Valittuja paloja Talosta, osa 1

Alun perin ajattelin, että koko muu Talo saa oottaa valokuvien oton kanssa jotain parempaa päivää hamaassa tulevaisuu'essa. Sitten mieleeni kuitenkin juolahti, että voisin olla hieman källi ja kuvata ainuastaan sellaisia paloja, jokka suurin piirtein ovat jo paikallaan ja näyttävät ihan hyvältä. Niinpä tartuin sitten tuumasta toimeen ja ikuistin makkarin lisäksi myös muita huoneita.

Joten, seuraa ensimmäinen kuvapläjäys tuvasta:

Tällä meikäläisen omin pikku kätösin yläasteella värkkäämällä kukkapöy'ällä seisoo meijän ylypeys eli nukkumatti, tutummin pelekkä Masa. Masa on muuttanut minulle aikanaan nelilehtisenä yksilönä ja nykyään rehottaa niinkö viimeistä päivää. Tämä on myös jo toinen kevät meikäläisen hoivissa, ko se myös kukkii. Aijemmin Masa nökitti varsin pienessä ruukussa, mikä lehtien määrän runsastuessa alakoi näyttää huomattavan alamitoitetulta herran tarpeisiin. Etsin sitten varastosta jumalattoman ison vanahan punaisen emalikattilan ja iskin Masan siihen. Edellinen purkki olikin jo aivan pohojaansa myöten täynnä juuria. Astianvaihoksesta ja uusista mullista Masa kiitti jatkamalla kukkimista ja alakamalla kasvattamaan lisää lehtiä. Jäämme jännityksellä seuraamaan, kuinka isoksi Masa aikoo isona kasvaa.

Leivinuunin päältä löytyy Masan kova kilipailija, eli peikonlehti (tuttavallisemmin olen ristinyt hänet Pessiksi). Pessi onkin lukijoille jo aijemmasta tuttu, roikkuu miltei lattiaan asti ja virkistyi hänkin kummasti, ko nakkasin sinkkisankkoon hieman uutta multaa ja vettä perään. Tosin juuri luin, että tätä veijaria on kuulemma meleko mahoton tappaa... Ihan hyvä, sillä minä ainakin toistaiseksi olen kovin rakastanut tämän kaverin isoihin vihireisiin lehtiin. Ja voi kyllä, meikäläisellä on tapana antaa huonekasveilleni nimi.

Lehtiä löytyy sitten myös täältä ikkunalta verhoista, joskin nämät taitaa olla ihan kotimaista koivua. Ihanat vaaleat ja läpikuultavat kesäverhot, jokka sopivat pituuden puolesta varsin mainiosti tähän ikkunaan. Näitä on toisetkin, että jos tekee mieli vaihella tuvan kokoonpanoa, niin sekin onnistuu. Kaikki tuvan verhot olen saanut lahajoituksena äitiltä ja olen kyllä oikein tyytyväinen. Näitten verhojen nauhat palijastavatkin jo muitten verhojen kuosin (mummolaa, kyllä), mutta palataan niihin sitten myöhemmin.

huomaa myös ihana mustavalakonen Taimi-keittiöpyyhe

Keittiönurkan lattialta löytyy sitten sitä mummolaa aidoimmillaan. Kyseisen pitkän räsymaton kaivoin varastosta ja se kyllä haisikin sille, että on asunut siellä hetken. Minä reipppaana emäntänä ensin tuuletin mattoa ulukona nuin viikon (pari vesisajettaki taisi siihen väliin mahtua) ja sen jäläkeen pesin ja pesin ja pesin (liottamalla ensin ja sitten traditionaalisesti juuriharijalla hankaamalla) ja käsittelin vähän etikkaveellä ja vielä vähän virutin ja kyllähän sieltä lopulta puhas matto kuoriutui. Vaikka jossain vaiheessa mustia huuhteluvesiä vaihtaessani alako jo epätoivo ja epäusko prosessia kohtaan vaivata... Tuo etikkaveessä liottaminen on muuten varsin hyvä keino poistaa tekstiileistä ummehtunutta hajua, joka ei lähe esimerkiksi pesemällä tai tuulettamalla. Koneessa pestävien tekstiilien kyytipojaksi voi nakata etikkaa suoraan pesupalloon tai koneeseen, etikan haju lähtee kyllä sitten ko vaate kuivuu. Auttaa kuulemma esimerkiksi pinttyneeseen hien hajuun. Itekin annoin tämän yksilön lillua etikkaveessä surutta pari vuorokautta ennen perusteellista huuhtelua. Vaikka vähän kyllä epäilen, että tämän yksilön ummehtunut haju johtui yksinkertaisesti siitäkin, että matto oli niin likainen. Etikka myös kirkastaa värejä. Herkimmät tekstiilit eivät tietysti välttämättä ihan raa'asta etikasta tykkää, mutta jos vaihtoehtona on hajun vuoksi roskis, niin suosittelen kuitenki kokeilemaan, ei kait siinä mitään häviäkään?

