutta ehkäpä niillä toukkien ilimestymiselläkin oli tarkoitus. Kuten vähän kaikella elämässä tuppaa olemaan, ko tarkemmin miettii.

Mökkeilystä

Ei liene kellekään yllätys, että minä, henkisesti keski-ikäinen kaksvitonen rakastan mökkeilyä. Sukulaisuussuhteillani olenkin siunattu sillä mahollisuu'ella, että pääsen aina silloin tällöin naapurikunnan puolelle mökkeilemään lapsuu'en kesämaisemiin.



Siellä saa olla veen äärellä, mikä on meikäläiselle suhteellisen tärkiä elementti mökkeilyssä. Jokin siinä veessä vaan vetää puoleensa. Ja ohan se nyt kuumana päivänä ihan parasta ko voi omassa rannassa pulahtaa uimaan. Tosin tänä kesänä ei oo semmosesta tarvinu hirviästi ite huolehtia, koiraa ei onneksi veen kylymyys niin haittaa. Mutta saunan lämmitys järvinäkymällä ei toki kato ulukolämpötilaa ja tämmöselle saunahullulle niinkö minä riittää toki jo pelekkä ulukosauna itessään.




Siellä on myös ehkä maailman hienoin ite tuunattu ulukohuussi. Koska huussissa pitää olla mukava käyä. :D Ja mikä parasta, lähes kaikki sisustamiseen käytetty materiaali on kierrätyskamaa. Tuunaaja ja sisustaja minussa on aina ihan pähkinöinä käy'essään vessa-asioilla, koska tuolla on tunnelma kohillaan just eikä melekeen. Tällaisen huussin minäkin haluan joskus omistaa!




Sisätilat itessään ei oo mitään kovin ihimeellistä, perus mökkikauraa, jos näin voi sanoa. Siitä huolimatta monia rakkaita hetkiä on vietetty tuossa mökissä. Mitään hienouksia ei ole, ei juoksevaa vettä tai sähköjä, ainuastaan tiskialtaista ulos menevä vesi ja aurinkopaneelit sekä aggregaatti. Minusta mökillä ei mitään ihimeellisiä tartte ollakaan, koska se on paikka, jossa asioitten tapahtumisen eteen täytyy nähä vähän vaivaa. Se on niinkö osa sitä juttua, sohovalla voin maata kotonakin tekemättä mitään.

Ei varmaan yllätä ketään sekään, että meikäläinen haaveilee kaiken muun lisäksi myös ihan omasta kesäpaikasta. En nyt käytä suoraan termiä mökki, koska liian monta Avotakan hirsitalojuttua lukeneena hirsitalokuume on taas noussut 110 %. Siinä mielessä elän jo osittain unelmaani, että saan asua vanhassa talossa. Mutta siinä on yksi pikku vika - se ei ole hirsitalo. Ja vaikka täällä tunnelma onkin kohillaan ja sijainti samoin, enkä ihan herkästi olisi tästä vaihtamassa mihinkään, haluaisin silti myös sen hirsitalon. Mutta en uutta. Koska oon jotenki nyt viekottunu tähän vanahaan ihan täysin, joskus mielessä pyörinyt haave rakentaa uusi hirsitalo on hautautunut lähes täysin.

Suurena sitten-joskus-kun-voitan-Eurojackpotissa-tai-rikastun-muuten haaveena olisikin saaha kakkospaikaksi (en sano kesäkodiksi, koska haluan "mökille" ympäri vuojen) vanaha hirsitalo. Tiijättehän, semmonen, mitä näkee täällä kylillä aina siellä täällä. Vähän samaan henkeen ko tämä meijän omaki mökki, mutta hirsisenä. Kenties kylymä eteinen, tupa ja pari kamaria, leivinuuni sekä vintti. Pihalla sitten erikseen saunat ja huussit. Järven ranta tietysti sitten kruunaisi kaiken, joskin tietyssä tilanteessa olisin myös valamis tinkimään sijainnista. 

