Pienimuotoinen loma on taas valitettavasti ohi, enkä kyllä todellakaan voi sanoa, että oisin kovin iloinen. Lyhyt loma ei oikein riittäny uusimaan energiavarastoja ja Oulussa sää on taas vaihteeksi suomeksi sanottuna ihan perseestä.
Ihimetellen täytyy todeta, että Sallassa tiet oli jopa Naruskalle päin paremmassa kunnossa ko täällä. Kerrankin näin päin. Oulussa ei mitä ilimeisemmin tunneta semmosia juttuja ko teitten auraus tai hiekotus. Pelekään myös kovasti, että hiihtohommat tyssää heti alakuunsa ko kelit täällä on plussan puolella ja lumi hupenee suorastaan silimissä.
No, valitus sikseen ja palataa lyhyesti kuvien muodossa kuluneeseen viikkoon. Pahoittelut, nämät on Instagram-laatua ja Instasta tuttuja, koska jaksaminen ei riittänyt järkkärin esiin kaivamiseen. Oli liian kiire istua tekemättä mitään.
jos pilkon pienemmiksi halot
niillä lämmittää voi mökin
Parina päivänä nähtiin tätä mahtavaa valoilimiötä nimeltä aurinko! Ja mikäs siinä auringonpaisteessa oli tehä lumitöitä, juoksuttaa koiraa ja tehä saunanlämmitystä valamistelevia toimenpiteitä. Ulukosaunassa vaan on sitä jotain. Siitäki huolimatta, että päässä soi Leevi and the Leavingsien Koko talvi kesämökillä...
koko saunamökki palaa
taas kun saatoin meidät pulaan
Kelekan kyytiinkin pääsin roikkumaan ylimääräisenä painolastina pienten vastoinkäymisten jäläkeen ja käytiinkin pikainen reissu Karhutunturin päällä. Sormet jäässä näppäsin nämät pari otosta auringonlaskusta ja tykkylumen tekemästä taiteesta. Maisemat oli yksinkertaisesti aivan mahtavat. Aurinko alako hiipua mailleen ja maisema muuttu ensin mustavalakoseksi ko korkeuteen kohoavat kuuset seisoi vasten lunta ja taivasta, sitten pikkuhilijaa sinertäväksi. Tykkylumen peittämiä puita oisi voinut ihailla vaikka loputtomiin ja jotenkin kaikki yksinäisistä ketunjälijistä hangella lähtien oli aivan äärettömän kaunista. Mietin siinä kyytissä istuessani, että kypäräkamera ois aika kova sana. Pääsisitte ees jotenkin kärryille siitä, mitä koitan tässä selittää! Tai hittoa, menkää ja kokekaa ite. Mikään valokuva tai video ei voi ikinä tarjota samaa fiilistä, mikä tulee ko nuita maisemia kattelee ihan livenä.
Toisekseen mietin myös sitä, että oispa mahtia jos oisi kaksi kelekkaa, niin voisin lakata roikkumasta riippakivenä selässä ja muuttua perässä raahattavaksi riippakiveksi ko oisin koko ajan kiinni jossakin. :D Kelekkailu on kyllä mahtavaa puuhaa, ei siitä pääse mihinkään. Tosin omaa riemufiilistäni hieman latisti se, että ensimmäisellä reissulla ostamani uu'et toppahousut osottautui kelekkailuun sopimattomiksi, sillä net jäi selästä jotenki niin alas, että selekää alako palella. Seuraavalle reissulle piti sitten puntata päälle niin palijon vaatetta, että istuminen kyytissä oli jo hankalaa. Haluan kelekkahaalarin! Ja kelekkakengät, myös muutamaa numeroa liian isot nelikakkoset kumisaappaat kaksilla villasukilla saatto tehä liikkumisen vähän kankiaksi kelekkailun lisäksi myös pilikillä.
Pilikkimisen lopputuloksen näettekin tässä, ei ollu se Angry Birds -pilikki ihan paska. Avannosta nousi nimittäin ihan kohtuullisen kokonen ahaven. Toki sitä seuranneet kumppanit oli hieman pienempiä, oisin mieluummin toivonut lisää tämmösiä kyrmyniskoja. Mutta aina ei voi voittaa. Tultiin kuitenkin nyt lopultaki hommanneiksi myös oma kairi, että jatkossa meikäläistä voipi tavata pilikiltä astetta usiammin! Kuhan nyt pääsen eka asettumaan pelipaikoille. Täältä käsin on hieman hankala pilikkiä. Ellei sitten halua mennä nykkimään ahavenia tuolta jostain rapalammikosta, mihin laskee kaatopaikan likaveet.
niin lohduttoman pimeä on talvi-ilta
Kieltämättä nyt on vähän masentavaa istua täällä, missä vessaankin on niin heleppo mennä. Vähän eri meininki ko heräät keskellä yötä siihen, että pissattaa ja pakko herättää koko lössi, koska et uskalla mennä yksin pimiässä yössä ulos. :D Ulukona oottaa pimiä ja äänetön talaviyö, jonka hilijasuuen rikkoo vaan kaukaa kantautuva ketun huuto. Kelepaa siinä tähtitaivaan alla toimittaa asiansa. Ja vilikutella samalla Sputnikille.
kirkkaan keltaista on kusi
kun sen polun varteen heittää
No mutta, nyt täytyy siirtyä tästä valamistautumaan huomiseen arjen iskuun vasten kasvoja. Täytyisi keksiä, että miten pääsen huomenna liukastumatta ja hengissä lipastolle. Jotain kivaakin kerrottavaa (omasta näkökulumastani, hehheh) minulla teille ehkä olisi, mutta ei huuella siitä kuitenkaan ihan vielä. Nyt siis sunnuntain jatkot Leevi and the Leavingsien tahdittamana!
P.S. Sittenkö pakkaan muuttokuormaa, huuatan koko illan Pohjois-Karjalaa, pakkaan laatikoita ja juon kalijaa auringonnousuun. Eiku. Tuli koko jutusta vähän levoton kiitos yliannostuksen Göstaa.
jos Oulu on hetkisen kaunis
kun on valkoinen maa
pian räntää sataa taas
jos Oulu on hetkisen kaunis
se unta on vaan
turhaa unelmaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!