Oon herännyt tänä aamuna jo seittemän jäläkeen ja viettänyt kyllä ihanan aamun kattellen päivän valakeamista. Aamukahaviaikaan oli vielä aika pimiää, mutta nyt on ehtinyt olla jo hyvän tovin sen verran kirkasta, että lintujen touhujen tarkkailu on ollut mielekästä lehen lukemisen ohessa.
Juolahtipa tuossa sitten mieleeni Lapin Kansan luettuani kaivaa kamera esille ja jäähä sohovan nurkkaan tarkkailemaan lintuja sen kanssa. Onnistuinkin ikuistamaan muutaman lintulaudan vieraan ja ajattelin jakaa net kuvat teijän kanssa ja vähän muutenkin kertoilla elämästä tuolla pihamaalla!
Tai no, oikiastaan huomasin, että tässä ei nyt varsinaisesti tullut yhtään kuvaa lintulaudasta itestään, vaan linnuista sen lähiympäristössä, meillä ko seisoo tuossa lintulau'an välittömässä läheisyy'essä heinäseipäistä tehty lyhtykehikko, jossa linnut viihtyvät varsin hyvin. Mutta, ei anneta sen häiritä.
Tyypillisimmät ja runsaslukuisimmat käyttäjät ovat tietysti talitintit, kuinkas muuten. Niitä saattaa pyöriä helepostikin kymmeniä kerralla sekä lintulau'alla, maassa että tuossa lyhtykehikossa. Ei tullut ikuistettua kuviin, mutta tuossa lyhtykehikon alalaidassa kiertää vielä naru, jolla tiaiset tykkää myös istua. Ei siis ole hijastanut lintuja yhtään, vaikka meijän lintulauta onkin vastoin yleisiä ohojeita aivan avomaastossa. Muutenkin meillä on suositusten vastaisesti lintulauta, johon linnut pääsee sisälle ja talipallot verkon sisällä, mutta näin oon kyllä aina ruokkinu lintuja talavella niin mummolassa ko kotona, eikä ikinä ole havaittu mitään ongelmia. Ainut vaan, että oravat pääsee tuonne lintulau'alle myös, mutta koska net toistaiseksi on käyneet ruokailemassa vaan sillon ko en ole kotona, ovat saaneet netkin käyä hakemassa evästä. Myös harakka kävi äskön nappaamassa nopiasti muutaman siemenen, pitäähän se nuitten isojenkin lintujen saaha evästä. Tosin yhtenä päivänä olivat ilimeisesti oravat ja/tai harakat/varikset käyneet repimässä talipallot kokonaisina matkaan. Mutta minkäs teet.
Talitiaiset ovat kyllä melekosia riitapukareita, ikkunan ääressä saa jatkuvasti todistaa kahanauksia eri lintujen välillä. Vaikka pääasiallisesti ruokailu tuntuu sujuvan suht hyvässä järjestyksessä, välillä tintit intoutuvat ajamaan toisiaan takaa ja pörhistelemään siipiä. Päällepäsmäreinä talitiaiset ovat jättäneet hömötiaiset auttamatta varjoonsa ja syömässä vieraileekin lähinnä yksittäisiä hömötiaisia (kuvien ottohetkellä ei valitettavasti näkynyt yhtäkään). Olenkin miettinyt, että niitä varten voisi ripustaa toisen ruokintapaikan tuonne puiden katveeseen. Sinne ei vaan valitettavasti näje mistään ikkunasta, joten tarkkailemisen mahollisuutta ei oikein ole. Näitten tiaisten lisäksi laudalla vierailee myös yksi yksittäinen kaveri, jonka olen tutkinut sinitiaiseksi. Se on huomattavasti talitiaisia pienempi ja pään väritys on selkeästi niin kuin sinitiaisella, mutta mitenkään erityisen sininen se ei kyllä minusta ole. Tosin päivisinkin on ollut sen verran hämärää ko aurinko ei paista, että tietysti tämä voi vaikuttaa asiaan, mutta näyttäisi, että se olisi enemmän kuitenkin talitintin värinen kuin sinertävä. Talitiainen se ei kuitenkaan ole, koska pään maski on ihan erilainen ja siltä puuttuu rinnastaa talitintin paksu musta juova. Tämä yksilö ei valitettavasti suostunut nyt saapumaan paikalle, jotta olisin saanut kuvan siitä (hah, tyypillistä, nyt se istuskelee tuolla ko kameran muistikortti on kiinni koneessa :D), mutta meleko varma olen siitä, että kyseessä on sinitiainen, sillä myöskään kuusitiainen se ei voi värityksensä puolesta olla. Sitä olen muuten myös ihimetellyt, että mihin minun lapsuu'essani niin runsaslukuisena lintulau'alla esiintyneet lapintiaiset on oikeen häipyny?