Mikäli siirrättäisi jostain vanahan hirsitalon unelmapaikalleen, ei tietysti tarvitsisi tinkiä sijainnista (sillä oletuksella, että onnistuisi jostain haalimaan käypän tontin itelleen). Siirtämisessä on tietysti aina se problematiikka, että vanahoja tulisijoja ei saa matkaan. Mikä on iso miinus, sillä unelmieni hirsitalossa on se jumalattoman kokoinen pirtin uuni, jonka pankolla on oleskelutilaa. Siirrettävässä talossa on myös tietysti jumalaton projekti sen kuntoon saattamiseksi. Mikä on hieman negatiivinen juttu ja toisaalta myös koko homman suola.

Sitten olisi aina se vaihtoehto, että tinkii sijainnista ja ostaa talon tontteineen. Mistä pääsemmekin siihen, että jos minulla olisi ylimääräistä rahaa kuleksimassa, niin ostaisin tämän pois. Sijainti ei ehkä ole täys kymppi (vesi puuttuu vierestä ja talo on tien varressa), joskin etäisyy'en puolesta aika soppeli. Sen sijaan puitteet on aika palijon sitä mitä meikäläinen just haluais, eikä ihan heti aivan hirviästi mitään laitettavaa. Hirsitalo, mahtava pirtinuuni ja pihapiirissä kaikki tarvittavat rakennukset. Toki tuolla on jo vähän liikaakin hienouksia, mutta tässä tapauksessa olisin valamis kestämään sähköt ja omat kaivot sun muut. 

Ääääh, pitäisi vissiin laittaa Eurojackpot vetämään... ...paitsi että en muistanut ja nyt joku onneton turkulainen vei minun kesämökki(ja vähän muutkin)rahat! :D

Mutta jotain tuon tyylistä! On se kumma ko tämä pesänrakennusvietti ei voi rajoittua yhteen pesään, vaan pitäisi saaha vielä lisää touhuttavaa näitten kaikkien keskeneräisten kotiproggisten lisäksi. :D Mutta mitä olisi ihiminen iliman haaveita ja unelmia.

Noh, lottovoittoa ootellessa pitänee keskittyä ihailemaan oman tuvan hirsipaneeleja ja lukia Avotakan sivut hiirenkorvalle. 

torstai 23. heinäkuuta 2015

Ohhoh taas tätä ajan kulumista

Jopas se aika taas karkasi! Tätä se kesäloma kait teettää. Mutta tällä kertaa minulla on ihan hyvä selityskin, nähkääs ensin olin hieman huonovointinen ja suorastaan vittuuntunut (siitä kirjoitin yksi ilta, mutta se teksti jäi julukaisematta, ehkä palaan siihen joskus). Kunnon vaimona en kuitenkaan voinut jättää siippaa huomiotta, vaan leivoin sille synttärikakun ja samalla koitin käyttää viime vuojen mustikoita loppuun (pieni sinnikäs satsi jäi vielä, vaikka ei kyllä näytä siltä että tänä vuonna saisi kovin heleposti uusia tilalle) tekemällä mustikkapiirakkaa. Ja pannukakkua.

Sitten meille tuli myös vieraita ja sen lisäksi tämmöinen kesähoidokki:







Hää on niin komia gentlemanni että anteeksi, en osannu valita vaan yhtä kuvaa. Viikonloppumieheni kanssa vietimme sitten laatuaikaa ja tein muun muassa pöyän tuunaushommia, niistä lisää ehkä myöhemmin. Ja sitten maanantaina kävin vielä mutkat Oulusessa ja nyt viime päivät on satanut ja meisi on siivonnut ankarasti, koska yläkerrassa on kutsumattomia vieraita.

Siispä aika on tosiaan sananmukaisesti karannut käsistä. Tänäänkin olen viipottanut otattamassa passikuvia ja ties mitä. Nyt kuitenki istuin alas ja ajattelin hieman esitellä löytöjäni Oulun reissulta. Viimeksi ko oli puhetta niistä astiahaaveista niin kattokaas mitä osui silimään Limingantullin Prismassa:


Kyllä, yksi kappale sitä isoa Iittalan Kastehelmi tarjoiluvatia omenanvihiriänä. Ei tarttenu kauaa miettiä että keräänkö matkaan. Tässä vaiheessa kärräsin jo mukanani koristekatesäkkiä äitille ja muutamaa muuta löytöä, joten oli syytä soittaa kantoapua paikalle. Ei saatu tätä lautasta häälahajaksi harmaana, koska sitä ei ollu löytyny kaupasta, niinpä saatiin se jalallinen kirkas kakkuvati. Ja hyvä niin, koska nyt sain tämän haluamani omenanvihiriän vadin <3. Koska vihiriäähän ei voi olla koskaan liikaa. Eihän? Jäläkeenpäin muistin, että oisi voinut kattoa, jos jossain olisi tullut vastaan paketti HotCool-laseja.


