L-O-M-A

Huhhuh, kyllä nyt naista hymyilyttää, ko rankka gradutus- ja opiskeluviikko on takana päin ja loma virallisesti avattu käymällä elukan kanssa pitkä kävelylenkki kuuraisissa maisemissa ja auringonpaisteessa. Vaikka se moottoritie ja liikenne vähän jyräski taustalla. 

Oon tässä teheny viikon verran tietoteknisiä päivityksiä, kuten Instagramiin eksyneet ehkä tietääki, joten kirjotteluhommat on ollu vähän jäässä. Lisäksi akateemisen shaiban määrä on yleensä vakio, eikä sen kirjottelulta oo ehtiny ko korkeintaan aatella, että vois vaikka kertoa hyppineensä tasajalakaa sen vuoksi, että tutkimusten mukaan junarata Sallasta Jäämerelle ois paras vaihtoehto. Eihän tämmösen faktan toteaminen Suomessa mitään toki tarkota, mutta oli pitkästä aikaa ees sen aavistuksen verran positiiviselta kuulostava uutinen. Joten ihan hyvin voi olla vähän ees ilonen. Eikä aina vaan se vihanen itälappilainen.

Aavistuksen harmistunut leidi olin myös sen vuoksi, ettäkö tilaamani ja kauan odottamani Feelmaxin Kuuvat lopulta keskiviikkona saapuivat, oli laatikossa 37 koon kenkien sijaan 42 popot. Onneksi palavelu tuolla oli kuitenki varsin reipasta ja oikiankokoiset kengät on ilimeisesti lähteny tulemaan, joten harmistukseni vaihtui kyllä iloon varsin hyvästä asiakaspalavelusta. Jännällä nyt ootan vaan, että ehtiikö net kengät tulla ennen reissuunlähtöä. Ois nimittäin ihan makija laittaa uu'et kengät ens viikolla jalakaan. No, aika näyttää.

Tänään aijon vielä taikoa itelleni iltapalaksi fetapinaattipiirakkaa, lämmäyttää saunan ja juua yhen GLUTEENITTOMAN OLUEN (vai saako näin sanoa, tuleeko joku ja bannaa minut nyt, ko mainostan täällä tällä tavoin?) Siitä kyllä vissiin tietää tulleensa jotenki vanahaksi, ko kaupan kassat ei enää kysele papereita alakoholiostoksien yhtey'essä. En kait minä vielä yli kolomekymppiseltä näytä, enhän? Vai liekkö se tämä jatkuva opiskeluressi (hahhahaa, ei ole kyllä enää tällä viikolla sitä veijaria näkynyt, t. nimimerkki palautin ihan paskat tieteelliset läpinät ja vielä myöhässä, eikä ees hävetä. No vähän hävettää ehkä), joka taikoo komiat silimäpussit naamalle ja tiputtaa tukanki päästä. Tiiäppä tuota.

On se tuo gluteeniton olut muuten villi juttu. Ko veivät kotimaiset vilijat minulta, niin kolome asiaa oli, jokka eniten kirpas ja net oli kalija, ruisleipä ja mämmi. Niitä kyllä vielä edelleenki kaipailen, mutta kalijalle ja mämmille löytyy onneksi kohtalaiset korvikkeet, varsinkaan ko ei heittäy'y ihan suurkuluttajaksi. Ruisleivälle ei kyllä ole olemassa toimivaa vastinetta, mutta se täytyy vaan kestää. Aluksi olin ihan varma, että minä en tuosta Kukko-oluesta (MAINOS, JUMALAUTA) piittaa, mutta niin sitä vain ihiminen tottuu melekeen mihin vaan. 

Ja jotta menisi vielä aavistuksen verran sekavammaksi, niin aattelin pohiskella sitä, miten mukava on taas ko tämä pimiä vuojenaika tulee lähemmäksi ja lähemmäksi. Susirajan antisosiaalinen mörri, kyllä, mutta pimey'essä on vaan jotaki kotosaa. Vieläkö saataisiin sitä lunta ja pakkasta siihen kaveriksi, niin jo kelepaa. Pimey'en pitäisi kai vaikuttaa päin vastoin, mutta minulla tulee varsin turvallinen ja kotoisa olo. Kuhan se ei ole sitä tyypillistä oululaista kaiken valon imevää märkää pimeyttä. Kyllä se arska ehtii taas sitten paistaa koko kesän laskematta ollenkaan. 

Pimiällä on mukava sytyttää pari kynttilää ja käpertyä saunan jäläkeen sohovalle vilttiin kääriytyneenä mussuttamaan ite leivottua piirakkaa. Mistä juolahtikin mieleeni, että kele kun ovat tuolla Jotexilla niin kälämejä, ettei toista. Oon jo pari vuotta ihaillu siellä myynnissä olevia valokartioita joka syksy, niin myös tänä syksynä. No, eivätköhän taas lätkässeet sähköpostiin koodin, jolla sai kalleimmasta tuotteesta puolet hinnasta. No mitä tekee meisi? Klikkaa tietenki linkkiä ja menee selailemaan, että oiskohan täällä jotain kivaa... Ja koska alle kahenkympin tilauksia eivät toimita, piti tietysti myös huomata sellainen ikkunatähti, joka myöskin sattui olemaan puoleen hintaan. Eihän siinä sitten mikään auttanut, pakkohan net oli tilata. Eli meille muuttaaki sitten tänä jouluna tämmöset: 

Kuvat Jotex

Paha lafka tuo Jotex. Lopetin jo paperisen kuvaston tilaamisen, mutta pitäisi vissiin luopua uutiskirjeistäki. :D Saavat tarjouksillaan minut aina ihan sekaisin, viime vuonna samaan aikaan meille muutti makkarin jouluverho, sitä edellisenä syksynä tilasin yksiööni kahet eri verhot ja valo-oksan. Kaikki on kyllä olleet tarjouksessa, tosin. Oon tämmönen alennushaukka. 

Sitä paitsi ihan hyvä valamistautua, koska ens jouluna meijän joulunvietolla onkin ihan erilaiset speksit, esimerkiksi elämäni ensimmäisen kerran ihan oma joulukuusi. Se on jotenki niin mahtava ajatus, että ihkutan sitä jo vuojen etukäteen. :D 

Siippa, älä teilaa. Oikiasti en oo mikään shop-a-holic, vaan tykkään enemmänki uudistaa vanhaa ja kierrättää (nämät samat joulukoristeet menee sitten perinnöksi lapsenlapsille, ettäs tiijätte), mutta täällä kaukana kaikesta se on vähän vaikiaa. 

Ja oon jouluihiminen. Vaikka ei täällä joulun pyhinä ollakaan, tykkään, että ympärillä on silti jouluisaa (viime vuonna leivoin piparkakkutalon, siis voitteko kuvitella, ja vielä gluteenittomasta piparkakkutaikinasta, no saatan tehä kyllä tänäki vuonna). Suurimman osan koristeista oon askarrellu ite, mutta tykkään myös kynttilöitten lisäksi nuista valoista. Ja tietenki jouluisista tekstiileistä.

Harmi vaan, että nyt on vasta lokakuu. Pitänee hillitä ittensä vielä hetkeksi.

No mutta, aikamoinen sekameteli(soppa, hahha) tästä taas vaihteeksi tuli. Lähiaikoina voisi olla luvassa myös jotain järkevää, ehkä. Nyt lähen kuitenki hämmentämään teijän sijasta sitä piirakkataikinaa ja huomenna aijon ihan rehellisesti leipoa.  Koko päivän. Pullaa ja karjalanpiirakoita.