Tänään vierailulle tuli yllättäen ja minun ilokseni myös muutama punatulukku ja satuinpa vielä saamaan niistä pari ihan mukavaa kuvaakin! Punatulkku on kyllä kaunis lintu, siitä ei pääse mihinkään. Isosta koostaan huolimatta tuntuvat olevan melekoisen arkoja vierailemaan lintulau'alla ja pysyttelevät mieluummin maan tasalla ja häipyvät paikalta yhtä nopiasti ko ovat saapuneetkin. Tänään näkyi pelekkiä urhoja, mutta muutamina päivinä myös naaraat ovat uskaltautuneet paikalle. Ehottomasti suosikkilintujani!
Yhtenä aamuna bongasin myös yksittäisen varpusen aamuhämärissä ruokailemassa (voitte vaan arvata, että soiko loppupäivän päässä Varpunen jouluaamuna...) ja lisäksi tuolla puitten katveessa yhessä hömötiaisten kanssa pyöri jokin vihertävä lintu, liekkö ollut viherpeippo vai vihervarpunen, oli jo sen verran hämärää, että tarkempia yksityiskohtia ei jäänyt mieleen.
Mutta vilskettä ja vilinää tuossa laudalla kyllä riittää ja ruokaa kuluu, siitä pitävät nuo tiaiset kyllä huolen. Lintulauta tuo minusta mukavasti elämää pihapiirin ja lintujen touhuja tulee heleposti näin viikonloppuisin seurattua ikkunasta usiampiki tovi. Viikolla ei oikein taho ehtiä, ko aamuisin ja iltapäivällä on jo niin pimiää, etteivät linnutkaan ole vielä liikkeellä. Eivätkä muuten taija olla ihan tyhymiä nuot tiaiset, yhtenä sunnuntaina nimittäin ruoka oli loppunut lau'alta jo aamusta ja ko minä makailin kaikessa rauhassa kamarin sängyllä lukemassa uutisia, alkoi yhtäkkiä kuulua naputusta. Nostin katsetta ja ikkunan takana istui tintti naputtelemassa lasia. Se naputteli hetken, lensi sitten pois ja tuli taas vähän ajan päästä takaisin. Siirryin sitten tuvan puolelle ja kohta se oli vuorollaan kurkistelemassa tuvan ikkunoista sisään ja naputtelemassa niitä. Vähän ajan päästä siippa tuli kylyppäristä ja sanoi, että tintti oli käynyt sielläkin ikkunaa hakkaamassa. Aloin siinä sitten arvella, että mahtaisiko olla ruoka loppu lau'alta ja ko lähettiin pihalle, kävin tarkastamassa asian ja tyhyjähän se oli. :D Hyvä ettei tintti tullut avoimesta tuuletusikkunasta sisälle kertomaan, että näläkä olis mutta ruokaa ei oo...
Tässä ennen joulua oisi tarkoitus vielä ostaa kauralyhde linnuille ja voisipa niille nuitten talipallojen ja auringonkukansiementen lisäksi laittaa vaikka murskattuja pähkinöitä tarjolle. Luonnon pikkuisten talavehtimisesta huolehtiminen on yllättävän koukuttavaa. Ja kaippa tämä on jotenkin verissä, ko pienestä pennusta asti on aina etenkin mummolassa ruokittu lintuja ja lintukirja kourassa bongailtu mummon kanssa, että mitäs net nämät kaverit ovat. Siellä hömötiaiset kesyyntyi aina niin palijon, että net tulivat ihan käjestä syömään.
Mutta nyt voisi nousta tästä ja lähtiä vaikkapa jatkamaan hieman nuita lumihommia pihalla, niistä lisää ehkä sitten myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!