Aijemmin olin napannut jo alennuslaarista mukaani tällaisen. Se köpötti orpona siellä ja hintalappukin puuttui, mutta takana ollut "alennus -70 %" tarra vakuutti minut siitä, että hinta ei voi olla päätähuimaava. Ja eihän se ollut, alennuksen jäläkeen muutama euro. Ei tämä ihan sellainen avainteline ole ko halusin, mutta kohtalaisen kiva ja hinta oli tosiaan halapa. En oikein vielä tiijä, mihin sijoitan sen eteisessä, mutta tottapa tuo paikkansa löytää.


Ja sitten on vielä nämät, nimittäin säilytyskoreja vessaan. Oikiasti haaveilin sellaisista langasta virkatuista pussukoista, mutta koska niitä ei nyt vaan tullut missään vastaan ja Luhdan säilytyskorit on kivoja, mutta törkiän ylihinnoiteltuja (eikä toisaalta ees kovin hyvä valinta kostiaan tilaan), päädyin halapaan kolomen muovisen korin pakkaukseen. Värillä ei tässä tilanteessa ollut erityisesti mitään väliä, mutta kotona alakoi naurattaa, sillä jollain intuitiolla satuin ostamaan korit harmaina. Meijän edelliseen ja tähänkin kylyppäriin kaikki näyttää sattumalta ja sen suuremmin ajattelematta valikoituvan harmaana. Vaikka nämät ei nyt ihan ykkösvalinta olleetkaan, uskon niitten ajavan asiansa, koska loppujen lopuksi tuo muovi lienee materiaalina järkevin valinta tilaan, jossa altistutaan ajoittain suurellekin kosteu'elle. Myös ihania isoja puisia laatikoita olisi ollut Prismassa tarjolla, mutta hirmuinen hinta (pienenpi about 25 euroa) esti sortumasta sellaiseen. Ehkä sitten jos niitä on alessa? Plus että näitten löytöjen lisäksi hain myös Fixuksesta siipalle työkalun autohommiin, mikä tasapainotti kivasti näitä enemmän tai vähemmän sisustuspainotteisia löytöjäni.

Ja kun viimeksi tuli höpistyä niistä astioista oikeen urakalla, niin katsokaas mitä tulin hankkineeksi sitten Huuto.netistä:


Kyllä, vihiriät Kastehelemen sokerikon ja kermakon. Erehyin selailemaan Huuto.netissä tarjolla olevaa astiavalikoimaa ja niinhän siinä sitten kävi, että tämä parivalijakko osui silimääni paitsi hyväkuntoisen ulukonäkönsä, myös halavan hintansa vuoksi. Oottelin sitten viimeiseen huutopäivään asti ja ko kukaan muu ei tuntunu niitä haluavan, korotin hintaa 50 sentillä ja net oli minun sitten 27 euron hintaan ja kaheksan euron postikuluilla. Yleensä hinnat näillä on lähteneet jostain 35 eurosta, mitä olen ilimotuksia seuraillut tai sitten vaihtoehtoisesti kunto on ollut huono. 27 eurolla tarjolla on ollut lähinnä nekkaa yksinään. Tein siis mielestäni oikein hyvät kaupat. Ja samalla aloin himoita niitä lasisia kahavikuppeja eri väreistä muodostuvana kokoonpanona... Ei sillä että niitä mihinkään tarvisi, mutta näyttäisivät kauniilta hyllyssä ja minä olen harakka.


