Pikaiset kuulumiset

Heipä hei! Ensimmäiset pääskyt on nyt havaittu, että se on kesä kai sitten?

Aika on taas vierähtänyt yllättävän nopiasti, iliman että on käyny ees mielen vieressäkään koittaa rustata tänne jotain. Nytkään en kovin ihimeellisiin suorituksiin aatellu taipua, sillä käynnissä on taistelu luonnonvoimat vastaan minä. Eli toisin sanoen jännitän, saanko lakanapyykit kuivaksi ulukona vai en (nyt paistaa aurinko, mutta hetken päästä voi jo sataa...) Ajattelin kuitenkin vaatia itseltäni sen verran nyt, että koittaisin viikonloppuna saaha aikaseksi vaikkapa jotain kuvallista sepustusta alakerran tiloista, täällä kun alakaa olla jo lähes valamista. Kuvat ja muut on ollu viime aikoina meleko vähissä siksikin, että piuhat on vielä muuton jälijiltä jossain paremmassa tallessa. Tähän nyt kuitenkin ymppäsin ottamiani Instagram-kuvia, ettei ihan kuvatonta meininkiä ois taas. Bannerikin on edelleen hyvin talavinen, mutta myös kovalevy, jossa kuvat sijaitsee, on havaintoalueeni ulukopuolella. Ehkä se löytyy nyt viikonloppuna myös.

Touhua on tässä riittänyt, sen lisäksi, että on tullut nautittua ihanasta keväisestä säästä (ylläolevat kuvat Vallovaarasta Iltaruskon laavulta), on myös aloitettu aijanrakennustalakoot, olen haravoinut pihapiiriä, järjestellyt paikkoja sisällä ja onpahan tuota tullut käytyä taas yhet mutkat Oulussakin eilen (sitä reissua varten tuli herättyä varttia vaille nelijä aamuyöstä ja silti olen mennyt eilen nukkumaan vasta kymmenen jäläkeen, pahoittelut siis jos teksti vähän tökkii). 

Ja tässä kaiken välissä ehtii tietysti touhuamaan kaikkia arkisia asioita, kuten pesemään pyykkiä (haha, voiton puolella ollaan, keli aurinkoistui ja tummat pilivet näyttävät painuvan pois päin, tuolla tuulella pyykit on kuivat varmaan puolen tunnin päästä), tekemään ruokaa ja siivoamaan. Jotenkin arkiset asiat on vaan nyt palijon mukavempia ko ennen. Pyykkiäkin pesee ihan mielellään, kun sen saa ulos kuivumaan ja ruokaa tekee mieli laittaa ihan erilailla ko keittiössä mahtuu toimimaan kunnolla. Tänään ylitin itseni ja tein itelleni ja siipalle erilliset lasagnet. Täytyy sanoa, että tuli kyllä onnistuneinta lasagnea ikinä. Juustokastikekin onnistui ihan täydellisesti. Kaavoihin kangistuneitten ruokalajien sijasta oon yrittänyt myös keksiä uusia tapoja tehä ruokaa ja kokeilla uusia reseptejä.

Koiruuskin osallistuu pihan siivoustalakoisiin

Pihan haravointikin alakaa olla jo loppusuoralla, haravoitavaa tässä tontissa riittääkin ja voi olla, että jossain vaiheessa elämää saattaa alakaa sylettämään. :D En ole mikään haravoinnin vihaaja, vaan päin vastoin, mutta jopa meikäläisellä alakaa olla ilimassa jo pientä taisteluväsymystä. No, onneksi ei tartte ottaa asiasta mitään paineita, vaan siistii pihaa siihen tahtiin ko ite jaksaa ja kerkiää. Piettämällä arkiset touhuilut mukavina juttuina, joita tekee mielellään, säilyy ehkä mielenkiinto elämää kohtaan astetta paremmin. Aitaakin on tällä hetkellä valamiina jo jokunen metri ja aika monta metriä vielä tekemättä, mutta eipä tuo haittaa. Kaikki ajallaan. Ensimmäinen kahen hengen aitatalakoilu päättyi meleko nopiasti siihen, kun minä avasin maalipurkin tarkoituksenani sutia maalia toloppien pintaan (meijän kylällä voi ennustaa sään sen mukaan, vienkö pyykit ulos/haravoin/alan maalata, silloin on takuuvarmasti vesisaje tiijossa). Ruvettiin tosiaan väsäämään aitaa oman ja naapureitten tontin väliin, kun koira tahtoo välillä tehä reissuja myös naapurin puolelle, vaikka muuten pihalla pysyykin. Eipähän tartte sitten jatkuvasti miettiä, että missä se elukka nyt huitelee. Naapurista saadut poronluut tosin piettävät kummasti koiraherrankin ihan oman pihan puolella, jolloin voi keskittyä omiin hommiin astetta paremmin. 

Omakotitalon asuttamisen (ja vielä vanahan sellaisen) hankalimpia puolia on ehottomasti se, että pää tursuaa koko ajan ihan liikaa ajatuksia siitä, mitä voisi tehä ja touhuta seuraavaksi. Sitä ko kävelee tuolla pihalla, näkee pellon tilalla kasvimaan ja marjapensaita, rinteessä portaat, yhessä kohtaa pensaita ja puita näkösuojana, lisää kunnon nurmialuetta toisaalla, järvinäkymän raivattuna paremmaksi, maalia ulukorakennusten pinnassa ja kesäkukkaistutuksia siellä ja täällä. Ylijäämälaudoista askartelee mielessään linnunpönttöjä ja kukkalaatikoita. Sisällä suunnittelee kaikenlaista ja varaston tavaroita kaivellessa näkee aarteita. Mikään ei ole enää turhanpäiväistä rojua, vaan kaikkea katsoessaan miettii, että voisiko tuolle antaa uuden elämän jossain toisessa käyttötarkoituksessa ja uudella maalipinnalla. Kaikenlaista pientä nikkarointia ja rakentamista olisi koko ajan mielessä.

krääsähyllyn aarteita

Mutta ei kait se auta ko piettää pää kylymänä ja tehä asioita yksi kerrallaan ajan ja erityisesti rahan sallimissa puitteissa. Keskeneräisyyksien sijasta sitä näkeekin onneksi mahollisuuksia. Ja palijon voi onneksi toteuttaa sellaisiakin pieniä projekteja, jotka ei niin hirviästi vaaji rahaa. Kuten vaikkapa varaston ja navetan siivous ja tyhyjennys turhasta rojusta (vaikka äsken puhuinkin, että sieltä löytyy vaan arteita, niin kyllä jotain täytyy hennoa sentään heittää kaatopaikallekin :D) tai vanahan pakasteen tuunaaminen kompostiksi.

Nyt kuitenkin viemään lisää pyykkiä ulos kuivumaan ja sen jäläkeen onkin mietinnän alla, että miten sitä tätä perjantai-illan viettämistä jatkaisi! Ihana sää kutsuisi ulukohommiin, mutta kova tuuli estänee kyllä haravoinnin aika tehokkaasti. Pullan leivontakin kiinnostaisi, mutta sen voisi jättää myös sellaiselle päivälle ko sää on huonompi. Eipähän tuota vielä tiijä, mistä sitä ittensä löytää, palataan!