Leivinuunin päältä löytyy sitten tämmönen ihastuttava Riihimäen lasin vanaha purkki, jonne on viritelty kynttilä. En tiijä uskaltaako tuota oikiasti polttaa, ehkä jos kynttilän saisi suoraan. Täytyy syksyn ja pimeitten iltojen myötä koittaa. Kynttilöitä ja tuikkuja on uuniin päällinen kyllä muutenkin pullollaan ja onpahan tuossa paikka isolle lasilyhyllekin, jonka anoppi on teheny, jahka se kotiutuu hoijosta anopin luota. Leivinuunin vieressä on myös kolo, jonka täytän jossain vaiheessa puilla, jolloin lämmityspuut ovat paitsi sisällä kuivumassa, toimivat myös sisustuselementtinä.

puiset keittiön tasot, kuinkas muuten

kuva stailattu, yleensä meikäläisen hedelmät on rumasti pussissa banaanikärpästen pelossa :D

vanaha purkki kätkee sisälleen teetä

roinahylly

Tässä sitten hieman yksityiskohtia keittiöstä. Liesi on niin ihimeellinen veheje, että ensimmäinen ajatus oli "miten tätä ajetaan?" (enkä kuulemma ole ainut), muttako sen kanssa pääsee sinuiksi, niin se on varsin kätevä laitos. Tiskialtaat ei mahtuneet kuvaan, mutta niitä on kaksin kappalein ja net on isoja (ihanaa, miten heleppoa tiskata!) Tasoja ja laskutilaa riittää, samoin säilytystilaa. Kaikki keittiöjutut onkin löytäneet kaapeista ja laatikoista suht luontevasti paikkansa. Pitkiin vetimiin saa myös kätevästi ripustettua keittiöpyyhkeet. Iso puinen leikkuulauta olisi vielä tilauksessa, mutta siihenkin löytyy kuulemma raaka-aineet. Avohyllystä löytyy kahavinkeittovehkeet (nuille suodatinpusseille voisi kehitellä jonkun kauniimman säilytystavan), sekä sipulit. Roinahylly onkin täällä jo aijemmin esiintynyt ja sinne olen koonnut hieman aarteita. Vanahat tulitikkuaskit on löytyneet jostain (siipan sisustusjuttuja), niitten alapuolella on rivi retroja kahavikuppeja ja sitten kokoelma Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan vanahaa henkiviä limutölökkejä. Keskellä uusin tulokas. Toiseksi alimmalle hyllylle on kerättynä pientä krääsää (yksinäinen shottilasi, halailevat maustepurkit, oulun murretta puhuvat munakupit, espressokupissa hammastikkuja ja tuliaispulloja). Alin hylly on sitten pyhitetty mausteille. Roinahylly on kokoelma meisin ja siipan yhteisiä pieniä ja suuria asioita, jokka vaan jotenkin loogisesti löysivät paikkansa tuolta.

keittiön pöy'än päivitetty tilanne

jääkaapin kylijessä muistoja

Keittiön pöy'än ja sen yläpuolella killuvan Lokin olettekin tainneet täällä jo nähäneet, tässä hieman päivitettyä tilannetta. Nelijäs pinnatuolikin löytyi, vaikka se ei aivan samaa sarjaa olekaan. Mustat ruutukuosiset liinat ovat löytäneet paikkansa keittiöstä (äitin joululahajaksi ostama isompi oli kuin tehty tuonne tasolle) ja pöy'än päällä on kastehelemituikut. En tiijä teistä, mutta minusta tuo pöytä on niinkö tehty tänne ja olen täysin haudannut kaikki ajatukset sen maalaamisesta. Pöy'ällä oleva Avotakkakin sen kertoi; tämän hetken trendikkäimmät sisustusvärit ovat vihiriä ja sininen. Mitenhän minä senkin olen oikeen onnistunut arvaamaan jo etukäteen? :D