Loppukevennyksenä vielä kuva tämän päivän kokkailuistani, tein nimittäin ensimmäistä kertaa ite gluteenitonta lappapuuroa ja nautiskelin sitä hieman uu'emmasta Kastehelemi-tuotannosta. Ihana paluu lapsuuteen, rakastin pienenä puolukoista tehtyä vispipuuroa yli kaiken. Ihana ystäväni Lennu on muutaman kerran verestänyt lapsuusmuistojani gluteenittoman, riisijauhoista tehdyn version avulla ja tänään sain aikaiseksi ostaa ite Farinan karkeita riisijauhoja. Ja ko pakkasessa on vielä sopivasti vanahoja puolukoita, pitihän sitä puuroa testata heti itekin. Hyvää oli! Kuvassa on menossa jo toinen santsikupillinen... Resepti löytyy riisijauhopaketin kylijestä, joten kaikki lappapuuron näläkäiset gluteenivammaset eikö testaamaan!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Astiahaaveita

Juolahti tuossa päivällä mieleeni, että koska tosiaan saatiin häälahajaksi myös jonninverran astioita, niin voisin päivitellä tilanteen sen osalta, mitä koen keittiön kaapeistamme vielä puuttuvan. Musta Teema tosiaan valikoitui siksi meijän The Astiastoksi ja sitä saatiinkin ihan kiitettävästi lahajaksi! Päädyttiin haluamaan lähinnä lautasia, koska kahaviastiastoa ei enää nykymaailmassa taija tarvia ja kuppeja meillä on muutenkin enemmän ko tarpeeksi (kahavit juuaan traditionaaliseen suomalaiseen tapaan muumimukeista, joita on kiitos anopin ja kälyn nyt lähes täydellinen porukka). Itse ruokalautasia saatiin kaheksan kappaletta, joka on mielestäni jo vallan hyvä määrä. 

kuvat Finnish Design Shop
Sen sijaan syviä lautasia löytyy nyt nelijä kappaletta ja niitä voisikin täydentää kaappiin vielä vaikkapa sen toiset nelijä, niin voisin lopullisesti varastoija kaikki muut eri porukkaan kuuluvat syvät lautaset oottamaan parempia aikoja. Halkaisijaltaan 17 cm ja 15 cm olevia lautasia on kumpiakin nyt kaksi, joten niitä voisi olla vielä muutama lisää. 

Kuvat Finnish Design Shop
Toisaalta kovasti haluaisin nuot Marimekon Siirtolapuutarha-lautaset, jotka ovat halkaisijaltaan 21 cm, joten pienemmille Teema-lautasille ei välttämättä ole niin suurta hätää. Siirtolapuutarhaakin saatiin häälahajaksi, nimittäin nelijä kappaletta ihania teemukeja. Tiijän, juuri sanoin, että meillä ei ole mukeille enää käyttöä, eikä muilta osin periaatteessa olekaan, mutta nämät teemukit yksinkertaisesti ovat vaan niin ihanat, että päätin tehä pienen poikkeuksen. Minua jotenkin viehättää mukien malli ja tietysti tämä mustavalakonen kuosi on ihan lyömätön. Jotenkin erityisesti tuollaisena kolmessa rivissä kulukevana, kuten tuossa isossa tarjoilukulhossakin. Ja sitten on tuo teepannu. Joo, ei sille varmaan mitään älytöntä käyttöä ole, mutta se vaan on niin hieno. Päädyin jo ison ja massiivisen lasiovilla varustetun kaapin sijasta (olokoonkin, että Pentikillä Posiolla oli aivan ihania, joskin hinnalla pilattuja yksilöitä) siihen, että laitetaan tuvan seinälle kolome erittäin epäkäytännöllistä ja pölyttyvää, mutta ah niin hienoa avohyllyä, jonne saa siirtää roinaa ja vähemmän käytettyjä esineitä. Näen jo sieluni silimin tuon teepannun siellä hyllyssä. Sellainen massiivinen kaappi olisi aivan ihana, mutta ei se oikiastaan nyt tuohon mahtuisikaan (koiran oma paikka pitäisi siirtää muualle) ja jotenkin luulen, että kolome hyllylautaa tulee hieman halavemmaksi. 

Kuvat Finnish Design Shop
Lasien kohalla tilanne on varsin hyvä, juomalaseja on hyvin ja koska saatiin myös parit Essencen punaviinilasit häälahajaksi, on niitäkin nyt kuusi kipaletta, joka on jo ihan hyvä määrä. Essencen valakoviinilaseja ei sen sijaan ole vieläkään ainuttakaan kappaletta ja olisihan se tietysti kiva omistaa myös muutama skumppalasi, niissäkin ihastuin äitin tykönä tuohon Essenceen. Sitten kuitenkin. Ja ohan net olutlasitkin kivat, mutta en tiijä mennäänkö sitten vähän jo turhamaisuuksien puolelle, olutta ko voi juua muunlaisestakin lasista. Tietysti myös HotCool-laseja voisi hankkia vielä lisää ko niitä on nelisen kappaletta ja kahta eri väriä, mutta ainakaan Iittalan sivuilta en niitä enää löytänyt, että ovatkohan poistuva luonnonvara nekin (pitänee siis lähtiä isolle kylille mettästämään, josko jostain kaupasta vielä löytyisi?) Ovat meinaan glögin ja Irish Coffeen juomiseen mainioita. Käymässä vissiin sama ko KoKo-astioitten kanssa, tykkäsin kovasti kunnes lopettivat kaikkien meikäläisen lempivärien valamistamisen...

