Lähes valamis puheperäteippi eiku puheterapeutti ko olen, niin päätin jakaa teillekin linkin tämmöiseen meikäläisen ammatista kerrankin mielestäni järkevästä näkökulumasta ja mielekkäässä sävyssä kirjotettuun juttuun. Ylen vanhemmuutta käsittelevällä sivustolla oli nähkääs ihan pitkä juttu puheterapiasta lasten näkövinkkelistä katottuna.
Ihanaa, että kerrankin puhutaan muustaki ko siitä, että puheterapiassa harjotellaan ärrää ja ässää. Mukava, että vanhempien ja lapsen lähipiirin merkityksellisyys puheterapian osalta on nostettu esille, mutta ei kuitenkaan syyllistävään sävyyn. Lisää tämmösiä asiajuttuja, sillä puheterapiaa ei voi promota liikaa (ainakaan tämmösillä susirajalla sijaitsevilla perähikiöillä).
Nyt ko joku vielä kirjottaisi jutun siitä, mitä kaikkea puheterapia voikaan olla ja minkälaisia ovat puheterapeutin kaikki eri asiakkaat. Ja siitäkin, että puheterapia on äärimmäisen oleellista kuntoutusta, eikä todellakaan mitään ylimääräistä luksusta, kuten jotkut valitettavasti edelleen tuntuvat kuvittelevan.
Jokainen voi omalle kohalleen miettiä, miten elämä ja arki sujuisi, jos ei olisi sanoja, millä kommunikoida, tai ei ymmärtäisi mitään, mitä ihimiset ympärillä oikein puhuvat. Tai jos olisi sanoja, mutta yrityksistä huolimatta net tulisivat suusta ulos aina ihan väärin. Ja vaikka kuinka yrittäisit kertoa ja selittää, ei kukaan ymmärtäisi. Näin niinkö ihan pintaraapaisuna siihen, minkälaisia puheterapeutin asiakkaan ongelmat voivat olla.
Kyky ilmaista itseä ja tulla ymmärretyksi ja olla vuorovaikutuksessa toisten ihimisten kanssa on jokaisen meistä perusoikeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!