Jotain ihan muuta

Tällä kertaa ajattelin julukasta jotaki ihan muuta, ko yleensä. Nimittäin tuossa yhtenä kauniina päivänä kesken muuttolaatikoitten purkamisen löysin itteni kaivelemasta cd-levylaatikkoa, jossa on kasapäin sekä ite ostamiani, lahajaksi saatuja että jostain sosialisoituja levyjä. 

Niitä kuunnellessa osui sitten kohalle yksi levy ajalta ko olin seittemäntoista, jonka, kuten monen muunkin, olin melekeen unohtanu. Siinä sitten kuunnellessa iski vastustamaton halu laulaa ja koska naapuriin ei enää kuulu, vaikka kuinka huutais, niin minähän lauloin (kuten teen taas nykyään aina ko olen yksin ja kuuntelen musiikkia, ajoittain myös lenkillä). 

Yksi kappale meni sitten oikein ihon alle. Muistan sen fiiliksen silloin joskus. Ja miten erilainen fiilis onkaan istua kaheksan vuotta myöhemmin risti-istunnassa oman kodin lattialla ja laulaa samaa kappaletta. Kaheksan vuotta kaikenlaista sotaa ja vääntöä, iloja ja suruja ja nyt ollaan tässä. Kun voi oikiasti vetää henkiä pelekäämättä mitään. 

Aattelin sitten jakaa tämän teijänkin kanssa. Valitettavasti laatu on ihan sontaa, koska läppärin mikrofoni ja tausta tulee cd:ltä. Meikäläisen kitaransoittotaijot on tällä hetkellä vaiheessa "tapailen nelijän soinnun piisiä ja sitäkin useimmiten väärin", joten meisiä ei nähä vielä hetkeen säestämässä ittiään. Jos ikinä. Sanatki oli vähän hukassa, mutta sitähän tet että huomaa jos minä en kerro sitä. Eiku.

Ja ai niin, kuvaa ei ole, koska se ei ole mitenkään olennaista tämän asian kannalta. Ja videohan on tosiaan piilotettu, eli sitä ei löyä Youtubesta hakemalla (ei sillä että kukaan niin toki haluaisi tehä), ainuastaan tämän linkin kautta. Miksi, no, en tiijä.