Kuvat Marimekko
Marimekon valikoimista haaveilen lisäksi tuosta ihastuttavasta Hauki-leikkuulaudasta ja retrohenkisestä Siirtolapuutarha-tarjottimesta. Ei varmaan tartte sanoa, että mätsäävät kivasti meijän talon henkeen ja sisustukseen. Mutta nämät nyt on vähän tämmösiä "turhakkeita", eikä niinkään mitään pakkohankintoja. Paitsi että leikkuulautoja tarvittaisiin kyllä oikiasti lisää. 

Kuva Iittala
Ja sitten vielä lopuksi, saatiin häälahajaksi Kastehelmen kirkas jalallinen kakkulautanen ja sen kaveriksi kaipailisin vielä tätä isoa ja tasaista tarjoilulautasta esimerkiksi juustokakkujen tarjoilualustaksi. Värinä kelepaa harmaa, mutta miksei toki kirkaskin. Kaikista mieluiten olisin ottanut omenanvihiriän, mutta sitä ei ylläripylläri enää saa. 

Siinäpä net! Paitsi että sitten tietysti jos kieriskelisin rahoissani niin huutaisin netistä vanahoja Kastehelemi-astioita, kuten lasiset kahavikupit ja sokerikon sekä kermakon (mieluiten tumman vihiriänä). Ja semmosen monikerroksisen vanahanajan tarjoiluvadin. Ihan vaan siksi ko värillinen lasi on pop ja meisi on harakka. Ei välttämättä tarvisi ottaa ees käyttöön, näyttäisivät kivalta koriste-esineinäkin. Vähän niinkö Krouvi-tuopitkin, mulla on muutama kappale niitä vähän vanahempia ja ovat kivoja käytössä, mutta oon ajatellu tulevaisuu'essa niille myös sisustustarkoitusta. 

Mutta nyt ei muutako Krouvi-tuoppi täyteen vettä ja makkaria sekä yöunia kohti!

Viime aikojen mukavat

Aattelin koota tähän viime aikojen pieniä mukavia juttuja, koska elämässä on tärkiää osata arvostaa niitä ei aina niin isoja, mutta arkisen hyvän mielen kannalta tärkeitä asioita. 

Viime aikoina ollaan esimerkiksi saatu tehtyä kotona erilaisia pieniä asioita. Äidin avustuksella kyhättiin kokoon minikokoinen kasvimaa.


Joku aika sitten näytti vielä näin vaatimattomalta, mutta nyt salaatit, sipulit, tillit, herneet ja persiljat on jo varsin hyvässä kasvussa. Tänä vuonna tosiaan näin pienimuotoista vielä, ens kesänä toivottavasti on aikaa (ja rahaa) perustaa vähän isompi.


Piha siistiytyi myös huomattavasti sen jäläkeen ko saatiin häälahajaksi päältä ajettava ruohonleikkuri ja saatiin nurmikko kuriin. Trimmerille olisi tosin vielä lisääkin töitä.


Aitakin valamistuu hitaasti, mutta varmasti. Vielä pitäisi tosin hankkia vähän lisää aitatarpeita niin pysyy koirakin varmasti omalla puolella. Se on hämmentävää, miten källi elukka koira osaa olla, ko silimä välttää, laajentaa herra tonttia naapurin puolelle, ellet ehi ennen sitä kysäisemään, että minnes se herra karvakasa nyt on menossa. Pihalla riittäisi kyllä aijankin lisäksi proggista kerrakseen, mutta tehään ko keretään tai kun rahatilanne sallii. :D Ens kesänä voitais järjestää vaikka omat maalaustalakoot. Ja raivaustalakoot. Nurmikontekotalakoot. Tai istutus- ja pihanrakennustalakoot. Vaihtoehtoja riittää. :)


