Niinhän se taas on yksi viikko takanapäin ja uusi eessä. Koska seuraavat pari päivää menee taas enemmän ja vähemmän kiireisellä aikataululla ja seuraavan kerran ko luultavasti on jaksamista istua koneen ääneen kirjottelemaan jotaki, ollaan jo lokakuun puolella, aattelin näin sunnuntai-illan ratoksi istua ja läpistä jotaki turhanpäivästä.
Oikiasti olin kirjottamassa opiskelujuttuja, mutta nethän ei tunnetusti oo aina niin kauhian kiinnostavia. Lisäksi minulla on pieniä orientoitumisongelmia, koska torstaina tuli tosiaan hajettua kandin paperit kouraan ja vaikka net tässä meijän tutkinnossa onkin ihan tyhyjänpäiväiset, on olo toisaalta hieman voitokaskin. Varsinkin ko matkustin kiitos erittäin toimivien bussilinijojen publiikkiin mekko korvissa kaverin pyörän tarakalla. Maisterin publiikkiin voisikin sitten tilata vaikka taksin... No, eipähän varmaan pääse ikinä unohtumaan tuo reissu.
Ajatukset onkin jo vähän turhan aikaisin siellä maisterin juhulissa, ennen sitä ko pitäisi vielä valamistuakin. Toisaalta ajatukset on myös kovasti palijon kotoilussa, olin tänään pakollisella kerran kuussa keskustaan -reissullani (no okei, olin kandijuhulien tiimoilta myös perjantaina siellä, mutta ei puhuta siitä nyt) ja koska kiitos bussien oli hieman luppoaikaa ennen kotia paluuta, tein katseluostoksia Anttilassa. Ja arvaattekos, näin koristetyynyn, jossa oisi ollu koivuja ja jätin sen kauppaan! Ensimmäinen ajatus olikin kyllä, että siippa teilaa jos raahaan sen tyynyn kotia. Onneksi se oli sellaista ei-niin-kivaa -kangasta ja loppujen lopuksi ehkä jopa rumakin. Katseluostoksien tekeminen on aina kuitenki tosi kivaa, vaikka mitään ostettavaa ei löytyisikään (tai vaihtoehtoisesti ostoksiin ei ole varaa). Yhet tarjouksessa olevat lakanatki oisin kyllä halunnu ostaa, mutta onneksi järjen ääneni on toisinaan mielihaluja vahavempi ja kertoi, että ei mitään järkiä, ko säilytystila liinavaatteille on tällä hetkellä niin minimaalinen, että vanahatkaan lakanat ei mahu kaappiin. Mutta jos net ihan kauhiasti jää kaihertamaan mieltä, aina voi palata takaisin. Ohan se nyt vaan niin luksusta ko saa petata sänkyyn samanlaiset pussilakanat molemmille!
Vähän sama asia ko että saa katata kauniit astiat pöytään. Miehet, äläkää ees yrittäkö ymmärtää. Siippa ei ainakaan ymmärrä. :D Muttako on vaan olemassa kauniita ja rumia astioita. Rumat astiat menee arkikäytössä ja esimerkiksi ruuan säilytyksessä hyvin, mutta silloin tällöin, ko on syy tai vaikka vaan haluaa ite nauttia ruokahetkestä vähän enemmän, on kiva kattaa kauniisti ja laittaa net hienot astiat pöytään. Ja kai net astiat on ostettu käytettäviksi, eikä kaappiin pölyyttymään? Tai näin ainaki minä ajattelen (terveisin meillä juuan kaikista muumimoteista kahavia päivittäin, koska net on ostettu käyttöön eikä kirjahyllyn koristeiksi).
Mutta joo. Pitänee ruveta laittamaan tätä sunnuntaita pakettiin ja siirtyä sitten kamarin puolelle ja unten maille. Hyvää alakavaa viikkoa kaikille, loppuviikosta näyttäisi ehkä jopa vähän kevyemmältä. Palailen varmaan taas sitten astialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!