Sadepäivän kurkistus makkariin

Kuinkas kävikään, tänään on sopivasti ropissut vettä koko päivän, joten meikäläinen otti ittiä niskasta kiinni ja nappasi kameran kouraan. Toki hieman harmaa ja hämärähkö keli asetti omat haasteensa, etenkin ko en jaksanut muistaa, mihin olen purkanut muuttokuormasta kameran jalustan. Mutta ei anneta sen häiritä.

Tässäpä siis meijän (lähes) valamis makkari. Instan puolella siitä jo hieman vilauttelinkin kuvia, eivät nämät palijon sen kummempia ole, mitä nyt ehkä tulee parempi kokonaiskuva ja muutamia yksityiskohtia.

Näkymää ovelta makkariin päin. Kalusteet ja tekstiilit on pääpiirteittäin samat ko ennenkin, nyt sänky vaan saa ansaitsemansa tilan ja päädyn listakin on ihan paikoillaan. Mitään uutta ei ole tarttenut makkariin muuton yhtey'essä ostaa.

vihriä lasikulho on allekirjoittaneen kastemalja

Prisman House-tuotemerkin tuikkukipot, ostettu vuonna 2011 ensimmäiseen Oulun kämppään

Ikkunaseinältä löytyy ikkunan lisäksi myös seinähylly, jossa on valokuvien lisäksi yllättäen vihiriää lasia. Kyseistä hyllystä löytyy myös siipan armeijahenkinen asetelma, josta en nyt valitettavasti ottanut teille kuvaa (että niin, meillä mieskin saa sisustaa! :D) Vihiriää lasia löytyy myös ikkunalaudalta tuikkukippojen muodossa.

Lampun virkaa toimittaa aijemmin olokkarissakin nähty simpukankuorilamppu, jonka olen ostanut paikallisesta huonekaluliikkeestä ensimmäisistä mettänkylyvötienesteistäni ja se on kulukenut koko omillaan asumiseni matkassa. Siitä tulee mukava luksustunnelma makkariin, vaikka toisaalta se on hyvin luonnonläheinen simpukankuorimateriaalinsa vuoksi. Tällainen löytyy paikallisesta huonekaluliikkeestä edelleen myös ruskiana, sekään ei oo yhtään hassumman näköinen. Jos joskus tähän kyllästyn, oisi vaihtoehtona ehottomasti joku iso pyöriä valaisin (paperinarua/riisipaperia/kangasta) ja värinä ehkä vihiriä tai musta, miksei joku vaaliakin.

Seinällä on luonnollisesti edelleen tauluiksi teettämäni oma valokuva värriöläisestä kelohongasta. Tuntuu jotenkin, että tuo taulu pääsee ruskiaa hirsipaneelia vasten vielä jotenkin paremmin oikeuksiinsa ko edellisellä beessillä seinällä. Sängyllä on tyynyt vähentyneet ja nyt jälijellä on yksi ainua musta karvatyyny. Joka taitaa muuten sekin olla ostettu paikallisesta huonekaluliikkeestä aikanaan (äitiltä olen saanut joululahajaksi). Sängyn käyttö päivisin oleskelutilana on vähentynyt nyt huomattavasti aijempaan verrattuna, joten tyynyjäkään ei tartte olla kasapäin.

Oven vieressä, seinähyllyn alapuolella sijaitsee yksi, ei vielä niin valamis nurkka. Tulevaisuu'essa säilytyslaatikko vaatteineen siirtyy tuosta varastoon ja tähän nurkkaan tulee nojatuoli. Mutta se, millainen nojatuoli, onkin sitten jo aivan toinen tarina ja seleviää luultavasti jossain vaiheessa (eli toisin sanoen en vielä itekään ihan varmasti tiijä)!

Oven toisella puolella muuria vasten on aijemmin olokkarissa majaillut kirjahylly. Sen päältä löytyy edellisessä osoitteessa keittiössä vaikuttanut pöytäliina, kokoelma kuvia ja Pentikin tuikkulyhty, sekä meijän säästöpossu. Sisältönä kirjoja. Ja yhet kengät, koska net on aivan liian hienot pietettäväksi kaapissa. Tuolle seinälle tulee sitten vielä jossaki vaiheessa taulu, mutta vasta sitten aikanaan.

löytyy jäkälät ja kaikki :)

Ikkunan vastapäiseltä seinältä löytyy säilytyssysteeminä kaappi liukuovilla, joista yksi on peiliovi. Kaappi syö sisäänsä meijän vaatteet sekä myös liinavaatteet. Tulevaisuu'essa liinavaatteilla on toivottavasti oma säilytyspaikkansa jossain, mutta toistaiseksi net mahtuvat hyvin myös tänne makkariin. Pienenä yksityiskohtana kaapin ylälaijassa listan virkaa toimittaa vanahat heinäseipäät ja löytyypä sieltä listasta myös valotkin. 

Mettä- ja luontoteema sekä puu materiaalina nousevat siis melekoseen keskiöön täällä meijän makkarissa. Nyt ko tuolla päiväpeiton alla piileksii myös lakanoissa Vallilan Kelohonkaa, siippa totesi, että olo on ihan niinkö nukkuisi mettässä. :D Minusta se on toki vain positiivinen asia. Joku viherkasvi voisi vielä eksyä tänne lisäämään tunnelmaa.

Loppuun vielä kuva makkaran ovesta. Olen ehottomasti sen fani, että sekoitetaan vanahaa ja uutta keskenään ja etenki tämmösessä vanahassa talossa on mielestäni nykyaikaistuksen ja pintojen uusimisen yhtey'essä tärkiä säilyttää myös vanahaa. Ja hyödyntää kierrätysmateriaaleja, kuten ajan patinoimia lautoja ja juuri nuita heinäseipäitä. Valamiiksi kuluneissa pinnoissa on se etu, että niissä ei uu'et kolot ja kulumat palijon vanahojen joukosta erotu, eikä se ole muutenkaan niin justiinsa. Vanhat pinnat tuo minusta lämmintä ja kodikasta tunnelmaa, sekä hyvää henkiä taloon. Ite en oikiastaan koskaan ole ollut sellaisen pelkän kliinisen ja modernin ystävä. Vanahoilla asioilla on sydän ja tarinoita kerrottavanaan. Ja puu on tietysti materiaalina ihan lyömätön, mutta se ei varmaan tässä vaiheessa ole enää jäänyt kenellekään epäseleväksi.

Mutta tämmöseltä näyttää siis meijän makkari! Omasta mielestäni ollaan onnistuttu tekemään siitä asukkaittensa näköinen. Siippa omalta osaltaan jo ennen minua ja loppusilaus yhessä. Makkarissa on ehkä verraten modernein meininki koko kämpässä ja se palijon puhuttu mummolatyyli tulee täällä ehkä kaikista vähiten esille. Muualla sitä mummolaa onkin sitten ehkä vähän enemmän, mutta siitä lisää myöhemmin!