Sisällä ollaan viimeinkin saatu yläkertaa astetta ihimisasumusmaisempaan suuntaan. Esimerkiksi operaatio senkki on nyt jo siinä pisteessä, että senkki on pesty, tuotu sisälle ja taiteiltu yläkertaan. Tavaroitakin jaksoin jo asetella päälle, mutta siihen se sitten tyssäsi. Iski motivaatiopula, enkä ole saanut purettua pahavilaatikoitten sisältä esimerkiksi cd-levyjä tuonne kaappiin. Muutenkin yläkerran sisustaminen jumahti ihan kokonaan ja into järjestellä ja laittaa paikkoja lopahti ihan täysin. Motivaatiota ootellessa, jotta se yläkerran kamarikin saataisiin johonkin järjestykseen. Tai yövieraita. :D (Nyt ko sanoin tämän ääneen, niin tajusin, että ei perskeles, semmosiahan on muuten oikiasti tulossa...)


Kyllä siellä nyt kehtaa kuitenki telekkaria kattoa. Viihdevehkeet on kohillaan ja se on ilimeisesti miehisellä mittapuulla yhtä ko valamis olohuone. :D


Senkin sisältä löytyi muuten palanen vuojen -81 Lapin Kansasta. Olokkarillekin pitäisi vielä tehä jotain, mutta osittain ehkä sen vuoksi, että yksi pöytä jonka olen kaavaillut sijoittavani tuonne, kaipaisi uutta maalipintaa, homma on vähän jäissä. Toisaalta myös ehkä siksi, että pitää vielä kypsytellä sitä, mitä tuo olokkari kaipaa. Nyt ehkä aavistuksen harmittaa, etten ostanut paria alessa ollutta Pentikin kynttilälyhtyä siellä vieraillessani. Tuonnehan net ois voinu ikkunaan laittaa killumaan. 


Positiivista on ollut myös muutamat ihan kohtalaisen lämpimät ja kauniit kesäillat, joita etes laumoittain esiintyvät sääsket ei ole onnistuneet pilaamaan. Mikäs sen rentouttavampaa ko kuunnella lintujen laulua ja katsella ko joki virtaa hilijalleen ja kalat pulijaa veessä.


Heitettyäni talaviturkin juuri ja juuri kesäkuun puolella on sen jäläkeen uimakertojakin kertynyt jopa kourallinen. Ihanan piristävä ex-tempore iltauinti kylän omalla uimarannalla jää mieleen tämän kesän pienenä kohokohtana. 


Mukavaa on myös yllättyä positiivisesti ja huomata, että jokin turhakkeeksi ajattelemasi laite saattaapi olla ihan kätevä veheje. Näin kävi minulle häälahajaksi saadun smoothieblenderin kanssa. En varmaan olisi ite tullut ostaneeksi, mutta kerran kokeiltuani voin sanoa, etten jaksaisi smoothieta enää millään muulla tehä. :D Niin palijon helepompaa ja vähemmän tiskiä! Toivon tämän nostavan smoothien valamistusintoani potenssiin kymmenen. 


Elämän pieniin iloihin kuuluu myös se, että äitiltä sosialisoimani nukkumatin alaku, alias Masa Junior, on alakanut ikkunalau'alla kasvattaa lehtiä Masa Seniorin malliin. Tässä ootellaan kolomannen lehen aukiamista, nyt tulossa on jo nelijäs. Peikonlehtikin kasvattelee innoissaan uusia lehtiä, viherkasvit on ihania!


Onnellisuutta heijastelee myös ihana ite tehty pitsa ja kaikki muukin viime aikoina nautittu hyvä ruoka. Etenkin ko eväitä saa nauttia kaikilta ihanilta häälahajaksi saaduilta astioilta. 

Ja mikä parasta, kuvan pitsaa on vielä jälijellä. Lisäksi uusimmassa Avotakassa on vielä luettavaa ja kesälukemiseksi sopiva kirja kesken. Jos kotihommat ei yhtäkkiä nappaakaan, voin aivan hyvällä syyllä käpertyä sohovan nurkkaan pitsan ja lukemisen kera! 

Ja jotenkin kummassa nyt tuntuu, ettei nappaa.