Talaven tekoa

Huh! Satoi meillekin sitten sen kauan kaipaamani lumen, mutta ei sitten voinut millään pysyä pakkasen puolella ja kiitos pari päivää tihkutelleen alijäähtyneen veen ja vesisateen, tiet ovat liukkaat ko mikä. Lauantaina kävin kaason ominaisuu'essa tuolla Lapin pääkaupungissa ja sieltä kotiutuminen pimiässä, loskan ja tihkuttavan sateen ja sumun keskellä ei ollut mitenkään erityisen rattoisaa. Ilima parani entisestään ko päästiin Kemijärvelle, mistä piti napata alle oma ajokki ja jatkaa sillä vielä kotia. Lumipeite oli edelleen maassa ja tiellä, mutta kiitos alijäähtyneen veen ja vesisateen, oli tiellä jäinen kerros. Olin edeltävän yön Kemijärvellä Booginan hellässä huomassa ja toki olisin voinut jäähä sinnekin, mutta ajattelin, että parempi ajella illasta kotia ko on vähemmän liikennettä. 

Tällä hetkellä ulukona näyttää tältä, vieläkö saataisi tavallinen talavikeli vesitihkun tilalle

Olikin semmoinen reissu se, etten vähään aikaan ole ollut yhtä onnellinen kotia pääsemisestä ko eilen. Aivan mielettömän liukasta. Loppumatkasta ajelin viittä-kuuttakymppiä ko auto eli aivan omaa elämäänsä ja perse meinasi karata alta. Alla oli kyllä hyvät nastarenkaat, mutta tie oli yksinkertaisesti niin siliällä jäällä, ettei auttanu mikään. Kieli keskellä suuta töyryytin menemään hitaasti ja jokaisen vastaantulevan auton kohalla piti rutistaa rattia kaksin käsin ja ajaa niin hitaasti ko suinkin, ettei vaan lähe heittelehtimään holtittomasti. Onneksi lauantai-iltana liikettä oli hyvin vähän ja kaikki muutkin hyvin tietoisia tien liukkau'esta, samaa nopeutta köröteltiin kaikki... 

Ehkä hirvein ajomatka ikinä. Tärisytti vielä pitkään kotia päästyäki.

Muutenkin viuhahti tämä viikonloppu kaasoillessa niin äkkiä, että huokaus kun taas on sunnutai! Toivottavasti huomenna ajokeli olisi ees hieman inhimillisempi, hirvittää jo pelekkä ajatuskin, jos on yhtä liukasta. Normaalia talavikeliä ootellessa.

Onneksi elämään mahtuu kuitenkin mukaviakin juttuja! Tässä seuraavaksi vielä vähän kuvia viime viikonlopulta.

Siippa askarteli minun suunnitelmani mukaisesti meille maailman hienoimman lintulaudan vanahoista heinäseipään tapeista ja muusta kierrätysmateriaalista. Mökki viimeisteltiin huopakatolla (vanahaa yli jäänyttä kattohuopaa) ja laitettiin heinäseipään nokkaan oottamaan ruokavieraita. Linturavintolamme oli sen verran suksee, että tänään kävin kaupasta viijen kilon sankon auringonkukansiemeniä, mökki nimittäin tyhyjenee eväästä semmoseen tahtiin ja vieraita riittää. Siippa oli bongannut jopa pari punatulkkuakin! Taitavat tämän kylän kaikki pikkulinnut ruokailla meillä. :D

Pyhäinpäivänä käytiin myös hautausmaalla muistelemassa jo menneitä läheisiä. 

Mutta nyt aattelin vielä reipastua sunnuntai-illan kunniaksi ja mennä hieman pihalle ihimettelemään pimey'estä huolimatta. Jotenkin tuntuu, että päivä on nelijältä ohi, ko alakaa hämärtää ja pimentyä jo kolomen jäläkeen, mutta aattelin yrittää tehä nyt poikkeuksen ja koittaa reippailla hetken! Sitten voiki mennä kuumaan suihkuun ja nauttia kupillisen kuumaaa teetä ja alakaa valamistautua taas uuteen viikkoon.