Tuvan ehottomasti tärkein huonekalu on kuitenkin tämä, eli se Askosta ostettu puusohova. Puusohovalla on se itse värjäämäni vanaha pitsinen peitto ja kasapäin tyynyjä, sekä meijän perheen apinat (yksi puuttuu, terveisiä siipalle!) Ja tällä hetkellä yksi norsukin. Sohova myös nielee kätevästi allensa varapetivaatteet kiitos säilytystilansa. Kuva on erittäin lavastettu, sillä sohova on jatkuvasti kovassa käytössä, siinä tulee juotua monesti niin aamu- ko päiväkahavit ja iltateet, luettua päivän lehti, datailtua (kuten nytkin) ja vaan katteltua ikkunasta ulos ja tyynyt vaihtavat paikkaa ja elävät sen mukaan. Väriensä puolesta kaikki ei ehkä ihan mätsää tähän, mutta ei se oo niin justiinsa. Telekkaria ei meijän tuvassa ole, vaan se on sijoitettu ylös, eikä sitä mihinkään täällä kyllä tarviskaan, eilenkin tuijotettiin ihan mielissään ikkunasta ko räkättirastas pyydysti ikkunan alla matoja. :D Ikkunalau'alla on taas lisää tuikkukuppeja (ai miten niin tykkään poltella kynttilöitä?)

vihiriä kello myös meikäläisen käsialaa, ihan ite tein ja maalasin joskus kasiluokalla

Lopuissa kahessa tuvan ikkunassa on pelekät kapat, mikä mahollistaa sen, että ikkunoista pääsee mahollisimman palijon valoa sisälle. Paperiset pimennysverhot menevät myös kätevästi tuonne kapan taakse piiloon, eipä niitä näin kesäaikaan palijoa tartte. Verhossa siis kuosina Marimekon Unikko, mikä ei todellakaan kuulu omiin suosikkeihini, enkä sitä oisi omaan kotiini osannut ennen tätä kuvitellakaan. Mutta näitten äitin verhojen värimaailma nyt vaan sattu mätsäämään tänne enemmän ko hyvin. :D Eihän tämä musta-valako-vihiriä mikään kaikista tyypillisin Unikon väritys kyllä olekaan.

Keinutuolin kaverina tuvan katossa toisena lamppuna killuu tämmönen valurautainen "kynttelikkö". Keinutuolin alla on harmaa matto (sekin saatu äitiltä, onneksi on tuommmonen tekstiilipankki), toinen samanmoinen löytyy yläkerrasta. Mattojen sijoittelu on vielä vähän kesken (koska niin on koko yläkerta), voi olla että tämä tästä vielä vaihtuu, koska alahaalle sopisi myös iso räsymättö. Tai sitten ei, en tiijä vielä. Keinutuolikin tulee tosiaan jossain vaiheessa vaihtamaan vielä väriä. ;)

Muutama yksityiskohta tuvasta vielä, nimittäin Kärkkäiseltä löy'etyt talon säännöt, jokka toteuttaa meikäläisen ja siipan elämänfilosofiaa varsin hyvin ja vielä vähän lisää (vihireitä) tuikkukuppeja ikkunalau'alla. Saa nähä mitä sitten joskus jos kyllästyn vihiriään.

Loppuun vielä yläkerran portaat, joista puuttuu kaiteet ja turvavälineet muutenkin. Oltiin alunperin hankkimassa portaisiin jotain mattoa liukuesteeksi ihan koiran takia ja portit rajaamaan sen kulukua, mutta koska koira alakoi suoriutua portaista ko vanaha tekijä alle päivässä, eikä nuot omaan jalakaankaan kovin liukkailta tunnu, hylättiin mattoajatus. Portit samoin olisi olleet täyttä rahan tuhulausta, sillä koira tykkää elellä tasaisesti molemmissa kerroksissa, eikä sen kulun rajaamiselle ole oikiastaan mitään syytä. Katsotaan porttiasiaa joskus myöhemmin uudestaan siis! Malli olisi joka tapauksessa sellainen puinen, jonka saa kätevästi taitettua myös pois edestä tuonne sivulle. Pienet vieraat on tietysti aina asia erikseen, mutta eiköhän sellaiseenkin tilanteeseen jokin ratkaisu keksitä. 

Tässäpä siis hieman tupaa! Kaikki lavastajan taijot olivat käytössä, sillä kuvista piti rajata pois muun muassa koiran häkki, kauhia kasa puhasta pyykkiä kera pyykkitelineen, muutamat muuttolaatikot ja imuri. :D  Yksi nurkka jäikin sattuneesta syystä täysin iliman huomiota. Jatkoa on luvassa vielä pikkueteisen ja kylyppärin, sekä yläkerran osalta, joten pysy kanavalla, mikäli meijän sisustusratkaisut kiinnostaa! Kylymä eteinen ja yläkerran kamari jäävät toistaiseksi tästä porukasta vielä pois, mutta niistäkin lupaan kuvia, jahka saan paikat järjestykseen.