sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Kaalta sunnuntaina

Oiskohan se taas perinteisen sunnuntairaapustelun aika?

Ruoka-astian äärellä on mukava miettiä syntyjä syviä. Meijän keittiössä on tänään ollut vallalla ja varsin levällään kaali; ostin viime Lidlin reissulta kaalin ja vaikka kuinka yrittää valakata sen kaikista pienimmän, oli tämäki lähes kaksikiloinen yksilö. Niinpä olen tänään väsännyt kaalipataa, jota tässä nyt nautiskelen ja tuloillaan on vielä kaalipiirakka. Kaalipata on aivan ihastuttava herkkuruoka, kuhan vaan kaalin ja jauhelihan suhteen saa oikiaksi ja tällä kertaa se onnistui. Laitoin nuin kilon kaalia ja 400 grammaa jauhelihaa. Kaalipata ei kuulu siipan erityisherkkuihin, mutta minulle tämä uppoaa puolukkahillon kanssa paremmin kuin hyvin! Vaan saipa kuulkaas olla meleko tarkkana ko isosta marketista koitti löytää puolukkahilloa, omatekoista ko ei ollu ja ehottomasti piti saaha kaalipadan lisukkeeksi. Aijemmin kuluneella viikolla tuli syötyä kotitekoiset pinaattilätyt iliman ja se hieman latisti tunnelmaa. No mutta, meinasi tarttua matkaan kiinalaista puolukkahilloa... Lopulta päädyin säästökokoiseen purkkiin, jonka oletin tekstien perusteella olevan suomalaista.


Saas nähä minkälaista tuosta piirakasta oikeen tulee, ensimmäistä kertaa teen ja ko minulta tosiaan löytyy tuo gluteenivamma, se tuo aina oman lisäjännitysmomenttinsa kokkailuihin. Ei tuota piirasta ainakaan ulukonäöllä ollu pilattu, mutta jospa se oisi ees hyvää. :D Kaalikääryleetkin olisi hirviän hyviä, mutta minulla ei taija olla riittävän isoa kattilaa siihen hommaan. 

Muutoin tätä sunnuntaita leimaa lähinnä se, että haluaisin esimerkiksi hirviän kovasti kunnon mettälenkille koiran kans, kuten Instagramin puolella eilen jo valittelin. Vaan ko ei. Tällä hetkellä tuntuupi lähinnä siltä, että olen luovuttanut opiskeluille paitsi sosiaalisen elämäni (ai voiko puhelimella muka soittaaki jolleki ihan muuten vaan?) ja hiukseni (kyllä, net pirulaiset tippuvat suunnilleen tukkoina päästä), myös kaiken vapaa-aikani. On se nyt perkele ko ei ehi ees siivota. Oottelen kaihoisasti sitä aikaa ko ehtisi taas leipoa, lukia kirjaa ja nautiskella vapaa-ajasta. Oisi ihana syyä ite tehtyjä karjalanpiirakoita, korvapuusteja ja muita, mutta mihinkään pitkän kaavan mukaan leivottuun ei oikein riitä aika. 

Kas, eihän se piirakka nyt niin hirviältä näytäkään:


Tai riippuu vähän tietysti siitä, miltä kaalipiirakan kuuluisi näyttää. Tein piirakan tällä Valion ohojeella, tosin luonnollisesti vaihoin vehenäjauhot Sunnuntain hienoon gluteenittomaan ja tattarijauhoihin. Gluteeniton taikina vähän halakeili ja oli aika operaatio saaha tuo kansi päälle ees jotenkuten, mutta oon aika tyytyväinen lopputulokseen. Enää tarttee testata maku, keitin tuossa kahavit ja pakko maistaa pala piirakkaa, vaikka oonki jo ihan täynnä tuota kaalipataa. 

Hmm, maistuu yllättäen kaalelta. :D Hyvää, kyllä, mutta voi olla, että kaalikiintiö tulee aika äkkiä täyteen näitä syömällä. Pitänee laittaa piirakka pakkaseen oottamaan parempia päiviä. 

Nytkinhän olisi siis muuten pitäny tehä opiskeluhommia, mutta oon sen sijaan käyny lenkillä ja kaupassa ja kokkaillu. Ensi viikolla on taas niin tukala aikataulu, että ihan kiva vaan ko kotona on valamista ruokaa, josta seleviää lämmittämällä. 

Loppupäivänki aattelin viettää kirjottamalla teille kivoja paasausjuttuja. Tuli eleltyä tämä viikonloppu vissiin jonkinlaisessa todellisuuskielteisyy'essä, sillä oon lähinnä saanu aikaseksi niin tärkeitä asioita kuten "irtisano kämppä" ja "muutto" -merkintöjä kalenteriin. Reilu puoli vuotta enää... Syyslomasta en kauhiasti oo uskaltanu haaveilla, mutta nyt taas näyttäisi ehkä siltä, että otetaan suuntimet kotia kohti. Enää pari viikkoa siis ja pääsettä taas näkemään autenttista itälappilaista kuvamateriaalia reaaliajassa! Kummasti oon lokakuun myötä alakanu kääntää katsetta jo joulua kohtikin, tuli tuossa siirappipurkkia puristellessa mietittyä, että tekisi mieli leipoa pipareita. 

Ihan hyvin voi jo alakaa ootella joulua. Meikän seleviytymiskeino kaikkeen. No, kohan ens viikosta päästäisi ohi niin oisi jo palijon parempi sekin.

 Ja sitten joskus ko minulla on enemmän aikaa, leivon kaikkia hyvää pakkaseen, urheilen, luen kirjoja ihan muuten vaan, harrastan sosiaalista kanssakäymistä ihimisten kans ja nautin ihan vaan siitä, että voin käyä saunassa ja poltella kynttilöitä. Niin kerta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!